ADVANCED CALCULUS 2ND EDITION PATRICK M.

FITZPATRICK
- EBOOK DOWNLOAD

https://ebookultra.com/download/advanced-calculus-2nd-
edition-patrick-m-fitzpatrick/

★★★★★
4.6 out of 5.0 (13 reviews)

EBOOK DOWNLOAD

Ebookultra.com
Advanced Calculus 2nd Edition Patrick M. Fitzpatrick

EBOOK

Available Formats

■ PDF eBook Study Guide Ebook

EXCLUSIVE 2025 ACADEMIC EDITION – LIMITED RELEASE

Available Instantly Access Library

Featured Educational Resources

Advanced Calculus 5th Edition Wilfred Kaplan

https://ebookultra.com/download/advanced-calculus-5th-edition-
wilfred-kaplan/

Zambia Mozambique and Malawi 2nd Edition Mary Fitzpatrick

https://ebookultra.com/download/zambia-mozambique-and-malawi-2nd-
edition-mary-fitzpatrick/

Getting Naked Patrick M. Lencioni

https://ebookultra.com/download/getting-naked-patrick-m-lencioni/

Retailing 6th edition Patrick M. Dunne

https://ebookultra.com/download/retailing-6th-edition-patrick-m-
dunne/
Microeconomics Theory Applications With Calculus Jeffrey
M. Perloff

https://ebookultra.com/download/microeconomics-theory-applications-
with-calculus-jeffrey-m-perloff/

Elizabethans 2nd Edition Patrick Collinson

https://ebookultra.com/download/elizabethans-2nd-edition-patrick-
collinson/

Calculus For Dummies 2nd Edition Mark Ryan

https://ebookultra.com/download/calculus-for-dummies-2nd-edition-
mark-ryan/

Advanced Accounting Tenth Edition Paul M. Fischer

https://ebookultra.com/download/advanced-accounting-tenth-edition-
paul-m-fischer/

Advanced Accounting 9th Edition Paul M. Fischer

https://ebookultra.com/download/advanced-accounting-9th-edition-
paul-m-fischer/
 AD VA NC ED
CALCULUS
SECOND EDITION

Patrick M. Fitzpatrick
University of Maryland, College Park

THO MSO N

•
BROO KS/CO LE

Australia • Canadao Mexic o o Singap ore o

Spain
United Kingdo m • United States
 THOIV ISON

•
BROOKS /COLE

Advanced Calculus, Second Edition

Patrick M. Fitzpatrick
Publisher: Bob Pirtle Print Buyer: Rebecca Cross
Assistant Editor: Stacy Green Permissions Editor: Chelsea Junget
Editorial Assistant: Katherine Cook Production Service: Matrix Productions
Technology Project Manager: Earl Perry Text Designer: John Edeen
Marketing Manager: Tom Ziolkowski Copy Editor: Carol Dean
Marketing Assistant: Jennifer Velasquez Illustrator: Interactive Composition Corporation
Marketing Communications Manager: Bryan Vann Cover Designer: Jennifer Mackres
Project Manager, Editorial Production: Cheryl! Cover Printer: Phoenix Color Corp
Linthicum
Compositor: Interactive Composition Corporation
Art Director: Vernon Boes
Printer: R.R. Donnelly/Crawfordsville

© 2006 Thomson Brooks/Cole, a part of The Thomson Higher Education

Thomson Corporation. Thomson, the Star logo, and 10 Davis Drive
Brooks/Cole are trademarks used herein under Belmont, CA 94002-3098
license. USA

ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work

covered by the copyright hereon may be reproduced
or used in any form or by any means-gr aphic,
electronic, or mechanical, including photocopying,
recording, taping, Web distribution, information
storage and retrieval systems, or in any other
manner-w ithout the written permission of the
publisher.

Printed in the United States of America

1 2 3 4 5 6 7 09 08 07 06 05

For more information about our products,

contact us at:
Thomson Learning Academic Resource Center
1-800-423-0563
For permission to use material from this text
or product, submit a request online at
http://www. thomsonrights.com.
Any additional questions about permissions
can be submitted by email to
thomsonrights @thomson.com.

Library of Congress Control Number: 2004117805

ISBN 0-534-37603-7
This boo k is ded icat ed to Benjamin Patrick
Evans
 In order to put his system into
mathematical form at all, New
the con cep t of differential quotien ton had to devise
ts and pro pou nd the laws of mot
of differential equ atio ns- per hap ion in the form
s the greatest advance in thou
indi vidu al was ever privileged to ght that a single
make.

Albert Einstein
from
an essay
On the one hundredth anniversary
of Maxwell's birth
James Clerk Max wel l: A Com mem
orat ive Volu me
 CONTENTS

Preface xi
Preliminaries 1

1
TOOLS FOR ANALYSIS 5
1.1 The Completeness Axio m and Some of
Its Consequences 5
1.2 The Distr ibuti on of the Integers and
the Rational Numbers 12
1.3 Inequalities and Identities 16

2
CONVERGENT SEQUENCES 23
2.1 The Convergence of Sequences 23
2.2 Sequences and Sets 35
2.3 The Mon oton e Convergence Theo
rem 38
2.4 The Sequential Compactness Theo
rem 43
2.5 Covering Properties of Sets* 47

3
CON TINU OUS FUN CTIO NS 53
3.1 Cont inuit y 53 .
3.2 The Extreme Value Theorem 58
3.3 The Intermediate Value Theorem
62
3.4 Unifo rm Cont inuit y 66
3.5 The E-o Crite rion for Cont inuit y
70
3.6 Images and Inverses; Mon oton e Func
tions 74
3.7 Limits 81

4
DIFFERENTIATION 87
4.1 The Algebra of Derivatives 87
4.2 Diffe renti ating Inverses and Compositions
96
4.3 The Mean Value Theorem and Its Geo metr
ic Consequences 101
4.4 The Cauchy Mea n Value Theorem and Its
Anal ytic Consequences 111
4.5 The Nota tion of Leibnitz 113

v
 Vi CONTENTS

5*
ELEMENTARY FUNCTIONS AS SOLUTIONS
OF DIFFERENTIAL EQUATIONS 116
5.1 Solutions of Differential Equations 116
5.2 The Natural Logarithm and Exponential Functions 118
5.3 The Trigonometric Functions 125
5.4 The Inverse Trigonometric Functions 132

6
INTEGRATION: TWO FUNDAMENTAL THEOREMS 135
6.1 Darboux Sums; Upper and Lower Integrals 135
6.2 The Archimedes-Riemann Theorem 142
6.3 Additivity, Monotonicity, and Linearity 150
6.4 Continuity and Integrability 155
6.5 The First Fundamental Theorem: Integrating Derivatives 160
6.6 The Second Fundamental Theorem: Differentiating Integrals 165

7*
INTEGRATION: FURTHER TOPICS 175
7.1 Solutions of Differential Equations 175
7.2 Integration by Parts and by Substitution 178
7.3 The Convergence of Darboux and Riemann Sums 183
7.4 The Approximation of Integrals 190

8
APPROXIMATION BY TAYLOR POLYNOMIALS 199
8.1 Taylor Polynomials 199
8.2 The Lagrange Remainder Theorem 203
8.3 The Convergence of Taylor Polynomials 209
8.4 A Power Series for the Logarithm 212
8.5 The Cauchy Integral Remainder Theorem 215
8.6 A Nonanalytic, Infinitely Differentiable Function 221
8.7 The Weierstrass Approximation Theorem 223

9
SEQUENCES AND SERIES OF FUNCTIONS 228
9.1 Sequences and Series of Numbers 228
9.2 Pointwise Convergence of Sequences of Functions 241
 CONTENTS Vii

9.3 Uniform Convergence of Sequences of Functions 245

9.4 The Uniform Limit of Functions 249
9.5 Power Series 255
9.6 A Continuous Nowhere Differentiable Function 264

10
THE EUCLIDEAN SPACE IR.n 269
10.1 The Linear Structure of IR.n and the Scalar Product 269
10.2 Convergence of Sequences in IR.n 277
10.3 Open Sets and Closed Sets in IR.n 282

11
CONTINUITY, COMPACTNESS, AND CONNECTEDNESS 290
11.1 Continuous Functions and Mappings 290
11.2 Sequential Compactness, Extreme Values,
and Uniform Continuity 298
11.3 Pathwise Connectedness and the Intermediate Value Theorem* 304
11.4 Connectedness and the Intermediate Value Property* 31 0

12*
METRIC SPACES 314
12.1 Open Sets, Closed Sets, and Sequential Convergence 314
12.2 Completeness and the Contraction Mapping Principle 322
12.3 The Existence Theorem for Nonlinear Differential Equations 328
12.4 Continuous Mappings between Metric Spaces 337
12.5 Sequential Compactness and Connectedness 342

13
DIFFERENTIATING FUNCTIONS OF SEVERAL VARIABLES 348
13.1 Limits 348
13.2 Partial Derivatives 353
13.3 The Mean Value Theorem and Directional Derivatives 364

14
LOCAL APPROXIMATION OF REAL-VALUED FUNCTIONS 372
14.1 First-Order Approximation, Tangent Planes, and Affine Functions 372
14.2 Quadratic Functions, Hessian Matrices, and Second Derivatives* 380
14.3 Second-Order Approximation and the Second-Derivative Test* 387
 Viii CONTENTS

15
APPROXIMATING NONLINEAR MAPPING
S BY LINEAR MAPPINGS 394
15.1 Linear Mappings and Matrices 394
15.2 The Derivative Matrix and the Diffe
rential 407
15.3 The Chain Rule 414

16
IMAGES AND INVERSES: THE INVERSE
FUN CTIO N THEOREM 421
16.1 Functions of a Single Variable and
Maps in the Plane 421
16.2 Stability of Nonlinear Mappings
429
16.3 A Mini miza tion Principle and the Gene
ral
Inverse Function Theorem 433

17
THE IMPLICIT FUN CTIO N THEOREM AND
ITS APPLICATIONS 440
17.1 A Scalar Equation in Two Unknowns
: Dini's Theorem 440
17.2 The General Impl icit Function Theo
rem 449
17.3 Equations of Surfaces and Paths in IR3
454
17.4 Constrained Extrema Problems and
Lagrange Mult iplie rs 460

18
INTEGRATING FUNCTIONS OF SEVERAl
VARIABLES 470
18.1 Integration of Functions on Generalize
d Rectangles 470
18.2 Continuity and Integrability 482
18.3 Integration of Functions on jordan
Domains 489

19
ITERATED INTEGRATION AND CHANGE
S OF VARIABLES 498
19.1 Fubini's Theorem 498
19.2 The Change of Variables Theorem:
Statements and Examples 505
19.3 Proof of the Change of Variables Theo
rem 510

20
LINE AND SURFACE INTEGRALS 520
20.1 Arclength and Line Integrals 520
20.2 Surface Area and Surface Integrals
533
20.3 The Integral Formulas of Green and
Stokes 543
 CONTENTS iX

