Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

EMDR Scripted Protocols and Summary Sheets

Treating Trauma in Somatic and Medical related
Conditions Marilyn Luber

https://ebookmeta.com/product/emdr-scripted-protocols-and-
summary-sheets-treating-trauma-in-somatic-and-medical-
related-conditions-marilyn-luber/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Treating Depression with Emdr Therapy Arne Hofmann Md Phd

Luca Ostacoli Md Maria Lehnung Phd Michael Hase Md Phd
Marilyn Luber Phd
https://ebookmeta.com/product/treating-depression-with-emdr-therapy-
arne-hofmann-md-phd-luca-ostacoli-md-maria-lehnung-phd-michael-hase-
md-phd-marilyn-luber-phd/
ebookmeta.com

MCQs for Student Paramedics Covering anatomy physiology

pharmacology medical conditions trauma resuscitation
Christoph Schroth
https://ebookmeta.com/product/mcqs-for-student-paramedics-covering-
anatomy-physiology-pharmacology-medical-conditions-trauma-
resuscitation-christoph-schroth/
ebookmeta.com

Eye Movement Desensitization and Reprocessing EMDR Therapy

Third Edition Basic Principles Protocols and Procedures
Shapiro
https://ebookmeta.com/product/eye-movement-desensitization-and-
reprocessing-emdr-therapy-third-edition-basic-principles-protocols-
and-procedures-shapiro/
ebookmeta.com

Matching Supply with Demand: An Introduction to Operations

Management, 5th Edition Cachon Terwiesch

https://ebookmeta.com/product/matching-supply-with-demand-an-
introduction-to-operations-management-5th-edition-cachon-terwiesch/

ebookmeta.com
Global Internet Law 3rd Edition Michael L Rustad

https://ebookmeta.com/product/global-internet-law-3rd-edition-michael-
l-rustad/

ebookmeta.com

Textbook of Suicide Risk Assessment and Management 3rd ed

Liza H. Gold

https://ebookmeta.com/product/textbook-of-suicide-risk-assessment-and-
management-3rd-ed-liza-h-gold/

ebookmeta.com

Applied Pathophysiology for the Advanced Practice Nurse,

2nd Edition Lucie Dlugasch

https://ebookmeta.com/product/applied-pathophysiology-for-the-
advanced-practice-nurse-2nd-edition-lucie-dlugasch/

ebookmeta.com

Nonconservative Stability Problems of Modern Physics Oleg

N. Kirillov

https://ebookmeta.com/product/nonconservative-stability-problems-of-
modern-physics-oleg-n-kirillov-2/

ebookmeta.com

Motivations barriers and readliness factors for Quality 4

0 implementation an exploratory study 1st Edition Michael
Sony Et Al
https://ebookmeta.com/product/motivations-barriers-and-readliness-
factors-for-quality-4-0-implementation-an-exploratory-study-1st-
edition-michael-sony-et-al/
ebookmeta.com
The Political Outsider: Indian Democracy and the Lineages
of Populism 1st Edition Srirupa Roy

https://ebookmeta.com/product/the-political-outsider-indian-democracy-
and-the-lineages-of-populism-1st-edition-srirupa-roy/

ebookmeta.com
 LUBER
TREATING TRAUMA
EMDR THERAPY SCRIPTED PROTOCOLS AND SUMMARY SHEETS IN SOMATIC AND MEDICAL-
TREATING TRAUMA IN SOMATIC AND MEDICAL-RELATED CONDITIONS
RELATED CONDITIONS

TREATING TRAUMA IN SOMATIC AND MEDICAL-RELATED CONDITIONS

EMDR THERAPY SCRIPTED PROTOCOLS AND SUMMARY SHEETS
MARILYN LUBER, PhD, ED I TO R

“Marilyn Luber has brought together the work of these authors to create knowledge, spread awareness, and
provide a long-lasting contribution to physical and mental health. . . . In the pages of this book, it is possible
to see the hope and the continuous search for excellence of all those who accompany and work toward reso-
lution of clients’ suffering using EMDR therapy.”
—Isabel Fernandez, PhD, President of EMDR Europe Association (From the Foreword)

T his one-stop resource focuses on applying EMDR scripted protocols to medical-related conditions. Edited

EMDR
by a leading EMDR scholar and practitioner, it delivers a wide range of step-by-step protocols that enable
beginning clinicians as well as seasoned EMDR clinicians, trainers, and consultants alike to enhance their
expertise more quickly when working with clients who present with medical-related issues. The scripts are
EYE MOVEMENT DESENSITIZATION AND REPROCESSING
conveniently outlined in an easy-to-use, manual-style template, facilitating a reliable, consistent format for
use with EMDR clients.

