Test Bank for Java Programming 8th Edition

Farrell 1285856910 9781285856919 download pdf

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-java-programming-8th-
edition-farrell-1285856910-9781285856919/

Visit testbankpack.com to explore and download the complete

collection of test banks or solution manuals!
Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Solution Manual for Java Programming 8th Edition Farrell

1285856910 9781285856919

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-java-
programming-8th-edition-farrell-1285856910-9781285856919/

Test Bank for Java Programming 7th Edition Farrell

1285081951 9781285081953

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-java-programming-7th-
edition-farrell-1285081951-9781285081953/

Solution Manual for Java Programming 7th Edition Farrell

1285081951 9781285081953

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-java-
programming-7th-edition-farrell-1285081951-9781285081953/

Test Bank for Introduction to Java Programming

Comprehensive Version 9th Edition Liang 9780132936521

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-introduction-to-java-
programming-comprehensive-version-9th-edition-liang-9780132936521/
Test Bank for Programming Logic and Design Comprehensive
7th Edition Joyce Farrell 1111969752 9781111969752

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-programming-logic-and-
design-comprehensive-7th-edition-joyce-
farrell-1111969752-9781111969752/

Test Bank for Introduction to Java Programming

Comprehensive Version 10th Edition Liang 0133761312
9780133761313
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-introduction-to-java-
programming-comprehensive-version-10th-edition-
liang-0133761312-9780133761313/

Test Bank for Introduction to Java Programming Brief

Version 10th Edition Liang 0133592200 9780133592207

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-introduction-to-java-
programming-brief-version-10th-edition-liang-0133592200-9780133592207/

Test bank for Object Oriented Approach to Programming

Logic and Design 4th Edition Joyce Farrell 1133188222
9781133188223
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-object-oriented-
approach-to-programming-logic-and-design-4th-edition-joyce-
farrell-1133188222-9781133188223/

Solution Manual for Programming Abstractions in Java 1st

Edition Roberts 0134421183 9780134421186

https://testbankpack.com/download/solutions-manual-for-programming-
abstractions-in-java-1st-edition-roberts-0134421183-9780134421186/
 Test Bank for Java Programming 8th Edition Farrell
1285856910 9781285856919
Full Link Download:
Test Bank:

https://testbankpack.com/p/test-bank-for-java-programming-8th-edition-farrell-
1285856910-9781285856919/

Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-java-programming-8th-edition-
farrell-1285856910-9781285856919/
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

True / False

1. A variable can hold more than one value at a time.

a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
REFERENCES: 54

2. The int data type is the most commonly used integer type.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
REFERENCES: 64

3. Multiplication, division, and remainder always take place after addition or subtraction in an expression.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
REFERENCES: 95

4. The term parse means to break into component parts.

a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
REFERENCES: 90

5. You can create a confirm dialog box with five arguments.

a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
REFERENCES: 92

6. Once a variable has been declared and initialized, new values may not be assigned to the variable.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
REFERENCES: 55

Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 1

Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

7. The expression boolean isTenLarger = (10 < 5) will produce a value of true.
a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
REFERENCES: 70

8. Even if a statement occupies multiple lines, the statement is not complete until the semicolon is reached.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
REFERENCES: 56

9. You are limited to declaring a maximum of three variables in a single statement.

a. True
b. False
ANSWER: False
POINTS: 1
REFERENCES: 56

10. The byte and short data types occupy less memory and can hold only smaller values.
a. True
b. False
ANSWER: True
POINTS: 1
REFERENCES: 64

Multiple Choice

11. A data item is when it cannot be changed while a program is running.

a. variable b. constant
c. primitive d. literal
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 54

12. A is a named memory location that you can use to store a value.
a. cast b. variable
c. reference d. primitive
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 54

Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 2

Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

13. Primitive types serve as the building blocks for more complex data types, called types.
a. integer b. literal
c. reference d. data
ANSWER: c
POINTS: 1
REFERENCES: 54

14. refers to the order in which values are used with operators.
a. Associativity b. Initialization
c. Declaration d. Floating
ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 55

15. In Java, you use variables of type to store integers, or whole numbers.
a. num b. double
c. var d. int
ANSWER: d
POINTS: 1
REFERENCES: 54, 64

16. A(n) variable can hold only one of two values: true or false.
a. integer b. boolean
c. true d. comparison
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 70

17. The term refers to the mathematical accuracy of a value.

a. float data b. real integers
c. significant digits d. single-precision floating-point number
ANSWER: c
POINTS: 1
REFERENCES: 71

18. A data type can hold 14 or 15 significant digits of accuracy.

a. double b. float
c. char d. boolean
ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 71

19. You use the data type to hold any single character.
a. single b. char
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 3
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

c. byte d. float
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 72

20. In Java, is a built-in class that provides you with the means for storing and manipulating character strings.
a. Escape b. Type
c. String d. Character
ANSWER: c
POINTS: 1
REFERENCES: 74

21. You can store any character, including nonprinting characters such as a backspace or a tab, in a(n) variable.
a. int b. char
c. boolean d. set
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 75

22. The characters move the cursor to the next line when used within a println() statement.
a. /n b. \n
c. .+ d. $
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 75

23. In Java, when a numeric variable is concatenated to a String using the , the entire expression becomes a
String.
a. plus sign b. equal sign
c. concatenate statement d. string statement
ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 58

24. You use operators to perform calculations with values in your programs.
a. calculation b. arithmetic
c. integer d. precedence
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 93

25. occurs when both of the operands are integers.

a. Data modeling b. Type cast
c. Integer division d. Unlike assignment
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 4
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

ANSWER: c
POINTS: 1
REFERENCES: 94

26. The percent sign is the operator.

a. remainder b. remaining
c. percentage d. integer division
ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 94

27. What is the value of result after the following statement is executed?
int result = 2 + 3 * 4;
a. 9 b. 10
c. 14 d. 20
ANSWER: c
POINTS: 1
REFERENCES: 95

28. The is the type to which all operands in an expression are converted so that they are compatible with each other.
a. unifying type b. data type
c. numbered d. primitive
ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 101

29. A(n) dialog box asks a question and provides a text field in which the user can enter a response.
a. question b. JOptPane
c. confirm d. input
ANSWER: d
POINTS: 1
REFERENCES: 87

30. Each primitive type in Java has a corresponding class contained in the java.lang package. These classes are called
classes.
a. case b. primitive
c. type-wrapper d. show
ANSWER: c
POINTS: 1
REFERENCES: 89

31. A(n) dialog box typically displays the options Yes, No, and Cancel.
a. confirm b. input
c. message d. answer
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 5
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 91

32. Which of the following is NOT a component of a variable declaration statement?

a. data type identifier b. symbolic constant
c. variable name d. ending semicolon
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 55

33. You may declare an unlimited number of variables in a statement as long as the variables are .
a. the same data type b. initialized to the same value
c. properly commented d. floating point numbers
ANSWER: a
POINTS: 1
REFERENCES: 56

34. When a numeric variable is concatenated to a String, the entire expression becomes a(n) .
a. int b. constant
c. method d. String
ANSWER: d
POINTS: 1
REFERENCES: 58

35. Which escape sequence will move the cursor to the beginning of the current line?
a. \b b. \r
c. \\ d. \n
ANSWER: b
POINTS: 1
REFERENCES: 75

Completion

36. A(n) is a simple data type.

ANSWER: primitive type
POINTS: 1
REFERENCES: 54

37. A(n) operator compares two items and the result has a Boolean value.
ANSWER: relational
comparison
POINTS: 1
REFERENCES: 70
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 6
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

38. A(n) number contains decimal positions.

ANSWER: floating-point
float
double
POINTS: 1
REFERENCES: 71

39. forces a value of one data type to be used as a value of another type.
ANSWER: Type casting
type casting
POINTS: 1
REFERENCES: 102

40. When you write programs that accept , there is a risk that the user will enter the wrong type
of data.
ANSWER: user input
POINTS: 1
REFERENCES: 83

Matching

Match each term with the correct statement below.

a. operand
b. cast operator
c. assignment
d. operator precedence
e. garbage value
f. primitive type
g. float
h. boolean
i. escape sequence
REFERENCES: 93
102
55
95
56
54
71
70
75

41. true or false

ANSWER: h
POINTS: 1

Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 7

Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

42. The operator that is represented by an equal sign (=)
ANSWER: c
POINTS: 1

43. A programming term for an unknown value

ANSWER: e
POINTS: 1

44. Java consistently specifies their size and format

ANSWER: f
POINTS: 1

45. A value that can be used on either side of an operator

ANSWER: a
POINTS: 1

46. Rules for the order in which parts of a mathematical expression are evaluated
ANSWER: d
POINTS: 1

47. A floating-point data type

ANSWER: g
POINTS: 1

48. Created by placing the desired result type in parentheses

ANSWER: b
POINTS: 1

49. Begins with a backslash followed by a character

ANSWER: i
POINTS: 1

Subjective Short Answer

50. A variable declaration is a statement that reserves a named memory location. It includes what four elements?
ANSWER: A data type that identifies the type of data that the variable will store
An identifier that is the variable’s name
An optional assignment operator and assigned value, if you want a variable to contain an initial value
An ending semicolon
POINTS: 1
REFERENCES: 55

51. Define an integer and then list and describe the four integer data data types.
ANSWER: An integer is a whole number without decimal places. The types byte, short, int, and long are all
variations of the integer type. The int data type is the most commonly used integer type. A variable of
type int can hold any whole number value from –2,147,483,648 to +2,147,483,647. The byte and
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 8
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

short types occupy less memory and can hold only smaller values; the long type occupies more
memory and can hold larger values.
POINTS: 1
REFERENCES: 64

52. Describe how to use the boolean data type. Show two examples of a boolean variable assignment; one that uses true or
false and one that uses a relational operator.
ANSWER: Boolean logic is based on true or false comparisons. Whereas an int variable can hold millions of
different values (at different times), a boolean variable can hold only one of two values—true or
false. Besides assigning true and false, you also can assign a value to a Boolean variable based on the
result of a comparison.
boolean isItPayday = false;
boolean isItPayday = (today="Friday");
POINTS: 1
REFERENCES: 70

53. What is the difference between the float data type and the double data type?
ANSWER: Java supports two floating-point data types: float and double. A float data type can hold floating-
point values of up to six or seven significant digits of accuracy. A double data type requires more
memory than a float, and can hold 14 or 15 significant digits of accuracy. The term significant digits
refers to the mathematical accuracy of a value. For example, a float given the value 0.324616777
displays as 0.324617 because the value is accurate only to the sixth decimal position.
POINTS: 1
REFERENCES: 71

54. What is an escape sequence and why would a Java programmer use it to store a character?
ANSWER: You can store any character—including nonprinting characters such as a backspace or a tab—in a char
variable. To store these characters, you can use an escape sequence, which always begins with a
backslash followed by a character—the pair represents a single character.
You might want to use an escape sequence when you want to produce console output on multiple lines in
the command window without using multiple println() methods.

