Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

A First Course in Control System Design 2nd

Edition Kamran Iqbal

https://ebookmeta.com/product/a-first-course-in-control-
system-design-2nd-edition-kamran-iqbal/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Robust Control System Design 3rd Edition Chia-Chi Tsui

https://ebookmeta.com/product/robust-control-system-design-3rd-
edition-chia-chi-tsui/

ebookmeta.com

A First Course in Machine Learning 2nd Edition Solutions

Manual Simon Rogers

https://ebookmeta.com/product/a-first-course-in-machine-learning-2nd-
edition-solutions-manual-simon-rogers/

ebookmeta.com

Abstract Algebra: A First Course 2nd Edition Stephen

Lovett

https://ebookmeta.com/product/abstract-algebra-a-first-course-2nd-
edition-stephen-lovett/

ebookmeta.com

Movement Velocity and Rhythm from a Psychoanalytic

Perspective Variable Speed s 1st Edition Jessica Datema

https://ebookmeta.com/product/movement-velocity-and-rhythm-from-a-
psychoanalytic-perspective-variable-speed-s-1st-edition-jessica-
datema/
ebookmeta.com
Design and Build Great Web APIs 1st Edition Mike Amundsen

https://ebookmeta.com/product/design-and-build-great-web-apis-1st-
edition-mike-amundsen/

ebookmeta.com

Basics of Virtual Reality From the Discovery of

Perspective to VR Glasses Grasnick

https://ebookmeta.com/product/basics-of-virtual-reality-from-the-
discovery-of-perspective-to-vr-glasses-grasnick/

ebookmeta.com

Snow Candy Christmas Colorado Christmas 1st Edition Silke

Campion

https://ebookmeta.com/product/snow-candy-christmas-colorado-
christmas-1st-edition-silke-campion/

ebookmeta.com

Fae Magic The Kenzie Chronicles 1 1st Edition Genavie

Castle

https://ebookmeta.com/product/fae-magic-the-kenzie-chronicles-1-1st-
edition-genavie-castle/

ebookmeta.com

The Secret History Procopius

https://ebookmeta.com/product/the-secret-history-procopius/

ebookmeta.com
Valen and the Beasts A Juno and the Lady Novella An Acre
Story 1 1 1st Edition G J Kemp

https://ebookmeta.com/product/valen-and-the-beasts-a-juno-and-the-
lady-novella-an-acre-story-1-1-1st-edition-g-j-kemp/

ebookmeta.com
 River Publishers Series in Automation, Control and Robotics

A First Course in

A First Course in Control System Design

Control System Design A First Course in
2nd Edition Control System Design
Kamran Iqbal 2nd Edition
Control systems are pervasive in our lives. Our homes have

2nd Edition
environmental controls. The appliances we use, such as the washing
machine, microwave, etc. carry embedded controllers in them. We
Kamran Iqbal
fly in airplanes and drive automobiles that extensively use control
systems. The industrial plants that produce consumer goods run on
process control systems. The recent drive toward automation has
increased our reliance on control systems technology.
This book discusses control systems design from a model-based
perspective for dynamic system models of single-input single-output Kp
type. The emphasis in this book is on understanding and applying
the techniques that enable the design of effective control systems
in multiple engineering disciplines. The book covers both time- e u(t) u
e(t)
domain and the frequency-domain design methods, as well as 1 Kd 1
controller design for both continuous-time and discrete-time
systems. MATLAB© and its Control Systems Toolbox are extensively
used for design. Technical topics discussed in the book include:
∙ Mathematical models of physical systems ∫udt Ki

Kamran Iqbal
∙ Analysis of transfer function and state variable models
∙ Control systems design objectives
dθ r θr − θa
∙ Control system design with root locus Cr
dt
+
Rw
= qi .
∙ Control system design in the state-space
∙ Control system design of sampled-data systems ℎ
∙ Compensator design with frequency response methods

d∆ θ
Rw Cr + ∆ θ = Rw qi .
dt

Foreword by
Professor Emeritus Hooshang Hemami,
River Publishers River Ohio State University River Publishers
 A First Course in
Control System Design
2nd Edition
RIVER PUBLISHERS SERIES IN AUTOMATION,
CONTROL AND ROBOTICS

Series Editors:

ISHWAR K. SETHI
Oakland University
USA

TAREK SOBH
University of Bridgeport
USA

QUAN MIN ZHU

University of the West of England
UK

Indexing: All books published in this series are submitted to the Web of Science
Book Citation Index (BkCI), to SCOPUS, to CrossRef and to Google Scholar for
evaluation and indexing.

The “River Publishers Series in Automation, Control and Robotics” is a series of

comprehensive academic and professional books which focus on the theory and
applications of automation, control and robotics. The series focuses on topics ranging
from the theory and use of control systems, automation engineering, robotics and
intelligent machines.
Books published in the series include research monographs, edited volumes,
handbooks and textbooks. The books provide professionals, researchers, educators,
and advanced students in the field with an invaluable insight into the latest research
and developments.
Topics covered in the series include, but are by no means restricted to the
following:

• Robots and Intelligent Machines

• Robotics
• Control Systems
• Control Theory
• Automation Engineering

For a list of other books in this series, visit www.riverpublishers.com

 A First Course in
Control System Design
2nd Edition

Kamran Iqbal
University of Arkansas
Little Rock, USA

River Publishers
Published, sold and distributed by:
River Publishers
Alsbjergvej 10
9260 Gistrup
Denmark

www.riverpublishers.com

ISBN: 978-87-7022-152-8 (Hardback)

978-87-7022-151-1 (Ebook)

©2020 River Publishers

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted in any form or by any means, mechanical,
photocopying, recording or otherwise, without prior written permission of
the publishers.
 Contents

Foreword xi

Preface xiii

Acknowledgement xxi

List of Figures xxiii

List of Tables xxix

List of Abbreviations xxxi

1 Mathematical Models of Physical Systems 1

1.1 Modeling of Physical Systems . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.1 Model Variables and Element Types . . . . . . . . . 3
1.1.2 First-Order ODE Models . . . . . . . . . . . . . . . 4
1.1.3 Solving First-Order ODE Models with Step Input . . 8
1.1.4 Second-Order ODE Models . . . . . . . . . . . . . 10
1.1.5 Solving Second-Order ODE Models . . . . . . . . . 12
1.2 Transfer Function Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
1.2.1 DC Motor Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
1.2.2 Industrial Process Models . . . . . . . . . . . . . . 20
1.3 State Variable Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
1.4 Linearization of Nonlinear Models . . . . . . . . . . . . . . 24
1.4.1 Linearization About an Operating Point . . . . . . . 25
1.4.2 Linearization of a General Nonlinear Model . . . . . 27
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

2 Analysis of Transfer Function Models 31

2.1 Characterization of Transfer Function Models . . . . . . . . 32
2.1.1 System Poles and Zeros . . . . . . . . . . . . . . . 32
2.1.2 System Natural Response . . . . . . . . . . . . . . 34

v
vi Contents

2.2 System Response to Inputs . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36

2.2.1 The Impulse Response . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2.2.2 The Step Response . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
2.2.3 Characterizing the System Transient Response . . . 44
2.2.4 System Stability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
2.3 Sinusoidal Response of a System . . . . . . . . . . . . . . . 49
2.3.1 Sinusoidal Response of Low-Order Systems . . . . . 50
2.3.2 Visualizing the Frequency Response . . . . . . . . . 52
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59

