Kennedyt

Suomessa nimi "Kennedy" tarkoittaa lähes kaikille murhattua presidentti John F. Kennedyä. Jotkut saattavat muistaa myös hänen niin ikään murhatun pikkuveljensä Robert F. Kennedyn ja vielä nuoremman veljen Ted Kennedyn. Kennedyn perhe ei kuitenkaan ponkaissut tyhjästä supervaikuttajaksi ja vielä vähemmän se on kadonnut kartalta tuon tunnetuimman sukupolvensa jälkeen. Veljesten menestykselle loi pohjan kaksi aiempaa sukupolvea eivätkä huonosti ole pärjänneet heidän jälkeläisensäkään.

Suku on alkujaan lähtöisin Irlannista, josta Patrick Kennedy lähti koettamaan onneaan rapakon taakse 1849. Hänen kohtalonsa sinetöi kolikonheitto, joka ratkaisi kumpi veljeksistä jää pitämään kotitilaa ja kumpi lähtee Amerikkaan. Mitenhän maailmanhistoria olisi mennyt, jos kolikko olisi päätynyt toiselle kyljelleen?

Patrick kuoli nuorena, mutta jätti jälkeensä pojan, joka ensimmäisenä suvun jäsenenä meni mukaan politiikkaan ja loi perustan perheen vauraudelle ja vaikutusvallalle. Tämä oli uraauurtavaa, koska katolinen suku ei ollut koskaan aiemmin noussut mahtiasemaan protestanttien pitäessä valtaa. Patrickin pojalla oli vain yksi poika, mutta tämä Joe-poika olikin sitten suvun varsinainen kantaisä. Joella oli yhdeksän lasta, joilla puolestaan oli lukuisia omia lapsia. Heistä - etenkin pojista - melkoinen osa eteni politiikassa pitkälle. Lopuistakin suurin osa oli mukana demokraattisen puolueen toiminnassa, vaikka ei itse julkiseen virkaan pyrkinytkään. Nykyään suku on Joesta laskien jo kolmannessa polvessa julkisessa elämässä ja ne, jotka eivät ole menneet politiikkaan, ovat usein melkoisia yhteiskunnallisia vaikuttajia joko järjestöissä tai liike-elämässä.

Seuraavassa listassa ovat Kennedyn suvun poliitikot siinä järjestyksessä, kuinka pitkälle he ovat urallaan edenneet. Mukaan ei ole otettu sukuun naituja - joista heistäkin löytyy presidentiksi pyrkineitä ja osavaltion kuvernöörejä - vaan ainoastaan kantaisän suorat jälkeläiset.

1. John F. Kennedy, 1917-1963
Vähän tunnettu tosiasia on, että John F. eteni perheen ykköskärkenä presidentiksi vain siksi, että hänen vanhempi veljensä Joseph. P. Jr. oli kaatunut sodassa. Läheltä piti JFK:lla itselläänkin, hänen komentamansa torpedovene upposi japanilaisen hävittäjäaluksen törmättyä siihen. Hävittäjän päällikkö, komentajakapteeni Kohei Hanami oli sittemmin kunniavieraana presidentin virkaanastujaisissa. JFK valittiin liittovaltion edustajainhuoneeseen vain 29-vuotiaana, josta ura urkeni. Ensin 35-vuotiaana senaattiin ja siitä sitten historian nuorimpana, vain 43-vuotiaana presidentinvaalien voittoon. JFK murhattiin hänen ollessaan vasta 46-vuotiaana, jolloin useimmat presidentit eivät olleet vielä edes virkaan pyrkineet.

2. Robert F. Kennedy, 1925-1968
JFK:n pikkuveli RFK oli veljensä hallituksessa oikeusministerinä (JFK vitsaili, että Bobbyn on syytä hankkia jotain oikeusalan kokemusta ennen oman toimiston perustamista) ja senaatin jäsenenä 1965-68. Todennäköiseltä näyttänyt demokraattien presidenttiehdokkuus kariutui salamurhaan vain 42-vuotiaana.

3. Ted Kennedy, 1932-2009
Joen nuorimmasta pojasta rakennettiin presidenttiä, kun JFK:n ja RFK:n elämät katkesivat salamurhiin. Tedin uraa kuitenkin varjosti hämäräksi jäänyt auto-onnettomuus 1969, jossa nuori nainen menehtyi. Kahdet seuraavat presidentinvaalit käytiin ilman Kennedyä ja 1980 kannatus ei riittänyt syrjäyttämään sittemmin Reaganille hävinnyttä istuvaa presidenttiä Jimmy Carteria. Tedin uran huipentumaksi jäi pitkä kausi USA:n senaatissa 1962-2009.

4. Patrick J. Kennedy, 1967-
Tedin nuorempi poika oli edustajainhuoneen jäsenenä 1995-2011 Rhode Islandin edustajana. Hän luopui paikastaan vapaaehtoisesti ja vetäytyi politiikasta.

5. Joseph P. Kennedy II, 1952-
RFK:n vanhin poika oli Massachusettsin edustajana liittovaltion edustajainhuoneessa 1987-1999.

6. Joseph P. Kennedy III, 1980-
RFK:n vanhin pojanpoika on ollut USA:n edustajainhuoneen jäsen vuodesta 2013 alkaen. Hänen valintansa päätti lyhytaikaisen kuivan kauden: 2011-2013 ei parlamentissa ollut istunut ainuttakaan Kennedyä ensi kertaa sitten vuoden 1947.

7. Joseph P. Kennedy Sr., 1888-1969
P.J. Kennedyn poika oli enemmänkin liikemies, mutta poliittistakin intohimoa löytyi. Häntä pidettiin mahdollisena tulevana presidenttinä, mutta poliittisella uralla hän ei kuitenkaan edennyt Ison-Britannian suurlähettilään tehtävää (1938-40) pidemmälle. Hän ajautui poliittiseen umpikujaan kannattaessaan isolationismia ja vastustaessaan Isolle-Britannialle annettavaa sota-apua. Tajuttuaan tilanteen itsekin hän keskittyi edistämään poikiensa uraa, mikä onnistuikin loistavasti – mutta ei niin loistavasti kuin mies itse olisi toivonut, koska vain yhdestä tuli presidentti. Poikia oli neljä, joista vanhin kaatui sodassa 29-vuotiaana ja tyttäriä viisi.

8. P.J. Kennedy 1858-1929
Suvun ensimmäinen poliitikko. Patrickin poika Patrick Joseph eli P.J. vaurastui juottamalla viskiä Bostonin saluunoissaan. Ensin tavalliselle kansalle ja sitten Bostonin yläluokalle. Vuonna 1884 hänet valittiin Massachusettsin osavaltion edustajainhuoneeseen, jossa hän vietti ensin viisi vuotta ja sitten vielä kuusi vuotta osavaltion senaatissa ennen vetäytymistään politiikasta. Hänellä oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi ja sai lapsia. Kahden tyttären jälkeläiset eivät ole ottaneet osaa politiikkaan, mutta Joe-poika oli poliitikkosuvun varsinainen kantaisä.

9. Mark Shriver, 1964-
Eunice Shriverin keskimmäinen poika oli Marylandin osavaltion edustajainhuoneen jäsen 1995-2003 ja pyrki onnistumatta liittovaltion edustajainhuoneeseen 2002.

10. Kathleen Kennedy Townsend, 1951-
RFK:n vanhin lapsi oli Marylandin osavaltion varakuvernööri 1995-2003.

11. Edward M. Kennedy Jr, 1961-
Tedin vanhempi poika on istunut vuodesta 2014 alkaen Connecticutin osavaltion senaatissa.

12. Caroline Kennedy, 1957-
Presidentin tytär ei ole pyrkinyt vaaliehdokkaaksi, vaikka harkitsikin New Yorkin paikkaa USA:n senaatissa sen vapauduttua Hillary Clintonilta. Nykyään USA:n suurlähettiläänä Japanissa.

13. Jean Kennedy Smith, 1928-
Joen tyttäristä ainoa, joka seurasi veljiensä esimerkkejä itsenäisellä poliittisella uralla. Oli Irlannin suurlähettiläänä 1993-98.

14. John F. Kennedy Jr., 1960-1999
JFK junior ei ehtinyt mukaan politiikkaan muuten kuin kampanjoimalla sukulaistensa puolesta. Hän ei kuitenkaan sulkenut poliittista uraa pois. Spekuloitiin ja uskottiin, että hän tulisi lähivuosina mukaan politiikkaan, mutta kohtalokas lento-onnettomuus päätti hänen elämänsä alle nelikymppisenä.

15. Eunice Kennedy Shriver, 1921-2009
Joen tytär osallistui isoveljensä presidentinvaalikampanjaan 1960 ja oli 1972 demokraattien varapresidenttiehdokkaakaana olleen aviomiehensä Sargent Shriverin kautta mukana politiikassa myöhemminkin. Yhteiskunnallisessa toiminnassa hän oli parhaiten tunnettu kehitysvammaisten Special Olympics -liikkeen keulakuvana. Hän on myös Kalifornian entisen kuvernöörin anoppi - tosin kuvernööri on paremmin tunnettu näyttelijänurastaan, kyseessä on nimittäin Arnold Schwarzenegger.

16. Anthony Shriver, 1965-
Eunice Shriverin nuorin poika on ollut demokraattisen puolueen toiminnassa mukana ja harkitsi Floridan kuvernööriehdokkaaksi ryhtymistä ainakin 2005.

17. Timothy Shriver, 1959-
Eunice Shriverin vanhin poika jatkaa äitinsä työtä alalla ja on Special Olympics -liikkeen puheenjohtaja.

18. Kerry Kennedy, 1959-
RFK:n tytär on ihmisoikeusaktivisti, demokraattipuolueen jäsen ja New Yorkin kuvernööri Andrew Cuomon ex-vaimo.

Välihuomautus 93: Välimerellistä

Viime vuonna Eurooppaan tuli meritse noin miljoona laitonta siirtolaista. Hukkuneiden määrää ei tiedetä edes tuolla tarkkuudella. Yksi arvio oli noin 3000, mikä tarkoittaisi sitä, että yrittäneistä hukkuu noin 0,3 % ja 99,7 % selviää Eurooppaan.

