PAKKOWOKELLETTU FIRMA

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuudessa…

Teldec-Tek Oy:n henkilöstöpäällikkö Einari Luunapp istui hyväntuulisena työhuoneessaan. Teldec-Tek Oy oli monialafirma joka valmisti hilavitkuttimia, kutkuttimia, härspediräättöreitä, ökkötölöhölököttimiä sekä myös yleissekoittavia hallintomallin uudistusvaikeuttamisratkaisuja nimenomaan julkiselle sektorille.

Firma oli työntekijöittensä keskuudessa varsin pidetty, niin kuin oli myös henkilöstöpäällikkö Luunapp joka piti osaltaan huolen että työntekijöitä oli tarvittava määrä tarvittaviin tehtäviin ja työntekijöitä arvostettiin. Hehän työllään firman liikevaihdon ja -voiton mahdollistivat. Niin liikevaihto kuin -voittokin olivat viime aikoina lisääntyneet kun maa oli lopultakin päässyt eroon koronasta, apinarokosta, pokeriflunssasta, pfizeriitistä, hyppivästä anaalipaiseesta ja hallinnollisesta kaikenvaraepidemiasta. Sen myötä niin kotimainen kauppa kuin vientikin oli alkanut taas vetää ja työntekijöitä oltiin voitu palkata lisääkin.

Mutta joku näytti olevan vialla. Hänen toimistoonsa tuli firman pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Alarik Spenttinen joka näytti siltä niin kuin olisi syönyt kaksi vuorokautta sitten jotain hyvin hapanta joka ei ollut vieläkään suostunut tulemaan ulos henkilökohtaisessa pönttöpostissa. Ilman sen kummempia tervehtimisiä Alarik sanoi:

- Ne perkeleet sitten tekevät sen. Sain sen lähteitteni kautta tietoon.

- Öö… öö… brrgele… ai… ai… siis tekevät minkä? Ja ketkä?

- No eduskunta. Ja sen lain.

- Siis sen lain?

- No just sen. Se runnotaan läpi ihan pikapuoliin.

Luunapp huokasi. Se laki. Sovelletun tasa-arvon työelämää koskeva laki. Julkinen sektorihan oli positiivisen syrjinnän vuoksi ollut viturallaan jo pitkän aikaa mutta nyt wokellus työntäisi kärsänsä lain pakkosanelemana myös yksityisiin yrityksiin. Jos samaa työpaikkaa haki joku tavallinen, koulutettu ja kokenut kantasuomalainen sekä joko etnisesti edistyksellinen tai mihin tahansa LGBTQTiiTyy-kategoriaan kuuluva hakija niin uhrikategoriassa ylempi oli valittava vaikka se kantasuomalainen olisikin ollut pätevämpi ja kokeneempi. Lain lopputuloksena tuli olla se, että tietty prosenttimäärä yrityksen henkilökunnasta tuli olla uhriutumisluokitettua. Spenttinen pani palamaan pikkusikarin ja sanoi kyrpiintyneenä:

- Ja minä laskin että meidän firmassa pitää olla sen lain mukaan kymmenen uhriutumispyramidiin kuuluvaa. Vaikka niillä ei tekisi hevon sanonkomamitä, hä?

Luunapp pisti puolestaan palamaan punaisen Nortin ja totesi muutamat hermosavut otettuaan:

- Ja tulee muistaa, että jos näitä sorrettuja-etuoikeutettuja irtisanotaan koeajan perusteella kun huomataan että osaaminen ei ollut sitä mitä vaadittiin ja varsinkin maksettiin niin nehän nostavat pirunmoisen metelin valtamediassa. Vaikka ne olisivat kuinka törppöjä töissään niin eihän meitä uskota vaan valtamedia rääkyy että ne pistettiin pihalle siksi, että firma on niin pirun rajoittunut, sortava, käppäukkoinen sekä muita pitkiä rumia ja karvaisia sanoja. Todisteeksi riittää että joku kokee tulleensa sorretuksi. Ja sehän tietää lain mukaan merkeleellisiä rangaistussakkoja, korvauksia ja ennen kaikkea sitä että julkinen sektori lopettaa tilaamiset meidän firmalta. Ja tiedä vaikka joitain leikkipartisaaneja tulisi tekemään tiesulkuja firman pihalle.