3 Analysis of State Variable Models 63

3.1 State Variable Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
3.1.1 Solution to the State Equations . . . . . . . . . . . . 65
3.1.2 Laplace Transform Solution and Transfer Function . 66
3.1.3 The State-Transition Matrix . . . . . . . . . . . . . 68
3.1.4 Homogenous State Equation and Asymptotic
Stability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
3.1.5 System Response for State Variable Models . . . . . 74
3.2 State Variable Realization of Transfer Function Models . . . 77
3.2.1 Simulation Diagrams . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
3.2.2 Controller Form Realization . . . . . . . . . . . . . 80
3.2.3 Dual (Observer Form) Realization . . . . . . . . . . 83
3.2.4 Modal Realization . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
3.2.5 Diagonalization and Decoupling . . . . . . . . . . . 85
3.3 Linear Transformation of State Variables . . . . . . . . . . . 86
3.3.1 Transformation into Controller Form . . . . . . . . 86
3.3.2 Transformation into Modal Form . . . . . . . . . . 88
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90

4 Feedback Control Systems 93

4.1 Static Gain Controller . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
4.2 Dynamic Controllers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
4.2.1 First-Order Phase-Lead and Phase-Lag
Controllers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
4.2.2 The PID Controller . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
4.2.3 Rate Feedback Controllers . . . . . . . . . . . . . . 103
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
 Contents vii

5 Control System Design Objectives 111

5.1 Stability of the Closed-Loop System . . . . . . . . . . . . . 112
5.1.1 Closed-Loop Characteristic Polynomial . . . . . . . 112
5.1.2 Stability Determination by Algebraic Methods . . . 114
5.1.3 Stability Determination from the Bode Plot . . . . . 116
5.2 Transient Response Improvement . . . . . . . . . . . . . . . 117
5.2.1 System Design Specifications . . . . . . . . . . . . 119
5.2.2 The Desired Characteristic Polynomial . . . . . . . 121
5.2.3 Optimal Performance Indices . . . . . . . . . . . . 123
5.3 Steady-State Error Improvement . . . . . . . . . . . . . . . 124
5.3.1 The Steady-State Error . . . . . . . . . . . . . . . . 124
5.3.2 System Error Constants . . . . . . . . . . . . . . . 125
5.3.3 Steady-State Error to Ramp Input . . . . . . . . . . 126
5.4 Disturbance Rejection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128
5.5 Sensitivity and Robustness . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132

6 Control System Design with Root Locus 133

6.1 The Root Locus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
6.1.1 Roots of the Characteristic Polynomial . . . . . . . 135
6.1.2 Root Locus Rules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
6.1.3 Obtaining Root Locus Plot in MATLAB . . . . . . . 138
6.1.4 Stability from the Root Locus Plot . . . . . . . . . . 139
6.1.5 Analytic Root Locus Conditions . . . . . . . . . . . 141
6.2 Static Controller Design . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
6.3 Dynamic Controller Design . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144
6.3.1 Transient Response Improvement . . . . . . . . . . 145
6.3.2 Steady-State Error Improvement . . . . . . . . . . . 151
6.3.3 Lead–Lag and PID Designs . . . . . . . . . . . . . 152
6.3.4 Rate Feedback Compensation . . . . . . . . . . . . 156
6.3.5 Controller Designs Compared . . . . . . . . . . . . 161
6.4 Controller Realization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
6.4.1 Phase-Lead/Phase-Lag Controllers . . . . . . . . . . 164
6.4.2 PD, PI, PID Controllers . . . . . . . . . . . . . . . 164
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165

7 Design of Sampled-Data Systems 167

7.1 Models of Sampled-Data Systems . . . . . . . . . . . . . . 169
7.1.1 Z-transform . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
viii Contents

7.1.2 Zero-Order Hold . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171

7.1.3 Pulse Transfer Function . . . . . . . . . . . . . . . 172
7.2 Sampled-Data System Response . . . . . . . . . . . . . . . 175
7.2.1 Difference Equation Solution by Iteration . . . . . . 175
7.2.2 Unit-Pulse Response . . . . . . . . . . . . . . . . . 176
7.2.3 Unit-Step Response . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
7.2.4 Response to Arbitrary Inputs . . . . . . . . . . . . . 183
7.3 Stability in the Case of Sampled-Data Systems . . . . . . . 184
7.3.1 Jury’s Stability Test . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
7.3.2 Stability Through Bilinear Transform . . . . . . . . 185
7.4 Closed-Loop Sampled-Data Systems . . . . . . . . . . . . . 186
7.4.1 Closed-Loop System Stability . . . . . . . . . . . . 186
7.4.2 Unit-Step Response . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
7.4.3 Steady-State Tracking Error . . . . . . . . . . . . . 190
7.5 Controllers for Sampled-Data Systems . . . . . . . . . . . . 192
7.5.1 Root Locus Design of Digital Controllers . . . . . . 193
7.5.2 Analog and Digital Controller Design Compared . . 196
7.5.3 Digital Controller Design by Emulation . . . . . . . 200
7.5.4 Emulation of Analog PID Controller . . . . . . . . . 203
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206

8 Controller Design for State Variable Models 211

8.1 State Feedback Controller Design . . . . . . . . . . . . . . 212
8.1.1 Pole Placement with State Feedback . . . . . . . . . 213
8.1.2 Pole Placement in the Controller Form . . . . . . . . 215
8.1.3 Pole Placement using Bass–Gura Formula . . . . . . 217
8.1.4 Pole Placement using Ackermann’s Formula . . . . 218
8.1.5 Pole Placement using Sylvester’s Equation . . . . . 220
8.2 Tracking System Design . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222
8.2.1 Tracking System Design with Feedforward
Gain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222
8.2.2 Tracking PI Controller Design . . . . . . . . . . . . 225
8.3 State Variable Models of Sampled-Data Systems . . . . . . 230
8.3.1 Discretizing the State Equations . . . . . . . . . . . 230
8.3.2 Solution to the Discrete State Equations . . . . . . . 232
8.3.3 Pulse Transfer Function from State Equations . . . . 234
8.4 Controllers for Discrete State Variable Models . . . . . . . . 235
8.4.1 Emulating an Analog Controller . . . . . . . . . . . 235
8.4.2 Pole Placement Design of Digital Controller . . . . . 236
 Contents ix

8.4.3 Deadbeat Controller Design . . . . . . . . . . . . . 238

8.4.4 Tracking PI Controller Design . . . . . . . . . . . . 241
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244

9 Frequency Response Design of Compensators 247

9.1 Frequency Response Representation . . . . . . . . . . . . . 248
9.1.1 The Bode Plot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
9.1.2 The Nyquist Plot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250
9.2 Measures of Performance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
9.2.1 Relative Stability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
9.2.2 Phase Margin and the Transient Response . . . . . . 256
9.2.3 Error Constants and System Type . . . . . . . . . . 259
9.2.4 System Sensitivity . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260
9.3 Frequency Response Design . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
9.3.1 Gain Compensation . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
9.3.2 Phase-Lag Compensation . . . . . . . . . . . . . . . 262
9.3.3 Phase-Lead Compensation . . . . . . . . . . . . . . 264
9.3.4 Lead-Lag Compensation . . . . . . . . . . . . . . . 267
9.3.5 PI Compensator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
9.3.6 PD Compensator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
9.3.7 PID Compensator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 273
9.3.8 Compensator Designs Compared . . . . . . . . . . . 275
9.4 Closed-Loop Frequency Response . . . . . . . . . . . . . . 276
Skill Assessment Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 280

Appendix 281

Index 285

About the Author 289

 Foreword

Dr. Kamran Iqbal has assembled a very valuable and comprehensive book on
introductory and applied control. The book contains many tools and much
knowledge about the details of mankind’s and engineers’ everyday imple-
ments, and their control. The concepts, issues, challenges and alternatives are
lucidly and precisely presented.
The material is very well motivated and compactly and pragmatically
presented. Matlab programs and computer tools supplant the discussions and
analytical tools in order to ease the derivations and the conclusions.
A curious and motivated engineer or student of control will have no diffi-
culty following the material, the mathematical developments and derivations,
models of physical systems and interdisciplinary issues. Many examples and
exercises are added to enrich the imagination and creativity of the reader.
Subjects of Transfer Function, State Variables, Root Locus apparatus, Sample
Date systems, Pole Assignment are precisely described. A variety of assigned
problems and questions help the reader to become completely aware of
alternatives and be able to envision different solutions in his or her mind.
The book is equipped with ample explanations, guidance, tools and
encouragement. It will be a valuable tool in all countries of the world with
different educational, industrial and technical facilities and where engineers
are called upon to provide.