Kaksi tilastolukemaa: 3000 ihmistä ja 0,3 %.

3000 on järkyttävän suuri luku. Yksikin hukkunut on liikaa. Euroopan Unionin on toimittava siten, että hukkuneiden määrä olisi niin lähellä nollaa kuin mahdollista.

0,3 % on järkyttävän pieni luku. Sen pitäisi olla Eurooppaan selvinneiden, ei matkalle jääneiden osuus. Euroopan Unionin on toimittava siten, että kaikki laittomat merellä liikkujat käännytetään väkisin takaisin päästämättä maihin.

Uusinta: Tulevaisuuden menneisyys

Lukijalle: Sarjakuvahahmo Dilbertin luoja Scott Adams on harvinaislaatuinen visionääri. Viime kuukausina hän on blogissaan seurannut USA:n presidentinvaalikampanjaa ja erityisesti Donald Trumpia ennustaen tulevaisuutta hämmästyttävällä tarkkuudella. Samoin hän toimi jo vuonna 1997 kirjassan Dilbertin tulevaisuus. Kirjoitin seitsemän vuotta sitten jutun, jossa tutkin kuinka ennusteet ovat toteutuneet. Nyt tilanne on entistä uskottavammin juuri noin.

Sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija Scott Adams on tullut tunnetuksi Dilbertin eli suomalaisittain Pentti Perusinsinöörin luojana. Satuin tässä päivänä muutamana nappaamaan kirjahyllystä välipalalukemiseksi kirjan Dilbertin tulevaisuus. Kirjassa Adams esittää kymmeniä humoristisia ennusteita mahdollisista tulevaisuuden skenaarioista. Oli pelottava kokemus havaita, kuinka moni kieli poskessa tehdyistä ennusteista on osunut maalitauluun ja melkoinen osa jopa napakymppiin. Jotkin ennusteista ovat sinänsä aivan pimeitä, esimerkkinä ennuste 2:
Tulevaisuudessa lukija toivoo, etten olisi koskaan istuttanut hänen päähänsä mielikuvaa itsestäni heittämässä kärrynpyörää kimono auki.
Valtaosa käsittelee kuitenkin aivan oikeita asioita.

Kirja on julkaistu vuonna 1997 ja suomennettu tasan kymmenen vuotta sitten. Tämä onkin mitä sopivin aika ruotia muutamia esitettyjä skenaarioita ja katsoa, kuinka hyvin ne ovat toteutuneet.

1. Tulevaisuudessa kirjailijoilta kestää pitkään päästä itse asiaan. Näin kirjoista tulee paksumpia.
Tekstinkäsittelyohjelmat ovat huomattavasti nopeampi tapa tuottaa sivuja kuin sulkakynä. Vanhoilla kirjoitusmenetelmillä jokainen sana oli harkittu, nykyään käytetään kolme sanaa siinä missä yksi riittäisi. Lisäksi kustannustoiminnassa tietotekniikka on muuttanut kirjan painamisen hintajakaumaa siten, että aiemmin kalliiksi tullut ladontavaihe on nykyään lähes ilmainen, mikä taas tarkoittaa paksun kirjan hintaeron ohueen kirjaan nähden koostuvan pelkästään paperin hinnasta.

5. Tämän hetken ihmiset näyttävät groteskeilta tulevaisuuden geneettisesti manipuloitujen täydellisten lasten silmissä.
Odottakaa vain, kymmenen vuotta oli liian lyhyt aika. Olemme toistaiseksi edenneet vasta kauneusleikkausten yleistymiseen.

8. Tulevaisuudessa on valtavat markkinat teknologisille tuotteille, jotka auttavat työntekijöitä lusmuilemaan nauttien samaan aikaan yhä täyttä palkkaa.
Facebook. Tarvitseeko sanoa enempää?

9. Tulevaisuudessa Internetin kapasiteetti kasvaa määrättömästi pysyäkseen käyttäjiensä egon tasolla. Kustannuksilla ei ole mitään merkitystä.
Mietitäänpä tilannetta kymmenen vuotta sitten. Meillä oli sähköposti ja ADSL oli kova sana. Silloin ajatteli, että eipä sitä enempää kaipaisikaan. Olisi pitänyt muistaa, kuinka aikoinaan köyhänä VIC-20:sen omistajana ajatteli, että kuusnelosen 38 kilobittiä olisi taivas ja kaikkien unelmien täyttymys. Loppua kapasiteetin kasvulle ei näy, eikä siinä mitään pahaa minun kannaltani olisikaan, paitsi että nettikoneeksi hankitut myllyt ovat aina kolmen vuoden välein tiensä päässä. Tulee kalliiksi uusia ja se on isompiegoisten syytä.

10. Tulevaisuudessa vaatteet ovat fiksumpia kuin ihmiset.
Ajan kysymys. Ainakin individillien (Dilbert-fanit tunnistavat sanan) kohdalla.

13. Tulevaisuudessa me kaikki käytämme hienostuneita pellesuodattimia ehkäisemään idioottien kommunikoinnin kanssamme.
Roskapostisuodattimet. Suoramarkkinointikiellot. Hienoja keksintöjä, kunhan vain ensimmäinen toimisi paremmin. Jälkimmäinen toimii. Pistin sen voimaan jokin aika sitten kyllästyttyäni vittuilemaan puhelinmyyjille. Pieni vinkki vapaasti käytettäväksi parisuhteessa eläville. Kun puoliskon kännykkään tulee puhelu ilmeisestä suoramarkkinointinumerosta, vastatkaa hänen puolestaan. Fifty-fifty että myyjä menee ansalankaan ja kysyy: ”Onko Jaska tavattavissa?” Saa olla aika pokerinaama, jos ei mene jauhot suuhun kun vastaatte:”On, ja se on jopa varsin helppoa. Kuuntelepa tarkkaan: J - A - S - JAS - K - A - KA - JASKA!”

21. Koulutuksen puute ei tule olemaan tulevaisuuden suurin ongelma. Ongelman tulee muodostamaan ylenpalttinen typeryys, kun yhä useammat ihmiset putoavat töpeksijärajan alapuolelle.
Käsi pystyyn kaikki, jolta onnistui digiboxin asentaminen ilman yhtään kirosanaa.

22. Tulevaisuudessa ns. “kodin palveluiden” valtava lisääntyminen kompensoi keskivertoihmisen säälittävän avuttomuuden.
Kuka olisi kuvitellut sanaa ”digitalkkari” joskus tarvittavan? Olen tekniikka-asioissa aika kaukana keskivertoihmisestä enkä yksinkertaisesti tajua, miten normaalikansalainen tulee toimeen tietokoneensa kanssa - tai sitten he ovat käsittämättömän onnekkaita välttyessään ongelmilta, joiden ratkaisemiseen joudun käyttämään kaiken teknisen osaamiseni lähes viikoittain.

24. Tulevaisuudessa suurinta osaa demokraattisista maista johtavat pitkät tuuheatukkaiset ihmiset fiksujen henkilökuntiensa avulla.
Median ansiosta rumilla ihmisillä ei ole yksinkertaisesti enää mitään jakoa. Kauniit ja rohkeat valitaan, substanssista viis. Adams kertoi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa valinnan osuvan useimmiten pidempään ehdokkaaseen ja jos lyhyempi on voittanut, hän on ollut lähes poikkeuksetta tuuheatukkaisempi.

27. Tulevaisuudessa tutkijat onnistuvat kehittämään tehokkaan ja laillisen lemmenlääkkeen.
Viagra tuli markkinoille vain vuosi kirjan julkaisemisen jälkeen.

28. Tulevaisuudessa naiset määräävät kaikissa demokraattisissa valtioissa.
Avatkaa mikä tahansa Erkko-Sanomien numero, niin löydätte lähes varmasti jostakin uutisesta maininnan tyyliin ”tähän tehtävään olisi aika valita nainen”. Vaan oletteko nähneet ikinä uutista, jossa sanottaisiin että tehtävään tulisi valita mies? Varmin tapa tehdä poliittinen itsemurha on sanoa kannattavansa miestä siksi että nyt on miehen vuoro, varmin tapa vaikuttaa edistykselliseltä on sanoa kannattavansa naista siksi, että nyt on naisen vuoro.

30. Jos lukija aikoo sijoittaa tulevaisuudessa, kannattaa panna rahansa sellaiseen, mikä todennäköisimmin tulee korvaamaan naisten roolit.
Adams perustaa väitteensä sille, että suurin osa tutkijoista on miehiä. Pariutuminen on aina naisten hallitsema prosessi ja miehet eivät saa sitä haltuunsa kuin naiset orjuuttamalla (joka taas on mahdotonta paitsi islamiin kääntymällä). Siksi on helpointa korvata naiset teknologialla. Adamsin lista kannattavista sijoituskohteista on seuraava: Geeniteknologia, virtuaalitodellisuus, keinoäly, internet, robotiikka, puheposti. Viisi osumaa kuudesta ei ole huonosti.

31. Tulevaisuudessa pätevät työntekijät pakenevat yrityksistä ja yhä suurempi joukko ryhtyy toimimaan itsenäisesti.
32. Tulevaisuudessa työelämän tasapaino muuttuu. Saamme todistaa saneerattujen koston.
Nämä kaksi ennustetta liittyvät niin tiiviisti toisiinsa, että ne on syytä käsitellä samassa. Alihankkijoiden ja konsulttien määrän raju kasvu puhuu puolestaan.

35. Tulevaisuudessa työntekijät ovat joko supertähtiä tai hienpyyhkijöitä. Ne, joilla ei ole pätevyyttä kumpaankaan, ovat johtajia.
Adams ottaa esimerkkinä koripallon, jossa joukkue koostuu parista pelit ratkaisevasta supertähdestä ja kymmenestä rivimiehestä. Koska rivimiehiä on paljon saatavilla ja supertähdistä on pula, on syytä keskittää palkkaresurssit supertähtiin. Lisäksi ympärillä pyörii heppuja, jotka hoitavat teknisen puolen (kuten hien pyyhkimisen kentiltä aikalisien aikana) ja niitä, jotka pitävät shown kasassa (johtajat). Olemme viimeisen kymmenen vuoden nähneet huikean palkkaerojen nousun, joka on merkki siitä, että liike-elämä on oivaltanut koripallossa jo vuosikymmeniä tunnetun asian. Tosin olemme vielä välivaiheessa, koska suurimmat palkat maksetaan johtajille eikä asiantuntijoille, jotka homman oikeasti ratkaisevat. Se yritys, joka ensimmäisenä keksii kääntää tilanteen päälaelleen, tulee valtaamaan maailman. Tämän toteutuminen ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, koska palkoista päättävät johtajat.