Spenttinen vastasi:

- Jep. Eli kusessa ollaan. Ja eihän niitä uhriutujia voi sinne varsinaiseen työporukkaan laittaa. Siellähän jätkät hermostuisivat kitinään ja tunkisivat niille rautakangen perseeseen. Eli niitä täytyy palkata hallintoon. Joka meillä on ollut aina korostetun vähäinen. Vain sen verran kuin tarvitaan. Ei ensimmäistäkään suojatyöpaikkaa. Ja nyt me joudutaan joksikin hemmetin maakuntamalliksi himmeleineen kaikkineen. Olisko sulla ideaa mitä tehdä?

Henkilöstöpäällikkö Einari Luunapp tumppasi norttinsa, sytytti samantien toisen ja vastasi vinosti hymyillen:

- Itse asiassa on. Firman on siis pakko palkata kymmenen täysin turhaa uhriutumispyramidiin kuuluvaa työn näennäistekijää. No, pannaan haettavaksi kymmenen inchange-exchange special operative managerin hommaa. Ja pannaan sana kiertämään että värväämisessä suositaan erityisesti sekä vain ja ainoastaan uhriutumispyramidin jäseniä.

- Vaan mitähän nuo hommat ovat? Titteli on kyllä komea, se täytyy myöntää.

- Käytettyjen kirjekuorien kääntäjiä.

- Piru vie… tuossa saattaa olla ideaa… ne eivät pääsisi sotkemaan mitään varsinaista työhön liittyvää… mutta eihän meillä ole kirjeliikennettä enää juuri ollenkaan.

- No kehitetään sitä sitten. Puolet näistä inchange-exchange special operative managereista kirjoittaa tyhjiä kirjeitä firmamme osoitteeseen, postittaa ne ja toinen puoli ottaa ne vastaan, kääntää kirjekuoret ja toimittaa ne taas lähettäjille. Ja sehän on sitä paljon mainostettua kierrätystäkin. Kirjaimellisesti.

- Hitto joo, noinhan me tehdään. Tietysti tosiasia on että meille ei jää niiden palkkaamisesta edes sitä tuulen huuhtomaa persettä vaan puhdasta persnettoa mutta pystyypä firma kumminkin jatkamaan toimintaansa. Vaikka kalliiksihan se tulee. Mutta meillä on sen lain tiimoilta vielä toinen ongelma.

- Mikäs?

- No se, että firmojen hallituksesta puolet pitää olla naisia. Mikä on aika mielenkiintoista sinänsä tässä sukupuolettomassa yhteiskunnassamme. Mutta minä olen itse keksinyt siihen ratkaisun.

- Kerro.

- Meillähän firman hallituksessa on vain neljä jäsentä. Minä itse sekä Vottosen Väne aiotaan julistautua transnaisiksi sekä kolmannen, neljännen, kahdeksannen ja kuudennentoista sukupuolen edustajiksi. Eiköhän se sillä suttaannu.

- Suttaantuu varmasti kun vielä annatte mahdollisimman näkyvät haastattelut asian tiimoilta Helsingin Sanomiin, Naisten Lehteen, Akateemisen Naiskansan Uutisiin ja Julkkispötsiin. Tehän olette silloin rohkeita edelläkävijöitä joita ei voi arvostella. Hitto vie, tehän pääsette osaksi uhriutumispyramidia.

- Joo. Jumala siunakkoon sovellettua työelämän tasa-arvoa…

Lukijalle: Kirjoitus on saattanut saada vaikutteita tapaus Ilmarisesta sekä EU:n määrittämästä pakkotasa-arvosta.

SOVELLETUN SANANVAPAUDEN PALKINTO

Täytyypä laittaa vielä samalle päivälle toinen postaus. Se kun kertoo asiasta joka on joko loistoluokan tahatonta huumoria tai sitten jonkunlainen vihervasemmiston keskisormen näyttö tavallisille ihmisille viestillä ”me voidaan tehdä ihan mitä meitä huvittaa”.

Jaa mistä on kysymys?

No siitä, että Suomen tunnetuin oikeamielinen valtakunnaninkvisiittori Raija Toiviainen on saanut Oikeusteko-palkinnon. Laitetaanpa hieman asian uutisoinnista:

Asianajajaliiton mukaan valtakunnansyyttäjä on osoittanut poikkeuksellista kyvykkyyttä ja ennakkoluulottomuutta sananvapauden tukemisessa.

