HYVÄKSI TULKITTU

Eräs kaverini laittoi minulle linkin Verkkouutisten juttuun jossa muuan tutkija kertoi lähiöiden tilanteesta. Se tilanne kun on monessa paikassa huono. Epäilemättä. Mutta siinä jutussa on kyllä yleistämistä. Juttu alkaa:

Suomen lähiöissä on tapahtunut vähittäinen mutta raju väestömuutos: 2020-luvun taitteessa lähiöiden asukkaista enää 14 prosenttia oli lapsia. Lähiöt harmaantuvat ja köyhtyvät, ja niissä asuu yhä enemmän etnisiä vähemmistöjä.

Ja sitten jutussa ilmenee:

Erilaisista lähiöistä Re: Urbia -tutkimuksen pääkohteeksi valikoituivat Helsingin Kontula, Espoon Matinkylä, Vantaan Koivukylä-Havukoski, Tampereen Peltolammi-Multisilta ja Jyväskylän Huhtasuo.

Ainakin kun puhutaan noista suurkaupunkien ghettoutuvista lähiöistä niin siellä lapsipula ei ole varsinaisesti ongelma koska ainoa asia mitä haittamaahanmuuttajat pystyvät siellä tuottamaan on lisää lapsia. Sinänsä se ongelman puuttuminen tekee kantasuomalaisten lasten elämän varsin ongelmalliseksi. Tutkija mainitsi tuossa ylempänä ne etniset vähemmistöt sen yhden ja ainoan kerran eikä ottanut esille että olisivatkohan juuri ne niitä lähiöiden ongelmia. Sen sijaan hän toteaa:

Lähiöiden eriytyminen luo eriarvoisuuden kokemuksia ja pahimmillaan väkivaltaa, kuten joidenkin Ruotsin lähiöiden tilanteista tiedetään – joskin Venla Berneliuksen mielestä Ruotsin lähiöistä on puhuttu Suomessa ”aika raflaavasti”. Suomen tilanne on hänen mukaansa paljon parempi.

Ruotsin lähiöistä tulee puhuakin aika raflaavasti. Ja on aika lailla tarkoituksenmukaista harhaanjohtamista todeta että jos jossain muualla tilanne on täysi katastrofi niin se tarkoittaisi että ei meillä ole mitään hätää. Kyseinen tutkija puhuu vanhaa ja sertifikoitua epistolaa:

Tilanne on hyvin erilainen kuin Ruotsissa: asuntopolitiikka ja koulutusjärjestelmämme ovat erilaiset. Meilläkin silti näkyy viime vuosikymmeninä lisääntynyt sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen, jota esiintyy Euroopassa hyvin laajasti. Ja kun se paikantuu alueellisesti, voi syntyä kokonaisia yhteisöjä, jotka voivat kokea jäävänsä syrjään.

Ja tämähän sisältää oletuksen että haittamaahanmuuttajat mieltäisivät eriytymisen ongelmana. Reaalimaailman voi kiteyttää tähän kuvaan:

”On kuin asuisi Irakissa tai jossain muussa arabimaassa. Viihdyn loistavasti Malmössa.”

Ei heille eriytyminen ole ongelma. Se on tavoite. Arabit ja muut islamilaiset eivät halua kantaväestöä naapureikseen. Eikä kantaväestö halua arabeja ja muita islamilaisia naapureikseen.

Haittamaahanmuuttajat haluavat vain etnisiä enklaaveja joita kantaväestö elättää. Ja kantaväestö typeryyttään suostuu siihen.

Mitä enemmän haittamaahanmuuttajia hankitaan, sen suuremmat ovat ongelmat. Ja jossain vaiheessa heitä ei edes tarvitse hankkia lisää. Heidän oma väestönkasvunsa hoitaa asian.

Mitenkäs se Simo Salminen aikanaan lauleskeli… olis ehkä kannattanu… vähä ajatella… enste…

JOTAIN IHAN MUUTA CXXXVII

Tuossa aikaisemmassa Jotain Ihan Muuta-jutussa nousi esille ilmatyynyalukset ja kantosiipialukset joten ajattelin piruuttani vähän tutkia että onko niitä ollut Suomessa ja missä määrin. Ja onhan niitä. Jonkun verran. Varsinaiseen laivakalustoon verrattuna tietysti varsin vähän. Jos aloitetaan kantosiipialuksista niin se ensimmäinen oli vuosina 1961-1965 Maarianhaminan ja Tukholman välillä liikennöinyt Sirena:

Liikennöinti jäi kuitenkin tappiolliseksi joten toiminta loppui ja alus palautettiin Italiaan josta se oli vuokrattu. Mutta kantosiipiliikennöinti alkoi myös sisävesillä. Kantosiipialus Tehi liikennöi Lahden ja Jyväskylän välillä vuosina 1962-1983. Ainakin mainio vakikommentoija Huru-ukko on törmännyt kyseiseen alukseen:

Neuvostoliittolainen Raketa-tyyppinen Tehi tekee nykyisinkin risteilyjä Porvoosta käsin nimellä Suvi-Tuuli mutta ilman kantosiipiä.

Ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan Neuvostoliitossa 1960-luvulla rakennettu kantosiipialus Rosetta risteilee Synkässä Savossa:

Ja kantosiipialus Suvi-Express risteilee puolestaan Päijänteellä:

Virolainen Linda Lines puolestaan kulki kahdella kantosiipialuksella Tallinnan ja Helsingin välillä 2000-luvun alussa. Alukset olivat Jaanika ja Laura:

Tuolla Jaanika-aluksella olen aikanaan pari kertaa ollut itsekin. Erityisesti jäi mieleen se tupakkapaikka, kas kun se oli aivan aluksen perässä pienellä terassilla ja ovessa luki että ”tupakointi omalla vastuulla”. Komean näköistä oli sinänsä katsoa kun moottorit pistivät veden varsin vauhdikkaasti liikekannalle.

Vaan entäs niitä ilmatyynyaluksia?

Vajavaisten tietojeni mukaan ensimmäinen Suomessa oli Wärtsilän vuonna 1981 koemielessä rakentama Larus:

Käyttö aluksella jäi varsin vähäiseksi ja loppuaikansa se toimi Hailuodon lauttana. Sen jälkeen se myytiin Kanadaan ja sen whereabouts ovat minulle tuntemattomia. Liekö vielä käytössä?

Rajavartiostollahan on joitain ilmatyynyaluksia. Mallia Ivanoff IH-6. RVL sanoo nettisivuillaan ettei halua kuviaan käytettävän ilman erillistä lupaa joten noudatetaan sen pyyntöä. Tällainen alus kuitenkin on kyseessä:

Siviileillä on Suomessa jonkin verran ilmatyynyaluksia. Tässä yksi esimerkki Tampereelta:

Sitten täytyy tietysti nostaa esille puolustusvoimien ilmatyynyalus ITA Tuuli:

Aluksen ideahan oli ihan hyvä. Eli se oli suunniteltu maihinnousuhyökkäyksen torjuntaan. Ajatuksella että alus lepikosta merelle, ohjukset matkaan ja alus taas lepikkoon piiloon. Mutta olen useammalta taholta kuullut lausuntoja että prototyypin toteuttamisessa oli paljon ongelmia. Hyvin paljon ongelmia. Ja sitten Suomi muutti meristrategiaansa eli ”merivoimien tehtävien painopiste siirtyi suorasta iskukyvystä meriliikenteen suojaamiseen”. Ja projekti jäi siihen yhteen prototyyppiin.

Sinänsä PV voisi kyllä – vaikka maallikkona sen sanonkin – valmistautua edelleenkin myös maihinnousuhyökkäyksenkin torjuntaan. Venäjällä siihen tuskin kykyä on tällä hetkellä mutta halua saattaa olla ja onhan se tulevaisuuskin olemassa.

Niitä patosiipialuksia tai maaefektialuksia ei Suomessa käsittääkseni ole ollut. Poislukien Toivo Kaarion kokeiluja jotka päättyivät ikävään onnettomuuteen:

Lisätäänpä tähän vielä hieman asian ulkopuolelta se, että Suomihan oli vuonna 1948 hetken aikaa rakettiteknologian lähes kärjessä. Kas kun savolainen 18-vuotias Silvo Sokka kehitti raketin jolla hän pääsi lentämään seitsemän kilometrin korkeuteen ja joka sitten putosi jorpakkoon.

Niin no, jos nyt takerrutaan yksityiskohtiin niin koko raketti oli satua ja suhinaa eikä sitä ollut koskaan olemassakaan. Kun savolainen aukaisee suunsa, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Jotenkin tuosta tapauksesta vaan tuli minulle mieleen ne suomalaisille mainostetut vihreät innovaatiot jotka tarjoavat suomalaisille loistavan tulevaisuuden.

Mistähän mulle tulikin tuo ajatus mieleen? Käppäukon mielessä pyörii kaikenlaista.

HYLÄTYN ROMUN UUSI AAMU

Veisivät edes paalaamolle… loppuis tää tyhjyys… tarpeettomuus… josta ei voi paeta… voi vain odottaa uutta alkua… jota ei koskaan tule…

Näitä tuumasi muuan ulkorakennuksen suojassa pressun alla oleva auto. Auto, joka oli ollut siellä jo hyvin kauan. Se muisti nimensä. Se oli Ford Anglia. Ja se muisti sitä, kuinka se oli ollut erään perheen uskollinen palvelija. Mutta aika oli muuttunut. Ne vanhemmat olivat kuolleet. Heidän talokin oli ollut pitkään tyhjillään. Sitten siihen muutti perheen poika. Joka oli jo aikuinen, keski-ikäinen mies. Poika toi mukanaan perheensä. Muuttivat syrjäseudulle.