A
CONSEQUENCES OF THE FIELD AND POSITIVITY AXIOMS 559
A.1 The Field Axioms and Their Consequences 559
A.2 The Positivity Axioms and Their Consequences 563

B
LINEAR ALGEBRA 565

Index 581
 PREFACE

The goal of this book is to rigorously present the fundamental concepts of mathematical
analysis in the clearest, simplest way, within the context of illuminating examples and
stimulating exercises. I hope that the student will assimilate a precise understanding of
the subject together with an appreciation of its coherence and significance. The full book
is suitable for a year-long course; the first nine chapters are suitable for a one-semester
course on functions of a single variable.
I cannot overemphasize the importance of the exercises. To achieve a genuine under-
standing of the material, it is necessary that the student do many exercises. The exercises
are designed to be challenging and to stimulate the student to carefully reread the relevant
sections in order to properly assimilate the material. Many of the problems foreshadow
future developments. The student should read the book with pencil and paper in hand
and actively engage the material. A good way to do this is to try to prove results before
reading the proofs. ·
Mathematical analysis has been seminal in the development of many branches of
science. Indeed, the importance of the applications of the computational algorithms that
are a part of the subject often leads to courses in which familiarity with implementing
these algorithms is emphasized at the expense of the ideas that underlie the subject.
While these techniques are very important, without a genuine understanding of the
concepts that are at the heart of these algorithms, it is possible to make only limited use
of these computational possibilities. I have tried to emphasize the unity of the subject.
Mathematical analysis is not a collection of isolated fact and techniques, but is, instead,
a coherent body of knowledge. Beyond the intrinsic importance of the actual subject, the
study of mathematical analysis instills habits of thought that are essential for a ?proper
understanding of many areas of pure and applied mathematics.
In addition to the absolutely essential topics, other important topics have been ar-
ranged in such a way that selections can be made without disturbing the coherence of
the course. Chapters and sections containing material that is not subsequently referred
to are labeled by asterisks.
At the beginning of this course it is necessary to establish the properties of real
numbers on which the subsequent proofs will be built. It has been my experience that in
order to cover, within the allotted time, a substantial amount of analysis, it is not possible
to provide a detailed construction of the real numbers starting with a serious treatment
of set theory. I have chosen to codify the properties of the real numbers as three groups
of axioms. In the Preliminaries, the arithmetic and order properties are codified in the
Field and Positivity Axioms: a detailed discussion of the consequences of these axioms,
which certainly are familiar to the student, is provided in Appendix A. The least familiar
of these axioms, the Completeness Axiom, is presented in the first section of the first
chapter, Section 1.1.

xi
Xii PREFACE

The first four chapters contain material that is essential. In Chapter 2 the proper-
ties of convergent sequences are established. Monotonicity, linearity, sum, and product
properties of convergent sequences are proved. Three important consequences of the
Completeness Axiom are proved: The Monotone Convergence Theorem, the Nested
Interval Theorem, and the Sequential Compactness Theorem. Chapter 2 lays the founda-
tion for the later study of continuity, limits and integration which are approached through
the concept of convergent sequences. In Chapter 3 continuous functions and limits are
studied. Chapter 4 is devoted to the study of differentiation.
Chapter 5 is optional. The student will be familiar with the properties of the logarith-
mic and trigonometric functions and their inverses, although, most probably, they will
not have seen a rigorous analysis of these functions. In Chapter 5, the natural logarithm,
the sine, and the cosine functions are introduced as the (unique) solutions of particular
differential equations; on the provisional assumption that these equations have solutions;
an analytic derivation of the properties of these functions and their inverses is provided.
Later, after the differentiability properties of functions defined by integrals and by power
series have been established, it is proven that these differential equations do indeed have
solutions, and so the provisional assumptions of Chapter 5 are removed. I consider Chap-
ter 5 to be an opportunity to develop an appreciation of the manner in which the basic
theory of the first four chapters can be used in the study of properties of solutions of
differential equations. Not all of the chapter need be covered and certainly the viewpoint
that the basic properties of the elementary functions are already familiar to the student
and therefore the chapter can be skipped is defensible.
Chapter 6 is devoted to essential material on integration. The fundamental proper-
ties of the Riemann integral are developed exploiting the properties of convergent real
sequences through an integrability criterion called the Archimedes-Riemann Theorem.
Chapter 7 contains further top'fcs in integration that are optional: later developments are
independent of the material in Chapter 7.
The study of the approximation of functions by Taylor polynomials is the subject
of Chapter 8. In Chapter 9, we consider a sequence of functions that converges to a limit
function and study the way in which the limit function inherits properties possessed by
the functions that are the terms of the sequence; the distinction between pointwise and
uniform convergence is emphasized. Depending on the time available and the focus of a
course,', selections can be made in Chapters 8 and 9; the only topic in these chapters that
is needed later is the several variable version of the second-order Taylor Approximation
Theorem. I always cover the first three sections of Chapter 8 and one or two of the par-
ticular jewels of analysis such as the Weierstrass Approximation Theorem, the example
on an infinitely differentiable function that is not analytic, or the example of nowhere
differentiable continuous functions.
The study of functions of several variables begins in Chapter 10 with the study of
Euclidean space ffi.n. The scalar product and the norm are introduced. There is no class of
subsets of ffi.n that plays the same distinguished role with regard to functions of several
variables as do intervals with regard to functions of a single variable. For this reason, the
general concepts of open and closed subsets of ffi.n are introduced and their elementary
properties examined. In Chapter 11, we study the manner in which the results about
sequences of numbers and functions of a single variable extend to sequences of points
in ffi.n, to functions defined on subsets of Euclidean space, and to mappings between such
 PREFACE Xiii

spaces. The concepts of sequential compactness, compactness, pathwise connectedness

and connectedness are examined for sets in IRn in the context of the special properties
possessed by functions that have as their domains such sets. Chapters 10 and 11 are
extensions to functions of several variables of the material covered in Chapters 1, 2,
and 3 for functions of one variable.
Chapter 12, on metric spaces, is optional. The student will have already seen im-
portant specific realizations of the general theory, namely the concept of uniform con-
vergence for sequences of functions and the study of subsets of Euclidean space, and
with these examples in mind can better appreciate the general theory. The Contraction
Mapping Principle is proved and used to establish the fundamental existence result on
the solvability of nonlinear scalar differential equations for a function of one variable.
This serves as a powerful example of the use of brief, general theory to furnish con-
crete information about specific problems. None of the subsequent material depends on
Chapter 12.
The material related to differentiation of functions of several variables is covered in
Chapters 13 and 14. The central point of these chapters is that a function of several vari-
ables that has continuous partial derivatives has directional derivatives in all directions,
the Mean Value Theorem holds, and therefore the function has good local approximation
properties.
The study of mappings between Euclidean spaces that have continuously differen-
tiable component functions is studied in Chapter 15. At each point in the domain of
a continuously differentiable mapping there is defined the derivative matrix, together
with the corresponding linear mapping called the differential. Approximation by linear
mapping is studied and the chapter concludes with the Chain Rule for mappings. Here,
and at other points in the book, it is necessary to understand some linear algebra. As one
solution of the problem of establishing what a student can be expected to know, the entire
Section 15.1 is devoted to the correspondence between linear mappings from lRn to lRm
and m x n matrices. As for the other topics that involve linear algebra, in Appendix B
basic topics in linear algebra are described, and using the cross product of two vectors
full proofs are provided for the case of vectors and linear mappings in JR 3 : in particular,
the relation between the determinant and volume is established.
The Inverse Function Theorem and the Implicit Function Theorem are the focus of
Chapters 16 and 17, respectively. I have made special effort to clearly present these the-
orems and related materials, such as the minimization principle for studying nonlinear
systems of equations, not as isolated technical results but as part of the theme of un-
derstanding what properties a mapping can be expected to inherit from its linearization.
These two theorems are surely the clearest expression of the way that a nonlinear object
(a mapping or a system of equations) inherits properties from a linear approximation.
In a course in which there is very limited time and it is decided that a significant part of
integration for functions of several variables must be covered, the material in Chapters 16
and 17, except for the Inverse Function Theorem in the plane, can be deferred and the
course can proceed directly from Chapter 15 to Chapter 18.
The theory of integration of functions of several variables occupies the last three
chapters of the book. In Chapter 18, the integral is first defined for bounded functions
defined on generalized rectangles. Most of the results for functions of a single variable
carry over without change of proof. The Archimedes-Riemann Theorem is proved as
 XiV PREFA CE

the principal criterion for integrability. We prove

that a bounded function defined on a
generalized rectangle is integrable if its set of
discontinuities has Jordan content 0. Then
integration for bounded functions defined on
bounded subsets of JRn is considered, in
terms of extensions of such functions to gene
ralized rectangles containing the original
domain. Familiar properties of the integral of
a function of a single variable (linearity,
monotonicity, additivity over domains, and so
forth) are established for the integral of
functions of several variables. In Chapter 19,
Fubini's Theorem on iterated integration
is proved and the Change of Variables Theorem
for the integral of functions of several
variables is proved. In Chapter 20, the book conc
ludes with the study of line and surface
integrals. Our goal is to clearly present a descr
iption and proo f of the way in which
the First Fundamental Theorem of Calculus
(Integrating Derivatives) for functions of
a single variable can be lifted from the line
to the plane (Green's Formula) and then
how Green's Formula can be lifted from the
plane to three-space (Stokes's Formula).
I have resisted the temptation to present the gene
ral theory of integration of manifolds.
In order to make the analytical ideas transparen
t, rather than present the most general
results, emphasis has been placed on a caref
ul treatment of parameterized paths and
parameterized surfaces, so that the essentially
technical issues associated with patching
of surfaces are not present.

Comments on the New Edition

The first edition was thoroughly scrutinized in
the light of almost ten years of experience
and much comment from users. More than two
hundred new exercises were added, of
varying levels of difficulty. A multitude of smal
l changes have been made in the exposition
to make the material more accessible to the stude
nt. Moreover, quite substantial changes
were made that need to be taken into considera
tion in developing a syllabus for a course.
Some comment on these changes is in order.