Boldaus oma. Vaatii tavallista suurempaa mielikuvitusta tulkita Toiviaisen toimet sananvapauden tukemiseksi. Ja ehkä seuraava siteeraus kuvaa erinomaisesti aikamme henkeä. Boldaus edelleenkin oma:

Asianajajaliiton puheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharjun mukaan valtakunnansyyttäjänä Toiviainen on osoittanut organisaatiouudistuksen lisäksi myös poikkeuksellista kyvykkyyttä ja ennakkoluulottomuutta erilaisissa avauksissa oikeudenhoidon nopeasti muuttuvilla harmailla alueilla, kuten sananvapauslainsäädännön tulkitsemisessa.

Ja joo, tämähän pitää paikkansa. Toiviaisella on ollut sananvapauden tulkitsemisessa poikkeuksellista kyvykkyyttä ja ennakkoluulottomuutta. Onko sillä oikeusvaltion kanssa mitään tekemistä on sitten aivan toinen kysymys.

Hotellin respassa jäädään odottamaan että joku pyssyjen kanssa heiluva väkivaltatuomion saanut etnisesti edistyksellinen räppäri saa Vuoden kansalainen-palkinnon.

Raija Toiviainen. Sovelletun sananvapauden sankari.

KÄPPÄUKOT JA KAKSI UHKAA

Huitsinnevadan Örnätjärvi, Örnätjärven Erämiesten metsästysmajan sauna, näinä päivinä…

Ötnätjärven Erämiesten metsästysmajan saunan savupiipusta nousi ilmoille oikean ajattelun vastaisia pienhiukkasia ja saunan kuistilla istui kaksi setärumaa käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat päivän aikana käyneet Itkuntirauttaman Häpelikössä kunnostamassa passilavoja tulevan syksyn sikanautajahtia varten. Lavoja oli vielä muutamia kunnostettavana joten toverukset olivat päättäneet yöpyä metsästysmajalla. Saunatauolla Ykä aukaisi Tsuhnan Koston ja totesi Lötjöselle:

- Hjuu, täytyy todeta että Suomea uhkaa kaksi uhkaa. Molemmat ovat ilmeisiä mutta toiseen on varauduttu ja toiseen taas ei.

Lötjönen oli aukaissut oman tölkkinsä, sytytti siinä samalla voimasavuke Bostonin ja vastasi:

- Jaa… taidan tietää nuo uhat. Se uhka johon on varauduttu ja joka otetaan vakavasti on se itäinen uhka eli Venäjä.

- Jep. Onhan meillä huomattavan suuri reserviläisarmeija, kohtuullinen kertausharjoitussysteemi ja toimiva LKP-järjestelmä. Onhan meillä myös läntisen Euroopan suurin tykistö. Ja armeija muutenkin läntisen Euroopan tasolla varsin hyvässä kunnossa. Vaikka ainahan sitä sotavaltion valmiutta voitaisiin parantaa. Mutta ei nyt sentään ihan Ruotsin tilanteessa olla. Siellä kun aikanaan päätettiin että nyt syttyi se rauha joten hittoakos sillä armeijalla tekee.

- Joo. Siitä tykistöstäkin on vähän turhan suuri määrä vedettävää tykistöä. Itsevetävää tykistöä voitaisiin hankkia lisää. Samoin kuin muuta kalustoa. Sitä ei ole koskaan liikaa. Ja sitten on tietysti se Nato. Johon molemmat suhtautuu ottiatuota. Kun meillä ei ole sitä kristallipalloa niin kuin kovin monella muulla tuolla interwebin ihmeellisessä maailmassa. Me voidaan vain ottiatuotailla.

- Ottiatuotailla niin. Jos ollaan pessimistejä niin Suomi ja Baltian maat voivat olla Natolle puskurivyöhykettä jossa viivytetään ja kulutetaan hyökkääjää ja pysäytetään se sitten jossain Ruotsin ja Puolan rajalla. Suuressa mittakaavassa ihan ymmärrettävää strategista ajattelua mutta ei kovin mukavaa miehitetyn alueen asukkaille.