Perheellä oli kuitenkin uudet autot. Anglia aisti ne. Japanilaisia. Sellaisia tuulitunnelissa suunniteltuja. Kaikki saman näköisiä. Ei niitä erottanut toisistaan. Eivät ne olleet autoja. Ne olivat moottorilla varustettuja tietokoneita. Paljon bittejä, mutta ei sielua. Anglia tiesi olevansa oikea auto. Auto, jolla oli sielu. Joka kaipasi itselleen ihmistä. Autot tykkää, kun niillä ajaa. Niin oli tykännyt Angliakin. Mutta sillä ei oltu ajettu enää pitkään, pitkään aikaan.

Niinpä se oli vajonnut jo kauan sitten syvään auton horrokseen. Jossa se näki aika ajoin mukavia, pakokaasunkäryisiä unia menneiltä vuosilta. Joskus se havahtui kun tunsi, kuinka pressu sen päältä vedettiin pois ja ihmiset tulivat sen sisään mutta se tiesi että ne olivat vain perheen lapset jotka tulivat leikkimään sillä. Se tietysti piti siitä kun sen sisällä oli elämää mutta se tiesi myös että niillä lapsilla ei ollut sitä tärkeintä.

Virta-avainta. Virta-avainta joka olisi kääntynyt virtalukossa ja antanut Anglialle uuden elämän.

Vuodet kuluivat. Anglia oli hyvin tietoinen vuodenajoista vaikka ne eivät siihen vaikuttaneetkaan niin kuin ihmisiin. Mutta se tunsi, kuinka aika jäyti sitä. Tietysti kun se oli suojassa se hidasti ruostekuolemaa. Välillä se toivoi, että se oltaisiin oltu jo aikaa sitten jätetty täysin suojatta ulos. Niin että ruoste lopettaisi jossain vaiheessa sen tietoisuuden ja veisi sen autojen lopulliseen unohduksen yöhön.

Se oli luopunut toivosta jo aikaa sitten ja toivoi vain sitä olemattomuuden siunausta. Sitten tuli taas eräs kevät. Lumet olivat sulaneet pihalta ja Anglia kuuli kuinka kaksi miestä käveli ulkorakennusta kohti. Toinen oli talon isäntä. Hänen äänensä Anglia tunnisti. Mutta toinen oli joku vieras. Ei lapsi, vaan aikuinen mies. Pressu nykäistiin Anglian päältä jälleen.

- No niin… siinähän se on… isältä se jäi… minä en vaan jotenkin ole osannut luopua siitä… vaikka laittamistahan se vaatisi… mutta en minä itse ole saanut aikaiseksi… enkä minä varmaan osaisikaan… katto itte, että kiinnostaako… onhan tässä kyllä sinänsä sitä vanhan auton tunnelmaa… ja ei sillä ole ajettu ihan kahtasataatuhattakaan…

Se toinen mies aukaisi ensiksi konepellin ja tutki tarkasti. Niin Anglialle ei oltu tehty ikään aikaan. Sitten se jatkoi tutkimista. Ja välillä nosti Angliaa tunkilla katsastaakseen pohjaa. Sitten se mies löi oven kiinni ja sanoi talon isännälle:

- Hyvät pellithän näissä on aina ollut. Ja äkkikattomalla moottori ja tekniikka ei näytä ollenkaan toivottomalta. Mitä sinä tästä pyydät?

Isäntä oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten:

- Kyllähän se on sillä lailla että jos sinä viet tämän pois niin minä saan lähinnä lisää tarpeellista säilytystilaa. En minä tälle sais koskaan mitään tehtyä kuitenkaan. Niin että hyvähän se on jos se menee jollekin joka laittaa sen ajoon. Niin että oliskos pari pulloa Äkkölämäkölän Bönjakkia?

- Oletko tosissas?

- Olen.

Anglia kuuli sen läpsähdyksen jonka se tiesi tarkoittavan sitä, että ihmiset olivat sopineet jotain keskenään ja lyöneet kouraa kouraan. Se oli myyty. Ja se tunsi kipinän. Toivon kipinän. Hieman se oli kyllä loukkaantunut kun se myytiin niin halvalla mutta ymmärsi samalla että nyt oli turha ylpeillä. Olihan sillä mahdollisuus uuteen elämään. Se työnnettiin trailerille ja se uusi mies hinasi sen kotiinsa. Se koti oli joskus ollut pieni huoltamo jonka yläkerrassa mies asui. Ja alakerrassa oli, hitto vie, lämpimät tilat johon se hinattiin.