Chapter 1: Sections 1.1 and 1.2 have been rewri

tten. Auxiliary material has been
pruned or placed in the exgcise s. The Dedekind
1 Gap Theorem is no longer present
since it is no longer needed in the development
of the integral. The theorem that any
interval of the form [c, c + 1) contains exact
ly one integer has become the basis of
the proo f of the density of the rationals.
Chapter 2: Lemma 2.9, which we call the Com
parison Lemma, has replaced the
Squeezing Principal of the first edition as a
frequently used tool to establish con-
vergence of a sequence. Proofs of the product
and quotient properties of convergent
sequences have been simplified. The material
from the preceding Chapter 2 has
been regathered differently among the Sections
2.1, 2.2, 2.3, and 2.4 and some addi-
tional topics and examples have been included.
A new optional section, Section 2.5,
on compactness has been added with a nove
l proof of the Heine-Borel Theorem.
The theorem formerly called the Bolzano-Weiers
trass Theorem is now consistently
called the Sequential Compactness Theorem.
Chapter 3: Section 3.4 is now an independe
nt brief section on uniform continuity
in which a novel sequential definition of unifo
rm continuity is used. Section 3.5 is
now a brief independent section in which the
sequential definitions of continuity at
a point and uniform continuity are reconciled
with the corresponding E -8 criteria.
 PREFACE XV

Section 3.6 is a significantly altered .version of Section 3.4 of the first edition in
which the main results regarding continuity of inverse functions are derived from
the fact that a monotone function whose image is an interval must be continuous. A
more careful treatment of rational power functions is provided.
Chapter 4: Section 4.2 on the differentiation of inverse functions and composi-
tions has been amplified and clarified. A better motivated proof of the Mean Value
Theorem is provided that is an easily recognized model for the later Cauchy Mean
Value Theorem. The Darboux Theorem regarding the intermediate value property
possessed by the derivative of a differentiable function and what was called the
Fundamental Differential Equation are not present in this edition. Material has been
inserted in the section on the Fundamental Theorem of Calculus (Differentiating
Integrals) which emphasizes the points previously made in now absent Section 4.5
of the first edition.
Chapter 5: The basic material remains the same as in the first edition but many
more details have been added and the material has been divided into more easily
digestible subsections.
Chapters 6 and 7: The material in these two chapters on integration is very different
from the corresponding material in the first edition. First, the essential material,
including both Fundamental Theorems of Calculus, has been gathered together
in the single Chapter 6 while the auxiliary material is now in Chapter 7. More
importantly, the basis of the development of the integral is different. In the first
edition, a function was defined to be integrable provided that there was exactly one
number that lay between each lower and upper Darboux sum and then the Dedekind
Gap Theorem was used to establish an integrability criterion. We now immediately
introduce the concept of lower and upper integrals and define a function to be
integrable provided that the upper integral equals the lower integral. We define the
concept of an Archimedean sequence of partitions for a bounded function on a closed
bounded interval and prove a basic integrability criterion we call the Archimedes-
Riemann Theorem. This accessible sequential convergence criterion together with
the results we have established for sequences provides a well motivated method to
establish the basic properties of the integral. Finally, the gap of a partition P is now
denoted by gap P rather that II P 11.
Chapter 8: A number of smaller changes have been made: for instance, a crude
initial estimate of e is now obtained by a transparent comparison with Darboux sums
rather than the previous subtle change of variables computation and the treatment
of Euler's constant is clarified. The proofs of Newton's Binomial Theorem and the
Weierstrass Approximation Theorem are simplified.
Chapter 9: Section 9.3 on the manner in which continuity, differentiability and
integrability is inherited by the limit of a sequence of functions has been sharpened.
The discussion in Section 9.6 of the example of a continuous, nowhere differentiable
function has been greatly simplified by the introduction of the geometric concept
of a tent function of base length 2£.
Chapter 10: In this and succeeding chapters the distance between two points u
and v in JR.n is now denoted by dist(u, v) rather than d(u, v), what was called a
 XVI PREFACE

"symmetric neighb orhood " of a point is now called "an open ball
about" a point and
the notation changes fromN ,.(u) to Br(u). The material in Chapte
r 10 is essentially
unchanged.
Chapter 11: Uniform continuity is now defined in terms of differe
nces of sequences
as it was for functions of a single variable. What was Section 11.3
in the first edition is
now split into two sections. Section 11.3 is devoted to pathwise
connectedness and
the intermediate value property while Section 11.4 is devote
d to connectedness
and the intermediate value property. Both sections are labeled
as optional since
the only use made later regarding connectedness is that the image
of a generalized
interval under a continuous function is an interval. A very short
independent proof
of this fact can be provided when it is needed.
Chapter 12: This chapter remains essentially unchanged and is
still optional.
Chapters 13 and 14: In these and succeeding chapters for a
function of several
variables fat the point u in its domain the classic notation V' f (u)
is now consistently
used for the derivative vector and \7 2 f (u) is used for the Hessia
n. The exposition
in Section 14.1 has been abbreviated and the succeeding two
sections labeled as
optional.
Chapters 15, 16, and 17: The exposition has been tightened and
clarified in a number
of places but the material remains essentially the same as in the
first edition.
Chapter 18: The development of the integral has been substan
tially changed in
order to parallel the new treatment of integration of functions of
a single variable in
Chapter 6. This has led to considerable simplification and clarific
ation.
Chapter 19 and Chapter 20: These contain material that was
in Chapter 19 of the
first edition. The material has not been substantially changed.

Acknowledgments for the First Edition

Preliminary versions of this pook, in note form, have been used
in classes by a number
of my colleagues. The book has been improved by their comme
nts about the notes and
also by suggestions from other colleagues. Accepting sole respon
sibility for the final
manuscript, I warmly thank Professors James Alexander, Stuart
Antman, John Benedetto,
Ken Berg, Michael Boyle, Joel Cohen, Jeffrey Cooper, Craig Evans,
Seymour Goldberg,
Paul Green, Denny Gulick, David Hamilton, Chris Jones, Adam
Kleppner, John Millson,
Umberto Nero, Jacobo Pejsachowicz, Dan Rudolph, Jerome Sather,
James Schafer, and
Daniel Sweet. I would like to thank the following reviewers
for their comments and
criticisms: Bruce Barnes, University of Oregon; John Van Eps,
California Polytechnic
State University-San Luis Obispo; Christopher E. Hee, Eastern
Michigan University;
Gordon Melrose, Old Dominion University; Claudio Morales,
University of Alabama;
Harold R. Parks, Oregon State University; Steven Michael Seuber
t, Bowling Green State
University; William Y slas Velez, University of Arizona; Cliffor
d E. Weil, Michigan State
University; and W. Thurmon Whitney, University of New Haven.
It is a pleasure to thank
Ms. Jaya Nagendra for her excellent typing of various version
s of the manuscript, and
also to thank the editorial and production personnel at PWS
Publishing Company for
their considerate and expert assistance in making the manus
cript into a book. I am
especially grateful to a teacher of mine and to a student of mine.
As an undergraduate at
 PREFACE ~vJi

Rutgers University, I was very fortunate to have Professor John Bender as my teachpr.
He introduced me to mathematical analysis .. Moreover, his personal encouragement was
what led me to pursue mathematics as a lifetime study. It is not possible to adequately
express my debt to him. I also wish to single out for special thanks one of the many
students who have contributed to this book. Alan Preis was a great help to me in the fin'
preparation of the manuscript. His assistance and our stimulating discussions in this final
phase made what could have been a very tiresome task into a pleasant one.

Acknowledgments for the Second Edition

I continue to be indebted to those I acknowledged above. Moreover, I am further indebt~d
to those who kindly sent comments and suggestions for change, including misprint
notifications, after reading the first edition. I particularly thank Professor David Calvi~
for his careful reading of the first edition and initial versions of the second.
However, for the publication of the second edition a quite special acknowledgment
is due my friend and colleague Professor James A. Yorke. During the academic'yqar
2003-4, Jim taught a year-long course from my book. It was the first time he had taught
such a course. He dove into the task with great vigor and he critically thought about all
aspects of the development of the material. We talked for many hours each week. H((
had numerous suggestions for improving the exposition ranging from small, import~~t
additions that made the material more understandable for the stqdent to more global
suggestions that significantly altered parts of the main exposition. He worked extensively
with students to find the points of the text they found difficult to read or lacking
motivation. Together we worked at making more natural the proofs that seemed to tHe
ir
students like pulling rabbits from a hat. We sought proofs they could imagine creating
themselves. Jim's creative enthusiasm and energy encouraged me to actually complete
the second edition despite the persistent pressure of other work.
I warmly thank my colleagues in publishing, Bob Pirtle, Katherine Cook, Cheryll ·
Linthicum, and Merrill Peterson, for their highly professional, accommod&ting, an4
friendly partnership in preparing this second edition. ~·
Patrick M. Fitzpatrick
 ABOUT THE AUTHOR

Patrick M. Fitzpatrick (Ph.D., Rutgers University) held post-doctoral

positions as an
instructor at the Couran t Institute of New York University and as an L.
E. Dickson Instruc-
tor at the University of Chicago. Since 1975 he has been a membe r of
the Mathematics
Department at the University of Maryland at College Park, where he
is now Professor of
Mathematics and Chair of the Department. He has also held Visiting
Professorships at
the University of Paris and the University of Florence. Professor Fitzpatr
ick's principal
research interest, on which he has written more than fifty research articles,
is nonlinear
functional analysis.

xviii
 PRELIMINARIES

SETS AND FUNCTIONS

For a set A, the membership of the element x in A is denoted by x E A or x in A, and the
nonmembership of x in A is denoted by x ¢ A. A member of A is often called a point
in A. Two sets are the same if and only if they have the same members. Frequently sets
are denoted by braces, so that {x I statement about x} is the set of all elements x such
that the statement about x is true.
If A and B are sets, then A is called a subset of B if and only if each member of
· A is a member of B, and we denote this by A ~ B or by B 2 A. The union of two sets
A and B, written A U B, is the set of all elements that belong either to A or to B; that
is, AU B = {x I x is in A or xis in B}. The word or is used here in the nonexclusive
sense, so that points that belong to both A and B belong to A U B. The intersection of
A and B, denoted by A n B, is the set of all points that belong to both A and B; that is,
An B = {x I xis in A and xis in B}. Given sets A and B, the complement of A in B,
denoted by B\A, is the set of all points in B that are not in A. In particular, for a set B
and a point x 0 , B\ {x0 } denotes the set of points in B that are not equal to x 0 • The set that
has no members is called the empty set and is denoted by 0.
Given two sets A and B, by a function from A to B we mean a correspondence
that associates with each point in A a point in B. Frequently we denote such a function
by f : A ---+ B, and for each point x in A, we denote by f (x) the point in B that is
associated with x. We call the set A the domain of the function f : A ---+ B, and we
define the image off: A ---+ B, denoted by f(A), to be {y I y = f(x) for somepoint
x in A}. If f(A) = B, the function f: A ---+ B is said to be onto. If for each pointy in
f(A) there is exactly one point x in A such that y = f(x), the function f: A ---+ B is
said to be one-to-one. A function f: A ---+ B that is both one-to-one and onto is said to
be invertible. For an invertible function f: A ---+ B, for each point y in B there is
exactly one point x in A such that f (x) = y, and this point is denoted by f - 1 (y); this
correspondence defines the function f- 1 : B ---+ A, which is called the inverse function
of the function f : A ---+ B.

THE FIELD AXIOMS FOR THE REAL NUMBERS

In order to rigorously develop analysis, it is necessary to understand the foundation on
which it is constructed; this foundation is the set of real numbers, which we will denote
by JR. Of course, the reader is quite familiar with many properties of the real numbers.
However, in order to clarify the basis of our development, it is very useful to codify the
properties of JR. We will assume that the set of real numbers lR satisfies three groups

1
2 PRELIMINARIES

of axioms: the Field Axioms, the Positivity Axioms, and the Completeness Axiom. A
discussion of the Completeness Axiom, which is perhaps the least familiar to the reader,
will be deferred until Chapter 1. We will now describe the Field Axioms and the Positivity
Axioms and some of their consequences.
For each pair of real numbers a and b, a real number is defined that is called the
sum of a and b, written a+ b, and a real number is defined that is called the product of
a and b, denoted by ab. These operations satisfy the following collection of axioms.