- Näin voi olla. Toisaalta, jos ollaan optimistisempia niin ainakin sieltä saataisiin sitä kalustoa. Kun se nykyinen tekninen kalusto ei ole sellaista jota väsätään nyrkkipajassa. Täydennykset ovat välttämättömiä ja kalusto on muutenkin lähes kokonaan Nato-kalustoa. Ja voidaan sieltä saada ainakin sitä – pääosin amerikkalaista – ilma- ja meritukea. Vaan joka tapauksessa ei pidä kuvitella – niin kuin jotkut varmaankin kuvittelevat – että se neljä kirjainta eli Nato tappelee tappelun meidän puolestamme. Kyllä se on tapeltava itse. Jos apua saadaan niin sehän aina sopii.

- Niin… ja onhan meillä se salainen ase. Jonka venäläiset ovat antaneet meille. Eli se dedovshina-systeemi. Jossa vanhempi venäläinen saapumiserä rääkkää nuoremman järjettömäksi.

- Hähhää, joo… onhan se venäläiselle varusveijarille tietenkin pirun ikävää mutta meidän kannalta on kyllä eduksi jos venäläinen mosuri vihaa esimiestään enemmän kuin vihollista. Mutta joka tapauksessa itäinen uhka on tunnistettu ja siihen on varauduttu. Mutta sitten on se toinen uhka.

- No sepä se. Se sanotaanko läntinen uhka. Joka tulee Afrikasta, Lähi- ja Keski-idästä ja jota ei saa sanoa uhaksi vaan yhtä aikaa mahdollisuudeksi, välttämättömyydeksi, väistämättömyydeksi ja velvollisuudeksi. Se on kaiken arvostelun yläpuolella.

- Just näin. Se läntinen uhka saa aikaan hirvittävän rasituksen meidän kansantaloudelle ja sen myötä suomalaiset ovat päässeet nauttimaan jatkuvasti kasvavasta määrästä väkivalta- ja seksuaalirikoksia. Kuolleet, hakatut, ryöstetyt ja raiskatut suomalaiset eivät haittaa valtakoneistoa tippaakaan.

- Niistä nimenomaan. Ja koska läntistä uhkaa ei saa sanoa uhaksi vaan mahdollisuuden ja velvollisuuden sekoitukseksi niin nämä rikokset täytyy jotenkin tulkita meidän suomalaisten omaksi syyksi. Kas kun me ei olla määritelty uhkaa mahdollisuudeksi vaan uhaksi. Vaikka se muuttaa jo kansojen väestörakennetta niin kuin erityisesti Ruotsissa tulee tapahtumaan. Ja Suomi tulee perässä. Mikäs se oli se tuore uutinen espoolaisesta koulusta? Yli 60 prosenttia muita kuin suomenkielisiä. Eikä ole ainoa. Ja Espoohan oli aikanaan suomalainen unelma ja menestystarina. Niin ainakin mainostettiin.

- Näinpä mainostettiin vaan ei mainosteta enää. Niin oli silloin, toisin on nyt, kun on järkikin päästä jo pois lähtenyt…  samoin kuin moni espoolainen Espoosta kehyskuntiin… ja mietitäänpä sitä Vahteran Paulin laskelmaa. Haittamaahanmuuttoteolliseen kompleksiin uppoaa vuodessa 3,2 miljardia. Sen sijaan PV:n vuosittaiset hankintamäärärahat ovat siinä puolen miljardin kieppeillä. Eli Suomi maksaa hirveät rahat siitä, että se ylläpitää läntistä uhkaa ja kiistää samalla sen olemassaolon. Samalla kun se valmistautuu itäiseen uhkaan. Niin kuin kuuluukin. Mutta huomattavasti vähemmillä rahoilla. Suorastaan nakkirahoilla. Ja toisaalta se itäinen uhkakin voi halutessaan tuupata sata tuhatta kehitysmaalaista Suomeen. Nehän otetaan vastaan, elätetään ja annetaan vielä kansalaisuuskin päälle.

- Voisihan sanoa että Suomi on kuin talo joka pitää etuovensa tiiviisti lukossa mutta samalla mainostaa että takaovi on sepposen selällään eli tulkaa veikkoset viemään mitä lystäätte ja riehukaa minkä ennätätte. Ja oikeastaan voi sanoa että samalla talon katto on porattu täyteen reikiä. Siinä on meinaan se kolmas uhka. Eli vihervasemmistolainen ilmastohysteria jonka myötä tuhotaan koko suomalainen elinkeinoelämä. Ja samalla ne verorahat joilla pidetään ne täysin hyödyttömät vihervasemmistolaiset hyvällä elatuksella.

