The Oxford Handbook of the Age of Shakespeare 1st

Edition Robert Malcolm Smuts 2025 easy download

Order directly from [Link]

( 4.6/5.0 ★ | 288 downloads )

[Link]
shakespeare-1st-edition-robert-malcolm-smuts/
 The Oxford Handbook of the Age of Shakespeare 1st Edition
Robert Malcolm Smuts

EBOOK

Available Formats

■ PDF eBook Study Guide Ebook

EXCLUSIVE 2025 ACADEMIC EDITION – LIMITED RELEASE

Available Instantly Access Library

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

The Oxford Handbook of French Politics Oxford Handbooks

Robert Elgie (Editor)

[Link]
oxford-handbooks-robert-elgie-editor/

[Link]

The Oxford Handbook of Free Will Oxford Handbooks 2nd

Edition Robert Kane

[Link]
handbooks-2nd-edition-robert-kane/

[Link]

The Oxford Handbook of Political Science Robert E. Goodin

[Link]
science-robert-e-goodin/

[Link]

The Oxford Shakespeare Othello the Moor of Venice 1st

Edition William Shakespeare

[Link]
of-venice-1st-edition-william-shakespeare/

[Link]
The Oxford Handbook of Martin Luther s Theology 1st
Edition Robert Kolb

[Link]
theology-1st-edition-robert-kolb/

[Link]

The Oxford Handbook of American Public Opinion and the

Media Robert Y. Shapiro (Editor)

[Link]
opinion-and-the-media-robert-y-shapiro-editor/

[Link]

The Oxford Handbook of British Romantic Prose 1st Edition

British Academy Global Professor Robert Morrison

[Link]
prose-1st-edition-british-academy-global-professor-robert-morrison/

[Link]

The Oxford Handbook of Milton Oxford Handbooks Nicholas

Mcdowell (Ed.)

[Link]
handbooks-nicholas-mcdowell-ed/

[Link]

The Oxford Handbook of Film Music Studies Oxford Handbooks

Neumeyer

[Link]
studies-oxford-handbooks-neumeyer/

[Link]
The Oxford Handbook of

THE AGE OF
SHAKESPEARE
Edited by
R. MALCOLM SMUTS

1
 3
Great Clarendon Street, Oxford, ox2 6dp,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Oxford University Press 2016
The moral rights of the authors‌have been asserted

Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2016933501
ISBN 978–​0–​19–​966084–​1
Printed and bound by
Clays Ltd, St Ives plc
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 Preface and Acknowledgements

Rather than concerning itself with specific aspects of Shakespearean drama, this collec-
tion seeks to provide a broad sampling of current historical research that sheds light on
the environment in which Shakespeare wrote and the thematic content of his plays and
poems. I have attempted to avoid duplicating topics already covered in the companion
Handbook to Shakespeare edited by Arthur Kinney and other planned or published col-
lections in the Oxford Handbooks of Literature series, such as the role of censorship or
the history of acting companies and stage practices. I also make no claim to have provided
systematic coverage of the historical ‘background’ to Shakespeare and other contempo-
rary writers. This would not only be impossible to achieve even in a collection of this size
but presumptuous to attempt, since doing so would imply that we can know in advance
all the various ways in which history may become relevant to analysis of Renaissance lit-
erature. While some chapters in this volume do summarize current views on subjects of
obvious importance to an understanding the period, I have included several chapters that
adopt more unconventional approaches. The guiding principle has been a belief that rela-
tionships between literary and historical studies ought to remain flexible, open-​ended,
and constantly evolving, rather than constrained by pre-​conceived ideas about the cen-
tral issues and characteristics of the period. The collection will have succeeded if it stimu-
lates readers to think more expansively about historicist approaches to Shakespeare, as
well as the relevance of literary masterpieces to historical investigations.
I would like to thank Arthur Kinney not only for commissioning this book but for
numerous stimulating conversations, as well as both formal and informal opportuni-
ties to engage in interdisciplinary teaching within the highly congenial setting provided
by the Massachusetts Center for Interdisciplinary Renaissance Studies, of which he is
the founding director. My colleagues in the ‘Cultural History Group’ at the University
of Massachusetts Boston—​especially Libby Fay, Robert Lublin, Woodruff Smith, and
Nancy Stieber—​have also stimulated my thinking about interdisciplinary research.
Keith Wrightson provided helpful advice on potential contributors at an early stage of
the project. Paulina Kewes read and helpfully commented on the introduction to this
collection, while she, Elizabeth Goldring, Paul Hammer, Roze Hentschell, Christopher
Highley, Nicholas Popper, Deborah Shuger, Arthur Williamson, and Daniel Woolf
provided constructive advice on preliminary drafts of several essays in the collection.
Jacqueline Baker and Rachel Platt at Oxford University Press have been unfailingly help-
ful in answering endless detailed questions. Elizabeth Stone and Timothy Beck were
exemplary copy editors.
Finally I would like to thank my wife, Marybeth, for her support during the long ges-
tation of this book.
 Contents

List of Figures xi
List of Tables xv
List of Contributors xvii
Abbreviations and Conventions xxv

1. Introduction: Reflections on Interdisciplinary Frontiers 1

R. Malcolm Smuts

PA RT I P OL I T IC S
2. William Cecil Lord Burghley and the Management of Elizabeth’s
England 21
Norman Jones
3. The Earl of Essex 37
Paul E. J. Hammer
4. Robert Cecil and the Transition from Elizabeth to James I 51
Pauline Croft
5. James I and the Consolidation of British Monarchy? 66
R. Malcolm Smuts
6. War, Soldiers, and High Politics under Elizabeth I 82
D. J. B. Trim
7. Shakespeare, the Irish, and Military Culture 103
Rory Rapple
8. Catholicism and Tyranny in Shakespeare’s Warwickshire 121
Glyn Parry
9. Ancient Liberties, Royal Honour, and the Politics of Commonweal
in English Forests, 1558–​1625 139
Dan Beaver
viii   Contents

PA RT I I I N T E L L E C T UA L C U LT U R E A N D
P OL I T IC A L T HO U G H T A N D I M AG I NAT ION
10. Poets, Patronage, and the Prince’s Court 159
Timothy Wilks
11. The Theatre and the ‘Post-​Reformation Public Sphere’ 179
Peter Lake
12. Rhetorical Training in the Elizabethan Grammar School 200
Peter Mack
13. English Vernacular Historical Writing and Holinshed’s Chronicles 213
Daniel Woolf and Jane Wong Yeang Chui
14. European Historiography in English Political Culture 231
Nicholas Popper
15. Roman History, Essex, and Late Elizabethan Political Culture 250
Paulina Kewes
16. Other Republicanisms 269
Debora Shuger
17. The Gordian Knot of Policy: Statecraft and the Prudent Prince 286
Alexandra Gajda
18. Seneca and English Political Culture 306
Curtis Perry
19. David Hume, Richard Verstegan, and the Battle for Britain 322
Arthur Williamson
20. The Politics of Race in England, Scotland, and Ireland 346
Brendan Kane and R. Malcolm Smuts

PA RT I I I A SP E C T S OF R E L IG IOU S C U LT U R E
21. English Catholics and the Continent 367
Katy Gibbons
22. The Bible in English Culture: The Age of Shakespeare 384
Naomi Tadmor
 Contents   ix

23. Religious Nonconformity and the Quality of Mercy: The Merchant

of Venice in Reformation Context 398
Ethan H. Shagan
24. Protestantism and the Devil 418
Tom Webster

PA RT I V S O C IA L B E L I E F S A N D P R AC T IC E S
25. The Affective Life in Shakespearean England 437
Linda Pollock
26. Chivalry and the English Gentleman 458
Richard Cust
27. Elizabethan Verse Libel 477
Alan Bryson
28. Gender, Writing Technologies, and Early Modern Epistolary
Communications 493
James Daybell
29. The Shamings of Falstaff 512
Brian Weiser
30. Cuckold’s Haven: Gender and Inversion in Popular Culture 528
Susan D. Amussen
31. ‘Murder’s Crimson Badge’: Homicide in the Age of Shakespeare 543
K. J. Kesselring
32. Thinking with Poison 559
Alastair Bellany
33. Criminal London: Fear and Danger in Shakespeare’s City 580
Paul Griffiths
34. Families and Households in Early Modern London, c.1550–​1640 596
Vanessa Harding
35. Theatre, Church, and Neighbourhood in the Early
Modern Blackfriars 616
Christopher Highley
x   Contents

36. The Cultural Geography of St Paul’s Precinct 633

Roze Hentschell

PA RT V A RC H I T E C T U R E , V I SUA L C U LT U R E ,
A N D M U SIC
37. Art and Architecture in Provincial England 653
Robert Tittler
38. Garden Design and Experience in Shakespeare’s England 678
Luke Morgan
39. Art Collecting and Patronage in Shakespeare’s England 704
Elizabeth Goldring
40. Graphic Satire and the Printed Image in Shakespeare’s London 724
Helen Pierce
41. Music and the Stage in the Time of Shakespeare 748
Ross W. Duffin