POINTS: 1
REFERENCES: 75

55. Describe and give an example of operator precedence.

ANSWER: Operator precedence refers to the rules for the order in which parts of a mathematical expression are
evaluated. The multiplication, division, and remainder operators have the same precedence. Their
precedence is higher than that for the addition and subtraction operators. Addition and subtraction have
the same precedence. In other words, multiplication, division, and remainder always take place from left
to right prior to addition or subtraction in an expression. For example, the following statement assigns 14
to result: int result = 2 + 3 * 4;.
POINTS: 1
REFERENCES: 95

56. In Java, how is it possible to perform mathematical operations on operands with unlike types?
ANSWER: When you perform arithmetic operations with operands of unlike types, Java chooses a unifying type for
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 9
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

the result. The unifying type is the type to which all operands in an expression are converted so that they
are compatible with each other. Java performs an implicit conversion; that is, it automatically converts
nonconforming operands to the unifying type.
POINTS: 1
REFERENCES: 101

57. Explain how you can override a unifying type imposed by Java. Show an example.
ANSWER: You can purposely override the unifying type imposed by Java by performing a type cast. Type casting
forces a value of one data type to be used as a value of another type. To perform a type cast, you use a
cast operator, which is created by placing the desired result type in parentheses. Using a cast operator is
an explicit conversion. The cast operator is followed by the variable or constant to be cast.
Example:
double bankBalance = 189.66;
float weeklyBudget = (float) (bankBalance / 4);
POINTS: 1
REFERENCES: 102

58. How can you create and use an input dialog box in Java?
ANSWER: You can create an input dialog box using the showInputDialog() method. Six overloaded versions
of this method are available, but the simplest version uses a single argument that is the prompt you want
to display within the dialog box. The showInputDialog() method returns a String that represents
a user’s response; this means that you can assign the showInputDialog() method to a String
variable and the variable will hold the value that the user enters.
POINTS: 1
REFERENCES: 87

59. How would you ask the user to confirm an action using a dialog box?
ANSWER: A confirm dialog box that displays the options Yes, No, and Cancel can be created using the
showConfirmDialog() method in the JOptionPane class. Four versions of the method are
available; the simplest requires a parent component (which can be null) and the String prompt that is
displayed in the box. The showConfirmDialog() method returns an integer containing one of three
possible values: JOptionPane.YES_OPTION, JOptionPane.NO_OPTION,
or JOptionPane.CANCEL_OPTION.
POINTS: 1
REFERENCES: 91

60. Describe how the use of named constants can provide advantages over the use of literal values.
ANSWER: Using named constants makes programs easier to read and understand.
When a constant is defined, you can change the constant at one location, which saves time and prevents
you from missing other references.
Using named constants reduces typographical errors that may not be recognized by the compiler.
Constants can be easily identified when named conventionally (all caps).
POINTS: 1
REFERENCES: 57

61. Describe why it is important to assign an appropriate data type to variables in an application.
ANSWER: If you attempt to assign a value that is too large for the data type of the variable, the compiler issues an
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 10
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

error message, and the application does not execute. If you choose a data type that is larger than you
need, you waste memory.
POINTS: 1
REFERENCES: 65

62. Describe how the Scanner class works with the System.in object in order to provide flexibility. Provide an
example of using the Scanner class with System.in.
ANSWER: The System.in object is designed to read bytes only. Since it is common to accept data of other types,
the Scanner object can connect to the System.in property. This creates a Scanner object that will
be connected to the default input device.
Scanner inputDevice = new Scanner(System.in);
POINTS: 1
REFERENCES: 78

63. 100 = salesAmount;

In terms of assignment operators, why is the above statement illegal?

ANSWER: This assignment operator has a right-to-left associativity. Associativity is the order in which values are
used with operators. An identifier that can appear on the left side of an assignment operator sometimes is
referred to as an lvalue, and an item that can appear only on the right side of an assignment operator is an
rvalue. A variable can be used as an lvalue or an rvalue, but a literal constant can only be an rvalue.
Since 100 is a numeric constant, it is an rvalue, which is an item that can appear only on the right side of
the assignment operator.
POINTS: 1
REFERENCES: 55

64. Describe three ways in which a named constant differs from a variable.
ANSWER: In its declaration statement, the data type of a named constant is preceded by the keyword final.
A named constant can be assigned a value only once, and then it cannot be changed later in the program.
Usually you initialize a named constant when you declare it; if you do not initialize the constant at
declaration, it is known as a blank final, and you can assign a value later. Either way, you must assign a
value to a constant before it is used.
Named constants conventionally are given identifiers using all uppercase letters, using underscores as
needed to separate words.
POINTS: 1
REFERENCES: 56

65. Write the statement to declare an uninitialized integer value for salesAmt. Then write the statement to declare a
constant named SALESAMT with a value of 20.99.
ANSWER: int salesAmt;
final double SALESAMT = 20.99;
POINTS: 1
REFERENCES: 56,57

66. Write the statement that will declare and assign two integer variables, salesAmt and costAmt, in a single
statement. Assign values of your choice to the variables.
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 11
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

ANSWER: int salesAmt = 100, costAmt = 15;

POINTS: 1
REFERENCES: 56

67. import javax.swing.JOptionPane;

public class salesJune
{
public static void main(String[] args)
{
int storeSales = 250;
}
}

In the above code, complete the statement that will display a message dialog box that will appear centered on the screen
and will display the following text:
Congratulations! June sales were $250!
ANSWER: JOptionPane.showMessageDialog(null, "Congratulations! June sales were
$" + storeSales + "!";
POINTS: 1
REFERENCES: 59-60

68. final int COSTPERITEM = 10;

double sales2012 = amtSold * COSTPERITEM;

In the above statements, identify the named constant and describe how a programmer can recognize named constants.
ANSWER: The named constant identifier is COSTPERITEM.
Constant declaration statements use the final keyword.
Constants are conventionally given identifiers in all uppercase letters.
POINTS: 1
REFERENCES: 56

69. Write the statement that will declare a char data type named testScore that will hold a letter grade of your
choice.
ANSWER: char testScore = ‘A’;

POINTS: 1
REFERENCES: 72

70. public class YourGrade

{
public static void main(String[] args)
{
int projectPoints = 89;
System.out.print("Your grade for this class is ");
System.out.print(projectPoints);
System.out.println("%");
}
}
Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 12
Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

Given the above code, what will be the output at the command prompt?
ANSWER: Output will be as follows:

Your grade for this class is 89%

A blank line will follow the output.

POINTS: 1
REFERENCES: 58-59

71. Describe the error message that will be produced when the following code is compiled.
public class SalesOct
{
public static void main(String[] args)
{
int salesAmt;
System.out.print("October sales are $");
System.out.println(salesAmt);
}
}
ANSWER: The second println statement will generate an error message because the variable used in the
statement is undeclared. It is legal to declare an uninitialized variable, but it cannot be used in a
println() statement uninitialized. If you assign a numeric value to int salesAmt, the program
will compile.
POINTS: 1
REFERENCES: 63

72. public class EndValue

{
public static void main(String[] args)
{
int aByte = 940;
System.out.print("The ending value is "+ aByte);
}
}

When the above code is compiled, what error message will be generated and why?
ANSWER: The above code will result in the error message “possible loss of precision”. The assigned value of 940
to the aByte variable is larger than the maximum value allowed. A byte type can hold a value
between -128 and 127. Thus, the accuracy of the number has been compromised.
POINTS: 1
REFERENCES: 67

73. Why is the following relational operator expression invalid? How could you rewrite the statement so that it is valid?

boolean isGradePassing = (grade => 70);

ANSWER: In this statement, the order of the operator symbols is reversed. It is illegal to use =<, =>, and =!.

The statement could be modified as follows:

Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 13

Name: Class: Date:

Chapter 02: Using Data

boolean isGradePassing = (grade >= 70);

POINTS: 1
REFERENCES: 70

74. char aCharacter = 2;

int aNumber = '2';

In the above statements, what values will be output after a println() statement is executed? Why are the output results
different for the two statements?
ANSWER: aCharacter will output a blank.
aNumber will output a value of 50.
Unicode values are used to assign a unique numeric code. Every computer stores each character it uses
as a number and each character is assigned a unique Unicode numeric value.
POINTS: 1
REFERENCES: 73

75. How could you alter the following statement to display “Welcome” on one line and “back” on another line? Show two
possible solutions.
System.out.println("Welcome back");
ANSWER: There are two possible options:
System.out.println("Welcome\nback");

and
System.out.println("Welcome");
System.out.println("back");
POINTS: 1
REFERENCES: 76

Cengage Learning Testing, Powered by Cognero Page 14

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
muniansa. Väitetään, että paraista lyhytnokkaisista
kuperkeikkakyyhkysistä kuolisi munaan useampia kuin mitä pääsee
munasta ulos, jolleivät kasvattajat olisi apuna kuorimisessa. Jos nyt
luonnon olisi muodostettava täysikasvuisen kyyhkysen nokka hyvin
lyhyeksi linnun omaksi hyödyksi, olisi muutosprosessi sangen hidas
ja sen kestäessä tapahtuisi samalla kaikkien niiden munassa olevien
nuorten lintujen mitä ankarin valinta, joilla olisi voimakkaimmat ja
kovimmat nokat, sillä kaikki heikkonokkaiset tuhoutuisivat
auttamattomasti; taikkapa saattaisi myöskin käydä niin, että luonto
valitsisi heikommat ja helpommin särkyvät munat, sillä tiedämmehän
munankuoren paksuuden muuntelevan, samoinkuin jokaisen
muunkin rakenteen.

Tässä lienee paikallaan huomauttaa siitä, että kaikkien olioiden

täytyy joutua monen satunnaisenkin hävityksen alaisiksi, jolla on
vain vähän tai ei ensinkään vaikutusta luonnollisen valinnan menoon.
Niinpä suunnaton joukko munia ja siemeniä joutuu vuosittain
eläinten ruo'aksi, ja nämä saattaisivat muuttua luonnollisen valinnan
vaikutuksesta ainoastaan muuntelemalla tavalla, joka suojelisi niitä
niiden vihollisilta. Kuitenkin monet näistä munista tai siemenistä
olisivat kenties, jolleivät olisi tuhoutuneet, synnyttäneet yksilöitä,
jotka olisivat olleet paremmin soveltuneita elinehtoihinsa kuin
mitkään niistä, jotka sattuivat jäämään eloon. Samoin täytyy suuren
joukon täysinkehittyneitä eläimiä ja kasveja, joko sitten ovat paraiten
elinehtoihinsa soveltuneita tai eivät, vuosittain tuhoutua
satunnaisista syistä, joita eivät jotkut rakenteen tai elimistönlaadun
muutokset, jotka muilla tavoin olisivat olleet suotuisia lajille, olisi
voineet vähimmässäkään määrässä ehkäistä. Mutta olkoonpa
täysinkehittyneiden yksilöiden hävitys kuinka ankara tahansa,
kunhan vain ei niiden yksilöiden lukumäärä, jotka voivut alueella
elää, sellaisista syistä pysy aivan alhaisena, tai olkoonpa munien ja
siementen tuhoutuminen niin suuri, että ainoastaan sadas tai
tuhannes osa pääsee kehittymään — sittenkin pyrkivät
eloonjääneistä paraiten soveltautuneet yksilöt, jos muuntelevaisuutta
suotuisaan suuntaan on olemassa, jatkamaan sukuansa lukuisammin
kuin huonommin soveltautuneet. Jos sitävastoin lukumäärä
mainituista syistä pysyy aivan alhaisena, kuten usein tapahtuu, on
luonnollinen valinta voimaton vaikuttamaan mihinkään suotuisaan
suuntaan; mutta tämä ei kumoa sen tehokasta vaikutusta toisina
aikoina ja toisin keinoin; sillä meillä ei suinkaan ole syytä olettaa,
että useissa saman alueen lajeissa samaan aikaan tapahtuisi
toisintumista ja kehitystä.

SUKUPUOLIVALINTA.

