Download the Full Ebook and Access More Features - ebooknice.

com

(Ebook) Event Streams in Action: Real-time event

systems with Kafka and Kinesis by Alexander Dean;
Valentin Crettaz ISBN 9781617292347, 1617292346

https://ebooknice.com/product/event-streams-in-action-real-
time-event-systems-with-kafka-and-kinesis-24680202

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebooknice.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Start reading on any device today!

(Ebook) Mastering Kafka Streams and ksqlDB: Building Real-Time Data Systems by
Example by Mitch Seymour ISBN 9781492062493, 1492062499

https://ebooknice.com/product/mastering-kafka-streams-and-ksqldb-building-real-
time-data-systems-by-example-23268066

ebooknice.com

(Ebook) Grokking Streaming Systems: Real-time event processing by Josh Fischer, Ning
Wang ISBN 9781617297304, 1617297305

https://ebooknice.com/product/grokking-streaming-systems-real-time-event-
processing-40667728

ebooknice.com

(Ebook) Designing Event-Driven Systems: Concepts and Patterns for Streaming Services
with Apache Kafka by Ben Stopford ISBN 9781492038221, 1492038229

https://ebooknice.com/product/designing-event-driven-systems-concepts-and-
patterns-for-streaming-services-with-apache-kafka-7246304

ebooknice.com

(Ebook) Kafka Streams in Action, Second Edition (MEAP V13) by Bejeck, Bill ISBN
9781617298684, 1617298689

https://ebooknice.com/product/kafka-streams-in-action-second-edition-
meap-v13-56655312

ebooknice.com
(Ebook) Kafka Streams in Action, Second Edition (MEAP V06) by William Bejeck ISBN
9781617298684, 1617298689

https://ebooknice.com/product/kafka-streams-in-action-second-edition-
meap-v06-42697086

ebooknice.com

(Ebook) Building Real-Time Analytics Systems: From Events to Insights with Apache
Kafka and Apache Pinot by Mark Needham ISBN 1098138791

https://ebooknice.com/product/building-real-time-analytics-systems-from-events-
to-insights-with-apache-kafka-and-apache-pinot-52587096

ebooknice.com

(Ebook) Event Processing for Business: Organizing the Real-Time Enterprise by David
C. Luckham ISBN 9780470534854, 0470534850

https://ebooknice.com/product/event-processing-for-business-organizing-the-real-
time-enterprise-4578352

ebooknice.com

(Ebook) Implementing Event-Driven Microservices Architecture in .NET 7: Develop

event-based distributed apps that can scale with ever-changing business demands
using C# 11 and .NET 7 by Garverick, Joshua;McIver, Omar Dean;

https://ebooknice.com/product/implementing-event-driven-microservices-
architecture-in-net-7-develop-event-based-distributed-apps-that-can-scale-with-
ever-changing-business-demands-using-c-11-and-net-7-56157166

ebooknice.com

(Ebook) Event and time; (Perspectives in Continental Philosophy) by Claude Romano

ISBN 9780823255344, 0823255344

https://ebooknice.com/product/event-and-time-perspectives-in-continental-
philosophy-11265392

ebooknice.com
 Event Streams in Action:
Real-time event systems with
Kafka and Kinesis
Alexander Dean Valentin Crettaz
Copyright

For online information and ordering of this and other Manning books,
please visit www.manning.com. The publisher offers discounts on this
book when ordered in quantity. For more information, please contact
Special Sales Department
Manning Publications Co.
20 Baldwin Road
PO Box 761
Shelter Island, NY 11964
Email: [email protected]

©2019 by Manning Publications Co. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval

system, or transmitted, in any form or by means electronic,
mechanical, photocopying, or otherwise, without prior written
permission of the publisher.

Many of the designations used by manufacturers and sellers to

distinguish their products are claimed as trademarks. Where those
designations appear in the book, and Manning Publications was
aware of a trademark claim, the designations have been printed in
initial caps or all caps.

Recognizing the importance of preserving what has been written,

it is Manning’s policy to have the books we publish printed on acid-
free paper, and we exert our best efforts to that end. Recognizing
also our responsibility to conserve the resources of our planet,
Manning books are printed on paper that is at least 15 percent
recycled and processed without the use of elemental chlorine.
 Manning Publications Co.
20 Baldwin Road
PO Box 761
Shelter Island, NY 11964

Acquisitions editors: Mike Stephens and Frank Pohlmann

Development editors: Jennifer Stout and Cynthia Kane
Technical development editor: Kostas Passadis
Review editor: Aleks Dragosacljević
Production editor: Anthony Calcara
Copy editor: Sharon Wilkey
Proofreader: Melody Dolab
Technical proofreader: Michiel Trimpe
Typesetter: Dennis Dalinnik
Cover designer: Marija Tudor

ISBN: 9781617292347

Printed in the United States of America

Brief Table of Contents
Copyright
Brief Table of Contents
Table of Contents
Preface
Acknowledgments
About this book
About the authors
About the cover illustration

1. Event streams and unified logs

Chapter 1. Introducing event streams

Chapter 2. The unified log
Chapter 3. Event stream processing with Apache Kafka
Chapter 4. Event stream processing with Amazon Kinesis
Chapter 5. Stateful stream processing

2. Data engineering with streams

Chapter 6. Schemas
Chapter 7. Archiving events
Chapter 8. Railway-oriented processing
Chapter 9. Commands

3. Event analytics

Chapter 10. Analytics-on-read

Chapter 11. Analytics-on-write
Appendix. AWS primer

Index

List of Figures

List of Tables

List of Listings
Table of Contents
Copyright
Brief Table of Contents
Table of Contents
Preface
Acknowledgments
About this book
About the authors
About the cover illustration

1. Event streams and unified logs

Chapter 1. Introducing event streams

1.1. Defining our terms

1.1.1. Events
1.1.2. Continuous event streams

1.2. Exploring familiar event streams

1.2.1. Application-level logging

1.2.2. Web analytics
1.2.3. Publish/subscribe messaging

1.3. Unifying continuous event streams

1.3.1. The classic era

1.3.2. The hybrid era
1.3.3. The unified era
 1.4. Introducing use cases for the unified log

1.4.1. Customer feedback loops

1.4.2. Holistic systems monitoring
1.4.3. Hot-swapping data application versions

Summary

Chapter 2. The unified log

2.1. Understanding the anatomy of a unified log

2.1.1. Unified
2.1.2. Append-only
2.1.3. Distributed
2.1.4. Ordered

2.2. Introducing our application

2.2.1. Identifying our key events
2.2.2. Unified log, e-commerce style
2.2.3. Modeling our first event

2.3. Setting up our unified log

2.3.1. Downloading and installing Apache Kafka

2.3.2. Creating our stream
2.3.3. Sending and receiving events

Summary

Chapter 3. Event stream processing with Apache Kafka

3.1. Event stream processing 101

 3.1.1. Why process event streams?
3.1.2. Single-event processing
3.1.3. Multiple-event processing

3.2. Designing our first stream-processing app

3.2.1. Using Kafka as our company’s glue

3.2.2. Locking down our requirements

3.3. Writing a simple Kafka worker

3.3.1. Setting up our development environment

3.3.2. Configuring our application
3.3.3. Reading from Kafka
3.3.4. Writing to Kafka
3.3.5. Stitching it all together
3.3.6. Testing

3.4. Writing a single-event processor

3.4.1. Writing our event processor
3.4.2. Updating our main function
3.4.3. Testing, redux

Summary

Chapter 4. Event stream processing with Amazon Kinesis

4.1. Writing events to Kinesis

4.1.1. Systems monitoring and the unified log

4.1.2. Terminology differences from Kafka
4.1.3. Setting up our stream
 4.1.4. Modeling our events
4.1.5. Writing our agent

4.2. Reading from Kinesis

4.2.1. Kinesis frameworks and SDKs

4.2.2. Reading events with the AWS CLI
4.2.3. Monitoring our stream with boto

Summary

Chapter 5. Stateful stream processing

5.1. Detecting abandoned shopping carts

5.1.1. What management wants

5.1.2. Defining our algorithm
5.1.3. Introducing our derived events stream

5.2. Modeling our new events

5.2.1. Shopper adds item to cart

5.2.2. Shopper places order
5.2.3. Shopper abandons cart

5.3. Stateful stream processing

5.3.1. Introducing state management

5.3.2. Stream windowing
5.3.3. Stream processing frameworks and their
capabilities
5.3.4. Stream processing frameworks
5.3.5. Choosing a stream processing framework for
Nile
 5.4. Detecting abandoned carts
5.4.1. Designing our Samza job
5.4.2. Preparing our project
5.4.3. Configuring our job
5.4.4. Writing our job’s Java task

5.5. Running our Samza job

5.5.1. Introducing YARN
5.5.2. Submitting our job
5.5.3. Testing our job
5.5.4. Improving our job

Summary

2. Data engineering with streams

Chapter 6. Schemas
6.1. An introduction to schemas

6.1.1. Introducing Plum

6.1.2. Event schemas as contracts
6.1.3. Capabilities of schema technologies
6.1.4. Some schema technologies
6.1.5. Choosing a schema technology for Plum

6.2. Modeling our event in Avro

6.2.1. Setting up a development harness

6.2.2. Writing our health check event schema
6.2.3. From Avro to Java, and back again
 6.2.4. Testing

6.3. Associating events with their schemas

6.3.1. Some modest proposals
6.3.2. A self-describing event for Plum
6.3.3. Plum’s schema registry

Summary

Chapter 7. Archiving events

7.1. The archivist’s manifesto

7.1.1. Resilience
7.1.2. Reprocessing
7.1.3. Refinement

7.2. A design for archiving

7.2.1. What to archive
7.2.2. Where to archive
7.2.3. How to archive

7.3. Archiving Kafka with Secor

7.3.1. Warming up Kafka
7.3.2. Creating our event archive
7.3.3. Setting up Secor

7.4. Batch processing our archive

7.4.1. Batch processing 101
7.4.2. Designing our batch processing job
 7.4.3. Writing our job in Apache Spark
7.4.4. Running our job on Elastic MapReduce

Summary

Chapter 8. Railway-oriented processing

8.1. Leaving the happy path

8.1.1. Failure and Unix programs
8.1.2. Failure and Java
8.1.3. Failure and the log-industrial complex

8.2. Failure and the unified log

8.2.1. A design for failure

8.2.2. Modeling failures as events
8.2.3. Composing our happy path across jobs

8.3. Failure composition with Scalaz

8.3.1. Planning for failure

8.3.2. Setting up our Scala project
8.3.3. From Java to Scala
8.3.4. Better failure handling through Scalaz
8.3.5. Composing failures

