Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Fundamentals of Digital Marketing, 2/e 2nd Edition

Puneet Singh Bhatia

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-digital-
marketing-2-e-2nd-edition-puneet-singh-bhatia/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-loucas/

textboxfull.com

Digital Analytics for Marketing 2nd Edition A. Karim Feroz

https://textbookfull.com/product/digital-analytics-for-marketing-2nd-
edition-a-karim-feroz/

textboxfull.com

Fundamentals of ceramics 2 ed. 2nd Edition Barsoum M.W.

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-ceramics-2-ed-2nd-
edition-barsoum-m-w/

textboxfull.com

Digital Marketing for Dummies 2nd Edition Ryan Deiss Russ

Henneberry

https://textbookfull.com/product/digital-marketing-for-dummies-2nd-
edition-ryan-deiss-russ-henneberry/

textboxfull.com
Digital Minds 12 Things Every Business Needs to Know About
Digital Marketing 2nd Edition Wsi

https://textbookfull.com/product/digital-minds-12-things-every-
business-needs-to-know-about-digital-marketing-2nd-edition-wsi/

textboxfull.com

Digital Analytics for Marketing (Mastering Business

Analytics) 2nd Edition A. Karim Feroz

https://textbookfull.com/product/digital-analytics-for-marketing-
mastering-business-analytics-2nd-edition-a-karim-feroz/

textboxfull.com

Understanding digital marketing marketing strategies for

engaging the digital generation 3rd Edition Damian Ryan

https://textbookfull.com/product/understanding-digital-marketing-
marketing-strategies-for-engaging-the-digital-generation-3rd-edition-
damian-ryan/
textboxfull.com

Digital Marketing 6th Edition Dave Chaffey

https://textbookfull.com/product/digital-marketing-6th-edition-dave-
chaffey/

textboxfull.com

Absolute Essentials of Digital Marketing 1st Edition Alan

Charlesworth

https://textbookfull.com/product/absolute-essentials-of-digital-
marketing-1st-edition-alan-charlesworth/

textboxfull.com
 About Pearson
Pearson is the world’s learning
company, with presence across 70
countries worldwide. Our unique
insights and world-class expertise
comes from a long history of
working closely with renowned
teachers, authors and thought
leaders, as a result of which, we
have emerged as the preferred
choice for millions of teachers and
learners across the world.
We believe learning opens up
opportunities, creates fulfilling
careers and hence better lives. We
hence collaborate with the best of
minds to deliver you class-leading
products, spread across the Higher
Education and K12 spectrum.

Superior learning experience and

improved outcomes are at the heart
of everything we do. This product is
the result of one such effort.

Your feedback plays a critical role

in the evolution of our products and
you can contact us at
[email protected]. We look
forward to it.
Fundamentals of Digital
Marketing

SECOND EDITION

Puneet Singh Bhatia

Director, Marketing Axtria Inc.
Gian Dhyaan Kich Karam Na Jaana
 (Shri Guru Granth Sahib - Page 750)

I know of no bigger karma than the

knowledge of truth.
 Case Studies
Flipkart: Heralding Indian E-
commerce

Amazon India: The Global Unicorn

Google India: From Keyword to

Alphabet

Facebook India: Expanding the

Network

Twitter India: Monetizing

Communication
Times Internet: The Voice of News

LinkedIn India: Identity that

Matters

MakeMyTrip: Profiting from

Experiences

Info Edge India: The Story of Real

Jobs

One97 Communications: No Cash,

No Corruption!
 Contents
Preface to the Second Edition

Preface to the First Edition

Acknowledgements

About the Author

UNIT I BASICS OF DIGITAL MARKETING

Chapter 1 Introduction to Digital

Marketing

Evolution of Digital Marketing

From Traditional to Modern Marketing

Rise of the Internet: The Dotcom Era

Post Dotcom: Creation of Internet Business
Models

Growth of ‘E’ Concepts: from E-Business to

Advanced E-Commerce

Digital—The Next Wave of Marketing

Digital Marketing: An Introduction

Emergence of Digital Marketing as a Tool

Media Consumption Drivers for New

Marketing Environment

Digital Marketing Channels: Types and

Business Models

Digital Marketing Applications and Benefits

Internet Marketing: Underlying Technology

and Frameworks
Internet Basics—
Internet/Intranet/Extranet/Portals

Understanding Web and Wireless

Technologies

Reshaping Interactions:
Individuals/Businesses/Non-Profit

Opportunities and Challenges to Internet

Marketing

Digital Marketing Framework

Delivering Enhanced Customer Value

Market Opportunity Analysis and Digital

Services Development

ASCOR Digital Marketing Framework

Application of Digital Marketing

Critical Success Factors for Digital Marketing

Chapter Summary

Review Questions

Digital Application Exercises

Chapter 2 Digital Marketing Models

Creation

Factors Impacting Digital Marketplace

From Brick and Mortar to Bricks and Clicks

Growth of Interactive Platforms

The New Network Economy

From Marketspaces to Marketplaces

Changing Sales and Customer Service Patterns

Value Chain Digitization

Understanding Value Chain Functions

Key Value Chain Process: A Basic

Understanding

Value Chain Elaboration: A Case of Journal

Publishing

Emergence of Digitized Value Chain

Digital Marketing Business Models

Understanding Digital Value Elements

Digital Value-Led Marketing Approach

Digital Marketing Models Creation

Application of Digital Marketing Models

Chapter Summary

Review Questions
Digital Application Exercises

Chapter 3 The Consumer for Digital

Marketing

Consumer Behavior on the Internet

Evolution of Consumer Behavior Models

Impact of Digital Technology on Consumer

Behavior

Attributes of Online Buying Behavior

Influence of the Web Experience

Marketing Intelligence from User’s Online

Data

Managing Consumer Demand

Understanding Consumer Demands

Demand-Led Product Development Process

Brand Building on the Web

Web-Tracking Audits and Forecasting

Integrated Marketing Communications (IMC)

Basics of Integrated Marketing

Communications (IMC)