The Field Axioms

Commutativity of Addition: For all real numbers a and b,
a +b = b +a.
Associativity of Addition: For all real numbers a, b, and c,
(a+ b)+ c =a+ (b +c).
The Additive Identity: There is a real number, denoted by 0, such that
O+a=a+O=a for all real numbers a.
The Additive Inverse: For each real number a, there is a real number b such that
a +b = 0.
Commutativity of Multiplication: For all real numbers a and b,
ab = ba.
Associativity of Multiplication: For all real numbers a, b, and c,
(ab)c = a(bc).
The Multiplicative Identity: There is a real number, denoted by 1, such that
Ia = al =a for all real numbers a.
The Multiplicative Inverse: For each real number a # 0, there is a real number b such
that

ab = 1.
The Distributive Property: For all real numbers a, b, and c,
a(b +c) = ab + ac.
The Nontriviality Assumption:
1 # 0.
The Field Axioms are simply a record of the properties that one has always assumed
about the addition and multiplication of real numbers.
From the Field Axioms it follows 1 that there is only one number that has the property
attributed to 0 in the Additive Identity Axiom. Moreover, it also follows that for each

1
Verification of these and of subsequent assertions in these Preliminaries is provided in Appendix A.
 PRELIMINARIES 3

real number a,
aO = Oa = 0,
and that for any real numbers a and b,
if ab = 0, then a = 0 or b = 0.

The Additive Inverse Axiom asserts that for each real number a, there is a solution
of the equation

a +x = 0.
One can show that this equation has only one solution; we denote it by -a and call it
the additive inverse of a. For each pair of numbers a and b, we define their difference,
denoted by a - b, by

a- b =a+ (-b).

The Field Axioms also imply that there is only one number having the property
attributed to 1 in the Multiplicative Identity Axiom. For a real number a =j:. 0, the
Multiplicative Inverse Axiom asserts that the equation

ax= 1
1
has a solution. One can show there is only one solution; we denote it by a- and call
it the multiplicative inverse of a. We then define for each pair of numbers a and b =j:. 0
their quotient, denoted by ajb, as

~
b
=ab- 1
•

It is a somewhat tedious algebraic exercise to verify the implications of the Field Axioms
that we have just mentioned and also to verify the following familiar consequences of
these same axioms: For any real numbers a and b =j:. 0,

-(-a)= a, and

THE POSITIVITY AXIOMS FOR THE REAL NUMBERS

In the real numbers there is a natural notion of order: greater than, less than, and so on.
A convenient way to codify these properties is by specifying axioms satisfied by the set
of positive numbers.

The Positivity Axioms

There is a set of real numbers, denoted by P, called the set of positive numbers. It has
the following two properties:

Pl If a and bare positive, then ab and a+ bare also positive.

P2 For a real number a, exactly one of the following three alternatives is true:

a is positive, -a is positive, a= 0.
4 PRELIMINARIES

The Positivity Axioms lead in a natural way to an ordering of the real numbers: For
real numbers a and b, we define a > b to mean that a - b is positive, and a ::: b to mean
that a > bora =b. We then define a < b to mean that b > a, and a ::: b to mean that
b::: a.
Using the Field Axioms and the Positivity Axioms, it is possible to establish the
following familiar properties of inequalities (Appendix A):
i. For each real number a =f. 0, a 2 > 0. In particular, 1 > 0 since 1 =f. 0 and 1 = 12 •
ii. For each positive number a, its multiplicative inverse a- 1 is also positive.
iii. If a > b, then
ae >be if e > 0,
and
ae <be if e < 0.

Interval Notation
For a pair of real numbers a and b such that a < b, we define

(a, b) = {x in JR I a < x < b},

[a, b] = {x in JR I a :::; x :::; b},
(a, b] = {x in JR I a < x :::; b},
and
[a, b) = {x in JR I a :::; x < b}.
Moreover, it is convenient to use the symbols oo and -oo in the following manner.
We define

[a, oo) = {x in JR I a ::S x},

(- oo, b] = {x in JR I x :::; b},
(a, oo) = {x in JR I a < x},

and
(- oo, b) ={x in JR I x < b},
( -oo, oo) =JR.
The reader should be very careful to observe that although we have defined, say,
[a, oo), we have not defined the symbols oo and - oo. In particular, we have not adjoined
additional numbers to JR.
It is also convenient to set [a, a] = {a}. In general, when we write [a, b] or (a, b),
unless another meaning is explicitly mentioned, it is assumed that a and b are real
numbers such that a < b.
Each of the sets listed above is called an interval. In the analysis of functions
f : A -+ JR, where A is a set of real numbers, a special role is played by those functions
that have an interval as their domain A. In particular, intervals of the form (a, b), which we
call open intervals, or of the form [a, b], which we call closed intervals, will frequently
be the domains of the functions that we will study.
 CHAPTER

1
TOOLS FOR
ANALYSIS

1.1 THE COMPLETENESS AXIOM

AND SOME OF ITS CONSEQUENCES
A rigorous understanding of mathematical analysis must be based on a proper under-
standing of the set of real numbers. The purpose of this first chapter is to establish the
fundamental properties of the set JR. of real numbers, to describe the properties possessed
by the special subsets of the real numbers consisting of the natural numbers, the inte-
gers, and the rational and irrational numbers, and to establish some basic inequalities
and algebraic identities.
The properties of addition and multiplication of real numbers have been codified
in the Preliminaries as the Field Axioms. The set of real numbers is also equipped
with the concept of order, and the properties of order and inequality have been codified
in the Preliminaries as the Positivity Axioms. Many interesting properties of the real
numbers are consequences of the Field and Positivity Axioms. However, an additional
axiom is necessary. To explain why this is so, we now introduce some special subsets
of JR. ~ft

We begin by defining the natural numbers. Of course, these are long familiar to the
reader. The natural numbers are the numbers 1, 2, 3, and so on. However, it is necessary
to make this statement more precise, and a convenient way of doing so is to first introduce
the concept of an inductive set.

Definition A set S of real numbers is said to be inductive provided that

i. the number 1 is in S
ii. if the number x is in S, the number x + 1 is also in S.
The whole set of real numbers JR. is inductive. Also, using just the fact that the
number 1 is greater than the number 0, it follows that the set {x in JR. 1 x :;:: 0} is induc-
tive, as is the set {x in JR. 1 x :;:: 1}. The set of natural numbers, denoted by N, is defined
to be the intersection of all inductive subsets of JR. The set N itself is inductive. To see
this, observe that the number 1 belongs to N since 1 belongs to every inductive set.
Furthermore, if the number k belongs toN, then k belongs to every inductive set; thus,

5
6 ADVANCED CALCULUS

k + 1 belongs to every inductive set, and therefore k + 1 belongs to N. Therefore, N is

inductive and, by definition, it is contained in every other inductive set. Thus,

if A is a set of natural numbers that is inductive, then A = N. ( 1.1)

Arguments based on this property occur so frequently that it is useful to formalize them
as follows.

Principle of Mathematical Induction

For each natural number n, let S(n) be some mathematical assertion. Suppose that S(l)
is true. Also suppose that whenever k is a natural number such that S (k) is true, then
S(k + 1) is also true. Then S(n) is true for every natural number n.

Proof
Define A = {kin N I S(k) is true}. The assumptions mean precisely that A is an in-
ductive subset of N. According to (1.1), A = N. Thus, S(n) is true for every natural
number n. •
Example 1.1 For each natural number n,

~ j = n(n + 1).
~
J=l
2

We use the Principle of Mathematical Induction to prove this. For a natural number n,
let S (n) be the assertion that the above formula holds. Clearly, S ( 1) is true. Suppose
that k is a natural number such that S(k) is true; that is,

k • k(k + 1)
L. 1--
j=l
2 .

Then

L:
k+l

.
1 = L: 1
.
[ k ]
+ (k + o =
k(k
+
2
1)
+ (k + 1) =
(k
+
1)(k
2
+
2)
;
]=1 j=l

that is, S(k + 1) is true. By the Principle of Mathematical Induction, the above
summation formula holds for all natural numbers n. •

As we expect, for natural numbers m and n,

• The sum, m + n, is a natural number, and
• The product, mn, is a natural number.

We leave it as an exercise for the reader to use the Principle of Mathematical

Induction to prove the sum and product properties of the natural numbers
(Exercise 6).
Other documents randomly have
different content
 The Project Gutenberg eBook of
Salakuljettajan tytär eli Mitä aallot kertoivat
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Salakuljettajan tytär eli Mitä aallot kertoivat

Author: Emily Nonnen

Translator: Johan Bärlund

Release date: December 2, 2020 [eBook #63941]

Language: Finnish

Credits: Tuula Temonen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

SALAKULJETTAJAN TYTÄR ELI MITÄ AALLOT KERTOIVAT ***
SALAKULJETTAJAN TYTÄR

eli Mitä aallot kertoivat

Kirj.

Emily Nonnen

Suomennos Johan Bärlund

Raumalla, Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapainossa, 1890.

SISÄLTÖ:

I. Kalastajan tyttö Svartviikissä.

II. Kylässä.
III. Salakuljetus.
IY. Urhea päätös.
V. Maantiellä.
VI. Pieni kukkaistyttö.
VII. Niilo.
VIII. Titania.
IX. Elsan ensimäinen esiintyminen.
X. Yliskamarissa.
XI. Lääkäri ja hänen sisarensa.
XII. Vankilassa.
XIII. Ekepyy.
XIV. Muuan käynti sairaan luona.
XV. Tunnustus.
XVI. Mitä Elsa arveli.
XVII. Venetsiassa.
XVIII. Matkustus.
XIX. Spezzian lahdelma.
XX. Florensissa.
XXI. Ikuinen kaupunki.
 XXII. Jälleennäkeminen.
XXIII. Vieraissa käynti.
XXIV. Lopputapauksia.
ENSIMMÄINEN LUKU.

Kalastajan tyttö Svartviikissä.

Oli kaunis aamu. Keveä sumu levisi ikäänkuin vaippa taivaalla,

lieventäen auringon säteitä; taivaan rannalla lepäsi meri kirkkaana
kuin peili; mutta rannalla kuului kumisevaa suhisemista, jossa aallot
uneliaasti loiskuivat kallioita vasten; etäinen saaristo loisti kuin
hopea, kun joku himmeä auringon säde silloin tällöin lankesi sen
rinteille; taivas, meri ja maa, kaikki vivahti yhtä hopeanharmaalta,
jolla on niin hyvä ja mieltä rauhoittava vaikutus.

Jyrkkää kalliopolkua, joka vei rannalta ylöspäin, tuli kaksi

talonpoikaisnaista käyden; vanhempi heistä kantoi suurta koria,
täynnä hauroja.