Bibliography 765
Index 787
 List of Figures

19.1 Title page to David Hume, Daphn’Amaryllis (London, 1605) with

heraldic image of the Scottish lion ‘unbounded’ (without tressor). 338
19.2 Conventional heraldic image of the Scottish lion, bounded by tressor. 339
19.3 Revised title page to David Hume, Daphn’Amaryllis, with the anchor of
faith replacing the Scottish lion. 339
22.1 A page from the only extant working copy of the King James Bible,
showing revisions of the Bishop’s Bible in preparation for the King James
Version. Courtesy of the Bodleian Library, Oxford. 387
22.2 Needlepoint image, ‘The Queen of Sheba before King Solomon’ from
Milton Manor House, Oxfordshire. Courtesy of Anthony Mockler-​Barrett. 395
26.1 Sir William Drury (1550–​1590), by Daniel van der Queecborne. 459
37.1 Holy Trinity Church, Stratford-​upon-​Avon. 655
37.2 Leominster Guildhall, John Abel, c.1633–​34, adopted from J. Claydon,
A Collection of Ancient Timbered Edifices of England (1846). 656
37.3 Norwich Guildhall, façade, 1535–​38. 657
37.4 Titchfield, Hampshire. Town Hall, late 16th century. Author’s
photograph, taken at the Weald and Downland Open Air Museum,
Singleton, Sussex. 658
37.5 Longleat House, Wiltshire, Robert Smythson, 1568–​80. 663
37.6 Gate of Honour, Gonville and Caius College, Cambridge, c.1573–​75. 664
37.7 Anon., ‘Bishop John Alcock’, oil on panel, c.1598. By Permission of the
Master and fellows, Jesus College, Cambridge. 670
37.8 ‘Byrd’, attrib., ‘Sir Edward and Lady Elizabeth Stradling’, oil on panel,
1590. By kind permission of the Church in Wales. 671
37.9 Anon., ‘John and Dorothy Kaye’, oil on panel, 1567. Kirklees Museums
and Galleries. 672
37.10 Anon., ‘The Towneley Family at Prayer’, 1593, oil on panel. Towneley
Hall, Burnley Borough Council. 673
37.11 Anon., ‘John and Joan Cooke’, oil on panel, 1610s. Gloucester City
Museum and Art Gallery. 674
xii   List of Figures

37.12 Anon., Wall Painting at 3 Cornmarket, Oxford. By kind permission of

the Oxford Preservation Trust. 676
38.1 Salomon de Caus, Problem 23, Book I, Les Raisons des forces mouvantes
avec diverses machines tant utiles que plaisantes (Frankfurt: Jan
Norton, 1615). Dumbarton Oaks Research Library and Collections,
Washington, D.C. 680
38.2 Anthonis van Wyngaerde, Hampton Court Palace and Gardens, c.1555.
Ashmolean Museum, Oxford. 683
38.3 The Privy Garden, Kenilworth Castle, reconstruction by English
Heritage, 2009. Photograph: Luke Morgan. 687
38.4 Gillis van den Vliete, Goddess of Nature, 1568, Villa d’Este, Tivoli.
Photo: Luke Morgan. 691
38.5 Costantino de’ Servi, Proposed Plan of Richmond Palace Gardens,
1611, Archivio di Stato, Florence, Miscellanea Medicea 93, ins. 3, n. 106.
Courtesy of the Ministerio per i Beni e le Attività Culturali. 693
38.6 Giovanni da Bologna, Appennino, 1570–​80, Villa Medici (now
Demidoff), Pratolino. Photograph: Luke Morgan. 694
38.7 Fountain of the Dragons, 1570s, Villa d’Este, Tivoli. Photograph: Luke
Morgan. 702
39.1. Thomas Howard, 14th Earl of Arundel, by Daniel Mytens, c.1618. Oil on
canvas, 207 × 127 cm, © National Portrait Gallery, London. 713
39.2. Alatheia Talbot, Countess of Arundel, by Daniel Mytens, c.1618. Oil on
canvas, 207 × 127 cm, © National Portrait Gallery, London. 714
40.1 Gyles Godet, The Good Hows-​holder, 1564–​65, published 1607, © The
Trustees of the British Museum. 726
40.2 The Double Deliverance: 1588: 1605, designed by Samuel Ward, 1621, ©
The Trustees of the British Museum. 731
40.3 The Royall Line of Kings, Queenes, and Prince, from the Uniting of the Two
Royall Houses, Yorke, and Lancaster, c.1613, © Society of Antiquaries of
London. 733
40.4 Whilst Maskinge In Their Folleis All Doe Passe, attributed to Reynold
Elstrack, 1607. This impression published 1671, © The Trustees of the
British Museum. 735
40.5 Martin Droeshout, Dr Panurgus, 1620s. This impression published 1672,
© The Trustees of the British Museum. 737
40.6 Broadside, Fill Gut and Pinch Belly: One Being Fat With Eating Good
Men, the Other Leane For Want of Good Women, 1620, © Society of
Antiquaries of London. 739
 List of Figures    xiii

40.7 Mistris Turners Farewell to All Women, © Society of

Antiquaries of London. 741
40.8 The Tree of the Papacy, c.1580, © The Trustees of the British Museum. 743
40.9 The Revells of Christendome, c.1609. This impression published c.1690
for Mary Oliver, © The Trustees of the British Museum. 745
 List of Tables

31.1 Domestic Killings 548

31.2 Means of Causing Death 549
 List of Contributors

Susan D. Amussen is Professor of History at the University of California, Merced. She

is the author of An Ordered Society: Gender and Class in Early Modern England (1988)
and Caribbean Exchanges: Slavery and the Transformation of English Society, 1640–​1700
(2007). She is currently completing a book (with the late David Underdown) tenta-
tively titled, Turning the World Upside Down: Gender, Culture and Politics in England,
1560–​1640.
Dan Beaver is Associate Professor of History at Penn State University. He is the author
of Parish Communities and Religious Conflict in the Vale of Gloucester (1998) and
Hunting and the Politics of Violence before the English Civil War (2008). He is currently
working on a book project entitled Political Culture and Political Conflict in the British
Atlantic: Cape Ann, 1623–​1692.
Alastair Bellany is Associate Professor of History at Rutgers University. His works
include: The Politics of Court Scandal in Early Modern England: News Culture and the
Overbury Affair, 1603–​1660 (2002); ‘Early Stuart Libels: An Edition of Poetry from
Manuscript Sources’ (2005) (edited with Andrew McRae); and (with Thomas Cogswell)
The Murder of King James I (2015).
Alan Bryson is a Research Fellow in the Humanities Research Institute, Sheffield
University. He works on the reigns of Henry VIII and Edward VI, with a particular
interest in relations between the Crown and the nobility and gentry. He has co-​edited
Bess of Hardwick’s Letters (2013) and Verse Libel in Renaissance England and Scotland
(2016). He is writing a monograph on lordship and government in mid-​Tudor England.
Pauline Croft is editor of, and contributor to, Patronage Culture and Power: The Early
Cecils (2002), and author of King James (2003). She has also published numerous aca-
demic articles dealing with aspects of late Elizabethan and early Jacobean politics,
including ‘The State of the World is Marvellously Changed: England Spain and Europe
1558–​1604’, in Tudor England and its Neighbours, ed. S. Doran and G. Richardson (2005).
Richard Cust is Professor of History at the University of Birmingham. He has pub-
lished extensively on late Tudor and early Stuart politics and elite culture, most recently
Charles I and the Aristocracy, 1625–​1642 (Cambridge University Press, 2013).
James Daybell is Professor of Early Modern British History at Plymouth University,
and Fellow of the Royal Historical Society. He is author of The Material Letter in Early
xviii   List of Contributors

Modern England: Manuscript Letters and the Culture and Practices of Letter-​Writing,
1512–​1635 (2012), Women Letter-​Writers in Tudor England (2006); editor of Early Modern
Women’s Letter-​Writing, 1450–​1700 (2001), Women and Politics in Early Modern England,
1450–​1700 (2004), (with Peter Hinds) Material Readings of Early Modern Culture, 1580–​
1730 (2010), (with Andrew Gordon) Cultures of Correspondence in Early Modern Britain,
1550–​1642 (University of Pennsylvania Press, 2016), and Women and Epistolary Agency
in Early Modern Culture, 1450–​1690 (Ashgate, 2016), and has written more than thirty
articles and essays on the subjects of early modern letter-​writing, women, gender, and
politics. He is editor (with Adam Smyth, Balliol College, Oxford) of the Ashgate book
series ‘Material Readings in Early Modern Culture’, Co-​Director (with Kim McLean-​
Fiander) of the British Academy-​Leverhulme-​funded project, ‘Women’s Early Modern
Letters Online’, and Co-​Director with Svante Norrhem (Lund University) of the AHRC-​
Research Network ‘Gender, Politics and Materiality in Early Modern Europe’.
Ross W. Duffin is Fynette H. Kulas Professor of Music at Case Western Reserve
University in Cleveland, Ohio. Author of Shakespeare’s Songbook (W. W. Norton, 2004),
he is at work on a book about songs in English Renaissance comedy.
Alexandra Gajda is John Walsh Fellow and Associate Professor in History at Jesus
College, Oxford University. She is the author of The Earl of Essex and Late Elizabethan
Political Culture (Oxford: Oxford University Press, 2012) and other articles and essays
on the political and intellectual culture of early modern England and Europe.
Katy Gibbons is Senior Lecturer in History at the University of Portsmouth. She is the
author of English Catholic Exiles in Late Sixteenth-Century Paris (2011), and is currently
researching the Percy family and their connections to the continent in the Elizabethan
period.
Elizabeth Goldring is an Associate Fellow of the Centre for the Study of the Renaissance,
University of Warwick. Recent publications include Robert Dudley, Earl of Leicester, and
the World of Elizabethan Art: Painting and Patronage at the Court of Elizabeth I (Yale
University Press, 2014), which won the 2015 Roland H. Bainton Prize for Art History;
and, as General Editor, John Nichols’s The Progresses and Public Processions of Queen
Elizabeth I: A New Edition of the Early Modern Sources (5 vols, Oxford University Press,
2014), which won both the 2015 Roland H. Bainton Prize for Reference and the 2015
MLA Prize for a Scholarly Edition.
Paul Griffiths is Professor of Early Modern British History at Iowa State University and
author of Youth and Authority: Formative Experiences in England, 1660–​1640 (1996)
and Lost Londons: Crime, Control, and Change in the Capital City, 1550–​1660 (2008).
He is currently finishing Inside Government: Information, Institutions, and Identities in
England, 1550–​1700.
Paul E. J. Hammer is Professor of History at the University of Colorado at Boulder and
is The author of The Polarisation of Elizabethan Politics: The Political Career of Robert
Devereux, 2nd Earl of Essex, 1585–​1597 (1999), Elizabeth’s Wars: War, Government and
 List of Contributors    xix