Channels for Integrated Marketing

Communications

Four Pillars of the IMC Construct

Impact of Digital Channels on IMC

Practical Exercise

Chapter Summary

Review Questions
Digital Application Exercises

UNIT II DIGITAL MARKETING STRATEGY

DEVELOPMENT

Chapter 4 Digital Marketing Assessment

Phase

Elements of the Assessment Phase

Marketing Strategy and its Digital Shifts

The Assessment Phase Elements

Macro-Micro Environment Analysis

Marketing Situation Analysis

Digital Marketing Internal Assessment

Analyzing Present Offerings Mix

Marketing Mix Analysis

Internal Resource Mapping

Core Competencies Analysis

Digital Marketing Objectives Planning

Digital Presence Analysis

Digital Presence Analysis Matrix

Digital Marketing Objectives Development

Digital Marketing Objectives Review

Practical Exercise

Chapter Summary

Review Questions

Digital Application Exercises

Chapter 5 Digital Marketing Strategy

Definition
Digital Marketing Strategy Groundwork

Understanding Digital Business Strategy

Emerging Digital Business Structures

Digital Core Competency Alignment

Customer Development Strategy (STP 2.0

Framework)

Defining the Digital Marketing Mix

Offering Mix for Digital

Digital Pricing Models

Channels of Purchase—Reaching the E-

Consumer

Managing Promotional Channels

Developing the Extended Ps- People, Process,
Programs, and Performance

Digital Marketing Strategy Roadmap

Developing Digital Marketing Strategy

Roadmap

The 6S Digital Marketing Implementation

Strategy

PLC Concept—Marketing across the Product

Life Cycle

Practical Exercise

Chapter Summary

Review Questions

Digital Application Exercises

UNIT III DIGITAL MARKETING PLANNING
AND SETUP

Chapter 6 Digital Marketing

Communications and Channel Mix

Digital Marketing Planning Development

The Media Planning Shift to Digital

Understanding Digital Media Planning

Terminology

Digital Media Planning Stages

Investment Analysis and Planning for

Marketing RoI

Designing the Communication Mix

Marketing Communications: from Mass

Market to Mass Customized
Steps to Creating Marketing Communications
Strategy

Developing Communications Messaging

Communication Mix across Digital Channels

Introduction to Digital Marketing Channels

Intent-Based Marketing (Search Marketing)

Brand-Based Marketing (Display Marketing)

Community-Based Marketing (Social Media

Marketing)

Partner, Direct, Content, and Platform-Based

Marketing Channels

Practical Exercise

Chapter Summary
Review Questions

Digital Application Exercises

Chapter 7 Digital Marketing Operations

Set-up

Understanding Digital Marketing Conversion

Basics of Lead Generation and Conversion

Marketing

Lead Nurturing and Lead Scoring Concepts

Setting up for Conversion: from Web-Page to

Landing Page

Lead Management across Channels—Owned,

Earned, and Paid

Basics of Web Development and Management

Pre-Planning for Web Development

Website Development Stages

Developing Site Diagrams and Wireframes

Website Content Development and

Management

User Experience, Usability, and Service Quality

Elements

Understanding Elements of User Experience

Implementation of Interaction Design

Understanding Web Usability and Evaluation

Measuring Service Quality Elements

Practical Exercise

Chapter Summary

Review Questions
Digital Application Exercises

UNIT IV DIGITAL MARKETING

EXECUTION

Chapter 8 Digital Marketing Campaign

Management

Basic Elements of Digital Campaigns

Basic Elements of Digital Campaign

Management

Campaign Planning and Budgeting

Campaign Set-up and Launch

Campaign Monitoring to Reconciliation

Implementing Intent-Based Campaigns (Search

Execution)

Search Campaign Planning Basics

SEM Campaign Set-up and Execution

SEO Basics and Management

Implementing Brand-Based Campaigns

(Display Execution)

Display Campaign Management Basics

Emerging Data-Driven Display Models

(Programmatic and RTB)

Rich Media Ad Campaign Management

Campaign Execution for Emerging Marketing

Models

Content Marketing (Cornerstone of Emerging

Marketing Models)

Community-Based Campaigns (Social Media

Execution)
Campaigns for Partner, Communication, and
Platform-Based Marketing

Campaign Analytics and Marketing RoI

Basics of Web Analytics

Understanding KPIs

Introduction to Google Analytics

Web Analytics 2.0: Developing a Marketing

Analytics Framework

Marketing Implementation RoI

Digital Marketing Refinement Phase

Practical Exercise

Chapter Summary

Review Questions
Digital Application Exercises

Chapter 9 Digital Marketing Execution

Elements

Managing Digital Marketing Revenue

Digital Revenue Generation Models

Customer Loyalty Management in the Digital

Era

Rise of Relationship Marketing: Turning

Loyalists to Advocates

Driving Advocates through Customer

Experience

Managing Service Delivery and Payment

Understanding Electronic Payment Systems

Emerging Digital Payments Solutions

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 — Sinä kaltoin kasvatettu sikiö, — huusi Syvähenki
vimmastuneena, — opetanpa sinua nyt kerrankin, jotta vastedes
minut muistaisit.

Ja huitoen sauvallaan päänsä yli hän syöksyi rosvokuningasta

vastaan.
Tämä vältti iskun keihäällään ja huusi:

— Kuuleppas, munkki! Sinun äänesi tuntuu tutulta. Mikä on

nimesi?

— Nimeni oli ennen Lo Ta, mutta sitten minä rupesin munkiksi, ja

siitä saakka kutsutaan minua Syvähengeksi.

— Hahahaa! — nauroi rosvokuningas, astui alas hevosen selästä,

heitti keihäänsä syrjään, kumarsi ja sanoi:

— Missä olette te kuljeskellut senjälkeen, kun viimeksi tapasimme!

Ymmärränpä nyt millaisen miehen käsiin asetoverini joutui.

— Hän joutui täällä pahaan pulaan ja se olikin hänelle oikein, —

sanoi Lo Ta astuen askeleen taaksepäin ja laskien sauvansa
maahan. Mutta kun hän tulisoihtujen valossa katseli rosvopäällikköä
tarkemmin, hän tunsi hänet Li Tshung nimiseksi rohtokauppiaaksi ja
puoskariksi, tuoksi tunnetuksi »Tiikerisurmaksi», jonka hän oli
viimeksi nähnyt juomalassa Wei Tshoun kaupungissa.