Samoinkuin kesytys- ja viljelystilassa toisessa sukupuolessa usein

esiintyy sille erikoisia ominaisuuksia, jotka vakiintuvat siinä
perinnöllisiksi, samoin epäilemättä käy luonnossakin. Siten
kummallekin sukupuolelle käy mahdolliseksi luonnollisen valinnan
avulla muodostua erilaisten elintapojensa mukaan, kuten joskus on
laita; taikkapa toiselle sukupuolelle muodostua toisen sukupuolen
mukaan, kuten yleisesti tapahtuu. Tämä antaa minulle aihetta lausua
muutaman sanan siitä, mitä nimitän sukupuolivalinnaksi. Tämä
valinnan muoto ei perustu siihen olemisen taisteluun, jonka
aiheuttavat suhteet muihin elollisiin olentoihin tai ulkonaisiin
elinehtoihin, vaan toisen sukupuolen yksilöiden (tavallisesti urosten)
välillä tapahtuvaan taisteluun toisen sukupuolen omistuksesta.
Taistelun tuloksena ei ole tappiolle joutuneen kilpailijan kuolema,
vaan tämän jälkeläisten vähälukuisuus tai täydellinen jälkeisön
puute. Sukupuolivalinta ei siis ole yhtä ankara kuin luonnollinen
valinta. Yleensä elinvoimaisimmat urokset, s.o. ne, jotka paraiten
soveltuvat paikkaansa luonnossa, jättävät enin jälkeläisiä. Mutta
useissa tapauksissa ei voitto niinkään suuresti riipu yleisestä
elinvoimasta, vaan erityisistä, ainoastaan urospuolelle kuuluvista
aseista. Sarvettomalla uroshirvellä tai kannuksettomalla kukolla olisi
vähän toiveita lukuisain jälkeläisten jättämisestä. Samoinkuin raaka
kukkotaistelija kehittää rotuansa huolellisesti valitsemalla siitokseen
paraat kukkonsa, samoin voisi varmaan sukupuolivalintakin, aina
suoden voittajan siittää, antaa rodulle rajattoman rohkeuden, pitkät
kannukset sekä siivet, jotka ovat voimakkaat iskemään. Kuinka alas
luonnon asteikossa tämä taistelulaki ulottuu, en tiedä.
Urosalligatorien kerrotaan taistelevan naaraista mylvien ja vinhasti
kiertäen niiden ympäri kuin intiaanit sotatanssissa. Uroslohien on
havaittu taistelevan päivät pitkät. Urostamminkaisilla on usein
haavoja muiden urosten vahvojen leukapielten jäljeltä. Verraton
havaintojen tekijä M. Fabre on usein nähnyt eräiden ampiaislahkoon
kuuluvien urosten taistelevan naaraasta, joka näennäisesti sivullisena
katselee taistelua, sitten poistuakseen voittajan kanssa. Ankarin on
taistelu kenties moniavioisten eläinten urosten välillä, ja nämä
näyttävät useimmiten olevan varustetut erikoisilla aseilla.
Raatelevien eläinten urokset ovat jo sinänsä hyvin asestetut, joskin
ne, kuten monet muutkin, ovat sukupuolivalinnan johdosta saaneet
erikoisia puolustuskeinoja, sellaisia kuin ovat leijonan harja ja
uroslohen väkäinen leuka; taistelussa saattaa näet kilpi olla voiton
saamiseen yhtä tärkeä kuin keihäs tai miekka.

Lintujen kesken kiista on usein rauhallisempaa laatua. Kaikki, jotka

ovat kiinnittäneet huomiotansa näihin seikkoihin, ovat yhtä mieltä
siitä, että mitä kiihkein kilpakosinta vallitsee useiden lintulajien
urosten välillä, jotka laulamalla koettavat houkutella luoksensa
naarasta. Paratiisilinnut, Guianan kalliorastaat ja jotkut muut
kokoontuvat parviin ja uros toisensa jälkeen astuu sitten esille
pöyhkeilemään uljaalla höyhenpuvullaan, levitellen sitä mitä
huolellisemmin ja parhaansa mukaan sitä pöyhistellen. Ne esittävät
myöskin omituisia, hullunkurisia temppuja naarasten edessä, jotka
seisottuaan katsojina, lopulta valitsevat viehättävimmän esiintyjän.
Ken on läheltä tarkannut vankeudessa eläviä lintuja, tietää niiden
usein osottavan yksilöllistä mieltymystä tai vastenmielisyyttä; niinpä
Sir R. Heron kertoo, kuinka eräällä täplikkäällä riikinkukolla oli
tavaton vetovoima kaikkiin hänen kanoihinsa. En voi tässä puuttua
kaikkiin tärkeihin yksityisseikkoihin; mutta jos kerran ihminen
lyhyessä ajassa kykenee antamaan bantamkanoillensa kauniin
muodon ja siron ryhdin, jotka viehättävät hänen
kauneudenkäsitystään, ei minusta ole mitään syytä epäillä
naaraslintujen voivan aikaansaada huomattavia tuloksia, valitsemalla
tuhansien sukupolvien kuluessa oman kauneudenkäsityksensä
mukaan kauneimmat urokset. Muutamat yleisesti tunnetut lait, jotka
koskevat uros- ja naaraslintujen höyhenpeitettä, verrattuna
poikasten höyhenpeitteeseen, voidaan osaksi selittää johtuneiksi
sukupuolivalinnan vaikutuksesta eri ikäkausina esiintyviin
muunteluihin, jotka ovat periytyneet joko yksinomaan uroksiin tai
molempiin sukupuoliin vastaavina ikäkausina. Mutta tilanpuute estää
minua tässä lähemmin koskettelemasta tätä kysymystä.

Arvelen siis, että kun jonkin eläinlajin uroksilla ja naaraksilla on

samat yleiset elintavat, mutta ne eroavat rakenteeltaan, väriltään tai
koristuksiltaan, niin tällaiset eroavaisuudet johtuvat etupäässä
sukupuolivalinnasta, s.o. joillakin urosyksilöillä on monet sukupolvet
peräkkäin ollut jokin pieni etevämmyys muiden urosten rinnalla, mitä
aseisiin, puolustuskeinoihin tai ulkomuodon viehättäväisyyteen tulee,
ja tämä ominaisuus on mennyt perintönä ainoastaan urospuolisiin
jälkeläisiin. Kumminkaan en tahdo lukea kaikkia
sukupuolieroavaisuuksia tämän valinnan ansioksi, sillä me näemme
kotieläimissämmekin syntyvän ainoastaan urospuolelle kuuluvia
erikoisuuksia, joita ei ihmisen valinta näytä kartuttaneen. Villin
kalkkunakukon rinnassa oleva karvatöyhtö ei voi olla miksikään
hyödyksi ja on epäiltävää, onko se mikään kaunistus naaraslinnun
silmissä; jos töyhtö olisi syntynyt kesytystilassa, olisi sitä varmaankin
kutsuttu epämuodostumaksi.

ESIMERKKEJÄ LUONNOLLISEN VALINNAN

VAIKUTUKSESTA ELI KELVOLLISINTEN
ELOONJÄÄMISESTÄ.

Tehdäkseni selväksi sen tavan, millä luonnollinen valinta luuloni

mukaan vaikuttaa, sallittakoon minun ottaa pari kuviteltua
esimerkkiä. Olettakaamme että susi, joka pyydystää saaliikseen eri
eläimiä, saavuttaa jotkut niistä viekkaudellaan, toiset voimallaan ja
kolmannet nopeudellaan. Ja olettakaamme että nopein riista, esim.
jokin kaurislaji on jonkun alueella tapahtuneen muutoksen johdosta
lisääntynyt, tai että muu riista on vähissä sinä vuodenaikana, jona
ruo'an hankkiminen on sudelle vaikeinta. Sellaisten olosuhteiden
vallitessa nopeimmilla ja kevytrakenteisimmilla susilla on parhaat
mahdollisuudet jäädä elämään ja siten säilyä eli tulla valituiksi
siitokseen — edellyttäen, että niillä on kylliksi voimaa nujertaakseen
saaliinsa, kun niiden tänä tai jonakin muuna vuodenaikana on pakko
pyydystää muuta riistaa. Ei ole mielestäni mitään syytä epäillä
tuloksen olevan tällaisen, sillä emmehän epäile, että ihminen voi
kehittää vinttikoiriensa nopeutta huolellisella ja määräperäisellä
valinnalla taikkapa sellaisella itsetiedottomalla valinnalla, joka on
seurauksena siitä, että jokainen haluaa omistaa paraita koiria,
ollenkaan yrittämättä muuntaa rotua. Saatan vielä lisätä, että
Piercen kertoman mukaan Catskill-vuorilla Yhdysvalloissa on kaksi
susimuunnosta, toinen kevyt vinttikoiran muotoinen, joka ahdistaa
kaurista ja toinen järeämpi ja lyhytjalkaisempi, joka tavallisemmin
hyökkää lammaslaumojen kimppuun.

Huomattakoon, että äskeisissä esimerkissä puhuin

kevytrakenteisimpien susiyksilöiden, enkä jonkun erikoisen,
selväpiirteisen toisinnon säilymisestä. Tämän teoksen aikaisemmissa
painoksissa esitin asian toisinaan siten, ikäänkuin tämä jälkimäinen
vaihtopuoli olisi hyvin tavallinen. Huomasin sittemmin yksilöllisten
eroavaisuuksien suuren tärkeyden ja tämä johti minut perinpohjin
selvittelemään ihmisen toimittaman itsetiedottoman valinnan
tuloksia, valinnan, joka perustuu kaikkien enemmän tai vähemmän
arvokasten yksilöiden säilyttämiseen ja huonompien hävittämiseen.
Huomasin myöskin, että jonkun satunnaisen rakenteen-
eroavaisuuden, esim. jonkun epämuodostuman säilyminen on
luonnontilassa harvinainen tapaus, ja että se, jos se aluksi säilyykin,
pian häviää myöhemmän, tavallisten yksilöiden kanssa tapahtuvan
risteytymisen johdosta. Mutta vasta luettuani erään erittäin
arvokkaan kirjotuksen "North British Reviewissa" (1867) oivalsin
täydelleen, kuinka harvoin yksinäiset muunnokset, olkootpa lieviä tai
selväpiirteisiä, voivat jäädä pysyväisiksi. Kirjottaja ottaa esimerkiksi
eläinparin, joka elämänsä aikana siittää kaksisataa jälkeläistä, joista
keskimäärin ainoastaan kaksi jää eloon jatkamaan sukuaan, muiden
saatua surmansa eri syistä. Tämä on jotenkin korkea arviomäärä
useimpiin ylempiin eläimiin, mutta ei suinkaan moniin alhaisempiin
elimistöihin nähden. Kirjottaja osottaa sitten, että jos syntyisi
yksinäinen, jollakin tavoin muunteleva yksilö, ja jos sillä olisi kahta
vertaa suurempi elämisen mahdollisuus kuin muilla yksilöillä, niin sen
eloonjäämisen mahdollisuus sittenkin olisi tuiki vähäinen. Olettaen
että se jäisi eloon ja lisääntyisi ja että puolet sen jälkeläisistä
perisivät suotuisan muutoksen, olisi jälkeläisillä kuitenkin, kuten
kirjottaja edelleen osottaa, ainoastaan hiukan parempi
eloonjäämisen ja suvun jatkamisen mahdollisuus; ja tämä
mahdollisuus yhä vähenisi seuraavissa sukupolvissa. Näiden
huomautusten pätevyyttä ei luullakseni voida evätä. Jos esim. jokin
lintulaji voisi helpommin hankkia ravintonsa, jos sen nokka olisi
käyrä, ja jos syntyisi joku tuollainen käyränokkainen lintu, joka sen
johdosta hyvin menestyisi, olisi kuitenkin tällä ainoalla yksilöllä vain
pieni mahdollisuus levittää lajiansa niin, että se syrjäyttäisi yleisen
muodon. Mutta voi tuskin olla epäilystä, päättäen siitä mitä näemme
tapahtuvan kesytystilassa, että tämä olisi seurauksena, jos lukuisat
enemmän tai vähemmän käyränokkaiset yksilöt sukupolvi
sukupolvelta säilyisivät ja jos vielä lukuisammat suoranokkaiset
joutuisivat tuhon omiksi.