"Tuo kori on ylen raskas teille, äiti Maija", sanoi nuorempi; "tulkaa,
minä tulen auttamaan teitä sitä kantamassa; täällä on niin liukasta
kivillä sateen jälkeen. Mutta mitä se on, jota te katselette? ei
todellakaan ole niinkään huokea kulkea täällä, jollei tarkoin varo
itseään; jalka luiskahtaa huokeasti, ja jos kerran putoo alas näiltä
jyrkiltä kallioilta, niin ei konsanaan pääse ylös, se on varma, se."
 "Niin, katsoppas Anna Leena, minä kurkistan juuri kalastajan
tyttöä tuolla kaukana; Musta Jussin lasta, kuten tiedät. Sangen
harvoin käyn tätä tietä; vaan ani harvoin, silloin kun tahdon tuoda
erästä toista laatua hauraa, jota ainoastaan löytyy perukassa tuolla
alhaalla, ja jota ukollani on tapana viedä mukanansa Almsjön
vapaaherrattarelle, käydessään kaupungissa; sillä hän on kivulloinen,
ja lääkäri on sanonut, että hänen on lepääminen hauralla. Kaikkia
merkillisiä ihmiset nyt löytävät tähän aikaan! Mutta mitähän se
olikaan, jota, minun piti sanoa? Niin, silloin näen aina kalastajan
tytön istuvan samassa paikassa kalliolla ja kurkistelevan merelle
päin, ikäänkuin näkisi hän kummituksia; se on kaunis tyttö, sitä ei
voi kieltää, katso miten tukkansa lentää tuulessa, kun vähäkin
puhaltaa; se hohtaa kuin kulta, ja nuo suuret mustat silmät sitten;
luulen että lapsi on lumottu, hän ei koskaan liikahda, istuessaan
tuolla kivellä; jonakuna kauniina päivänä voi tapahtua että vesi
viruttaa hänet pois, ja kuka tietää vaikkapa hän taas nousee ylös
vedenpeikkona; tuollaista sattuu toisinaan, olen kuullut", kuiskasi
eukko sala-kähmää.

"Voi", sanoi Anna Leena, joka ei näyttänyt kuulevan tuota

viimeistä muistutusta, "sitte se ehkä on sama pieni tyttö, josta isäni
puhuu; hän näkee hänet, kun hän joskunaan tule tänne Svartviikiin
kalastamaan, aina hän istuu harmaassa hameessa tuolla harmaalla
kalliolla; isä sanoo häntä merikajakaksi, hän näyttää ikäänkuin
kuuntelevan jotakin; joko sitten aaltoja tai myrskyä, joka on tulossa,
niinkuin sanotaan merikajakankin tekevän. Mutta enkö nähnyt noita
pieniä kalpeita kasvoja kirkossa viime sunnuntaina? Hän näytti niin
hartaalta, ja oli kovin arka."

"Niinpä, varsin oikein; hän oli siellä äitinsä kanssa, muuten ei

tapahdu usein, että tuo väki käy Jumalan huoneessa. Lapsi parka,
tulee surku häntä, vanhempain sanotaan olevan äreät häntä
kohtaan, erittäin äidin, joka näyttää kolkolta kuin kallis aika, aina
tuima ja synkkä, luulisi hänellä olevan jotakin omalla tunnollaan ja
hyvinpä voi niin olla, sillä he ovat häijyä väkeä, vaikka minä en
paljonkaan tunne heitä, sillä he ovat niin vähässä yhteydessä kylän
kanssa; harvoin tulevat kaloinensa kaupoille, vaikka siitäpä juuri
heidän pitäisi elämän."

"Asuvatko he tuossa pimeässä mökissä tuolla kallion vieressä?"

kysyi
Anna Leena.

"Asuvat niinkin," vastasi äiti Maija, "vanha hökkeli, jossa kukaan ei

tahtonut asua ennenkuin he tulivat sinne. Sanotaan että siellä on
kummituksia, pitäisi kuulua merkillisiä ääniä yöllä, ja mustia
haahmuja liikkuu ympärillä, niin että kukaan ei tohdi mielellänsä
mennä sinne hämärässä."

"Voi, niin pöyhistävää!" sanoi nuorempi naisista ja näytti kokonaan

aaveita pelkäävältä, vaikka oli kirkas päivä.

"Niin, kyllä minä sanon sinulle kuinka tuon seikan laita oikein on",
sanoi eukko sala-kähmää. "Kerrotaan että täällä monta vuotta sitten
eli kaksi merirosvoa, jotka olivat kaksoisveljekset. He tekivät retkiä ja
ryöstivät eikä kukaan ollut varma niiltä, ja siihen aikaan kukaan ei
tohtinut tulla aluksella Svartviikkiin. Mutta eräänä päivänä tuli heille
riita saaliista, ja silloin löi toinen veli toisen kuoliaaksi, ja sitten hän
pakeni, kukaan ei tiedä minnekä; mutta ensin kaivoi hän maahan
osan saaliista, ja aina siitä lähtien kuullaan kumisevia ääniä ja
merkillistä kolkutusta kallionseinästä, ja tuolla etäämpänä pitäisi olla
suuri punainen verentahra kivillä, jonne mitään sammalta ei
konsanaan kasva, ja jota ei koskaan ankarinkaan rankkasade viruta
näkymättömäksi. Sen jälkeen ei kukaan tahtonut mielellään tulla
lähelle Svartviikkiä, eikä kukaan asunut töllissä, kunnes Musta Jussi,
joksika häntä sanotaan, tuli tänne muutamana kauniina päivänä
omaisinensa, ja nyt oleskelevat siellä, mutta minä en tahdo mennä
sinne sisälle, sen vakuutan, koskaan en tahdo käydä tuon
pöyhistävän punaisen kiven ohitse, jonka pitäisi haisemaan vereltä
vielä tänäkin päivänä!"

"Voi, äiti Maija, menkäämme täältä", sanoi Anna Leena kovalla

tuskalla, "minä ihmettelen mitenkä voitte tulla tänne kokoomaan
tuota viheliäistä meriruohoa, kun tuollainen kirous lepää paikalla, se
ei konsanaan voi tehdä kenellekään ihmiselle hyötyä; mennään, käy
oikein jäätävä kylmyys seljässäni."

Ja molemmat naiset ottivat raskaan korin, jonka hetkeksi olivat

asettaneet kalliolle ja riensivät pois jyrkkää polkuansa.

Mutta pieni tyttö, josta olivat puhuneet, istui varsin tyyneenä

kallion reunalla ja katsoi merelle päin. Kaukana alhaalla hänen
jalkainsa alla pieksivät aallot jyrkkää rantaa ja heittivät monta
valuavaa meriruohonseppelettä, monta kirjavaa simpukkaa kiville. Se
oli kuin ihana soitto, jota tuo pieni tyttö kuunteli, ikäänkuin unessa;
mutta tuon tuostakin liitelivät katseensa etäämmälle, ikäänkuin olisi
etsinyt jotakin.

"Voi!" sanoi hän itseksensä, "koska he mahtavat tulla kotia. Tässä

olen istunut koko päivän ja odottanut ja minä en tohdi mennä
sisälle, sillä silloin vanha Kaisa lyö minua, hän on niin vihainen
tätänykyä; tosin kyllä äitikin lyö minua toisinaan, mutta häneltä
kärsin sitä paremmin. Voi tuskinpa kenelläkään pienellä tytöllä on
niin ikävää kuin minulla? Oi, kuinka näyttivät terveiltä ja iloisilta
kaikki ne pienet lapset, jotka istuivat kirkossa vanhempainsa vieressä
tässä muutamana sunnuntaina; voi, niin kaunista kuin oli siellä
sisällä, en koskaan ole nähnyt niitäkään niin koreata ja juhlallista!
Suuret valkoiset enkelit, oikein kulta-siivillä varustetut seisoivat
molemmin puolin alttaria, ja kun aurinko paistoi heihin korkeista
ikkunoista, oi, kuinka ne säteilivät! Voinevatko enkelit taivaassa
näyttää kirkkaammilta? Ja pappi puhui niin kauniisti, minä en ole
koskaan kuullut sellaisia sanoja. Hän puhui Jumalan Pojasta, joka
sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni.' — Mutta lieneekö hän
koskaan tahtonut ottaa vastaan ketäkään sellaista kuin minä olen,
joka aina saan niin paljon toria ja kuulen ja näen ainoastaan sitä
mikä on ikävää? Ehkä, jos minä rukoilen Häntä oikein paljon! Mutta
täällä ei kukaan huoli siitä mitä minä rukoilen! Niin ja entäpä sitä
veisua sitten! Kun urut alkoivat soida, oli aivan kuin meri kuohuu
syvälle ja korkealle, ja äänet, — ne olivat kuin pienet aallot, jotka
helähtelevät ylös rantaa vasten Minusta on usein tuntunut ikäänkuin
aallot laulaisivat, ja nyt, kuultuani virret kirkossa, tuntuu minusta
juurikuin taitaisivat ne veisata muutamia samallaisia kappaleita kuin
ne, joita kuulin urkujen niin koreasti humistessa. Odotappa, minä
kuuntelen, ehkä saan kuulla jotakin kaunista."

Ja pieni tyttö kuunteli. Aaltojen loiske oli aina vaikuttanut

rauhoittavaisesti hänehen, ikäänkuin enkelien kuiskutus; ne olivat
olleet hänelle ainoat lohduttajat hädässä, mutta nyt tuntui niiden
humina saaneen selvemmän merkityksen, sillä siihen yhdistyi
muutamia sanoja eräästä virrestä, jonka hän oli kuullut kirkossa; hän
oli melkein unhottanut ne, mutta nyt ne alkoivat äkisti elää uudelleen
hänen muistissansa taas ja tiedämmehän kaikki, kuinka muutamat
sanat toisinaan ikäänkuin köyttyvät kiinni johonkin vissiin säveleen,
niin että tuo seuraa meitä, menimme minne tahansa, ja aina
kajahtaa korvissamme.
 "Olipa se merkillistä", sanoi pieni tyttö, "mutta minä en koskaan
ennen ole kuullut aaltojen veisaavan niin selvästi; ne sanovat aivan
selvästi: Älä pelkää, lapsiparka, älä pelkää:

"On linna luja Jumala

Kaikessa hädäss' auttaja."

"Oi, kuinka tuo kuuluu kauniilta; Hän on auttaja, Hän auttaa sinua
kaikessa hädässäsi!" Niinhän käy yhäti; niin, nyt tuntuu minusta että
minun ei enään ole pelkäämistä, minä tahdon aina ajatella tätä
ihanaa laulua, ja silloin kiusatkoot he minua ja lyökööt niin paljon
kuin tahtovat, se kuitenkin loppuu kerran, ja Jumala auttaa minua
kylläkin kaikessa hädässäni ja murheessani."

Silloin kuului äkisti kimeän äänen huuto: "Elsa, Elsa!" ja pieni tyttö
säpsähti niin kovin, että hän melkein oli syöksyä alas kalliolta jolla
istui.