Seuraavana päivänä mies nosti Anglian pukeille ja se kuuli tutun äänen. Hitsausvehkeet. Hitsaamisen kuuma liekki ei tehnyt siihen kipeää niin kuin se olisi ihmiselle tehnyt. Päinvastoin, se oli kuin antibioottia joka poisti siitä tulehtuneita alueita. Työ kesti aikansa. Mies irrotti kuluneita osia ja laittoi uusia tilalle. Miehellä ei ollut kiire mutta ei ollut Angliallakaan. Se oli tottunut odottamaan. Lopulta työt oli tehty. Ja Anglia tunsi itsensä paljon terveemmäksi kuin pitkään, pitkään aikaan.

Heti alkuun mies oli irroittanut siitä moottorin, tutkinut sitä aikansa ja todennut:

- Ei tätä tartte vaihtaa. Kyllä tästä pelin saa.

Odotus kesti taas aikansa. Mutta kun mies kiinnitti moottorin takaisin Angliaan se tunsi niin kuin ihminen olisi tuntenut kun se oli ollut sydänleikkauksessa ja saanut itselleen taas terveen sydämen. Sydämen, jota moottoriin kaadettu öljy piti terveenä. Sitten se tunsi kuinka polttoainesäiliön korkki aukesi ja sen sisään alkoi virrata elämän nestettä. Bensiiniä.

Mies istui ohjaajan paikalle ja totesi:

- Jaahah, kaveri. Koitellaas…

Mies käänsi virta-avainta. Startti kitkutti hetken aikaa mutta sitten jyrähti ja Anglia tunsi kuinka kaikki sylinterit alkoivat toimia. Ensimmäistä kertaa niin kovin, kovin pitkään aikaan. Anglia olisi halunnut jo ajolle mutta mies sammutti moottorin ja lisäsi siihen vielä jotain.

Siirtokilvet.

- Huomenna käydään lyömässä sut leimalle.

Ja niin kävi. Auto nautti ensimmäisestä ajomatkastaan pitkään aikaan ja tunsi sen paikan mihin mies sen ohjasi. Katsastuskonttori. Katsastaja tutki Anglian tarkoin ja sanoi sitten miehelle:

- Ei huomauttamista. Hienosti sinä olet tämän kyllä laittanut. Sinähän saisit tään kyllä museokilpiinkin.

- Joo, mutta minä meinasin ajella tällä kyllä ihan vakituisesti. Niin ettei tarvitte päiviä kytätä. Kas kun minä tykkään tämmösistä. Ne uudet playstation-autot kun melkein ajavat itte itteään. Tämä on taas semmonen että tätä pitää oikeesti ajaa. Ohjaustehostin on hauiksessa ja jarrutehostin jalassa.

Mies istui Angliaan ja ajoi kohti kotiaan. Joka oli tietysti Angliankin uusi koti. Vastaan tuli jossain vaiheessa myös vanha pallosilmä-Lada jonka toinen etuvalo räpsähti hetkeksi pois päältä ja syttyi taas uudestaan. Ihan kuin se olisi iskenyt Anglialle silmää ja sanonut: ”tervetuloa remmiin, vanha kollega”.

Oli kevät. Niin mies kuin Anglia näkivät tien ylittävät valkeat linnut. Joutsenet olivat taas palanneet. Mutta niin oli palannut Angliakin. Se ei ollut enää ruostuva romu. Se oli jälleen ihmisen auto. Ylpeä sellainen.

Autot tykkää kun niillä ajaa.

HALLINTOLAMPAAN UNI

Tuo vaalitulos pistää vähän mietityttämään. Tai aika paljonkin. No, käppäukkona tässä tulee fundeerattua kaikenlaista muutenkin niin kuin lukija on ehkä pannut merkille. Meinaten, Suomessa on taatusti enemmän kuin 20,1 prosenttia ihmisistä jotka ovat totaalisen kyrpiintyneitä siihen, että Suomeen tuodaan jatkuvasti lisää väkivaltaisia kehitysmaalaisia elätettäväksi ja heidät vielä nostetaan jalustalle koskemattomaan ja arvostelun ulkopuolella olevaan asemaan.

Samoin kuin siihen, että ilmastohysterian ja EU:n määräysten orjallisen seuraamisen vuoksi suomalaista elinkeinoelämää tuhotaan pala palalta enemmän ja saadaan aina vain uusia suomalaisia loppuiäkseen Jalkasen Kivihiomolle. Seuraamaan tyhjäntoimittajana sitä, kun Suomesta ollaan tekemässä Euroopan Unionin luontoreservaattia.