Society in Tudor England, 1544–​1604 (2004), Warfare in Early Modern Europe, 1450–​1660
(edited 2007) and numerous articles. He is currently completing a book on the Essex
Rising and the politics of treason in early modern England.
Vanessa Harding is Professor of London History at Birkbeck, University of London, and
has published on London’s social, economic, and demographic history, and the history
of death and burial. She has a particular interest in urban space and topography and in
the interaction of health and environment.
Roze Hentschell is Professor of English at Colorado State University. Her works
include: The Culture of Cloth in Early Modern England: Textual Constructions of a
National Identity (2008); Essays in Memory of Richard Helgerson: Laureations (co-​
edited with Kathy Lavezzo, 2011); and Masculinity and the Metropolis of Vice, 1550–​1650
(co-​edited with Amanda Bailey, 2010). She is currently working on a book on St Paul’s
Cathedral Precinct.
Christopher Highley is Professor of English at the Ohio State University. His books
include Shakespeare, Spenser, and the Crisis in Ireland (Cambridge University Press,
1997), and Catholics Writing the Nation in Early Modern Britain and Ireland (Oxford
University Press, 2008). His book in progress is called Blackfriars: Theater, Church, and
Neighborhood in Shakespeare’s London. He is also working on the afterlives of Henry
VIII and memories of the Reformation.
Norman Jones is Professor of History at Utah State University and Fletcher Jones
Distinguished Fellow at the Henry E. Huntington Library (2015–16). His first book,
Faith by Statute Parliament and the Settlement of Religion 1559 (1982), won the
Whitefield Prize from the Royal Historical Society. His other monographs include
God and the Moneylenders: Usury and the Law in Early Modern England (1989), The
Birth of the Elizabethan Age: England in the 1560s (1993), The English Reformation:
Religion and Cultural Adaptation (2002), and Governing by Virtue: Lord Burghley and
the Management of Elizabethan England (2015). His Being Elizabethan is forthcoming
from Wiley-Blackwell. He co-edited with David Dean Interest Groups and Legislation in
Elizabethan England, a special issue of Parliamentary History (1989) and The Parliaments
of Elizabethan England (1990). With Robert Tittler he co-edited the Blackwell
Companion to Tudor Britain (2004). With Susan Doran he co-edited The Elizabethan
World (2011). With Daniel Woolf he co-edited Local Identities in Late Medieval and Early
Modern England (2007).
Brendan Kane is Associate Professor of History and Associate Director of the
Humanities Institute at the University of Connecticut. He is the author of The Politics
and Culture of Honour in Britain and Ireland, 1541–​1641 (2010/​2014) and co-​editor with
Valerie McGowan-​Doyle of the collection Elizabeth I and Ireland (2014). Currently he is
completing a book on knowledge production and legitimacy in early modern Ireland,
and directing (with Tom Scheinfeldt) a multi-​institutional, collaborative digital human-
ities project ‘Reading Early Modern Irish: A Digital Guide to Irish Gaelic (c.1200–​1650)’.
xx   List of Contributors

K. J. Kesselring is a Professor of History and of Gender and Women’s Studies at

Dalhousie University. Currently completing a project on early modern homicide,
her previous publications include Mercy and Authority in the Tudor State (2003), The
Northern Rebellion of 1569 (2007), and a series of articles on felony forfeiture. She has
also recently co-​edited with Tim Stretton a collection of essays on Married Women and
the Law: Coverture in England and the Common Law World (2013).
Paulina Kewes is a Fellow and Tutor in English Literature at Jesus College, Oxford, and a
Fellow of the Royal Historical Society. She has published widely on early modern litera-
ture, history, and politics. Her books include Authorship and Appropriation: Writing for
the Stage in England, 1660–​1710 (1998), This Great Matter of Succession: Politics, History,
and Elizabethan Drama (forthcoming) and, as editor or co-​editor, Plagiarism in Early
Modern England (2003), The Uses of History in Early Modern England (2006), The Oxford
Handbook of Holinshed’s Chronicles (2013), and Doubtful and Dangerous: The Question
of Succession in Late Elizabethan England (2014). She is a Co-​Investigator on the major
AHRC-​funded Stuart Successions project.
Peter Lake is Distinguished University Professor of Early Modern English History at
Vanderbilt University. He has just completed, with Isaac Stephens, Scandal and Religion
in Early Stuart England: A Northamptonshire Maid’s Tragedy and Bad Queen Bess? Libels,
Secret Histories and the Politics of Publicity in Elizabethan England. He is in the process of
completing a book on Shakespeare’s history plays and the politics of the 1590s.
Peter Mack is a Professor of English at the University of Warwick. He has been editor
of Rhetorica and Director of the Warburg Institute, University of London. He is the
author of Renaissance Argument: Valla and Agricola in the Traditions of Rhetoric and
Dialectic (1993), Elizabethan Rhetoric: Theory and Practice (2002), Reading and Rhetoric
in Montaigne and Shakespeare (2010), and A History of Renaissance Rhetoric 1380–​1620
(2011).
Luke Morgan is an Associate Professor in Art History at Monash University, Melbourne,
Australia. His books include Nature as Model: Salomon de Caus and Early Seventeenth-​
Century Landscape Design (2007) and The Monster in the Garden: The Grotesque and the
Gigantic in Renaissance Landscape Design (2015). His current research, which is funded
by an Australian Research Council Discovery Project Grant, focuses on the theme of
enchantment in English Renaissance literature and gardens.
Glyn Parry is Professor of Early Modern History at the University of Roehampton,
London, and a Fellow of the Royal Historical Society. He recently published The
Arch-​Conjuror of England: John Dee (2012), which was runner-​up for the Longman/​
History Today Prize 2013, and has published widely on Elizabethan History in The
Historical Journal, The English Historical Review, The Journal of Ecclesiastical History,
Parliamentary History, History of Science, Studies in the History and Philosophy of Science,
The Huntington Library Quarterly, and other leading journals. He is currently writing an
archival-​based study of Shakespeare in his Warwickshire and London context (with Dr
 List of Contributors    xxi

Cathryn Enis), as well as studies of magic at the Court of Elizabeth I, and the scandalous
life of Thomas Digges.
Curtis Perry is a Professor of English (with a courtesy appointment in Classics) at the
University of Illinois at Urbana Champaign. He is the author of The Making of Jacobean
Culture: James I and the Renegotiation of Elizabethan Practice (Cambridge University
Press, 1997) and Literature and Favoritism in Early Modern England (Cambridge
University Press, 2006). He has also published numerous articles and book chapters on a
variety of subjects pertaining to early modern English literature and culture, and he has
been editor or co-​editor of three books, including (with John Watkins) Shakespeare and
the Middle Ages (Oxford University Press, 2009). He is currently working on a book-​
length project with the working title ‘Shakespeare and the Resources of Senecan Drama’.
Helen Pierce is a Lecturer in British Art at the University of Aberdeen, Scotland. Her
research has explored the relationship between visual culture and political debate dur-
ing the seventeenth century, and her publications include Unseemly Pictures: Graphic
Satire and Politics in Early Modern England (2008). She is now working on a study of art
patronage and production in Interregnum England.
Linda Pollock is a Professor of History at Tulane University. Her publications include
Forgotten Children. Parent-​Child Relations from 1500 to 1800; With Faith and Physic: The
Life of a Tudor Gentlewoman, Lady Grace Mildmay 1552–​1620; ‘The practice of kindness
in early modern elite society’ Past and Present, no. 211, 2011; ‘Anger and the negotia-
tion of relationships in early modern England’. Historical Journal, 47 (2004) along with
articles on such topics as honour, patriarchy, childbirth, younger sons and the educa-
tion of women. She is currently writing a book on affect and morality in early modern
England.
Nicholas Popper is Associate Professor of History at the College of William and Mary.
He is the author of Walter Ralegh’s History of the World and the Historical Culture of
the Late Renaissance (Chicago: University of Chicago Press, 2012). His work on early
modern intellectual history, history of science, political practice, and book history has
appeared in the Journal of the History of Ideas, Huntington Library Quarterly, Archival
Science, TLS, and elsewhere. His current projects include a book examining how the
proliferation of archives transformed politics and epistemology in early modern Britain.
Rory Rapple is an Assistant Professor in the Department of History at the University
of Notre Dame. He is the author of Martial Power and Elizabethan Political Culture:
Military Men in England and Ireland 1558–1594 (Cambridge, 2009). He is currently
working on a biography of Sir Humphrey Gilbert as well as other topics to do with
English political thinking in the sixteenth century.
Ethan H. Shagan is Professor of History at the University of California, Berkeley. He
is the author of Popular Politics and the English Reformation (2003) and The Rule of
Moderation: Violence, Religion and the Politics of Restraints in Early Modern England
(2011), and editor of Catholics and the ‘Protestant Nation’: Religious Politics and Identity
PAULAAN JOUTUNEET.

Seikkailu Erie-järvellä.

Kertonut

Felix Lilla

Todellisessa, jokapäiväisessä elämässä tapahtuvat lemmenhistoriat

alkavat hyviä usein keittiössä. Moni nuori teurastaja, leipuri tai
puutarhuri, joka lihaa, leipää tai vihanneksia kaupitessaan joutuu
keittiöön, tapaa siellä leimuavan keittiölieden ääressä, nuoren,
ahkeran keittäjättären ja rakastuu häneen. Hänellä on samalla kertaa
hyvä tilaisuus hajuaistinsa avulla koetella, osaako tuo mielitietty
hyvin keittää ja paistaa. Jos näin on laita, ajattelee hän: tuo eikä
kukaan muu! Ja jos ei toiselta puolelta mitään estelyitä tule, niin on
tuo vastainen mestari vastaisen rouvansa löytänyt.

Näin helposti ei kuitenkaan onnistunut Claude Regnard paralle.