"Elsa", huudettiin taas, "istutko sinä siellä taas ja laiskottelet, sen

sijaan että auttaisit vanhaa Kaisaa, niinkuin minä sinua käskin, kun
lähdimme pois," ja samassa tuli muuan naisihminen äkisti esille
ulkonevan kallion takaa ja tarttui lapsen käteen melkein peloittavalla
liikenteellä. Naisen kasvot olivat vaaleat ja laihat; siniset silmät olivat
kadottaneet loisteensa ja synkkä mielen-ilmaus kuvautui niissä,
mutta vielä voi nähdä että hän kerran oli ollut kauniskin, kenties
hienommasti sivistynytkin, vaikka monet huolet ja surut olivat
kaivanneet hänen muotoansa ja raivoittanut hänen mieltänsä. Elsa
parka (se oli tuon pienen tytön nimi), vapisi äidin lujista
kourailemisista ja saattoi ainoastaan vaivalla änkähyttää: "Kaisa ajoi
minun ulos ja sentähden istuin tuolla ylhäällä nähdäkseni eikö isä ja
äiti jo piankin tulisi; mutta minä en nähnyt mitäkään venettä, se tuli
ehkä toista tietä Elgaskärin sivutse; minä odotin niin kauvan, ja tulin
niin väsyneeksi", ja kyynel vieri alas lapsen poskille.

"Väsyneeksi tulee laiskuudesta", huudahti äiti tuimasti, "Kaisa ehkä

ei olisi ajanut sinua ulos, jos olisit ollut joksikin hyödyksi; katso,
tuolla hän tulee", ja Elsa kauhistui, kun tuvan ovi aukeni ja sieltä
ämmä pisti ulos petolinnun näköiset kasvonsa ja oijensi parin käsiä,
jotka melkein näyttivät pedon kynsiltä. Paksut vanukkeiset
jäänharmaat hiukset riippuivat alas tykkimyssyn alta, joka kerran oli
ollut tulipunainen, mutta jonka väriä nykyjään ei kukaan voinut
eroittaa. Keltaisista, ryppyisistä kasvoista loisti pari teräviä harmaita
silmiä, ja väärä nenä kaareutui sisään laskeuneen suun yli, jossa
löytyi ainoastaan yksi ainoa hammas jälellä. Vanhaan aikaan olisi tuo
ilkeä akka ollut vaarassa tulla noitana poltetuksi; varma on että
kaikki lapset juoksivat tiehensä kun näkivät hänen etäällä, ja sen olisi
Elsakin mielellään tehnyt, jos olisi saanut luvan; mutta nyt hän seisoi
vavisten eukon vuodattaessa toria oikein virtana. "Koskaan hän ei
ollut nähnyt niin ilkivaltaista penikkaa; mitään hän ei tehnyt, vaan
istui ja uneksui kuni hupsu", y.m. ja jokaiselta uudelta syytökseltä
tarttui äiti lujemmasti hänen pienokaiseen käsivarteensa, kunnes
tyttöparka oli ruveta huutamaan tuskasta.

Silloin kuului raskaita askeleita kallion takaa, ja muuan suuri,

tummanverevä mies, mustalla parralla ja säihkyvillä silmillä, riensi
jyrkkää polkua ja seisoi naisten edessä.

"Anna lapsen olla, Ulrika", huusi hän, "aina sinä torut raukkaa
pienokaista! Tule tänne, Elsa, mitä heillä nyt on sinua vastaan
tyttöseni?" ja hän silitteli suurella kädellänsä hänen ruskeita
kiehkuroitansa, ja lapsi nojautui hänen käsivarteensa ja itki hiljaan.
 "Niin sillä tavoin se aina on", sanoi vaimo katkerasti, "kukaan muu
ei taida tehdä sinulle mieliksi, vaan on aina toraa ja harmia; mutta
tuo tyttö saa tehdä mitä hän tahtoo eikä saa koskaan kovaa sanaa.
Sentähden hän onkin niin pilaunut, että sitä ei voi kärsiä."

"Niinpä, teillä naisilla pitää aina olla viimeinen sana, sen tiedän;
mutta nyt minulla ei ole aikaa kuunnella teidän jupinatanne;
rientäkää sisälle kaikkityyni, ja toimittakaa minulle tänne ulos
muutama pullo viinaa, sillä minulla on paljon puhuttavaa miesten
kanssa ja tuolla sisällä on niin helteistä, ja sitäpaitsi ei siellä saa
ensinkään rauhaa naisväen toralta myöskään."

Nämät sanat sanottuaan kääntyi Musta Jussi sivullepäin, jossa

venhe oli, ja vihelteli toverillensa, ja Ulrika meni Elsan ja vanhan
Kaisan kanssa sisälle tupaan, joka näytti kovin siivottomalta ja
hävinneeltä; sisällä oli kuitenkin hiukan parempaa kuin mitä
ulkomuodosta voi otaksua, muutamia tummasta tammesta tehtyjä
huonekaluja kaunisti seiniä, erään kulmakaapin päällä seisoi raskas
hopeainen kannu, joka varmaankin oli nähnyt parempia päiviä,
liedellä paloi räiskyvä tuli, jonka valossa akka sai vieläkin
noitamaisemman muodon kuin ennen.

"Katso täällä, kiiruhda itseäsi, Elsa", sanoi hän tuimasti kaapin

luona askaroiden, "vie ulos tuo tarjotin pulloineen ja laseineen
isällesi, ja tässä on muuan kirje, jonka lähetti kaupungista, tuo
yksisilmäinen matruusi tänäpänä aamulla jätti tänne lähteissänsä."

Elsa otti kaikkityyni pieniin vapiseviin käsiinsä ja meni paikalle,

missä isänsä muutamien toisten miesten kanssa oli asettunut
pehmeään sammalistoon ulkonevan kalliolohkareen alla.
 "Niin, tässä on meidän pieni kaunis Elsamme", sanoi muuan
seurasta, pitkä, ahvettunut nuorukainen vaaleankeltaisilla hiuksilla;
"tule tänne rakas orpanani, ja istahda hiukan polvilleni; siitä on
paljon aikaa kun me näimme toisiamme."

"Anna lapsen olla, Kalle", sanoi isä ankarasti, ja Elsa asetti

tarjottimen litteälle kivelle, joka oli pöydän asemesta, ja riensi pois
niin pikaan kuin mahdollista.

"Nyt, hyvät ystävät", sanoi Musta Jussi laseihin kaataessaan,

"kylläpä nyt tarvitaankin aimo kulaus sellaisen retken perästä kuin
tämä; se oli oikein tanssi, se oikein särkee käsivarsissa, sellaisia
sutkauksia kun sai tehdä; mutta sitte pääsimmekin pakoon noilta
kurjilta tullinuuskijoilta. Ajatelkaapa, mitenkä ne etsivät meitä!
Kukaan ei aavista, että meillä on olopaikkamme täällä vanhassa
merirosvojen pesässä. Juokaa ukot; olkoon meillä yhtä hyvä onni
ensikerralla kun menemme retkillemme. Nyt pitää minun katsoa
tuohon kirjeesen; niin, se on kauppias Sidengreniltä G:ssa, saa
nähdä, mitä ukolla on sanottavaa."

Hetkisen kuluttua, jolloin miehet joivat tuiki vankasti, alkoi Jussi

taas puhua:

"Ensiksikin kiittää ukko Sidengren viime lähetyksestä kun on

saanut."

"Siihen hänellä ehkä saattaa olla syytä", mutisi Matti, muuan

karsosilmäinen, terävä-nenäinen mies, joka oli käynyt punaiseksi
kasvoiltansa paljosta juomisesta, "olemmehan uskaltaneet
henkemme ja jäsenemme hänen tavaroittensa tähden!"
 "Tilin tekee hän", jatkoi Jussi, "jahka minä vaan käyn hänen
konttorissansa."

"Emmepä siitä paljonkaan saa", mutisi Matti taas.

"Vielä kirjoittaa hän, että hän näinä päivinä odottaa suurempaa

alusta kallisarvoisella rahtitavaralla, ja että kapteeni, ikäänkuin
sattumalta, tulee hetkeksi pysähtymään saaristossa tässä
läheisyydessä. Hän tahtoo niinmuodoin, että meidän pitää olla
urkkimassa, ja pitämän itsemme valmiina ottamaan vastaan osan
pakoista, kun hän antaa merkin, ja sittekun olemme saaneet ne
vahingoittumatta aluksesta ja meidän on onnistunut päästä
rannikkovartijoista, tulee meidän pitää ne salassa, kunnes hän saa
tilaisuuden lähettää niitä noutamaan.", — "Tuokaan jutku ei käy
päinsä ilman vaaraa", lisäsi Musta Jussi hetkisen vaiti-oltua, "mutta
tohdin minä yrittää kepposta, kukaan ei voi sanoa että Jussi
Svartviikissä on antanut jonkun vaaran peljättää itseänsä. Sitäpaitsi
tulee siitä rikas saalis, ja olemmepa me olleet pahemmassakin
pulassa odottamatta niin suurta palkintoa. Noh, ukot, ketkä teistä
tahtovat olla mukana; kenenkään ei pidä lähteä, jolla ei ole halua
kestää seikkailua, sitte mietimme miten parhaiten toimitamme
asian."

"Minä tahdon olla mukana!" huudahti Kalle ja löi nyrkillänsä

kiveen, niin että lasit helisivät, "siellä missä eno johtaa, ei Kallekaan
jää jäljelle, se on varma, se, joskin mentäisiin vaikka kalmaaseen
kuolemaan!"

"Aivan oikein, poikani! Entä te sitten?"

"Voit luottaa meihin", sanoi Pietari ja Kristian; mutta Matti istui

vaieten ja vaan vilkutteli silmiänsä punaisen tukkansa alta. Vihdoin
sanoi hän:

"Enpä minä mene mukana, ellen saa kuitenkin kaksikertaa

niinpaljon kuin viimein; yhden kurjan viidenkymmenen setelin!
Sentähden pitää uskaltaman hengen ja jäsenet. Ei, enemmän kuin
sata pitää minun saada osakseni, muuten en minä tule mukana."

"Mitä!" huudahti Jussi tuimasti, "luuleeko hän saavansa enemmän

kuin jonkun toisen on juolahtanut mieleen pyytää; hän, joka milt'ei
teki tyhjäksi koko asian, hullunkurisilla vehkeillänsä."

"Minä! hullunkurisia vehkeitä. Mitä tarkoittaa Jussi tuonlaisella

jupinalla? Hän on yksivaltias ja luulee että kaikkein pitäisi mukautua
hänen käsityksiinsä, mutta siitä voi tulla toista, sen hän saa nähdä."

Matti syöksi ylös ja sieppasi pullon käteensä, jonka tahtoi heittää

Jussin päähän, mutta samassa tarttui Kalle hänen käsivarteensa. Me
emme tahdo kertoa niitä hirveitä sanoja ja kiromisia, joita vaihdettiin
miesten kesken, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän
päihtyneessä tilassa; siitä tuli sellaista riekumista ja kiljumista, että
naiset, vaikka olivatkin tottuneet tällaisiin ilveihin, syöksivät tuvasta
ja pieni Elsa kietoi käsivartensa isänsä ympäri, ikäänkuin olisi
tahtonut puollustaa häntä.