Lo Syvähenki vastasi nyt toisen kumarrukseen. Sitten he

vaihtoivat keskenään kohteliaita selityksiä, kunnes Syvähenki
vihdoin pyysi rosvoa astumaan sisään keskustelemaan asiasta
enemmän.

Kun vanha Liu huomasi tämän muutoksen, hän huudahti:

 — Mikä pohjaton onnettomuus! Tämä munkki kuuluu nähtävästi
samaan joukkoon kuin nuo muut rosvot.

Kun nuo molemmat olivat taas istuutuneet, kuten kerran tuossa

Wei Tshoun juomalassa, huusi Syvähenki Liun luokseen. Mutta tämä
pelkäsi niin kovasti, ettei mitenkään olisi uskaltanut lähemmäksi
astua.

— Älkää peljätkö, vanhus, — virkkoi Syvähenki, — tämä on vain

eräs toverini.

Tämä lisäsi Liu paran pelkoa sitäkin enemmän, mutta hän ei

uskaltanut vastustaa, vaan astui luo ja istuutui heidän viereensä.

— Nyt, kun te molemmat siinä edessäni istutte, — sanoi

Syvähenki, — niin tahdonpa teille kertoa palasen elämääni.

Kun hän oli kertonut, hän jatkoi rosvopäällikköön päin kääntyen:

— Minä en aavistanut vähääkään, että tulisin tapaamaan teidät

täällä. Entä kuka oli tuo, jota minä niin kovasti pitelin? Ja mitä te
täällä muutoin teette?

— Erottuani teistä ja Shi Tsunista siellä juomalan edessä, — kertoi

Li Tshung, — minä seuraavana päivänä kuulin, että te sen
likakauppiaan todella tapoitte. Minä etsin sitten Shi Tsunia, mutta kun
en häntä tavannut, tunsin asemani teidän vangitsemiskuulutuksenne
johdosta epävarmaksi ja pakenin. Kun minä sitten pitkän aikaa
senjälkeen kuljin tämän vuoren ohi, hyökkäsi tuo mies, jota te niin
pahoin pieksitte, minun kimppuuni aikeissa ryöstää minut. Minä pidin
kuitenkin puoleni ja hän kutsui minut luokseen ja pyysi minua
liittymään joukkoonsa tarjoten minulle sivupäällikkyyden. Häntä
nimitetään »toiseksi päämieheksi», Tshou Jungiksi.

— Hyvä! — selitti Syvähenki. — Koska nyt itse olette täällä, niin

pyydän teitä, ettei sanaakaan enää puhuttaisi Liun tyttären häistä.
Tämä on hänen ainoa lapsensa, ja jos hänet Liu vanhukselta
otettaisiin, jäisi ukko vanhoilla päivillään aivan yksin, ystävittä
epätoivoon.

— Tässä suhteessa ei tule olemaan mitään vaikeuksia, vakuutti Li

Tshung, — mutta ettekö palaisi kanssamme vuorelle tervehtimään
meitä?
Ja ukko Liu lähtee ehkä samaan seuraan?

Kun vanha Liu tämän kuuli, hän riemastui suuresti ja riensi

toimittamaan kestitystä kummallekin vieraalle. Jokainen Li Tshungin
joukkueesta sai niin paljon kuin jaksoi nauttia. Sitten toi Liu rahat ja
punaisen silkkikankaan, jotka morsiuslahjaksi oli annettu, käski
tuoda kaksi kantotuolia esiin, toisen, suuremman Syvähenkeä varten
ja toisen pienemmän itseään varten, ja valitsi palvelijat, jotka saivat
tehtäväkseen tuoda tavarat. Sitten he lähtivät liikkeelle Li Tshungin
kanssa, joka nousi hevosensa selkään, Kirsikkavuoren rosvoleiriin,
jonne he aamun valjetessa saapuivat. He istuivat ylipäällikkö Li
Tshungin teltassa, kun tämä lähetti kutsumaan Tshou Tungia, tuota
toista rosvopäällikköä sinne. Kun Tshou Tung astui sisään ja näki
miehet, hän suuttui tuimasti ja sanoi:

— Veli, mitä tämä on? Sen sijaan, että kostaisitte puolestani, te

tuotte hänet tänne osottaen hänelle kunniapaikan teltassanne!

— Veli, — kysyi toinen, — ettekö tunne tuota munkkia sitten?

 — Jos olisin hänet tuntenut, niin en kaiketi olisi joutunutkaan
hänen käsiinsä.

— Tämä munkki tappoi kolmella nyrkiniskulla keisarin »läntisen

rajan suojelijan», kuten olen teille joskus kertonut.

Silloin kävi Tshou Tung tukkaansa kiinni ja huudahti ihmetyksestä.

Sitten hän kumarsi Syvähengelle. Tämä vastasi kumarrukseen
sanoen:

— Minä toivon, ettette tunne itseänne loukatuksi, vaikka nousinkin

teitä vastaan.

Sitten he istuutuivat kaikki paitsi vanha Liu, ja Syvähenki sanoi:

— Herra Tshou ja te, hänen asetoverinsa, kuulkaa minua. Minä

toivon teidän ottavan huomioonne, että Liu vanhuksella on vain yksi
ainoa tytär. Tämän täytyy, niin kauan kuin isänsä elää, pitää hänestä
huolta, ja kun hän kuolee, haudata hänet ja toimittaa hänelle
uhrilahjoja ja pyhää savua. Jos te siis yhä aiotte voittaa hänen
tyttärensä, niin saatatte te vanhan isän epätoivoiseksi. Hän ei voi
tyttärensä naimisiin suostua. Sentähden täytyy teidän nyt luvata olla
tätä enää ajattelematta ja valita itsellenne joku toinen. Tässä ovat
morsiuslahjaksi annetut rahat ja silkkikangas. No mitä te nyt asiasta
arvelette?

— Kaiketi, — vastasi Tshou Tung, — en minä tulevaisuudessa

enää astu siihen taloon.