8.4. Implementing railway-oriented processing

8.4.1. Introducing railway-oriented processing

8.4.2. Building the railway

Summary
Chapter 9. Commands

9.1. Commands and the unified log

9.1.1. Events and commands

9.1.2. Implicit vs. explicit commands
9.1.3. Working with commands in a unified log

9.2. Making decisions

9.2.1. Introducing commands at Plum

9.2.2. Modeling commands
9.2.3. Writing our alert schema
9.2.4. Defining our alert schema

9.3. Consuming our commands

9.3.1. The right tool for the job
9.3.2. Reading our commands
9.3.3. Parsing our commands
9.3.4. Stitching it all together
9.3.5. Testing

9.4. Executing our commands

9.4.1. Signing up for Mailgun

9.4.2. Completing our executor
9.4.3. Final testing

9.5. Scaling up commands

9.5.1. One stream of commands, or many?
9.5.2. Handling command-execution failures
 9.5.3. Command hierarchies

Summary

3. Event analytics

Chapter 10. Analytics-on-read

10.1. Analytics-on-read, analytics-on-write

10.1.1. Analytics-on-read
10.1.2. Analytics-on-write
10.1.3. Choosing an approach

10.2. The OOPS event stream

10.2.1. Delivery truck events and entities

10.2.2. Delivery driver events and entities
10.2.3. The OOPS event model
10.2.4. The OOPS events archive

10.3. Getting started with Amazon Redshift

10.3.1. Introducing Redshift
10.3.2. Setting up Redshift
10.3.3. Designing an event warehouse
10.3.4. Creating our fat events table

10.4. ETL, ELT

10.4.1. Loading our events

10.4.2. Dimension widening
10.4.3. A detour on data volatility
 10.5. Finally, some analysis

10.5.1. Analysis 1: Who does the most oil changes?

10.5.2. Analysis 2: Who is our most unreliable
customer?

Summary

Chapter 11. Analytics-on-write

11.1. Back to OOPS

11.1.1. Kinesis setup
11.1.2. Requirements gathering
11.1.3. Our analytics-on-write algorithm

11.2. Building our Lambda function

11.2.1. Setting up DynamoDB

11.2.2. Introduction to AWS Lambda
11.2.3. Lambda setup and event modeling
11.2.4. Revisiting our analytics-on-write algorithm
11.2.5. Conditional writes to DynamoDB
11.2.6. Finalizing our Lambda

11.3. Running our Lambda function

11.3.1. Deploying our Lambda function
11.3.2. Testing our Lambda function

Summary

Appendix. AWS primer

A.1. Setting up the AWS account

 A.2. Creating a user
A.3. Setting up the AWS CLI

Index

List of Figures

List of Tables

List of Listings
Preface

A continuous stream of real-world and digital events already power

the company where you work, even though you probably don’t think
in those terms. Instead, you likely think about your daily work in
terms of the people or things that you interact with, the software or
hardware you use to get stuff done, or your own microcosm of a to-
do list of tasks.

Computers can’t think like this! Instead, computers see a company

as an organization that generates a response to a continuous stream
of events. We believe that reframing your business in terms of a
continuous stream of events offers huge benefits. This is a young
but hugely important field, and there is a lot still to discuss.

Event Streams in Action is all about events: how to define events,

how to send streams of events into unified log technologies like
Apache Kafka and Amazon Kinesis, and how to write applications
that process those event streams. We’re going to cover a lot of
ground in this book: Kafka and Kinesis, stream processing
frameworks like Samza and Spark Streaming, event-friendly
databases like Amazon Redshift, and more.

This book will give you confidence to identify, model, and process
event streams wherever you find them—and we guarantee that by
the end of this book, you will be seeing event streams everywhere!
Above all, we hope that this book acts as a springboard for a
broader conversation about how we, as software engineers, should
work with events.
Acknowledgments

I would like to thank my wife Charis for her support through the long
process of writing this book, as well as my parents for their lifelong
encouragement. And many thanks to my cofounder at Snowplow
Analytics, Yali Sassoon, for giving me the “air cover” to work on this
book even while we were trying to get our tech startup off the
ground.

On the Manning side, I will always be appreciative to commissioning

editor Frank Pohlmann for believing I had a book in me. Thanks too
to Cynthia Kane, Jennifer Stout, and Rebecca Rinehart for their
patience and support through the difficult and lengthy gestation. I
am grateful to my coauthor, Valentin Crettaz, for his contributions
and his laser focus on getting this book completed. Special thanks
also to all the reviewers whose feedback and insight greatly helped
to improve this book, including Alex Nelson, Alexander Myltsev,
Azatar Solowiej, Bachir Chihani, Charles Chan, Chris Snow, Cosimo
Attanasi, Earl Bingham, Ernesto Garcia, Gerd Klevesaat, Jeff Lim,
Jerry Tan, Lourens Steyn, Miguel Eduardo Gil Biraud, Nat
Luengnaruemitchai, Odysseas Pentakalos, Rodrigo Abreu, Roger
Meli, Sanket Naik, Shobha Iyer, Sumit Pal, Thomas Lockney,
Thorsten Weber, Tischliar Ronald, Tomasz Borek, and Vitaly
Bragilevsky.

Finally, I’d like to thank Jay Kreps, CEO of Confluent and creator of
Apache Kafka, for his monograph “The Log,” published back in
December 2013, which started me on the journey of writing this
book in addition to informing so much of my work at Snowplow.

—ALEXANDER DEAN

First and foremost, I’d like to thank my family for having to deal
daily with a father and husband who is so passionate about his work
that he sometimes (read: often) forgets to give his keyboards and
mice a break. I would never have been able to fulfill my dreams
without your unconditional support and understanding.

I’ve worked with Manning on many different book projects over a

long period of time now. But this one was special—not only a nice
technological adventure, but also a human one. I can’t emphasis the
human part enough, as writing books is not only about content,
grammar rules, typos, and phrasing, but also about collaborating
and empathizing with human beings, understanding their context
and their sensibilities, and sharing one chapter of your life with
them. For all this, I’d like to thank Michael Stephens, Jennifer Stout,
and Rebecca Rinehart for taking the time and effort to persuade me
to take on this project. It wasn’t easy (it never is and never should
be), but it was a great deal of fun and highly instructive.

Finally, I’d like to thank Alex for being such a good writer and for
always managing to mix an entertaining writing style with illustrative
examples and figures to make complex subjects and concepts easy
for the reader to grasp.

—VALENTIN CRETTAZ
About this book

Writing real-world applications in a data-rich environment can feel

like being caught in the cross fire of a paintball battle. Any action
may require you to combine event streams, batch archives, and live
user or system requests in real time. Unified log processing is a
coherent data processing architecture designed to encompass batch
and near-real-time stream data, event logging and aggregation, and
data processing on the resulting unified event stream. By efficiently
creating a single log of events from multiple data sources, unified log
processing makes it possible to design large-scale data-driven
applications that are easier to design, deploy, and maintain.

Who should read this book

This book is written for readers who have experience writing some
Java code. Scala and Python experience may be helpful to
understanding some concepts in the book but is not required.

How this book is organized: a roadmap

This book has 11 chapters divided into three parts.

Part 1 defines event streams and unified logs, providing a wide-

ranging look:

Chapter 1 provides a ground-level foundation by offering

definitions and examples of events and continuous event
streams, and takes a brief look at unifying event streams with a
unified log.
Chapter 2 dives deep into the key attributes of a unified log, and
walks you through setting up, sending, and reading events in
 Apache Kafka.
Chapter 3 introduces event stream processing, and how to write
applications that process individual events while also validating
and enriching events.
Chapter 4 focuses on event stream processing with Amazon
Kinesis, a fully managed unified log service.
Chapter 5 looks at stateful stream processing, using the most
popular stream processing frameworks to process multiple
events from a stream-using state.

Part 2 dives deep into the quality of events being fed into a unified
log:

Chapter 6 covers event schemas and schema technologies,

focusing on using Apache Avro to represent self-describing
events.
Chapter 7 covers event archiving, providing a deep look into why
archiving a unified log is so important and the best practices for
doing so.
Chapter 8 looks at how to handle failure in Unix programs, Java
exceptions, and error logging, and how to design for failure
inside and across stream processing applications.
Chapter 9 covers the role of commands in the unified log, using
Apache Avro to define schemas and process commands.

Part 3 takes an analysis-first look at the unified log, leading with the
two main methodologies for unified log analytics, and then applying
various database and stream processing technologies to analyze our
event streams:

Chapter 10 uses Amazon Redshift, a horizontally scalable

columnar database, to cover analytics-on-read versus analytics-
on-write and techniques for storing and widening events.
Chapter 11 provides simple algorithms for analytics-on-write
event streams, and will allow you to deploy and test an AWS
 Lambda function.

About the code

This book contains many examples of source code, both in

numbered listings and in line with normal text. In both cases, source
code is formatted in a fixed-width font like this to
separate it from ordinary text. Sometimes code is also in bold to
highlight code that has changed from previous steps in the chapter,
such as when a new feature adds to an existing line of code.

In many cases, the original source code has been reformatted; we’ve
added line breaks and reworked indentation to accommodate the
available page space in the book. In rare cases, even this was not
enough, and listings include line-continuation markers ( ).
Additionally, comments in the source code have often been removed
from the listings when the code is described in the text. Code
annotations accompany many of the listings, highlighting important
concepts.

Source code for the examples in this book is available for download
from the publisher’s website at www.manning.com/books/event-
streams-in-action.

liveBook discussion forum

Purchase of Event Streams in Action includes free access to a private

web forum run by Manning Publications, where you can make
comments about the book, ask technical questions, and receive help
from the authors and from other users. To access the forum, go to
https://livebook.manning.com/#!/book/event-streams-in-action/discussion.
You can also learn more about Manning’s forums and the rules of
conduct at https://livebook.manning.com/#!/discussion.
Manning’s commitment to our readers is to provide a venue where a
meaningful dialogue between individual readers and between
readers and the author can take place. It is not a commitment to
any specific amount of participation on the part of the author, whose
contribution to the forum remains voluntary (and unpaid). We
suggest you try asking the author some challenging questions lest
his interest stray! The forum and the archives of previous
discussions will be accessible from the publisher’s website as long as
the book is in print.
About the authors

ALEXANDER DEAN is cofounder and technical lead of Snowplow

Analytics, an open source event processing and analytics platform.

VALENTIN CRETTAZ is an independent IT consultant who’s been working

for the past 25 years on many challenging projects across the globe.
His expertise ranges from software engineering and architecture to
data science and business intelligence. His daily job boils down to
using the latest and most cutting-edge web, data, and streaming
technologies to implement IT solutions that will help reduce the
cultural gap between IT and business people.
About the cover illustration

The figure on the cover of Event Streams in Action is captioned

“Habit of a Lady of Tartary in 1667.” The illustration is taken from
Thomas Jefferys’ A Collection of the Dresses of Different Nations,
Ancient and Modern (four volumes), London, published between
1757 and 1772. The title page states that these are hand-colored
copperplate engravings, heightened with gum arabic.

