Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and

Applications 1st Edition Santo Banerjee
(Author)

https://textbookfull.com/product/fractal-patterns-
in-nonlinear-dynamics-and-applications-1st-
edition-santo-banerjee-author/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Fractal Functions, Dimensions and Signal Analysis Santo

Banerjee

https://textbookfull.com/product/fractal-functions-dimensions-and-
signal-analysis-santo-banerjee/

textbookfull.com

Nonlinear dynamics and chaos: with applications to

physics, biology, chemistry, and engineering Strogatz

https://textbookfull.com/product/nonlinear-dynamics-and-chaos-with-
applications-to-physics-biology-chemistry-and-engineering-strogatz/

textbookfull.com

Open Quantum Systems Dynamics of Nonclassical Evolution

Subhashish Banerjee

https://textbookfull.com/product/open-quantum-systems-dynamics-of-
nonclassical-evolution-subhashish-banerjee/

textbookfull.com

Advances in Mobile Cloud Computing and Big Data in the 5G

Era 1st Edition Constandinos X. Mavromoustakis

https://textbookfull.com/product/advances-in-mobile-cloud-computing-
and-big-data-in-the-5g-era-1st-edition-constandinos-x-mavromoustakis/

textbookfull.com
Advanced Mathematical Techniques in Engineering Sciences
First Edition Davim

https://textbookfull.com/product/advanced-mathematical-techniques-in-
engineering-sciences-first-edition-davim/

textbookfull.com

Falling Succubus Dreams Part 3 1st Edition Frost L L

https://textbookfull.com/product/falling-succubus-dreams-part-3-1st-
edition-frost-l-l/

textbookfull.com

Principles of Managerial Finance Gitman Lawrence J

https://textbookfull.com/product/principles-of-managerial-finance-
gitman-lawrence-j/

textbookfull.com

Electronics for kids play with simple circuits and

experiment with electricity Nydal Dahl

https://textbookfull.com/product/electronics-for-kids-play-with-
simple-circuits-and-experiment-with-electricity-nydal-dahl/

textbookfull.com

Searching for New Frontiers Hollywood Films in the 1960s

1st Edition Rick Worland

https://textbookfull.com/product/searching-for-new-frontiers-
hollywood-films-in-the-1960s-1st-edition-rick-worland/

textbookfull.com
Neurobiology: a functional approach Striedter

https://textbookfull.com/product/neurobiology-a-functional-approach-
striedter/

textbookfull.com
Fractal Patterns in
Nonlinear Dynamics
and Applications
Santo Banerjee
Institute for Mathematical Research
University Putra Malaysia
Serdang, Malaysia
M K Hassan
Dhaka University
Dhaka, Bangladesh
Sayan Mukherjee
Department of Mathematics
Sivanath Sastri College
Kolkata, India
A Gowrisankar
Department of Mathematics
Vellore Institute of Technology
Vellore, Tamil Nadu, India

p,
p,
A SCIENCE PUBLISHERS BOOK
A SCIENCE PUBLISHERS BOOK
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2020 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Version Date: 20191014

International Standard Book Number-13: 978-1-4987-4135-4 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts have been
made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the
validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the
copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to
publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let
us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted,
or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, includ-
ing photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written
permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com
(http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers,
MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety
of users. For organizations that have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment
has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for
identification and explanation without intent to infringe.

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
This volume is dedicated to all researchers
who love to explore the mystery of nature
Preface

Mathematics and Physical Sciences have been used together to describe natural
phenomena. As a result of its numerous successes, there have been a growth of
scientific discoveries. This book is meant for anyone who wants to understand
patterns of fractal geometry in detail along with the physical aspects and basic
mathematical background. It is our goal to give readers a broad interpretation of
the underlying notions behind fractals and multifractals. Furthermore, we want
to illustrate the fundamentals of fractals, stochastic fractals and multifractals
with applications.
Many phenomena in nature exhibit self-similarity. That is, either a part is
similar to the whole or snapshots of the same system at different times are similar
to one another albeit it differs in size. Initially this book describes novel physical
applications and the recent progress through scale-invariance and self-similarity.
In general, mathematics is concerned with sets and functions to model real world
problems which are done by classical Euclidean geometry. However, there are
many phenomena which are traditionally observed as too irregular or complex
to be described using classical Euclidean geometry. In such a case, there is a
need for alternative geometry to resolve these complexities which helps in a
better understanding of natural patterns. The idea of irregular objects has been
revolutionized by Benoit B Mandelbrot and is called fractal geometry. It has
generated a widespread interest in almost every branch of science. The advent of
inexpensive computer power and graphics has led to the study of non-traditional
geometric objects in many fields of science and the idea of the fractal has been
used to describe them. In a sense, the idea of fractals has brought many seemingly
unrelated subjects under one umbrella. The second chapter deals the construction
of fractals through an iterated function system of contractive mappings and
illustrates some examples.
Nature loves randomness and natural objects which we see around us
evolve in time. The apparently complex look of most of natural objects does not
vi < Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

mean that nature favours complexity, rather that the opposite is true. Often the
inherent and the basic rule is trivially simple; it is in fact the randomness and the
repetition of the same simple rule over and over again that makes the object look
complex. Of course, natural fractals cannot be strictly self-similar rather they are
statistically self-similar. For instance, one can draw a curve describing the tip
of the trees in the horizon but the details of the two pictures drawn by the same
person will never be the same despite how hard one tries. Capturing the generic
feature of cloud distribution without knowing anything about self-similarity
can be described as our natural instinct. The subsequent section attempts to
incorporate both the ingredients (randomness and kinetic) to the various classical
fractals, namely stochastic fractals and multifractals, in order to know what role
these two quantities play in the resulting processes.
Contents

Preface v
Symbols xi

1. Scaling, Scale-invariance and Self-similarity 1

1.1 Dimensions of physical quantity 4
1.2 Buckingham Pi-theorem 5
1.3 Examples to illustrate the significance of Π-theorem 8
1.4 Similarity 11
1.5 Self-similarity 13
1.6 Dynamic scaling 16
1.7 Scale-invariance: Homogeneous function 18
1.7.1 Scale invariance: Generalized homogeneous functions 20
1.7.2 Dimension functions are scale-invariant 21
1.8 Power-law distribution 21
1.8.1 Examples of power-law distributions 22
1.8.1.1 Euclidean geometry 22
1.8.1.2 First return probability 23
1.8.2 Extensive numerical simulation to verify powerlaw 28
first return probability

2. Fractals 31
2.1 Introduction 31
2.2 Euclidean geometry 33
2.3 Fractals 35
2.3.1 Recursive Cantor set 37
2.3.2 von Koch curve 40
2.3.3 Sierpinski gasket 42
viii < Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

2.4 Space of fractal 45

2.4.1 Complete metric space 45
2.4.2 Banach contraction mapping 49
2.4.3 Completeness of the fractal space 51
2.5 Construction of deterministic fractals 58
2.5.1 Iterated function system 58

3. Stochastic Fractal 69
3.1 Introduction 69
3.2 A brief description of stochastic process 70
3.3 Dyadic Cantor Set (DCS): Random fractal 71
3.4 Kinetic dyadic Cantor set 73
3.5 Stochastic dyadic Cantor set 77
3.6 Numerical simulation 81
3.7 Stochastic fractal in aggregation with stochastic 85
self-replication
3.8 Discussion and summary 95

4. Multifractality 97
4.1 Introduction 97
4.2 The Legendre transformation 99
4.3 Theory of multifractality 101
4.3.0.1 Properties of the mass exponent τ(q) 102
4.3.1 Legendre transformation of τs(q): f (α) spectrum 104
4.3.1.1 Physical significance of α and f(α) 105
4.4 Multifractal formalism in fractal 105
4.4.1 Deterministic multifractal 107
4.5 Cut and paste model on Sierpinski carpet 110
4.6 Stochastic multifractal 115
4.7 Weighted planar stochastic lattice model 115
4.8 Algorithm of the weighted planar stochastic lattice (WPSL) 116
4.9 Geometric properties of WPSL 119
4.9.0.1 Multifractal analysis to stochastic 120
Sierpinski carpet
4.9.0.2 Legendre transformation of the mass 122
exponent τs(q): The f (α) spectrum
4.10 Multifractal formalism in kinetic square lattice 124
4.10.1 Discussions 126

5. Fractal and Multifractal in Stochastic Time Series 129

5.1 Introduction 129
5.2 Concept of scaling law, monofractal and multifractal 130
time series
 Contents < ix

5.3 Stationary and non-stationary time series 133

5.4 Fluctuation analysis on monofractal stationary and 135
non-stationary time series
5.4.1 Autocorrelation function 135
5.4.2 Fourier based spectrum analysis 135
5.4.3 Hurst exponent 136
5.4.4 Fluctuation analysis (FA) 139
5.4.5 Detrended fluctuation analysis 140
5.5 Fluctuation analysis on stationary and non-stationary 144
multifractal time series
5.5.1 Wavelet transform modulus maxima 144
5.5.2 Multifractal detrended fluctuation analysis 145
5.6 Discussion 150

6. Application in Image Processing 153

6.1 Introduction 153
6.1.1 Digital image 153
6.1.2 Digital image processing 154
6.1.3 Image segmentation 155
6.2 Generalized fractal dimensions 156
6.2.1 Monofractal dimensions 156
6.2.2 Box dimension of image 158
6.2.3 Multifractal dimension 160
6.3 Image thresholding 162
6.3.1 Multifractal dimensions: A threshold measure 162
6.4 Performance analysis 164
6.4.1 Evaluation measure for quantitative analysis 164
6.4.2 Human visual perception 164
6.5 Medical image processing 166
6.6 Mid-sagittal plane detection 168
6.6.1 Description of experimental MRI data 171
6.6.2 Performance evaluation metrics 171
6.6.3 Results and discussions 172
6.6.4 Conclusion 181
References 183
Index 191
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
Symbols

N the set of all natural numbers.