36. Tulevaisuudessa koko henkilöstö vuokrataan, kunnes yksi hemmo hoitaa koko planeetan työt.
Kuka oli vielä kymmenen vuotta sitten kuullut esimerkiksi yrityksestä nimeltä Varamiespalvelu?

41. Tulevaisuudessa on aina vain ilmeisempää, että kilpailijanne ovat aivan yhtä pihalla kuin tekin.
Kvartaalitalous on käsitteenä vanha, mutta julkisuuteen se on noussut vasta viime vuosina. Pitkän tähtäimen strategiat ovat väistyneet lyhyen ajan hyödyn kustannuksella. Mitä hyötyä on teollisuusvakoilusta, kun yritys ei itsekään tiedä missä kolmen kuukauden päästä mennään? Dilbertissä pomon todetessa ”on vaarallista, jos kilpailijat näkevät suunnitelmamme” työntekijä kysyy ”meille vai heille?”.

42. Tulevaisuudessa kaikki suojat poistuvat ja yritysten on pakko muodostaa ”sekopoliksia”.
Suojilla tarkoitetaan tässä vanhojen asiakasuhteiden suojelemista. Meille jokaiselle taitaa kerran viikossa soittaa netti- tai kännykkäoperaattori (paitsi minulle, kiitos suoramarkkinointikiellon), joka houkuttelee vaihtamaan palveluntarjoajaa. Samaten varmin tapa saada halvempi vakuutus on vaihtaa yhtiötä, turha toivo että vanhasta saisi parempaa. Uskottomuus palkitaan, uskollisuudesta rangaistaan.

46. Tulevaisuudessa paras keino edetä uralla on olla tietämätön etiikasta.
Miten niin tulevaisuudessa? Näinhän asian laita on ollut maailman sivu.

49. Tulevaisuudessa uusi teknologia antaa poliisille kyvyt ratkaista rikokset sataprosenttisesti. Huono uutinen on se, että tajuamme, että sata prosenttia väestöstä on rikollisia, poliisit mukaan lukien.
Valvontakamerat kuvaavat kaupunkilaisten jokaista askelta. Valtaosa pikkurikoksista olisi ratkaistavissa, mutta poliisilla ei ole siihen resursseja. Kuvitelkaapa, että valvontakameroiden tallenteista lähdettäisiin tunnistamaan jokaista punaisia päin kävellyttä. (Toisaalta jos saisin pitää edes 10 % määrätyistä sakoista, olisin vapaaehtoinen hommaan.) Mutta poliisi joutuu keskittämään resurssinsa isojen rikosten selvittelyyn ja niiden tekijät ovat ottaneet valvonnan suunnitelmissaan huomioon.

50. Tulevaisuudessa yhä useammat ihmiset karttavat aktiivisesti uutisia, koska ne ovat täysin joutavia.
Tyypillinen päivän ykköslööppi on nykyään tyyliä ”BB-joku saattoi naida kohumissiä”. Sivuotsikossa on Matti Nykänen, toisessa sikainfulenssapaniikki. Näistä vain kolmas on edes jossain määrin asiallinen uutinen. Ennuste on siis puoliksi oikein, uutiset ovat täysin joutavia. Puoliksi se on väärä, koska ei ihmisiä kiinnosta sen syvällisemmät asiat. Viime viikolla parturissa käydessäni minulle tarjottiin ensimmäiseksi 7 päivää -lehteä. Parturi hämmästyi, kun kieltäydyin kunniasta.

51. Tulevaisuudessa tiedotusvälineet tappavat kuuluisuuksia luodakseen ihmisiä kiinnostavia uutisia.
Ihan näin pitkälle ei sentään ole menty - vielä. Sen sijaan aika usein on jo käynyt, että vastikään kuolleesta melkein kuuluisuudesta on tehty supertähti tai vaikeasti sairastunut on noussut julkkikseksi. Enemmälti kyse on siitä, että tiedotusvälineet luovat Idols- ja BB-julkkuja koska he ovat helpompia käsiteltäviä kuin oikeasti menestyksekkäät ihmiset. Näiden luotujen julkkujen kuuluisuus kun on täysin median vallassa.

52. Tulevaisuudessa jokainen on uutisreportteri.
Youtube. Sanomalehtien lukijakuvat. Amatööripaparazzien kännykkäkamerat. Mielipidepalstojen tekstiviestiosiot.

56. Tulevaisuudessa avustetut itsemurhat ovat ihmisiä karsastavien lääkäreiden erikoisala.
Joroisten terveyskeskuksessa oli muutama vuosi sitten melkoinen kalabaliikki vanhusten kuoltua turhan tiheään tahtiin. Eikä tapaus ole ainoa laatuaan.

58. Tulevaisuudessa kuullaan usein lausahdus: ”Palaan ihan pian. Pitää käydä heittämässä nostonäytekepillinen”.
Ihmisten suojautuminen järjestäytyneeltä rikollisuudelta on jatkuvasti muuttunut työläämmäksi. Ennen riitti, kun lukitsi ovensa. Nykyään ei tarvitsisi varmaan lukita, koska kodin käyttöesineiden suhteellinen arvo on niin pieni, ettei rikos kannata otettuun riskiin nähden. Sen sijaan tietokoneiden virustorjunta ja muut vastaavat menetelmät ovat kehittyneet olosuhteiden pakosta. Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut pankkikorttia käyttäessä muuta kuin näpytellä tunnusluku. Olen pitkään odottanut, milloin automaatille ilmestyy sormenjälkitunnistin, mutta ilmeisesti tämä vaihe hypätään yli ja siirrytään suoraan DNA-testaukseen. Seuraavaksi bensa-automaatin kylkeen ilmestyy kusikouru, johon on lirautettava näyte ennen kuin pankkikortti toimii. Älkää kysykö, miten tämä toimisi naisilta, mutta eihän asialla ole merkitystä, koska naiset eivät tankkaa. Tai eivät tankkaa ainakaan tulevaisuudessa. Systeemi olisi yrittäjällekin kannattava, koska asiakkaan pitäisi ostaa ennen tankkausta juotavaa, jotta näyte irtoaisi. Ilmaisu ”asiakkaan kusettaminen” saisi aivan uuden merkityksen.

60. Tulevaisuudessa ihminen ei tarvitse supertietokonetta ja tiedemiesjoukkiota, jotta hän saa oikeanlaista ravintoa.
Hyvästi ravintoympyrät, nyt on jo suunnitteilla järjestelmä, jonka avulla ruokaostoksia seurataan reaaliajassa. Sähköpostiin tulee raportti, joka laskee ostettujen ruokien ravintoainepitoisuudet ja motkottaa, jos on tullut sorruttua liian suolaiseen ja rasvaiseen elintarvikkeeseen. Kaupan päälle tulee uusi ravintosuositus ja pari kevytruokaohjetta. Kaikkeen ne bonuskorttijärjestelmät taipuvat.

Tuskinpa Scott Adams olisi kirjaansa kirjoittaessaan osannut kuvitella, kuinka hyvin hänen ennusteensa pitävät paikkansa. Ilmeisesti mitään niin typerää ei voi keksiä, etteivätkö individillet sitä toteuttaisi. Eikä loppua näy, koska individillien osuus väestöstä tuntuu olevan jatkuvassa kasvussa. Tämä taas johtuu siitä, että eräs Adamsin ennusteista ei valitettavasti ole toteutunut:

54. Tulevaisuudessa vanhempien pitää läpäistä lyhytmuotoinen kirjallinen vanhemmuustesti, jotta he saavat merkitä lapsivähennyksen veroihinsa.

Uutiskatsaus 15/2015

1. Köyhät kyykkyyn

Hallitus esitteli toimia työllisyyden parantamiseksi. Pääasiallinen ajatus oli ns. työnäytepalvelu eli työtön menee työnantajalle vapaaehtoisesti töihin ilman työsuhdetta. Siis ilman palkkaa, työterveyshuoltoa tai muitakaan vastaavia normaaliin työsuhteeseen kuuluvia pikkuseikkoja.
Ajatus on, että ollessaan tyytyväinen työnäytteeseen työnantaja voisi tällöin palkata työttömän oikeastikin töihin. Suunnitelmassa on kaksi asiaa pielessä.
Ensinnäkin työnantajan näkökulma. Miksi helvetissä hän palkkaisi itselleen työntekijän, joka tekee jo ilmaista työtä hänelle? Ja jos työntekijä ilmoittaa, että ei halua enää tehdä "työnäytettä" vaan haluaa palkkaakin, niin mikä saa hallituksen kuvittelemaan että työnantaja ei saisi toista ilmaistyöntekijää tilalle? Noin yksinkertaisesti sanottuna kyse on jälleen kerran kustannustehokkuudesta. Palkattu työntekijä tekee varmaan parempaa ja luotettavampaa jälkeä kuin ilmainen, mutta työsuoritusten ero ei ole niin suuri, että se vastaisi alkuunkaan palkatun ja ilmaisen työntekijän välistä kustannuseroa. En ole lainkaan yllättynyt siitä, että yksityisen puolen työelämästä täysin vieraantunut hallituksemme ei tätä tajua.
Toiseksi ammattiliittojen näkökulma. Yksityisellä puolella ei työn määrä lisäänny työntekijöitä lisäämällä, toisin kuin julkisella puolella. Ilmaistyöntekijöiden käyttö tarkoittaa, että palkatuille työntekijöille on vähemmän töitä. Eli kenkää ahteriin ja kilometritehtaalle. Eivät plantaasin massa-isännätkään orjia käyttäneet julmuuttaan tai siksi, että he olisivat olleet parempia työntekijöitä, vaan siksi että he olivat kustannustehokkaampia kuin palkattu työvoima. Ammattiliittojen kannalta tässä kummastuttaa se, että tavallisesti niin kärkkäästi ja yleensä itsekkäästi jäsentensä etuja ajavat liitot eivät juuri ole esitykseen reagoineet.