Hän oli nuori Kanadalainen, ranskalaista syntyperää. Vasta
ihmeellinen sarja merkillisiä tapahtumia saattoi hänen sydämensä
toiveiden perille. Hän oli köyhä kalastaja. Vanhempainsa kuoleman
jälkeen oli hän aivan yksinään maailmassa, eikä hänellä ollut mitään
muuta, kuin pieni majapahanen rannalla, jotenkin hyvä vene ja
vähää kalanpyydyksiä. Väliste meni hän toisten kalastajain kanssa
pyyntiin, väliste taas yksinään. Mutta aina oli hänen ansionsa hyvin
pienet, sillä vaikkapa hän olisi saanut kaloja hyvinkin paljon, oli
niiden hinta hyvin halpa Port Talbot'issa, joka oli pieni kaupunki Erie-
järven kanadanpuoleisella rannalla. Tämän kaupungin läheisyydessä
asui hän eräässä viheliäisessä rannikkokylässä.

Keittiössä oli hän oppinut tuntemaan pikku Lovisaa. Tämä oli

Etienne Joubert'in, Port Talbot'issa asuvan ahkeran ja kunnollisen
pikkuravintoloitsijan tytär. Lovisa oli niin ystävällinen, iloinen ja
hyväsydäminen; eikä hän kovin paljo tinkinytkään ostellessaan
Claude Regnard'in kaloja. Mutta tämäpä toikin hänelle aina parhaat
kalansa, ja olisi hän ne tuolle tytölle antanut mistä hinnasta tahansa,
olisipa antanut ne ilmaiseksikin ja itse kärsinyt nälkää. Niin
sydänjuuria myöten oli hän Lovisaan ihastunut. Eikä tyttökään häntä
pois työntänyt; hän naureskeli ja laski leikkiä iloisesti, kun Claude tuli
keittiöön, missä hän pirteänä ja toimellisena puuhaili.

Kun Claude taas kerran ilmaantui sinne, tuntui hänestä kuin

salaman isku kirkkaalta taivaalta, kun Lovisa sanoi hänelle: "Ensi
viikolla jätämme me Port Talbot'in. Isä on myönyt ravintolansa."

"Ja minne, hyvä neiti, menette te sitten?" kysyi hän vapisevalla

äänellä. "Ehkä kauaksi, kauaksi täältä?"

"Eipähän niinkään, Claude hyvä, ainoastaan järven toiselle puolelle

Ohioon", vastasi Lovisa. "Isä tahtoo päästä Yhdysvaltain
kansalaiseksi. Hän on eräältä ranskalaiselta, joka tahtoo päästä
toimestaan lepäämään, ostanut hyvin hienon ravintolan
Clevelandissa, jossa sanotaan olevan hyvin hupaista ja kaunista."
 "Kylläpä niin, Cleveland on kaunis ja upea kaupunki. Mutta —
minähän menetän nyt Teidän kauppatuttavuutenne!"

"Ikävä kyllä, mutta sitä ei voi parantaa."

"Ja Teidätkin, neiti Lovisa, menetän minä!"

Lovisa naurahti. Sitten lausui hän veitikkamaisesti: "Kalojen

kuljettaminen järven yli kävisi kait kovin hankalaksi?"

"Kun ilma on hyvä, ei siinä mitään hankaluuksia ole, sillä matka

tekee ainoastaan kuusikymmentäviisi Englannin penikulmaa. Pahalla
säällä käy se kyllä pienelle kalastajaveneelle vähän vaaralliseksi.
Mutta pahinta on, että Ohion puoleiset kalastajat eivät tule
kärsimään, että minä, Kanadalainen, kilpailen heidän kanssaan
Clevelandissa."

"Tosiaankin, tämä seikka, Claude hyvä, tuntuu minusta todella

hyvin ikävältä!"

Surumielin lähti Claude pois. Hän meni tyhjän kalavasunsa kanssa

satamaan, irroitti veneensä, nosti purjeen ja palasi majaansa
rannikolla.

Myötäänsä mietiskeli hän tuota kovaa kohtaloa, joka ryösti häneltä

Lovisan. Tuliko hänen todellakin muutaman päivän päästä nähdä
Lovisa viimeinen kerta, viimeinen kerta kuulla hänen armasta
ääntänsä? Se ajatus tuntui hänestä ihan sietämättömältä.

Viimein välähti hänen mieleensä hyvä aate. "Se on tosiaankin

hyvin yksinkertainen asia!" puheli hän. "Voinhan minä asettua
Ohioon ja päästä siellä kansalaiseksi aivan yhtä hyvin, kuin herra
Joubert. Sikäläiset kalastajat varmaankin ottavat minut mielellään
liittoonsa, olenhan minä siivo ja kunniallinen nuorukainen. Sittenhän
minä taas saan, miten usein vaan tahdon, käydä neiti Lovisaa
tapaamassa ja viedä hänelle parhaat kalat, mitä saan."

Tämä tuuma näytti hänestä ihanalta. Hän ei kuitenkaan puhunut

siitä sanaakaan, kun hän seuraavalla kerralla kävi Port Talbot'issa
Joubert'in ravintolassa, jossa jo valmistettiin muuttoa. Hän tahtoi
Clevelandein ilmautumalla hämmästyttää Lovisaa, ja tämä varmaan
näkisi siinä oikean todistuksen hänen rakkaudestaan. Tämä ajatus
elähytti Claude-parkaa.

*****

Nuorukaisen toiveet näyttäytyivät kuitenkin petollisiksi.

Hän oli muuttanut Ohion rannalle. Sikäläiset kalastajat, joiden

puoleen hän kääntyi, eivät tahtoneet olla missään tekemisissä hänen
kanssaan, olivatpa suorastaan vihamielisiä hänelle. Hän rakensi
suurella vaivalla pienen lautamajansa, jonka hän pienissä osissa ja
useampia matkoja tehden oli kuljettanut Kanadan puolelta,
muutaman penikulman päähän Clevelandista, eräälle autiolle
kivikkorannalle. Sen takana kohousi maa jyrkiksi kukkuloiksi, joilla
kasvoi orjantappura- y.m. pensaita.

Nuo hänelle vihamieliset kalastajat pilkkasivat häntä monella

tavalla, jos sattuivat hänen pakeillensa vesillä, ja tekivät hänelle
monenmoista koiruutta. Kuitenkin sattui hän pian saamaan hyvän
saaliin, jonka hän iloissaan kuljetti Clevelandiin. Sinne tultuaan kyseli
hän Joubert'in ravintolaa.

Se oli hyvin komeasti järjestetty ravintola, suuresti eroavainen

tuosta vaatimattomasta ruokalaitoksesta Port Talbot'issa. Tämä
komeus raskautti nuoren Kanadalaisen mieltä, kun hän arkaillen oli
astunut sisään ja kysyi, missä keittiö oli.

Herra Joubert itse astui arvokkaana häntä vastaan… "Katsohan —

Claude
Regnard! Tekö täällä Clevelandissa?" puheli hän.

"Niin, minäkin olen muuttanut tänne Ohioon."

"Ja aivotte tänne kalojanne myydä?"

"Kauniita kaloja! Katsokaahan! Neiti Lovisa on niihin varmaankin

hyvin tyytyväinen."

"Lovisalla ei enää ole mitään keittiössä tehtävää; hän on

ravintolahuoneessa ja kahvilassa; hänen täytyy olla maksupöydän
ääressä ja pitää kassasta huolta."

"Ah — sittenhän minä luultavasti en saa tänään häntä

nähdäkään!"

"Minusta näyttää, Claude hyvä, että Te tavoittelette minun

tytärtäni."

"Herra Joubert, minä —"

"Minä olin sellaista jo Port Talbot'issa huomaavinani! Älkää toki

hautoko hassutuksia päässänne, Claude! Tehän olette köyhä
poloinen, ei Teidän sovi sellaisiin tuumiin antautua!"

Nuori kalastaja painoi päänsä suruissaan alas.

"Katsokaas, Claude", jatkoi ravintoloitsija hyvänsuopeasti, "jos

Teillä olisi pääomaa, jos olisitte esim. hyvin järjestetyn kalakaupan
omistaja, tekisitte kauppaa myöskin konserveilla ja herkkukaloilla —
sellaista kauppaa ei vielä tällä suuriliikkeisellä kadulla olekaan, ja se
varmaankin hyvin kannattaisi —, silloin voisi jotenkin Teidän
merkillisiä haaveilujanne selittää, siitä voisi todella järkevästi
puhellakin. Mutta näin ollen ei sitä luonnollisesti sovi ajatellakaan
edes! Minä en tosiaankaan tarkoita mitään pahaa Teille. Teidän
kalanne minä mielelläni ostan. Käykäähän tänne!"

Alakuloisena seurasi Claude ravintoloitsijaa. Hän kyllä myi kalansa,

mutta ei saanut tilaisuutta puhutella Lovisaa. Tosin näki hän hänet
silmänräpäykseltä lasioven läpi. Ah, Lovisalla ei enää ollut
yksinkertainen kotipuku yllä, vaan komeili hän silkki- ja atlas-puvussa
— "aivan kuin joku ylhäinen nainen!" ajatteli Claude. Pari keikailijaa
seisoi hänen pöytänsä ääressä ja laverteli hänelle imarruksia.

Sydän raskaana asteli Claude talosta pois.

Oli kirkas, syksyinen aamupäivä, kello kävi yhtätoista. Claude

päätti kierrellä kaupungin katuja, siten lähemmin nähdäksensä
Clevelandin kauneuksia ja mahdollisesti vähän virkistääksensä
mieltänsä.

Hän huomasi, että jonkinmoinen mielten kuohu vallitsi useissa

kadulla kulkevissa henkilöissä. Moni näytti olevan raskaiden huolien
alaisena. Liikemiehiä kokoontui siellä täällä yhteen, innokkaasti
puhellen ja viittaillen käsillänsä.

"Mitähän on nyt oikeastaan tapahtunut?" kysäsi hän eräältä

mieheltä, joka jouten seisoi tyhjän työntökärryn ääressä.