Thomas Jefferys (1719–1771) was called “Geographer to King

George III.” He was an English cartographer who was the leading
map supplier of his day. He engraved and printed maps for
government and other official bodies and produced a wide range of
commercial maps and atlases, especially of North America. His work
as a map maker sparked an interest in local dress customs of the
lands he surveyed and mapped, which are brilliantly displayed in this
collection. Fascination with faraway lands and travel for pleasure
were relatively new phenomena in the late eighteenth century, and
collections such as this one were popular, introducing both the
tourist as well as the armchair traveler to the inhabitants of other
countries.

The diversity of the drawings in Jefferys’ volumes speaks vividly of

the uniqueness and individuality of the world’s nations some 200
years ago. Dress codes have changed since then, and the diversity
by region and country, so rich at the time, has faded away. It’s now
often hard to tell the inhabitants of one continent from another.
Perhaps, trying to view it optimistically, we’ve traded a cultural and
visual diversity for a more varied personal life—or a more varied and
interesting intellectual and technical life.

At a time when it’s difficult to tell one computer book from another,
Manning celebrates the inventiveness and initiative of the computer
business with book covers based on the rich diversity of regional life
of two centuries ago, brought back to life by Jefferys’ pictures.
Part 1. Event streams and unified logs

In this first part, we’ll introduce the basics of event streaming and
explain what a unified log is. We’ll also show how to use
technologies such as Apache Kafka, Amazon Kinesis, and Apache
Samza in order to process event streams.
Chapter 1. Introducing event streams

This chapter covers

Defining events and continuous event streams

Exploring familiar event streams
Unifying event streams with a unified log
Introducing use cases for a unified log

Believe it or not, a continuous stream of real-world and digital events

already powers the company where you work. But it’s unlikely that
many of your coworkers think in those terms. Instead, they probably
think about their work in terms of the following:

The people or things that they interact with on a daily basis—for

example, customers, the Marketing team, code commits, or new
product releases
The software and hardware that they use to get stuff done
Their own daily inbox of tasks to accomplish

People think and work in these terms because people are not
computers. It is easy to get up in the morning and come to work
because Sue in QA really needs those reports for her boss by
lunchtime. If we stopped and started to think about our work as
creating and responding to a continuous stream of events, we would
probably go a little crazy—or at least call in to the office for a duvet
day.

Computers don’t have this problem. They would be comfortable with

this definition of a business:

A company is an organization that generates and responds to a

continuous stream of events.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
tutkimuksen tuntijoille arvokkaan ja monipuolisen tieteellisen
ainehiston. Niiden arvosteleminen on alan erikoistuntijain tehtävä.
Mutta ne piirteet, jotka olen tri Niemen kirjasta yllä esittänyt — ja
jotka olen pääasiassa lainannut teoksen historiallisesta puolesta —
riittänevät perustelemaan sitä väitettäni, että tämä teos ansaitsee
myöskin suuren yleisön huomion ja että nykyhetken
maailmantapaukset tekevät siitä tavallaan päivän kirjan. Mainitaan,
että Njemenin rannat, Liettuan viidakot, missä tykit ovat viime
viikkoina paukkuneet, ovat satakielten laulumaita. Missä satakielet
nyt ovat, emme tiedä, mutta Liettuan laulu elää. Se välittää —
niinkuin vain kansanlaulu voi välittää — tervehdyksen niistä
elämänoloista, siitä ilmapiiristä, missä tämä historian lapsipuoli-
kansa, Liettuan kansa, elää ja kärsii.
ADOLF PAUL:

Strindberg-minnen och -brev.

Se joka sattuu kesälukemisekseen saamaan niteen Strindbergin

kirjeitä tai muita "mestarin" intiimimpiä sielullisia todistuskappaleita,
tekee viisaimmin, jos hän, ennenkuin hän käy kirjaan käsiksi, koettaa
asettua tuolle puolen hyvän ja pahan, kauniin ja ruman, ylevän ja
inhottavan. Muutoin voi sattua, että valmistumaton lukija
syventyessään tähän kirjallisuuden-lajiin, jossa kaikki siveys- ja
kauneusarvot käännetään päälaelleen, jossa pelkuruus, taikausko ja
vainohulluus näyttelevät pääosia, jossa parjaus ja juoru levittelevät
upeaa kasvistoaan — että lukija alkaa tuntea kesäisen hyvinvointinsa
järkytetyksi ja huomata itsessään oireita kuin meritaudista. Ne
kauniit harhakuvat, joita mielellään liittää "Mestari Olavin" ja
"Punaisen huoneen" tekijän persoonaan, raukeavat auttamattomasti
sen todistuksen edessä, minkä Strindberg itse antaa itsestään ja
luonteestaan. Harvoin on niin suuri kyky asustanut niin pienessä
sielussa. Kuinka epäluotettava hän onkaan ollut ystäviään ja
ammattitovereitaan kohtaan, varsinkin sellaisia kohtaan, jotka joskus
tai jatkuvasti tekivät hänelle palveluksia! Hänen "Puheensa Ruotsin
kansalle", hänen romaaninsa "Mustat liput", mutta ennen kaikkea
Adolf Paulin hiljan julkaisemat kirjeet puhuvat siitä kyllin selvää
kieltä. Missä määrin Strindbergin tavan takaa räjähtävä hurjapäisyys
kaikkia ystäviään kohtaan on patoloogista laatua, on vaikea sanoa.
Huomiota ansaitsee kuitenkin tässä suhteessa sellaisen kauttaaltaan
Strindbergiä ihailevan kirjailijan kuin Gustaf Uddgrenin ("Boken om
Strindberg", "En ny bok om Strindberg") huomautukset, että
"mestarin" ajoittainen hermosairaus kuului häntä hoitaneiden
lääkärien lausunnon mukaan kaikkein lievimpään lajiin.

Oli miten oli, lieviä eivät ainakaan olleet Strindbergin huonon

tuulen ulkonaiset merkit. Sen saivat kyllä kirjailijaa lähellä olleet
henkilöt tuntea nahassaan.

Adolf Paul — meilläkin jonkun verran luettu suomalais-ruotsalais-

saksalainen kirjailija — kuului aikoinaan siihen skandinaviseen
taiteilijasiirtolaan, joka Berlinissä 1890-luvulla näyttää viettäneen
verraten perusteellista myrsky- ja kiihkokautta. Strindbergin,
vallankumousmiehen, nuoren lipunkantajan rinnalla loisti sellaisia
tähtiä kuin Holger Drachmann ja Edvard Munch. Lähemmän
aseveljeyden solmivat Strindbergin kanssa näihin aikoihin
puolalainen kirjailija Przybyszewski (Paul kirjoittaa hänen nimensä
säännöllisesti väärin), luonnontieteilijä ja leppymätön radikaali
Lidforss, runoilija Ola Hansson sekä Adolf Paul. Kaikki nämä miehet
olivat Strindbergin ihailijoita ja kaikki he olivat kykynsä mukaan
valmiita tekemään hänelle palveluksiaan. Strindberg puolestaan
käytti heitä nerollisen-lapsellisessa itsekkäisyydessään
astinlautoinaan maineen korkeuksiin. Hän tarvitsi kamariherroja ja
lakeijoita ja hänen vaalinsa osui lähimpään ympäristöön. Niinpä
näyttää Adolf Paul saaneen Strindbergin taloudessa jonkunlaisen
major domuksen toimen — ja ilman omantunnon epäilyksiä antaa
Strindberg maailman tietää, että Paul muka oli hänen palkkaa
nauttiva käskyläisensä.

Adolf Paulin hiljan julkaisemat Strindberg-kirjeet ja -muistot

sivuavat joskus sangen läheltä niissä kosketeltujen henkilöiden,
etenkin kirjailijan itsensä, yksityisintä laatua olevia asioita. Syyllä voi
asettaa kysymyksenalaiseksi tällaisten sielullisten
todistuskappaleiden saattamisen yleisön tuomioistuimen eteen.
Tässä erikoisessa tapauksessa on kuitenkin olemassa joukko hyvin
lieventäviä asianhaaroja. Strindberg on häikäilemättömissä
itsepaljastuksissaan, eikä suinkaan vähemmän häikäilemättömissä ja
perustelemattomissa hyökkäyksissään toisia vastaan, asettanut
itsensä erikoisasemaan julkisuuteen nähden. Hän on omassa
tuotannossaan, teos teokselta tuonut maailman eteen ilman
suojelevia viikunanlehtiä koko siveellisen persoonallisuutensa. Niinpä
voisi hänen runoutensa mottona olla ne sanat, joilla eräs häntä
suurempi itsetunnustaja, Jean Jacques Rousseau, alotti kuvauksen
elämästään: "Minä ryhdyn tehtävään, jolla ei ole vertaistaan ja jolla
ei myöskään tule olemaan jäljittelijöitä; tahdon paljastaa maailmalle
ihmisen hänen koko luonnontotuudessaan ja se ihminen olen minä
itse." Huomiota ansaitsee tässä yhteydessä, mitä Strindberg ajatteli
yksityiskirjeistä: hän möi ystäviensä ja entisten ystäviensä kirjeitä,
antaen siis ne alttiiksi julkisuudelle.

Muodollisessa suhteessa eivät Strindbergin kirjeet täytä mitään

vaatimuksia. Ne ovat sähkösanoman tapaan kokoonpuristettuja,
kieliasultaan huolimattomia hetken kyhäelmiä, joiden ainoa voima on
niiden välittömässä suorasukaisuudessa. Jos niiden rinnalla lukee
vaikkapa muutaman rivinkin esim. Tegnérin kirjevaihdosta, saa
elävän mielikuvan siitä, mikä suunnaton ero on todellisen
kirkastuneen persoonallisuuden ja sekasortoisessa kuohumistilassa
elävän maailmanparantajan välillä. Tegnérin viileän nerokkaat kirjeet,
täynnä stoalaista elämänviisautta, vievät lukijan filosoofin ja
runoilijan työhuoneeseen, Strindbergin kirjeliput johtavat lukijan
hyvin epäjärjestyksessä olevaan varastopaikkaan, missä rihkaman ja
rojun seassa tuskin erottaa kelvollisia työkaluja.