Hooshang Hemami
Professor emeritus of electrical and computer engineering
at Ohio State University
April 2020

xi
 Preface

The aim of the second edition of A First Course in Control System Design,
similar to the first edition is to present model-based control system design
in a lucid, understandable and approachable manner. The book has been
written with the needs of undergraduates and beginning graduate students
in multiple engineering disciplines and practicing engineers in mind. The
second edition is organized into nine chapters; the first half of the book is
devoted to analysis and the second half to the design of control systems. The
book covers the design of controllers for analog and sampled-data systems
described by transfer function and state variable models. The coverage is
restricted to models of single-input single-output (SISO) systems. Examples
from diverse engineering disciplines are introduced in the first chapter and
carried forward in the later chapters. MATLAB and Control Systems Toolbox
are extensively used for design; occasionally, Symbolic Math Toolbox is also
used. MATLAB scripts for solutions to all book examples are provided.
Control systems, both natural and man made, are pervasive in our lives.
Our homes have environmental controls. The appliances we use at home, such
as the washing machine, microwave, etc. have embedded controllers. We fly
in airplanes and drive automobiles, which make extensive use of control sys-
tems. Our body regulates essential functions like blood pressure, heart-beat,
breathing, and insulin levels in blood, manifesting biological control systems.
The cells in the body regulate our metabolism and energy production using
nutrient levels and electrolytes. The postural stability of the body depends on
regulating body’s center of mass (CoM) over the base of support. Fine motor
control enables the manipulation and locomotion tasks we undertake as part
of daily living. We essentially perform the control function as we walk or
drive a car, the control objective in both cases being to follow a desired course
at a preferred speed.
The industrial revolution in the eighteenth century ushered in the age of
machines that needed automatic controls. As a result, ingenious solutions to
the control problems were developed. An early example involved the use of
centrifugal flyball governor for throttle adjustment to regulate the speed of

xiii
xiv Preface

Figure 1 A generic control system block diagram that includes the controller, process to be
controlled, the actuator and the sensor. The output is fed back and compared with the reference
signal in the comparator.

the steam engine that was essential to industrial progress. Though control
technology quickly developed to solve practical problems, the theoretical
understanding of the control systems and its underlying design process was
developed later in mid-twentieth century. The post WWII era launched the
space age that focused on the optimal design of control systems, and their
implementation via the computing machines. The quest for boosting the
industrial output through factory automation has enabled advancement in the
industrial process control, and in the industrial robots that makes extensive
use of feedback control systems. The growing automation in the past few
decades has increased our reliance on control systems.
A control system aims at realizing a desired behavior at the output of a
device or system (the plant) by manipulating its input through a controller.
Feedback based on observation of the process output via sensing elements
plays and important role in automatic control systems (Figure 1). In the
feedback control systems, the controller monitors the difference between the
desired and actual values of output variables, and adjusts the system inputs
accordingly by employing various control schemes. The control objective,
often, is to reduce the error to zero at a sufficiently fast rate and maintain it
there. The desired output may be expressed as a set point, that is, a constant
value that the controller will try to maintain at the output. Alternatively, in
tracking systems, the objective is to track a time-varying reference input. An
example of the latter is the control system used to make a drone-mounted
camera follow a moving object of interest.
The control system design is invariably undertaken to achieve multiple
objectives. The first and the foremost among them is the stability of the
closed-loop system, as the system outputs affect the inputs in real-time.
The next objective is the dynamic stability or the ability of the controller
to damp out the output oscillations, characterized by the damping ratio of
the dominant response modes. Further, the controller aims to improve the
speed of response, that is reflected by the system bandwidth. The steady-state
response of the closed-loop system, ideally, has a unity transfer function,
Other documents randomly have
different content
 Punapää: En usko, piru vie. Sinäkin valehtelet.

Klanipää: Sinä olit kai siellä viime pyhäiltana, kun ei minua laskettu
sisään.

Punapää: Mitä se sinuun kuuluu.

Klanipää: Minä palasin toistamiseen sitte kun sinä olit mennyt

pois. Jenny antoi avaimet, ja myöhemmin avasi uutimet että tiesin
milloin on lupa tulla. Sinä taisit nähdä meidät akkunassa. Taisit jäädä
haaveilemaan kadulle.

Punapää: Mhmm. Ss-ss-pr.

Klanipää: Ja nyt minä seurustelen neiti Protargoolin kanssa ja olen

melkein raitis. Pikkuisen vain viiniä, varovasti. Kippis, veljet.

Pekka: Siispä voit kiittää onneasi, Keräs-veli.

Klanipää: Ja siveyttäsi.

Punapää: Sinä saatana.

Klanipää: Sano vapahtaja. Olenhan sinut pelastanut synnistä, ja

lisäksi kannan sinunkin orjantappura-osuutesi — ehkäpä sinunkin,
Pekka. Vai mitä? Saisitte keskenänne koota minulle kolehdin.

Pekka: Hiljaa tuulessa. Sitä minä vain ihmettelen miten uskalsit

olla valaistun akkunan ääressä.

Klanipää: Ai peijakas. Sitäpä en huomannut

Pekka: Et kai tee sitä toista kertaa?

 Klanipää: Kyllä ihminen saattaa joskus olla ajattelematon! Tätä en
anna koskaan itselleni anteeksi. Herran pyhät! sinähän kerroit että
ne ampuvat valaistuun akkunaan.

Pekka: Ei kun ryssät.

Punapää: Terve nyt, pojat.

Klanipää: Mihinkäs sinä nyt?

Pekka: Istu hännälläsi.

Punapää: Minä menen nyt.

Klanipää: Juo munkkisi loppuun. Täällähän on vielä pitkä tilkka

pullon pohjalla. Katso!

Pekka: Älähän hätäile. Tule pois Nirvanaan.

Punapää: No, minä juon nyt. Mutta sitte minä lähden.

Klanipää: Rauhotu nyt. Mihinkäs sinä lähtisit. Ethän vain aijo

häiritä Jennyä? Ajattele vähän ennenkuin menet. Saatat vielä tehdä
tyhmyyksiä, ja joudut oikeuteen, saat sakkoa, vankeutta.

Punapää: Ei koskaan minun jalkani astu enään niille portaille, ei

Liisankadullekkaan, ei koko tähän kaupunkiin, ei koko
Suomenmaahan.

Pekka: Muistappas että nyt on sota. Et pääse mihinkään.

Punapää: Kyllä pääsee.

Klanipää: Ethän aijo sinne, sinne?

 Punapää: Kyllä, jos huolitaan.

Pekka: Se on asia, jota sietää ensin harkita selvinpäin.

Klanipää: Hsst. Puhutaan jotain muuta, mitä tahansa. — Minä

tarkotan että murhe on murheellinen seurakumppali. Se nylkee
nahkan tuppeen sinun päältäsi ja jättää sinut avuttomana tienoheen
kaikkien epätoivon korppien nokittavaksi. Mutta Viinan Henki on se
laupias samarialainen, joka sinut pelastaa, pesee haavat, virvoittaa
sydämen ja nostaa sinut aasin selkään. Näin sanoi ennen sielukas ja
juoppo teologi Turtiainen. Ja minäkin luulen että tämä laupias
samarialainen tässä pullossa on paras sielun lääkäri. Aasin selkään!
Hih-hih!