Samoin kuin siihen jatkuvasti kasvavaan transhysteriaan mikä muuttaa biologian yhteiskuntateologiseksi näennäistieteeksi jota opetetaan lapsille kouluissa.

Miksi hallintoalamainen sitten äänestää sitä, mitä hän itsekin inhoaa?

Onko niin, että valtaosa suomalaisista on omaksunut itäsaksalaisen asenteen eli vaikka järjestelmä on mätä, niin sen täytyy säilyä? Muutoksen pelko? Sitä ei saa muuttaa. Vaikka äänestämällä sen saisi aikaiseksi? Jolloin hallintolammas jättää äänestämättä sitä ainoaa vaihtoehtoa joka tarjoaisi sen muutoksen.

Aivan niin kuin se muutoksen tarjoava taho olisi tabu. Kielletty. Hallintoalamaisen omassa mielessään kieltämä. Protestin voi esittää vain niistä vaihtoehdoista jotka ovat sen protestin syy.

Mikä sen mielessä olevan kiellon saa aikaiseksi?

Epäilemättä yksi suurimmista tekijöistä on valtamedia. Se, mitä täällä voiman pimeällä puolella ei aina jakseta ymmärtää on tosiasia että valtaosa kansalaisista seuraa vain Yleä, lukee Hesaria tai Maakuntalehteä. Eikä mitään muuta.

Suomi on käsittämättömässä tilanteessa. Vihervasemmiston osuus eduskunnassa vähenee. Mutta Suomen valtamedia on pääosin vihervasemmistolainen. Asiasta ei protestoi edes kokoomus joka esittää olevansa oikeistopuolue. Joka kertoo hyvin siitä, minkälainen ”oikeistopuolue” se on.

Suomalainen kuuliainen hallintoalamaisuus toimi hyvin silloin, kun elettiin kriisitöntä aikaa ja maassa oli johto, joka edes yritti toimia suomalaisten eduksi. Nyt sitä johtoa ei ole ollut pitkään aikaan ja valitettavasti hallintoalamainen ei vielä tajua että me olemme olleet kriisissä jo pitkään.

Täytynee siteerata Talvisota-elokuvan alikersantti Somppia silloin kun mies odotti omia kranaatteja joita ei kuulunut:

Rupiaa olemahan pian myöhäästä!

Ja laitetaanpa loppuun vielä toinen siteeraus kommentoija maallikolta aikaisemman jutun kommenttiosastolta. Se tiivistää jokseenkin paljon:

Tuontiperäiset ongelmat kouluissa jatkuvat ja todennäköisesti pahenevat entisestään. Erilaisia työryhmiä perustetaan, joiden tärkein tehtävä on olla käsittämättä, mikä kouluissa ja kaduilla mättää.

KALJUPÄISIÄ VAALIHAVAINTOJA

Laitetaan nyt tältäkin nurkalta muutama sana. Onhan meinaan niin että vaaliuutisoinnissa on melkein kokonaan unohdettu vaalien suurin voittaja joka oli tälläkin kertaa Nukkuvien Puolue. Onnittelut voittajalle.

Ja ehkäpä NuPun menestyksen vuoksi äänestäneistä neljä viidesosaa antoi jatkomandaatin Järjestelmäpuolueelle. Ehkäpä kansalaiset eivät ole saaneet vieläkään tarpeeksi raippaa. Mutta ei huolta. Sitä on kyllä tulossa. Sillä pääministeripuolueeksi nouseva Kokoomus on ilmoittanut että ilmastohysteriasta ei tingitä. Ja eihän se lähde maahanmuuttoteollista kompleksia purkamaan kun se on sitä itse ollut innokkaasti rakentamassa.

Niin että ei tässä juuri henkselien paukutteluun ole aihetta. Ei mulla oikeastaan muuta tällä erää.

DUUNARIN VALINTA JA SYY SIIHEN

Tänäänhän Suomessa pidetään eduskuntavaalit. Laitan siihen liittyen pienen historiallisen muistutuksen Kekkoslovakian ajoilta. Se on osoitettu erityisesti ja nimenomaan vasemmistopuolueille jotka leikkivät vieläkin työväenpuoluetta mutta jotka ovat tosiasiassa akateemisten utopistinaisten hiekkalaatikko.

Kekkoslovakian duunari äänesti vasemmistopuolueita. Joko demareita tai ihan sitten reippaasti SKP:tä. Tai no, sehän oli vaaleissa aina SKDL. Duunareita ei äänestyspäätöksessään kiinnostanut sosialistinen työläisten solidaarisuus, ei lautanen Guatelmalan verta, ei maito Vietnamin lapsille eikä se, että Lenin-setä asuu Venäjällä. Todennäköisesti hyvin harva edes halusi että maa siirtyisi kokonaan sosialistiseen systeemiin.