Älkäämme kuitenkaan jättäkö huomioon ottamatta, että muutamat

selväpiirteiset muuntelut, joita ei kenenkään mieleen juolahda pitää
pelkkinä yksilöllisinä eroavaisuuksina, usein palautuvat, koska
samallainen elimistö on ollut samallaisen vaikutuksen alaisena —
seikka, josta kotikasvattimme tarjoavat useita esimerkkejä.
Sellaisissa tapauksissa muunteleva yksilö, jollei se olekaan jättänyt
jälkeläisilleen perinnöksi äsken saavuttamiansa ominaisuuksia,
epäilemättä jättää niille perinnöksi yhä vahvemman taipumuksen
muuntelemaan samalla tavoin, niin kauan kuin vallitsevat olosuhteet
pysyvät samoina. Voi tuskin myöskään olla epäilystä siitä, että
taipumus samalla tavalla muuntelemaan on usein ollut niin vahva,
että kaikki saman lajin yksilöt ovat toisintuneet samanlaisiksi,
minkään valintamuodon auttamatta tätä toisintumista. Myöskin on
saattanut ainoastaan kolmas, viides tai kymmenes osa yksilöitä tulla
muutoksesta osalliseksi — seikka, josta voisi mainita useita
esimerkkejä. Niinpä Graba arvelee noin viidennen osan Fär-saarten
riskilöistä muodostavan niin selväpiirteisen muunnoksen, että se
ennen yleisesti luettiin erityiseksi Uria lacrymans nimiseksi lajiksi.
Tällaisissa tapauksissa alkuperäisen muodon piankin syrjäyttää
toisintunut muoto kelvollisinten yksilöiden eloonjäämisen johdosta,
jos muutos on laadultaan edullinen.

Otan vielä vastedes puheeksi sen seikan, miten ristisiitoksen

vaikutukset poistavat kaikenlaisia muunteluja. Huomautettakoon
tässä kumminkin, että useimmat eläimet ja kasvit pysyttelevät
kotiseudussaan eivätkä tarpeettomasti vaella sieltä pois; tämän
näemme muuttolinnuistakin, jotka melkein aina palaavat samoille
seuduille. Senvuoksi jokainen äskenmuodostunut muunnos on
yleensä aluksi paikallinen; tämä näyttää olevan yleisenä sääntönä
luonnontilassa tavattaviin muunnoksiin nähden, joten samoin
toisintuneet yksilöt piankin ovat kerääntyneinä pieneen ryhmään ja
usein siittävät jälkeläisiä keskenänsä. Jos uusi muunnos menestyy
taistelussaan elämästä, leviää se keskusalueeltaan, kilpaillen
muuttumattomien yksilöiden kanssa ja voittaen nämä yhä laajenevan
piirinsä rajamailla.

Maksanee vaivan antaa toinen, mutkikkaampi esimerkki

luonnollisen valinnan vaikutuksesta. Muutamat kasvit erittävät
makeata nestettä, nähtävästi poistaakseen kasvimehustaan jotakin
vahingollista ainetta. Tämä erittäminen tapahtuu esim. muutamissa
palkokasveissa korvakkeiden juurella olevista rauhasista ja
tavallisessa laakerissa lehtien nurjalta puolelta. Tätä nestettä, vaikka
sitä onkin niukalti, etsivät hyönteiset ahnaasti, mutta niiden vierailut
eivät mitenkään ole kasville hyödyksi. Olettakaamme nyt, että tätä
nestettä eli mettä erittyisi kukkien sisästä joissakin kasveissa,
kuuluivatpa nämä mihin lajiin tahansa. Etsiessään mettä hyönteiset
pölyttyisivät siitepölystä ja kuljettaisivat sitä usein kukasta kukkaan.
Kahden samaan lajiin kuuluvan eri yksilön kukat risteytyisivät siten,
ja risteytymisestä — kuten täysin voidaan todistaa — syntyy
voimakkaita taimia, joilla on paraat mahdollisuudet kukoistaa ja
jäädä eloon. Kasveissa, jotka tuottaisivat suurimmilla rauhasilla eli
mesinystyröillä varustettuja, runsaimmin mettä erittäviä kukkia,
kävisivät hyönteiset useimmin ja ne risteytyisivät useimmin; ja siten
ne aikaa myöten pääsisivät voitolle ja muodostaisivat paikallisen
muunnoksen. Kukat, joiden heteet ja emit olisivat niin sijotetut, että
ne soveltuisivat kukissa käyvien hyönteisten kokoon ja tapoihin, siten
johonkin määrin helpottaen siitepölyn kuljetusta, tulisivat myöskin
olemaan suotuisassa asemassa. Olettakaamme sellainen tapaus, että
hyönteiset kävisivät kukissa kootakseen siitepölyä meden asemasta.
Koska siitepöly on muodostunut ainoastaan hedelmöittämistä varten,
niin sen hävittäminen näyttäisi olevan kasville tappio. Jos kuitenkin
siitepölyä keräävät hyönteiset kuljettaisivat — aluksi satunnaisesti,
sitten säännöllisesti — hiukan tätä pölyä kukasta kukkaan, niin olisi,
vaikkapa yhdeksän kymmenesosaa pölystä joutuisi hukkaan, kasville
suurta hyötyä tällaisesta ryöstöstä; ja yksilöt, jotka tuottaisivat yhä
enemmän siitepölyä, tulisivat valituiksi.

Kun nyt kasvimme, edellämainitun tapahtumakulun kauan

jatkuttua, olisi tullut hyvin houkuttelevaksi hyönteisille, kuljettaisivat
ne tahtomattaan siitepölyä kukasta kukkaan säännöllisesti; ja että ne
sen todella tekevätkin, sen voisin helposti osottaa monilla
vakuuttavilla tosiasioilla. Tahdon mainita vain yhden, joka samalla
olkoon esimerkkinä sukupuolieron ensi asteesta kasveissa.
Muutamilla rautatammilla on ainoastaan hedekukkia, joissa on neljä
pienehkön määrän siitepölyä tuottavaa hedettä ja surkastunut emi;
toisilla rautatammilla on ainoastaan emikukkia; näillä on täydellinen
emi ja neljä hedettä, joiden kurtistuneista ponsista ei voi löytää
siitepölyn hiukkastakaan. Tavattuani emikukkia kantavan puun
täsmälleen kuudenkymmenen yardin päässä eräästä hedekukkia
kantavasta puusta, panin kahdenkymmenen eri oksista otetun kukan
luotit mikroskoopin alle, ja havaitsin joka ainoassa muutamia
siitepölyhiukkasia, muutamissa varsin runsaastikin. Koska tuuli oli
useampia päiviä puhaltanut emikukkia kantavasta puusta hedekukkia
kantavaan puuhun päin, ei siitepöly ollut voinut sen mukana
kulkeutua. Sää oli ollut kylmä ja myrskyinen ja sen vuoksi mehiläisille
epäsuotuisa, mutta siitä huolimatta jokainen tarkastamani emikukka
oli todella hedelmöittynyt mehiläisten avulla, jotka olivat lentäneet
puusta puuhun etsiessään mettä. Mutta palataksemme kuviteltuun
tapaukseemme: niin pian kuin kasvi on tullut niin houkuttelevaksi
hyönteisille, että ne säännöllisesti kuljettavat siitepölyä kukasta
kukkaan, saattaa alkaa toisenlainen tapahtumakulku. Jokainen
luonnontutkija myöntää n.k. "fysiologisen työnjaon" edullisuuden;
meillä on senvuoksi syytä uskoa, että kasville on edullista tuottaa
heteitä ainoastaan yhdessä kukassa tai yhdessä kasviyksilössä ja
emiä toisessa kukassa tai kasviyksilössä. Viljellyissä ja uusien
elinehtojen alaisiksi joutuneissa kasveissa tulevat toisinaan milloin
uroselimet, milloin naaraselimet enemmän tai vähemmän siitokseen
kykenemättömiksi. Jos nyt otaksumme samoin olevan laidan
luonnontilassa, vaikkapa kuinka vähäisessä määrässä, niin koska
siitepöly jo ennestään säännöllisesti kulkeutuisi kukasta kukkaan ja
koska kasvimme sukupuolten täydellisempi eroaminen olisi sille
edullinen työnjako-aatteen kannalta, tulisi luonto suosimaan ja
siitokseen valitsemaan yksilöitä, joissa tämä taipumus yhä
vahvistuisi, kunnes vihdoin olisi jouduttu sukupuolten täydelliseen
eroon. Veisi liiaksi tilaa, jos koettaisin osottaa kaikki ne asteet —
dimorphismin y.m. — joiden kautta kehitys nykyään on erilajisissa
kasveissa ilmeisesti kulkemassa sukupuolten eroa kohti. Lisään vaan,
että muutamat Pohjois-Amerikan rautatammilajeista ovat — mikäli
Asa Gray kertoo, jonkinlaisessa välitilassa, eli kuten hän lausuu,
enemmän tai vähemmän "kaksikotisesti sekasopuisia".

Palatkaamme nyt medellä eläviin hyönteisiin. Olettakaamme että

kasvi, jonka mesimäärää olemme hitaasti kartuttaneet jatkuvan
siitosvalinnan kautta, on yleinen laji, ja että muutamat hyönteiset
pääasiallisesti elävät sen medellä. Voisin esittää useita tosiseikkoja,
jotka osottavat, kuinka tarkkoja mehiläiset ovat ajastaan, esim. sen,
että niillä on tapana puhkaista reikä eräiden kukkien kantaan ja imeä
siitä mettä, vaikka ne vaan hiukkasta suuremmalla vaivalla voisivat
päästä kukkaan sen suusta. Näin ollen on hyvin uskottavaa, että
yksilölliset imukärsän kaarevuudessa, pituudessa y.m. esiintyvät
eroavaisuudet, jotka meiltä jäävät huomaamatta vähäpätöisyytensä
tähden, voivat määrätyissä olosuhteissa olla hyödyksi joillekin
mehiläis- tai muille hyönteisyksilöille siten, että nämä yksilöt voivat
hankkia ravintonsa nopeammin kuin muut; ja siten myöskin
yhteiskunnat, joihin ne kuuluvat, tulevat menestymään ja
tuottamaan monta parvea, jotka perivät samat ominaisuudet.
Tavallisen puna-apilan (Trifolium pratense) ja Trifolium incarnatum'in
teriön torvet eivät ensi katsannolla näytä eroavan toisistaan
pituudeltaan; kuitenkin mehiläinen voi helposti imeä mettä T.
incarnatum'ista, mutta ei tavallisesta puna-apilasta, jossa käyvät
ainoastaan kimalaiset, joten kokonaiset puna-apilaniityt turhaan
tarjoavat mehiläiselle runsaita aarteitaan. On varmaa, että mehiläiset
pitävät kovin tästä mehusta, sillä olen monasti, vaikka tosin
ainoastaan syksyllä, nähnyt useiden mehiläisten imevän sitä rei'istä,
joita kimalaiset ovat purreet torven juureen. Molempien apilalajien
teriön torven pituudessa huomattava eroavaisuus, jolla on ratkaiseva
merkitys mehiläisten kukissa käynteihin nähden, on ilmeisesti varsin
mitätön. Sillä olen kuullut vakuutettavan, että kun puna-apila on
niitetty, jälkikasvun kukat ovat hiukan pienempiä ja että näissä käy
paljon mehiläisiä. En tiedä, onko tämä tiedonanto oikea, enkä
myöskään, voiko luottaa erääseen toiseen tiedonantoon, että
Ligurian mehiläinen, jota yleensä pidetään ainoastaan tavallisen
mehiläisen muunnoksena ja joka esteettömästi risteytyy sen kanssa,
ulottuisi imemään mettä puna-apilasta. Seudulla, missä on runsaasti
puna-apilaa, olisi sen vuoksi hieman tavallista pitempi ja toisin
muodostunut imukärsä mehiläiselle suureksi eduksi. Ja koska tämän
apilalajin hedelmöittyminen on kokonaan kukissa käyvien
mehiläisensukuisten hyönteisten varassa, niin olisi toisaalta, jos
kimalaiset sattuisivat seudulta vähenemään, kasville suurta etua
lyhyemmästä tai syvemmälle jakautuneesta teriöstä, joka tekisi
mehiläisille mahdolliseksi imeä mettä sen kukista. Täten voin
käsittää, kuinka kukka ja mehiläiset voivat, joko samalla haavaa
taikka toinen ensin ja toinen sitten, vähitellen muuttua ja
soveltautua toistensa mukaan mitä täydellisimmin kaikkien niiden
yksilöiden jatkuvan säilymisen johdosta, joissa esiintyy lievää,
molemminpuolisesti suotuisia rakenteen-poikkeavaisuuksia.