2. Susi lampaan vaatteissa

Uutisia idiooteille: ISIS soluttaa terroristeja Eurooppaan turvapaikanhakijoina. Siis jos tämä oikeasti oli jollekulle uutinen, syytä tarkistaa päänsä. Se toinen aivosolu on ilmeisesti lakannut toimimasta, jos tuota ei ollut tajunnut jo kauan ennen kuin ensimmäinen tapaus tuli julki.


3. Radikaalisoppa

Supon mukaan Suomesta on lähtenyt noin 70 päänsä nyrjäyttänyttä taistelemaan eri terroristijärjestöjen riveihin. Tämä on hienoa ja lähtisivät loputkin. Kunhan eivät vain tulisi takaisin - yksikään. Mutta vakavasti. Jos lähteneitä on 70, niin voitaneen arvioida vähintään kymmenkertainen määrä aktiivisia tukijoita. Ja satakertainen määrä passiivisia tukijoita. Tähän ongelmaan olisi yksinkertainen ratkaisu. Pakoloisten hyväksyminen maahan on vähän sama kuin syöminen epäilyttävästä karkkipussista. En minä ainakaan popsisi sellaisia karkkeja, joista joka tuhannes olisi tappava, joka sadas veisi sairaalahoitoon, joka kymmenes aiheuttaisi ruokamyrkytyksen ja joka toinen maistuisi vain yksinkertaisesti pahalta. Etenkin kun lopuistakin suurin osa on mauttomia ja karkkipussin hinta on helvetinmoinen.


4. Hesari yllättää

Hesari meni uutisoimaan oman määritelmänsä mukaan rasistisesti, kun kertoi raiskausten määrän Helsingissä olevan poikkeuksellisen suuri ja ulkomaalaisten osuuden epäillyistä suhteettoman suuri. Olisi lisäksi kiva tietää, kuinka monen tilastollisen "suomalaisen" etunimi mahtaa olla Muhammad, Abdullah tai Ählämsähläm. Kertoivat vielä lisäksi toisessa uutisessa joka kymmenennen epäillyn olevan turhapaikanhakija. Aika reippaanoloinen saavutus, eihän se olekaan kuin noin 17-kertainen yliedustus väestömäärään nähden. Saas nähdä mitä keväällä ja kesällä tapahtuu, kun raiskaukset ulkotiloissa lisääntyvät lämmön noustessa ja hameiden lyhentyessä.
Hesari muistaa tosin mainita, että raiskauksista valtaosa tehdään perhepiirissä. Tästä voidaan tehdä kaksi vastakkaista johtopäätöstä. Amnestyn asiantuntija päätteli, että puskaraiskauksissa ilmoituskynnys on matalampi eli niistä ilmoitetaan suhteellisesti suurempi osa kuin lähipiiriraiskauksista. Näin ollen ulkomaalaisten osuus kasvaa, koska he ovat yliedustettuina puskaraiskauksissa mutta aliedustettuina lähipiiriraiskauksissa. Oma johtopäätökseni on se, että voipi olla hyvä syy siihen, että Fatima ei tee rikosilmoitusta siitä, kun Ali raiskaa. Esimerkiksi se, että Fatima ei usko pystyvänsä lentämään viidennen kerroksen parvekkeelta turvallisesti maahan.


5. Valoa pään tunnelissa

Britanniassa yksi mokuttaja on löytänyt kaapunsa tilalle housut ja ilmoittanut, että hänen lanseeraamansa "islamofobia" -käsite ei oikein mennyt putkeen. Ylipäätään hän kertoi olleensa lähes kaikessa väärässä. Trevor Phillips toimi Ison-Britannian tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission johtajana 2003-2012. Vaikka mies saikin paljon tuhoa aikaan, on kunnioitettava sitä, että hänellä on ollut rohkeutta myöntää tehneensä virheitä.


6. Kun viisitoista vuotta vaan mä kerran täyttää saan...

...niin menen oikeushammaslääketieteelliseen iänmääritykseen, jossa minut todetaan kolmikymppiseksi. Näin tuntuu lähes järjestään käyvän alaikäiseksi ilmoittautuville turhapaikanhakijoille. Yli 70 % testiin joutuneista kärähtää. Jossain määrin tutkimuksia tuntevana voin myös kertoa, että tällaisissa tutkimuksissa turvamarginaalit ovat aika isot. Sen läpäisevistäkin yli puolet on todennäköisesti täysi-ikäisiä. Noin karkeana nyrkkisääntönä voi todeta, että testissä hylätään yli 20-vuotiaat.


7. Rikos ja rangaistus

Nousi pienimuotoinen kohu, kun joku julkkis (koskaan kuullutkaan) Mari Valosaari kertoi rankaisseensa kaksivuotiasta tytärtään rusinakiellolla tämän kiukuteltua niistä. Jotkut tuomitsivat kommenteissa kurin liian ankaraksi ja lastenpsykiatri sanoi, että kaksivuotias ei ymmärrä kiukuttelusta jälkikäteen annettuja rangaistuksia - itse asiassa viisivuotiaskaan ei ymmärrä. Hän on sinänsä oikeilla jäljillä. Eivät nuorisorikollisetkaan ymmärrä yhtä hyvin, jos tuomio tulee vasta puoli vuotta kioskimurron jälkeen. Mutta pointti onkin tuossa "yhtä hyvin". Kyllä kaksivuotias ymmärtää, kun selittää. Ainakin jollain tasolla. Ja vaikkei ensimmäisellä kerralla ymmärräkään, niin joskus se ymmärtämisen opettaminenkin on aloitettava. Ei se järki itsekseen päähän putkahda.


8. Hiustenleikkuuaikalisä

Jalkapallon Saudi-Arabian liigan ottelu keskeytettiin, kun Al-Shababin maalivahti Waleed Abdullahin hiustyyli havaittiin "islamin vastaiseksi". Babyirokeesi ei soveltunut wahhabiittien catwalk-näkemyksiin. Maalivahti parturiin ja peli jatkoon. Huvittavaksi asian tekee se, että Ilta-Sanomissakin asiasta uutisoitiin, mutta uutinen poistettiin pikaisesti. Ettei vain tulisi ennakkoluulojen tilalle tietoa, vai?
Tapaus ei muuten ole mikään pikkuseikka, sillä kyseinen pelaaja on Saudi-Arabian maajoukkueen ykkösveskari, pelannut 61 maaottelua. Saudien jalkapalloliigassa muuten pelaa melkoinen määrä ulkomaalaisvahvistuksia. Herätti kummastusta, kun Mekan joukkue Al-Wehdassakin pelaa ulkomaalaisia, joista ainakin brassin ja uruguaylaisen luulisi olevan kristittyjä. Eikö Allah näe, kun he luikahtavat muilta kun muslimeilta kiellettyyn kaupunkiin? Pienen tutkimuksen jälkeen selitys löytyi: seuran stadion sijaitsee niukasti kielletyn alueen rajojen ulkopuolella. Satelliittikuvassa raja on noin 500 metriä stadionista länteen.


9. Ratareunus

Ilta-Sanomat julkaisi jutun "mitä Kaarlo Maaningalle nykyään kuuluu". Hyväähän miehelle. Metsätyönjohtaja ansaitsee elantonsa enimmäkseen toimistossa ja jää lähiaikoina eläkkeelle. Haastattelussa hän kertoo hurjimman palon sammuneen olympiamitaleihin, mutta lopullisen niitin uralle teki ratareunus, johon hän tallasi Helsingin MM-kisoihin 1983 harjoitellessan nyrjäyttäen nilkkansa nivelsiteet. Tämän muistaessa nostan esiin sen epäkohdan, että noille ratareunuksille ei ole vieläkään tehty mitään järkevää. Ne ovat suoraan sanottuna helvetin vaaralliset. Niissä on monen urheilijan ura katkennut tai kausi mennyt pilalle. Eikö niiden tilalle voisi kehittää jotain turvallisempaa ratkaisua? Monet ihan oikeasti pelkäävät niitä, eikä aiheetta. Yritin aikoinaan saada erästä juoksijaa pysymään lähempänä reunaa kaarteissa. On helppoa laskea, kuinka paljon muille antaa matkassa tasoitusta, jos juoksee ykkösradan oikeassa reunassa ja se on aika paljon - 5000 metrin kisassa noin 40 metriä. Harjoituksissa sainkin juoksijan siirtymään lähemmäs reunusta. Sitten totesin, että "juokse sittenkin kauempana". Jokaisesta askeleesta näki, että reunaa varoi alitajuisesti. Saavutettu hyöty ei vastannut lihaksiin syntyvää jännitettä ja tyylin kulmikkuudesta aiheutuvia haittoja.


10. Loppukevennys: Jännän äärellä

Pohjois-Carolinan osavaltio sääti lain, jonka mukaan ihmisten pitää käyttää sen sukupuolen vessaa, jota he edustavat. Toisin sanoen jos mies tuntee itsensä naiseksi, hänen on silti käytettävä miesten vessaa. Tämmöinen kaltaiseni tahvo ei oikein ymmärrä, mikä tässä on ongelma. Sehän on vähän sama kuin huvipuiston laitteissa. Jos turvaraja on 195 cm, niin ei sinne saa mennä 210-senttinen, vaikka hän nyt sattuisikin tuntemaan olevansa 170-senttinen.
Mutta homma muuttui mielenkiintoiseksi, kun suosittu pornosivusto XHamster (en linkkaa, kyllä te sinne osaatte ilman minun apuani) päätti tästä suivaantuneena pistää Pohjois-Carolinan boikottiin. Eli pääsy Seksihamsteriin on siis estetty tästä lähtien Pohjois-Carolinassa. Nyt ollaan totisesti jännän äärellä. Vaihtoehtojahan on kaksi:
1) Konservatiiviset lainsäätäjät ovat tyytyväisiä, koska samalla saadaan pornon katselua estettyä.
2) Konservatiiviset lainsäätäjät saavat sätkyn, koska he ovat oikeasti kaappihomoja tai perverssejä, joiden viihdemuoto kokee nyt kovan kolauksen.
Jäämme odottelemaan.