- Mutta onneksi tässä saunassa katto on kunnossa. Eiköhän lähdetä ottamaan taas pienhiukkasten aikaansaamat löylyt?

Näin tapahtui ja käppäukot siirtyivät löylyyn. Piruko sen tiesi, mitä ne siellä puhuivat? Varmaan lisää niitä paljon mainostettuja vihapuheita. Ei niistä käppäukoista koskaan tiennyt.

VÄRJÄTTY HISTORIA

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten postauksen Uusi onnellisuus. Sen ideana oli se, että mitäpä tulee näkyville jos laittaa Googlen kuvahakuun ”happy white woman”. No, kävi ilmi että eihän valkoinen nainen voi olla onnellinen ilman mustaa miestä. Nyt törmäsin twitterissä väitteeseen että jos samaan Googlen kuvahakuun laittaa hauksi ”european people history” niin tulokset ovat yhtä lailla yllättävät. No, sehän piti testata. Ja minkäslaista Euroopan historiaa on tarjolla? No, tommosta:

Ja tommosta:

Ja tommosta:

Ja tommosta:

Ja tommosta:

Ja tommosta:

Ja kukas tuo karpaasi on?

Vastaus: No sehän on pakkosyötetyn diversiteetin esitaistelijan Netflixin mukaan muinaiskreikkalainen sankari Akhilleus. Ja muistutetaanpa minkälainen oli Netflixin näkemys muinaisesta viikinkimiehestä? Jep:

Vaan toisaalta, kun ottaa huomioon nykyisen propagandamyllytyksen niin eiväthän nämä tulokset oikeastaan olleet kovin yllättäviä. Sitä vaan pistää merkille itsessään – ja moni muu tekee varmasti samoin – että tuon parikymmentä vuotta jatkuneen pakkosyötetyn monikultturismipropagandan seurauksena pelkkä etnisesti edistyksellisen ihmisen valokuvan näkeminen aikaansaa inho- ja hylkimisreaktion. Mitä vielä joskus 1980-luvulla ei ollut ensinkään.

Ja se ei kai ollut sen propagandan tarkoitus. Mutta niinhän tuppaa usein käymään valheeseen pohjautuvalle pakkosyötölle.

INTERPERSPIRATIONAALINEN TERAPIAVARTTI

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suositussa Terapiavartti-lähetyksessä jossa pohditaan korvien välin vinksahtelua asiantuntijoiden kommentoimana. Siis oikeitten asiantuntijoiden, ei valtamedian "asiantuntijoiden" eikä faktantarkastajien. Ammattilaisena jälleen kerran on Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki joka vastaa kuulijoiden kysymyksiin. Ja se tämänkertainen kysymys tulee Naisasialiitto Unionilta:

- Ja siinäpä oli kiperä kysymys verorahoitteiselta tättähääräjärjestöltä. Kuinkas Veikko vastaat kysymykseen?

- Vastaus on, että älä toimi mitenkään. Anna pojan leikkiä autoilla. Ei hänessä ole mitään vikaa. Ja jos pikkutyttäresi tahtoo leikkiä prinsessaa niin siinäkään ei ole mitään huolestuttavaa. Sen sijaan jos vaivaat päätäsi tuolla kysymyksellä niin sinun kannattaa hakea itsellesi asiantuntevaa apua ellei kyynärpään lyöminen kiveen auta. Ja jos tavallisen kansalaisen manttaalille tulee kyseisen Naisasialiitto Unionin tättähääriä niin karkoittakaa heidät alueelta tarvittaessa voimakeinoja käyttäen. Hyvä ennaltaehkäisevä toimi on ripotella tontin reunoille toksisesta maskuliinisuudesta tiivistettyä maskutoksiinia. Se pitää kyseiset tättähäärät kaukana.

- Ja luonnollisesti yleisenä mielenterveyttä ylläpitävänä toimenpiteenä on äänestää ja pyrkiä sitä kautta vaikuttamaan siihen, että tämän kaltaisten tättähääräjärjestöjen kaikkinainen verorahoitus loppuu. Se saa tietysti aikaan paljon akateemisia työttömiä joiden muutenkin kyseenalainen mielenterveys silloin horjuu mutta meillä on tarjolla heille apua. Nimittäin Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan Härnävän alayksikössä annetaan kyseisille henkilöille reaalimaailmaterapiaa. Tulokset ovat rohkaisevia ja osa on onnistunut kuntoutumaan ja työllistymään ovenpönkiksi.