Ja mitä koskevat nämä Strindbergin kirjeet? Häntä itseään,

ensiksi, toiseksi ja kolmanneksi. August Strindberg on maailman
keskipiste, kaikki kieppuu hänen ympäri, kaikki on oikeastaan
olemassa häntä varten. Jos jotain maailmassa tapahtuu tai on
tapahtumatta, on sillä häneen nähden joku salaperäinen suhde ja
tarkoitus. Kun Laura Marholmille syntyy lapsi, tapahtuu se vain
kiusanteosta häntä, Strindbergiä, kohtaan, koska hän, Strindberg, oli
väittänyt, että kirjailevat naiset eivät voi synnyttää lapsia! Jos joku
kysyy häneltä hänen kirjevaihtoaan Nietzschen kanssa, tapahtuu se
siinä salakavalassa tarkoituksessa, että tahdotaan selittää hänet
hulluksi sillä, että hän on ollut vuorovaikutuksessa mielipuolen
kanssa! Tavaststjernan kuurouden takana piili hirveitä suunnitelmia
Strindbergin turvallisuutta vastaan — tämä "kavala suomalainen" kun
vaan muka teeskenteli huonokuuloisuutta, voidakseen mukavasti
hautoa juoniaan. Kun Lidforss ei kohota pilviin hänen
luonnontieteellisiä kannunvalamisiaan, vetää Strindberg siitä sen
johtopäätöksen, että hän on huono ystävä, epäilyttävä olento
("ruskig person") ja lopulta konna kaikin puolin. Strindberg "pyyhkii
hänet elävien luettelosta" — miehen, joka kuolemaansa saakka
uskollisemmin kuin kukaan taisteli Strindbergin himmenevän
maineen puolesta. Przybyszewskin kanssa syntyy myöskin —
nähtävästi erään yhteisen naistuttavan takia — hankausta, ja kohta
riistää Strindberg kirjeissään puolalaiselta kirjailijatoveriltaan kaiken
porvarillisen kunnian. Hän on valmis syyttämään entisiä ystäviään
toisilleen melkein mistä hyvänsä, esittäen samalla itsensä totuuden
vainottuna marttyyrinä, jota tuhoamaan ihmiset ovat
ilkeämielisyydessään liittoutuneet. Hänen kirjeissään ei tapaa
välähdykseltäkään mitään oman syyllisyyden tuntoa. Kun hänen käy
huonosti, ovat siihen aina syynä ulkonaiset olosuhteet ja toiset
ihmiset ja hän purkaa raivoaan niitä vastaan. Hänellä on aivan
yksinäinen kyky tuntea kaikkia mahdollisia vastenmielisyyden
tunteita. Inho, viha ja raivo tuntuvat olevan hänen varsinainen
elementtinsä. Kun hän kirjoittaa "ystävistään" mietteitä, on hän
usein sellaisen vimman vallassa, ettei hän ehdi käyttää
mielikuvituksensa ja suuren sanataituruutensa apua, vaan turvautuu
tavallisen katupojan parjaus-sanastoon. Hän näyttää toisinaan
olevan valmis myöskin aktiivisiin toimenpiteisiin turvallisuutensa
hyväksi. Niinpä saattaa hän muun ohella esittää kirjeessä esim.
seuraavan herttaisen kysymyksen: "Eikö Albert Bonnieriä voi
myrkyttää?(!)"

Adolf Paulin julkaisemat Strindberg-kirjeet ovat pääasiassa 1890-

luvun alkupuolelta. Strindberg kulki niihin aikoihin Inferno-kauttaan
kohti. Mutta näissä kirjeissä esiintyvät luonteenpiirteet eivät
myöhemminkään olleet hänelle vieraita. Sen todistavat hänen viime
vuosinaan tekemänsä hyökkäykset Heidenstamia, Levertiniä, Ellen
Keytä, Geijerstamia y.m. vastaan. Kuten tunnettua, syytti Strindberg
näitä henkilöitä kaikesta mahdollisesta siveellisestä rappiosta sekä
ennen kaikkea katalista salajuonista häntä kohtaan. Kiistelkööt
lääkärit kuinka paljon hyvänsä Strindbergin sairaudesta —
hermoston tauteihin perehtymätön lukija saa sen käsityksen, että
raivo kuului Strindbergin terveyteen, että hänen sielunsa olisi
nääntynyt, jollei se olisi saanut jokapäiväistä annostansa vihaa ja
vimmaa.
 Fredrik Böök on sattuvasti osottanut, miten Strindbergin panettelut
kääntyvät varsinkin niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat tehneet
hänelle palveluksia ja joihin hän kuvitteli olevansa jonkunlaisessa
riippuvaisuussuhteessa. Vaikka hänen kirjeensä osottavat, ettei hän
suinkaan arkaillut turvautua toisten apuun, kärsi hänen
vapaudenrakkautensa syntyneestä kiitollisuudenvelasta ja hän
kuittasi sen likaisilla juoruilla ja panetteluilla. Tämä Strindbergin
riippumattomuus-vaisto, joka kehittyi Infernoaikana täydelliseksi
vainohulluudeksi, selittää osaksi Strindbergin menettelyä, tekemättä
sitä silti puolustettavaksi tai kauniiksi.

Strindbergin ihailijat — "Mestari Olavin", "Punaisen huoneen",

"Pääsiäisen" ja saaristokuvausten tekijällä ei ole suotta ihailijoita —
etsivät luonnollisesti selitystä ja lieventäviä asianhaaroja hänen
vihaansa ja raivoonsa myöskin häntä kohdanneissa kärsimyksissä ja
vastoinkäymisissä. Että ne enemmän johtuivat hänestä itsestään,
hänen luonteestaan, kuin ulkonaisista olosuhteista, sitä ei voine
kieltää. Hänen suhtautumisensa kirjailijatovereihinsa on kuvaava.
Hänelle eivät antaneet rauhaa Heidenstamin, Levertinin ja Ellen Keyn
laakerit, mutta näyttää siltä kuin hän olisi kadehtinut myöskin kaikkia
Akatemian palkitsemia pikkurunoilijoita, Klinckowströmiä ja mitä he
lienevätkin nimeltään. Hänen "Puheensa Ruotsin kansalle" sisälsivät
muutamien asiallisten huomautusten rinnalla jatkuvaa kiukuttelua
sen johdosta, että Ruotsissa muutkin ovat saaneet tunnustusta ja
mainetta kuin August Strindberg. Yksin Sven Hedininkin tibetiläinen
tähti oli hänelle liian kirkas. Että elämä ei aina hymyillyt tällaiselle
luonteelle, sitä ei voi ihmetellä. Tavallisen maailmanjärjestyksen
mukaiselta tuntuu sekin, että elämä puolestaan usein, sangen usein
kolhi August Strindbergiä.
MARCEL PRÉVOST:

L'Adjudant Benoît.

"Puoli-Neitsyiden", "Naiskirjeiden", "Naisellisuuksien" ynnä monien

muiden, aiheiltaan usein hiukan uskallettujen kirjojen henkevä,
pintapuolinen ja laverteleva juttelija on tuntenut lukemattomien
virkaveljiensä tavoin tarvetta kirjoittaa romaanin, joka käsittelee
sotaa. "L'Adjudant Benoît" ilmestyi talven kuluessa ensin Prévost'n
toimittaman aikakauslehden "Revue de Paris'n" kaunokirjallisena
liitteenä sekä myöhemmin itsenäisenä niteenä, saapuen meidänkin
kirjakauppoihimme noin parisen kuukautta sitten. Kun muistaa,
kuinka vallitseva asema ranskalaisilla keltakantisilla 3 fr:n 50:n
niteillä on ollut ja on yhä edelleen romaaniuutuuksien joukossa,
lienee otaksuttavaa, että meilläkin Marcel Prévost'n uusi kirja on jo
löytänyt, sen maineen johdosta, mikä kirjailijalla on aikaisempien
teostensa perustalla, monta velvollisuudentuntoista lukijaa ja ennen
kaikkea lukijatarta. Epäillä sopii kuitenkin, eivätkö varsinkin
jälkimäiset ole tällä kertaa saaneet kokea pientä pettymystä. Jos he
ovat odottaneet jotain Prévost'n rakkauskuvausten samalla kertaa
moraliseeraavan ja epäkainon puol-äänekkään juttelun tapaista, niin
ovat he kyllä erehtyneet. Silti olisi mielestäni väärin sanoa, että
"Adjutantti Benoît" olisi mikään voimakas tai alkuperäinen romaani,
tai väittää, että se ajankuvauksena loisi erikoisen uutta valaistusta
niihin elämänehtoihin, joita Ranska sodan kestäessä on kokenut.

Benoît Castain on eteläranskalainen tilanomistajan poika. Hänen

isänsä tahtoo tehdä hänestä, sitten kun hän on suorittanut
ylioppilastutkintonsa, maanviljelijän ja lähettää hänet siinä
tarkoituksessa Saksiin, koska isä pitää maanviljelystä
organisatsionikysymyksenä ja hänen mielestään saksalaiset kulkevat
siinä suhteessa muiden edellä. Poika tuntee kuitenkin
kutsumuksensa vetävän toisaalle ja kun hän palaa Saksasta
suorittaakseen kotimaassaan asevelvollisuuttaan, jääkin hän
sotilaaksi tykkiväkeen. Isä pitää pojan päätöstä hulluutena eikä voi
käsittää, miten 155 mm:n kanuuna voi huvittaa poikaa enemmän
kuin uusimallinen puimakone.

Sodan aattona, heinäkuun lopulla 1914, joutuu Benoît kersanttina

pienen komennuskunnan kanssa ulkovarustukseen Ranskan,
Luxemburgin ja Lothringin rajoille. Täällä haavoittuu hän toiseen
jalkaansa aivan sodan alussa, jo ennen varsinaista sodanjulistusta.
Saksalaiset ulaanit ovat Luxemburgin puolelta, mistä heitä vähimmin
odotettiin, hyökänneet rajan yli ja heitä karkoittaessaan saa Benoît
ensimäisen tulikasteensa ja ensimäisen haavansa. Benoît joutuu
erään maasta lähteneen puolalaisen paronin linnanvartijan Joze
Archerin tai oikeammin tämän tyttären Gertrude'in, nuoren
vaaleatukkaisen kaunottaren, hoitoon. Archer on vanha sotilas
vuodelta 1870 — hän nauttii yleistä luottamusta paikkakunnalla,
luottamusta, jota on ollut omiaan lisäämään hänen useille kylän
asukkaille näyttämät kunniakkaat sotilaspaperinsa. Benoît'n jalka
paranee, mutta hän saa Gertrude'in hoidossa toisen haavan,
sydämeensä: hän rakastuu tyttöön.
 Tästä rakkaudesta antaa Prévost kehittyä olosuhteiden pakosta
Benoît'lle suuren traagillisen elämyksen. Archerin hoidossa olevassa
linnassa tapahtuu yön aikaan jotain, joka on omiaan herättämään
Benoît'n epäluulon: hän on huomaavinaan yläkerrasta salaperäisiä
valosignaaleja, joita voisi käsittää merkinannoiksi viholliselle. Raja on
nim. aivan lähellä ja linnasta annetut merkit voivat näkyä vihollisen
asemille saakka. Benoît pitää velvollisuutenaan saada asiassa täyden
selvyyden — hänen epäluulonsa ovat jo kohdistuneet Archerin
palveluksessa olevaan elsassilaiseen Rimbachiin. Eräänä yönä lähtee
Benoît läheiseen metsään seuratakseen miehen jälkiä, jota hän
luulee Rimbachiksi, ja saadakseen varmuutta. Hiipiessään metsässä
joutuukin hän näkymättömänä todistajaksi saksankieliseen
keskusteluun, jota kaksi miestä ylläpitää salaisessa kohtauspaikassa.
Heidän puheestaan, jonka hän kätköstään kuulee varsin selvästi,
ymmärtää hän, että miehet keskustelevat hänen haltuunsa uskotun
kylän sotilassalaisuuksista ja että he odottavat kolmatta henkilöä,
jonka tulisi antaa heille arvokkaita tietoja. Benoît päättelee
kätköstään, että tuo odotettu henkilö on Rimbach ja että siis hänen
epäluulonsa elsassilaista kohtaan ovat olleet oikeutetut. Kauhukseen
saa Benoît kuitenkin pian omin silmin nähdä, että odotettu mies ei
olekaan Rimbach vaan Joze Archer, hänen vierasvarainen ystävänsä
ja hänen rakastettunsa Gertrude'in isä. Hänen keskustelustaan
saksalaisten kanssa saa Benoît niinikään selviä todistuksia siitä, että
Archer toimii vihollisen vakoilijana.