Tiedän hyvin, että ylläolevilla kuvitelluilla esimerkeillä valaisemaani

luonnollisen valinnan oppia vastaan voidaan tehdä samoja
vastaväitteitä kuin mitä aluksi tehtiin Charles Lyell'in suuremmoisia
ajatuksia vastaan, "maan nykyisistä muutoksista, mikäli ne luovat
valoa geologiaan." Nykyään kuitenkin harvoin kuulemme väitettävän
mitättömiksi tai merkityksettömiksi niitä voimia, joiden yhä vieläkin
näemme olevan työssä, kun niiden avulla selitetään syvimpienkin
laaksojen uurtumista tai pitkien sisämaan vuorenselänteiden
muodostumista. Luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan
säilyttämällä ja kehittämällä vähäisiä perinnöllisiä toisintoja, joista
jokainen on säilyneelle olennolle hyödyllinen. Ja samoinkuin
uudenaikainen geologia on melkein julistanut pannaan sellaiset
mielipiteet kuin että esim. jokin suuri laakso on syntynyt siten, että
yksi ainoa vedenpaisumusaalto on sen uurtanut, samoin on
luonnollisen valinnan oppi julistava pannaan uskon, että uusia
elollisia olentoja muka syntyy jatkuvan luomisen kautta tai että
suuria äkillisiä muutoksia tapahtuu niiden rakenteessa.

YKSILÖIDEN RISTEYTYMISESTÄ.

Minun on tässä tehtävä pieni poikkeus aineestani. On tietysti selvää,

että yksineuvoisten eläinten ja kasvien joukossa kahden yksilön aina
täytyy yhtyä jokaista siitosta varten (lukuunottamatta omituisia ja
hieman hämäriä parthenogenesis-tapauksia.) Mutta kaksineuvoisiin
nähden ei asian laita ole läheskään sama. Kuitenkin on syytä uskoa
kaikkien kaksineuvoisten joukossa tapahtuvan sellaistakin, että kaksi
yksilöä joko tilapäisesti tai säännöllisesti yhtyy jatkaakseen
sukuansa. Tämän mielipiteen ovat jo kauan sitten epäröiden
esittäneet Sprengel, Knight ja Kölreuter. Saamme heti nähdä sen
tärkeyden. Minun on kuitenkin pakko tässä käsitellä tätä seikkaa
hyvin lyhyesti, vaikka minulla onkin aineksia varattu laajaan
esitykseen. Kaikki luurankoiset, kaikki hyönteiset ja jotkut muut
laajat eläinryhmät pariutuvat jokaista siitosta varten. Nykyajan
tutkimus on suuresti supistanut oletettujen kaksineuvoisten eläinten
lukua, ja todellisista kaksineuvoisista pariutuu suuri joukko, s.o. kaksi
yksilöä yhtyy säännöllisesti siittääkseen — muusta ei meidän tällä
erää tarvitse pitää lukua. Vielä jää kuitenkin jäljelle paljon
kaksineuvoisia eläimiä, jotka epäilemättä eivät tavallisesti pariudu, ja
kasvien suuri enemmistö on kaksineuvoisia. Mutta, kysyttänee
kenties, onko sitten syytä olettaa, että kaksi kaksineuvoista yksilöä
koskaan yhtyisi siittämistä varten? Koska minun on mahdotonta
tässä puuttua yksityisseikkoihin, täytyy minun tyytyä vaan muutamiin
yleisiin huomautuksiin.

Ensinnäkin olen kerännyt suuren joukon tosiasioita ja tehnyt

monia kokeita, jotka pitäen yhtä eläinten-kasvattajien kesken
melkein yleisen mielipiteen kanssa osottavat, että eri kasvi- ja
eläinmuunnosten välillä tai saman muunnoksen erirotuisten
yksilöiden välillä tapahtunut ristisiitos lisää jälkeläisten elinvoimaa ja
hedelmällisyyttä ja että toisaalta ahdas sisäsiitos vähentää
elinvoimaa ja hedelmällisyyttä. Pelkästään nämä tosiasiat saavat
minut uskomaan, että on olemassa yleinen luonnonlaki, jonka
mukaan ei mikään elollinen olento hedelmöitä itseään ikuisesti
sukupolvesta sukupolveen, vaan että risteytyminen toisen yksilön
kanssa on ajottain — kenties pitkien väliaikojen jäljestä —
välttämätön.

Olettaen luonnonlain olevan tällaisen, voimme luullakseni käsittää

useita laajoja tosiasiaryhmiä, jotka, kuten seuraavassa esittämäni,
ovat muilta näkökannoilta selittämättömiä. Jokainen kasvien
ristisiitosta harjottava tietää, kuinka epäsuotuisaa kukan
hedelmöittymiselle on sen joutuminen alttiiksi kosteudelle; mutta
kuinka monien kukkien ponnet ja luotit siitä huolimatta ovatkaan
täydellisesti alttiina ilman vaikutuksille! Jos tilapäinen risteytyminen
on välttämätön, huolimatta siitä, että kasvin omat ponnet ja emi
ovat niin lähellä toisiaan, että ne tekevät itsensä-hedelmöittämisen
miltei varmaksi, niin vieraan siitepölyn täysin esteetön pääsy
kukkaan selittää, miksi mainitut elimet ovat alttiina ilman
vaikutuksille. Monien kasvien siitoselimet taas ovat tyyten peitossa,
kuten laajan papilionaceae- eli hernekukkaisten heimon; mutta
näissä ilmeneekin miltei aina kauniita ja omituisia, hyönteisten
vierailuja suosivia soveltautumistapauksia. Niin tärkeitä ovat
hyönteisten vierailut monille hernekasveille, että kasvien
hedelmällisyys suuresti vähenee, jos nämä vierailut estetään. Mutta
hyönteisten on tuskin mahdollista lennellä kukasta kukkaan
kuljettamatta — kasvin suureksi hyödyksi — siitepölyä kukasta
toiseen. Hyönteiset tekevät tässä saman työn kuin puutarhurin
kameelinkarvapensseli, ja hedelmöittymisen aikaansaamiseksihan ei
tarvita muuta, kuin että koskettaa samalla pensselillä ensin toisen
kukan ponsia ja sitten toisen luottia. Älköön kuitenkaan luultako
mehiläisten näin aikaansaavan monilukuisia eri lajien sekasikiöitä;
sillä jos kasvin omaa ja toisen lajin siitepölyä joutuu samalle luotille,
on edellinen niin paljon tehokkaampaa, että se aina täydellisesti
tekee tyhjäksi vieraan siitepölyn vaikutuksen, kuten Gärtner on
osottanut.

Sellainen järjestelmä, että kukan heteet äkkiä ponnahtavat emiä

vasten tai toinen toisensa jälkeen hitaasti kallistuvat sitä kohti,
näyttää yksinomaan tarkottavan kasvien itsensä-hedelmöittämistä; ja
siihen tarkotukseen se epäilemättä onkin hyödyllinen. Mutta usein
tarvitaan hyönteisten toimintaa, jotta heteet ponnahtaisivat emiä
vasten. Kölreuter on osottanut, että näin on esim.
happomarjapensaan laita. Ja tiedämmehän hyvin, että juuri tästä
suvusta, jolla näyttää olevan aivan erikoinen laite itsensä-
hedelmöittämistä varten, on tuskin mahdollista saada
sekottumattomia taimia, jos läheissukuisia muotoja tai muunnoksia
istutetaan lähelle toisiaan; niin helposti ne luonnostaan risteytyvät.
Lukuisissa muissa tapauksissa ei itsensä-hedelmöittämistä suinkaan
ole suosittu, vieläpä on olemassa erityisiä laitteita, jotka tykkänään
estävät luotin saamasta siitepölyä omasta kukastaan, seikka, jonka
voisin osottaa Sprengelin ja muiden teosten, samoinkuin omien
huomioittenikin perustuksella. Lobelia fulgens'illa esim. on todella
soma ja huolekkaasti laadittu laite, joka pyyhkäisee pois kaikki
lukemattomat siitepölyhiukkaset jokaisen kukan yhteenliittyneistä
ponsista, ennenkuin saman kukan luotti on valmis ottamaan ne
vastaan; ja kosk'ei tässä kukassa, ainakaan minun puutarhassani,
milloinkaan käy hyönteisiä, ei se milloinkaan itsestään tee siementä;
panemalla toisen kukan siitepölyä toisen luotille saan kuitenkin
syntymään runsaasti taimia. Toinen Lobelia-laji, jossa mehiläiset
käyvät, siementää runsaasti puutarhassani. Useissa muissa
tapauksissa, joissa ei ole mitään erityistä laitetta estämässä luottia
saamasta siitepölyä samasta kukasta, joko — kuten Sprengel ja
äskettäin Hildebrand y.m. ovat osottaneet ja kuten omasta
puolestanikin voin vahvistaa — halkeavat ponnet ennenkuin luotti on
valmis hedelmöittymiseen, tai on luotti valmis ennen saman kukan
siitepölyn valmistumista; siten n.k. dichogamiset kasvit itse asiassa
ovat yksineuvoisia ja niiden on säännöllisesti risteydyttävä. Samoin
on molemminpuolisesti dimorphisten ja trimorphisten kasvien laita,
joihin on ennen viitattu. Kuinka ihmeellisiä nämä tosiseikat ovatkaan!
Kuinka ihmeellistä onkaan, että vaikka saman kukan siitepöly ja
luotin pinta ovat niin lähellä toisiaan, että tarkotuksena luulisi juuri
olevan itsensä-hedelmöittämisen, nämä kuitenkin niin monissa
tapauksissa ovat toisilleen hyödyttömät! Ja kuinka yksinkertaisesti
ovat nämä tosiseikat selitettävissä siltä näkökannalta, että aika-
ajottainen risteytyminen toisen yksilön kanssa on hyödyllinen tai
välttämätön!

Jos eräiden kaalin, retiisin, sipulin ja muiden kasvien muunnosten

sallitaan siementää lähellä toisiaan, olen havainnut siten syntyneiden
taimien suuren enemmistön tulevan sekasikiöitä. Niinpä sain 233
kaalintainta muutamista toisiaan lähellä kasvavista eri muunnoksista;
näistä oli ainoastaan 78 sekottumattomia, eivätkä kaikki nekään
aivan täydelleen. Ja kuitenkin ympäröivät jokaisen kaalinkukan emiä,
ei ainoastaan sen kuusi omaa hedettä, vaan myöskin monien muiden
samassa kasvissa olevien kukkien heteet, ja jokaisen kukan siitepöly
joutuu helposti sen omalle luotille hyönteisten avuttakin; olen näet
huomannut, että kasvit, joita on huolellisesti suojeltu hyönteisiltä,
ovat tuottaneet täyden määrän lituja. Mistä sitten johtuu, että niin
suuri määrä taimista tulee sekasikiöitä? Sen täytyy johtua siitä, että
eri muunnoksen siitepölyllä on tehokkaampi vaikutus kuin kukan
omalla siitepölyllä; tässä näemme sovellettuna sen yleisen
luonnonlain, jonka mukaan kelvollisia olentoja syntyy saman lajin eri
yksilöiden risteytymisestä. Eri lajien risteytyessä on asian laita
päinvastainen, sillä kasvin oma siitepöly on miltei aina vierasta
siitepölyä tehokkaampaa; mutta tähän kysymykseen palaamme
myöhemmin.