Uusinta: Syö vähemmän kuin tienaa

Lukijalle: Tätä vuoden 2009 juttua uudelleen lukiessa tuli ristiriitainen tunne. Toisaalta huvittunut, toisaalta pelottava. Molemmat jopa kahdesta syystä. Ensinnäkin huvitti se, että olivatpa taas ennusteet osuneet kohdilleen, mikä on myös pelottavaa. Toiseksi se, että seitsemän vuotta sitten tapetilla olivat tietyt uhkakuvat, jotka ovat oikeaksi osoittautuneet - mutta nyt niistä ei enää puhuta, koska ne eivät sovellu vallalla olevaan paradigmaan.
Tuolloin tapetilla oli käsite "ekologinen jalanjälki", yleensä puhuttiin "hiilijalanjäljestä". Sillä yritettiin syyllistää suomalaisia ylikulutuksesta. Milloin olette viimeksi nähneet valtamediassa tämän käsitteen? Aivan. Jos sitä pidettäisiin esillä, voisi olla että jollekulle järki-ihmiselle - tai mikä vielä pahempaa, vihreiden kannattajalle - saattaisi tulla mieleen, että kehitysmaalaisten rahtaaminen sivistysmaihin kasvattaa vääjäämättä heidän hiilijalanjälkeään, kuluttaa tolkuttomasti luonnonvaroja ja edistää maapallon tuhoa.
Jostain syystä minä näen ympäristönsuojelun ja haittamaahanmuuton törkeän ristiriidan, mutta niitä molempia kannattavat eivät. Sen verran kuitenkin ymmärtävät, että ovat vähentäneet sen ikuisen kuluneen mantransa toistelua:
"Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, maapallon luonnonvarat eivät riittäisi alkuunkaan." Asia on juuri päinvastoin. Jos kaikki kansat eläisivät kuten suomalaiset eli pitäisivät väestömääränsä ekologista tuottoa vastaavaa tasoa alempana, eläisimme yltäkylläisessä maailmassa.


Työmarkkinatukivallankumouksellisten, viherpiipertäjien, ydinvoiman vastustajien ja muiden elämäntapaintiaanien vakioitkuvirsiä on vollotus siitä, kuinka me suomalaiset kulutamme tolkuttoman epäoikeudenmukaisesti maapallon luonnonvaroja. Sanotaan, että tarvittaisiin niin ja niin monta maapalloa - pikaisella nettihaulla löytämäni arviot vaihtelevat kahdesta ja puolesta neljään - jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat kuten suomalaiset.

Mitä kissanpaskan merkitystä tällä on? Oleellista on se, kuinka monta Suomea tarvitaan, että suomalaiset saavat kuitattua ekologisen jalanjälkensä. Ei ole piru vie meidän vikamme, jos jossakin päin maailmaa on menty ylikulutuksen tielle. Suomi on sijainniltaan arktinen maa ja meidän ekologinen jalanjälkemme per lärvi on pelkästään ilmasto- ja kasvuolosuhteiden takia suurempi kuin päiväntasaajalla. Heitetään kymmenentuhatta suomalaista elämään Tansaniaan suomalaisella elintasolla, niin johan tokeni. Ei tarvitse lämmittää omakotitaloa. Jäähdytykseen kuluu energiaa, mutta ei yhtä paljon. Ei tarvitse syöttää ravintoeläimille talveksi säilöttyä rehua. Ja vegetaristitkin voivat kerrankin elää vihreästi, kun ei tarvitse energiaa kasvihuoneiden lämmitykseen, ruuan säilömiseen talvikaudeksi tai tuoretuotteiden roudaamiseen toiselta puolelta maapalloa.

Säälittävintä on se, että suomalaisten ylikulutuksesta vouhottavat ovat yleensä samoja, jotka ovat valmiita tuomaan tänne elintasopakolaisia. Mitä järkeä on tuoda tänne ihmisiä tuottamaan moninkertainen ekologinen jalanjälki heidän kotimaahansa nähden, jos maapallo halutaan pelastaa? Täällä he kuluttavat enemmän, koska 1) elintaso on korkeampi ja 2) ilmaston takia kulutus on pakostakin suurempi.

Kovasta kulutuksesta huolimatta Suomen biokapasiteetti on suurempi kuin Suomen ekologinen jalanjälki. Hei haloo, tahvot! Tämä tarkoittaa sitä, että me suomalaiset emme elä yli varojemme. Tilanne on toinen aika monessa länsimaassa ja jopa kehitysmaissa. Seuraavat luvut perustuvat maakohtaista ekologista jalanjälkeä koskeviin tietoihin tästä lähteestä. Aineistossa ovat maat, joiden asukasluku ylittää miljoonan. Näitä on 150 kappaletta. Bruttokansantuote henkilöä kohti on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta peräisin Wikipediasta ja siinä on käytetty ostovoimapariteetilla (PPP) korjattuja arvoja. Sivuhuomautuksena todettakoon, että jos käytettäisiin korjaamattomia, raakoja BKT-arvoja, seuraavissa tuloksissa esitetyt arvot olisivat vielä karmeampaa luettavaa kehitysmaiden osalta.
Jokaisessa listassa esitetään top 10 ja lisäksi muutama valittu maa kaikissa listoissa.

Tämä lista kertoo, kuinka suuri on minkäkin maan ekologinen kapasiteetti eli kuinka paljon kyseinen maa tuottaa luonnonvaroja vuosittain. Luonnollisesti listan järjestys on aika tarkkaan sama kuin maiden keskinäisen pinta-alan mukainen järjestys.
Ekologinen kapasiteetti:
1. Yhdysvallat 1496,4
2. Brasilia 1353,8
3. Venäjä 1161,9
4. Kiina 1132,7
5. Kanada 646,9
6. Intia 452,1
7. Argentiina 315,1
8. Australia 310,9
9. Indonesia 310,1
10. Kongo 239,9
14. Saksa 160,5
16. Nigeria 126,2
24. Ruotsi 90,2
28. Japani 77,2
39. Suomi 61,6
61. Tanska 31,0
67. Norja 28,3
69. Egypti 27,6
82. Alankomaat 18,4
102. Viro 12,1
150. Singapore 0,1

Tämä lista koostuu äskeisen listan luvuista jaettuna maan asukasluvulla. Kärjessä ovat tietenkin harvaan asutut maat ja hännillä tiheään asutut.
Ekologinen kapasiteetti per asukas:
1. Gabon 25,0
2. Kanada 20,0
3. Bolivia 15,7
4. Australia 15,4
5. Mongolia 14,6
6. Uusi-Seelanti 14,1
7. Kongon tasavalta 13,9
8. Suomi 11,7
9. Uruguay 10,5
10. Ruotsi 10,0
13. Viro 9,1
17. Venäjä 8,1
18. Brasilia 7,3
21. Norja 6,1
22. Tanska 5,7
23. Yhdysvallat 5,0
68. Saksa 1,9
102. Alankomaat 1,1
114. Nigeria 1,0
118. Kiina 0,9
132. Japani 0,6
141. Intia 0,4
144. Egypti 0,4
150. Singapore 0,0

Tämä lista kertoo, kuinka paljon missäkin maassa luonnonvaroja kulutetaan vuosittain. Karkeasti sanoen listan summittainen järjestys on sama kuin bruttokansantuotteen mukainen järjestys; kärjessä väkirikkaat ja/tai varakkaat valtiot, hännillä vähäväkiset ja köyhät.
Ekologinen jalanjälki:
1. Yhdysvallat 2809,7
2. Kiina 2786,8
3. Intia 986,3
4. Japani 626,6
5. Venäjä 536,4
6. Brasilia 439,2
7. Meksiko 361,9
8. Saksa 349,5
9. Iso-Britannia 319,2
10. Ranska 298,1
13. Kanada 228,1
18. Nigeria 176,5
19. Australia 157,4
24. Egypti 123,3
34. Alankomaat 71,6
47. Ruotsi 46,1
50. Tanska 43,9
65. Norja 31,9
68. Suomi 27,5
120. Viro 8,5
150. Swazimaa 0,8

Tämä lista koostuu äskeisen listan luvuista jaettuna maan asukasluvulla. Kärjessä ovat varakkaimmat maat, hännillä köyhimmät.
Ekologinen jalanjälki per asukas:
1. Yhdistyneet Arabiemiraatit 9,5
2. Yhdysvallat 9,4
3. Kuwait 8,9
4. Tanska 8,0
5. Australia 7,8
6. Uusi-Seelanti 7,7
7. Kanada 7,1
8. Norja 6,9
9. Viro 6,4
10. Irlanti 6,3
16. Suomi 5,2
18. Ruotsi 5,1
22. Japani 4,9
29. Alankomaat 4,4
31. Saksa 4,2
36. Venäjä 3,7
64. Brasilia 2,4
73. Kiina 2,1
87. Egypti 1,7
103. Nigeria 1,3
132. Intia 0,9
150. Malawi 0,5

Tämä lista kertoo, mitkä maat tuottavat enemmän kuin kuluttavat ja on ensimmäinen todella merkityksellinen lista. Ne maat, joilla saldo on plussan puolella, ovat ekologisesti hallittavalla tasolla, miinusmerkkiset puolestaan kuluttavat liikaa luonnonvaroihinsa nähden. Kaikkiaan 65 maata on plussan puolella, 85 miinuksella. Plussan puolelle pääsevät useimmat kehitysmaat, teollisuusmaista vain harvaan asutut. Miinukselle jäävät tiheään asutut kehitysmaat ja suurin osa teollisuusmaista.
Saldo eli kapasiteetti miinus jalanjälki:
1. Brasilia 914,6
2. Venäjä 625,5
3. Kanada 418,8
4. Argentiina 220,0
5. Kongo 204,7
6. Australia 153,5
7. Bolivia 124,8
8. Indonesia 98,8
9. Kolumbia 96,3
10. Peru 68,6
14. Ruotsi 44,1
17. Suomi 34,0
49. Viro 3,6
84. Norja -3,7
106. Tanska -12,7
132. Nigeria -50,3
133. Alankomaat -53,1
139. Egypti -95,8
143. Saksa -189,0
147. Intia -534,2
148. Japani -549,4
149. Yhdysvallat -1313,3
150. Kiina -1654,1