R the set of all real numbers.
Rn the n-dimensional Euclidean space.
(X, d) metric space.
K (X) collection of all non-empty compact subsets of X.
Hd Hausdorff metric induced by the metric d.
N(K, ε) smallest number of closed balls required to cover K.
dimT topological dimension.
dimB box dimension or fractal dimension.
Hs(K) s-dimensional Hausdorff measure of K.
dimH Hausdorff dimension.
REq Renyi entropy of order q.
Dq generalized fractal dimension of order q.
a0 the Bohr radius.
P(m, N) probability that the walker is at position m after N random steps.
C[a, b] set of all continuous real-valued functions defined on the closed
interval [a, b].
B(x, r) open ball centred at x with radius r.
B[x, r] open ball centred at x with radius r.
τ (q) the mass exponent.
M(m, n; t) 2-tuple Mellin transform.
D0 the dimension of the support or fractal dimension.
D1 the information dimension.
D2 the correlation dimension.
Chapter 1

Scaling,
Scale-invariance and
Self-similarity

Physics is all about observations and the measurement of physical

quantities with the desire to find patterns in the data. These pat-
terns subsequently lead to finding principles of the phenomena under
investigation. Finding patterns often means finding order, similarity,
self-similarity and scale-invariance in the phenomena under investiga-
tion which may otherwise look disordered. Many phenomena in nature
exhibit similarity and self-similarity. That is, either part is similar to
the whole or snapshots of the same system at different times are simi-
lar to one another albeit they differ in sizes. Trying to understand the
idea of self-similarity is therefore like trying to learn their nature.
It has proved quintessential to understand the idea of dimension and
dimensionless quantity to really grasp the idea of similarity and self-
similarity.
The building blocks of physics are the physical quantities quantified
by numbers which are obtained by measurements. When we can mea-
sure a physical quantity and express it in numbers only then we can say
we have gained some knowledge about that quantity; but when we can-
not express it in numbers then our knowledge about that quantity can
be described as meagre and unsatisfactory. Numbers to quantify physi-
cal quantities are typically obtained by a direct or indirect comparison
2  Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

with the corresponding units of measurements which are of two kinds

and they are called fundamental and derivative units. The fundamen-
tal units of measurements are usually defined arbitrarily in the form
of certain standards, artificial or natural. The derivative ones, on the
other hand, are obtained from the fundamental units of measurements
by virtue of the definitions which always indicates some conceptual
method or definition. For instance, speed is the ratio of the distance tra-
versed in a given time interval to the magnitude of that time interval and
hence as a unit of speed one can take the ratio of the unit of length
to the unit of time in the given system. A set of fundamental units
of measurement is sufficient for measuring the properties of a class of
phenomena under investigation and it is then called a system of units of
measurement. Until recently, the centimeter-gram-second system, ab-
breviated as CGS system, has been widely used by scientists working
in laboratories, dealing with small quantities where one gram (gm) is
adopted as the unit of mass, one centimeter (cm) is adopted as the unit
of length, and one second (s) is adopted as the unit of time. A system of
units of measurement consisting of two units such as a unit for the mea-
surement of length and a unit for the measurement of time for example
is sufficient for investigating the kinetic phenomena, while a system of
units consisting of only one length unit is sufficient for measuring the
geometric aspects of the object. In addition to the CGS system, one
often considers a system in which 1 km (105 cm) is used as the unit of
length, 1 metric ton (106 gm) is used as the unit of mass, and 1 hour
(3600 s) is used as the unit of time. These two systems of units have the
following property in common. The standard quantities and the funda-
mental units are of the same physical nature (mass, length, and time).
Consequently, we say that these systems belong to the same class. To
generalize, a set of systems of units that differ only in the magnitude
(but not in the physical nature of their standard) of the fundamental
units is called a class of systems of units.
The system just mentioned and the CGS system are members of the
same class since the same standards of lengths, masses and time are
used as the fundamental units. The corresponding units for an arbitrary
system within the same class are as follows: (i) unit of length = cm/L,
(ii) unit of mass = g/M, and (iii) unit of time = s/T, where L, M, T are
the abstract positive numbers that indicate the factors by which the
fundamental units of length, mass and time decreases in passing from
the original system (in this case, the cgs system) to another system in
the same class. This class is called the LMT class. In particular, we find
that one of the widely used the SI systems belongs to the same LM T
class, in which the unit of mass is taken to be 1 kg=1000 gm, which is
complete mass of the previously mentioned standard of mass; the unit
 Scaling, Scale-invariance and Self-similarity  3

of length is taken to be 1 meter = 100 cm, which is the complete length

of the standard of length mentioned before; and the unit of time is taken
to be 1 second. Thus upon passage from the cgs system to the SI system
M = 0.001, L = 0.01, and T = 1. Often one also uses systems of the FLT
class, in which the fundamental units of measurement have the form
kgf /F , cm/L, and s/T . These are certainly not the only possible choice
of units of measurements rather the choice of units of measurements
depends on the scale of the physical quantity under investigation. For
instance in the study studying phenomena at the atomic and molecular
level it is useful to choose a unit of length which is comparable to the
size of an atom. We do this by using the electron charge e as the unit
of charge, and the electron mass me as the unit of mass. At the atomic
level the forces are all electromagnetic, and therefore the energies are
e2
always proportional to 4π 0
which has dimensions M L3 T −2 . Another
quantity that appears in quantum physics is ~, the Plank’s constant
divided by 2π which has dimensions M L2 T −1 . Dimensional analysis
then reveals that the atomic unit of length is

~2
a0 = m e e2
. (1.1)
4π0

This is known as the Bohr radius or radius of smallest orbit for an

electron circling around proton of the hydrogen atom. In the atomic
world the Bohr radius can be chosen as the standard of length. In as-
tronomy we deal with very large distances hence the Bohr radius as a
standard can be highly inconvenient and therefore several other units
are in use. For instance, the astronomical unit (AU = 1.496 × 1011 m)
in which the average distance between the Earth and the Sun is taken
as the standard. The basic idea is that the physical laws do not depend
upon arbitrariness in the choice of the basic units of measurement.
Newton’s second law, F = ma, is true regardless of whether we mea-
sure mass in kilograms, acceleration in meters per second squared, and
force in newtons, or whether we measure mass in slugs, acceleration in
feet per second squared, and force in pounds. This universality of the
physical laws makes science so beautiful.
The measurement systems are fundamental to physics as it allows us
to obtain the numerical number for quantifying different physical quan-
tities. However, the precise magnitude of the numerical value strictly
depends on the choice of the class of units of measurements we use to
obtain it. Any investigation in physics ultimately comes down to deter-
mining certain quantity which may depend on various other physical
quantities that characterizes the phenomena under consideration. The
4  Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

problem therefore reduces to establishing the relationship which can

always be represented in the form

f = f (a1 , ..., an ), (1.2)

where f is the quantity of primary interest which we will call the gov-
erned parameter and the quantities a1 , a2 , ..., an on which f depends will
be called governing parameters. The governing parameters are usually
combined into one single term so that it bears the same physical di-
mension as the one for f . In this opening chapter we shall go over some
important aperitifs that we will need throughout this book. We will dis-
cuss the idea of dimension of physical quantity and how it differs from
dimensionless quantity. We will then rigorously prove that the dimen-
sional function of the physical quantities are always power-law mono-
mial in nature. The primary aim of this chapter is to establish the fact
that the scale-invariance, self-similarity or scaling as well as the math-
ematical definitions of the homogeneous function are all deeply rooted
to the power-law monomial nature of the dimensions of the physical
quantity (recommended reading [10, 20, 32, 37, 39]).