Maailma pimenee nuoren sotilaan silmissä, kun hän saa nähdä ja

kuulla, minkä petoksen keskellä hän on elänyt. Pian voittaa hän
kuitenkin takaisin kylmäverisyytensä ja kun Archer on eronnut
saksalaisista ystävistään, hyökkää Benoît äkkiä takaapäin hänen
kimppuunsa ja sitoo hänen kätensä. Archer koettaa aluksi
teeskennellä viattomuutta, mutta kun hän huomaa Benoît'n kuulleen
hänen keskustelunsa saksalaisten kanssa, rupeaa hän avomieliseksi
ja tunnustaa kaikki. Hänen puheistaan tulee Benoît vakuutetuksi,
ettei Gertrude tiedä mitään isänsä maanpetturuudesta, seikka joka
tuottaa hänelle suurta helpotusta. Niinikään saa hän tietää, ettei
Archer olekaan ranskalainen, vaan saksalainen, että hän on ottanut
osaa 1870:n sotaan, mutta ei Ranskan puolella vaan badenilaisten
riveissä ja että hänen paperinsa ovat alkuaan kuuluneet sodassa
kaatuneelle ranskalaiselle, jolta ne ovat riistetyt. Kun Benoît
varomattomasti vapauttaa Archerin kädet, luottaen miehen sanaan
ja omaan ruumiilliseen ylivoimaansa, tempaa Archer esiin
revolverinsa ja ampuu Benoît'ta, kuitenkin osaamatta. Jännittävän
ottelun jälkeen onnistuu Benoît'n, joka on itse aseeton, riistää
Archerilta tämän revolveri ja tyhjentää sen jälellä olevat panokset
vakoilijan ruumiiseen.

Surmattuaan näin rakastettunsa Gertrude'in isän, joutuu Benoît

syvällisten ristiriitojen ja omantunnon epäilysten uhriksi, mutta
rakkaus ja nuoruus voittavat hänessä pian muut äänet, hän salaa
tapauksen Gertrude'ilta ja jo lähinnä seuraavana aikana muuttuvat
heidän suhteensa miehen ja vaimon suhteeksi. Vihollinen tulee
kuitenkin pian väliin häiritsemään tätä idylliä ja Benoît'n täytyy
lähteä komennuskuntansa kanssa etsimään yhteyttä pääjoukkojen
kanssa. Gertrude seuraa hänen mukanaan. Tällöin joutuvat he
vihollisen tulen piiriin, Gertrude haavoittuu kuolettavasti ja heittää
henkensä Benoît'n sylissä. Benoît joutuu vielä Gertrude'in vetäessä
viime hengenvetoja valehtelemaan hänen isästään. Myöskin Benoît
on haavoittunut ja joutuu sairashuoneeseen kauas rintaman taakse.
Täällä kertoo hän ystävälleen kapteenille surullisen tarinansa. Kuinka
kauan hän eläneekin, sanoo hän, on hänen elämänsä myrkytetty.
Omantunnon vaivat, pahemmat kuin luotien repimät haavat, eivät
anna hänelle rauhaa. Hänen ensimäin en syntinsä oli se, ettei hän
luovuttanut, Gertrude'in tähden, teosta tavattua vakoilijaa laillisesti
tuomittavaksi. Hänen toinen syntinsä oli, että hän surmattuaan
vakoilijan, omisti hänen tyttärensä. Ja tämä hänen tekonsa on
tuonut mukanaan vielä, että hänen viimeinen sanansa Gertrude'ille
oli valhe.

En ole nähnyt, miten Marcel Prévost'n uutta kirjaa on tekijän

kotimaassa arvosteltu — arvatenkin on sen isänmaallinen,
traagillinen tunnelma ja juonen vaivaton, taiturimainen juoksuttelu
herättänyt vastakaikua. Aiheensa puolesta lienee "L'Adjudant Benoît"
siinä suhteessa yksinäinen tekijänsä kirjojen joukossa, ettei siinä
rakkausmotiivi näyttele aivan yksinvaltiasta osaa.
Luonteenkuvauksena on tämä romaani kuitenkin kalpea. Kirjan
sankarilla enempää kuin hänen naisellisella valitullaankaan ei ole
mitään syvempää yksilöllistä elämää — he ovat kuin ajan
kuohunnasta temmattuja, hetken valaistuksessa havaittuja ja
hetkessä kuvattuja tyyppejä, joiden inhimillisyyttä ei panna missään
suhteessa laajemmin koetukselle. Mieltäkiinnittävämpi on sittenkin
Paul Bourget'n uusi sotaromaani "Le sens de la mort", joka ilmestyi
muutamia kuukausia ennen Prévost'n kirjaa ja jossa tekijän
katolilainen uskonnollisuus on antanut romaanille kiitollisemman
aatteellisen taustan. Bourget puolustaa romaanillaan erästä teesiä —
teesiä, joka jotenkin tarkkaan langennee yhteen katolilaisen
uskontunnustuksen kanssa —, Prévost sensijaan kertoo vain
tapauksen, episoodin, ilman filosoofisia tarkoituksia.

On väitetty — sensuuntaisia lausuntoja on näkynyt ranskalaisissa

aikakauslehdissäkin — että 3 fr:n 50:n romaanit ovat taiteellisen
keskitasonsa puolesta huomattavasti laskeneet viimeisen
kymmenkunnan vuoden kuluessa, että niiden henkilökuvaus on
käynyt yhä kaavamaisemmaksi ja niiden aatteellinen pitoisuus yhä
ohuemmaksi. Ylituotannon mukana on myöskin tavaran arvo ja
maine ulkomailla joutunut vaaraan. Ja tottahan on, että ankarammin
arvostellen eivät esim. Marcel Prévost'n kirjavat rakkausjutelmat ole
juuri olleet omiaan korottamaan uudemman ranskalaisen romaanin
arvoa — siksi teeskentelevän syvämielisiä, siksi mielikuvituksettomia
ovat ne olleet silloinkin kun ne, niinkuin esim. "Puoli-Neitsyissä", ovat
verhoutuneet moraalin kaapuun. Mutta ajan merkkinä voi pitää, että
Marcel Prévost'n uudessa kirjassa olemme todella tuntevinamme
jotain, joka paikoin vaikuttaa mieskohtaisesti eletyn ja koetun
pettämättömällä voimalla. Tässä kirjassa on sivuja, jotka sisältävät
todella traagillista tunnelmaa, heijastusta Champagnen ja Flanderin
verisiltä kentiltä.
GEORGES RODENBACH:

Kuollut Brügge.

Suomalainen käännöskirjallisuus potee ja on aina potenut

eräänlaista aktuaalisuuden puutetta: ulkomaiset teokset tulevat
usein kieleemme joko liian myöhään tai liian varhain. Edellinen
tapaus sattuu, jos teos käännetään silloin kun se jo europpalaisessa
kirjallisuudessa on elänyt yli-ikäiseksi, siirtynyt ohi polttopisteensä,
jälkimäinen tapaus, kun vieraskielinen kirja suomennetaan ennen
kuin sille vielä on olemassa maaperää kotoisissa oloissamme. Vika ei
ole helposti korjattavissa. Europpalaisen päivän-kirjallisuuden
samanaikainen kääntäminen — mikä vielä Skandinavian maissa
huomattavimpiin teoksiin nähden voi kutakuinkin käydä päinsä —
edellyttäisi yleisöltä paljon vilkkaampaa vuorovaikutusta suurten
sivistyskansain henkielämän kanssa kuin mitä meillä vielä on
olemassa. Kirjallisuutta seuraavan yleisön harvalukuisuus panee
myöskin rajansa yksityisten suomentajain ja kustantajain
yritteliäisyydelle tässä suhteessa. Mikään kirja ei meillä saa olla "blot
til lyst", mikään ei myöskään saa etsiä yleisöään kirjallisessa
suhteessa vain kaikkein valikoidumman kymmenkunnan
keskuudesta, mikä on vielä mahdollista suuremmissa oloissa. On
luonnollisesti aivan asianmukaista, että tavaran kysynnän ja
tuotannon tulee olla järkevässä suhteessa toisiinsa — seikka, joka ei
kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että monessa
yksityistapauksessa olisi kustantajan ja suomentajan vaali myöskin
tässä suhteessa voinut sattua onnellisemmin.

On nim. siten, että kirjat, joilla ei ole mitään elimellistä yhteyttä

siihen aikaan ja ympäristöön, jossa elämme, unohtuvat pian. Ne —
tai niiden käännökset — eivät ole syntyneet mistään sisäisestä
tarpeesta ja ne jäävät sentähden muukalaisiksi, ikäänkuin
kutsumattomiksi kuokkavieraiksi, kirjallisuudessa. Mutta toisinkin voi
joskus käydä: voi sattua, että näennäisesti aivan vierashenkinen,
epäaktuaalinen teos sisäisillä, yleisinhimillisillä ominaisuuksillaan
valloittaa lukijansa — aivan kuten kuokkavieraskin voidaan joskus
keksiä hauskaksi ja rattoisaksi ja viedä kutsuvieraiden pöytään.

Mikä näistä kohtaloista tulee Rodenbachin "Kuolleen Brüggen"

osaksi, sitä on ehkä vaarallista mennä sanomaan. Eräissä suhteissa
on tämän kirjan ilmestyminen suomenkielellä varhainen, eräissä
suhteissa myöhäinen. Meillä on tuskin vielä tarpeellista kaikupohjaa
tämän teoksen riutuvalle, ylihienostuneelle, väsyneelle lyriikalle — ja
toiselta puolen ei tämän kirjan aihe enää Europan kirjallisuudessa ole
tuore eikä uusi. Brüggen runollisuutta on nim. viimeisen parin
vuosikymmenen aikana pasunoitu joka ilmansuuntaan.