"Sinä olet oma rohkea tyttöni" sanoi tuo villi merenpeikko ja otti
lapsen syliinsä, "sinun tähtesi saapi ehkä tuo viheliäinen Matti mennä
enemmittä nuhteitta."

Ulrika puhui myöskin rauhoittavia sanoja, mutta Kaisa-äiti otti

Matin erinänsä ja lie kuiskuttelivat kauvan keskenänsä. Vihdoin tuli
akka takaisin ja sanoi: "Isä Jussi, Matti on suutuksissa siitä että hän
oli ollut niin tuima ja ylvästelevä, teidän täytyy kai antaa hänelle
anteeksi ja antaa kaikki olla hyvin taas."

"Kuule nyt, Jussi", sanoi hänen vaimonsa ja veti häntä toiselle

puolelle, kun näki että hän näytti epäilevän päätöksessänsä;
"tahdotko todellakin mennä mukana ja antaa hänen tulla seuraan?
Minä en luota häneen, joka ei koskaan katso ihmistä suoraan silmiin;
ole varoillasi hänestä, sen neuvon annan sinulle."

"Niin, niin te naisväki olette aina epäluuloisia, sen tiedän", vastasi

mies; "sitäpaitsi tietää hän nyt niin paljon meidän puuhistamme, että
ei olisi hyvä saada häntä viholliseksemme. Noh niin", sanoi hän
korkealla äänellä, kääntyen toiselle puolelle, missä Matti seisoi
allapäin ja nöyrällä katseella, "koska kaikki välillämme nyt on oikein
ja hyvin, ja paloviinatippa on vahvistanut meitä vaivaloisen
matkamme jälkeen, on paras että menemme alas venheelle ja
autamme miehiä siellä kantamaan ylös raskaita pakkoja. Alkaa käydä
pimeäksi, ei yhtään kalastajaa näy merellä, niin ei kukaan näe mitä
meillä on toimena."

Nyt meni Musta Jussi, toisten miesten seurassa, venheen luo, joka
oli sijoitettu pieneen lahdelmaan; Matti yksinään jäi jälelle tuokioksi.

"Hän on sanonut minua pelkuriksi ja kurnuttajaksi", kihisi hän

hampaittensa välistä, "sitä hän on saava katua! Mutta äiti Kaisalla on
oikein, — aika ei ole vielä sisällä."

Hetkisen kuluttua näkyi veneen miehistö, Musta Jussi edellä,

kantaen raskaita pakkoja liukasta kalliopolkua ylös. Mielittelevillä
liikenteillä meni Matti heitä vastaan, otti raskaimman kuorman
selkäänsä, ja sitte mennä ryömi tupaan, jossa Jussi nakutti
ikkunaruutuun ja pyysi erästä avainta, jonka hän kohta sai
vaimoltansa.

Tuvan takapuolella kasvoi tiuha pensasto, ja kohta takana kohosi

korkea kallioseinä, monen syvän halkeaman leikkaama, peitettyinä
muurivehreä-köynöksillä, jotka sangen hyvin menestyivät meren
tuulilta hyvin varjellun salmen reunalla. Suurimpaan näistä
halkeamista, eli oikeimmiten sanottu luolista, meni Musta Jussi
sisälle, mutta kääntyi kohta takaisin taas. "Täällä on jo ylen pimeä,"
sanoi hän, "minä en näe avaimen reikää; meidän täytyy ottaa
valkeaa."

"Tulen kohta", vastasi Kalle, rientäen pois, ja tuokion kuluttua tuli

hän takaisin palava männyn kalikka kädessä. Tämän valossa pisti
Jussi avaimen vanhan, ruostuneen rautaoven lukkoon, joka johti
luolaan sisälle.

Hitaasti ja rätisten aukeni ovi, ja eriskummallinen näky kohtasi

sisäänastuvien silmäyksiä. Tultiin jokseenkin suureen luolaan, jonka
himmeitä seiniä haaveellisesti valaisi tulisoiton liehuva valo; siellä ja
täällä kiilsivät kvartsikristallit kuni tiamantit; vihreä sammalisto kiilui,
muutama kostea juova välkkyi kalliolla kuni hopea ja eräästä
halkeamasta katossa näkyi välistä joku tähti korkeudessa menevän
ohitse. Mutta kalliolla kimalteli puhdas valkoinen santa, jota oli
jokseenkin paksulta levitettynä, ja ulkonevain kalliopilarien välisiin
syvennyksiin lankesi valo monenmoisiin merkillisen muotoisiin
esineihin, jotka tarkemmin silmäillessä havaittiin olevan tapuliin
asetettuja laatikoita, pakkoja, muutamat ommeltuja karkeaan
kankaasen, toiset niinimattoihin; nassakkoja, pullakkoja, lekkeriä
y.m., kaikenlaista sekatavaraa, joka tuon tuostakin oli löytänyt
varman piilopaikan.
 "Täällä löytyy todellakin vielä suuri varasto jälellä", sanoi Jussi,
"mutta huomenna lähettänee Sokuritoppi & Kumpp. noutamaan
omansa, ja Almkvistin ja Saksmanin, noitten nuhjustelijain, täytyy
lopultakin viedä pois sertinkinsä ja liinansa. Kuitenkin saatte te
asettaa tuotavanne tänne nurkkaan, siellä löytyy tilaa vielä", sanoi
hän miehille, jotka, raskaiden taakkojensa alla puuhkuen, kömpivät
ahtaasta aukeamasta sisälle.

"Tiedättekö eno, täällä en minä ole ikänään ollut", sanoi Kalle,

katsellen ympärillensä kummastuksella ja ja heiluttaen tulisoittoa niin
että sen punainen valo tanssi eriskummallisesti kallioseinillä ja pihka
valui maahan; "tämä onkin ikäänkuin kuninkaan linna, sellainen josta
saduissa luetaan, varustettu kupukäytävillä, pilareilla ja tähdillä,
ikäänkuin lamppuina katossa."

"Niin siitä saamme kiittää ystäviämme merirosvoja", vastasi Jussi

nauraen, ja hänen naurunsa kajahteli kumeasti ja merkillisesti
pimeissä kalliokäytävissä; "entäs sitä, tuollaisen oivallisen piilopaikan
heidän sukkeluutensa on hankkinut meille; ja sitten luulotellaan joka
paikassa ympäristöllä nähtävän kummituksia täällä tuvan ympärillä
veljenmurhan tähden; sentähden ei kukaan tohdi tulla sen
läheisyyteen, vaan voimme vapaasti toimia mitä mielimme."

"Luullaanko todellakin, että täällä kummittelee?" sanoi Matti, joka

oli pistäynyt sisälle pieni nassakka kainalossa, ja hänen keltaisen
vaaleat kasvonsa kävivät vieläkin kalpeammiksi katsellessansa
tuskallisesti ympärillensä luolassa.

"Luullaan niinkin!" sanoi Musta Jussi; "mutta mitä se tekee

tuollaiselle urhoolle, kuin Matti, jos aaveenkasvot irvistelisivät
jokaisesta näistä pakoista. Eläköön merirosvot! He ryöstävät
kokonaisia laivoja; me olemme rauhaisempia, me toiset, me
ryöstämme ainoastaan valtiota, ja se saattaa huokeasti kärsiä sen.
Niin, pojat, oletteko valmiit, niin lähdemme"; ja he hiipivät taas ulos
rotkosta, jolloin Matti piti itsensä Jussin likeisyydessä ja autti häntä
ovea lukitsemassa, joka silminnähtävästi vapisi ruostuneilla
saranoillansa.

"Hyvää yötä, hyvät ystävät", sanoi Jussi hiljaisesti, kun olivat

taasen tulleet ulos vapaasen ilmaan; "huomenna tapaamme taas
ehkä toisemme. Tuolla on vene; tervehdä äitiäsi, Kalle, hyvää yötä."

Ja salakuljettajat sousivat jokainen hiljaisesti kotiinsa, Mustan

Jussin mennessä vanhaan merirosvotupaan.
TOINEN LUKU.

Kylässä.

Seuraavana päivänä sai Elsa mennä läheisimpään kylään viemään

kaloja. Muuten oli äidillä tapa käydä siellä joskunaan, että ihmiset
luulisivat heidän ainoastaan harjoittavan kalastusta, jonkun muun,
vähemmän luvallisen käsityön asemesta. Mutta tänäpänä oli
vanhemmilla muuta tekemistä, jonkatähden Elsa lähetettiin yksin,
vieden mukanansa korin, niin suuren kuin hän voi kantaa. Hän oli
sangen harvoin käynyt kylässä, eikä koskaan yksinänsä; kyllä se
hänestä oli hauskaa, mutta hän oli myöskin vähän murheellinen että
noin koettaa onneansa omin päin.

Tie oli jokseenkin pitkä ja syrjällinen; toisella sivulla kohosi rivi

paljaita kallioita, joiden rinteiden välistä siellä täällä nähtiin vivahdus
merestä; toisella puolella sijaitsi huonosti viljeltyjä peltoja, joissa
harvan kauran tai ohran melkein tukahduttivat ohdakkeet, ja
hävinneet aidat tuskin eroittivat laihoja maatilkkuja toisistansa.
Pitkän ajan tuskalla ja vaivalla käytyä tuli Elsa vihdoinkin raskaine
taakkoineen perille kylään ja asettui aukealle ruohoiselle paikalle,
joka kävi torista ja jossa muutamia talonpoikia seisoi rattaittensa
vieressä ja akat kävivät ympäri ja tekivät kauppaa.

"Katso tuolla on tosiaankin tuo pieni kalastajantyttö Svartviikistä,"

sanoi Maijaäiti naapurieukollensa. "Minä kyllä olisin tarvinnut vähän
kaloja, mutta minä en huoli ostaa mitäkään siltä väeltä; siellä pitäisi
käydä vähän niin ja vähän näin, eikä sitä voi tietää miten heidän
kalansa vaikuttaisi."

"Ne ovat ne jotka asuvat siinä tuvassa, jonka ympärillä aaveita

nähdään", sanoi Anna Leena. "Hui, hui, paras on, ett'ei ole missään
tekemisessä heidän kanssansa."

Ja akat kävivät edemmälle; mutta vaikutus heidän sanoistansa

jälelle. Kukaan ei tahtonut ostaa Elsa raukan kaloja, huolimatta siitä
liikuttavasta rukouksesta, joka näyttäytyi hänen kauniissa, tummissa
silmissänsä, joita vähä vähältä himmensi kyyneleet, jotka hän
tuskalla sai pidätetyksi. Vihdoin tuli kievarin isäntä, jonka pidettiin
omaavan "vahvan sielun", ja joka juuri oli saanut vieraita, jotka
välttämättömästä tahtoivat tuoreita kaloja, ja hän osti koko Elsan
kalavaraston. Kovin iloiseksi tuli hän nähdessään korinsa tyhjänä ja
pienen nahkakukkaronsa rahoista pinnoitettuna. "Mutta voi", ajatteli
hän, "jospa joku olisi puhunut yhdenkin ystävällisen sanan minulle,
kuten tekevät muille lapsille!"