Pekka: Kyllähän siinä on perää. Aasin selkään nostaa, istuttaapa

vielä takaperin ja antaa häntätupsun kouraan — ohjiksi, näet.

Punapää: Takaperin oiskin paras, ettei näe minne matka vie.

(Punapää tulee hyvin totiseksi ja lisää hiljaa:) Sillälailla pettyisi
vähemmän.

Pekka: jokainen kohdaltaan pettyy jonkunverran, useimmin ja

raskaimmin ehkä ne, jotka ovat vähimmän huonoja ihmisiä.

Klanipää: Kukas käskee uskoa, toivoa ja rakastaa! Se on

järjetöntä oppia. Paljon edullisempaa olisi näin: älä usko mitään, älä
toivo mitään, älä rakasta mitään. Silloin olet välinpitämätön kaikesta,
etkä pety koskaan. Otat vain iloisin mielin vastaan kaiken mitä sen
välinpitämättömyyden muurisi ylitse saat siepattua; noin vain
sieppaat, pistät pussiisi, ja olet tyytyväinen.
 Punapää: Sinä olet sika. Mutta sanoppas Pekka, sinä Kroisos,
sanoppas mikä on elämän tarkotus.

Pekka: Aasin selässä takaperin, niin kai itse äsken päättelit.

Punapää: Älä veikkonen vanno huonon sanoihin. Vai uskallatko

itse istua etuperin?

Pekka: Tiukka kysymys, veli-pyhä. — Luulisinpä silti ettei uskalla

kukaan, kaikkina hetkinään. Silloin ei enään olisikaan ihminen, vaan
lurjus — tai peto.

Klanipää: No eikös me sitte olla lurjuksia ja petoja!

Pekka: Siltä näyttää näinä aikoina. Mutta lienee meissä silti oraalla
jotain muutakin, vaikka peto meissä sen niin usein syö suuhunsa; tai
kuihtuu se muuten.

Klanipää: Onko sinun petosi kasvissyöjä? Silloinhan se ei liene

aivan vaarallinen. Katsoppas tarkemmin ettei se vain lienekkin
lammas suden vaatteissa.

Pekka; Toivoisinpa niin.

Klanipää: Älä toivo niin. Jos joku keksii että niin on asia, Joudut
heti syötäväksi. Ja siinä on sitte laulusi loppu. Voitko kieltää etten ole
oikeassa.

Pekka: Valitettavasti, taidat olla.

Klanipää: Hyvä on. Ei kannata rimpuilla sitä vastaan, joka

kertakaikkiaan on totta. Mutta ei kannata myöskään piinata itseään
erottelemalla toisistaan hyvää ja pahaa, petoa ja lammasta,
rikkaruohoja ja inhimillisyyden taimia. Antaa sen kaiken olla ja
kukoistaa. Siitä voi iloita, nauttiakkin noin varovaisesti. Siinä on
elämää, elämää, hei; se moninaisuus haiskahtaa parahiksi
hiukkasen romanttiselta, jotta se hivelee aisteja. Kai se riittää että
elää? Minulle ainakin riittää. — Mitäs tuumit Pekka?

Pekka: En oikein luota siihen evankeliumiin.

Klanipää; Sinäpä sen sanoit. Ei pidä mihinkään luottaa liiaksi.

Mutta luotatko ehkä johonkin muuhun? Koneisiinko, joita yötäpäivää
piirtelet?

Pekka: Niihin vielä vähemmän.

Klanipää: Ergo: niinmuodoin olet paljon pahempi epäilijä kuin joku

minunkaltaiseni. Sinä olet, niinkuin sanotaan, irrallinen lehti tuulessa.
Sinä et luota edes itseesi, ja se on paha. Minusta on hyvinvoinnin
ensimmäinen ja viimeinen ehto että luottaa hiukkasen itseensä.
Vahinko vain ettei ole syntynyt oikein selkämuniaan myöten
itserakkaaksi; silloin tekisi helposti n.s. suurtöitä, ja se olisi suloista.

Pekka: Kyllä niitä vielä kerkiät tehdä. Sinä olet niitä varten
montteerattu.

Klanipää: Niinkö luulet?

Pekka: En luule mitään, mutta näen että sinulla on edellytyksiä.

Punapää: Sillä on edellytykset helvettiin, ja sulla kans, Pekka, jos

et jo herkiä. Hyi saakeli. Nyt minä lähden.

He lähtevät kaikki, sillä Voutilan on kerittävä junaan, ja Pekka

haluaa saattaa katkeroituneen ja päihtyneen punapään kotia. Voutila
painuu asemalle päin, pohtien kaiketi suurmiesmahdollisuuksiaan,
joita Pekka pilkoillaan oli lietsonut. Punapää ja Pekka kompuroivat
pimeitä katuja, äänettöminä; Pekan mieltä etoo koko ilta
nalkutuksineen ja viisasteluineen, joista ei mitään vapauttavaa lähde
irti, tympeitä takapihan näköaloja vain toistensa aidatuille alueille, ja
omille tunkioilleen. Tällälailla tympeytyvät kaikki tuttavuudet, ja kun
keskinäisen kunnioituksen viimeinenkin hitu on hälvennyt, sikiää
tilalle pientä näykkimistä ja pilantekoa, joka leikkaa enemmän
itseään kuin sitä, jolle se on tarkotettu. Tuttavuudesta tulee ihminen
ennenpitkää kuin täyteen paiseita, jotka vuotavat märkää. Hiukan
ennen tuttavuuden loppua niitä salakavalasti puhkotaan toisiltaan,
mutta lopuksi ei niihin enää iletä kajota, vaan vetäydytään turvallisen
välimatkan päähän, jonka yli vain yltävät välinpitämättömät "hyvät
päivät" ja "mitä kuuluu". — Parasta olisi piilottautua yksinäisyyteen,
mutta sekin tahtoo olla liiaksi raskasta, ja lisäksi se hävittää kaikki
mittasuhteet ulkoiseen maailmaan nähden, joten lopulta ei
pienimmässäkään asiassa enään kykene sijottamaan itseänsä
elämän yhteiseen piiriin. Se on ilkeätä ja piinallista.

Punapää-Keränen on ainoa toveri, jonka kanssa Pekalla vielä on

suorat ja vilpittömät välit. Keränen on niin naivi, eikä osaa
teeskennellä. Mutta nyt, kun hänenkin lapsenuskonsa on julmasti
murskattu, tulee hänestä kai nopeasti samallainen kuin kaikista
muista. Sitte ei jää muuta jälelle kuin hyvästit sillekkin tuttavuudelle.

Keränen alkaa siinä sivulla tuhista itsekseen. Sitte tuhinasta

laukeaa melkein itkevällä äänellä kysymys: "Kuule, Pekka. Sinä kun
olet aina ollut hyvä kaveri, ja kun olet enemmän maailmaa nähnyt,
niin minä nyt kysyn sinulta että pitääkö koskaan luottaa naiseen?

"Pitää. Aina, ehdottomasti."

 "Mutta ovathan ne sinuakin pettäneet."

"Pettäjän vahinko, ei petetyn."

"Mutta jos ne pettävät aina."

"Se ei kuulu meihin. Sitäpaitsi lienemme heidät sellaisiksi tehneet.

Kai me haluamme tulla petetyiksi."

"En minä ymmärrä. Minusta vain tuntuu etten tästälähtien enään

saata uskoa mihinkään. — Minä lähden Saksaan; sinnehän on jo
muutamia poikia mennyt. — Tule sinäkin, Pekka."

"Uskotko sitte siihen asiaan?"

"En tiedä. Eihän tässä muutakaan voi tehdä. — Rahakin on

loppunut, enkä saa enään luottoa."