Kun on kysymys suurista puista, joita peittävät lukemattomat

kukkaset, voidaan väittää, että siitepöly harvoin voi kulkeutua puusta
puuhun, korkeintaan ainoastaan kukasta kukkaan samassa puussa;
ja saman puun kukkasia voidaan ainoastaan rajotetussa
merkityksessä pitää eri yksilöinä. Tämä väite on mielestäni
perusteltu, mutta uskon että luonto, antamalla puille vahvan
taipumuksen tuottaa yksineuvoisia kukkia, on suuressa määrin
huolehtinut tämän vastuksen poistamisesta. Sukupuolten ollessa
erillään täytyy siitepölyn — olkoonpa niinkin, että sama puu tuottaa
hede- ja emikukkia — säännöllisesti kulkeutua kukasta kukkaan, ja
täten siitepölyllä on parempi mahdollisuus toisinaan kulkeutua
puusta puuhun. Olen huomannut, että kaikkiin luokkiin kuuluvilla
puilla maassamme on useammin kuin muilla kasveilla yksineuvoiset
kukat. Pyynnöstäni on toht. Hooker tehnyt luettelon Uuden
Seelannin ja toht. Asa Gray Yhdysvaltojen puista, ja tulos on se,
minkä olin ennakolta arvannutkin. Sitävastoin ei sääntö Hookerin
ilmotuksen mukaan pidä paikkaansa Australiassa; mutta jos
useimmat Australian puut ovat dichogamisia, on tulos sama kuin jos
niillä olisi yksineuvoiset kukat. Olen tehnyt nämä puita koskevat
huomautukset ainoastaan johtaakseni huomion tähän kysymykseen.

Siirtykäämme nyt hetkeksi eläimiin. Muutamat maalla elävät lajit,

kuten maanilviäiset ja kastemadot, ovat kaksineuvoisia, mutta
pariutuvat kaikki. Tähän saakka en ole löytänyt ainoatakaan maalla
elävää eläintä, joka voisi hedelmöittää itsensä. Tämä merkillepantava
tosiseikka, joka muodostaa niin jyrkän vastakohdan maakasveille, on
ymmärrettävissä siltä näkökannalta, että aika-ajottainen
risteytyminen on välttämätön; sillä hedelmöittävän aineen laadun
vuoksi ei ole olemassa mitään keinoa, joka olisi verrattavissa tuulen
tai hyönteisten välitykseen kasvien siitoksessa ja tekisi maaeläimille
mahdolliseksi tilapäisesti risteytyä kahden yksilön yhtymättä.
Vesieläinten joukossa on monia itseään-hedelmöittäviä
kaksineuvoisia, mutta veden virtauksethan tarjoovatkin mainion
välityksen tilapäiselle risteytymiselle.

Yhtä vähän kuin kasveissa on minun tähän saakka onnistunut

eläimissäkään tavata (neuvoteltuani myöskin professori Huxleyn
kanssa, joka on yksi etevimpiä asiantuntijoita,) ainoatakaan
kaksineuvoista, jonka siitoselimet olisivat niin täydelleen peitossa,
että pääsy ulkoapäin tai toisen yksilön tilapäinen vaikutus voitaisin
osottaa fysillisesti mahdottomaksi. Siimajalkaiset (Cirrhipedia)
näyttivät minusta kauan aikaa tarjoavan tässä suhteessa varsin
vaikean pulman; mutta minulla on ollut tilaisuus suotuisan sattuman
avulla todeta, että kaksi yksilöä toisinaan risteytyy, vaikka molemmat
ovatkin itseään-hedelmöittäviä kaksineuvoisia.
 Useimpia luonnontutkijoita on varmaankin kummastuttanut se
omituinen säännöttömyys, että sekä eläimissä että kasveissa samaan
heimoon, jopa samaan sukuunkin kuuluvista lajeista toiset ovat
kaksineuvoisia, toiset taas yksineuvoisia, vaikka ovatkin hyvin
yhdenkaltaisia miltei koko elimistöltään. Mutta jos kaikki
kaksineuvoiset todella tilapäisesti risteytyvät, on erotus niiden ja
yksineuvoisten lajien välillä, mitä funktioon tulee, varsin pieni.

Siitä, mitä edellisessä on esitetty ja monista keräämistäni

yksityisistä tosiseikoista, joita en tässä voi ryhtyä mainitsemaan, käy
siis ilmi, että eri yksilöiden välillä tapahtuva tilapäinen risteytyminen
on sekä eläin- että kasvikunnassa hyvin tavallinen, joskaan ei
universalinen luonnonlaki.

ASIANHAAROJA, JOTKA SUOSIVAT UUSIEN

MUOTOJEN SYNTYMISTÄ LUONNOLLISEN VALINNAN
KAUTTA.

Tämä kysymys on erittäin monimutkainen. Suuri muuntelevaisuus —

johon aina sisältyvät myöskin yksilölliset eroavaisuudet — on
ilmeisesti suotuisa asianhaara. Suuri yksilöluku korvaa yksilöiden
vähemmän muuntelevaisuuden, koska se antaa paremmat takeet
edullisten muunnosten syntymisestä kunakin ajanjaksona, ja sillä on
luullakseni sangen tärkeä merkitys tuloksiin nähden. Vaikka luonto
suokin luonnolliselle valinnalle pitkän työskentely-ajan, ei tämä sille
suotu aika kumminkaan ole rajattoman pitkä; sillä koska kaikki
elolliset olennot pyrkivät valtaamaan jokaisen sijan luonnon
taloudessa, häviää laji, joka ei muutu ja parane samassa määrässä
kuin sen kilpailijat, sukupuuttoon. Jolleivät ainakin muutamat
jälkeläisistä peri suotuisia muunteluja, ei luonnollinen valinta voi
mitään aikaansaada. Taipumus esivanhempain kannalle palaamiseen
saattaa usein hidastuttaa ja ehkäistä työtä; mutta koska tämä
taipumus ei ole estänyt ihmistä valinnan avulla muodostamasta
lukuisia kotirotuja, niin miksi se olisi voitokkaampi luonnollista
valintaa?

Määräperäistä valintaa harjottaessaan kasvattaja pitää silmällä

jotakin vissiä tarkotusta, ja jos yksilöt saisivat vapaasti risteytyä,
menisi hänen työnsä kokonaan hukkaan. Mutta kun useilla ihmisillä
on lähipitäin sama käsitys täydellisyydestä ja kun kaikki, yrittämättä
muuttaa rotua, koettavat saada haltuunsa ja käyttää siitokseen
paraita eläimiä, seuraa tästä itsetiedottomasta valinnasta hitaasti
mutta varmasti rodun parantuminen, vaikkei valittuja yksilöitä
olekaan erotettu erikseen. Samoin käy luonnossakin. Sillä rajotetulla
alueella, missä jokin paikka luonnon taloudessa ei vielä ole
täydelleen vallattu, ovat kaikki oikeaan suuntaan, vaikkakin eri tavoin
muuntelevat yksilöt taipuvaiset säilymään. Mutta jos alue on laaja,
on miltei varmaa, että elinehdot sen eri osissa ovat erilaiset; ja jos
samat lajit muuntelevat alueen eri osissa, risteytyvät
äskenmuodostuneet muunnokset kunkin piirin rajoilla. Saamme
kuitenkin kuudennessa luvussa nähdä, että piirien välimailla
asustavien sekamuunnosten on pakko aikaa myöten väistyä jonkun
naapurimuunnoksen tieltä. Risteytyminen on yleistä etupäässä niiden
eläinten joukossa, jotka yhtyvät jokaista siitosta varten, viettävät
kuljeksivaa elämää eivätkä lisäänny erittäin nopeasti. Tällaisten
eläinten, esim. lintujen joukossa tavattavien muunnosten voi
senvuoksi olettaa rajottuvan eristetyille alueille — ja näin olen
huomannut todellisuudessa olevankin laidan. Kaksineuvoisista
elimistöistä, jotka risteytyvät ainoastaan tilapäisesti, sekä eläimistä,
jotka tosin yhtyvät jokaista siitosta varten, mutta jotka eivät kuljeksi
paljon ja lisääntyvät nopeasti, voinee jollakin seudulla nopeasti
muodostua uusi parantunut muunnos, ja tämä voi siellä aluksi pysyä
yhdessä kohti ja sittemmin levitä ympäristöön, yksilöiden pariutuessa
etupäässä keskenään. Tämän vuoksi taintenkasvattajat ottavat
siemenensä mieluummin suuresta kasvijoukosta, koska sekasiitoksen
mahdollisuus tällöin on pienempi.

Älkäämme luulko, että niissäkään eläimissä, jotka yhtyvät jokaista

siitosta varten eivätkä lisäänny nopeasti, vapaa risteytyminen aina
hävittää luonnollisen valinnan vaikutukset; voisin esittää melkoisen
joukon tosiseikkoja, jotka osottavat, että kaksi saman eläinlajin
muunnosta voi kauan säilyä sekottumatta samalla alueella, jos ne
oleskelevat eri paikoilla, sikiävät hiukan eri vuodenaikoina tai jos
kummankin muunnoksen yksilöt mieluummin pariutuvat keskenään.

Risteytymisellä on hyvin tärkeä tehtävä luonnossa, koska se

säilyttää saman lajin tai saman muunnoksen yksilöt luonteeltaan
yhdenmukaisina. On siis selvää, että se vaikuttaa paljon
tehokkaammin niihin eläimiin, jotka yhtyvät jokaista siitosta varten.
Mutta, kuten jo on mainittu, meillä on syytä uskoa, että tilapäisiä
risteytymisiä tapahtuu kaikkien eläinten ja kasvien joukossa.
Silloinkin kun niitä tapahtuu pitkien väliaikojen kuluttua, ovat
risteytymisestä syntyneet jälkeläiset siksi paljon kauan jatkuneesta
itsesiitoksesta syntyneitä jälkeläisiä elinvoimaisempia ja
hedelmällisempiä, että niillä on parempi eloonjäämisen ja sukunsa
lisäämisen mahdollisuus. Siten risteytymisten vaikutus tulee ajan
pitkään olemaan suuri, tapahtukoot ne vaikka pitkienkin väliaikojen
jälestä. Mitä hyvin alhaisiin eliöihin tulee, jotka eivät sukupuolisesti
lisäänny eli pariudu, ja jotka siis eivät voi risteytyä, voi
ominaisuuksien yhdenmukaisuus säilyä niissä, elinehtojen pysyessä
samoina, ainoastaan perinnöllisyyslain ja luonnollisen valinnan
avulla, joka hävittää kaikki oikeasta tyypistä poikkeavat yksilöt. Jos
elinehdot muuttuvat ja muoto sen johdosta toisintuu, voivat
toisintuneet jälkeläiset saavuttaa ominaisuuksien yhdenmukaisuuden
ainoastaan sen kautta, että luonnollinen valinta säilyttää samallaiset
suotuisat muuntelut.

Myöskin eristys on tärkeänä tekijänä lajien toisintumisessa

luonnollisen valinnan vaikutuksesta. Rajotetulla ja eristetyllä alueella
ovat tavallisesti organiset ja epäorganiset elinehdot melkein
yhdenmukaiset, jollei alue ole kovin laaja, joten luonnollinen valinta
pyrkii toisintamaan kaikkia saman lajin muuntelevia yksilöitä samalla
tavalla. Siten estyy myöskin risteytyminen ympäristön asujanten
kanssa. Moritz Wagner on hiljattain julkaissut mieltäkiinnittävän
tutkielman tästä aiheesta ja osottanut siinä, että eristys on
todennäköisesti tehokkaampana esteenä äsken muodostuneiden
muunnosten risteytymiselle, kuin mitä minäkään olin olettanut.
Mutta ennenmainituista syistä en voi mitenkään yhtyä tämän
luonnontutkijan mielipiteeseen, että vaellukset ja eristys muka ovat
välttämättömiä, jotta voisi muodostua uusia lajeja. Eristyksellä on
myöskin suuri merkitys estäessään paremmin soveltautuneiden
elimistöjen maahansiirtymistä sellaisten ulkonaisten olosuhteiden
muutosten kuin ilmastonmuutosten, maankohoamisen y.m.
tapahduttua; sen kautta uudet sijat seudun luonnontaloudessa
jäävät avoimiksi, kunnes vanhojen asujanten toisinnot ne täyttävät.
Ja vihdoin eristys suo uudelle muunnokselle aikaa hitaasti
kehittymään, mikä saattaa toisinaan olla hyvin tärkeätä. Jos
kuitenkin eristetty alue, jota rajottavat ympäröivät esteet, tai jolla
vallitsevat aivan erikoiset ulkonaiset olosuhteet, on hyvin pieni, on
asukkaiden yhteislukukin pieni, ja tämä puolestaan hidastuttaa
uusien lajien syntymistä luonnollisen valinnan avulla, vähentämällä
suotuisien muunnosten syntymisen mahdollisuutta.