Samassa aukeni kouluhuoneen ovi, ja suuri lauma iloisia

koululapsia tuli reuhaten hänen sivutsensa; mutta kukaan ei
tervehtinyt, he juoksivat pienelle ruohokentälle, joka yhdellä puolella
muodosti torin rajan. Siellä alkoi osa sitoa seppeleitä niityn kukista,
muutamat tanssivat ympyrässä, toiset juoksivat leskisillä, mutta kun
Elsa tuli heidän tykönsä ja nyykäytti päätänsä ystävällisesti ja tahtoi
kysyä saisiko hän olla mukana hetkisen, kääntyivät he arasti
hänestä, tai loivat epäileviä katseita tyttö raukkaan ikäänkuin olisivat
tahtoneet sanoa: "mitä sinulla, joka tulet tuolta aaveiden pesästä, on
tekemistä meidän kanssamme?"

Silloin läksi Elsa raukka pois ja istui muutamalle kivelle, jossa

kukaan ei voinut nähdä häntä, ja itki katkerasti.

Mutta hetkisen kuluttua kuuli hän etäällä meren kuohuvan

paljaitten kallioiden juurella, ja hänen mieleensä juolahti mitä aallot
olivat kertoneet, kun hän viimein oli niin ikävällä mielellä, ja hiljainen
rauha valtasi hänen, ikäänkuin enkelin siivestä lähtenyt leyhkä.

Tyhjällä korilla ja kevennetyllä sydämmellä lähti hän taas

matkallensa, kuljettuansa melkein puolen matkaa, oli hän
kuulevinaan kumeata ähkynää vähän etäämmältä. Hän tunsi itsensä
vähän arkamieliseksi. Jyrkässä tienmutkassa näki hän hevosen, joka
seisoi ja pureksi ruohoja ojan pyörtänöllä, ja ojassa makasivat
rattaat rikottuine pyörineen; aisat olivat myös rikki, niin että hevonen
oli vapaa, mutta rikas syötinmaa pidätti sen siinä. Makasiko joku
ajopelien alla? Elsa juoksi lähemmäksi nähdäksensä, mutta ketään ei
näkynyt. Ja kuitenkin kuuli hän tuota ähkyvää ääntä, vaikka vähää
tuonnemmalta; hän meni hiukan kauemmaksi ja havaitsi mustan
esineen, joka makasi ojassa noin kaksikymmentä kyynärää hänestä,
tultuaan lähemmäksi, näki hän sen olevan erään miehen, joka oli
kovin kalpea ja melkein tunnoton, ja vertä juoksi hänen oikeasta
kädestänsä.

Elsan ensimmäinen ajatus oli mennä tiehensä, sillä hän alkoi

peljätä; mutta huomattuansa että hän mahdollisesti voisi olla joksikin
avuksi, oivalsi hän heti aseman, juoksi pienelle purolle tien syrjään,
otti vettä sieltä ja ripsutti miehen kasvoille, josta tämä avasi silmänsä
ja koetti nousta seisaalle.
 "En luule että olen niin pahoin loukkaantunut", sanoi hän ruotsiksi,
mutta kovin murteellisesti, että Elsalla oli vaikeata ymmärtää häntä.

"Tahtooko pieni tyttö auttaa minua riisumassa takkiani niin että

saatan nähdä miten on käsivarteni laita?"

Elsa teki sen, ja sitoi haavan vieraan nenäliinalla sangen taitavasti;

sillä hän oli nähnyt miten meneteltiin, kun salakuljettajat toisinaan
tulivat pahoin ruhjotuksi vaarallisessa toiminnassaan.

"Paljon, paljon kiitoksia", sanoi muukalainen, joka oli erittäin

hyvänluontoinen mies; "mutta pieni kiltti tyttöni, mitä meidän nyt on
tehtävä, minä olen kadottanut matkakumppanini, ajopelit ovat rikki,
miten tulla edemmäksi?"

"Jos te voitte käydä kappaleen matkan", sanoi Elsa, "niin muistan

että tässä läheisyydessä löytyy pieni kestikievaritalo, tosin kovin
yksinkertainen, mutta tapana on muuttaa hevosia siellä; sieltä
varmaankin voitte saada sitä mitä tarvitsette, ja he pitävät kylläkin
huolta hevosesta ja rattaista; kyllä minä osotan tien, mutta minun
täytyy sitten kiiruhtaa kotia."

He kulkivat hitaasti eteenpäin, sillä vieras oli huumeuksissa

putoomisestansa. Pienessä kievaritalossa tuli muuan leppeä akka
heitä vastaan, hän lupasi pitää huolta vieraasta parhaammalla
tavalla, jonka jälkeen tämä otti Elsan käden omaansa ja vei ne
huulillensa, ikäänkuin Elsa olisi ollut kuningatar; mies laski sitten
toisen käden rinnallensa ja kiitti tyttöä sydämmestä. Lähdettyänsä
matkalle näki Elsa vielä kauan hänen seisovan veräjällä, monen
uteliaan porsaan ympäröimänä, ja viittaavan kädellänsä jäähyväisiä.
KOLMAS LUKU.

Salakuljetus.

Oli helteinen ilta; mustia pilviä kokoontui taivaalle, meri oli

tuhkanharmaa, ainoastaan verenpunainen juova näkyi
taivaanrannalla. Silloin kokoontuivat kaikki salakuljettajat, Mustan
Jussin käskystä, sillä hän oli tiedustelijoittensa kautta saanut tietää
että se laiva, josta kauppias Sidengren oli kirjoittanut, vihdoinkin oli
saapunut heidän vesillensä ja makasi nyt ankkurissa luodon sivulla,
ei kaukanakaan Svartviikistä, siellä odottaen niiden tuloa, joitten piti
auttamaan salaa viemään osan sen kallisarvoisesta rahtitavarasta.
Kaksi venhettä oli valmiina heti paikalla lähtemään, kun Elsa tuli
isänsä luo ja pyysi hartaasti saada seurata mukana. "On niin ikävää",
sanoi hän, "aina jäädä kotia vanhan Kaisan kanssa, joka on niin
nurja ja äreä; voi, isä, enkö saa tulla mukana?"

Jussilla oli vaikeata kieltää tytöltä niitäkään, sillä Elsa oli ainoa
olento, josta hän todellakin piti, ja kuinkakin julma ja kova hän oli
tuli hän tavallisesti lempeämmäksi kun tyttö katsoi ystävällisesti ja
rukoilevaisesti häneen. Mutta samassa tuli Ulrika heidän luoksensa ja
sanoi tuimasti: "Mitenkä Elsa tohtii tuoda esiin sellaista pyyntöä,
mene heti paikalla sisälle ja ole joksikin hyödyksi siihen sijaan että
seisot täällä ja ammottelet."

Mutta Jussi käski vaimonsa erikseen ja lausui matalalla äänellä,

että joskunaan voi olla hyvääkin ottaa naisia ja lapsia mukaan. Jos
ehkä olisi joku tullivene ulkona, niin voisi paremmin päästä
epäluuloista, sillä kun sellaista tavaraa oli venheessä, oli uskottavaa
ettei niitäkään tärkeämpää ja suurempaa tointa ollut käsillä;
sitäpaitsi ei olisi mitään vaaraa tänä iltana, kun olivat niin hyvin
varoneet itseänsä, vaan Jussi tahtoo nyt että hän sekä Elsa tulisivat
mukaan.

Tätä mahtisanaa vastaan ei ollut mitään sanomista; ja vaimon

täytyi hyväksyä sen, vaikka se aikaansai Elsalle useoita salaisia
nyhjäyksiä. Tämä kuitenkin oli mielissään siitä että sai olla mukana
näissä vaarallisissa matkoissa, joista usein oli kuullut kerrottavan;
sillä aina siitä asti kun olivat tulleet Svartviikkiin, hänen ollessaan
vielä hyvin pieni, olivat salakuljettajat ainoat, joita hän näki, ja hän
oli niin tottunut kuulemaan heidän kertomuksiansa, että hän koskaan
ei ollut tullut ajatelluksi oliko heidän toimensa rehellistä vai
epärehellistäkö. Hän ei tiennyt niistäkään muusta; mutta samoinkuin
verisellä taistelutantereella joskus voi tavata valkean ruusun, joka on
säilyttänyt puhtautensa ja tuoksunsa, olematta kauhean
ympäristönsä saastuttama, niin oli Elsankin hurskas, viaton luonto
varjellut hänen paljolta pahalta, jota hänen muuten olisi ollut
mahdotonta välttää.

Molemmat venheet rohkeine miehistöineen purjehtivat toistensa

kanssa kilpaa; ja Elsa nautti tuimasta vauhdista. Pitkään aikaan ei
näkynyt heidän matkansa päämäärää, mutta kun he äkisti
suuntasivat kulkuansa muutaman ulkonevan niemen ympäri, makasi
tuo suuri laiva suoraan heidän edessänsä turvallisessa satamassa,
jonka korkeat saaret muodostivat.

"Tuletteko vihdoinkin", huudahti kapteeni laivan kannelta, "olin

juuri ankkuria nostamaisillani sillä en tohdi viipyä täällä kauvemmin,
se saattaisi herättää huomiota."

"Minä tulin niinpian kuin sain tiedon, että laiva oli tavattavana",
sanoi Jussi, "nyt saamme kiiruhtaa!"

Suurimmassa kiireessä laskettiin joukko pakkoja, ensin toiseen

veneesen, sitten toiseen.

"Mitä sinä siellä seisot ja ammottelet, Matti", huusi Jussi

pienemmässä venheessä olevalle toverille, jolla ei näyttänyt olevan
mitään kiirettä; "auta häntä Kalle, kaikella muotoa, ettemme kuluta
aikaa turhaan, ja tule sitten tänne. Noh, niin, nyt ollaan valmiit;
hyvästi kapteeni, kiitoksia suunavauksista: tässä ovat lasit takaisin."

"Jääkäät hyvästi, hyvät ystävät; onnea matkalle", ja tuo suuri

laiva, kaikki purjeet pingoitettuna, purjehti hitaasti ja
majesteetillisesti luotojen välistä, raskaasti lastattujen salakuljettaja
venheitten kääntyessä takaisin nopeasti tullakseen varmempaan
turvapaikkaan.

Mutta sinä aikana oli ilma muuttunut. Tuuli oli kääntynyt kaakkoon
ja alkoi puhaltaa; raskaita pilviä alkoi levitä kautta koko taivaan,
suuria vesipisaroita lankesi tervavaatteille, joilla pakat venheen
pohjassa kiireessä olivat tulleet peitetyksi. Ukkonen kuului kumeasti
jyryävän etäällä; sinisenvalkeita salamoita lenteli kuni nuolia ilmassa.
Purjeita täytyi suurimmassa kiireessä reivata, sillä tuima
tuulenpuuskaus oli kaatamaisillansa suuremman venheen, ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com