Claude nimittäin osasi täysin englannin kieltäkin, kuten usiammat

Kanadan Ranskalaiset.
 "On tehty suurenmoinen rosvous", vastasi mies. "Onpa hyvä asia,
ett'ei meikäläisillä ole mitään rahaa pankissa. Hyvin rohkeat ja
harjaantuneet rosvot ovat viime yönä vieneet Kauppa-Pankista
kolmeneljännesmiljoonaa dollaria kultaa ja seteleitä. Ettekö ole
nähnyt kuulutuksia katujen kulmissa?"

"En, niitä en ole hoksannut tarkastaa."

"Pankin johtajat ovat määränneet kymmenentuhannen dollarin

palkinnon sille, joka saa rosvot kiinni ja ryövätyt rahat takaisin. Se on
sievä palkinto se — kun vaan pystyisi sen ansaitsemaan. Mutta
siinäpä ollee hengenvaara tarjona, sillä nuo rosvot ovat olleet rajuja
poikia, niillä on kyllä revolverit ja puukot."

"Tunnetaanko heidät?"

"Yksi joukosta lienee varmasti tunnettu. Eräs tuttava poliisi kertoi

minulle siitä yhtä ja toista. Viiden päivän aikana on täällä eräässä
ravintolassa oleskellut kolme epäluulon-alaista miestä, jotka eilis-
iltana ovat kadonneet hyvästiä sanomatta. Sen verran on päästy
selville, että yksi niistä merkkien mukaan todennäköisesti on
tunnettu pankkirosvo Bill Romney, joka jo New-Yorkissa ja muualla
on samallaisia konnankepposia tehnyt. Sanotaan, että hän osaa
avata konstikkaimmatkin lukot, hän kun alkujaan on ollut mekanikko
ja avainseppä. Luulen, että joku päivä takaperin näin hänet kadulla
molempien toveriensa kanssa. Romney on, ellen erehdy,
lyhytkasvuinen mies, parta harmaa, siniset silmälasit nenällä. Hänen
toverinsa ovat nuorempia ja luultavasti vaan tavallisia rosvoja.
Romney on päämies. Muuten olivat kaikki kolme komeissa vaatteissa
aivan kuin herrasmiehet ainakin. Sellaisiahan tuollaiset
miljoonarosvot tavallisesti ovatkin. Niinpä niin, hyvä kalamies,
Amerikassa potkitaan konnuudella nykyään paljo kauvemmaksi, kuin
rehellisyydellä. Minnepä olen minäkin kaikella rehellisyydelläni
päässyt? Kärryntyöntäjäksi!"

"Poliisi kaiketi koettaa rosvoja kovasti ahdistaa?"

"Monta salapoliisia ja muitakin poliisimiehiä on liikkeellä. Kaikkiin

rautatie- ja höyrylaivapysäyspaikkoihin on sähköitetty. Mutta Bill
Romney on vanha kettu, häntä ei ole helppo ottaa kiinni. Luultavasti
koettaa hän tovereineen luiskahtaa Europaan, jossa he sitten kaikki
kolme elävät suurina herroina."

Nämä tiedot saatuansa kulki Claude eteenpäin ja joutui suurelle

valtakadulle, jossa hän näki Kauppa-Pankin suuren ja komean
rakennuksen. Suuret ihmisjoukot pyrkivät sinne sisälle, luultavasti
talletuksiansa tiedustelemaan. Myöskin sähkösanomain kuljettajat
kulkivat kiireisesti edes ja takaisin. Suuri häviö, jonka pankki
edellisenä yönä oli kärsinyt, oli nähtävästi saattanut Clevelandin
liikemaailman suureen kiihkoon. Pankin johtajat olivat kaiketikin
hyvin hämillään ja huolissaan.

Käveltyään muutaman tunnin ajalla itsensä väsyksiin ja nähtyään

paljo kaupungin merkillisyyksistä, pistäytyi hän erääseen
ruokailupaikkaan satamassa ja nautti siellä yksinkertaisen aamiaisen.
Sitten meni hän veneeseensä, nosti purjeen ja kulki kotirantaansa
kohden.

Hän saapui sinne noin seitsemän tienoissa illalla. Aurinko oli jo

laskenut, ilma oli viileä, harmaat syksyusmat leiailivat Erie-järvellä.

Hän nousi pois veneestänsä ja aikoi munalukolla kiinnittää sen

erään rannalle pystytetyn patsaan rautaiseen renkaaseen, sillä
hänellä oli vähän syytä peljätä, että hänen pieni veneensä, hänen
arvokkain omaisuutensa, ehkä muuten varastettaisiin häneltä yöllä.

Tätä tehdessään kuuli hän äkisti karkean huudon: "hohoi,

kalamies!"

Nostaessaan silmänsä näki hän siivosti puetun miehen, jolla oli

punaiseen puuvillakankaaseen kääritty mytty kainalossa.

"Mitä tahdotte, herra?"

"Tehän asutte aivan yksinänne täällä autiolla rannalla."

"Niin asun, herra."

"Saisinko vuokrata Teidän venheenne pientä matkaa varten?"

"Kyllä, herra. Minne tahdotte päästä?"

"Vähäisen vaan Kanadan puolelle."

"Se käy päinsä."

"Eihän siinä olle mitään vaaraa tarjona noin pienellä veneellä."

"Olkaa huoleti, herra! Ilma on hyvä, tuuli sopiva. Minä olen sen
matkan usein kulkenut, sillä Erie-järvi on niin sanoakseni kuin koti
minulle."

"Sepä hyvä! Mutta usmaa näyttää syntyvän järvelle, ja yö tulee

olemaan jotenkin pimeä."

"Minä tämän matkan osaan usmallakin. Sitäpaitsi nousee kohta

täysikuu taivaalle ja valaisee usman."
 "Mutta usmassa voisi ehkä joku höyrylaiva ajaa päällemme ja
upottaa meidät."

"Siitä ei ole pelkoa, sen varan minä kyllä aina pidän."

"No hyvä silleen! Me antaumme nyt Teidän kuljetettavaksenne."

"Ette siis ole yksinänne, herra?"

"En. Tuolla pensastossa on minulla vielä kaksi toveria." Hän

kääntyi ympäri ja huusi: "Tulkaa vaan esille. Kaikki on järjestetty!"

Silloin tuli kaksi miestä kummun reunalla olevasta pensastosta ja

kulki nopeasti rannalle.

Toinen niistä oli jo vanhanpuoleinen; hänellä oli harmaa parta ja

siniset silmälasit; oikeassa kädessään kantoi hän pientä sievää
nahkakapsäkkiä. Toisella, joka oli vielä jotenkin nuori mies, oli
matkalaukku.

Salaman nopeudella syntyi nuoren Kanadalaisen aivoissa ajatus:

"tuossa ovat ne kolme pankkirosvoa!"

Ja tosiaankin — eihän sitä voinut epäilläkään. He eivät olleet

uskaltaneet käyttää rautatietä tai höyrylaivaa pakoretkeänsä varten.
He olivat siksi kokeneita ammatissaan, että tiesivät sähkön olevan
höyryä nopeamman. Sen sijaan, että olisivat pyrkineet etäälle
pakenemaan, olivat he huolellisesti koko päivän piilotelleet itseänsä
pensastossa, jossa ei kukaan kulkenut. Ja heille oli todellakin selvintä
päästä kalastaja-veneellä Erie-järven yli Kanadaan.

Kun nämä ajatukset risteilivät Clauden päässä, näytti hän hyvin

miettiväiseltä.
 "No, mitä ajattelette Te meistä?" kysyi mies, jolla oli punainen
mytty kainalossa. "Tehän näytätte niin omituiselta, kuin olisitte jokin
kuuluisa ajatustenlukua."

"Tuntuu minusta ihmeelliseltä, että Te, hyvät herrat, niin salaisesti

ja oudolla tavalla yön aikaan pyritte järven yli. Mutta se on asia, joka
ei kuulu minuun."

"Hyvin puhuttu, kalamies! Tehän olette oikein järkevä ihminen."

"Minä vaan mietin sitä, mikä hinta minun tulisi yliviennistä saada."

"Sanokaa vaatimuksenne!"

"Hm, sata dollaria voivat herrat mielestäni maksaa."

"Hävytöntä!" huusi tuo lyhytkasvuinen, sinisillä silmälaseilla

varustettu herra.

"Ottamalla lukuun nämät tavattomat asianhaarat ei se minun

mielestäni paljo ole", vastasi Claude. "Pitäähän toki köyhän
kalastajankin joskus lihavampi pala saada."

Nuo kolme miestä kuiskuttelivat minuutin ajan hiljaa keskenään.

Pikku vanhus puhkesi ilkeään nauruun. Punaista myttyä kantava
mies kääntyi sitten nuoren kalastajan puoleen lausuen: "Saatte
pyytämänne sata dollaria niin pian kuin olette saattaneet meidät
ehjinä järven yli."

"Astukaa veneeseen, hyvät herrat!" huusi Claude.

He astuivat siihen kaikki ja Claude pystytti purjeen. Sitten ohjasi

hän veneen usvan keskelle.
 "Mihin satamaan pohjoisrannalla tahdotte, hyvät herrat, päästä?"
kysyi hän.

"Hm — miten paljo matkaa on lähimpään kohtaan?" kysyi

silmälasimies.

"Runsaasti kuusikymmentä Englannin penikulmaa."

"Miten kauvan kestää matka?"

"Tällä tuulella noin kahdeksan tuntia, ehkä vähää enemmänkin."

"Sittenhän me pääsemme perille noin kello neljän tienoissa

aamulla."

"Niin."

"Meillä ei ole mitään erityistä asiaa satamapaikkaan; monistakin

syistä olisi meille mieluisempaa nousta maalle jollakin hyvin
yksinäisellä paikalla rannalla, josta sitten pian voipi päästä jollekin
maantielle."

"Se käy helposti päinsä", sanoi mielevästi hymyillen Claude, jonka

päähän nyt oli noussut eräs hyvä ajatus. "Minä tunnen pienen
rauhallisen poukaman, jonne voitte aivan häiritsemättä nousta. Jos
siitä käytte muutamia satoja askeleita ylöspäin, saavutte maantielle,
joka vie Amherstburg'iin."