1.1 Dimensions of physical quantity

It can be said with certainty that each and everyone reading this book
have dealt with dimensional analysis at some stage of their studies,
especially while solving problems in their early undergraduate years.
Yet, many of us may not know how to separate a dimensionless quan-
tity from a dimensional quantity? It is absolutely essential to know a
clear-cut definition of the dimensional quantity and how it differs from
dimensionless quantity. Dimension of a physical quantity is the function
that determines the number of times one needs to alter the numerical
value of this quantity while passing from one system of units of mea-
surement to another system within the same class. For instance, if the
unit of length is decreased by a factor L, the unit of mass is decreased
by a factor of M and the unit of time is decreased by a factor T then
the unit of force is smaller by a factor of M LT −2 than the original
unit. Consequently, the numerical values of all the forces in the new
unit of measurement will be increased by a factor of M LT −2 owing to
the definition of the principle of equivalence. Upon decreasing the unit
of mass by a factor M and the unit of length by a factor of L, we find
that the new unit of density is smaller by factor M L−3 than the original
unit, so that the numerical values of all the densities are increased by a
factor M L−3 . One can treat the other physical quantities of interest in
a similar fashion. Let us consider that we have a stick whose dimension
 Scaling, Scale-invariance and Self-similarity  5

function is φ(M, K, T ) = L. Say that we want to measure its length

using a meter scale and found that its length is 9 meters. Say, now that
we decreased the unit of measurement by a factor of L = 100 and hence
in the new scale the numerical value will be increased by a factor of
100 since its dimension is L.
On the other hand, quantities whose numerical values remain iden-
tical in all systems of units within a given class are called dimensionless
and hence the dimension function is equal to unity for a dimension-
less quantity. Perhaps a couple of examples at this stage will provide a
better understanding about the dimensionless quantity than its mere
definition. Consider, that you want to measure the ratio of the cir-
cumference to the diameter of a circle. Regardless, of the choice of the
unit of measurement the numerical value of the ratio will always be
the same. We will find this definition extremely useful not only in this
chapter but in the subsequent chapters as well. Again, consider that
the angular frequency ω of a pendulum of length l for small oscillations
is 9.8 cycle/sec. On the other hand using a simple dimensional analysis
or pdetailed solution reveals that the natural frequency of a pendulum
is g/l where g is the acceleration due to gravity, which is 9 : 8 ms−2
on earth (in the SI system of units). To obtain the natural frequency of
the simple pendulum one usually needs to solve the differential equa-
tion which results from applying Newton’s second law to the pendulum.
Thus it is clear that the ratio
ω
Π= p , (1.3)
g/l

is a dimensionless
√ quantity. Suppose that l = 1m and ω = 9.8cycles/sec
and hence Π = 9.8 in the SI system of units. Now let us change the
system of units so that the unit of mass is decreased by a factor of
M = 1000, the unit of length is decreased by a factor of L = 100, and
the unit of time is decreased by a factor of T = 1. With this change, the
units of frequency will decrease by a factor of T −1 = 1 and the units of
acceleration by a factor of LT −2 = 100. Therefore, the numerical value
of l in the system of units of measurement will be l100 instead of 1
and that of g will be 980. However, the numerical value of Π will still
remain invariant under a change of units and hence it is a dimensionless
quantity.

1.2 Buckingham Pi-theorem

The name Pi comes from the mathematical notation Π as defined
here, for historical reason, to describe the dimensionless variables ob-
6  Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

tained from the power products of governing parameters denoted by

Π1 , Π2 , Π3 ..., etc. If a physical process involves investigation of a cer-
tain dimensional physical quantity (governed quantity) that depends
on n number of other dimensional variables then the Buckingham Pi
theorem guides us in a systematic way to reduce a function of n vari-
able problems into a function of k dimensionless variable problems if
each of the k dimensional variables of the original n variables can be
expressed in terms of the n − k dimensionally independent variables.
Now the question is: What is dimensionally independent variable? A set
of dimensional variables, a1 , a2 , . . . , ak of the total n variables, is said
to have independent dimensions if none of the k variables have dimen-
sions which can be represented as a product of powers of the dimensions
of the remaining variables. For instance, density [ρ] = M L−3 , velocity
[v ] = LT −1 and force [F ] = M LT −2 have independent dimensions in
the sense that none of these quantities can be expressed in terms of the
rest. In other words, a product of powers of these quantities doesn’t ex-
ist which is dimensionless. On the other hand consider the case where
force is replaced by pressure [P ] = M L−1 T −2 . In this case the dimen-
sion of pressure can be expressed in terms of the dimension of that of
velocity and density since [P ] = [v 2 ][ρ] and hence velocity and density
have independent dimension but no pressure.
The first step in modeling any physical phenomena is the identifi-
cation of the relevant variables, and then relating these variables via
known physical laws. For sufficiently simple phenomena, we can usu-
ally construct a quantitative relationship amongst the physical variables
from the first principles; however, for many complex phenomena such
an ab initio theory is often difficult, if not impossible. In these situa-
tions constructing a model in a systematic manner with minimum input
parameters can be a quite useful method for dimensional analysis. In
fact, it has been proved to be a quite powerful method for analyzing
experimental data. Most undergraduates have already encountered di-
mensional analysis during their course studies but without knowing its
full potential. Here we will use dimensional analysis to capture tech-
niques for analyzing experimental or empirical data or to solve partial
differential equations which also help infer some insights about the so-
lution. As we have already stated the relationship found in physical
theories or experiments can always be represented in the form
a = f (a1 , a2 , . . . , an ), (1.4)
where the quantities a1 , a2 , . . . , an are called the governing parameters.
Any investigation ultimately comes down to determining one or sev-
eral dependencies of the form Eq. (1.4). It is always possible to classify
the governing parameters a1 , ..., an into two groups using the definition
 Scaling, Scale-invariance and Self-similarity  7

of dependent and independent variables. Let the arguments ak+1 , ..., an

have independent dimensions and the dimensions of the arguments
a1 , a2 , ..., ak can be expressed in terms of the dimensions of the gov-
erning independent parameters ak+1 , ..., an in the following way:
[a1 ] = [ak+1 ]α1 · · · [an ]γ1 , (1.5)
[a2 ] = [ak+1 ]α2 · · · [an ]γ2 ,
... ... ...
... ... ...
[ak ] = [ak+1 ]αk · · · [an ]γk .
The dimension of the governed parameter a must also be expressible in
terms of the dimensionally independent governing parameters a1 , ..., ak
since a does not have an independent dimension and hence we can write
[a] = [ak+1 ]α · · · [an ]γ . (1.6)
Thus, there exists numbers α, β , and γ , such that Eq. (1.6) holds. We
can therefore have a set of dimensionless governing parameters
a1
Π1 = , (1.7)
[ak+1 ] 1 ...[an ]γ1
α
a2
Π2 = α2 ,
ak+1 ...aγn2
... ... ...
ak
Πk = ,
[ak+1 ]αk ...[an ]γk
and a dimensionless governed parameter
f (Π1 ([ak+1 ]α1 ...[an ]γ1 ), ..., Πk ([ak+1 ]αk ...[an ]γk , ak+1 , ..., an )
Π= . (1.8)
[ak+1 ]α ...[an ]γ
The right hand side of this equation clearly reveals that the dimension-
less quantity Π is a function of ak+1 , ..., an , Π1 , ..., Πk , i.e.,
Π ≡ F (ak+1 , ..., an , Π1 , ..., Πk ). (1.9)
The quantities Π, Π1 , ..., Πk are obviously dimensionless, and hence
upon transition from one system of units to another inside the given
class their numerical values must remain unchanged. At the same time,
according to the above, one can pass to a system of units of measure-
ment such that any of the parameters of ak+1 , ..., an , say for example,
ak+1 , is changed by an arbitrary factor, and the remaining ones are un-
changed. Upon such a transition the first argument of F is changed ar-
bitrarily, and all the other arguments of the function remain unchanged
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
8  Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

as well as its value Π. Hence, it follows δaδF k+1

= 0 and entirely analo-
δF δF
gously δak+2 = 0, ... δan = 0. Therefore, the relation Eq. (1.9) is in fact
represented by a function of k arguments and proves it is independent
of ak+1 , ..., an , i.e.,
Π = Φ(Π1 , . . . , Πk ), (1.10)
and the function f can be written in the following special form

f (a1 , . . . , ak , . . . , an ) = aα γ
k+1 · · · an Φ((Π1 , . . . , Πk ). (1.11)

This constitutes the content of the central statement of dimensional

analysis that has got far reaching consequences in understanding the
scaling theory. It is also known as the π -theorem that has been formu-
lated and proved for the first time by E. Buckingham.
The importance and use of dimensional analysis and the Bucking-
ham π -theorem in particular in the description of the scaling or self-
similarity can hardly be exaggerated. Theoretically, it is found that
most physical systems are governed either by partial differential or
by partial integro-differential equations and finding scaling or self-
similarity will be the subject of intense and detailed consideration in
the subsequent chapters. Nevertheless, here we give some instructive ex-
amples that will certainly help with grasping the essential ideas behind
the π -theorem. In particular, the definition of dimensionless quantity
will play the central role in establishing scaling or self-similarity.

1.3 Examples to illustrate the significance of Π-

theorem
Perhaps the simplest and yet the most amusing example to demonstrate
how the idea of the π -theorem can be used to prove the Pythagorean
theorem. Consider a right angle triangle where three sides are of size a,
b and c and, for definiteness, the smaller of its acute angles θ. Assume
that we are to measure the area S of the triangle. The area S can be
written in the following form

S = S (a, b, c). (1.12)

However, the dimension of two governing parameters a and b can be

expressed in terms of c alone since we have

[a] ∼ [c] and [b] ∼ [c], (1.13)

 Scaling, Scale-invariance and Self-similarity  9

and so it is true for the governed parameter S as we can write the di-
mensional relation [S ] ∼ [c2 ]. We therefore can define two dimensionless
governing parameters

Π1 = sin θ = a/c and Π2 = cos θ = b/c, (1.14)

and the dimensionless governed parameter

S
Π= = c−2 S (cΠ1 , cΠ2 , c) ≡ F (c, Π1 , Π2 ). (1.15)
c2
Now it is possible to pass from one unit of measurement to another
system of unit of measurement within the same class and upon such
transition the arguments Π1 and Π2 of the function F as well as the
function itself remains unchanged. It implies that the function F is
independent of c and hence we can write

Π = φ(Π1 , Π2 ). (1.16)

However, Π1 and Π2 both depend on the dimensionless quantity θ, i.e.,

φ(Π1 , Π2 ) = φ(θ). (1.17)

and hence we can write

S = c2 φ(θ), (1.18)
where the scaling function φ(θ) is universal in character.
In order to further capture the significance of Eq. (1.18) we re-write
it as cS2 ∼ φ(θ). This result has far reaching consequences. For instance,
consider that we have a right triangle of with arbitrary sides a0 6= a,
b0 6= b and c0 6= c but have the same acute angle θ as before. This
can be ensured by choosing an arbitrary point on the hypotenuse of
the previous triangle and drop a perpendicular on the base b. Consider
that the area of the new triangle is S 0 , yet we will have
S S0
= , (1.19)
c2 (c0 )2
since the numerical value of the ratio of the area over the square of
the hypotenuse depends only on the angle θ. It implies that if we plot
the ratio of the area over the square of the hypotenuse as a function θ
all the data points should collapse onto a single curve regardless of the
size of the hypotenuse and the respective areas of the right triangle. In
fact, the detailed calculation reveals that
1
φ(b/c) = sin 2θ. (1.20)
4
10  Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

Figure 1.1: This figure shows how area S for one of the triangle of the above figure
(say the largest triangle) varies as the base b is changed.