Tämä lista on äskeinen jaettuna asukasluvulla, joten plus/miinus -jakauma on sama. Maiden järjestyksessä ei ole merkittäviä muutoksia.
Saldo eli kapasiteetti miinus jalanjälki per asukas:
1. Gabon 23,7
2. Bolivia 13,6
3. Kongon tasavalta 13,3
4. Kanada 13,0
5. Mongolia 11,2
6. Keski-Afrikka 7,8
7. Australia 7,6
8. Paraguay 6,5
9. Suomi 6,5
10. Uusi-Seelanti 6,4
14. Brasilia 4,9
15. Ruotsi 4,9
18. Venäjä 4,4
22. Viro 2,7
84. Nigeria -0,4
95. Intia -0,5
105. Norja -0,8
116. Kiina -1,2
119. Egypti -1,3
130. Saksa -2,3
131. Tanska -2,3
137. Alankomaat -3,3
145. Japani -4,3
147. Yhdysvallat -4,4
150. Yhdistyneet Arabiemiraatit -8,4

Edellä olevat tilastot ovat helposti luettavissa tai laskettavissa nettisivuilta, joilta tiedot on napattu. Uutta tietoa edustavat kaksi seuraavaa tilastoa. Niissä on laskettu, mitä tapahtuisi jos koko maailma nostettaisiin kohtuulliselle elintasolle. Oletuksena on, että luonnonvarojen kulutus olisi suoraan verrannollinen BKT:een per asukas. Tämä ei tietenkään ole täysin lineaarista, mutta antaa kohtuullisen hyvän approksimaation. Kohtuulliseksi elintasoksi on katsottu 30 000 €:n BKT per asukas. Tämä on vähemmän kuin esimerkiksi Suomen nykyinen elintaso. Tällöin - rikkaimpia teollisuusmaita lukuun ottamatta - maiden elintaso nousisi selvästi. Tämä tilasto antaa siksi selvimmän kuvan siitä, mitkä maat pystyvät nykyisellä väestömäärällään ylläpitämään vaurasta elintasoa tuhoamatta silti maapalloa.

Tässä tilastossa on laskettu ekologinen kapasiteetti miinus jalanjälki, jos BKT olisi kohtuullisen korkea. Plussan puolelle jää vain neljätoista maata.
Saldo, jos BKT olisi 30 000 €:
1. Kanada 472,9
2. Australia 184,9
3. Venäjä 166,1
4. Argentiina 116,3
5. Brasilia 74,3
6. Ruotsi 53,3
7. Kongon tasavalta 39,4
8. Suomi 39,2
9. Gabon 30,9
10. Uusi-Seelanti 22,2
11. Norja 10,9
15. Viro -0,2
20. Tanska -3,3
48. Alankomaat -34,7
87. Saksa -134,4
114. Yhdysvallat -296,1
121. Japani -467,6
134. Egypti -599,2
146. Nigeria -2345,3
149. Intia -10164,9
150. Kiina -12935,0

Tämä tilasto on kaikkein tärkein ja siksi siinä on lueteltu kaikki 150 maata. Tilaston merkitys on lyhyesti sanottuna seuraava. Ne maat, jotka ovat plussan puolella, pystyvät nykyväestöllään ylläpitämään vaurasta elintasoa ekologisesti. Miinuksella olevien maiden on joko tyydyttävä alhaisempaan elintasoon tai väkiluvun on vähennyttävä. Plussan puolelle jää vain 14 maata.
Saldo per asukas, jos BKT olisi 30 000 €:
1. Gabon 22,3
2. Kanada 14,7
3. Kongon tasavalta 9,9
4. Australia 9,2
5. Suomi 7,5
6. Ruotsi 5,9
7. Uusi-Seelanti 5,5
8. Argentiina 3,0
9. Botswana 2,4
10. Norja 2,4
11. Venäjä 1,2
12. Latvia 1,1
13. Bolivia 1,0
14. Brasilia 0,4
15. Irlanti -0,1
16. Viro -0,2
17. Tanska -0,6
18. Liettua -0,9
19. Itävalta -0,9
20. Angola -1,0
21. Yhdysvallat -1,0
22. Trinidad -1,2
23. Ranska -1,3
24. Peru -1,5
25. Slovakia -1,6
26. Saksa -1,6
27. Saudi-Arabia -2,0
28. Chile -2,0
29. Alankomaat -2,1
30. Swazimaa -2,2
31. Sveitsi 2,2
32. Singapore -2,4
33. Uruguay -2,4
34. Malesia -2,4
35. Slovenia -2,4
36. Kolumbia -2,5
37. Unkari -2,5
38. Iso-Britannia -2,7
39. Oman -3,8
40. Belgia -3,1
41. Venezuela -3,4
42. Italia -3,4
43. Tsekki -3,5
44. Jamaika -3,5
45. Etelä-Korea -3,6
46. Kroatia -3,6
47. Japani -3,7
48. Bulgaria -3,8
49. Bhutan -3,9
50. Etelä-Afrikka -3,9
51. Kreikka -4,0
52. Espanja -4,3
53. Turkki -4,4
54. Dominikaaninen tasavalta -4,4
55. Costa Rica -4,4
56. Kazakstan -4,5
57. Romania -4,5
58. Puola -4,7
59. Georgia -4,7
60. Israel -4,7
61. Portugali -4,7
62. Mauritius -4,9
63. Panama -5,0
64. Meksiko -5,3
65. Tunisia -5,4
66. Serbia -5,5
67. Indonesia -5,7
68. Iran -5,7
69. Valko-Venäjä -5,9
70. Kuwait -6,0
71. Yhdistyneet Arabiemiraatit -6,2
72. Azerbaidzan -6,2
73. Algeria -6,3
74. Sri Lanka -6,3
75. Ecuador -6,6
76. Thaimaa -6,6
77. Filippiinit -6,8
78. Marokko -7,0
79. Armenia -7,1
80. Libanon -7,2
81. El Salvador -7,3
82. Libya -7,8
83. Guatemala -7,9
84. Egypti -8,1
85. Ukraina -8,2
86. Pakistan -8,5
87. Albania -8,6
88. Intia -9,2
89. Bosnia-Herzegovina -9,5
90. Jordania -9,7
91. Kiina -9,8
92. Tadzikistan -10,1
93. Moldova -10,4
94. Paraguay -10,5
95. Honduras -10,6
96. Jemen -10,8
97. Namibia -11,1
98. Haiti -11,8
99. Laos -12,0
100. Bangladesh -12,0
101. Kuuba -12,2
102. Syyria -12,5
103. Norsunluurannikko -12,7
104. Irak -12,8
105. Vietnam -12,8
106. Kirgisia -13,5
107. Kamputsea -13,5
108. Sambia -13,7
109. Makedonia -13,7
110. Kamerun -14,5
111. Mongolia -15,0
112. Malawi -16,2
113. Turkmenistan -16,4
114. Zimbabwe -16,7
115. Kenia -17,3
116. Benin -17,3
117. Afganistan -17,6
118. Nigeria -17,8
119. Nicaragua -19,4
120. Nepal -19,6
121. Uzbekistan -19,8
122. Papua-Uusi-Guinea -19,9
123. Mauritania -20,7
124. Senegal -21,6
125. Lesotho -22,7
126. Tansania -24,2
127. Ruanda -24,5
128. Gambia -24,8
129. Pohjois-Korea -25,7
130. Tsad -27,6
131. Mosambik -27,6
132. Ghana -28,3
133. Sudan -28,5
134. Togo -28,8
135. Madagaskar -28,9
136. Myanmar -29,8
137. Sierra Leone -30,8
138. Guinea -34,8
139. Uganda -35,0
140. Mali -42,1
141. Eritrea -43,9
142. Etiopia -45,6
143. Burkina Faso -46,2
144. Kongo -49,8
145. Guinea-Bissau -51,0
146. Keski-Afrikka -53,7
147. Burundi -63,8
148. Liberia -66,1
149. Somalia -67,7
150. Niger -69,2

Raaka esimerkki pahnanpohjimmaisesta. Jos Nigerin elintaso halutaan nostaa länsimaiselle tasolle ja samalla pitää huoli, että sen ekologinen jalanjälki ei painu miinuksen puolelle, Nigerissä saa olla 2,6 % nykyisestä asukasluvusta. Yleensä pahimpana syntipukkina pidetty Yhdysvallat tekisi nollatulosta 83,5 %:lla nykyisestä asukasluvusta - tosin sen pitäisi samalla pudottaa elintasoaan 36,2 %.
Listasta nähdään, että suurimman osan länsimaista on parannettava tapojaan. Jos väentiheyttä on liikaa, saldo painuu armotta pakkaselle. Mutta erityisen tärkeää on katsoa maita, joiden lukema on vähemmän kuin -5. Kohtaamme ennennäkemättömän ekokatastrofin, mikäli näiden maiden väestö nousee edes lähelle länsimaista elintasoa. On huomattava, että tämä voi tapahtua kahdella tavalla: joko elintaso nousee omassa maassa tai merkittävä osa väestöstä siirtyy länsimaihin. Jälkimmäinen on, kuten aiemmin todettu, ilmastollisista syistä vielä kuluttavampi ja tuhoisampi vaihtoehto. Samalla on myös huomattava, että kehitysmaissa on myös rohkaisevia esimerkkejä: katsokaapa Gabonia, Kongon tasavaltaa ja Botswanaa. Kun väkiluku pidetään vähäisenä, on resursseja enemmän jaettavaksi.

Kun järki seisoo

Kuten hyvin tiedetään, miehellä seisoo kaksi asiaa samaan aikaan eli järki ja meisseli. Tämä johtuu siitä, että meisselin jäykistyessä sinne tulee verta. Koska on odotettavissa tai ainakin toivottavissa, että piakkoin on suoritettava tiettyjä fyysisiä aktiviteetteja, sinne syöksyvä veri ei voi olla peräisin lihaksista. Näin ollen vapaata verta on otettava jostain muualta ja jäljelle jäävät aivot. Aivojen sisältämä verimäärä siis vähenee, joten on ymmärrettävää että ajatuksenkulku hidastuu.

Toisaalta on hyvin tiedossa, että löysän meisselin koko ei välttämättä kerro mitään jäykän meisselin koosta. Väitetään jopa, että löysillä on enemmän kokohajontaa kuin jäykillä.