"Se kyllä jotenkuten järjestyy, ei sitä kannata surra. Älä sekota

asioita toisiinsa, muuten keität vielä tästä aikomuksestasi sopan,
joka käy sinulle katkeraksi niellä. Tähän asiaan eivät finanssit eikä
naiset saa vaikuttaa. — Jos uskot, mene, mutta ei muuten."

Sitte ei puhuta enään mitään. Erotessa kätellään vain tavallista

lujemmin.

Seuraavana päivänä on punapää hävinnyt kaupungista. Pekan

täytyy melkein iloita siitä, sillä hän ymmärtää että Keränen uskoi
vielä johonkin.

Pekka ei kyllä usko mihinkään. Kunpa löytyisi edes tyttö, johon

voisi rakastua!
X

Kuuluu yhtämittainen, heikko puheensorina, josta silloin tällöin

erottaa diskanttina tai toisia heleämpinä joitain irrallisia sanoja,
kysymyksiä, huudahduksia. Molempia kieliä on siinä sekaisin,
suomea ja ruotsia, kuitenkin saman kotimaisen lausunnan
yhteenpunomina, joten ne hyvin sointuvat toisiaan säestämään kuin
kaksi sisarusta, joista toinen silti on kauniimpi ja armaampi. —
Leveät kaksoisovet ovat auki saliin, jonka parkettilattia hohtaa
kiiltävän puhtaana kuin olisi se imenyt pintaansa sähkökruunujen
loiston, joten seinien osaksi on jäänyt vain himmeä heijastusvalo
lattiasta.

Yhtäkkiä helähtää näkymättömästä pianosta valssin sävel,

keinuvana, unettavana. Pareja alkaa liidellä parketilla, tullen
oviaukon näköpiiriin vasemmalta ja liukuen pois oikealle, seinän
suojaan taasen. — Pekkaa raukaisee. Hän istuu puolihämärässä
sivuhuoneessa, jossa leikitään panttileikkiä. Pari pyörähdystä on hän
käynyt tuolla salissa, hetkisen on hän sitte ollut mukana leikissä ja
joutunut heti maksamaan pantteja. Nyt hän istuu syrjässä, katsellen
vain toisia ja kuunnellen puheen sorinaa, joka sekin, tuntuu
tanssivan valssia, vanhaa Wiener-valssia, hienolle puuderille
tuoksuvaa.
 Pekka tuntee olevansa hiukan oudolla maaperällä, jossa on paras
pysytellä hiljaa ettei tarvitseisi huomata itseään avuttomaksi ja
piinautuneeksi. On useita tuttuja täällä, mutta ne ovat kokonaan
toisellaisia kuin ennen. Ne ovat kotonaan, Pekka on vieras.

Ne ovat kotonaan kaikessa tässä, ja täällä vasta huomaa mitä ne

kukin oikeastaan ovat. Ulkona elämässä useimmat niistä liikkuvat
yhtä avuttomina ja tyhminä kuin Pekka nyt täällä, mutta näitten
seinien sisällä ne kukin saavat personallisia piirteitä, tulevat
mieltäkiinnittäviksi, vieläpä monista taulapäistäkin pilkahtaa
nerokkuuden kipinöitä. — Kotonaan kaikki ihmiset lienevät neroja, ja
sentakia omaiset yliarvioivat toisiaan, etenkin äidit lapsiaan, eivätkä
voi ymmärtää mistä syystä näitten suurenmoiset kyvyt eivät pääse
paistamaan julki tuolla ulkona "pahassa maailmassa". Koti ja
maailma! — kaksi ikuista vihollista.

Monasti on Pekka tuntenut surua ja katkeruutta siitä ettei hänellä

ole ollut kotia. Nyt täällä on melkein jo alkanut itää viha,
vaistomainen proletaarin viha, kaikkia näitä hyvän päivän lapsia
kohtaan, mutta vähitellen alkaa tulla tilalle pieni tyydytys: tuolla
ulkona, jossa kyvyt punnitaan, siellä sattuu olemaan minun koditon
kotini — tulkaapas sinne!

Mutta kuitenkin olisi viihdyttävää jos osaisi eläytyä tännekkin.

Silloin vasta tietäisi olevansa maailmanmies. — Ei käy päinsä. Se on
mahdotonta. — On melkein kadehdittavaa se vapaus ja
huolettomuus, jolla kaikki täällä liikkuvat. He ryhmittyvät sattumalta,
rupattelevat, vaihtavat lauseita vakavistakin asioista, eroavat,
pyörähtävät muutaman tanssikierroksen, istuvat leikkimään panttia.
Sehän on itsessään aivan tylsää ja lapsellista leikkiä, mutta ne
osaavat liikkua siinä taitavasti, vieläpä älykkäästi. Niitten
kekseliäisyydellä ei näy olevan mitään rajoja. Ne heittyvät sukkelin
kääntein leikin menoon kuin kaunoluistelijat, jotka varmoina
kieppuvat peilikirkkaalla jäällä. — Pekasta ei ollut siihen menoon.
Hän tuli hajamieliseksi, hölmistyi, ja joutui maksamaan pantteja.
Missäpä hän olisi tottunut perheillatsuihin ja niitten
"seurustelutapoihin".

Pekka miettii itsekseen omaa elämänosaansa. On kuin näkisi

pienen poikasen jossain kaukana ja alhaalla lähtevän kiipeämään
pahasti huojahtelevia tikapuita, niinkuin joitain köysitikkaita suuren
laivan kupeella. Huimaavan korkealle, näkymättömiin, nousevat ne
tikkaat. Ympärillä on pimeä ja tunkka ilma, edessä seinä — sehän on
korkean kivitalon seinä, sen akkunoista loistaa tulia. Sieltä sisältä
näkyy katettuja ruokapöytiä, vieraspitoja, työhuoneita, joissa joku
kumara mies istuu vihreän lampun ääressä. Sieltä näkyy kauniisti
puettuja tyttösiä, siellä jossain näkyy miten nuori nainen ja mies
punertavan yölampun hohteessa riisuutuvat mennäkseen levolle. —
Poika nousee hiljalleen, puola puolalta, pysähtyen joskus
katselemaan, haikeana, ihmettelevänä, himokkaana. Mutta sitte
täytyy hänen taasen kiivetä ylemmäs. Kuin pimeästä kaivosta hän
nousee, jossa ei näy pohjaa, mutta kuuluu itkua ja sadatuksia. Sieltä
alhaalta luulee kuulevansa omankin äänensä. Miksi hän sieltä
nousee, sitä on mahdoton tietää. Täytyy vain, täytyy kuin joku
ahdistava kauhu työntäisi jaloista ja joku toivo vetäisi käsistä. Välillä
saattaa huimata niin että on suljettava silmänsä ja kirvelevin sormin
pureuduttava tikkaisiin, välttyäkseen putoamasta. Siinäpä vähitellen
pää tottuu ja kourat lujittuvat. Pojasta varttuu mies, joka osaa pitää
kiinni, vaikka portaat huojuisivatkin tuulten pieksäminä, osaa
sivuilleen katsomatta kiivetä, hiljalleen, puola puolalta, ajattelematta
minne ne vievät.
 Eivätkös silloin äkkiä ne tikkaat lopu! Edessä on vain matala kaide,
ja kun keikauttaa itsensä sen yli, huomaa seisovansa tasaisella
katolla. Siellä on aurinkoa ja kirkasta ilmaa, kukkia, hiekoitettuja
käytäviä kuin jossain kylpypaikan puutarhassa tai ulkoravintolassa.
Joku sellainen se onkin, huvipaikka korkealla katolla, jossa on keveä
hengittää ja josta ihastuva katse esteettömästi lipuu kauvas yli
maitten ja merien. — Paljon hienoa väkeä liikkuu ympärillä, muttei
tulokas arastele heitä vähääkään, sillä hän huomaa olevansa yhtä
moitteettomasti puettu kuin muutkin ja yhtä lihavalla kukkarolla
varustettu kuin muutkin. Hän antaa markkain pyöriä, nauraen
iloisesti nähdessään kumartelevia selkiä ja kuullessaan mielisteleviä
lauseita. Hän riemuitsee nähdessään niin paljon lakeijoja, ja
tukahuttaa halunsa potkaista niitä takapuoleen. Hän on kuin
kotonaan kaikkialla, tansseissa, juhlissakin. Ja milloin työ tulee
kysymykseen, sujuu se helposti. Melkeinpä tuntuvat aivot
työskentelevän paremmin kuin muitten. Muut tekevät vain sitä, mitä
on opetettu ja mikä on tapana. Hänellä ei ole mitään tapoja, hän
tekee vain oman ymmärryksensä mukaan, tekee ehkä hieman
kömpelösti, tulee omituisiin yllättäviin tuloksiin, mutta tarkastaessaan
niitä tuloksia huomaa että ne sittenkin ovat johdonmukaisia ja pitävät
paikkansa. Siinä varmistuu ja oppii arvostellen katselemaan
ympärilleen. Huomaa omistavansa joitain epätavallisia kykyjä, joille
muutkin antavat arvoa. Tuttavuuksia tulee ja menee, jää ehkä
hetkeksi yksinkin, mutta tulee uusia, tämän pilvenpiirtäjän
mahtimiehiä, ja heidän mukanaan joutuu laskeutumaan talon
sisäkerroksiin, joissa omistajien perheet asuvat.