Ajan pituus ei itsessään vaikuta mitään luonnollisen valinnan

hyväksi tai sitä vastaan. Mainitsen tämän, koska on väärin väitetty,
että muka olettaisin ajalla olevan tuiki tärkeän tehtävän lajien
toisintumisessa, ikäänkuin kaikkien elämänmuotojen täytyisi muuttua
jonkun sisäisen lain pakosta. Ajan pituus on ainoastaan sikäli tärkeä
— ja sen merkitys tässä suhteessa on suuri — että se antaa
paremman mahdollisuuden hyödyllisten muunnosten syntymiseen
sekä niiden valituiksi tulemiseen, kehittymiseen ja vakaantumiseen.
Samalla se on omansa kartuttamaan ulkonaisten elinehtojen
suoranaista vaikutusta kunkin elimistön laatuun.

Jos käännämme katseemme luontoon, todistaaksemme nämä

huomautukset tosiksi, ja tarkastamme jotakin pientä aluetta, esim.
jotakin valtameren saarta, huomaamme, että vaikka sillä elävien
lajien lukumäärä onkin pieni, kuten maantieteellistä levenemistä
käsittelevässä luvussa saamme nähdä, ovat suhteellisesti hyvin
monet näistä lajeista endemisiä, — s.o. ne ovat syntyneet siellä,
eivätkä missään muualla maailmassa. Siksi valtameren saari ensi
silmäyksellä näyttää erittäin suotuisalta uusien lajien
syntymispaikalta. Mutta me voimme tässä pettyä, sillä saadaksemme
varmuuden siitä, onko pieni eristetty alue tai laaja avoin alue, kuten
mannermaa, ollut suotuisampi uusien elimellisten muotojen
syntymiselle, täytyisi meidän verrata niitä toisiinsa yhtä pitkien
aikojen kuluessa, ja siihen emme kykene.

Vaikka eristyksellä on hyvin suuri merkitys uusien lajien

syntymiselle, olen ylipäänsä taipuvainen uskomaan, että alueen
laajuudella on vielä tärkeämpi merkitys, varsinkin jotta voisi kehittyä
lajeja, jotka kykenevät kauan säilymään ja leviämään laajalle.
Suurella ja avonaisella alueella ei ainoastaan ole parempi
mahdollisuus suotuisien muunnosten syntymiseen, koska samaan
lajiin kuuluvien yksilöiden luku siellä on suurempi, vaan elinehdotkin
ovat paljon monimutkaisemmat jo ennestään olemassa olevien lajien
lukuisuuden vuoksi; ja jos muutamat näistä monista lajeista
kehittyvät paremmiksi, on muidenkin joko parannuttava samassa
suhteessa tai jouduttava häviöön. Jokainen uusi muoto voi myöskin,
tuntuvasti parannuttuaan, levitä yli laajan ja yhtenäisen alueen, ja se
joutuu silloin kilpailuun useiden muiden muotojen kanssa. Sitäpaitsi
suuret alueet, vaikka nykyään ovatkin yhtenäisiä, ovat aikaisempien
maanpinnan kohoamisten tai laskeutumisten johdosta saattaneet olla
katkonaisia. Teen siis edellisestä sen johtopäätöksen, että vaikka
pienet eristetyt alueet ovatkin muutamissa suhteissa olleet erittäin
suotuisia uusien lajien syntymiselle, on laajoilla alueilla toisintuminen
kumminkin ollut nopeampaa ja, mikä on tärkeämpää, uudet laajoilla
alueilla syntyneet muodot, jotka jo ovat päässeet voitolle monista
kilpailijoistaan, ovat juuri sellaisia, jotka leviävät laajimmalle ja
synnyttävät lukuisimmin uusia muunnoksia ja lajeja.

Tältä kannalta lähtien ovat kenties käsitettävissä muutamat

tosiseikat, joita tulemme uudelleen koskettamaan maantieteellistä
levenemistä käsittelevässä luvussa; esim. se seikka, että pienen
Australian mantereen elimistöt nykyään väistyvät suuremman
europalais-aasialaisen mantereen elimistöjen tieltä. Samoin sekin,
että suuri joukko manner-elimistöjä on kotiutunut saarille. Pienellä
saarella on kilpailu olemassa-olosta tietenkin ollut vähemmän
ankara, ja siellä on toisintuminen ja sukupuuttoon häviäminen ollut
vähäisempi. Sen vuoksi voimme ymmärtää, miksi Madeiran kasvisto
— kuten Oswald Heer kertoo — muistuttaa jossakin määrin
sukupuuttoon hävinnyttä tertiäri-ajan kasvistoa Europassa. Kaikki
suolattomat vesistöt yhteensä muodostavat mereen tai kuivaan
maahan verraten ainoastaan pienen alan. Sen vuoksi on suolattoman
veden elimistöjen kesken vallinnut kilpailu ollut vähemmän ankara
kuin muualla; uusia muotoja on syntynyt hitaammin ja vanhat
muodot ovat hitaammin hävinneet. Suolattomissa vesistöissä
tapaamme seitsemän ganoidien (kiillesuomuisten kalojen) sukua,
jotka ovat jätteitä eräästä muinoin vallitsevana olleesta lahkosta; ja
suolattomassa vedessä tapaamme muutamia kaikkein
poikkeuksellisimmista muodoista, mitä maailmassa nykyään
tunnetaan, kuten ornithorhynchus- ja lepidosiren-muodot, jotka
samoinkuin kivettymät jossakin määrin liittävät toisiinsa lahkoja,
jotka nykyään ovat hyvin etäällä toisistaan luonnon asteikossa. Näitä
poikkeuksellisia muotoja saattaa kutsua eläviksi kivettymiksi. Ne ovat
säilyneet elossa nykypäiviin asti, koska ovat eläneet rajotetulla
alueella ja koska kilpailu, joka niiden on ollut kestettävä, on ollut
luonteeltaan vähemmän vaihteleva ja sen vuoksi vähemmän ankara.

Mainitsen vielä lyhyesti, mikäli kysymyksen tavaton

monimutkaisuus sen sallii, ne asianhaarat, jotka ovat suotuisia tai
epäsuotuisia luonnollisen valinnan kautta tapahtuvalle uusien lajien
syntymiselle. Mitä tulee maa-olentoihin, teen sen johtopäätöksen,
että monien pinnanhuojumisten alaisena ollut laaja mannermaa-alue
on ollut suotuisin lukuisten uusien muotojen syntymiselle, muotojen,
jotka ovat olleet omansa säilymään kauan ja leviämään laajalle.
Alueen ollessa mannermaana ovat sen asujamiston muodostaneet
lukuisat yksilöt ja lajit, ja keskinäinen kilpailu on ollut ankara.
Mantereen jakautuessa maanpinnan laskeutumisen johdosta suuriksi
saariksi, on jokaiselle saarelle yhä jäänyt lukuisasti saman-lajisia
yksilöitä. Risteytyminen kunkin uuden lajin levenemisalueen rajoilla
on ehkäistynyt. Ulkonaisten muutosten johdosta on
maahansiirtyminen estynyt, jotenka uudet sijat jokaisen saaren
luonnonvaltiossa ovat joutuneet vanhojen asujanten toisintojen
täytettäviksi; ja jokaisen saaren muunnoksille on suotu aikaa
toisintua ja täydellistyä. Jos saaret ovat uuden maanpinnan
kohoamisen johdosta uudelleen yhdistyneet mantereksi, on taaskin
syntynyt sangen ankara kilpailu: luonnon parhaiten suosimat ja
parhaimmiksi kehittyneet muunnokset ovat levinneet, vähemmän
kehittyneitä muotoja on paljon hävinnyt sukupuuttoon ja uudelleen
yhdistyneen mannermaan eri asujanten suhdeluvut ovat uudelleen
muuttuneet. Ja luonnollisella valinnalla on taaskin ollut oivallinen
tilaisuus yhä kehittää asujamia ja siten luoda uusia lajeja.

Myönnän kernaasti, että luonnollinen valinta yleensä toimii erittäin

hitaasti. Se voi vaikuttaa ainoastaan silloin, kun jonkun piirin
luonnonvaltiossa on sijoja, jotka soveltuvat paremmin joidenkin
alueella elävien lajien toisintojen täytettäviksi. Sellaisten sijojen
olemassa-olo johtuu usein ulkonaisista luonnonmuutoksista, jotka
yleensä tapahtuvat hyvin hitaasti, sekä paremmin soveltautuneiden
muotojen maahanmuuton ehkäistymisestä. Kun muutamat vanhoista
asujamista ovat toisintuneet, hämmentyvät usein muiden asujanten
keskinäiset suhteet, ja tämä seikka on omansa valmistamaan uusia
sijoja paremmin soveltautuneiden muotojen täytettäviksi; mutta
kaikki tämä tapahtuu hyvin hitaasti. Vaikka kaikki saman lajin yksilöt
hieman eroavatkin toisistaan, kestää usein kauan, ennenkuin
elimistön eri osissa esiintyy suotuisia eroavaisuuksia. Tulosta
hidastuttaa suuresti vapaa risteytyminen. Mutta nämä kaikki
seikathan riittävät täydelleen tyhjäksi tekemään luonnollisen valinnan
vaikutuksen! huudahtaa kenties moni. Minä en sitä usko. Mutta minä
uskon, että luonnollinen valinta yleensä vaikuttaa hyvin hitaasti,
ainoastaan pitkien väliaikojen perästä ja ainoastaan muutamiin
harvoihin saman seudun asujamista. Uskon edelleen, että nämä
hitaasti saavutetut, usein keskeytyneen kehityksen tulokset hyvin
pitävät yhtä sen kanssa, mitä geologia meille kertoo maailman
asujanten muuttumistavasta.

Olkoonpa valinnan prosessi kuinka hidas tahansa, en käsitä,

miksei, katsoen siihen että heikko ihminenkin voi aikaansaada suuria
keinotekoisella valinnallaan, tuloksena luonnon pitkien aikakausien
kuluessa harjottamasta valinnasta eli kelvollisten eloonjäämisestä
olisi voinut syntyä kuinka suuria muutoksia ja kuinka kauniita ja
monimutkaisia soveltautumisia tahansa, joita tapaamme kaikkien
elollisten olentojen suhteissa toisiinsa ja ulkonaisiin elinehtoihin.

LUONNOLLISESTA VALINNASTA JOHTUVA

SUKUPUUTTOON HÄVIÄMINEN.

Tätä seikkaa tulemme perinpohjaisemmin selvittelemään geologiaa

käsittelevässä luvussa. Tässäkin siihen kuitenkin on viitattava, koska
se on läheisessä yhteydessä luonnollisen valinnan kanssa.
Luonnollisen valinnan vaikutus perustuu ainoastaan siihen, että se
säilyttää jollakin tavoin edullisia toisintoja, jotka siten jäävät
pysyväisiksi. Kaikkien elimellisten olentojen suuren, geometrisena
sarjana tapahtuvan lisääntymisen vuoksi on kullakin alueella täysi
asukasmääränsä; ja tästä on seurauksena, että suosittujen muotojen
lisääntyessä vähemmän suositut yleensä vähenevät ja tulevat
harvinaisiksi. Ja harvinaisuus on, kuten geologia meille kertoo,
sukupuuttoon häviämisen enne. Me näemme, että jokaista muotoa,
jota edustavat vain muutamat yksilöt, uhkaa täydellinen
sukupuuttoon häviö, milloin vuodenaikojen luonteessa sattuu suuria
häiriöitä tai milloin vihollisten luku tilapäisesti kasvaa. Mutta
voimmepa mennä vieläkin pitemmälle ja väittää, että sitä myöten
kuin uusia muotoja syntyy, täytyy monien vanhojen muotojen hävitä
— jollemme oleta lajinomaisten muotojen voivan karttua luvultaan
äärettömiin saakka. Geologia taas kertoo meille selvästi, ettei
lajinomaisten muotojen luku voi kasvaa äärettömiin. Koetamme nyt
osottaa, mistä syystä maailmassa tavattavien lajien luku ei ole
kasvanut suunnattoman suureksi.