Georges Rodenbachin "Kuollut Brügge" on kirjallisuuden

syyskukkia. Se on vanhan sivistyksen tuote, kulttuurin, joka jo on
sivuuttanut keväänsä ja kesänsä ja jonka henkisessä elämässä
tuntuu syysauringon niukka, säästeliäs lämpö ja luomiskyky. Ei ole
vaikeaa huomata jo talven kuuraa tämän syyskukkasen terälehdillä.
 Rodenbach oli syntynyt Tournaissa, Belgiassa v. 1855. Kuten niin
monet muut runoilijat, tuli hän lakikirjojen äärestä runouteen. Hänen
mietiskelevä, lyyrillisen kaihomielinen, hento ja väsynyt laatunsa on
mitä läheisimmässä sukulaisuussuhteessa sen runouden kanssa, jota
kerran kutsuttiin "vuosisadan lopun" kirjallisuudeksi. Hänen
runoutensa kasvaa esiin raunioista ja muistoista kuin muratti. Se etsii
ravintonsa kaikesta, mikä on jo elänyt aikansa, kaikesta hiutuvasta ja
kuolevasta, unista, jotka taiteilija vuosisatoja sitten on ikuistanut
kiveen ja kankaalle, hiljaisista kaupungeista, joiden historia kerran
on ollut suuri ja loistava. Hän on perinyt jotain maanmiehensä
Memlingin, Pyhän Ursulan maalarin, elämää-kieltävästä
mielenlaadusta ja katolilaisesta hartaudesta. Rodenbachin runous on
kuin hautakappeli tummien sypressien varjossa. Sen goottilaisten
holvien alle ei eksy yksikään ääni kuumeisesta, pauhaavasta,
arkisesta elämästä. Ainoa tunne, joka sitoo Rodenbachin runouden
elämään, on eräänlainen aistillinen nautinnonhimo, mikä sekin
pukeutuu usein varsin epäluonnollisiin muotoihin.

Rodenbachin pääteosten "Le carilionneur'in" ("Kellonsoittajan") ja

"Bruges-lamorte'in" ("Kuolleen Brüggen") varsinaisena aiheena on
läntisen Flanderin vanha pääkaupunki Brügge, sen historialliset
muistot, sen rakennus- ja maalaustaide, sen kuolleet kadut ja
kanavat, koko se tunnelma-arvo, mikä voi sisältyä muinaiseen,
loistavaan elämänkeskustaan, joka olosuhteiden takia on joutunut
unohduksiin ja varjoon. Rodenbachin kellonsoittaja hirttää itsensä
Brüggen Beffroi'n suureen malmikelloon, ja sama kellotorni varjostaa
myöskin sitä tragediaa, jota Rodenbach kuvaa "Kuolleessa
Brüggessä". Näiden molempien romaanien kertova aines on
ikäänkuin koottu siitä tunnelmasta, minkä Brügge kaikkine
historiallisine ja taiteellisine muistomerkkeineen voi herättää
lyyrillisesti vastaanottavassa mielessä.
 Hugues Viane, kertoelman päähenkilö, on, kuten niin monet muut
hänen jälkeensä, tullut Brüggeen hautaamaan elämänsä surua:
nuoren vaimonsa menetystä. Brüggen hiljaiset kadut ja torit, kanavat
liikkumattomine vesineen, ankarat beguiniläisnunnat, vakavat
kirkolliset kulkueet — kaikki tämä yksitoikkoinen, elämää vierova
hartaus on soinnuttanut Hugues'in surun hiljaiseksi, rauhalliseksi
kaihoksi. Hänelle ovat tulleet omat tapansa, joita hän päivä päivältä
noudattaa tässä surunsa jumalanpalveluksessa. Silloin sattuu, viiden
vuoden päästä, hänen tielleen nainen, joka siinä määrässä
muistuttaa hänen, kuolluttaan, että tämä yhdennäköisyys järkyttää
hänen mielensä ja saattaa hänet koko kaipuunsa voimalla
tavottamaan tätä tuntematonta. Heidän välilleen syntyy suhde, jota
Hugues'in puolelta yhä ylläpitää naisen erehdyttävä ulkonainen
yhdennäköisyys hänen vaimonsa kanssa. Nainen, näyttelijätär, on
kuitenkin sielultaan kaivatun kuolleen täysi vastakohta, mikä pian
paljastuu Hugues'ille koko pelottavassa todellisuudessaan.
Näyttelijättären sielun raakuus repii kaikki unen kudokset Hugues'in
surun ympäriltä. Tämän sairaalloisen harhakuvan särkyminen
muodostaa romaanin tragiikan. Aste asteelta elää Hugues kauniin
surunsa alennuksen ja häpeän, kunnes hänen raivonsa puhkeaa
väkivallan tekoon ja hän kuristaa näyttelijättären. Kuolemassa
muistuttaa nainen taasen Hugues'in vaimovainajaa. Murhatyön yli
soittavat Brüggen kellot väsyneitä, laahustavia sointujaan, siroittaen
kaupunkiin ikäänkuin "rautaisia ruusuja".

Rodenbachin kuollutta Brüggeä, sellaisena kuin hän sen näki ja

kuvasi, ei enää ole olemassa. Hiljaisuuteen, jota ennen katkaisivat
vain kellojen äänet, viiltävät nyt raitiovaunujen rämistykset ja
kirjavien matkailijalaumojen ihmettelyhuudot. Uudistunut on myöskin
vanhan Brüggen veri. Kukaan Brüggen porvareista ei tunnustaisi
Rodenbachin kaupunkia omakseen. Niinpä voi sattua, että matkailija,
joka kuljeskelee Brüggen kaduilla ja poikkeaa kirjakauppaan, tapaa
siellä hyvin lajitellun varaston maailmankirjallisuutta — mutta
Rodenbachin "Bruges-la-morte" on huolellisesti kätketty matkailijan
silmiltä.
WERNER SÖDERHJELM:

Oscar Levertin.

Oscar Levertin, ruotsalainen runoilijakriitikko, jonka elämäkerta

ilmestyi viime jouluksi suomalaisen kirjallisuushistorioitsijan
kirjoittamana, oli, kuten kaikkikin huomatummat ruotsalaiset
kirjailijat, sangen yleisesti luettu ja arvossapidetty myöskin tällä
puolen Pohjanlahden. Kun Levertin tammikuussa 1904 teki
luentomatkan Suomeen, sai hän runsaasti osakseen sekä ystävyyttä
että ihailua ja hän palasi kotimaahansa kiitollisuudesta "täysin
sydämin", kuten hän itse mainitsee kirjeissään ystävilleen.
Suomenkielelle käännettiin niinikään jo verraten varhain kokoelma
hänen valittuja runojaan (v. 1896). Levertinin tapaturmaisen
kuoleman tunsi sentähden kirjallinen yleisö meilläkin mieskohtaisena
menetyksenä, sitä korvaamattomampana kun hänen
persoonallisuutensa oli yht'aikaa sekä runoilijana että arvostelijana
painunut yleisön tietoisuuteen. Ja varmaa on, että nyt, kun myöskin
Fröding on kuollut ja kun Heidenstamin lyyra, kuten näyttää [syksyllä
1915], on vaiennut, ei Ruotsilla tällä hetkellä ole ketään tuottavaa
lyyrikkoa, jota meilläkin kuunneltaisiin samalla tarkkaavaisuudella
kuin aikoinaan "Legendain ja laulujen" ja "Kuningas Salomon ja
Morolfin" raskasmielisen runoilijan säkeitä, jotka taiturimaisen,
joskus hiukan oudolta vaikuttavan kuvakielensä taakse tuntuivat
kätkeneen niin toden ja tulisen runoilijatempperamentin.

Monet seikat helpottivat meillä puolueettoman arvioinnin

syntymistä Levertinistä ja hänen elämäntyöstään. Levertinin
juutalaisen syntyperän aiheuttamat rotuennakkoluulot, jotka eräissä
piireissä Ruotsissa näyttelivät verraten huomattavaa osaa, ovat
meillä, onneksi, jotenkin tuntemattomat tässä muodossa (esiintyen
kyllä sensijaan "suomalaisuuden" ja "germaanilaisuuden" välisissä
suhteissa). Niinikään oli meikäläinen arvostelu ja yleisö kauempana
niistä kirjallispoliittisista juonista, jotka varsinkin Levertinin
vaikutusvaltaisen arvostelutoiminnan takia kietoutuivat hänen
nimensä ympärille, antaen vielä runoilijan kuoleman jälkeen aiheen
m.m. siihen lievästi sanoen kiivaaseen Strindberg-Lidforss-
Böök'iläiseen pamflettisotaan, jota noin puolikymmentä vuotta sitten
käytiin erinäisissä Ruotsin lehdissä. Rydbergin ja Snoilskyn jälkeisistä
ruotsalaisista lyyrikoista on meillä tervehditty luullakseni jotenkin
yhtä avarasydämisellä myötätunnolla Heidenstamia, Levertiniä ja
Frödingiä — joka tapauksessa on kritiikkimme ja yleisömme alun
alkaen totuttanut itseään pitämään heidän asemaansa runollisella
parnassolla paljon riidattomampana kuin heidän virkaveljiensä
Pohjanlahden tälläpuolen. Saattaisi ehkä kysyä, eikö etäisyyden
kultauksella ole tässä osaansa ja eikö esim. Tavaststjernan ja
Gripenbergin runous todista välittömämpää lyyrillistä suonta kuin
esim. Levertinin. Mutta mikään kirjallisuusarvostelu ei ole vähemmän
oikeutettu kuin se joka koettaa toisen runoilijan ansioilla vähentää
toisen arvoa. Ruotsissa on kirjallinen kritiikki usein punninnut rinnan
Levertinin ja Frödingin runoutta, ja kun tuskin on olemassa kahta
runoilijaa, joiden yksilöllinen erikoisuus olisi etäämpänä toisistaan
kuin heidän, on tulos luonnollisesti ollut hyvin suuresti riippuvainen
niistä subjektiivisista punnuksista, joita asianomainen arvostelija on
pannut toiseen vaakakupeista. Monelle kriitikolle on ollut vaikeaa
suhtautua samalla kertaa myönteisesti Levertinin orkestraaliseen
säemusiikkiin ja Frödingin yksinkertaiseen hivelevään huilusooloon.
Mitään syvempää ymmärtämystä eivät runoilijat itsekään osottaneet
toisiaan kohtaan: heidän arvostelunsa toistensa tuotteista olivat
hyvin yksipuolisia ja antoivat m.m. Levertinin vastustajille
näennäisen ja erinomaisen halukkaasti käytetyn aiheen syyttää
häntä epäritarillisuudesta vaarallista kilpailijaa kohtaan. Että nämä
ruotsalaiset lyyrikot, joiden runolliset esikoiset syntyivät samana
vuonna (1891) ja joita senkin tähden helposti joutuu vertaamaan
toisiinsa, olivat molemmat suuria taiteilijoita, on yhtä kieltämätöntä
kuin sekin, että heidän runoutensa ei elämäntunteen intensiteetin
puolesta vedä vertoja sellaiselle maailmanlyriikalle kuin esim.
Goethen ja Musset'n eikä vertauskuvien omintakeisuudessa ja
loistossa sellaiselle ruotsalaiselle runoudelle kuin Stagneliuksen.
Molemmat todistavat he osaltaan, mikä harvinainen kukoistus
ruotsalaisella laulurunoudella oli 1890-luvulla, loistokausi, jolla ei
liene samanaikaista vastaavaisuutta missään europpalaisessa
kirjallisuudessa.