Mutta mitenkäs käy! Siellä on kaikki kovin outoa. Siellä kompastuu

kynnyksiin, kukkatelineet kaatuilevat, tuolit kolahtelevat ilkeästi. Ei
tahdo mahtua mihinkään; tilaa on kuin kirkossa, mutta koetappas
liikahtaa, niin jo kumoat jotakin. Pöydässäkin sattuu kommelluksia.
Ja perheitten esivanhempien kuvat katselevat kullatuista
kehyksistään vihaisesti rauhanhäiritsijään. — Tulokas! Nousukas! —
Hänen varmuutensa loppui siihen missä perheen ovi aukeni. Hän ei
osaa puhua eikä liikkua niinkuin kaikki nuo, jotka ovat ikänsä tätä
ilmaa hengittäneet ja, vieraisillekkin tullen, näyttävät kuuluvan
huoneustoon yhtähyvin kuin tuo taulu tuossa seinällä tai tuo silkkinen
pöytäliina tuossa. Pekka huomaa tulleensa taloon likipitäin kuin
nokikolarin tietä, palotikkaita myöten ja kattoluukun kautta,
murtovarkaan tietä siis, suoraan sanoen. Ja tässä sitä nyt ollaan,
kuin piruparka taivaassa.

Sellaisissa nuorukaisissa, jotka näihin piireihin ulkoapäin, alhaalta,

tulevat, ilmenee aina, elleivät he ole lurjuksia, jonkunverran
anarkistisia taipumuksia. Kaikkein vähimmän voisi Pekka olla niitä
vailla. Hänellä on voimalliset himot. Jopa liikkumisvapautensa
puolesta hän voisi purra ympärilleen kuin peto. Täällä ahdistaa
henkeä. Täällä pitäisi karjaista eli rytkäyttää hartioitaan tai edes
muutamalla profanilla sanalla pyyhkäistä tomua noitten vanhain
tanttein nenistä tuolla nurkassa. Entä jos laskisi tänne hiukkasen
luonnollista hajua. Tai jos sieppaisi tuolta jonkun neitosen ja tekisi
sille jotain oikein pirua.

Siinäpä täisikin olla Pekan arka paikka tänä iltana. On nuorta

moitteetonta kaunotarta enemmän kuin silmä jaksaa sulattaa, mutta
ne ovat nyt aivan saavuttamattomissa. Tämänkin talon tytär ja tämän
huoneuston perijätär, jota Pekka viikko sitten maskeraadeissa suuteli
useammin kuin kerran, se ei ole mitään tietävinään, nauraa pyrskii
vain vasten silmiä ja kärttää panttia. Samaten kaikki muut. — Täällä
taitaa joutua pilkattavaksi, tuumii Pekka. Ja Pekka on pilkalle arka.
 Yhtä kiinnekohtaa hänen silmänsä vielä etsivät, Signeä,
orpotyttöä, joka on kaunein kaikista, ja hyvä. Mutta ei näy. — Pekka
haihtuu kaikessa hiljaisuudessa tupakkahuoneeseen, jossa
muutamia vanhempia herroja istuksii whiskylasien ääressä.
Sikarinsauhu leijaa heidän päittensä päällä kuin mikä suitsutuspilvi.

"Ahaa, herr Suojannen, välkommen. Eiks maistu leikki ja tyttöt? Te

on vakava mies ja arvosta vanhain praati. Sitt ner o blanda."
Sillätavalla tervehtää tulijaa vanha harmajapää professori Hollmerus,
Pekan opettaja, iskien silmää kakkulainsa takaa, jotka aina näyttävät
olevan tipahtamaisillaan ukon soukalta nenältä. Mutta eiväthän ne
silti putoa. Vasen käsi korjailee niitä automaattisesti joka toisen
minuutin perästä asianmukaiseen joskohta vaapperaan asentoonsa.
Kas noin! ja sitte sipaisu etusormella ja peukalolla pitkin nenänvartta.
Unissaankaan ei se faari lasejaan pudottaisi. Tuo automaattinen
hienostunut kädenliike kuuluu luontoon, ja ellei se jo sellaisenaan ole
perinnöllinen saavutus, niin periytyy se tästälähtien ukon jälkeläisille
hamaan tuomiopäivään asti. Ukon hölmö poika hoitelee prillejään
samalla elegantilla maneerilla, mutta tuota jälkihivutusta,
nenänsipaisua ei ole omaksunut. Vahinko ettei se ole periytynyt; no
sen kerkiää kyllä vielä oppia. Niinpä suvut jatkukoot, työntäen uutta
vesaa, sellaista, joka on uutta vanhassaan ja vanhaa uudessaan ja
jolle maailma kuuluu kummilahjana. Amen.

Pekka huomaakin jo kenottavansa nahkaisessa nojatuolissa ja

viljelevänsä lasia kuten käsketty on. Täällä on silti hyvä, on vapaus,
ainakin vapaus vaieta ja kuunnella — jos haluttaa. Sepä lieneekin
vapauksista paras. Se viihtyy hyvin tällaisten arvokkaitten setien
piirissä. Ne ovat nyt ryhtyneet puhumaan päivän politiikasta, mutta
tekevät kukin leikkauksensa varovaisesti kuin nostaisivat lusikalla
jälkiruokaa. Tämä aine on etupäässä sitä varten että kukin saa
osottaa siistejä tapojaan, appamatta liikaa lautaselleen ja
huutamatta: näin minä puolestani olen ajatellut. Ajatellutko? Ei täällä
kukaan ajattele enempää kuin joku punainen sosialisti siellä alhaalla.
Samallaisia ohjelmien ja fraasien tunnustajia on täälläkin, vaikka
vailla punaisten tuhattulimmaista sappea ja epäluuloista
suvaitsemattomuutta. Täällä on viileää. Onpa täällä vielä muutamia
eksemplaareja sitäkin vuosisataisen polityyrin syövyttämää ja
sukupuuttoon kuolevaa ihmislajia, jotka eivät ylipäätään enään
ajattele mitään, kukin mielessään vain nyökyttävät päätään omille
esivanhemmilleen ja näkyväisesti nyökyttävät toisilleen: juuri niin, se
on teidän perheenne vakaumus. — Mutta mitä pahaa siinäkään olisi!
Se on miellyttävää ja harvinaista viisautta, etenkin tähän aikaan. —
Niin, nämä vanhan aristokratian viimeiset blaseeratut jälkeläiset, he
suovat niin mielellään että Pekka ajattelee — vielä mieluummin että
hän kuuntelee — hänellä, poikaparalla, kun ei mitään vakaumuksia
voi ollakkaan.