— Suuren päällikön täytyy pitää sanansa ja vastata kunniastansa,

tietäkää se, — sanoi Syvähenki.
 Ja rosvokuningas Tshou Tung katkaisi jousensa vannoen
pitävänsä sanansa. Vanha Liu kiitti häntä syvään kumartaen, antoi
morsiuslunnaat takaisin ja läksi sitten kotiinsa.

Lo Ta opettaa omalla tavallaan.

Rosvot teurastivat nyt hevosia ja sikoja ja pitivät Syvähengen

luonaan pitkän aikaa juhlien häntä. He näyttivät hänelle myöskin
leirinsä ja sen ympäristön. Ja tämä Kirsikkavuori oli todellakin mainio
väijyntäpaikka, sillä sen huippu oli metsän peittämä, jyrkänteet olivat
louhikkaita ja luoksepääsemättömiä ja ympäristö oli sakeaa metsää
ja köynnöksiä monen peninkulman päähän. Leiriin johti yksi ainoa
tie, joka oli vahvasti vartioitu.

Kun Syvähenki oli muutaman päivän heidän luonaan viettänyt, hän

huomasi heidän olevan halpamaisia ja ahneita ja halusi sentähden
pois vuorelta. He koettivat pidättää häntä, mutta turhaan.

— Kuinka saattaisin minä, — sanoi hän, — kun olen kerran

vetäytynyt maailman menosta syrjään, ruveta ruohossa vaanimaan
ohikulkijoita?

— Siinä tapauksessa, — vastasivat rosvot, — vartokaa edes

huomiseen saakka, hyvä ystävämme. Me lähdemme alas ja mitä
saaliiksi saamme, sen annamme teille lahjaksi.

Seuraavana päivänä he pitivät hänelle suuren lähtöjuhlan ja toivat

kaikki kulta- ja hopeatavaransa esiin. Samalla tuli tieto, että alhaalla
vuoren juurella kulki kaksi kuormaa ohi vain kymmenen vartiomiestä
mukana. Silloin hypähtivät rosvot pystyyn ja suurin osa heistä riensi
jyrkännettä alas, joten vain pari kolme jäi jälelle Syvähenkeä
palvelemaan. Lähtiessään huusivat he vielä:

— Ystävämme, käyttäkää mielenne mukaan hyväksenne mitä

tahdotte, kunnes me palaamme takaisin ja tuomme jotakin teille
lahjaksi.

Kun he olivat poistuneet, tuumaili Syvähenki:

— Vaikka noilla roistoilla on runsaasti kultaa ja hopeaa, lähtevät

he pois antamatta minulle siitä mitään ja ryöstävät mieluummin
toisten omaisuutta — minulle lahjaksi. Tehdäkseen minulle mieliksi,
täytyy heidän siis tehdä muille pahaa. Mutta minäpä hämmästytän
heitä!

Hän huusi nuo muutamat jälellejääneet luokseen ja käski heidän

tuoda väkijuomaa. Tyhjennettyään sitä muutaman kipposen,
Syvähenki nutisti heidät maahan ja sitoi heidät heidän omiin
vaatteihinsa. Sitten hän avasi suuren vuotansa, heitti kaiken
tarpeettoman siitä pois, sotki ja rutisti jaloillaan kaikki esilletuodut
kulta- ja hopea-astiat ja kääri ne vuotaan. Sen tehtyään hän otti muut
myttynsä, miekkansa ja sauvansa ja läksi leirin päinvastaiseen
päähän. Täällä hän etsi polkua, jota pitkin voisi päästä pois. Mutta
vuoren rinteet olivat joka puolelta niin jyrkät, ettei niitä pitkin voinut
kulkea, ja hän ajatteli itsekseen:

— Jos minä menen takaisin ja laskeudun sitä tietä vuorelta, niin

joudun minä tekemisiin noitten poikien kanssa. Täytyypä siis koettaa
liukua tästä ruohoa pitkin alas.
 Hän sitoi myttynsä yhteen ja viskasi ne alas. Sitten hän lähetti
miekkansa ja sauvansa samaa tietä ja liukui vihdoin itse kyyryssä
vuoren jyrkännettä alas tullen perille pyörien kuin pallo muutaman
kerran ympäri. Ruoho suojasi häntä eikä hän loukkaantunut
lainkaan, vaan nousi heti alas tultuaan pystyyn, sieppasi myttynsä,
miekan ja sauvan ja marssi halki pitkän ruohon maantielle päin.

Sillävälin olivat rosvopäälliköt Li ja Tshou joukkoineen saapuneet

laaksoon, mutta näkivätkin kymmenen miehen sijasta
kolmattakymmentä hyvinvarustettua matkustajaa. Näitä kohti
ryntäsivät he nyt keihäät ojossa huutaen:

— Hei! matkustajat! Pysähtykää maksamaan tullia!

Mutta eräs matkustajista, jolla oli säilä kädessä, astui rohkeasti

Lita kohti ja he miekkailivat jonkun aikaa kummankaan voittamatta
kunnes Tshou raivoissaan ryntäsi toverinsa avuksi. Samalla hyökkäsi
koko rosvojoukko hänen käskystään matkustajain kimppuun, valtasi
ne, tappoi muutamia ja haavotti toisia. Ryöstettyään sen jälkeen
kuormat he palasivat voitonriemuissaan vuorelle takaisin.

Mutta kun he saapuivat leiriin, he huomasivatkin, että jälelle

jääneet pari leiriläistä makasi sidottuina maassa ja että kaikki kulta-
ja hopea-astiat olivat kadoksissa.

Tshou vapautti sidotut ja kysyi heiltä, mitä oli tapahtunut ja missä

Syvähenki on. Kuultuaan tarkemmin asiasta hän meni leirin toiseen
päähän, katseli vuoren rinnettä alas ja huomasi ruohon eräältä
kohtaa olevan laossa. Tästä oli Syvähenki liukunut alas.

— Tuo kaljupäinen lurjus on vanha varas! Kukapa uskoisi, että

joku uskaltaa heittäytyä tuohon rotkoon?! — ihmetteli Tshou.
 — Me ajamme häntä takaa ja otamme kiinni — sanoi Li, joka oli
saapunut paikalle, — ja vaadimme häneltä hyvitystä tästä
loukkauksesta.