Tämä voi johtua vain yksinkertaisesta syystä: joillakin miehillä meisseliin pakkautuu enemmän verta ja toisilla vähemmän. Looginen johtopäätös on se, että joillakin on varaa ottaa aivoista enemmän verta kuin toisilla. Yhtä looginen seuraus on se, että jos aivoissa on enemmän verta, miehellä on isommat aivot. Eli todennäköisesti hän on älykkäämpi. Tarkalleen ottaen tässä ei tarvitse tietenkään tarkastella koko aivorunkoa, vaan ainoastaan sitä osaa, jossa kognitiiviset kyvyt sijaitsevat. Ja se selittääkin koko ilmiön täydellisesti. Koska miehellä järki seisoo samaan aikaan kuin meisseli, niin tällöin aivojen kognitiivisista toiminnoista vastaavista osista on poistunut kaikki muu paitsi välittömään elossa pysymiseen tarvittava veri. Ja veri poistuu nimenomaan näistä osista siksi, että peruselintoimintoja ja fyysistä liikkumista tarvitaan välttämättä meisselin seisoessakin, toisin kuin ajattelua.

Mitä enemmän verta tässä osiossa aivoja normaalisti liikkuu, sitä älykkäämpi miehen täytyy olla. Ja mitä enemmän verta sieltä meisselin jäykistyessä poistuu, sitä enemmän meisseli kasvaa.

Tästä ei voi vetää muuta kuin yhden johtopäätöksen. Tyhmillä miehillä meisseli ei juurikaan kasva kokoa jäykistyessään, kun taas älykkäillä miehillä meisseli kasvaa lepotilaansa verrattuna järkyttävän suureksi. Onhan järkevää, että löysänä meisseli on mahdollisimman pieni vammariskin välttämiseksi. Niinpä fiksuilla miehillä on varaa pienentää se normaalia pienemmäksi, kun he pystyvät sitä tarvittaessa enemmän kasvattamaankin.

Valitettavasti kukaan ei ole tutkinut tätä ilmiötä yksilötasolla. Tämä näin vinkkinä väitöskirjan tekijöille.

Yksilökohtaisen tutkimuksen puuttuessa joudutaan turvautumaan yleisluontoisempiin tutkimuksiin. On olemassa perusteellinen vertailu, jossa on laskettu eri maista miesten peniskokoja niin jäykkänä kuin löysänä, mitaten sekä pituus että ympärysmitta.

Oletetaan penis suoran ympyrälieriön muotoiseksi sekä löysänä että jäykkänä. Tämähän ei pidä täysin paikkaansa, koska peniksen päässä on tattispala, mutta approksimaationa tämä on kohtuullinen. (Väitetään muuten, että tattispalan olemassaolon syytä tutki kolme ryhmää, suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen. Vuosien tutkimuksen jälkeen suomalainen ryhmä päätyi siihen lopputulokseen, että tattispala on olemassa siksi, että miehestä tuntuisi paremmalta. Norjalaiset päätyivät päinvastaiseen tulokseen eli se on olemassa siksi, että naisesta tuntuisi paremmalta. Ruotsalaiset taas päätyivät siihen, että tattispalan tarkoitus on estää käden lipsahtaminen.) Tästä voidaan laskea peniksen tilavuus niin löysänä kuin jäykkänäkin. Tilavuuden erotus vastaa sitä verimäärää, joka on poistunut aivoista ja päätynyt meisseliin.

Ongelmana tilastoaineistossa oli se, että osa tuloksista oli mitattu ja osa itse ilmoitettu. Ketään ei varmaan yllätä se, että niissä maissa, joissa tulokset olivat itse ilmoitettuja, keskimitta oli mitattuja suurempi. Jotenkin on vaikea uskoa sitä, että tämä olisi riippuvainen (anteeksi sanavalinta) mittaajasta - kai tutkijat ovat sen verran katsoneet, että mittaukset suorittaa muodollisesti pätevä eikä ladon seinästä repäisty hoitsu. Eiköhän kyse ole siitä samasta ilmiöstä, jonka mukaan 90 % kuljettajista on mielestään keskiarvoa parempia. Näin ollen aineistosta piti välittömästi poistaa ne maat, joissa koko perustui itse ilmoitettuun. Mutta edelleen jäi jäljelle maita, joissa jokin asia epäilytti aineistossa. Esimerkiksi Ecuadorissa jäykän meisselin keskipituus on mukamas 17,59 cm, kun vaikkapa periaatteessa etnisesti samanlaisessa Meksikossa se olisi 3,5 cm vähemmän. Epäuskottavaa. Samoin joissakin maissa tilastollinen uskottavuus kärsi vähäisestä otoskoosta, esimerkiksi Zimbabwessa se oli vain 22. On toisaalta ymmärrettää, että joissakin maissa otos on pakostakin pieni, esimerkiksi Kiribatin otoskoko 53 taisikin kattaa valtaosan maan erektiokykyisistä miehistä.

Kun aineistoa karsi, jäljelle jäi 48 edes suhteellisen luotettavan oloisesti tehtyihin tutkimuksiin perustuvien maiden tulokset eri puolilta maailmaa: Afganistan, Alankomaat, Azerbaidzan, Bhutan, Bolivia, Bulgaria, Costa Rica, El Salvador, Eritrea, Filippiinit, Guatemala, Honduras, Irak, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Jemen, Jordania, Kanada, Kiina, Kreikka, Laos, Libya, Meksiko, Marokko, Myanmar, Nepal, Nigeria, Norja, Pakistan, Papua-Uusi-Guinea, Paraguay, Ranska, Romania, Saksa, Sambia, Saudi-Arabia, Senegal, Sri Lanka, Suomi, Tansania, Tanska, Thaimaa, Turkki, Turkmenistan, Venäjä, Vietnam ja Viro. Näistä jokaisesta laskettiin keskimääräisen meisselin tilavuus sekä löysänä että jäykkänä. Vertailtavaksi muuttujaksi otettiin tilavuuksien erotus. Esimerkiksi Suomessa pituus löysänä = 9,2 cm, ympärysmitta löysänä = 8,9 cm ja tilavuus siis n. 56 cm³. Vastaavat arvot jäykkänä 13,59 cm, 11,2 cm ja 111 cm³. Tästä vertailtava muuttuja 111 cm³ - 56 cm³ = 55 cm³.

Seuraavaksi piti kaivaa esiin pahamaineisesta mutta ah niin realistisesta Vanhanen-Lynnin tutkimuksesta maiden keskimääräiset älykkyysosamäärät, joka otettiin toiseksi muuttujaksi. Esimerkiksi Suomella 99.

Lopuksi ei muuta kuin arvot taulukkoon ja lineaarinen korrelaatio. Lopputulos: peniksen tilavuuden kasvu ja älykkyysosamäärä korreloivat kertoimella 0,505. Tämä tarkoittaa kohtalaista positiivista korrelaatiota. Toisin sanoen: mitä fiksumpaa porukkaa maasta löytyy, sitä enemmän meisseli kasvaa jäykistyessään. Tukee esitettyä teoriaa. Voi myös arvella, että korrelaatio yksilötasolla olisi vielä suurempi.

Mikäli joku tutkii yksilökohtaisella tasolla asiaa ja päätyy siihen, että meisselin koon kasvu ja ÄO todellakin korreloivat keskenään vielä voimakkaammin, jopa lähes täydellisesti, niin siinähän olisi loistava tapa mitata älykkyys. Katsotaan meisselin tilavuus löysänä ja jäykkänä, lasketaan erotus ja luetaan ÄO suoraan vertailutaulukosta!

Miehen järki siis sumenee, kun veri syöksyy aivoista meisseliin. Ja meisseli kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän aivojen oleellisissa osissa on ylimääräistä verta poistettavaksi. Teoriaa tukee myös se, että miehet tunnetusti vanhetessaan viisastuvat - veri ei enää poistu aivoista.

Sama teoria pätee myös naisiin. Kuten jokainen mies tietää, naiset ovat hankalimmillaan tiettyyn aikaan kuukaudesta. Tämä johtuu siitä, että heidän aivojensa kognitiivisista osista poistuu verta. Toisin kuin miehet, naiset eivät kuitenkaan vanhetessaan viisastu. Tämä taas johtuu siitä, että kuukautisten päättyessä ylimääräinen veri kerääntyy suonikohjuihin.

Uusinta: Joukkue vai yksilö?

Lukijalle: Tämä juttu vuodelta 2009 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa niin hyvin, että ainuttakaan muutosta ei tarvinnut tehdä. Olen tämän kirjoittamisen jälkeen tarkkaillut tilannetta tältä, silloin tuoreen ajatuksen pohjalta ja havainnut teorian pitävän paikkansa.

Vanha stereotypia: yksilölajien urheilijat ovat introvertteja eli sisäänpäin kääntyneitä, joukkuelajien urheilijat ekstrovertteja eli ulospäin suuntautuneita. Joukkuelajeissa ihmisen on tultava toimeen muiden kanssa eli oltava sosiaalinen, yksilölajeissa taas kyettävä toimimaan omillaan eli pystyttävä eristäytymään.

Stereotypian perustelut ovat järkeviä ja uskottavia. Tarkempaa tutkimusta väittämä ei kestä alkuunkaan. Koko asetelma ekstrovertti – introvertti on vain puolet totuudesta. Sosiaalisuusakselin rinnalle on otettava yhteistoiminnan, sosiaalisen luotettavuuden tai yhteisöllisyyden akseli. Kutsutaan tätä yhteisöllisyys - tribaalisuus -akseliksi.

Tällä akselilla joukkuelajien ja yksilölajien urheilijat sijaitsevat useimmiten eri puolilla.
Joukkuelajien urheilijat ovat tribaaleja eli heimo-orientoituneita. Oman ”heimon” eli joukkueen jäseniä tuetaan, kun taas muut ovat ”vihollisia”, joita on tarkoitus kampittaa kaikin mahdollisin keinoin. Jako omiin ja vieraisiin ei tietenkään ole absoluuttinen: joukkuelajeissa tunnetaan hyvin nuorten ja uusien pelaajien initiaatioriitit, joiden suorittamisen jälkeen uusi jäsen on hyväksytty joukkueeseen. Sitä ennen häntä simputetaan ja kohdellaan alempiarvoisena. Vastaavasti vieraan joukkueen pelaajien kanssa voidaan kyllä pelin ulkopuolella olla joskus kavereita. Erityisen tunnettu ilmiö on NHL:n tappelijoiden keskinäinen suhde. Näitä nyrkkisankareita, jotka eivät välttämättä tiedä mailasta muuta kuin sen, että yleensä sitä pidetään lapa alaspäin, on joka joukkueessa yksi tai kaksi. Matsissa vastajoukkueiden goonit mäiskivät toisiaan nenä verillä ja lähtevät jälkeenpäin yhdessä kaljalle. Toiset pelaajat pitävät tappelijoita ihan omana rotunaan.