Pekka kohottaa muitten mukana lasinsa ja juo sen

huomaamattaan pohjaan.

"Se on oikein", sanoo talon isäntä, johtaja Appelqvist, lyöden

Pekkaa olalle. "Nuoret osottavat nykyisin meille esimerkkiä.
Austrinken! mina herrar."

Tietysti Pekka pitää kiitokset hyvänään, ihmetteleehän vain

itsekseen että mille hiivatin asialle tässä nyt lie tullut annettua pontta
ja juotua malja pohjaan. Ehkä jääkäriliikkeelle? Olkoonpa mille
tahansa. Ei siitä sen enempää puhuta, eikä Pekan tee mieli
tiedustella. Kyllä heidän juttunsa suunnilleen arvaa kuulemattakin. —
Olenhan silti onnenpoika. Ei löydy tästä maasta niin korkeata eikä
niin matalaa majaa etten niissä jotenkuten tulisi toimeen. Maailman-
Matti! liikkuma-alallasi ei ole rajaa.

Tuskin on Pekka saanut poltettua sikarinsa puoliväliin, kun uusi

levottomuus tulee vierailulle hänen luokseen. Se ei ole mikään
mieliala, vaan se tosiaankin tulee jostain ulkopuolelta. Voisi luulla
että se säteilee tuolta toisesta huoneesta läpi seinän, kohtaa
hermonystyrät Pekan ihossa, ja, niinkuin sähkönappulaa painaen
sykähyttää kaikki hälyytyskellot soimaan. — Siellä oven takana
ajattelee tai odottaa joku Pekkaa. Se on kutsu. Sinne on mentävä.
Onpa kuin pieni odotuksen henkiolento olisi jo pujottautunut
avaimenreijän läpi ja ovenrivalla istuen tarjoaisi kättä. — Erehtyykö
Pekka? Onko mitään oven takana?

*****

Onhan siellä äskeiset leikit ja äskeiset rupatukset — edestakaisin

vilisevä joukko nuorta väkeä, ja ryhmä tanttoja nurkassa
vahtaamassa jotain juorun itua; kuiskausta tai silmäpeliä. Aivan
niinkuin jo äsken. Mutta heti oven avattuaan on Pekka silti ollut
tuntevinaan vielä jotain muuta. Hänen kasvojaan on hipaissut
auringonsäde. Katsahtaessaan uudelleen sinne mistä se oli tullut,
kohtaa Pekan katse huoneen toisellapuolen uunin kupeessa
tummapukuisen neitosen, joka istuu kädet sylissä, ja parista
tunkeilevasta kavaljeerista piittaamatta katselee uneksuvasti heidän
sivuitseen, suoraan ovea ja Pekkaa päin. Se on Signe Sparre. Onko
Pekka vartavasten vai sattumalta joutunut tämän taikalyhdyn
valopiiriin, sitä ei nuori mies itse kykene päättelemään, eipä edes
tiedä näkeekö tyttö häntä. Signe tapaa tuijotella siten, mitään silti
näkemättä, ja vaikka hän olisi Pekan tuloa vartavasten odottanutkin,
on hän siksi viisas ettei käännä päätään pois ja paljasta itseään.
Pekalla on silti täysi syy olettaa olevansa neitosen näköpiirissä. Ja
saadakseen tuon epämääräisen katseen kiinni, hän vaistomaisesti
nyökkää neitoselle heikon kumarruksen. Silloin vasta neidon katse
näyttää havahtuvan, hento vartalo liikahtaa, ja kasvojen yli lennähtää
silmänräpäykseksi iloinen hymyn väre. Mutta samassa Signe jo
ojentaa kätensä toiselle kavaljeereistaan, poistuen tanssisaliin.

Nuoren miehen mielessä tällainen tuskin parilla kolmella

sekunnilla mitattava tapaus aiheuttaa pienen luonnonmullistuksen.
Kaikki ne mielenliikkeet, joita yksinäisyyden tunto illan kuluessa on
siittänyt ja ruokkinut, kaikkoavat pois kuin raakkuva varisparvi. Tilalle
tulee se lintu, jota kutsutaan lemmen satakieleksi. Sen kivun-suloista
liritystä ei Pekka voi olla kuuntelematta, vaikka koettaakin
naurahdella omalle hupsuudelleen. Sillä siitä ei pääse mihinkään
että Signen läheisyys on Pekalle suloinen asia, ja tytön surumielinen
kauneus sellainen kompastuskivi, johon langettuaan ei enään tee
mieli nousta ylös. Signe on jo pelkällä ulkonäöllään Pekan
ihastuksen esine. Pekan tarkka silmä on keksinyt tämän puhkeavan
ruusun, ja lepäillyt löytöretkeilijän kunnioittavalla ilolla sen suloissa.
Ovatpa he, tutuiksi tultuaan, jonkun kerran puhelleetkin melkoisella
avomielisyydellä kuin kaksi yksinäistä, orpoa, ainakin. Sillätavalla on
heillä jo jotakin yhteistä, joten he voivat meluavan huoneen ylitse
keskustella äänettömästi.

Pekka tietää kumartaneensa Signeä tanssiin ja tytön myöntyneen:

tulkaa. Ehkei kummankaan tarkotus alkuaan ollut aivan tämä. Mutta
on selvää että tanssista päästyään tyttö odottaa. — Siispä Pekka
pitää varansa ja sieppaa Signen soiton tahtiin uudelleen. Se sattuu
olemaan valssi, lentävä ja kepeä. Ensi kertaa hän tanssii Signen
kanssa. Ja hän hämmästyy sen vartalon notkeutta, joka hänen
käsiensä varassa liikehtii. Mitään loistavia tanssijoita eivät he ole
kumpikaan, mutta he mukautuvat toisiinsa kuin olisivat he yhtä. —
Senjälkeen tapaavat he illan kuluessa useasti toisensa, etsimättä, ja
Pekka antaa "lemmen satakielen" rintaluittensa alla esteettömästi
lirittää, lurittaa, vaikka hän luonnollisesti pitää sen luritukset omana
tietonaan. Se on ainakin varmaa etteivät ikävät tuumiskelut vaivaa
enään. Pekkaa ei enään muitten nuorten joukosta voi erottaa. Sattuu
silti että eräälle hänen näköiselleen miehelle nauretaan jonkun
hajamielisen ja järjettömän vastauksen takia. Mutta se mies ei ole
tuosta tuonaan, nauraahan vain muitten mukana.

Vasta sitte kun ensimmäiset vieraat ennen puoltayötä alkavat

tehdä lähtöä, herää Pekka liikehtimään levottomasti. Mutta siihen ei
tosiasiassa ole mitään syytä, sillä Signe, jonka läheisyyteen hän
tietysti heti joutuu, uskoo hänelle lähtevänsä vasta Fingerfeltien
perheen mukana. Silloinhan on selvää että he lähtevätkin kahden, ja
nyt heti.