- Ja tässähän tuli vastaus tämän kertaiseen kysymykseen. Kiitokset Veikko Vopakille. Ehkä kyseisen lähetyksen opetus on siinä että jos muutama ylikierroksilla käyvä tättähäärä vaatii jotakin tapahtuvaksi niin sen ei silti tarvitse tapahtua. Koska kyse on vain muutamista ylikierroksilla käyvistä tättähääristä joitten sana kuuluu tässä maassa aivan liikaa ilman mitään omaa ansiota. Täällä Antero Lärvänen. Siirto rutioon.

- Ja täällä paikallisration rutio. Jatkamme asian tiimoilta musiikilla menneiltä ajoilta. Musiikilla, joka ennusti tulevan. Problems-yhtye kiteytti jo vuonna 1980 kymmeneen sekuntiin interperspirationaalisen feminismin opillisen sisällön:

- Paikallisration rutiosta toivotetaan kuulijoille hyvää alkanutta viikkoa ja muistattehan, että te, juuri te elätätte jokaisen tässä maassa riekkuvan interperspirationaalisen kärsäntunkijan.

SE HYVÄ PAHA MIELI

Niin kuin lukija hyvin tietää, on olemassa ihmistyyppi jolla ei ole hyvä olla ellei hänellä ole sopivalla tavalla paha olla. Erityisesti se paha olo pitää jakaa muillekin ja vaaatia, että ihmiset toimivat kyseisen pahan olon mukaisesti.

Viimeisin hyvä paha olo on tullut jääkiekon mm-kisojen myötä. Siitä kun tietyt – nimenomaan naiset – ovat vetäneet porot nokkaansa. Jaa mistä? No siitä, että mitalien jaossa oli mukana nuoria kauniita naisia. Ja sehän ei passaa. Tämä kuuluu siihen jatkuvasti kasvavaan sarjaan jossa feministit vaativat oikeutta määritellä sen, mitä tehdään, puhutaan ja jopa ajatellaan.

Hotellin respassa ollaan ajan hengessä mukana ja täällä olisikin esittää feministeille sopiva ehdokas seuraavaksi mitalien jakajaksi:

Ja laitetaan sitten vielä hieman lisää feminismiä. Yle on tehnyt jutun uusista nuorista muotisuunnettelijoista. Vilkaiskaas piruuttanne niitä vaatteita. No, sehän on makuasia. Mutta mukana on feministinen lause:

Minulla ei ole kyllä pirunkaan aavistusta että mitä tuo tarkoittaa mutta pyydän kaiken varalta syvästi anteeksi miessukupuoltani. Hyvää interperspirationaalista viikonloppua kaikille.

EPÄILYKSEN PIRU JA VIRALLINEN LOINEN

Kumpula, Helsinki, interperspirationaalinen nykypäivä…

Katon rajassa leijaileva Epäilyksen Piru katseli kun viihtyisässä kerrostalokaksiossaan iltaa viettävä 38-vuotias Unnukka Riipetti naukkaili tiesmonetta punaviinilasiaan, katsoi tietokoneensa näyttöruutua jota hän oli selannut punkun avustuksella jo toista tuntia ja huokaisi kaivosyvään tiesmonennenko kerran. Unnukka oli Helsingin yliopistosta valmistunut yhteiskuntateologian, selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tutkijatohtori joka oli hiljattain julkaissut tutkimuksensa ”piilotettu rasismi ja misogynia vaniljapohjaisessa jäätelömainonnassa” ja sehän oli saanut varsin ylistävää arvostelua niin akateemisissa piireissä kuin valtamediassa. Molemmilla tahoilla kehuttiin että Unnukka kaatoi vaiettuja tabuja ja toi esille tuoreita interperspirationaalisia näkökulmia.

Mutta se ei Unnukkaa lohduttanut. Hän oli nimittäin jo hyvän aikaa tehnyt sitä, mitä hänen kaltaisensa ei pitäisi koskaan tehdä. Hän oli tutustunut interwebin ihmeellisessä maailmassa Voiman Pimeän Puolen ajatuksiin. Ja koska yksi virhe johti helposti toiseen, hän oli tehnyt sen ratkaisevan virheen että hän oli alkanut ajatella. Ajatella uraansa, sen tarpeellisuutta ja koko siihen astista maailmankuvaansa.