Yksilölajien urheilijat puolestaan kilpailevat useimmiten itseään, ei niinkään kilpailijoita vastaan. Jopa kilpailun aikana saatetaan auttaa vastustajaa. Tunnetuin esimerkki lienee Berliinin olympialaisten pituushyppy. ME-mies Jesse Owens oli astunut kaksi ensimmäistä karsintahyppyään yli ja loppukilpailuun pääsy oli viimeisestä hypystä kiinni. Ennen hyppyä Saksan Luz Long tuli neuvomaan askelmerkin kanssa. Owens selvisi ja voitti kultaa kilpailussa, josta tuli legenda. Ilman karsinnan onnistumista kultamitalisti olisi ollut Luz Long. Miehet ystävystyivät ja olivat kirjeenvaihdossa – musta mies ja vaalea arjalainen. Sota katkaisi yhteyden ja Long kaatui Sisiliassa 1943.
Yksilölajeissa kilpailu on armotonta, mutta siinä ei yleensä yritetä tehdä hallaa vastustajalle. Kisan aikana vastustaja yritetään voittaa suoriutumalla itse paremmin, ei saamalla vastustajaa suoriutumaan huonommin. Kisan jälkeen, jopa sen aikana, voidaan vastustajan kanssa olla hyviä kavereita.
Itselläni oli kesällä hauskaa, kun valmennettavalla oli kauden tärkein kisa. Tiesimme hänen olevan tilastoaikojaan paremmassa kunnossa ja päävastustajaksi katsottiin juoksija, jonka tilastoajat ja saavutukset olivat selvästi paremmat, mutta kesän tulokset olivat laskusuunnassa. Suunniteltu taktiikka piti pilkulleen, valmennettava iski muutamaa kierrosta ennen maalia täysin puun takaa, meni menojaan ja voitti etukäteen paremmaksi luullun parinkymmenen sekunnin marginaalilla. Kun sitten ehdin vartiopaikaltani takakaarteesta varusteteltan luo, niin eivätkös nämä kaksi siellä juttele kuin parhaat kaverit ikään. Eivätkä he olleet koskaan aiemmin edes tavanneet toisiaan.

Urheilumuodot voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään yksinkertaisen matriisin avulla. 2 x 2 -matriisissa on tietysti neljä ruutua, mutta neljännen ruudun tyyppiset lajit ovat harvinaisia.
Toisella akselilla on kilpailussa mukana olevien yksikköjen lukumäärä. Vaihtoehdot ovat kaksi tai useampi yksikkö. Esimerkiksi jalkapallo osuu ensimmäiseen ruutuun, koska joukkueita on kaksi, sadan metrin juoksu jälkimmäiseen, koska juoksijoita on useita. Toisella akselilla on joukkueeseen kuuluvien urheilijoiden lukumäärä. Vaihtoehdot ovat yksi tai useampi. Esimerkiksi nyrkkeily osuu ensimmäiseen ruutuun, koska nyrkkeilijä on kehässä yksin, kahdeksikkosoutu taas jälkimmäiseen, koska veneessä on yhdeksän urheilijaa.
Vaihtoehtoja voitaisiin nimittää seuraavasti:
Joukkueottelu (matriisissa (1, 2)): Kaikki joukkuepelit, kuten jääkiekko, lentopallo ja koripallo.
Yksilöottelu (matriisissa (1, 1)): Kamppailulajit, kuten paini, judo ja miekkailu.
Yksilömonikilpailu (matriisissa (2, 1)): Useimmat lajit, joissa suorituksia voidaan verrata jollain mittaustuloksella, kuten yleisurheilu, hiihto ja painonnosto.
Joukkuemonikilpailu (matriisissa (2, 2)): Yleensä edellisen muunnelma, kuten viestinjuoksu, mäkihypyn joukkuekilpailu tai etappipyöräily.

Joukkueottelussa urheilijat ovat yleensä heimo-orientoituneita tyyliin me ja muut. Suhtautuminen kilpakumppaneihin ja muihin omaan "heimoon" kuulumattomiin on usein negatiivista. Oman heimon jäseniä autetaan, tosin nuorempia simputetaan. Seurauksena on joukkuelajeille tyypillisen identiteetin kehittyminen: joukkuelajin urheilijat ovat usein epäluotettavia. Jos koulukiusaaja on urheilija, hän on lähes poikkeuksetta jääkiekkoilija.
Lajeihin hakeutuvat ovat yleensä perusluonteeltaan laumasieluja, halukkaita kuulumaan ryhmään ja kulkemaan sen mukana. Yhteistoimintakyvykkyys on ryhmän sisällä korkea. Siksi joukkuelajit ovat enimmäkseen miesten lajeja eivätkä naisten joukkuelajit yllä läheskään samaan suosioon. Samasta syystä henkisesti miesmäiset naiset hakeutuvat usein joukkuelajeihin. Tunnettu tosiasia on, että lesbojen osuus naisten joukkuelajeissa on moninkertainen normaaliväestöön nähden. Erityisesti naisten jääkiekko on tästä tunnettu. Kuulin kaskun, jonka mukaan naisten jääkiekkomaajoukkuetta yritettiin saada mukaan Seta:n Uskalla-kampanjaan. Homma kaatui kuitenkin heteropelaajien vastustukseen. Molemmat sanoivat jyrkästi ei.

Yksilöottelussa urheilijat ovat kurinalaisia individualisteja, jotka kunnioittavat vastustajiaan, mutta harvemmin ystävystyvät heidän kanssaan. Ystävyys on mahdollista yleensä eritasoisten urheilijoiden kanssa, esim. tenniksessä ATP-listan viides voi olla sadannen kaveri, mutta ei kuudennen. Joukkueurheilun kanssa yhteinen piirre on se, että kilpailu pyritään voittamaan sekä omalla suorituksella että häiritsemällä vastustajan suoritusta. Ero on siinä, että vastustajan suorituksen häiritseminen tapahtuu tiukasti sääntöjen puitteissa. Jääkiekossa sääntöjen vastaisesta väkivaltaisuudesta saa kahden minuutin jäähyn, budolajeissa lentää ulos koko dojolta.
Näihin lajeihin hakeutuvat ovat yleensä poikkeuksellisen kilpailuhenkisiä ja inhoavat häviämistä enemmän kuin varsinaisiin yksilölajeihin hakeutuvat. Tämä on puhdasta tilastomatematiikkaa: jos kilpailussa on kaksi osanottajaa, voiton todennäköisyys on 50 %, jos kymmenen, voiton todennäköisyys on 10 %. Usein yksilöotteluissa on oma ranking-järjestelmä, jossa nokkimisjärjestelmän voi heti todeta, kuten vyöasteet budolajeissa. Oman lajin puolta pidetään, muita lajeja katsotaan usein vähän kieroon.

Yksilömonikilpailussa urheilijat kilpailevat pääasiallisesti omaa itseään vastaan. Tavoitteena on saada mahdollisimman hyvä suoritus ja toivoa sitten, että se riittää tavoitteeksi asetettuun sijoitukseen. Vastustajan häiritseminen ei yleensä kuulu suunnitelmiin. Tämä onkin strategisesti järkevää, sillä jos kilpailija A keskittyy vastustajan B suorituksen häiritsemiseen, menevät C ja D sillä aikaa oikealta ohi.
Yksilölajeihin hakeutuvat ovat yleensä itsetunnoltaan vahvoja, koska heidän on kestettävä häviämistä. He eivät yleensä myöskään ole erityisen kilpailuhenkisiä, ainakaan yksilöotteluiden urheilijoihin verrattuna. He saattavat ystävystyä jopa pahimman kilpakumppaninsa kanssa ja avustaa tätä jopa kesken kilpailun.

Joukkuemonikilpailut ovat yleensä yksilömonikilpailulajien enemmän tai vähemmän keinotekoisia muunnelmia. Siksi niiden urheilijoista ei voi sanoa mitään erityistä, koska he ovat oikeasti muun lajin harrastajia.

Kun urheilulajien harrastajia tarkastelee sosiaalisuus - individuaalisuus ja yhteisöllisyys - tribaalisuus -akseleilla, havaitsee saman nelijaon pätevän. Tässä sosiaalisuudella tarkoitetaan välitöntä sosiaalisuutta omassa ryhmässä, yhteisöllisyydellä luotettavuutta ja sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan. Joukkueottelujen harrastajat ovat sosiaalisia, mutta eivät yhteisöllisiä. Yksilöottelujen harrastajat ovat individualisteja ja tribaaleja. Yksilölajien harrastajat ovat individualisteja, mutta yhteisöllisiä. Loogisesti ajatellen, jos olisi olemassa oikeasti joukkuemonikilpailulajeja, niiden harrastajat olisivat luultavasti sosiaalisia ja yhteisöllisiä.

Tuhannen taalan kysymys kuuluu: minkä lajien harrastajat ovat yhteiskunnan kannalta parhaita kansalaisia? Olisiko niin, että sosiaalisuus ja yhteisöllisyys olisi suotavaa? Jos näin on, pitäisikö urheilun resursseja suunnata joukkovoiman suuntaan? Yhdysvalloissa esimerkiksi yliopistotason yleisurheilu on pääosin joukkuekilpailujen varaan rakennettu. Sama ilmiö oli vallalla vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten eurooppalaisessa ja erityisesti pohjoismaisessa yleisurheilussa maaottelujen hallitessa kilpailukalenteria. Pitäisikö palata entiseen ja tehdä yleisurheilusta - tämä esimerkkilajiksi otettuna - seuraottelujen muodossa joukkuekilpailu?