— Parempi on olla ajamatta! — harkitsi toinen. — Kun varas on

kerran mennyt, niin me emme mahda sille enää mitään. Miksi
ajaisimme häntä takaa? Vaikkapa saavuttaisimmekin, saattaisi hän
voittaa meidät ja siten vain lisätä häpeätämme. Jääköön se silleen ja
jakakaamme mieluummin, mitä juuri saaliiksi saimme.

— Koska minä, — virkkoi Li, — olin oikeastaan syynä siihen, että

Syvähenki joutui leiriimme, niin luovutan minä sinulle oman osani
saaliista.

— Ei, ei! — väitti Tshou vastaan. — Me kaksi olemme asetovereja.

Se ei siis sovi meille.

Valtion asiakirjoista tiedämme, että nämä kaksi Kirsikkavuoren

»kuningasta» jatkoivat entiseen tapaan ryöstämistä.

Lo Syvähenki oli sillä välin, hän oli näet varhain aamulla lähtenyt
leiristä, kulkenut päivälliseen saakka noin viisitoista, ehkä
parikymmentäkin Kiinan penikulmaa ja alkoi nyt vähitellen tuntea
nälkää. Mutta kun hän ei nähnyt ainoatakaan ihmisasuntoa, hän
astui kiireesti eteenpäin katsellen etsivästi joka suuntaan. Vihdoin
hän kuuli helähtävän äänen, ikäänkuin olisi tuulen hengähdys tuonut
luostarin kellon soiton hänen kuuluviinsa, ja hän ajatteli itsekseen.

— Jumalan kiitos, sielläpäin on varmaan joku luostari. Minä

tunnen sen kellojen äänestä.
 Eikä hänen tarvinnut kulkea varsin pitkää matkaa yleistä maantietä
pitkin, joka johti tämän vuorisen seudun halki, kun hän joutui
havumetsään johtavalle syrjätielle. Hän lähti kulkemaan tätä pitkin ja
näki jonkun aikaa astuttuaan puoleksi rappiolle joutuneen luostarin,
jonka pienet kellot soivat iloisesti tuulessa huojuvassa hongassa.
Ulkoportin päällä riippui suuri punainen lauta, jossa kultaisin, mutta
jo sangen vaalennein kirjaimin seisoi luostarin nimi. Kun hän oli
kulkenut suunnilleen viisikymmentä askelta portista sisälle, hänen oli
kuljettava kivisillan yli ja niin hän joutui vanhan vieraskodin edustalle,
jonka ovi ja muurit olivat luhistuneet kokoon.

— Kuinka on tämä suuri luostari saattanut joutua näin rappiolle?

— ihmetteli Syvähenki. Hän kääntyi rakennuksesta pois ja tuli
luostarinjohtajan asunnon edustalle, jonka kivitys oli kyyhkysten
likaama ja oven esilukko hämähäkinverkon peittämä. Syvähenki löi
sauvallaan maahan ja huusi:

— Matkustava munkki tahtoo ruokaa!

Mutta niin kauvan ja kovin kuin hän huusikin, ei kuulunut muuta

vastausta kuin kaiku.

Hän meni keittiöön ja ruokahuoneeseen. Siellä ei näkynyt kattilaa

tulella; uuni oli hajalla. Ruokahuoneen suojelusjumalat seisoivat vain
vanhalla paikallaan. Niitten eteen hän laski myttynsä ja läksi sitten
sauva kädessä tarkemmin tutkimaan paikkaa.

Hän joutui pieneen mökkiin keittiön takana. Siellä istui lattialla

muutama vanha, kalpea ja laiha munkki.

— Oletteko te munkit pois järjiltänne? — kysyi Lo Syvähenki. —

Annatte minun juosta ympäri ja huutaa kurkkuni halki eikä viitsi
yksikään teistä vastata!

— Älkää puhuko niin lujasti, — virkkoivat munkit.

— Minä olen matkustava munkki ja pyydän ruokaa. Mitä pahaa

voisi siinä olla?

— Me emme ole kolmeen päivään syöneet riisin jyvääkään, kuinka

siis voisimme teille ruokaa antaa?

— Onhan teillä kaiketi ainakin jyviä tai vadillinen riisijauhoja! Minä

olen Viidentaulunvuoren munkkeja.

— Jos te kerran sieltä olette, olisi pyhä velvollisuutemme auttaa

teitä. Mutta sitä emme mitenkään voi tehdä. Tämän luostarin munkit
ovat kaikki lähteneet matkoihinsa eikä ole meillä jyvääkään
varastossa.

— Järjetöntä! Älkää sanokokaan, ettei näin laajassa luostarissa

olisi minkäänlaista ruokaa varastossa.

— Tämä on ollut, kuten te aivan oikein sanoitte, aikoinaan

huomattava turvapaikka ja luostari. Mutta se on ollut. Täällä kävi
usein matkustavia veljiä, mutta senjälkeen kuin eräs jättiläismunkki
toverinsa kanssa tämän valtasi, joutui luostari rappiolle. Nämä kaksi
tekivät täällä kaikenlaista pahaa. He ajoivat kaikki munkit pakosalle
paitsi meitä vanhimpia. Me emme jaksaneet juosta ja sen tähden
saimme luvan jäädä. Mutta meillä ei ole mitään syötävää, kuten
näette.

— Saatanko minä uskoa, että kaksi munkkia on tämän kaiken

tehnyt teidän ilmottamatta siitä viranomaisille?
 — Oo, kunnianarvoisa munkki, viranomaiset ovat kaukana,
sangen kaukana täältä eikä olisi poliisivoimakaan heidän
hävitykselleen mitään mahtanut. Se hurja munkki ja hänen toverinsa
harjottivat täällä kaikenmoista ilkityötä, murhasivat, ryöstivät ja
polttivat. Nyt asuvat he tuolla luostarinjohtajan rakennuksen takana.

— Mikä on miesten nimi?