Ja niin ei missään nimessä olisi saanut tehdä. Että ihminen voisi olla onnellinen suvaitsevais-tiedostava yksilö, se vaatisi nimenomaan sitä, että ei koskaan ajatellut. Ainoastaan hyväksyi mitään kyseenalaistamatta sen, mitä piti hyväksyä ja minkä toiset samanlaiset yksilöt hyväksyivät. Absoluuttinen ja lopullinen totuus ei vaatinut ajattelemista. Se vaati vain hyväksyntää. Se oli ajattelun yläpuolella.

Jaahah, ajatteli Epäilyksen Piru joka oli tarkkaaillut Unnukkaa. Oli aika alkaa duunit. Mutta koska yksilöllä on normaalista kohderyhmästä poiketen selvää kuplan ulkopuolista ajattelua niin jätetäänpä kaikenlainen pirunkuri tällä kertaa sikseen ja diskuteerataan, sano, diskuteerataan. Se lehahti Unnukan kirjoituspöydälle eikä Unnukka edes hätkähtänyt. Se oli hyvä merkki.

- Olet sitten selvästi alkanut fundeeraamaan?

- Joo… onhan tässä tullut fundeerattua… ja sondeerattua… ja tehtyä, piru vie, johtopäätöksiä… vaikka kovillehan ne ovat ottaneet…

- No, miltäs se monikultturismi maistuu tällä hetkellä. Vieläkö se on rikkaus? Ja välttämättömyys? Ja väistämättömyys?

- Ei ole niin… on toisilleen sopimattomien kansojen ja kulttuurien pakkosekoittamista… joka saa aikaan yhteiskunnan rapautumista… niin taloudellisesti kuin henkisestikin… ja joka johtaa aina vain kiihtyvään väkivaltaan… ja josta perkele soikoon on tullut minun piireissäni muoti josta ei saa olla toista mieltä… äläkä viitsi vittuilla minulle siitä että minä just väitöskirjassani julistin aivan toista totuutta…

- No enhän minä. Vaan mitenkäs se ilmastohysteria? Pelastaako Suomi maailman ja saa siitä kaikkien kansakuntien laakerinlehdet päähänsä?

- Eipä pelasta… tuhoaapaa vain oman taloutensa… koko elinkeinorakenteensa… aiheuttaa ihmisille tarpeetonta kärsimystä… ja kaikki turhaan… eihän ne tilastot valehtele… Suomi on jo hiilinegatiivinen… kaikki tämä vain sen takia että ruokitaan vihervasemmistolaista egoa… joka menee tässäkin asiassa muodin perässä… hitto vie, minä tunnen itseni Bay City Rollers-faniksi joskus 1970-luvulla… olisin ostanut risaiset Hai-saappaat jos niihin joku vaan olisi teipannut skottiruutuja…

- Mutta sinä Unnukka olet kuitenkin ahkerasti jaksanut vaatia koko Suomen kattavaa ilmastohätätilaa.

- Mmmhh… niin… kun ne muutkin vaati… en minä ensimmäisenä… joukon jatkona tietysti…kukas se aplodit ensimmäisenä uskaltaa lopettaa… ja minä muuten arvaan että seuraavaksi kysyt LGBTQTiiTyystä… no muotihan sekin on… ensimmäinen muoti joka vaatii mielenterveysongelmaisia silvotuttamaan itseään… samalla kun me muodin mukaiset aplodeerataan sille silpomiselle… miettimättä että mitä me oikeastaan saadaan aikaiseksi…

- No, mitenkäs se feminismi? Varsinkin se interperspiraationaalinen feminismi?

Unnukka huokaisi, otti pitkän huikan punkkua, huokaisi taas ja sanoi sitten:

- Kai tuohon tiedät itsekin vastauksen? Kun katsot meitä misogyniasta kirkuvia feministejä. Itseään täynnä olevia toimistossa istuvia turhantärkeitä ämmiä jotka tuottavat putipuhtain käsin aina vain samanlaista ruikutusta joka on olemassa pelkän ruikutuksen vuoksi. Ja siksi, että me pyrimme nostamaan itsemme ruikutuksellamme kaiken arvostelun yläpuolelle. Ja myös siksi, että se ruikutus tuo meille elannon. Elannon, jonka kustantavat ne meidän halveksimamme persvakoäijät. Jotka pitävät yhteiskunnan pystyssä. Meistä yksikään ei ole koskaan maksanut ensimmästäkään veropenniä. Me olemme yliarvostettuja loisia. Riittikö vastaukseksi? Tuliko mielipide selville?