"Se sopii", huudahti vanhus innokkaasti. "Siten on tehtävä!"

Toverit nyökäyttivät myöntyvästi päätään.

Nopeasti kiiti vene Erie-järven aalloilla. Nuo kolme miestä

puhelivat paljon keskenään, mutta aina hyvin hiljaa kuiskutellen.
Nuori Kanadalainen ajatteli Lovisaa. Olihan hänellä nyt viimeinkin
mitä parhaimmat toiveet. Tämä ajatus teki hänet niin iloiseksi, että
hän alkoi laulaa hilpeätä ranskalaista laulunpätkää.

"Se tolvana ei aavista mitään meidän asioistamme", kuiskasi

silmälasimies tyytyväisenä tovereilleen.

Hetken päästä valaisi kuu tuota yöllistä huurua. Erie-järvellä oli nyt
varsin miellyttävää ja rauhallista. Kerran kuulivat he etäällä
höyrylaivan koneen raminaa; mutta erehtymättä ohjasi Claude
venettään pohjoista kohden.

Siten kului runsaasti kahdeksan tuntia. Usma hälveni vähitellen, ja

itäisellä taivaanrannalla teki päivä nousuaan.

"Joko olemme pian perillä?" kysyi vanhus. "Muutaman minuutin

päästä pääsemme poukamaan", vastasi kalastaja.

Heti sen jälkeen laski hän purjeen alas ja ohjasi veneen

rannikkohiekalle.

"Tässä on se hiljainen lahdenpoukama!"

Näkyi hiekkaranta, joka kohosi matalaksi, ruohoa ja pensaita

kasvavaksi harjanteeksi. Nuo kolme miestä astuivat maalle.

"Saanko luvan pyytää ne sata dollaria, jotka minulle on luvattu?"

sanoi
Claude kohteliaasti.

"Köysi sinun kaulaasi, sinä kanadalainen koira!" huusi

silmälasimies myrkyllisesti. "Luuletko sinä, että me annamme nylkeä
itseämme. Dollari hengeltä on aivan riittävä kuljetusmaksu. Tässä on
kolme dollaria!"

Kalastaja otti vaieten nuo kolme dollaria ja työnsi veneensä

rannalta ulos.

Päästyään noin parinkymmenen metrin päähän pysähtyi hän ja

huusi: "hyvät herrat, kuulkaahan vielä sananen!"

Nuo kolme miestä kääntyivät järvelle päin.

"Mitä Te vielä tahdotte?" kysyi vanhus.

"Tuossa on teille takaisin teidän vaivaiset dollarinne!" huusi

Claude.

Ja hän heitti nuo kolme rahaa, yhden toisensa perästä, rannalle,

josta vanhus nauraen nosti ne ylös pistäen taskuunsa.

"Te olette hölmö!" huusi hän kalastajalle.

"Niinkö luulette, te vanha hirtehinen?" huusi Claude. "Haha! Te

olette minut pettäneet, mutta minä olen teidät kavaluudessa
voittanut! Nouskaahan vähäsen ylös kummulle päin, niin saatte
nähdä!"

Hän souti veneensä vielä jonkun matkan ulommaksi ja pysähtyi

jälleen.

Sillä välin olivat nuo kolme miestä levottomina kiireisesti nousseet

kummulle. Suurimmaksi kauhukseen huomasivat he silloin, etteivät
he olleetkaan Kanadan rannalla, vaan pienellä puolikuun muotoisella
hiekkasaarella keskellä Erie-järveä.
 He juoksivat heti takaisin.

"Tuokaa veneenne takaisin! Saatte ne sata dollaria!"

"Minä en niistä enää huoli!"

"Kaksisataa dollaria!"

"En!"

"Tuhannen dollaria!"

"En!"

"Kymmenentuhatta dollaria!"

Äänekkäällä pilkkanaurulla vastasi Claude: "Ne kymmenentuhatta

dollaria ansaitsen minä teidän kiinniottamisellanne!"

"Viisikymmentätuhatta dollaria!"

Claude ei vastannut, vaan purjehti, vastatuulta luovien, usman

keskelle länteen päin, itsekseen mutisten: "Parempi saada
kymmenentuhatta kunniallisella tavalla, kuin viisikymmentätuhatta
häpeällisellä! Ja onpa melkein varmaa, että ne konnat, jos heidän
pyyntöönsä suostuisin, uudelleen pettäisivät minut, ehkäpä
tappaisivatkin."

Uusi päivä valkeni ihanana, ja usma hajosi auringonsäteiden tieltä.

Noin kymmenen tunnin päästä tuli Ohion ranta näkyviin, ja pian sen
jälkeen saapui Claude Clevelandiin. Hän laski veneensä valkamaan ja
meni heti, niin väsynyt kuin olikin, Kauppa-Pankkiin. Hän astui sisälle
ja pyysi tavata johtajaa. Ensin tahdottiin hänet työntää pois. Mutta
kun hän sanoi: "Minulla on tietoja pankkirosvoista", vietiin hän
kiireimmiten sisälle pankin "kaikkein pyhimpään", jossa johtajat
surumielisinä istuivat viheriän neuvottelupöydän ääressä. Tähän asti
ei kaikista ponnistuksista huolimatta oltu saatu vähintäkään vihiä
rosvoista.

"Hyvät herrat", kysyi Claude, "kuka teistä on ylijohtaja."

"Minä olen", vastasi eräs vanha kunnianarvoisa herra; "minun

nimeni on
Hamilton."

Kalastaja kumarsi ja esitteli itsensä.

"Mitä olisi Teillä sanottavaa?"

"Minä tahdon teille vaan ilmoittaa, että tunnen pankkirosvojen

olinpaikan. Onko varmaa, että minulle annetaan kymmenentuhannen
dollarin palkinto, jos saatan rosvot saaliinensa teidän käsiinne?"

"Se on varmaa!"

"Minä olen nimittäin saattanut ne kolme rosvoa paulaan, ne ovat

tavaroineen minun vallassani."

"Tekö yksinänne?"

"Niin, herra!"

"Mutta sitä on vaikea uskoa", sanoi herra Hamilton epäillen ja

päätään pudistellen.

"Se on aivan varmaa, herra! Minulla on ne kaikki kolme varmassa

säilytyspaikassa autiolla hiekkasaarella Erie-järvellä, josta he eivät
voi päästä pois, sillä laivoja kulkee niillä tienoilla vaan hyvin harvoin,
eivätkä kalastajatkaan siellä nykyään liiku."

Ja nyt kertoi hän seikkaperäisesti koko viime-öisen tapahtuman.

Pankin johtajat katselivat häntä suuresti kummastellen ja herra

Hamilton huudahti: "nuori mies, jos tuo kaikki pitää paikkansa, niin
olette Te tavattoman sukkela mies!"

Claude naurahti. Sitten lausui hän: "Ei siis tarvita muuta kuin
poliisin avulla noutaa nuo heittiöt saarelta. Mutta parasta olisi, jos se
tapahtuisi viekkaudella. Sillä vaikka tuo saari onkin pieni, voisivat
nuo kolme kuitenkin kätkeä sinne aarteensa niin hyvin, ett'ei sitä
moneen vuoteen löydettäisi. Viekkautta siis on käytettävä.
Höyrylaiva älköön kulkeko suoraan saarta kohden, vaan lännestä
päin, Detroitista käsin, ja olkoon menevinänsä saaren ohi; Silloin nuo
heittiöt itsestäänkin huutavat laivalle ja astuvat mitään vaaraa
aavistamatta siihen."

"Aivan oikein", sanoi herra Hamilton myöntyvästi.

Tämän ohjelman mukaan pantiin nyt kaikki varustukset kiireisesti

kuntoon. Claude sillä välin vahvisti itseään ruoalla ja juomalla ja
levähti vähäsen.

Puoli tuntia sen jälkeen läksi pieni höyrylaiva satamasta ja kulki

ensin länttä kohden. Laivassa oli kuusi poliisia valepuvussa ja taitava
salapoliisi, sen lisäksi vielä Claude Regnard ja pankinjohtaja
Hamilton.

*****

Oli tullut ilta.

 Nuo kolme pankkivarasta olivat viettäneet koko päivän saarella
mitä suurimmassa tuskassa. Ei ollut ympäristöllä missään maata
lähellä. He eivät huomanneet mitään laivaa tai venettä. Ja alituisesti
kalvoi heidän mieltään pelko siitä, että höyrylaiva etelästä päin tulisi
heitä väkivallalla ottamaan. Sen vuoksi olivat he hyvin sukkelalla
tavalla kätkeneet ryövätyn aarteensa.

Jos heidät vangittaisiinkin, voisivathan he kuitenkin toivoa

pääsevänsä vankilasta karkuun ja sitten sopivassa tilassa saavansa
kätketyn rikkautensa käsiinsä.

Aurinko teki laskuaan. Silloin huusi yksi heistä: "höyrylaiva!"

"Missä?" kysyi silmälasivanhus.

"Lännessä."

"Ei siis Clevelandista, vaan nähtävästi Detroitista. Mutta onhan

sinne voitu sähköittää. Meidän on odottaminen, suuntaako
höyrylaiva kulkunsa saarta kohden."

Mutta sitä ei höyrylaiva tehnyt, sen he pian huomasivat.

Vanhus sanoi silloin iloisesti: "Tämähän käy todella hyvästi. Meillä

on onni mukanamme. Laivaväellä ei ole mitään tietoa meistä.
Kaivakaa nopeasti tavarat esille. Minä huudan laivalle!"

Hän juoksi rannalle, heilutti hattuansa ja huusi: "Halloo!"

Laivan kone pysäytettiin. Salapoliisi ja eräs toinen mies astuivat

veneeseen ja soutivat saarta kohden.

"Mitä tahdotte, herra?" kysyi salapoliisi.