— He käyttävät tietysti valenimiä. Se jättiläismunkki sanoo itseään

»rautaiseksi Buddhaksi» ja hänen seuralaisensa nimi on »lentävä
noita». Munkinviittaa he käyttävät luonnollisesti valepukuna. Niin, he
ovat suorastaan sentapaisia rosvoja, jotka metsissä vaaniskelevat
ohikulkijoita.

Syvähengen näin tutkiskellessa vanhoja munkkeja, osui ruuanhaju

hänen nenäänsä. Hän läksi heti sauva kädessä etsinnälle ja löysikin
savesta tehdyn tulisijan, jolla oli kattila tulella. Hän nosti kattilan
kantta ja näki riisijauhopuuron kiehuvan.

— Mitä lurjuksia te munkit olettekaan! — sätti hän. Sanotte

minulle, että ette ole kolmeen päivään mitään syöneet, ja täällä
kiehuu puuropata. Mitä se sellainen valehteleminen on?

Vanhat munkit voivottelivat, kun heidän riisipuuronsa löytyi, ja

korjasivat lautasensa pian pois. Mutta Lo Syvähenki tunsi nälkänsä
kasvavan kovasti, etenkin nyt, kun oli löytynyt syötävää, ja koska
hätä keinon keksii, niin hän pyyhkäisi ruohotukolla tomun vanhalta
pöydältä, tarttui kaksin käsin kattilaan ja tyhjensi sen pöydälle.

Kun nuo vanhat munkit näkivät, miten heidän puuronsa kävi, he

tulivat pöydän luo ottaakseen osansa. Mutta Syvähenki sysäsi heidät
pois, työnsipä toisia nurin ja ajoi toisia matkoihinsa. Senjälkeen hän
alkoi puuron sakeampaa osaa mätkiä kämmenellään suuhunsa. Eipä
ennättänyt hän seitsemää kertaa pistää kättään puuroon, kun nuo
vanhat munkit taas hänet ympäröivät valittaen:

— Totta totisesti, me emme ole kolmeen päivään syöneet mitään,

ja kun meidän nyt onnistui saada vähäsen riisiä puuroksi, niin te
tulette ja viette senkin.

Kun Syvähenki poistui pöydän luota, hän kuuli jonkun laulavan

ulkona, nosti sauvansa olalle ja riensi pihalle.

Luostariin näkyi tulevan muuan mies, joka kantoi olkapäällään

koria ja ruukkua kiinnitettyinä kantopuun kumpaankin päähän.
Korista pisti esiin kalan pyrstö ja sitäpaitsi näkyi siinä lotoskukan
lehtiin käärittynä olevan muutakin ruokaa. Ruukussa oli väkijuomaa
ja ruukun kantena lotoslehti. Mies lauloi tullessaan:

Sä olet yksin niinkuin minäkin, ei sulla miestä, mull' ei

vaimoa. Jos hyväilyittä elät sinäkin, mun elämäni vast' on
kauhea.

Munkit seurasivat Syvähenkeä ulos, osottivat laulavaa miestä ja

kuiskasivat hänelle:

— Tuo on se »lentävä noita».

Syvähenki kohotti sauvansa ja seurasi miestä. Tämä ei

huomannut sitä, vaan meni suoraa päätä luostarinjohtajan
rakennuksen takana sijaitsevaan olinpaikkaansa.

Nyt näki Syvähenki kolmelle hengelle katetun sievän pöydän

tuuhean puun varjossa. Tanakka, hartiakas munkki, jolla oli mustat,
pitkät kulmakarvat, istui yläpäässä pöytää ja hänen vieressään nuori
tyttö.

Syvähenki astui hiljaa aivan lähelle ja pelotti heidät. Munkki

hypähti pystyyn ja sanoi:

— Minä pyydän, kunnianarvoisa isä, olkaa hyvä ja istuutukaa

kanssamme aterioimaan.

Syvähenki nosti sauvansa olalleen ja kysyi:

— Miksi olette tämän luostarin hävittäneet?

— Hyvä isä, — vastasi munkki, — pyydän teitä istuutumaan ja

kuuntelemaan, mitä sanon.

— Minä odotan pikaista vastausta, ymmärrättekö, — huusi

Syvähenki katsoen tuimasti.

— Tämä luostari oli paraita näillä seuduilla, sillä sillä oli laajat
tilukset ja se saattoi tarjota monen monelle munkille mitä
mukavimman olon. Mutta luostarin munkkeja, joista näette vielä
muutamia vanhoja tuolla käytävässä, syytettiin siitä, että he elivät
ylellisesti ja pitivät naisia luonaan eikä voinut johtajakaan pitää heitä
kurissa. Tekivätpä he vielä valituksen häntä vastaan ja saivat hänet
pois virastaan. Kun luostari senjälkeen oli vähitellen joutunut aivan
rappiolle, munkit hajaantuivat mikä minnekin ja luostarin tilukset
myytiin. Sentähden minä tulin tänne ottaakseni luostarin haltuuni ja
laittaakseni sen taas kuntoon. Me olemme tässä juuri olleet
hommassa korjata vanha ulkoportti ja tehdä uudet katot muutamiin
rakennuksiin.

— Kuka on tämä nuori tyttö? — kysyi Syvähenki.

 — Hyvä isä, minä tahdon kertoa teille hänenkin tarinansa. Hän on
erään rikkaan miehen tytär naapurikylästä. Hänen isänsä oli pitkän
aikaa luostarin suosijoita. Mutta perhe joutui vararikkoon ja tyttö on
nyt köyhä; hänen miehensä on sitäpaitsi sairas. Sentähden on hän,
kuten näette, tullut tänne hakemaan vähäsen riisiä, ja
kunnioituksesta hänen isäänsä kohtaan minä pyysin häntä
aterioimaan kanssamme. Älkää uskoko, hyvä isä, mitä nuo vanhat
munkit teille sanovat!

Kun Syvähenki oli saanut kuulla tämän perinpohjaisen selvityksen,

hän virkkoi:

— Vai ovat nuo vanhat munkit vetäneet minua nenästä? No, enpä
aio toista kertaa enää sellaista suvaita.

Sen sanottuaan hän nosti taas sauvansa olalle ja palasi

keittiörakennuksen takana olevaan mökkiin.