Prof. Söderhjelmin teos, josta vasta ensimäinen osa on ilmestynyt,

sisältäen runoilijan elämäkerran, piirtää erinomaisen sympaattisen
kuvan Oscar Levertinin hienosta, ritarillisesta persoonallisuudesta.
Varmaan ovat hänen ystävänsä syyllä antaneet hänestä sen
todistuksen, ettei hänen suonissaan virrannut ainoatakaan
kunniatonta veripisaraa. Levertinin ulkonaiset elämänvaiheet eivät
olleet myrskyiset eivätkä kirjavat: oppineen elämää lukukammiossa,
kateederilla, tutkimusmatkoilla — suuresti katsoen yhteiskunnallisen
menestyksen kultaamaa. Levertin oli kaksi kertaa naimisissa, mutta
yksinäisyyspiirre oli hänen luonteensa vallitsevia ominaisuuksia.
Hänen pohjoismaissa harvinainen, juutalainen työkykynsä, mistä
puhuvat ehkä yhtä paljon hänen runo-mosaiikkinsa kuin hänen
tieteelliset tutkimuksensa, lienee myöskin ollut omiaan eristämään
häntä ihmisistä. Hänen mielikuvamaailmansa on kasvanut
lukukammion, kirjaston ja museon (myöskin sanatorion) ansari-
ilmastossa. Ei ole varmaan ollut olemassa monta huomattavaa
runoilijaa, joka olisi omistanut vähemmän välitöntä luonnon
havaintoa kuin Levertin ja jonka fantasia olisi ollut samassa
määrässä kuin Levertinin perehtynyt taiteen ja kirjallisuuden,
botanistin ja jalokivisepän inventaarioihin. Tämä artistinen
mielikuvavalinta on ennen muuta tehnyt Levertinistä
kulttuurirunoilijan, samalla kun se on tuntuvasti rajoittanut hänen
lukijakuntansa piiriä. Sellainenkin runon tuntija kuin Fröding on
tunnustanut (Efterskörd II, Om Levertin) vasta myöhään oppineensa
käsittämään, että Levertinin omituisen kuvakielen ja yhdistetyn
säetekniikan taakse todella kätkeytyi mieskohtaisesti eletty tunne.

Söderhjelmin teos on varmaan kokonaisuudessaan valmistuttuaan

antava yhtä hienon luonnekuvan Levertinin runoudesta ja sen
merkityksestä kuin edellinen osa antaa hänen persoonallisuudestaan.
Kuitenkin on jo Levertinin elämäkerta sinänsä omiaan uudistamaan
lukijalle hänen runouttaan ja antamaan sille perspektiiviä ja
elimellistä yhtenäisyyttä. Niinpä voi lukija tuntea halua jo tämän
elämäkerrallisen esityksen luettuaan selvittää suhdettaan sellaiseen
runoilija-yksilöllisyyteen kuin Levertin.

Se lämmin sävy esitettävää persoonallisuutta kohtaan, joka henkii

prof. Söderhjelmin kirjasta, tarttuu vaistomaisesti lukijaan, ja kun
hän laskee teoksen kädestään, tuntee hän tehneensä tuttavuutta
harvinaisen ihmisen ja runoilijan kanssa, persoonallisuuden kanssa,
jolle hakee vertauskohtaa kirjallisuushistorian suurimpien joukosta.
Kestääkö Levertinin runous tämän vaikutelman edessä? Sekin joka
ennestään tuntee Levertinin tuotannon, käy eräänlaisella
jännityksellä uudistamaan tuttavuutta sen kanssa.

Tällöin voi sattua, että lukija, koettaessaan tehdä mielessään

eläväksi Levertinin runojen jättämän vaikutelman, ei tapaakaan
itsessään niin kiitollista kaikupohjaa kuin hän olisi odottanut. Näiden
rivien kirjoittaja esim. on tehnyt itsestään sen huomion, että
Levertinin runous ennen on vaikuttanut voimakkaammin. Runoilija ei
enää tunnu yhtä alkuperäiseltä — Heidenstam tulee mieleen ja
myöskin esim. Swinburne — hänen lyriikkansa monotonia tuntuu
harmaammalta, liikkumattomammalta — hänen runojensa älyllinen
sisältö keveämmältä. Luulen, että Levertinin lyriikka viimemainitussa
suhteessa menettää enimmän, jos sitä yhteen jaksoon lukee
suuremman määrän. Levertinin miehuuden kunnianhimo oli luoda
säkeitä "jotka kuin eletyn elämän tuloksena nousevat ajattelijan
kielelle, kun hän yksin ikkunastaan katselee linnunradan
tähtimaailmoja", kuten hän on itse lausunut. Viimeisessä
teoksessaan "Kung Salomo och Morolf" on hän ennen muuta
koettanut toteuttaa tätä ihannettaan. Tämä lyyrillinen sikermä on
filosoofinen runoelma samaan tapaan, vaikka aivan toisenlaisessa
muodossa, kuin Lucretiuksen "De rerum natura", josta Levertin on
kirjoittanut yhden innostuneimpia esseitään, Goethen "Faust" ja
Ibsenin "Brand". Mikä oli se salomonilainen viisaus, joka Levertinille
merkitsi hänen ajattelunsa ja elämänkokemustensa summaa? Jos
riisumme Levertinin runoelmalta sen lyyrillis-retoorisen kuvakielen,
löydämme sen ydinajatuksena tuskin muuta kuin ylimalkaisen
alistuvaisuuden — resignatsionin, jolla tässä tapauksessa on hiukan
banaali sivumaku, koska se tuntuu vuotavan samasta lähteestä kuin
vanhuus, väsymys ja rakkauselämän pettymykset. Levertinin Salomo
on saanut kyllänsä kirjoista, naisista ja viinistä, ja kun hänen
viimeinen rakastettunsa Sulamith menee hänen onnellisemman
kilpailijansa Morolfin luo, tuntee hän viisautensa kypsyneen, tahtoo
laskea oman minuutensa luotaan "kuin valmiin kudoksen", heittää
kuningassormuksensa mukana järveen kaiken maisen kaipuunsa ja
kunnianhimonsa ja muuttua kaikkeuden tunnottomaksi,
objektiiviseksi kuvastimeksi: Endast spegla! Endast hjärta — bilders
bländverk varde allt. — Intet störa skall mitt hjärta, — stilla,
strålande och kallt.

Tämä elämänkokeneen filosoofin resignatsioni oli Oscar Levertinille

enemmän kuin kaunopuheinen kädenliike. Neljänkymmenen
vuotiaana tunsi hän tämän jäisen elämänohjeen omakseen. Voisi
kysyä, eikö se vain ollut yhden hallayön kuuraa, jota oli vielä
seuraava pitkä, kaunis myöhäissyksy, missä kesän viimeiset kukat
puhkeavat ja viimeiset hedelmät kypsyvät? Runoilijan kuolema, joka
seurasi kohta "Kuningas Salomon" ilmestyttyä, ei sallinut meidän
nähdä, millä tavalla se tunteiden, sydämen, minuuden kieltäminen,
joka sisältyy Salomon maailmankatsomukseen, oli vaikuttava
Levertinin kirjalliseen tuotantoon. A priori voimme sanoa, ettei
tällainen, kuten näyttää, liian varhainen resignatsioni ole mikään
hedelmällinen periaate runoudessa, ja varmaan on Levertinin
elämäkerran kirjoittaja oikeassa, kun hän arvelee, ettei tämän
jälkeen mitään lyyrillistä kautta runoilijan elämässä ollut enää
odotettavissa.

Tämä lyyrillisen otteen hellittäminen, tämä vanhojen jumalien

kieltäminen antaa mielestäni hiukan epäedullisen perspektiivin
lyhennyksen Levertinin koko runolliselle tuotannolle. On ikäänkuin
mieluummin olisi nähnyt hänen runoutensa aukenevan kuolemaa
kohti yhtä elämänlämpimänä, samalla tavalla iloa ja surua
väreilevänä kuin hänen lyriikkansa parhaina vuosina, seuraten
Goethen ikuisesti inhimillistä elämänohjetta: Wer nicht mehr liebt
und nicht mehr irrt — der lasse sich begraben!

Myöskin Levertinin essee-tuotannossa, joka itse asiassa onkin

hyvin läheisessä suhteessa hänen runouteensa, voi seurata hänen
Salomonsa, hänen viimeisen alter ego'nsa elämänfilosofiaa.
Kirjoitelmassaan Lucretiuksen kuuluisasta opetusrunoelmasta antaa
Levertin (kokoelmassa "Diktare och drömmare" v:lta 1898) filosoofi
Deciuksen Italian kesäyössä haltioitunein sanoin ylistää alistumista
rautaisen maailmanjärjestyksen alle, pyytämättä itselleen tai muille
mitään poikkeuslakia luonnon järkähtämättömästä kulusta: dura lex
sed lex. Se elämänselitys, jonka edessä Decius notkistaa polvensa,
on Lucretiuksen laulama epikurolainen materialismi — enkä luule,
että suuresti erehtyy, jos katsoo näissä Deciuksen filosoofisissa
tunnustuksissa piilevän in nuce Salomon koko viisauden. Itse asiassa
kulkee Levertinin tuotannon läpi varsin selvästi havaittava
oikeaoppisen materialismin suoni. Se voi ilmetä sangen
dogmaattisissa muodoissa, kuten esim. esseessä Huysmansista,
missä Levertin väittää tämän ranskalaisen kirjailijan mystiikan, kuten
yleensä kaiken mystiikan, lähentelevän lapsimaisuutta ja
naurettavuutta (snuddar vid det puerila och löjliga). Tällaisten
lausuntojen edessä joutuu kysymään, mitä lapsimaista ja
naurettavaa Levertin on nähnyt uskontojen ja kansanmyyttien
maailmanselityksissä ja romantiikan puolihämärässä aavistelussa?
Levertinissä itsessään oli paljon romanttisia piirteitä — hänen
runoutensahan oli, samoinkuin Heidenstamin, tarkoitettu juuri
reaktsioniksi naturalismia vastaan — mutta hänen
maailmankatsomuksensa, hänen älyllinen struktuurinsa oli
äärimmäis-naturalistin. Pohjoismaiden kirjallisuudessa ei
varmaankaan ole monta runoilijaa, joka olisi samalla lapsenuskolla
omistanut atoomidogmin kuin Levertin. Ruotsin kirjallisuudesta
tarjoutuu sille jonkunlaiseksi vertauskohdaksi Kellgrenin kiivas
yksipuolinen voltairelaisuus.