Figure 1.2: This shows that if we plot S/c2 vs b/c instead of S vs b then all the three
curves of Fig. (3) collapse on to a single master curve. It implies that for a given
numerical value of the ratio b/c regardless of the size of the triangle corresponding
S/c2 is the same because triangle that satisfies these conditions are similar and hence
the function φ(b/c) is unique.
 Scaling, Scale-invariance and Self-similarity  11

Now the question is: what does this data collapse imply? It implies that
if two or more right triangles which have one of the acute angles iden-
tical then such triangles are similar. We shall see later that whenever
we will find a data collapse between two different systems of the same
phenomenon then it would mean that the corresponding systems or
their underlying mechanisms are similar. Similarly, if we find that data
collected from the whole system collapsed with similarly collected data
from a suitably chosen part of the whole system then we can conclude
that the part is similar to the whole. On the other hand, if we have a
set of data collected at many different times for a kinetic system and
find they all collapse onto a single curve then we can say that the same
system at different times are similar. However, similarity in this case is
found of the same system at different times and hence we may coin it
as temporal self-similarity.
Proof of the Pythagoras theorem: The area S of the original right
triangle is determined by the size of its hypotenuse c and the acute angle
θ since S = c2 φ(θ). Now, by drawing the altitude which is perpendicular
to the hypotenuse c we can divide the original triangle into two smaller
right triangles whose hypotenuses are a and b and say their respective
areas are S1 and S2 . The two smaller right triangles will also have their
acute angle theta and hence we can easily show that

S1 = a2 φ(θ) and S2 = b2 φ(θ). (1.21)

On the other hand we have

S = S1 + S2 , (1.22)

and it immediately leads to the conclusion that c2 = a2 + b2 which is

the Pythagorean theorem.

1.4 Similarity
In most cases, before a large and expensive structure or object such
as a ship or aeroplane is built, efforts are always devoted to testing
on a model system instead of working directly with the real system.
The results of testing on model systems are then used to infer the
various physical characteristics of the real object or structure under
their future working conditions. In order to have successful modeling,
it is necessary that we know how to relate the results of testing on
models to the actual manufactured product. Needless to mention that
if such connections are not known or cannot be made then modeling
is simply a useless pursuit. For the purpose of rational modeling, the
12  Fractal Patterns in Nonlinear Dynamics and Applications

concept and the importance of the similarity phenomena can hardly be

over emphasized. Indeed, the physically similar phenomena is the key
to successful modeling.
The concept of physical similarity is a natural generalization of the
concept of similarity in geometry. For instance, two triangles are similar
if they differ only in the numerical values of the dimensional parameters,
i.e., the lengths of the sides, while the dimensionless parameters, the
angles at the vertices are identical for the two triangles. Analogously,
physical phenomena are called similar if they differ only in their numer-
ical values of the dimensional governing parameters; the values of the
corresponding dimensionless parameters Π1 , ..., Πm being identical. In
connection with this definition of similar phenomena, the dimensionless
quantities are called similarity parameters.
Let us consider two similar phenomena, one of which will be called
the prototype and the other the model; it should be understood that
this terminology is just a convention. For both phenomena there is some
relation of the form
a = f (a1 , a2 , a3 , b1 , b2 ), (1.23)
where the function f is the same in both cases by the definition of sim-
ilar phenomena, but the numerical values of the governing parameters
a1 , a2 , a3 , b1 , b2 are different. Thus for prototype we have
(p) (p) (p) (p) (p)
ap = f (a1 , a2 , a3 , b1 , b2 ), (1.24)
and for the model system we have
(m) (m) (m) (m) (m)
am = f (a1 , a2 , a3 , b1 , b2 ), (1.25)
where the index p denotes quantities related to the prototype and the
index m denotes quantities related to the model. Consider that b1 and
b2 are dependent variables so that they can be expressed in terms of
a1 , a2 and a3 in both model and prototype systems. Using dimensional
analysis we find for both phenomena

Π(p) = Φ(Π(p) (p)

1 , Π2 ), (1.26)
and
Π(m) = Φ(Π(m) (m)
1 , Π2 ), (1.27)
where the function Φ must be the same for the model and the prototype.
By the definition of similar phenomena the dimensionless quantities
must be identical in both the cases such as in the proto-type and in the
model, i.e.,
Π(m)
1 = Π(p)
1 , Π(m)
2 = Π(p)
2 . (1.28)
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Majurin
holhokit
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Majurin holhokit

Author: Vasilii Ivanovich Nemirovich-Danchenko

Translator: Emil Mannstén

Release date: February 24, 2020 [eBook #61503]

Language: Finnish

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAJURIN

HOLHOKIT ***
 E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

MAJURIN HOLHOKIT
Kirj.

VASILI NEMIROVITSH-DANTSHENKO

Alkukielestä suomentanut

Emil Mannstén

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1902.

I.

Oletteko joskus talvella ollut kuulemassa aamumessua Iisakin

tuomiokirkossa? Ulkona yltympäri templin vallitsee vielä pimeys ja
hiljaisuus. Päiväntuloon on vielä pitkältä, niin pitkältä, ettei sitä edes
ajattelekaan. Raskaita pilviä riippuu yli maan synkästi ummistettujen
silmäluomien tavoin, ja turhaa olisi sieltä odottaa ystävällistä
katsetta, nähdä vilaukseltakaan tähtikirkasta taivasta. On kylmää ja
kolkkoa. Tuo suunnaton kivirakennus näyttää vielä mahtavammalta
ja majesteetillisemmalta kuin muulloin. Lumi kivirappusilla narisee
heikosti jalkainne alla. Uhkeiden graniittipylväiden luona häämöttää
aavemaisia olentoja. Tuossa astuu esiin muudan, lähenee teitä, ja
pimeässä arvaatte sen olevan kerjäläisen. Mutta eiköhän se ollut
harhanäköä vain? Seuraavana hetkenä näyttää hän ikäänkuin
hajautuvan ilmaan. Astutte sisään pienemmästä sivuovesta. Vielä
muutamia askelia, ja teistä on kuin olisitte joutuneet tyhjään
paikkaan, jolla ei ole rajoja. Todellakin äärettömään tyhjyyteen! Te
näette mustia nunnain varjoja, jotka kirjat kädessä seisovat pitkässä
rivissä, mikä häipyy jonnekin kuni viiva äärettömyyteen. Seinät ovat
kadonneet hämyyn, haihtuneet ja rauenneet tyhjään. Pilareiden
mahtavat profiilit katoavat korkeuteen, ja itse tuo korkeuskin tuntuu
niin salaperäiseltä ja käsittämättömältä. Siellä tuskin huomattavasti
kuvautuu hämäriä viivoja, jotka saattavat teidät aavistamaan, että
päänne yläpuolella kaareutuu toinen tyhjyys — kupuholvi. Etäältä
kajahtaa vienosti, niin että korva tuskin erottaa, rukousveisuun
raskasmielinen sävelmä. Mistä kuuluvat nuo sävelet, äärettömyyden
sylistäkö ehkä? Ette voi sitä hetipaikalla sanoa. Tarkemmin
katsoessanne näette himmeän valon kuorissa, joka loitolta näyttää
niin pieneltä. Ne ovat sytytettyjen vahakynttiläin pienet liekit, jotka
siellä sulautuvat valoisaksi usmaksi. Jos pysähdytte keskelle templiä,
näyttää edessänne ja takananne kaikki kadonneen. Teistä tuntuu
kuin liitelisitte salakätköisessä avaruudessa. Vielä hetkinen, ja teistä
tuntuu kuin nämä kivilaatatkin jalkainne alla luisuisivat jonnekin alas.
On samalla niin suloista ja niin tuskallista. Sielu avartuu kuin tahtoisi
se täyttää koko tuon tyhjyyden. Ei kuulu askeltakaan lähellänne.
Muutamia kyyryselkäisiä ämmiä, yhtä mustia kuin tämä
hämäryyskin, sukeltaa siellä esiin, kulkee vilahtaen ohitse ja katoaa
jälleen. Väliin luulisitte kaikkea tätä mielikuvituksen luomiksi. Aika
ajoin sytytetään yhtäkkiä, meteoorin tavoin, kynttilä palamaan jonkin
syrjässä seisovan pyhimyskuvan eteen, ja kynttilänliekin valossa
leviää pimeyteen kimelteleviä säteitä kuvan kallisarvoisesta
kultakehyksestä ja jalokivistä sen säteikössä, ja noiden säteiden
loisteessa erotatte te madonnan lempeät, ystävälliset kasvot. Ja kun
kynttilänliekki kehkeytyy täyteen kirkkauteensa, on teistä kuin
kimaltelevia kyyneliä hiljaa valuisi hänen lempeistä, hyvänsävyisistä
silmistään. Kenenkä tähden vuodatetaan nämä kyynelet, ja miksi?
Ehkä niiden kärsimysten tähden, jotka näkymättömällä tavalla
täyttävät tämän sankan, läpitunkemattoman, kaikki käsittävän
pimeyden?… Tahi ehkä sen surun tähden, joka tavan takaa hienona
kielenä värähtää rinnassanne teidän itsenne huomaamatta?… Mutta
sivukuorin häämöttävässä sumussa ovat silmänne jo keksineet
vanhan messupuvun, johon puettuna pappi toimittaa messua; ja
hänen matala, ikäänkuin sammuva äänensä yltää töin tuskin
kuuluviinne kolkuttaakseen vielä kerran sydämenne ovea ja
ikäänkuin kehottaakseen: "avaudu vihdoinkin äläkä pysy kauemmin
suljettuna…"
II.