Epäilyksen Piru katsoi Unnukkaa varsin inhimillisen lämpimällä katseella ja sanoi sitten:

- Sinut kuule otetaan siellä Voiman Pimeällä Puolella lämpimästi vastaan.

Unnukka puolestaan katsoi Epäilyksen Pirua katseella jossa oli paljon vähemmän inhimillisyyttä kuin Epäilyksen Pirulla. Sitten hän sanoi kylmällä äänellä:

- Mikä sai sinut kuvittelemaan että minä siirtyisin julkisesti Voiman Pimeälle Puolelle? Kansallismieliseksi? Konservatiiviksi? Käppäakaksi?

- Et sitten aio siirtyä. Kaikki ajattelusi menee hukkaan. Miksi?

- Minähän vastasin jo. Olen loinen. Yliarvostettu ja ylipalkattu loinen. Mutta minä olen virallinen loinen maassa jossa minun kaltaiset loiset ovat aatelisia. En minä osaa tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa täysin tarpeetonta ruikutusta ongelmista jotka eivät ole ongelmia. Luuletko että minusta olisi tekemään jotain varsinaista työtä? Minä olen liiaksi turvonneen yhteiskuntaruumiin oheistuote. Kun se kasvoi liian suureksi niin se alkoi kasvattaa loisia. Ja loisellahan on hyvä olla. Ei se pärjää ilman isäntäruumista.

Epäilyksen Piru raapi leukansa parransänkeä saaden aikaan äänen joka muistutti kahden teräsharjan kirskuttamista vastakkain. Sitten se totesi:

- Vaan oletkos koskaan ajatellut että jos ne persvakomiehet jotka elättävät sinut ja kaltaisesti rupeavatkin yleislakkoon? Te kuolisitte nälkään. Saattaisi olla hyvä olla julkisesti heidän puolellaan. Ennen kuin sellainen tapahtuu.

Unnukka joi lasinsa tyhjäksi, kaatoi lisää ja otti itselleen katseen jossa näkyi ns. pelottava ymmärrys:

- Niinpä kuolisimme. Mutta sitä yleislakkoa ei koskaan tapahdu. Katsos kun ne persvakomiehet ja käppäukot ovat erilaisia kuin me. He ovat vastuuntuntoisia ihmisiä. He kantavat vastuuta muistakin kuin itsestään. Samalla he kantavat vastuun meidänkin elatuksestamme ja me taas emme ole vastuuntuntoisia. Me olemme härskejä hyväksikäyttäjiä. Jos kerran ne persvakomiehet mahdollistavat sen että me olemme hyvin ruokittuja ja jalustalle aateliasemaan nostettuja loisia niin mikä minä olen sitä asiantilaa muuttamaan? Minä puhun ja kirjoitan edelleenkin monikultturismin, ilmastohysterian. LGBTQTiiTyyn ja ennen kaikkea feminismin nimessä ja syytän misogyyneiksi kaikkia jotka ovat edes desimaalin verran eri mieltä minun kanssani. Ja teen sen toisten elättämänä.

- Vaikka tiedät olevasi väärässä ja kannatat jotain joka on Suomelle ja suomalaisille tuhoisaa? Eikö sinua yhtään omatunto soimaa?

- Omatunto?

- Niinpä niin. Sinuun voitaisiin asentaa omatunto mutta se vaatisi henkisen selkärangan johon se voisi kiinnittyä. No, mutta vaikka oletkin häpeämätön huora joka tosin huoraa korviensa eikä jalkojensa välillä niin olethan sinä kumminkin rehellinen. Ainakin minulle. Siksi minä annan sinulle lahjan. En kyllä alun perin ajatellut antaa sitä sinulle mutta olet sen selvästi ansainnut. Huomaat sen kyllä. Ehkä me tapaamme vielä. Som´helvetillinen moro.

Epäilyksen Piru katosi keltaiseen, rikinkatkuiseen pilveen ja Unnukka mietti että mikähän se lahja mahtoi olla. Sitten hän katsoi peiliin. Jaahah… no, kai sitä käsikopelollakin pystyy meikkaamaan…

Lämmin kiitos kommentoija Mito Islamille inspiraatiosta.