 "Minne on laiva matkalla?" kysyi puolestaan vanhus.

"Ensin Port Talbot'iin, sitten Buffaloon."

"Me tulisimme mukaan."

"Käy päinsä. Mutta teidän tulee suorittaa maksu Detroitista

lähtien."

"Sen suoritamme kernaasti."

"Mutta mitenkä olette joutuneet tälle aivan autiolle saarelle?"

"Meidän piti täällä ampua vesilintuja, ja veneemme joutui

vesiajolle."

"Sepäs kiusan paikka! Mutta missä ovat ampumaneuvonne."

"Ne menivät veneen mukana."

"Olette onneksi kuitenkin pelastaneet muut tavaranne, kuten

huomaan. Olkaa, herrat, hyvät ja astukaa veneeseen! Emme jouda
täällä viivyttelemään, sillä meidän on ajoissa saavuttava Port
Talbot'iin."

Toiset kaksi rosvoa tulivat kantaen nahkakapsäkkiä, matkalaukkua

ja punaista myttyä. Kaikki kolme astuivat veneeseen ja kuljetettiin
höyrylaivaan.

Tuskin olivat he sinne nousseet, niin poliisit hyökkäsivät heidän

kimppuunsa ja vangitsivat heidät paikalla.

Herra Hamilton tutki vankien tavarat ja löysi Kauppapankista

varastetun summan vielä aivan täydellisenä.
 *****

Nuo kolme rosvoa saivat laillisen rangaistuksensa. Mutta Claude

Regnard sai hyvin ansaitsemansa 10,000 dollarin palkinnon.

Tällä pääomalla laittoi hän kuntoon kala-, säilyke- ja

herkkukaupan, joka pian rupesi kukoistamaan, sillä tuo iloinen ja
miellyttävä Kanadalainen voitti kaikkien suosion. Nyt uskaltaisi hän
kaiketikin pyytää Lovisaa vaimokseen.

Ja niin kävi, että tuo lemmitty tyttö tuli hänen omaksensa, ja hän
pääsi siten toiveidensa perille. Hän elää vieläkin arvossa pidettynä
miehenä hyvässä Clevelandin kaupungissa Ohion ihanassa valtiossa.
PAENNUT LIIKETOVERI.

Erään poliisivirkamiehen muistelmista kertonut L. Maurice.

Eräänä aamuna, kun juuri olin ehtinyt saapua virkahuoneeseeni —

kertoo jälkeenjättämissään muistelmissa herra D., eräs Lontoossa
äsken kuollut arvossa pidetty salapoliisi, — ilmoitettiin minulle että
eräs herra tärkeän asian vuoksi tahtoi puhutella minua.

Tietysti annoin heti laskea hänet sisään ja näin edessäni komeasti

puetun, vielä sangen nuoren miehen, joka nähtävästi oli suuressa
mielenliikutuksessa.

Hän esitteli itsensä minulle hyvin tunnetun asioimisliikkeen

"Bridgeby ja Barton" osakkaaksi ja kertoi minulle katkonaisissa
lauseissa että hänen liiketoverinsa, herra Barton, edellisenä päivänä
odottamatta oli kadonnut ja vienyt mukaansa kassassa löytyvät
rahat.

"Olen hävinnyt mies", lopetti hän "jos Teidän ei onnistu saada

häntä kiinni ja ottaa häneltä pois, mitä hän on anastanut."
 "Malttakaa mielenne, herra Bridgeby", sanoin minä taputtaen
tuota nuorta miestä, joka pyyhki hikeä kalpeilta kasvoiltaan,
rauhoittavasti olkapäälle. "Olkaa varma siitä, että koetan tehdä
parastani asianne hyväksi. Mutta kertokaa minulle ennen kaikkea,
mitä minun tässä tapauksessa on tärkeätä tietää."

"Ikävä kyllä, en voi juuri mitään vihjausta Teille antaa. William

Barton, liiketoverini, nautti täydellistä luottamustani. Hän ei
pelannut, ei juonut, ei hänellä ollut lemmenseikkailuja, hän oli
lyhyesti sanoen kaikin puolin pätevä mies — ainakin oli minulla tähän
asti se luulo hänestä. Niinkuin salama kirkkaalta taivaalta kohtasikin
minua sentähden tänä aamuna tämä lyhyt tiedonanto tässä
kirjelapussa" — herra Bridgeby ojensi minulle erään paperin —
"jonka konttoriin tultuani löysin pulpetiltasi, sekä se havainto, jonka
kassaa tarkastaessani tein."

Minä luin paperilapusta seuraavat sanat:

Herra Bridgeby! Vakuutus siitä, että yhteinen liikkeemme ei

koskaan tule onnistumaan, antaa minulle aihetta koettamaan
yksinäni onneani toisessa paikkakunnassa ja siihen
tarpeeseen ottamaan mukaani kassassa löytyvät varat. Jos
onnistun aikeissani, niin maksan heti teille takaisin. Siihen asti
voikaa hyvin.

Barton.

Jälkikirjoitus: Sanokaa äidilleni, että piakkoin kirjoitan

hänelle.

"Paljonko hän otti mukaansa?" tiedustelin minä.

 "Täsmälleen kuusituhatta viisisataa seitsemänkymmentä kaksi
puntaa", huokasi herra Bridgeby.

"Tuo teko kohtasi siis teitä aivan odottamatta vai oliko teillä jotakin
syytä arvella, että hän sen tekisi ennemmin tai myöhemmin?"

"Ei vähintäkään. Olin pakotettu lähtemään eilen aamulla pienelle

matkalle ja poistuin yhtä huoletonna kuin ennenkin, ollen siitä
vakuutettu, että toimemme poissaollessani tulisivat tavallisuuden
mukaan tunnollisesti hoidetuiksi. Kun minä siis eilen myöhään tulin
takaisin, en huolinut vaivata itseäni edes avaamaan
liikekonttoriamme katsoakseni olisiko kaikki järjestyksessä. Jos olisin
niin tehnyt, olisin kyllä vähän aikaisemmin huomannut petoksen ja
pyytänyt teitä varasta takaa-ajamaan."

"Onko teillä mitään aavistusta siitä, mihinpäin hän olisi lähtenyt."

"Ei kaukaisintakaan."

"Hm — tahdonpa siis etsiä hänen äitinsä ja koettaa häneltä saada

jotain tietoa."

Herra Bridgeby pyyhki taas hikeä otsaltaan.

"Rouva Barton parka!" sanoi hän sangen liikutettuna. "Täytyykö

teidän todellakin kääntyä hänen puoleensa? Hän tulee siitä vaan
tarpeettomasti liikutetuksi, koska hänkään luultavasti ei voi antaa
mitään tietoja tässä asiassa."

"Kukapa tiennee", arvelin minä. "Ehkä on tuo kirjeen jälkikirjoitus

tahallisesti tehty."
 Jätin nyt herra Bridgebyn hyvästi lähteäkseni äsken mainitun
rouva Barton'in luo. Tiellä sinne harkitsin asiaa kaikilta puolin ja kuta
enemmin sitä mietin, sen omituisemmalta se minusta tuntui.

Tunsin Bridgebyn ja Barton'in liikkeen jo entuudesta aivan hyvin,

koska sellaiset ylimalkaan ovat kaupungissa tunnetut, ja tiesin siis
myöskin, että kertomus, jonka herra Bridgeby oli liiketoveristaan
antanut, oli todellinen, kuin myös senkin, että herra Bridgeby itse oli
Barton'in vastakohta, nimittäin kerrassaan laiska ja kevytmielinen
nuori herra. Jos sentähden olisi käynyt päinvastoin, nimittäin että
herra Bridgeby olisi paennut rahojen kanssa, niin tuo olisi minusta
tuntunut paljoa luonnollisemmalta. Ajattelin kuitenkin että Barton oli
kyllästynyt toimettomaan kumppaniinsa ja sentähden, omaisuuden ja
liikkeen aikaa kysyvän laillisen jakamisen sijaan, valinnut tämän
lyhyemmän keinon päästäksensä hänestä irti, keinon, joka tosin kyllä
oli oikeudentuntoa loukkaava eikä sopinut yhteen Barton'in vakavien
oikeuden-käsitteiden kanssa.

Mutta olihan todistuksena Bridgebyn näyttämä kirje. Tämä todisti

aivan sitovasti asian laidan. Oli miten oli, tutkimus oli kyllä tuottava
valoa asiassa; nyt täytyi ennen kaikkea koettaa päästä karkurin
jäljille.

Rouva Barton asui kaupungin laidassa, puutarhan keskellä

sijaitsevassa mitä somimmassa talossa. Se oli tuossa aamu-auringon
valossa niin rauhallisen näköisenä tuo valkoinen rakennus vihreine
ovineen ja samanvärisine ikkunanpielineen, niin että minä, tietäen
minkä surullisen vaikutuksen käyntini tekisi, syvästi säälien soitin
ovikelloa.

Palvelustyttö aukasi oven ja vei minut tuon vanhan naisen luokse.

 Ensi silmäyksellä huomasin, että hän oli kovin levoton. Hän näytti
sangen kalpealta, hänen huulensa ja kätensä vapisivat
hermostuneesti.

Kun olin esitellyt itseni, sanoi hän säikähtäen:

"Oi Jumala, olette siis joku poliisivirastosta? Mitä on minun

kuuleminen?"

"Ei mitään, rouva, vielä tuota tuonnemmaksi", lausuin minä

totisena, "vaan täytyy minun pikemmin ensi aluksi pyytää Teiltä
vastausta muutamiin kysymyksiin."

Rukoilevasti kohottaen käsiään, kuoleman kauhu kasvoissaan,

huusi hän:

"Älkää kidattako minua, vaan ilmoittakaa minulle heti, jos teillä

todella on mitään tiedossanne lapseni kohtalosta! Eikö kallis
Wilhelmini enää ole elävien joukossa? Voi, tämä epätietoisuus on
kauheata!"