Olin erään ystäväni luona käymässä ja viivyin siellä pitempään.

Paluumatkalle kun läksin, oli jo myöhäinen, ja kulki tieni Iisakin
kirkon ohi. Astuin sisään. Kuoriin, jossa aamumessu toimitetaan, en
tavallisesti mene. Siellä vallitsee jo maailma, todellisuus. Joka
rukouksen sana kajahtaa siellä tarkkamääräisenä, punnittuna.
Ihmiset rukoilevat ja tietävät mitä rukoilevat. Tuo salakähmäinen,
mystillinen "jokin" tai "kaikki" alennetaan siellä meidän pieniä,
joutavia tarpeitamme vastaavaksi. Minä pysähdyin keskellä kirkkoa ja
annoin ajatukseni kokonaan vaipua iäisyyden salaperäiseen helmaan.
Minusta oli kuin jos pimeässä pääni päällä olisi auennut kaksi
ääretöntä silmää ja että katse, jota ei edes koko maailma kyennyt
rajoittamaan, olisi tunkenut sieluuni. Olin kuulevinani siipien
salamielistä suhinaa. Syvin hiljaisuus vallitsi, mutta tuossa
hiljaisuudessa liikkui ellei ääniä, niin äänten henkiä, ja samassa
tuntui synkkä pimeys olevan henkiolentoja täynnä. Silmin ei niitä
huomannut, mutta sydän aavisti niiden läsnäolon. Ajatukseni kiiti
kauas, kauas taapäin ajassa, vaeltaen kuni yksinäinen muukalainen
kuljettua tietä. Minusta oli kuin jos vanhat haudat olisivat auenneet
ja kalliit, rakkaat henkilöt, semmoiset, joita en saata toivoa
kohtaavani enää, nousseet noista haudoista ja puhelleet kanssani
hiljaisella äänellä. Unheeseen joutuneita kuvia elämästä kohosi
menneisyyden kätköistä, esiintyen entisen muotoisina ja värisinä,
entisekseen elävinä ja liikkuvina… Ne astuivat esiin peittäen hetken
todellisuuden, aivan kuin tuo "hetki" olisi ollut vain satua, varjokuva,
mutta todellisesti oleva sisältynyt noihin muistoihin. Kuinka
ystävällisesti soivatkaan menneisyydestä ammoin sitten vaienneet
äänet, kuinka lempeästi hymyilivätkään minulle sieltä valoisat katseet
rakastettujen ystävien silmistä!… Tuntui siltä kuin kärsimyksiä ja
kuolemaa ei ensinkään olisi, vaan että koko tämä kolkko yksinäisyys
olisi ollut vain unta, pitkää kiusallista unta. Ikäänkuin aallon sylissä
lepäävänä kiinnyt tuohon haaveeseen, ja se vie sinut hiljaa,
uinuttavasti keinutellen kauas pois, johonkin lumottuun maahan,
ihmeitten maailmaan, missä ei tunneta suruja, ei eron katkeruutta…
Yhtäkkiä ilmestyi silloin jokin todellisesti elävä, jonka esiintyminen
muistutti minulle suuressa määrin epäsointua hiljaisessa melodiassa.
Kuulin jotakin lausuttavan ja huomasin vierelläni ihmishaahmon.

— Hyvä herra!…

— Mitä tahdotte?

— Vanhalle majurille… olisiko pikkusen apua?… Kuinka?…

Jumaliste… Ainahan sitä jotakin raskii…

Silmäilin tarkemmin miestä.

Hän oli lyhytkasvuinen, jopa aivan pienikokoinenkin, eron saanut

upseeri. Mikäli pimeässä voin huomata, oli viitta hänen hartioillaan
jokseenkin siisti. Tukka oli huolellisesti kammattu ylös kaljulle
päälaelle, aivankuin olisi se kasvanut niskasta ylöspäin ja levinnyt
siellä viuhkanmuotoisesti niinkuin mikähän latania. Tuommoinen siivo
miehennappula ja sittenkin, kumma kyllä, toisti hän yhtäkkiä
uudestaan:
 — Kristuksen tähden, pyydän!… Ettekö antaisi pikkusen apua, —
ainahan sitä jotakin raskii antaa!…

Moisissa tilaisuuksissa joutuu niin oudosti hämille. Ojensin hänelle

mitä satuin löytämään taskustani.

— Kas niin, suuri kiitos… Jumala palkitkoon teitä!

Totta puhuen en hänestä sillä kertaa mitään hyvää ajatellut.

"Niin se on, — ajattelin — hän saa kyllä eläkkeen ja käy sittenkin

kerjäämässä. Hän saattoi vain mielialani hämmennyksiin, veti minut
alas maan päälle, tiesi Herra mimmoisista korkeuksista, ja nyt on
mahdotonta kohota sinne jälleen!" Mutta samassa lähti kansa ulos
kirkosta, ja majuri tepasteli toimekkaasti milloin yhden, milloin toisen
luo. Erehdyksestä oli hän toistamiseen käydä minun kimppuuni,
mutta tunsi sitten minut ja virkkoi, vieläpä naurahtaenkin:

— Teiltä olen jo… niin sanoakseni… ottanut ulos vero-osuuden.

Ajattelette kaiketi: millainen hävytön mies tuo majuri… Enkö
arvannut oikein? Kuinka? Taisipa se vain olla niin.

Eikä hän väärässä ollutkaan. Minä olin vähällä sanoakin hänelle

suoraan totuuden, mutta sitten ilmestyi viereeni mies, arvatenkin
kauppias, supinnahkainen turkinkaulus kuomin tavoin pystyssä.
Hitaasti kuin mitkäkin kyytivaunut tallusti hän kirkon läpi.

— Jefrem Samoilovitsh kaikessa kunniassaan! huudahti majuri

läheten nopeasti miestä.

— Hoo, intendentuuri-rotta! Holhokeille varmaankin?

— Niin juuri, teidän arvoisuutenne!

 — "Toinen toistaan pienempiä, isä leski, lapset turvattomia!" Eikös
niin?… No, Jumalan haltuun — ota tämä seteli ja pistäy sitten
maitopuotiin… kuuletko? Tänään minä olen hyvä.

Vanhan majurin käytös suututti minua niin kovin, että koetin

välttää häntä sen enemmän kohtaamasta ja riensin kiireimmiten
pois. Luulin hänessä keksineeni yhden noita tavallisia
kauppahallityyppejä: "Vaimoni on leski, lapset orpoja!" — Tietenkin
esiintyy hän vapaaehtoisesti ilvehtijänä kaikissa noissa
maitopuodeissa, muutenhan ei tuommoinen möhömahainen
kauppias suinkaan kutsuisi häntä luokseen ja ojentaisi paperirahoja
hänelle.
III.

Minä pidin "majuria" häpeämättömänä tyhjäntoimittajana; ja kun me

muutaman päivän perästä sattumalta tapasimme toisemme Nikolain
rautatien asemahuoneella, niin kohtelinkin tätä "intendentuurirottaa"
jotensakin tylysti. Samaten kuin tuomiokirkossa ilmestyi hän nytkin
aivan äkkiarvaamatta vierelleni. Nähtävästi oli hän varustettu
häikäilemättömällä rohkeudella. Hän tunsi minut, nosti vanhaa
lakkiaan ja lausui:

— Kohtaamme eri paikoissa toisiamme… Hyvä herra! Olisiko ehkä

mahdollista… Pyytäminenhän ei ole syntiä, vai mitenkä?…

En antanut hänen lopettaa.

— Ettekö häpeä ollenkaan? Upseeri vielä olette… Tottahan te

olette palvellut niin kauan että saatte eläkkeen?

Hän vetäytyi omituisella tavalla köyryyn, joutui intoihinsa ja lateli

hyvin sukkelasti:

— Kuinkas, kuinkas. Aivan oikein, en saata valittaa, täyden, täyden

eläkkeen… Vääryyttä en suinkaan ole kärsinyt… Kuten kaikki
muutkin, laissa säädetyn eläkkeen…
 Ja hän vilhui neuvotonna sivuille, ollen nähtävästi hämillään.