Auttaessaan päällysvaatteita Signen ylle, on Pekan mielessä

sellainen arka huimaus ja hellyyden tunne että hän turkin mukana
melkein sulkee tuon armaan olennon syliinsä, mutta jättää sen
hämmennyksissään kuitenkin tekemättä. Valkeat käsivarret ja kaulan
tuoksuva hipiä saavat ilman pienintä suudelmaa upota väljän
turkisvaipan sisään, joka yhtäkkiä peittää hentoisen vartalon kaikki
sulot, niin että huppukauluksesta vain ruskeasuortuvainen pää
piipottaa esille. Lakki vielä! — mitäs jää jälelle? — vain poskipäät,
nenännipukka, kahden silmän väreily. Katoavat vielä jalat
päällyskenkiin, kätöset pieniin nahkakinttaisiin, ja koko suloinen
luonnonluoma on hävinnyt näkyvistä, sen jäsenien hienonhienojen
elävien koneistojen joko upottua jäykkiin koteloihin tai peityttyä jos
jonkinlaisiin presenninkeihin. — Viikunanlehti on kasvanut
ylenmäärin laajaksi ja monimutkaiseksi. Miksi pitää tämän maan olla
niin kylmä? Raatikkoon joutaisivat kaikki rievut. Eihän jumalatar ole
sitävarten että se pistetään säkkiin kuin lumppuläjä. Hiiteen hynttyyt
Afroditen päältä.

Jos Pekka voisi omassa tunteessaan vallitsevan lämpötilan

levittää ulos maailmaan, niin ainakin Signen ympärillä kesää talvea
läikehtisi paratiisillinen lämpö. Nuo jäsenet, joissa asuu sielu,
tusinoittain sieluja, saisivat olla vapaasti, jotta niitä voisi hyväillä tai
edes nähdä. — Ei Pekka ennen ole osannut kenenkään
pukeutumista katsoa näin vihaisella silmällä. Nyt, aste asteelta
seuratessaan Signen koteloitumista, hän sekä nolostuu että
katkeroituu, hyvin kyllä aavistaessaan että näitä panssareita ei
Pekka Suojanen ole mies puhkomaan. — Yksi "lähdetäänkö?"
huppukauluksen sisältä ja yhden epämääräisen katseen hipaisu
lakin varjosta puhaltavat Pekan lopullisesti hajalle. Turhaan hän
koettaa portaissa tarttua Signen käteen — se on hervoton. Turhaan
hän kadulle tultaissa koettaa vilkaista seuralaisensa silmiin —
kuulaat ne ovat, mutta ilmeeltään niin epämääräiset ettei edes näe
ovatko ne syvät vai (taivas varjelkoon!) matalat. Juoksevan veden
kaltainen on tytön katse, ja se on liian laiha elementti rakastuneen
ravinnoksi. Ei tyttö puhukkaan mitään, ei edes hänen suunsa näy. Ja
kädet katoavat muhvin sisään.

Kylmä on ulkona. Lumi narskahtelee heidän astellessa tyhjää

katua. Porttiholvien ohi mennessä kajahtelevat seinät: poiketkaa
tänne, täällä on hämärää, täällä on hyvä supattaa. — Puhua nyt
pitäisi, rakentaa sanoilla yhteisymmärryksen silta uudelleen ja sitä
myöten haastella kerrankin kaikki selväksi. Samalla tavoin kehottaa
itseään se, joka professorin edessä siinä ja siinä tentissä on joutunut
kiikkiin. Taitavasti puhuen ja sisuaan pinnistäen saattaa silloin vielä
johtaa asiat takaisin oikealle tolalleen ja pelastaa hyväksyvän
maininnan papereihinsa. Mutta nyt, kun elämän totisin paikka on
edessä, ei tule mitään. Sydän hakata koputtaa aivan kurkun alla,
täynnä sanoja jos minkälaisia, mutta kieli on jäykkä eikä saa niitä
työnnettyä kuuluville. Vaikka kirjoissa helposti kuitataan tällaiset
asiat, ja vaikka niistä jotkut ylimielisesti haastelevat, niin sittenkin
tuntuu muutaman sanan esillepuristaminen aivan ylivoimaiselta
taidonnäytteeltä. Melkeinpä toivoisi itsensä pois, vaikka
pohjoisnavalle asti, päästäkseen tukalasta pulasta. Tempautuisi tästä
irti niinkuin ennen poikanallikkana poliisin kynsistä, juoksisi pakoon
mutkitellen pihojen ja solien läpi johonkin turvalliseen loukkoon,
jossa saisi hetken hengähtää ja hiipiä sitte muina miehinään kotia
nukkumaan. Eipä tiennyt silloinen poikaparka joutuvansa kerran
sellaiseen tilanteeseen, jossa ei sisu eikä pakokaan auta. Mutta
onhan tyttöjen kanssa ennen selvinnyt. Mikä siinä on että nyt, kun
kerrankin on päässyt Signen kanssa kahden, ei mistään tule mitään?
Tämä on liian vakava asia. Aivan katu keinuu jalkojen alla.
Kosivathan ne muutkin ihmiset. Miksi Pekan päätä huimaa?

Aina töksähtävät sanat sen viimeisen totuuden äärille kuin kuilun

reunalle, josta ei uskalla valtoiminaan heittäytyä viimeiseen hyppyyn,
ei vaikka miltä taholta yrittäisi. Sen kuilun tutkimaton hämärä
ammottaa edessä, siitä täytyy peräytyä, lähestyä uudelleen,
peräytyä, lähestyä —. Tähän hommaan läkähtyy! — Pekka huomaa
laskevansa puoliääneen omien askeltensa narskuvaa tahtia. Se on
epätasaista kuin huonon moottorin sätkätys, kun vähäväliä toinen
sylinteri jättää sytyttämättä ja toinen jytkyttää pysähtymäisillään. Sitte
alkavat molemmat päristä kuin ompelukone, ja taasen harvenee;
jump, jump — jump. Nyt se pysähtyy kokonaan, herrajestas, nyt
loppui kaikki, eikä silmä näe eikä korva kuule enään mitään.
 Jostain vain, hyvin kaukaa, tiedottomista etäisyyksistä, alkaa
kuulua luonnottoman yksitoikkoinen ja takeltava ääni. — Sehän
kuulostaa minun puheeltani — tuumii Pekka — mutta mitä ihmeen
sanoja se päästelee! Sitähän se kuuluu purkavan, sitä aijottua
lemmen asiaa — no, antaa mennä, se helpottaa mieltä. Ja niin
helpottaakin että alkaa tuntua kuin olisi kovasta saunan löylystä
päässyt ulos, raukeasti huokumaan raitista ilmaa, joka tyynnyttää
päätä ja viillyttää ihoa.

— No nyt on sitte sekin tunnustus tehty, — ajattelee Pekka syvään

huokaisten ja katsoen taasen kävelytoveriaan pitkästä aikaa kuin
olisi siinä ollut välillä kuolema ja helvetti, ja nyt olisi
ylösnousemuksen aamu.

Mutta ei kuulu pasuunain riemuista pauhua eikä laupeuden

enkelin ääntä. Turhaan Pekka puristelee seuralaisensa pikkuista
kättä. Se pysyy hervottomana, kylmänä kinnaskotelossaan.

"Puhukaa toki!" rukoilee Pekka. "Näettehän että minä olen

purkanut sydämeni salaisuuden" ("hypännyt kaivoon", oli Pekka
vähällä sanoa, mutta äkkäsi toki ajoissa että tässä on käytettävä
runollisempaa puhetapaa). "Nyt minun onneni on kokonaan teidän
vastauksenne varassa. Puhukaa toki. Näettehän että minua
piinataan tulisilla hiilillä."

— Nythän se sujuu jo kuin teatterissa tai romaanissa! yrittää

Pekka riemastua itsekseen. Kyllä tästä hyvä tulee!

Ja kyllähän siitä olisikin Pekan puolelta jo alkanut asia luistaa, sillä

vaikeinta on aina alku, etenkin kun ei ole tottunut "tunteitaan
tulkitsemaan". Nyt on suinpäin hypätty rakkauden valtamereen, eikä
auta enään muu kuin koeta polskutella henkesi edestä ja odota että