Miksi duunari äänesti vasemmistopuolueita? Palkan takia, ja sen vuoksi että se mahdollistaa hänelle ja hänen perheelleen omakotitalon:

Aika usein ne talot olivat tuolloin tuollaisia tasakattoisia joka huomattiin totaaliseksi mokaksi ja alettiin 1980-luvulla remontoida harja- tai pulpettikattoisiksi. Mutta oma tupa ja oma lupa joka tapauksessa. Suurimmissa kaupugeissahan tyydyttiin hankkimaan lähiöistä kerrostalon asunto-osake. Samaan aikaan kun se maaltapako oli kuumimmillaan ja ihmisiä siirtyi maalta lähiöihin:

Se toinen duunarin – toteutunut – unelma oli tietysti auto:

Hyvin monen perheen autona oli tuollainen Toyota Corolla. Niin oli Perskeleilläkin. Se kolmas unelma ja äänestyspäätöksen syy oli luonnollisesti kesämökki:

Tuo kuvan mökki on kyllä jo 1960-luvulta mutta sopii hyvin tähän. Ne silloiset mökit eivät olleet nykyisiä hirsilinnoja vaan lähinnä sähköttömiä lautamökkejä joissa oli kaasuliesi ja ulkohuusi sekä pieni sauna joko mökissä tai rannalla ja viihteen toi patterikäyttöinen matkaradio. Mutta ne olivat omia, itse tienattuja ja itse asiassa ihan pirun viihtyisiä.

Mökkiin kuului sitten duunarin unelman ja äänestyspäätöksen neljäs osa eli vene. Ja hyvin monen veneen perässä oli viisiheppainen Terhi:

Joillakin oli jopa parikymmenheppainen Mercury. Mutta mistään muskeliveneistä ei ollut kysymys. Ei niitä tarvittukaan.

Siinä oli unelma ja siinä oli syy. Kun se saavutettiin, vasemmistopuolueita äänestettiin edelleenkin että saavutettu unelma säilyisi.

Mikäli vaikkapa vuoden 1974 duunareille kerrottaisiin että vuoden 2023 vasemmistopuolueet vaativat duunareita äänestämään niitä seuraavista syistä:

- Suomeen täytyy saada mahdollisimman paljon väkivaltaisia kehitysmaalaisia pysyvälle elatukselle jonka duunarit työllään kustantavat.

ja

- Suomen teollisuus täytyy tuhota ilmastohysterian nimissä joten duunareitten täytyy äänestää sen puolesta että he jäävät työttömiksi.

ja

- Sitten vielä puhuttaisiin vasemmistopuolueiden kiivaasti ajamasta transhysteriasta joka duunareille kuulostaisi lähinnä mielisairaitten juopuneiden mölinältä.

Ja sen päälle heille kerrottaisiin että nämä kaksi naikkosta ovat heidän pääedustajinaan puolueissa jotka väittävät olevansa työväenpuolue:

Niin vuoden 1974 duunarit katsoisivat toisiaan, koputtaisivat sormella ohimoonsa ja tuumisivat kertojasta että se on hullu, ei sitä parane ärsyttää.

Vihreistä tässä postauksessa ei puhuttu mitään sillä Kekkoslovakian aikaan moisesta vitsauksesta ei edes tiedetty. Ja nytkin niiden duunareiden määrä jotka äänestävät vihreitä voi laskea sahatyömiehen sormilla.

Mutta muistakaa lukijat äänestää. Vaikka Estonian perämiestä siteeraten ”pahalta, tosi pahalta näyttää nyt tässä kyllä”, niin kannattaa muistaa että se ikuiseksi kuviteltu neuvostoimperiumikin romahti sitten muutamassa vuodessa.

OY LÄJÄ-TEK AB

- Hyvää päivää, hyvät katselijat ja kuuntelijat. Täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja HUI-TV:n yhteislähetyksessä. Jatkamme ohjelmasarjaamme jossa esittelemme Pinnanmaan yritys- ja elinkeinotoimintaa. Tällä kertaa esittelyvuorossa on monialayritys Läjä-Tek jonka toimitusjohtaja Veikko Vykitäkä on haastateltavana. Veikko, tervetuloa lähetykseen. Tässähän voisi sanoa niin kuin Fredi aikanaan että mistä alkaisin, koska teillä on niin laaja valikoima. Ehkäpä Veikko kerrot itse?