— Jollei noita "isättömiä ja äidittömiä lapsia" olisi…

Tämä suotta-kerjäävien klassillinen fraasi saattoi minut täyden

suuttumuksen valtaan.

— Tehkää niin hyvin ja jättäkää minut rauhaan! Pyydystelkää

edelleen turkkikuomeissa tallustavia kauppiaita jos lystäätte. Mutta
minä en pidä ollenkaan ilveilystänne. Hyvästi!

Asemahuoneen ovella katsahdin ympärilleni. Majuri seisoi hatutta

päin, niin säälittävän kurjan ja nöyryytetyn näköisenä, silmät
maahan luotuina, liikuttaen hullunkurisesti käsiään ja sormiaan.
Minun tuli yhtäkkiä jotakin häpeä. Olin vähällä kääntyä takasin
pyytääkseni häneltä anteeksi, mutta pidätin itseni ja menin pois.

Nyt ei hän ainakaan ole ahdistava minua, ajattelin. Mikä julkeus

todellakin! Kuinka monta todella kurjaa onkaan, jotka tarvitsevat
toisten apua, ja hän vie leivän heidän suustaan. Moisella ajatuksella
koetin puolustaa menettelyäni oikein virallisesti.

Ja minä saavutin sen minkä halusin saavuttaa.

Muutamia päiviä sen jälkeen kohtasin jälleen majurin. Hän kohotti

jo kättään tarttuakseen lakkiinsa, mutta antoi sen hetikohta vaipua
jälleen ja kulki arvokkuudella ohitseni. "Se tepsi, ajattelin mielissäni.
On hän tosiaankin miettinyt itselleen elinkeinon!" Mutta siinä oli
kumminkin yksi seikka, joka tuotti minulle päänvaivaa: sellaisiahan
kuin hän ovat tavallisesti kaikki piintyneet juopot, mutta niihin ei
tämä salaperäinen tuntematon majuri kumminkaan näyttänyt
kuuluvan. Päinvastoin ilmaisi koko hänen pieni, siisti, puhtoinen
olentonsa tavatonta säädyllisyyttä, silminnähtävää tottumusta
järjestykseen. Napit olivat täysilukuisina paikoillaan, saappaat oli
kiillotettu ja ratkeamat viitassa yhteenparsittu. Eläkkeenmaksu-
päivinä läänin-ränttereissä näkee koko joukon tuollaisia
ukkorahjuksia, jotka kaikki ovat huomattavassa määrässä
omanarvontuntonsa läpitunkemia, jopa käyttäytyvätkin
ylvästelevästi, ja heidän kuulee ikäänkuin sanovan: "me olemme, se
tietäkää, palvelleet isänmaata uskollisesti ja kunniallisesti ja nyt
nautimme lepoa…" Myöskin olivat majurin viikset asianmukaisesti
kerityt, päät ylöskierrettyinä, eikä partakaan leuassa rehottanut
ruokkoamattomana harjasmetsänä, vaan oli se ohjesäännön
mukaisesti puhtaaksi ajeltu, niin että tummanharmaat posket
juhlallisesti paistoivat. Minun saamani mielivaikute oli nähtävästi
vallan oikea, sillä muudan huonoille jälille joutunut tyttö katsahti
ohikulkiessaan majuriin ja virkahti nauraen:

— "Ka, mimmoinen siivon näköinen vanha eronsaanut pappa-ukko

siinä käyskentelee…"

Ilmeisesti oli majuri-vanhus rykmentissä ollessaankin ollut

mallikelpoinen upseeri ja ihan varmaan oli hän kaiken aikaa palvellut
kruunua säntillisestä; luultavasti oli hän tullut toimeen lainaamatta
juutalaisilta sekä ottamatta palkkaansa etukäteen ja kaiketi oli hän
osannut pitää palvelijankin tarpeenmukaisessa kurissa.
IV.

Saatoimme hautaan erästä kirjailijaa. Alallaan hän oli vähemmin

huomattu. Päivää ennemmin menin vainajan kotiin polvistuakseni
hänen tomunsa ääressä. Suruharso-ruusukkeilla ympäröidyt
vahakynttilät paloivat valjusti pienessä huoneessa, jossa vainajan
ruumis lepäsi kultakirjo-vaatteella verhotussa kirstussa. Laihtuneissa
kasvoissa oli toinen silmä puoleksi avoin, toinen sitä vastoin
luonnottoman tiiviisti kiinni puristettu, juurikuin kuollut olisi iskenyt
silmää meille ja hyvillään jostakin, hymyillyt verettömin huulin.

— Te saatte vielä huolehtia ja kärsiä, vaan minä olen valmis. Minä

olen päässyt lepoon. Täällä puhtaudessa on minun niin hyvä,
helppo… Sain palvelluksi loppuun, Jumalan kiitos!…

Leski, syvään surupukuun puettuna, astui päänalasen luo ja katseli

miestään niin kummallisesti, juuri kuin olisi ihmetellyt jotakin. Ja kun
hän siirti katseensa ylös vahakynttiläin pitkiin, utuisiin, suihkuaviin
liekkeihin, ei hän oikein näkynyt ymmärtävän miksi noiden kynttiläin
juuri piti seista tuossa. Hän risti nopeasti itseään, teki ristinmerkin
miehensäkin yli ja pyyhkäsi pois hiustupsun, joka itsepintaisesti pyrki
vainajan otsalle. Joku läsnäolijoista astui vihdoin hänen luokseen,
tarjosi kätensä ja talutti hänet toiseen huoneeseen, jossa leski sitten
hieman hämillään alkoi kertoa miehestään, aivankuin olisi ollut puhe
jostakin vieraasta henkilöstä: "Kun hän jo makasi henkiheitollaan,
kosketti hän vähän väliä tätä kohtaa nenänsä juuressa ja alkoi sitten
yhtäkkiä kysellä: miksikä katto painuu noin alas? kuka siellä nyt
jyskää yläkerrassa? Ja sitten, juuri ennenkuin hän antoi henkensä,
kääntyi hän yhtäkkiä minun puoleeni ja lausui: 'mainion turkin on
itselleen hankkinut reportteri Dolgunow, vaikka ei saa kuin kolme
kopekkaa riviltä. Masha kuule, anna minulle päällystakki, minä
lähden toimitukseen…' Ei, kyyhkyläiseni, minä sanoin, et sinä mene
enää minnekään, et minnekään…"

Ja hän ratkesi itkuun.

Sielumessua toimitettiin parhaillaan. Väkeä ei ollut kokoontunut

paljo. Sanomalehti-kolportööri, muutamia konttori-apulaisia ja pari
kolme ammattiveljeä. Äkkiä huomasin heidän joukossaan vanhan
majurin. Mitä hänellä lie ollut täällä asioitavaa? Hän käänsi katseensa
minuun, ja hänen muotonsa kävi hieman synkäksi. Hän asettui
seinäviereen ja näytti vaipuvan rukoukseen.

"No, ajattelin hieman ilkullisesti, et suinkaan sinä täällä tule

kauppojasi kehumaan!" Hän näytti rukoilevan hartaasti ja tunsi
varmaankin itsensä väsyneeksi tänään, sillä hänen nähtiin myötänsä
pyyhkivän hikeä otsaltaan punaruutuisella nenäliinalla, johon Saksan
valtakunnan kartta oli kuvattu. Kun rukousvirttä alettiin laulaa,
laskeutui hän polvilleen. Sitten astui hän kirstun luo, silmäili tarkasti
kuollutta, pyyhkäsi niinikään hiustupsun pois hänen otsaltaan, teki
ristinmerkin hänen ylitsensä ja astui sitten ovea kohden.
Sivumennessään kääntyi hän minuun ja lausui:

— Eläessään en nähnyt häntä koskaan. Nyt tulin saadakseni

ainakin kumartua hänen tomunsa ääressä. Hän, vainaja kirjoitti niin
kauniisti lapsista; saakoon hän periä taivaanvaltakunnan! Hyvästi!

— Oliko tuo vainajan sukulaisia? kysyi minulta utelias

uutistenkerääjä, joka kirjoitti muistiin läsnäolijain nimet.

— En luule… mutta en kumminkaan tiedä.

— Entä hänen nimensä?

— Minä vain kohotin olkapäitäni.

— Samantekevä, minä merkitsen "kenraali".

— Kuten tahdotte, sehän ei kuulu minuun.

— Se merkitsee kaikissa tapauksissa enemmän, ja onhan se

leskellekin suurempi kunnia… kenraaleja!… Toimittaja on niinikään
oleva mielissään, kun näkee millaiset miehet ovat pitäneet arvossa
hänen avustajiaan.

Referaatissa sielumessusta luettiin todellakin seuraavana päivänä:

"Vainajan tomun ääreen rukoilemaan oli niinikään saapunut
muutamia sotilashenkilöitä. Nähtiinpä joukossa kenraalejakin.
Osotaiksen siis, että vaineeseen vaipuneen ammattiveljemme
näennäisesti vähän huomattu toiminta oli tunnettu laajemmissa
piireissä, kuin mitä olisi saattanut uskoa…"
V.