Munkit seisoivat paraikaa pöydän ympärillä noukkien viimeisiä

riisinjyväsiä. Syvähenki hyppäsi heidän keskelleen ja huusi:

— Te itse olette tämän luostarin hävittäneet ja sitten kehtaatte

vielä valehdella minulle vasten naamaa!

— Älkää uskoko heitä, — huusivat munkit kuin yhdestä suusta. —

Kun he näkivät teidän sauvanne ja miekkanne ja olivat itse aseitta,
he eivät uskaltaneet haastaa riitaa kanssanne. Jollette usko meitä,
niin menkää vielä kerta takaisin, ja saattepa nähdä, että he ottavat
teidät nyt toisin vastaan. Ja ajatelkaa toki, kunnianarvoisa veli, että
he syövät lihaa ja juovat viinaa, kun meillä sitävastoin ei ole enää
riisin jyvääkään ja jouduimme vielä suurempaan hätään, kun te
saatoitte syödä viimeisemme.
 — Siinä on järkeä, — ajatteli Lo Syvähenki itsekseen ja läksi
toisen puolueen luo. Mutta ovi, joka vei sinne, oli suljettu ja teljetty ja
hänen täytyi potkaista se auki.

Kun hän astui sisään, tuli »rautainen Buddha» häntä vastaan suuri
miekka kädessä. Lo Syvähenki kohotti sauvansa ja ottelu alkoi. Kun
»rautainen Buddha» oli kaksitoista tai neljätoista kertaa iskenyt
miekallaan, hänen täytyi jo peräytyä jaksamatta tuskin enää välttää
Syvähengen lyöntejä. Silloin hiipi »lentävä noita» Lo Syvähengen taa
iskeäkseen väkipuukon hänen selkäänsä.

Syvähenki kuuli kyllä hänen askeleensa ja näki hänen varjonsa,

vaan ei uskaltanut heti kääntyä ympäri peläten salajuonta. Hän laski
sentähden sauvansa maahan ja heitti itsensä sen varassa
»rautaisen Buddhan» lyöntipiiriä ulommaksi karjaisten samalla niin
kamalasti, että toiset säpsähtäen vetäytyivät taaksepäin. Saatuaan
näin selkänsä turvatuksi hän kääntyi kumpaakin vastaan ja taisteli
kuolemaa halveksien pitkän aikaa yksin kahta vastaan. Mutta
ensiksikin Syvähenki taisteli nälkäisenä, toiseksi hän oli sinä päivänä
kulkenut pitkän matkan ja kolmanneksi oli yksin peräti vaikeata pitää
hyvissä voimissakin puoliaan kahta sellaista sotakarhua vastaan.
Hän laski sauvansa ja pakeni.

Toiset kaksi seurasivat häntä ulkoportille saakka. Siellä Syvähenki

kääntyi vielä kerta heitä vastaan ja piti vielä jonkun aikaa puoliaan,
mutta sitten hänen täytyi taas paeta. Nyt eivät »rautainen Buddha»
ja »lentävä noita» viitsineet enää ajaa häntä takaa, väsyneitä kun
olivat, vaan istuutuivat kivisillan kaidepuulle.

Lo Syvähenki oli ennättänyt jo melko kauas, kun hän huomasi

unohtaneensa myttynsä luostariin Buddhapatsaan eteen. Kiireessä
hän ei ollut niitä muistanut. Mutta kuinka hän voisi tulla rahatta
toimeen matkalla? Sitäpaitsi hänen oli kova nälkä ja hyvin
toivottomalta näytti paluu takaisin ja uusi tappelu noitten lurjusten
kanssa. Se olisi suorastaan vaarallista!

Hänen näin arvellessaan, mitä nyt olisi tehtävä, painui tie

tuuheaan havumetsään:

— Kuinka synkkä metsä! — ajatteli hän.

Samassa näkyi tuntematon mies pistävän päänsä esiin

puunrungon takaa ja viheltävän. Mies katsahti vain lyhyeen sieltä, löi
kätensä yhteen ja katosi.

Syvähenki ajatteli:

— Se on joku pakkoverottaja, joka vaanii ohikulkijoita, ja kun hän

näki, että minä olen vain munkki, hän löi käsiään yhteen, ikäänkuin
sanoakseen: Ei ole sinusta mihinkään. Mutta minäpä näytän hänelle,
että kyllä on minussa vielä miehen vastus. Entä jos kiskoisin tuolta
lurjukselta hänen vaatteensa ja moisin ne sitten saadakseni vähäsen
suuhun pantavaa?

Syvähenki nosti sauvansa olkapäälle ja astui metsään:

— Hoi, sinä metsäkukko! Astu esiin!

Metsässä vaaniva mies nauroi ja puheli itsekseen:

— Hän on loukkaantunut ja vaatii minua esille!

Ja hän sieppasi miekkansa ja hyppäsi esiin huutaen:

— Nyt sinä kaljupää joudut surman suuhun! Mutta syytä itseäsi, en

minä sinua tänne kutsunut!
 — Tahdonpa antaa sinulle jotakin, jotta minut muistaisit! — huusi
Syvähenki ja hyökkäsi toista kohti.

Mies varustautui puolustamaan itseään miekallansa. Mutta tuskin

hän oli kunnolla ehtinyt silmäillä Syvähenkeä, kun mieleensä juolahti
ajatus, että tuo näyttää tutulta. Ja hän kysyi:

— Herkeä hetkeksi, munkki! Äänesi kuuluu tutulta. Mikä on

nimesi?

— Kyllä minä sen kohta sinulle sanon ja niin, että sinun pitää se
muistaman, — vastasi Syvähenki.

Nyt pikastui toinenkin ja ottelu alkoi. Mutta tuskin he olivat

kymmentä kertaa iskeneet, kun metsävaanija arveli:

— Tuopa vasta julma munkki! — Ja hetken kuluttua virkkoi hän

taas: —
Herkeä, pyhä veli edes silmänräpäykseksi, minulla on asiaa sinulle.

Molemmat peräytyivät pari askelta ja mies sanoi asiansa.

— Todellakin, minä tunnen teidät. Mikä on nimenne?