- Kiitos, Antero. Johan nyt toki. Olemme siis monialayritys ja meidän perinteiset tuotteemme joista aikanaan aloitimme toimintamme ovat edelleenkin hyvin suositut härvelit, hilavitkuttimet, harspediräättörit ja härpätinräpättimet. Sekä tietysti suositut maakylmyysimurit, männänpalautusjouset ja molempien käsien trasseli. Ynnä erilaiset rumaluistelutuotteet sekä tietysti pienriistaohjukset. Niitten kaikkien kauppa käy vakiintuneesti edelleenkin mutta viime vuosien aikana hittituotteeksemme on noussut lällättävä kameravalvonta.

- Niin kyseessähän on siis kameravalvonnan ja taserin yhdistelmä joka antaa sähkömäjäyksen manttaalille tulevalle haittaeläinkannalle. Minullahan on kotonani itselläkin sellainen.

- Kyllä. Lällättävän kameravalvonnan voi kalibroida kaikille eläville olioille mutta sanotaanko että noin 90 prosenttia kaikista myymistämme lällättävistä kameravalvontajärjestelmistä on asiakkaiden vaaatimuksen mukaisesti kalibroitu torjumaan nimenomaan liimatilhiä, punavihervästäräkkejä, sukkahousukoppeloita, koloradonqueeriäisiä, punapäähysteereitä, huivihuppuhippiäisiä, tiedostavariksia ja jakkupukuhirviöitä. Siihen kun vielä yhdistää HÖÖ-Marketista ostetun ja tontille kylvetyn maskutoksiinin niin saa varmasti olla aivan rauhassa.

- Erityisesti tällä valvontajärjestelmällä on käyttöä Pinnanmaan ulkopuolella sillä täällähän nuo haittaeläimet ovat äärimmäisen harvinaisia. Mutta täällähän tuumitaan että parempi vara kuin vahinko. Mutta noin teknisesti ottaen teidän kehittynein tuote on tietysti ökkötölöhölökötin. Eikös se ökkötölöhölökötin ole noin niin kuin valheenpaljastin?

Ökkötölöhölökötin

- Itse asiassa enemmän. Se on totuuteenpakottaja. Eli kun ihminen on ökkötölöhölököttimen vaikutusalueella, niin hän ei pysty valehtelemaan. Toinen merkittävä ominaisuus sillä on että se poistaa ihmisestä äänestyskoppihorroksen ja pakottaa hänet äänestämään järkevän ajattelun mukaisesti.

- Tuota laitetta kyllä tarvittaisiin nimenomaan Pinnanmaan ulkopuolella.

- Niin tarvittaisiin. Mutta siinä on se ongelma, että se säteilee läränormaalia säteilyä. Se ei ole ihmiselle vaarallista mutta sen voi mittareilla tunnistaa. Ja Järjestelmäpuolue on ympäröinyt Pinnanmaan kyseistä säteilyä havaitsevilla mittareilla. Jos kyseinen laite ylittää Pinnanmaan rajan, niin poliisi kaikilla mahdollisilla partioilla on heti perässä. Kas kun Pinnanmaan ulkopuolella ökkötölöhölökötin luokitellaan räjähdysaineeksi ja terrorismin välineeksi. Poliittisista syistä. Kas sanoihan meille yksi suojelupoliisin tutkijakin että Järjestelmäpuolueen valtapolitiikon oikeus valehdella asemansa säilyttämiseksi menee yli kaiken muun. Siksi ökkötölöhölököttimiä ei saa viedä Pinnanmaan ulkopuolelle. Vaikka nimenomaan siellä niitä tarvittaisiin.

- Mikä on tietysti Suomen kannalta pirunmoinen sääli. Totuuden puhuminen tekisi vaihteeksi oikein hyvää. Mutta jos jatketaan yrityksestänne niin teillähän on tuotantoa myös musiikki-instrumenttien alalla?

- Kyllä. Valmistamme vientiinkin meneviä kaasubassoja ja kaasuviuluja. Yksi tunnetuimmista kaasubassojemme käyttäjistä on Ylermi Vilvatväinen & Hässitty Käsitys-rynnäkköhumppaorkesterin basisti Launo Lynkytä joka mainoksessammekin toteaa että ”vain Läjä-Tekin kaasubassolla saa rynnäkköhumppaan sopivan mahtavasti pierevän soundin”.

- Joo, se Lynkytän soundi on kyllä aivan mahtava ja mainio kaasubasisti mies on muutenkin. Mutta teillähän on konserniinne kuuluvia alafirmojakin kaksi kappaletta.

- Pitää paikkansa. Ensimmäisenä voi esitellä Huitsinnevadan Sumuntiivistämön joka tiivistää putkiusvaa raskaan kuljetuskaluston käyttöön. Voin sanoa että putkiusvamme on parasta mahdollista ja tuotteellamme pannaan usvaa putkeen jopa Amerikoissa asti. Puolet tuotannostamme suuntautuu vientiin:

- Ja se toinen firmamme… no, voin tunnustaa että emme ole varsinaisesti kovin ylpeitä siitä mutta kun raha ei haise niin… eli se on OPM eli Ordinatio Perpetuum Mobile Oy.