Minä matkustin pois ja unhotin majurin ihan kokonaan. Vuoden

kuluttua palasin jälleen. Muistan vieläkin sen kolean syyspäivän.
Näytti siltä kuin kaikki ympärillä olisi vuodattanut kyyneleitä —
taivas, kadut, kartanojen seinät, ikkunaruudut, vieläpä lehdettömät
puutkin bulevaardien laitamilla. Kylmän läpitunkemat muistopatsaat
näyttivät kutistuneen kokoon kylmän kosteilla aluksillaan, ja ainoa
Pietarissa, joka ei yskinyt, lienee ollut Falconet'in Pietari suuri
pronssihevosensa seljässä. Ei ole maailmassa mitään sen
kiusallisempaa kuin pohjoinen ilman-alamme tähän vuoden-aikaan.
Suvi on ikävä sekin; mutta syksy on kerrassaan sietämätön. Se on
kuin pitkä ja tuskallinen kuolinkamppaus, jolloin kaikki ympärilläsi,
verkkaan ja raskaasti, vaipuu kuolemaan.

Juuri tämmöisenä päivänä käyskelin Fontankan rantakatua, kun

yhtäkkiä loitolla äkkäsin majurin. Halkopihan portilla istui omassa
korkeassa persoonassaan ja kaikessa loistavuudessaan muudan
tylppänenäinen kauppias, poskipäät ulkonevat ja ulkomuoto niin
luonnottoman villin näköinen, että hän missä toisessa maassa
tahansa heti olisi herättänyt kaikkien katseluhaluisten ihmisten
huomion, olisipa voinut löytää impressaarionkin, joka olisi ottanut
koko maailmalle esittääkseen tätä Jumalan luomusta. Majuri, joka
kahdenkymmenen askelen päässä oli huomannut tämän
kummallisen ihmisen tiukan katseen, teki kunniaa ja asettui
"asentoon" hänen edessään. Kauppias viittasi häntä luokseen.
Samassa ehdätin minäkin heidät.

— No, mitenkä ne sinun pienet jaksavat? Vetäyvät kai kuuruun,

luulemma?

— Kuinkas!… Täytyyhän niiden, Merkul Savitsh, tämmöisessä

kylmässä — pieniä ovat vielä… Kissallakin on paremmat päivät kuin
heillä; se saattaa ainakin kätkeä turpansa käpälänsä alle ja olla
lämpimissään…

— Käskenkö antaa sinulle vähän, vai mitä sanot?

— Olen valmis heittäymään jalkojesi juureen siitä.

— Sekapuita. Olkoon menneeksi. Haapoja ja petäjiä puoliksi.

Lienee vähän tähteenä. Hieman tuoreita tietysti — pinon pohjalta.

— Meistä ykskaikki!

— Käskee olla! Ka kun et vielä rupeaisi lahjahevosen suuhun

katsomaan! "Ykskaikki" sanot; haluaisinpa tietää, mitä sen muuta
pitäisi olla. Mutta kuule, pidä huoli siitä, että lapsinulikkasi rukouksiin
mennessään heti rukoilevat edesmenneitten Eufimian, Vasilisan ja
Glycerian puolesta. Lasten rukous on otollinen Jumalalle. Lapset ovat
parhaimpia asianajajia mitä vainajilla saattaa olla.

Ja tuntematta minua katosi majuri yhdessä isännän kanssa

portista halkopihaan.
 Tämä ei enää saattanut olla vain paljasta kerjuuta. Minun on
mahdotonta saada sanotuksi, miten suuresti nyt olin huvitettu tästä
vanhasta majurista. Mikä eriskummainen olento! Minä en päässyt
asiasta sen selvemmälle kun otin ajatellakseni, että morrinkaiset
sellaiset kuin tuo portissa istuva kauppias, kohtelevat kerjäläisiä
vallan toisella tavalla. Ja jos antavatkin niin eivät anna puita, vaan
ennemmin kolikon, ja siitäkin saavat ihmisparat kyllikseen
kumarrella. Olisin mielelläni odottanut majurin takasintuloa, mutta
kylmä viilteli luita niin yltiösti ja hengittäminen raakeassa ilmassa oli
niin vaikeata, että kiireesti nostin kauluksen pystyyn ja läksin kotiin.
Huomasin selvästi ettei majuri viime kuluneena vuotena ollut yhtään
muuttunut. Samaan tapaan kuin ennen levisi hänen tukkansa
latanialehden muotoisesti niskasta ylöspäin yli koko kaljun päälaen;
sama vanha, vaan siisti viitta ja sama sateenvarjon muotoinen lippa
virkalakissa. Nenäliinakin oli sama kuin minkä olin nähnyt tuolla
säntillisellä upseerilla viimeksi sielumessussa ammattiveljeni luona —
suuri, punainen, Saksan valtakunnan kartalla varustettu. Viikset vain
olivat entisestään valjenneet, mutta olivat silti hyvin hoidetut kuten
ennenkin — kerityt harjan tapaan, samoin olivat harmahtavat posket
sileiksi ajetut.

Ei, tämä oli jotain muuta kuin vain paljasta kerjuuta.

Siitä päivästä alkaen tulin oikein uteliaaksi. Kukahan oli tuo mies ja
millaista elämää vietti hän?
VI.

Eipä kulunut kauan ennenkuin aivan äkkiarvaamatta jouduimme

hänen kanssaan silmitysten.

Minä olin puodissa ostoksilla. Ovela kauppa-apulainen koetti

tyrkyttää minulle kaikenmoista tarpeetonta tavaraa, mutta ei ollut
kiireissään näyttämään minulle mitä olin pyytänyt. Minä olin jo
vähällä suuttua, kun kiusanhenkeni yhtäkkiä suisti ovelle ja huusi
ulos kadulle:

— Teidän korkea vapaasukuisuutenne… Herra… Olkaa niin hyvä ja

tulkaa… meillä on juuri semmoista mitä teillä on tarvis.

Sitten palasi hän jälleen luokseni. Kohta hänen jäljestään tuli

puotiin eron saanut majurini.

— Isäntä on käskenyt, että teille huomiseksi juhlapäiväksi

annettaisiin naula teetä ja kolme naulaa sokuria… Ja lisäksi on tässä
vähän mitä on jäänyt pussien pohjalta. Ei ne pilaantuneita ole, vaan
enimmäkseen särkyneitä. Maku niissä on sama, mutta ostajat eivät
huoli niistä. Säädyttömyyttä, sanovat.
 — Kiitos, kiitos! Kyllä nyt possuni tulevat iloisiksi!… Kunhan tapaan
Semjon Vasiljevitshiä, niin kiitän itse häntä hänen hyvästä teostaan.
Mutta mitäpä minun kiitokseni siksi toiseksi merkitsee? Jumala
maksaa kyllä säntilleen laskut meidän kaikkien puolesta. Niinpä niin,
veli, sanoi hän osottaen ylös kattoon, — siellä ei mikään hyväteko
jää palkitsematta… Siellä tehdään samoin kuin lääninränttereissä:
puolikopekatkin merkitään erityisiin sarekkeihin niin että ne aina ovat
nähtävissä. No niin, kosta Jumala Semjon Vasiljevitshille!

— Mutta kuulkaa, jos te pistäysitte teurastaja Jegorovin puotiin

tässä kulmassa.

— Miksi niin?

— Tänään on ummelleen vuosi siitä kun hänen vaimonsa kuoli

sydämenvikaan. Siellä pidettiin sielumessun yhteydessä puolipäivä-
jumalanpalvelus vainajan muistoksi, ja Jegorov vaan itki itkemistään.
Hän rakasti vaimovainajaansa enemmän kuin kauppasäädyssä on
tavallista. Aivan kuten ranskankielestä käännetyissä romaaneissa
näkee. Rakastipa häntä niin, että kun vaimo kuoli, tahtoi hän,
samainen Jegorov, mennä luostariin.

— No, kiitos, kiitos!… Minä menen heti sinne.

— Eikö teidän tule raskaaksi kantaa?

— Ei tee mitään. Oma taakka ei paina hartioita. Vielä kerran,

kiittäkää Semjon Vasiljevitshiä.

Majurin viitassa näkyi olevan joitakin pohjattomia kaivoja. Kaikki

nuo kääryt katosivat niihin tuossa tuokiossa, ja hän seisoi tyhjin
käsin. Sitten meni hän ulos. Minä pyysin että ostokseni lähetettäisiin
kotiin ja läksin seuraamaan outoa tuttavaani. Minä en heti mennyt
teurastajapuotiin, ja kun sitten vähä viivyttyäni lähennyin tiskiä, istui
majuri jo viereisessä huoneessa Jegorovin seurassa, jota hän koetti
lohdutella:

— Älä sinä sure. Meidän surumme on Hänen edessään syntiä.

Sanoithan itse, että hän oli niin hyvä. Tarvitsethan sinäkin
suojelusenkelin.

— Mutta hän oli niin nuori, vasta kuudenkolmatta vuotias.

— Älä riitele Herran kanssa, Hän kyllä itse tietää mitä varten Hän
koettelee. Meidän sydämemme kovenisivat muuten niinkuin
siannahka ja ottaisivat harjaksia, ellei juuri suru pakottaisi meitä
pyytämään tulla Hänen kaltaisikseen, tulla Hänen kuvakseen. Jos
vaimosi oli hyvä, niin sitä parempi hänelle itselleen siellä ylhäällä.
Sinun ei ole tarvis rukoilla hänen puolestaan, hänen se on tehtävä
sinun edestäsi. Hän on jo tehtävänsä maailmassa päättänyt, mutta
sinä seisot vielä kiusauksille alttiina… Me olemme täällä vielä
ikäänkuin eläimen muodossa. Jos hänellä olikin joitakin syntejä, niin
Jumalan silmissä ne ylhäältä katsoen näyttävät tuollaisilta pieniltä,
eikä Hän suuressa laupeudessaan tahdo niitäkään huomata. Jo on
vuosi aikaa sanot?