Olemme nähneet lajeilla, joihin kuuluu runsaimmin yksilöitä,

olevan paraan mahdollisuuden tuottaa suotuisia muunnoksia jonakin
tiettynä aikana. Todistuksena tästä ovat toisessa luvussa esitetyt
tosiseikat, jotka osottavat yleisten ja laajalle levinneiden eli
vallitsevien lajien tarjoavan suurimman luvun havaittuja muunnoksia.
Harvinaiset lajit näin ollen toisintuvat eli paranevat hitaammin jonkun
tietyn ajan kuluessa. Taistellessaan olemassa-olosta yleisempien
lajien toisintuneiden ja parantuneiden jälkeläisten kanssa ne tämän
vuoksi joutuvat alakynteen.

Välttämättömänä johtopäätöksenä edellä sanotusta näyttää

minusta olevan se, että kun aikojen kuluessa muodostuu uusia lajeja
luonnollisen valinnan kautta, käyvät toiset yhä harvinaisemmiksi ja
kuolevat lopulta sukupuuttoon. Muodot, jotka lähinnä kilpailevat
toisintuvien ja kehittyvien muotojen kanssa, tulevat tietysti
kärsimään enin. Ja me olemme nähneet (olemisen taistelua
käsittelevässä luvussa), että juuri läheisimmät sukulaismuodot —
saman lajin muunnokset ja samansukuiset tai läheistä sukua olevat
lajit —, ollen rakenteeltaan, elimistönlaadultaan ja elintavoiltaan
miltei samanlaisia, yleensä joutuvat ankarimpaan kilpailuun toistensa
kanssa. Sen vuoksi jokainen uusi muunnos tai laji ahdistaa
muodostumiskautenaan ankarimmin läheisimpiä heimolaisiaan,
pyrkien hävittämään ne. Sama hävitys kohtaa kotikasvattejamme
sen johdosta, että ihminen valitsee jalostuneet muodot. Voisin antaa
monia omituisia esimerkkejä siitä, kuinka nopeasti uudet karja-,
lammas- y.m. eläinrodut ja uudet kukkamuunnokset anastavat
vanhempien ja vähemmänarvoisten lajien tilan. Niinpä on
historiallisesti tunnettua, että Yorkshiren vanhan mustan karjarodun
tunki tieltään pitkäsarvinen karjarotu ja tämän vuorostaan
(käyttääkseni erään maatalouskirjailijan sanoja) "hävitti
lyhytsarvinen karjarotu ikäänkuin jokin surmaava rutto".

OMINAISUUKSIEN ERILAISTUMINEN.

Sillä aatteella, jota nimitän "ominaisuuksien erilaistumiseksi" on

erittäin suuri merkitys ja uskon sen selittävän useita tärkeitä
tosiseikkoja. On varmaa, että selväpiirteisetkin muunnokset, vaikka
niillä olisikin jonkun verran lajin luonnetta — minkä on useissa
tapauksissa osottanut toivoton epätietoisuus siitä, miksi ne ovat
luettavat — eroavat toisistaan paljon vähemmän kuin selvät aito lajit.
Tästä huolimatta ovat mielestäni muunnokset muodostumistilassa
olevia lajeja eli, kuten olen niitä nimittänyt, alulla olevia lajeja. Millä
tavoin sitten nuo vähäisemmät muunnosten välillä huomattavat
eroavaisuudet karttuvat suuremmiksi lajien-välisiksi eroavaisuuksiksi?
Että näin tavallisesti tapahtuu, sen voimme päättää siitä, että
useimmat luonnossa tavattavat lukemattomat lajit osottavat
selväpiirteisiä eroavaisuuksia, kun taas muunnokset, nuo vastaisten
selväpiirteisten lajien oletetut alkutyypit ja esivanhemmat, osottavat
lieviä ja vaivoin määriteltäviä eroavaisuuksia. Pelkkä "sattuma",
käyttääksemme tätä sanaa, voi aiheuttaa sen, että jokin muunnos
eroo vanhemmistaan joltakin ominaisuudeltaan ja että tämän
muunnoksen jälkeläiset edelleen eroovat kantamuodostaan vielä
suuremmassa määrässä juuri samalta ominaisuudeltaan. Mutta
tällainen sattuma yksin ei mitenkään selitä niin yleistä ja suurta
eroavaisuusmäärää kuin se, mikä erottaa toisistaan saman suvun eri
lajit.

Kuten muulloinkin, olen etsinyt valaistusta tähänkin asiaan

kotikasvateistamme. Havaitsemme niissä jotakin tähän verrattavaa.
Myönnettänee, etteivät niin erilaiset rodut kuin lyhytsarvinen
nautakarja ja Herefordin karja, kilpa- ja kuormahevoset, eri
kyyhkysrodut y.m. mitenkään ole voineet muodostua ainoastaan
sattumalta esiintyneiden samallaisten muuntelujen karttumisesta
sukupolvi sukupolvelta. Sattuu esim. niin, että jonkun
kyyhkysharrastelijan huomiota herättää tavallista hiukan
lyhytnokkaisempi kyyhkynen, kun taas toisen harrastelijan huomiota
herättää hiukan pitkähkönokkainen kyyhkynen. Ja koska, kuten
yleisesti tunnettua on, "harrastelijat eivät ihaile keskinkertaisuutta
vaan rakastavat äärimäisyyksiä", niin he yhä edelleen valikoivat ja
käyttävät siitokseen — kuten todellisuudessa on ollut
kuperkeikkakyyhkysen alarotujen laita — yhä lyhytnokkaisempia tai
yhä pitkänokkaisempia kyyhkysiä. Olettakaamme edelleen, että
joskus muinaisaikana joku kansa tai jonkun seudun väestö halusi
nopeampia hevosia, kun taas toiset halusivat voimakkaampia ja
jykevämpiä. Alussa eroavaisuuksien täytyi olla hyvin vähäpätöisiä.
Kun kumminkin aikojen kuluessa toisaalla yhä nopeampia, toisaalla
yhä voimakkaampia hevosia valitessa eroavaisuudet suurenivat,
muodostui kaksi alarotua. Vihdoin vuosisatojen kuluttua näistä
alaroduista muodostui kaksi vakaantunutta ja toisistaan selvästi
eroavaa rotua. Eroavaisuuksien suuretessa ei enää käytetty
siitokseen huonompia eläimiä, jotka, olematta erityisen nopeita tai
erityisen voimakkaita, olivat luonteeltaan molempien keskivälillä,
jotenka nämä olivat tuomitut häviämään. Tässä siis näemme
erilaistumislain vaikuttavan ihmisen harjottaman valinnan tuloksiin;
näemme sen alussa aikaansaavan tuskin huomattavia
eroavaisuuksia, näemme eroavaisuuksien sitten yhä kasvavan ja
rotujen yhä enemmän eroavan ominaisuuksiltaan sekä toisistaan että
yhteisistä kantavanhemmistaan.

Mutta kuinka, kysyttänee kenties, on mikään tällainen

erilaistumislaki sovitettavissa luontoon? Minä uskon, että tämä laki
voi vaikuttaa ja todella vaikuttaakin luonnossa mitä tehokkaimmin
(joskin kauan olin epätietoinen siitä, millä tavoin) siitä
yksinkertaisesta syystä, että kuta erilaisemmiksi jonkun lajin
jälkeläiset tulevat rakenteeltaan, elimistönlaadultaan ja
elintavoiltaan, sitä paremmin ne kykenevät anastamaan itselleen
useita ja sangen erilaisia sijoja luonnon taloudessa ja siten
lukumäärältänsä karttumaan.

Me voimme nähdä tämän selvästi eläimistä, joilla on yksinkertaiset

elintavat. Ottakaamme esimerkiksi jokin nelijalkainen petoeläin,
jonka yksilöiden lukumäärä jossakin seudussa on aikoja sitten
kasvanut niin suureksi, kuin mainittu seutu voi elättää. Jollei seudun
olosuhteissa tapahdu mitään muutoksia on sillä, edellyttäen ettei
mikään ehkäise sen luonnollista sikiämiskykyä, ainoastaan siinä
tapauksessa lisääntymisen mahdollisuutta, että sen muuntelevat
jälkeläiset anastavat muiden eläinten siihen saakka hallussaan
pitämiä sijoja, jotkut esim. siten, että saattavat ravinnokseen käyttää
uudenlaatuisia, joko eläviä tai kuolleita otuksia, toiset siten, että
asustavat uusilla paikoilla, kiipeilevät puissa, oleskelevat vedessä, tai
jotkut kenties siten, että muuttuvat vähemmän raateleviksi. Kuta
erilaisemmiksi elintavoiltaan ja rakenteeltaan petoeläimen jälkeläiset
tulevat, sitä useampia sijoja ne kykenevät anastamaan. Se, mikä
pitää paikkansa yhteen eläinlajiin nähden, pitää myöskin paikkansa
kaikkiin eläinlajeihin nähden kaikkina aikoina — nimittäin jos ne
muuntelevat, sillä muutoin ei luonnollinen valinta voi aikaansaada
mitään. Samoin on kasvienkin laita. On kokeilla näytetty toteen, että
jos toiseen maatilkkuun kylvetään yhtä ainoata heinälajia ja toiseen
samallaiseen tilkkuun useita erisukuisia heinälajeja, on jälkimäisessä
tapauksessa kasviyksilöiden lukumäärä ja kuivien heinien paino
suurempi kuin edellisessä. Sama havainto on tehty, kun on kylvetty
samanlaatuisiin maa-aloihin yhtä ainoata vehnämuunnosta tai useita
vehnämuunnoksia sekaisin. Jos siis jokin heinälaji muuntelemistaan
muuntelee ja muunnoksista kerta toisensa jäljestä valitaan ne, jotka
eroavat toisistaan samalla tavoin kuin eri heinälajit ja suvut, joskin
hyvin lievästi, niin saadaan samalla maapalasella kasvamaan yhä
suurempi joukko tämän lajin kasviyksilöitä ja niiden toisintuneita
jälkeläisiä. Tiedämme jokaisen heinälajin ja -muunnoksen vuosittain
kylvävän lukemattoman joukon siemeniä, joten voisi siis sanoa sen
yrittävän kartuttaa lukuaan äärettömiin. Monien tuhansien
sukupolvien kuluessa olisi näin ollen jokaisen heinälajin selvimmin
eroavilla muunnoksilla paras menestymis- ja lisääntymismahdollisuus
ja siten myös paras mahdollisuus tunkea tieltään vähemmän selvästi
eroavat muunnokset; ja kun muunnokset ovat tulleet toisistaan hyvin
selvästi eroaviksi, myönnetään niille lajien arvo.

Monet seikat luonnossa osottavat, että kuta enemmän jonkin

alueen asukkaat eroavat rakenteeltaan, sitä suuremman määrän
elämää alue voi ylläpitää. Aivan pienen maa-alueen asujamissa
tapaamme aina suurta erilaisuutta, varsinkin jos maa-alue on aivan
avoimena maahanmuutolle, joten taistelu yksilöiden välillä siellä on
hyvin ankara. Niinpä havaitsin neljän jalan pituisella ja kolmen jalan
levyisellä turvekappaleella, jossa olosuhteet olivat vuodet päästään
olleet aivan samat, kaksikymmentä kasvilajia, jotka kuuluivat
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankpack.com