- Ja mitä kyseinen firma tuottaa?

- Se tuottaa organisaatiouudistuspalveluita julkiselle sektorille Pinnanmaan ulkopuolella. Toiminnan voi tiivistää niin että firmamme lobbarit myyvät idean virastospedeille ja niillehän se menee aina heittämällä läpi. Sitten muutamme organisaation olemassa olevasta mallista A malliin B. Sitten ehkä parin vuoden päästä päivitämme sen malliin C ja taas parin vuoden päästä malliin D joka on itse asiassa sama kuin alun perin ollut malli A. Eli eräänlainen hallinnollinen ikiliikkuja. Lobbaamisessa käytetään hyväksi havaittua reseptiä eli ”tämähän on kuulkaa tätä päivää ja siksi välttämätön”. Lisäksi aina muistutetaan että asialla on kiire, sillä tuotetta saa tällä hinnalla vain määrätyn ajan. Ja läpi menee. Aina. Joka ristuksen kerta. Ja tietysti mainostamme tätä sanomalla että tämä säästää kuluja ja julkinen sektorihan on tunnettu siitä että kun se päättää säästää niin sehän säästää, maksoi mitä maksoi. Lisäksi meillä on asiaan liittyvää koulutusta.

- Minkälaista koulutusta ja kenelle sitä annetaan?

- No sehän on kurssitusta jossa opetetaan Tsvötzetä, Raöoul Synkhnata sekä ´Nkpata Yin-hallintometodeja.

- Öö… öö… brrgele… ai… ai… totanoin mitä nuo tarkoittaa?

- Ei niin yhtään mitään. Nuo termit ja koko koulutus on Hömpstadin Vähänköehkäopiston kehittämällä Puppulausegeneraattorin turbomallilla aikaansaatua julkishallinnolle suunnattua täyttä huuhaata. Mutta kun koulutusta annetaan vain keski- ja ylijohdolle ja koulutukseen osallistumisen vaatimus on vähintään yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto niin kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut koulutusta. Nyökkäilevät, tekevät muistiinpanoja, pyrkivät olemaan mahdollisimman älykkään näköisiä ja käyttävät sitten keskenään kehittämiämme hölynpölytermejä niin kuin menneskyhäinen, fragendiivinen, botlebaattinen ja väliaieslähtöinen. Ja koska sisältö on täyttä puppua niin sitä ei siirretä suorittavan tahon harmiksi koska ne eivät tiedä, kuinka sen tekisi. Mutta siitä maksetaan sen, minkä ilkeää pyytää. Ja mehän ilkeämme.

- Kyllähän tuo toisaalta on rehellisesti sanottuna aika moraalitonta rahankiskontaa.

- Ei vain aika moraalitonta vaan täysin moraalitonta. Mutta tulee muistaa että joku sen tekisi kuitenkin. Kas kun hömpälle on kysyntää niin aina löytyy tarjontaa. Ja meidän kiskomamme raha päätyy Pinnanmaalle eikä siitä taatusti käytetä latin lutia etnisesti edistyksellisten elättämiseen.

- Joo tuo on kyllä totta. Mutta mitenkäs, monialayrityksillähän on aina tulevaisuuteen liittyviä suunnitelmia. Mitenkäs teillä?

- No johan nyt toki. Me alamme tuomaan hehkulamppuja ja myymään niitä eteenpäin.

- Vaan eikös ne ole kielletty?

- Onhan ne. Mutta kun me myymmekin niitä sisätilanlämmittiminä. Idea opittiin Saksasta.

- No tuohan on hemmetin hyvä idea. Se energiansäästölamppujen pakkokäyttöhän oli täyshuti muutenkin kun ne led-lamput jo tiedettiin tulevaksi. Ja antaahan se hehkulamppu semmoisen pehmeämmän valon.

- Ja muistuttaisin siitä, että kyseessä on ympäristöteko. Meinaan, Läjä-Tek lahjoittaa jokaisesta myydystä hehk… totanoin sisätilanlämmittimen hinnasta viisi prosenttia Äkkölämäkölän ja Uuden Hyisianan kuntien alueella sijaitsevalle ´Nlörönlörön kansallispuistolle.

´Nlörönlörön kansallispuistossa saatat nähdä jopa harvinaisen rastarastaan.

- Siinäpä ekoteko. Ja muistutetaan, että Oy Läjä-Tek Ab työllistää satoja pinnanmaalaisia. Veikko Vykitäkä, kiitän haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen. Siirto rutioon.

Hyvää huhtikuun ensimmäistä kaikille lukijoille.