— Niin. Ummelleen.

— Saatkin sitten olla iloinen.

— Kuinka niin?

— Sinua kohtasi suru — sinä olet tämän vuoden elänyt siveästi ja

olet pysynyt rukouksissa. Ja Hänen valtaistuimensa tykönä on sinulla
nyttemmin huolehtija. Emmehän tule ikuisesti täällä elämään, kaikki
saamme jälleen yhtyä. Mutta sinä käytä itseäsi niin, että olisit
mahdollinen tulemaan hänen rinnalleen, jottei teitä erotettaisi
toisistanne, vaan että saisitte jatkaa elämäänne yhdessä tulevassa
maailmassa.

— Minä lähetän joukollesi neljänneksen vasikkaa… Mutta sinun

pitää useammin käydä täällä haastelemassa. Sinä majuri olet saanut
korkeamman viisauden. Niitä ei ole monta korkeihinkaan virka-
arvoihin kohonneissa, jotka niin taitaisivat hyvän puoleen…

— Olkoon niin. Kyllä ne meillä nyt tulevat iloisiksi. Ja iloiseksi tulee

vaimosikin. Murhe, veliseni on kuin kaste. Sydän avautuu sille kuten
kukka. Ja tuoksuaa… Surutta se pian kuivettuu. Huolitta me, veliseni,
pian kaikki kivettyisimme, tulisimme kuin kuvapatsaat. Onni
paaduttaa…

Kauvemmin minun ei ollut sopivaa viipyä. Läksin pois käsittämättä

mitään siitä, mitä silmäini edessä tapahtui.
VII.

Mutta pian kaikki minulle selvisi. Läksin eräänä iltana muutaman

ystäväni luo. Sinä päivänä oli hänellä vastaanotto, joten tiesin
varmasti tapaavani hänet. Niin kävikin. Lähes vuosikauteen eivät
olleet minua nähneet ja sentähden oli vastaanotto sitä
sydämellisempi.

— Peto hyökkää pyytäjää kohti! naurahti isäntä.

— Jos minä olisin vaikka pyytäjä, mutta missä peto on?

— Tänään tutustutan sinut sellaiseen tyyppiin… vallan

harvinaiseen.
Saat hänestä hyvän aiheen.

Minä kupristin ehdottomasti kulmiani. Heti kun olet tullut

kirjailijaksi, ovat tuttavasi valmiit tyrkyttämään sinulle tyyppejä. Ja
tavallisesti ovat nuo tyypit sangen epäintressantteja henkilöitä. Miksi
ne toisista ovat mieltäkiinnittäviä, sitä en mitenkään pysty
arvaamaan. Vielä pahemmassa pelissä olet naisten kanssa. He
pyrkivät itse "tyypeiksi". Jokin arvoisa rouva, joka aikanaan on
voitollisesti taivuttanut miehensä valtikkansa alle, ilmoittaa heti
kohdatessaan teidät: "Ah, minun elämäni on koko romaani!" Niin
vastenmielistä kuin entisten erhetysten tunnustaminen lieneekin,
latelee hän teille tuon romaanin pienimpiä yksityisseikkoja myöten,
ollen muka itse kolmantena henkilönä siinä, mutta silmien
vilkunnasta ja kerronnan sävystä saatatte huomata, että hän se juuri
päähenkilö onkin. Ystäväni tajusi millaisen vaikutuksen hänen
sanansa olivat minuun tehneet, ja hän naurahti.

— Saat kohta nähdä. Ja olet vielä kiitollinenkin tuttavuudesta.

Bobkovin kaltaisia et joka askelella kohtaa. Minä en ainakaan tunne
useampia kuin yhden sellaisen.

— Mikähän eksemplaari se on?

— Harvinainen. Ensiksikin ihmeteltävän rehellinen; rehellisyytensä

tähden hänet päällikkö ajoi virastakin pois.

— Sinä puhut tänään vain arvoituksissa.

— Kuuntelehan ensin: tämä Bobkov antautui palvelemaan

intendenttiosastossa. Siitä on nyt jo kauan aikaa. Hänelle annettiin
toimeksi jokin erinäinen tehtävä. Hän teki työtä viiden edestä, sai
tehtävänsä valmiiksi ja esitti säästöä suunnattoman summan.
Tiedäthän tuommoisen astronoomillisen luvun, jossa nollat katoavat
äärettömyyteen. Kaikki huudahtivat ihmeissään. Toverit alkoivat
omaan tapaansa selitellä: "virassa kohoaminen on muka hänellä
ainoana tarkoitusperänä. Yksinäinen kun on eikä tarvitse rahoja, niin
hän vain virkaylennyksiä ajaa takaa." Ja ylenihän se virkakin,
tosiaankin. Hänet kutsui luokseen "itse", pyysi nojatuoliin istumaan,
puristi kättä, vaikka kapteeni Bobkov sitä ennen oli saanut seista
asennossa hänen edessään, kädet sivuilla eikä uskaltanut
ovensuusta tulla askeltakaan etemmäksi.
 — Kiitän teitä, lausuu hänen ylhäisyytensä, — vihdoinkin olen
tavannut virastossani todellakin rehellisen miehen.

Kenraali itse oli oikein persoonoittu rehellisyys.

— Ajattelin, jatkoi hän, että kuolen näkemättä kunnollista upseeria

intendentin puvussa… Kiitän teitä… Mutta nyt täytyy minun sanoa
teille suoraan, ystävä hyvä, että teidän on välttämättömästi jätettävä
erohakemus sisään.

— Kuinka, herra? ja Bobkov kavahti ylös.

— Tahi siirryttävä minne tahdotte tai hyväksi katsotte. Sillä minä

pyydän sanoa teille, että semmoisille epä-itsekkäille kuin te, ei meillä
Venäjällä ole sijaa muualla kuin kenties luostarissa, eikä teitä
sielläkään valita rahastonhoitajaksi, vaan asetetaan teidät ehkä
taikinapurtilon ääreen. Ilomielin tahdon aina jatkaa tuttavuutta
kanssanne ja minä pyydän teitä tästä lähin ilman muuta käymään
vieraissa luonani. Olen kernas kaikkialla suosittelemaan teitä mitä
lämpimämmin, mutta olkaa te hyvä ja siirtykää pois minun
läheisyydestäni.

— Mutta mistä syystä, olkaa hyvä ja sanokaa!

— Ei mistään syystä, vaan tunnustukseksi erinomaisista

ansioistanne. Minulla ei ole tilaa semmoisille kuin te, ja paitsi sitä
tulee ottaa lukuun vielä yksi puoli asiassa, n.k. virallinen… Tullaan
ajattelemaan; kaikki toiset minulla ovat siis konnia. Sillä eihän
kukaan, paitsi te, ole esiintuonut säästöä… Te olette ikäänkuin
tikkuna kaikkien silmissä. Seuraavaisesti… mikä nimi on heille
annettava? Itsekin oivallatte mimmoiset nimi- ja laatusanat siinä
pyrkivät kielelle. Tahi täytyy minun antaa potku heille kaikille ja sallia
teidän yksin jäädä paikallenne. Mutta ettehän te yksin saata hoitaa
koko virastoa? Siis, ystävä hyvä, minä olen iloinen siitä että saan
lukea teidät tuttavakseni, mutta kaikissa tapauksissa on minun
pyytäminen, että erkanette meistä kauemmaksi. Minulla on sydän
täynnä ilman teidän säästösuunnitelmiannekin.

Tämän isällisen neuvon saatuaan Bobkov lähti pois. Hänen

käsiinsä ei ollut kruunun kopekkaakaan tarttunut. Rohkeasti voi hän
katsoa jokaista silmiin. Hänen paikallaan ihmiset, jopa kaikkein
yksinkertaisimmatkin, olivat helposti koonneet satoja tuhansia ja
jälkeenpäin saavuttaneet ihmiskunnan hyväntekijäin maineen, jota
vastoin hän oli köyhä kuin kirkkorotta… Vai olisiko ehkä rikkaudeksi
katsottava se kahdenkymmenenseitsemän ruplan eläke, jonka hän
saa?

— Oliko hänen sitten mahdotonta saada mitään paikkaa?

— Kyllä kai hän olisi saanut! Kenraali tosiaankin suositteli häntä

mitä "lämpimämmin." Mutta hän osottautui sopimattomaksi virkaan.
Rintamapalvelukseen ei hänestä ollut, taloudellisella alalla sellaisia
peljätään, ja sivilivirkaan, niin näes, miehellä oli kunniantuntoa siihen
aikaan. Omituinen! Minä, arveli hän, olen keisarini majuri, enkä
saata myöntyä siihen, että kuka hyvänsä kauppias, pullovartiset
saappaat jalassa, tulee minua mielin määrin komentelemaan. Siitä
asti on hänellä jo ääni paljon alentunut, niinkuin laulajilla ääni
alenee, kuten tiedät. Sen jälkeen otti hän eron virasta, sai majurin
arvonimen ja Stanislain ritarimerkin lohdukkeeksi kaulaansa. Mutta
katsohan kummaa, siinä susi kussa mainitaan. Sallikaa minun esittää
teidät: majuri Bobkov…