Joskin tämä ahdas epikurolainen materialismi mielestäni tuntuu

rajoitukselta Levertinissä, on se toiselta puolen antanut hänen
runoudelleen oman omituisen värin ja laadun. Se on tehnyt hänestä
lakastumisen, katoavaisuuden ja kuoleman runoilijan. Kaikki
ikuisuus-perspektiivit puuttuvat hänen runoudestaan, paitsi
kuoleman ja luonnonlakien ikuisuuden. Mutta syksyn, kuihtumisen,
tyhjyyden ja unohduksen voittokulkua on hän laulanut tulisemmin ja
kauniimmin kuin ehkä kukaan aikalaisistaan. Hän on laulanut
myöskin elämän maljasta, mutta hän ei ole koskaan unohtanut
kuoleman sakkaa sen pohjalla. Kun ajattelee Oscar Levertinin
runoutta, tulevat mieleen kuvaamataiteilijain kuoleman-allegoriat,
ehkä vähemmän Dürerin ja Holbeinin luurankoiset viikatemiehet kuin
kreikkalaisten Thanatos: unen, Morpheuksen veli, nuorukainen, joka
seisoo alaspäin käännetty tulisoihtu kädessä, uneksivat kasvot
tulenlieskan viimeisten loimujen kultaamina. Levertin on elänyt niin
tämän näyn lumoissa, että hän on luullut voivansa lukea
kuolemanjumalan silmistä myöskin kaikki elämän salaisuudet.

Sainte-Beuve, kritiikin mestari, on lausunut, kun häntä syytettiin

mielipiteen vaihtamisesta samaan kirjailija-yksilöllisyyteen nähden,
että me arvostelemme muuttuvaisia olentoja ja olemme itse
muuttuvaisia. Jokainen on huomaava ainakin tämän lauseen
jälkimäisen osan totuuden, jos hän pitemmän väli-ajan kuluttua käy
lukemaan samaa kirjailijaa. Jotakin on tullut vuosien kuluessa väliin,
elämän perspektiivit ovat muuttuneet ja se mitä kirjallisuudessa
ennen on pitänyt tärkeimpänä, voi myöhemmin tuntua vähemmän
oleelliselta. Jos runoudessa ennen muodollisia ja esteettisiä ansioita
alkaa etsiä yhtenäistä maailmankuvaa, elämäntunteen laajuutta ja
syvyyttä, luulen että Levertinin runous menettää uudistetun
tuttavuuden kautta.

Silti on Levertinin lyriikka varmaan aina säilyttävä kuviensa ja

rytmiensä suggestiivisen tehon. Se vie meidät troopilliseen
salaperäiseen puutarhaan, missä lakastuvien ruusujen makea tuoksu
sekoittuu jasmiinien pyörryttäviin ja valmujen unettaviin höyryihin.
Tuskin voisi uskoa, että kaikki tämä kukkaisloisto on loihdittu
materialistisen monismin karuun maaperään! Levertinin lyyrillinen
sanonta ei osottanut aikojen kuluessa mitään ehtymisen oireita.
Runsain on ehkä hänen kuvakielensä juuri "Kuningas Salomossa",
jossa myöskin rytmi- ja riimikudos on rikkain. Levertinin säemusiikki
tuli vuosien mittaan orkestraalisemmaksi, tunnelman säestys
leveämmäksi ja syvemmäksi. Ensimäisen kokoelman taipuisa
laulusävel (Maria, Maria nu stundar det vår… ja När aftonrodnan sin
rosenkorg tömde… y.m.s.) vaihtuu yhdistyneempiin ja ehkä samalla
hiukan kaunopuheisempiin runomittoihin. Mutta hänen sielullinen
vireensä pysyy samana. Sama surumieli, jonka hän nuoruudessaan
tunnusti pyhimys-neitsyelle Mechelenin alttaritaulussa, leimaa
myöskin hänen Salomonsa yksinpuhelut: mig lifvets fröjder gjort
dyster, — mig dödens sorger gjort sjuk. Kuinka täyteläisen kaunis
onkaan esim. "Salomos vaggvisa", laulu illusionin ikuisuudesta, joka
vielä vanhan Methusalemin korvaan kuiskaa huomisesta päivästä: Än
för den af gamla allra — äldst sjöng sprucken bjällerskallra: — nästa
dag, Methusalem. Ja kuinka syvällisiä ovatkaan Salomon ja Morolfin
vuorosanat, milloin ne esim. koskettavat runouden kysymyksiä,
vastakohtaa Levertinin oman raskaan runolaadun ja
improvisatoorisen laulajan — Levertinin ystävä ja aseveli Heidenstam
tulee mieleen — elämäniloisen taiteen välillä. Ne painavat enemmän
kuin monen oppineen esteettiset järjestelmät. Myöskin
rakkauselämän probleemi, joka aina oli yksi Levertinin lyriikan
keskeisimpiä, esiintyy hänen mieterunoelmassaan juutalaisesta
kuninkaasta. Kuinka itsevanhurskaalta tuntuukaan esim. Strindbergin
paljonpuhuttu (teoreettinen) naisviha verrattuna esim. seuraaviin
Levertinin, elämääkokeneen runoilijakuninkaan, säkeihin: Den i svett
och sveda — honom födt och närt — håna och försmäda —
brottslingen blott lärt. — Dåren blott vill fläcka — med ett skymford
först — källan, som skall släcka — ensam hjärtats törst. —
Snöpingen må rata — frö och ax och vif — Kvinnohat är hata — sitt
och alltings lif. Ja kuinka kantavatkaan — jatkaaksemme vielä
yhdellä esimerkillä sitaattien sarjaa — Levertinin persoonallisuuden
aatelisleimaa seuraavat miehekkäät rivit eräästä ystävyydelle
omistetusta runosta kokoelmassa "Sista Dikter": Min ande gaf hvad
den förmådde. — För växten ej jag rådde — sen hjärtat sått.

Prof. Söderhjelmin Levertin-elämäkerta on varmaan hankkiva tälle

runoilijalle, joka vielä vuosituhansien päästä tunsi
veriheimolaisuutensa juutalaisten elämääkokeneen kuninkaan
kanssa, uusia ystäviä ja paneva niitä, jotka hänet jo tuntevat,
tilittämään uudelleen suhdettaan häneen. Molemmissa tapauksissa
on teos täyttänyt tarkoituksensa: olla välittäjänä kirjailijan ja hänen
yleisönsä välillä, niin ett'emme kirjaimen takaa kadota näkyvistämme
aatetta emmekä runouden takaa persoonallisuutta.
MAHARSHI DEVENDRANATH
TAGORE:

Min levnad.

Kun Rabindranath Tagore, runoilija, Nobel-palkinnon saaja, teki

bengalilaisen Tagore-nimen tunnetuksi Europassa, oli hänen isänsä
Devendranath jo vuosikymmeniä sitten suorittanut merkillisen
elämäntyön uskonnollisena kirjailijana ja herättäjänä. Hänen oma
elämäkerrallinen teoksensa, joka jouluksi ilmestyi ruotsalaisena
käännöksenä, on mitä viehättävin itämainen tunnustuskirja. Se
välittää usein melkein lapsenomaisen yksinkertaisella tavallaan meille
tuoksun siitä uskonnosta, filosofiasta ja runoudesta, joka on
vuosituhansien aikana versonnut Ganges-virran varsilla ja jonka
monet nykyisetkin ilmenemismuodot ovat vanhemmat kuin meidän
ajanlaskumme. Devendranath Tagoren elämäkerta ulottuu vain
hänen 41:een ikävuoteensa (hän eli 88:n vuotiaaksi), mutta hänen
poikansa Satyendranath, runoilijan veli, on liittänyt siihen lyhyen
esipuheen, jossa saamme yleiskatsauksen hänen koko elämäänsä.

Devendranath Tagore, myöhemmin tunnettu liikanimellä Maharshi,

pyhimys, syntyi v. 1817 maatilalla lähellä Kalkuttaa. Hänen isänsä,
rikkaudestaan ja tuhlailevaisuudestaan kuuluisa Dvarkanath Tagore,
antoi pojan elää kaikessa mahdollisessa loistossa ja salli hänen
saada perusteellisen tietopuolisen kasvatuksen. Pojan suhde syvästi
uskonnolliseen isoäitiin oli erikoisen läheinen. Tämän kuolema, joka
tapahtui pojan ollessa kahdeksantoistavuotias, tuli merkitseväksi
käännekohdaksi jälkimäisen elämässä. Poika kertoo siitä
elämäkertansa ensi luvussa havainnollisella, mieleenjäävällä
tavallaan. Isoäiti oli viety Gangeksen rannalle kuolemaan, koska
pidettiin erinomaisena onnena saada kuolla pyhän virran luona.
Poika valvoi kolme yötä isoäidin vuoteen vieressä. Yöllä, ennen
isoäidin kuolemaa, istui hän karkealla matolla lähellä
ruumiinpolttopaikkaa. Oli täysikuinen yö ja pojan korviin kantoivat
pyhät laulut, joita laulettiin hänen isoäitinsä puolesta. "Yötuuli toi
äänen vain heikkona kaikuna korviini. Tällä hetkellä valtasi minut
voimakas tunne kaiken epätodellisuudesta. Oli kuin en enää olisi
ollut sama ihminen. Minussa nousi voimakas vastenmielisyys
rikkautta kohtaan. Se karkea bamburuokoinen matto, jolla istuin,
tuntui minulle sopivimmalta olinpaikalta, kaikki loisto kävi minulle
vihattavaksi ja sielussani heräsi ilo, jota en ennen ollut kokenut. —
Tämän ilon ja kaipuun tunteen vallassa palasin keskiyön aikaan
kotia. Sinä yönä en voinut nukkua. Onnellinen mielentilani piti minua
hereillä. Koko yön kylpi sydämeni ilon kuutamoisessa valossa. Päivän
koittaessa palasin joelle tapaamaan isoäitiä. Hän veti juuri viimeisiä
hengenvetojaan." Niinkuin isoäiti oli ollut pojan ystävä eläessään,
niin tuli hän hänen neuvonantajakseen ja tienviitakseen kuolemassa.
"Ylellisyyden ja nautintojen lauhat tuulet olivat leyhyneet ympärilläni
yötä päivää. Mutta huolimatta näistä epäedullisista olosuhteista,
antoi Jumala minulle itsensäkieltämisen hengen ja riisti minulta
rakkauteni maailmaan. Ja hän, joka on kaiken ilon lähde, antoi
minulle uuden elämän valamalla ilon virtoja sydämeeni."
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com