"Ettekö sitten ole vielä saanut tietää", vastasin minä, liikutettuna

tuosta epätoivon ilmauksesta, joka ei voinut olla teeskenneltyä, "että
poikanne on karannut vieden suuremman rahasumman liikkeen
kassasta?"

Hän peitti kasvonsa käsillään. "Hyvä Jumala! Sentähdenkö minä

siis turhaan odotin häntä koko yön! Mutta eihän se ole mahdollista
— hän, joka tähän asti oli rehellisyyden perikuva, ei ole voinut sitä
tehdä eikä semmoisella tavalla tahrata nimeänsä ja niin
välinpitämättömästi jättää äitiänsä!"
 Kohotin vaieten olkapäitäni. "Todistukset ovat häntä vastaan,
rouva! Hänen liiketoverinsa löysi pulpetiltansa kirjelipun, jossa
poikanne ilmoittaa hänelle koettavansa onneansa toisessa
paikkakunnassa ja lisäksi pyytää häntä Teille ilmoittamaan että hän
kirjoittaa Teille hetimiten."

"Kirje on väärennetty!" huusi rouva säkenöivin silmin.

"Rohkea väitös, hyvä rouva!"

"Olen valmis väittämään sitä yhä edelleen! Ei, ei, minun Willyni ei
ole mikään rosvo, hän ei ole voinut niin sydämettömästi ja hyvästiä
sanomatta jättää vanhaa rakasta äitiänsä! Hyvä Jumala, kun vaan
hänelle ei olisi jotakin onnettomuutta tapahtunut, jotakin rikosta
tehty häntä kohtaan! Luuloni mukaan herra Bridgeby pystyy vaikka
mihin!"

Näin sanottuaan puhkesi rouva Barton kiihkeään itkuun.

Minun täytyy tunnustaa, että hänen sanansa ja surunsa syvästi

liikuttivat minua. Poliisimiehen pitäisi kyllä varoa antamasta
tunteitten järkyttää mielipiteitään, mutta tällä kertaa nuo tunteen-
ilmaukset soveltuivat niin suuressa määrässä yhteen salaisen
ajatuksen kanssa, joka minussa oli herännyt, ett'en voinut olla niitä
huomioon-ottamatta.

"Rauhoittukaa, rouva", sanoin minä; "tämä asia kyllä tulee kaikin

puolin tarkkaan tutkituksi. Vastatkaa nyt minulle lopuksi muutamiin
kysymyksiin." Hän nyykäytti päätään myöntävästi. "Milloin näitte
poikanne viimeksi?" "Eilen iltapuolella."

"Huomasitteko silloin mitään erityisempää muutosta hänessä?"

 "En."

"Puhuiko hän poislähtiessään mitään siitä, minne hän aikoi

lähteä?"

"Ei herra. Hän erosi minusta niinkuin hänen tapansa oli ja meni
pois.
Minä arvelin hänen lähteneen joko iltaseuraan tahi konttoriin."

"Ja siitä asti ei teillä ole ollut mitään tietoja hänestä?"

"Ei vähintäkään, herra. Eilis-illasta kello yhdestätoista, jolla tunnilla

hänellä aina oli tapa tulla kotiin, olen minä ollut mitä suurimmassa
levottomuudessa ja aivoin juuri lähteä hänen konttoriinsa saadakseni
tietoja hänestä, kun näin teidän tulevan. Voi hyvä Jumala" — ja hän
puhkesi taas suonenvedon tapaiseen nyyhkytykseen — "mitä onkaan
mahtanut lapselleni, minun Willylleni, tapahtua?"

Koetin parhaani mukaan rauhoittaa häntä, vaikk'en itsekään

uskonut, mitä puhelin. Myöskin lupasin antaa hänelle piakkoin tietoja
ja poistuin lähteäkseni takaisin herra Bridgebyn luokse.

Aikomukseni oli hankkia itselleni sieltä tuo muka Barton'in jättämä

kirje sekä myöskin toisia hänen kirjeitään, joita siellä kaiketikin
löytyi, saadakseni tarkoin verrata noita kirjeitä käsialan puolesta
toisiinsa.

Herra Bridgeby vastaanotti minut näköjään sangen tyynesti,

kuitenkin olin huomaavinani hänen katseessaan suurta mielen
jännitystä. Hänen laihat, kellertävät, elähtäneen näköiset kasvonsa
ja terävät, kuopalla olevat silmänsä eivät olleet juuri omiansa
luottamusta herättämään.
 "Rouva parka ei tiennyt asiasta mitään", sanoin levollisesti, "ja oli
niin masentunut minun tiedonannoistani, että katsoin parhaaksi pian
poistua hänen luotansa. Muutoin juohtui välillä mieleeni sangen
yksinkertainen keino saada karkuri kiinni."

"Mikä sitten?" kysyi hän terävästi.

"Hän on vielä vasta-alkavainen pahantekijäin tiellä", naurahdin

minä, "muutoin hän ei olisi tuossa ennenmainitussa kirjeessään
antanut toimeksi ilmoittaa äidilleen että hän muutamien päivien
kuluttua kirjoittaisi hänelle. Tietysti poliisi-virasto nyt viran puolesta
ottaa takavarikkoon ja aukaisee kaikki rouva Barton'ille tulevat
kirjeet, niinkuin se epäilemättä muutoinkin olisi tehnyt."

"Aivan oikein", arveli hän, "siinä hän teki sangen varomattomasti."

"Huomauttiko hän nimenomaan tuossa kirjelipussa kirjoittavansa

äidilleen vaiko vaan muutoin antavansa tietoja itsestään?"

"Kyllä hän lupasi kirjoittaa."

"Missä teillä on tuo paperi? Sallikaa minun vielä kerran tarkastaa

sitä."

"Paperiko", sanoi hän vähän hämillään. "Voi kuitenkin, sen minä

epähuomiossa poltin."

"Poltitte? Oletteko te järjissänne? Tuon ainoan todistuksen, jossa

hän tunnustaa itsensä syylliseksi, te poltitte?"

"Ikävä kyllä, sytytin äskettäin sikarin ja siinä kiihkoisessa

mielentilassa, johon olen tämän kiusallisen asian tähden joutunut,
tein sen tuolla kirjelipulla. Mutta olettehan sen jo ennen lukenut ja
tiedätte siis onneksi, mitä se sisälsi?"

Niin sanoen katsoi hän arasti minua silmiin, mutta loi heti
katseensa alas maahan.

"Nyt tosin tiedän jotakin" ajattelin itsekseni, mutta ääneen lausuin:

"Tosin kyllä tunnen sen sisällön, mutta kirje olisi toisenkin asiaa
tähden ollut tärkeä; ajatelkaa, minkä todistuksen se olisi antanut
oikeuden edessä, kun syyllisen kiinni saamme. Ei mitkään valheet
olisi häntä silloin auttaneet. Mutta onnettomuus on nyt kerran
tapahtunut, ja meidän täytyy koettaa ilman sitä päästä selville
asiassa. Teittekö poissa ollessani mitään huomiota, joka voisi olla
meille hyödyksi karkuria etsiessämme."

"Valitettavasti en."

"Siispä minä nyt heti lähden asemalle kyselemään siellä

viranomaisilta, joista mahdollisesti joku tuntee hänet, eikö olisi
huomattu mihin suuntaan hän läksi. Ja siinä tapauksessa seuraan
heti jälkiä ja heitän siis teidät hyvästi muutamiksi päiviksi."

"Pyydän ett'ette kovin kauaa anna minun odottaa tietoja."

"Olkaa huoleti", huudahdin minä ja poistuin, en asemalle

mennäkseni, vaan rientääkseni virastoomme, antaakseni siellä tietoja
huomioistani ja pyytämään muutamia tovereistani salaa pitämään
silmällä Bridgebyn taloa ja seuraamaan häntä, jos hän poistuisi
kodistaan, kuin myös tarkasti silmällä pitämään niitä henkilöitä, jotka
kävivät siellä. Minä itse en tietysti voinut näyttäytyä niillä tienoin
päivän ajalla, mutta pimeän tullen riensin paikalle. Vastapäätä
Bridgebyn taloa oli ravintola. Tähän olivat virkatoverini asettuneet
päivän ajaksi ja kertoivat nyt minulle, ett'ei Bridgeby ollut poistunut
asunnostaan ja ett'ei ylimalkaan mitään merkillisempää siellä ollut
tapahtunut. Koska saamieni tietojen mukaan puheenalaisen
rakennuksen toisella puolella vaan oli pieni, korkealla muurilla
ympäröity piha, ei minun tarvinnut peljätä, että kukaan poistuisi
talosta tai tulisi sinne siltä puolen.

Muutoin olin myös jo edeltäpäin laskenut, ett'ei päivän ajalla

mitään merkillisempää tapahtuisi, mutta toivoin pimeän tultua
parempaa tulosta.

Sentähdenpä minä nyt erään toisen toverin kanssa otin

vahdinpidon huostaani ja vapautin toiset. Niiden piti taas, ell'ei meitä
kello kolmeen yöllä näkynyt takaisin tuleviksi, vuorostaan ottaa
vahdinpito.

Kello oli lähemmä yhdeksän illalla, kun minä asetuin vastapäätä

Bridgebyn taloa; toverini sillä aikaa käveli edestakaisin kadulla.

Yht'äkkiä näin minä, kuinka Brooks — se oli toverini nimi —

painautui erään oven varjoon piiloon ja senjälkeen varovasti tähtäili
erästä olentoa, joka hiljaa astuskellen lähestyi.

Samassa kiiruhdin minäkin asettumaan niin, että lähenevä ei

saattanut minua huomata; se olikin viisaasti tehty, koska tuo henkilö
seisahtui Bridgebyn talon eteen ja tarkasti katseli kaikille suunnille
ympärilleen, ennenkuin soitti ovikelloa.

Vasta sen jälkeen, kun hän oli viipynyt muutamia hetkiä sisällä
huoneistossa, hiipi Brooks luokseni ja kuiskasi minulle:
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

[Link]