Kun mies kuuli nimen Lo Ta, hän heitti miekkansa maahan,

kumarsi kohteliaasti ja sanoi:

— Ehkä muistatte vielä erään Shi Tsunin?

— Kautta kunniani, herra Shi siinä seisookin edessäni! — huusi Lo

Syvähenki nauraen ja vastasi kumarrukseen. Sitten molemmat
astuivat syvemmälle metsään kertoakseen seikkailujaan.
 Myöskin Shi Tsun oli lihakauppiaan murhan johdosta paennut Wei
Tshousta pohjoiseen päin. Mutta kun hänen varansa vihdoin
loppuivat, hän pysähtyi tänne »katsomaan, miten päästä
pälkähästä».

Kun Syvähenkikin oli kertonut omat seikkailunsa, virkkoi Shi Tsun:

— Veli hyvä, jos teidän on nälkä, on minulla tarjota lihaa ja

muutamia piirakoita. — Ja kaivettuaan ruoat esiin lisäsi: — Koska
olette unohtanut myttynne luostariin, niin lähdemme yhdessä niitä
hakemaan, ja jos ne lurjukset eivät niitä hevillä hellitä, niin kyllä me
teemme pian selvää.

— Niin teemme, — lisäsi siihen Syvähenki kiirehtien syömistään.

Sitten he tarttuivat aseihinsa ja läksivät tuohon rappiolle
joutuneeseen luostariin.

»Rautainen Buddha» ja »lentävä noita» istuivat yhä vielä

kivisillalla.

— Ylös, roistot! — huusi Syvähenki heille. — Tällä kertaa ottaakin

kovalle!

— Vai syhyy teidän selkänne vielä, vaikka äsken jouduitte

alakynteen? — vastasi siihen »rautainen Buddha» nauraen.

Silloin nosti Syvähenki raivostuneena sauvansa ja syöksyi sillalle.

»Rautainen Buddha» asettui paljastettu miekka kädessä ja otsa
ryppyisenä vastarintaan. Tällä kertaa piti Shi Tsun huolta siitä, ettei
»lentävä noita» voinut takaa päin hyökätä Syvähengen niskaan.
Sitäpaitsi hänen nälkänsä oli tyydytetty ja hän oli siis sekä
paremmissa voimissa että hyvällä tuulella.
 Tuima ottelu oli taas käymässä. Lo Syvähenki alkoi jo päästä
vastustajastaan voitolle, kun »lentävä noita» yritti taas takaa päin
hänen kimppuunsa. Mutta silloin hyppäsi Shi Tsun sillalle huutaen:

— Äläppäs huolii Jätä hänet!

Ja Shi Tsun kävi tuon salakavalan »lentävän noidan» kimppuun.

Nyt he olivat niinkuin pitikin, kaksi kahta vastaan. Syvähenki sai
vähitellen voiton ja työnsi »rautaisen Buddhan» vihdoin sillan
kaidepuun yli.

Kun »lentävä noita» näki toverinsa putoovan, hän menetti

rohkeutensa ja yritti paeta. Mutta Shi Tsun seurasi häntä kintereillä,
löi hänet miekallaan maahan ja lävisti hänen ruumiinsa. Sillä välin oli
Lo Ta iskenyt sillan alle pudonnutta vielä niin rajusti, että tämä
paikalla heitti henkensä. Niin olivat nuo kaksi rohkeata seikkailijaa
kadonneet kuin unelma. Syvähenki ja Shi Tsun sitoivat heidän
ruumiinsa yhteen ja heittivät jokeen.

Kun he sitten astuivat luostariin noutamaan myttyjä, he

huomasivat, että kaikki vanhat munkit olivat hirttäytyneet, nähtävästi
peläten »rautaisen Buddhan» vihaa. He pistäytyivät myös
luostarinjohtajan aution asunnon taa ja näkivät tuon nuoren tytön
syöksyneen kaivoon ja hukkuneen. Ei ainoatakaan elävää sielua
näkynyt.

Ystävykset löysivät eräästä vaatekääröstä vähäsen hopeata,

minkä Shi Tsun otti huostaansa, sekä lihaa ynnä muuta ruokaa. He
keittivät nämä ja tyydyttivät nälkänsä tyystin. Sitten he laittoivat
matkamyttynsä, tekivät muutamia risukimppuja ja sytyttivät aution,
hävinneen luostarin tuleen. Kun tulenlieskat yhtenä suurena
patsaana taivasta tavottelivat, he läksivät pois.
 Koko yön he kulkivat yhdessä ja kun he seuraavan päivän
aamuna saapuivat erääseen kylään, he poikkesivat majataloon
aamiaiselle.

— Mitä te nyt oikein aiotte tehdä, — kysyi Syvähenki toveriltaan.

— Lähden tästä Hua Jiniin ja astun kapinallisten joukkoon. Ties

sitten, mitä kohtalo osakseni suo.

— Niinhän se on, hyvä veli, — virkkoi Syvähenki ja kaivoi

arvokkaan lautasen matkamytystään. — Ottakaa tämä, sillä saatte
jonkun verran eväitä itsellenne.

Kylä ei ollut vielä kovinkaan kaukana heidän takanaan, kun tiensä

erosivat. Siinä he heittivät jäähyväiset toisilleen ja läksivät sitten
kumpikin omalle taholleen.

Lo Ta rupeaa vihannestarhan vartiaksi.

Lähes kymmenen päivän kuluttua Lo Ta saapui pääkaupunkiin.

Hän asteli väkirikkaan kaupungin katuja pitkin katsellen hartaasti
ympärilleen ja kysellen myymälöistä »Suuren saarnaajan» luostaria.

Vihdoinkin hän löysi luostarin ja astui vierassuojaan. Eräs munkki

ilmotti hänen tulostaan luostarin sairaanhoitajalle, joka ilmaantui pian
vierassuojaan. Mutta kun tämä näki vieraan uljaan ryhdin, rautaisen
sauvan ja miekan sekä nuo suuret matkamytyt, niin pelottipa häntä
aika lailla. Hän malttoi kuitenkin pian mielensä ja kysyi mistä
»kunnioitettava veli» tulee. Syvähenki heitti sauvansa ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com