The scripts distill the essence of the standard EMDR protocols. They reinforce the specific parts, sequence,
and language used to create an effective outcome, and illustrate how clinicians are using this framework to
work with a variety of medical-related issues while maintaining the integrity of the AIP model. Following a
brief outline of the basic elements of EMDR procedures and protocols, the book focuses on applying EMDR
scripted protocols to such key medical issues as somatic disorders, medical trauma, cancer, multiple scle-

THERAPY
rosis, hyperemesis gravidarum, and birth trauma. It includes summary sheets for each protocol to facilitate
gathering information, client documentation, and quick retrieval of salient information while formulating a
treatment plan.

Key Features:

• Encompasses a wide range of step-by-step scripts for medical-related issues

• Includes scripted protocols and summary sheets in strict accordance with the AIP model

SCRIPTED PROTOCOLS AND

• Facilitates the rapid development of practitioner expertise

• Outlined in convenient manual-style template

• Includes scripts for EMDR treatment of clients with somatic disorders, medical trauma,
cancer, multiple sclerosis, birth trauma, and more SUMMARY SHEETS
ISBN 978-0-8261-9421-3

11 W. 42nd Street
MARILYN LUBER
New York, NY 10036-8002
www.springerpub.com
9 780826 194213 E D ITO R
 Eye Movement Desensitization and Reprocessing
EMDR Therapy
Scripted Protocols and Summary Sheets

TREATING TRAUMA
IN SOMATIC AND MEDICAL-
RELATED CONDITIONS
Marilyn Luber, PhD, is a licensed clinical psychologist and has a general private practice in Center
City, Philadelphia, Pennsylvania. In 1992, Dr. Francine Shapiro trained her in eye movement desensi-
tization and reprocessing (EMDR). She has coordinated trainings in EMDR-related fields in the greater
Philadelphia area since 1997. She teaches facilitator and supervisory trainings and other EMDR-related
subjects both nationally and internationally and was on the EMDR Task Force for Dissociative Disor-
ders. She was on the Founding Board of Directors of the EMDR International Association (EMDRIA)
and served as the chairman of the International Committee until June 1999.
In 1997, Dr. Luber was given a Humanitarian Services Award by the EMDR Humanitarian Asso-
ciation. Later, in 2003, she was presented with the EMDR International Association’s award “For Out-
standing Contribution and Service to EMDRIA,” and in 2005, she was awarded “The Francine Shapiro
Award for Outstanding Contribution and Service to EMDR.”
In 2001, through EMDR HAP (Humanitarian Assistance Programs), she published the Handbook
for EMDR Clients, which has been translated into eight languages; the proceeds from sales of the
handbook go to EMDR HAP organizations worldwide. She writes the “Around the World” and “In
the Spotlight” articles for the EMDRIA Newsletter four times a year, and has done so since 1997. In
2009, she edited Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) Scripted Protocols: Basics
and Special Situations and Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) Scripted Protocols:
Special Populations.
She interviewed Francine Shapiro and coauthored the interview with Dr. Shapiro for the Journal of
EMDR Practice and Research and later wrote the entry about Dr. Shapiro for E. S. Neukrug’s The SAGE
Encyclopedia of Theory in Counseling and Psychotherapy.
Several years later, in 2012, she edited Springer Publishing Company’s first CD-ROM books: Eye
Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) Scripted Protocols With Summary Sheets CD-ROM
Version: Basics and Special Situations and Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR)
Scripted Protocols With Summary Sheets CD-ROM Version: Special Populations.
In 2014, she edited Implementing EMDR Early Mental Health Interventions for Man-Made and Nat-
ural Disasters: Models, Scripted Protocols and Summary Sheets (print and CD-ROM versions) and in 2016
Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) Therapy Scripted Protocols With Summary
Sheets CD-ROM Version: Treating Anxiety, Obsessive-Compulsive, and Mood-Related Conditions and Eye
Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) Therapy Scripted Protocols With Summary Sheets:
Treating Trauma and Stressor-Related Conditions (print and CD-ROM versions).
Currently, there are two new volumes to the EMDR Scripted Protocol Series: Eye Movement
Desensitization and Reprocessing (EMDR) Therapy Scripted Protocols and Summary Sheets: Treating
Trauma in Somatic and Medical-Related Conditions and Eye Movement Desensitization and Reprocessing
(EMDR) Therapy Scripted Protocols and Summary Sheets: Treating Eating Disorders, Chronic Pain and
Maladaptive Self-Care Behaviors.
In 2014, she was part of the Scientific Committee for the EMDR Europe Edinburgh Conference.
Currently, Dr. Luber is a co-facilitator for the EMDR Global Alliance to support upholding the standard
of EMDR worldwide. She has worked as a primary consultant for the FBI field division in Philadelphia.
She has a general psychology practice, working with adolescents, adults, and couples, especially with
complex posttraumatic stress disorder (C-PTSD), trauma and related issues, and dissociative disorders.
She runs consultation groups for EMDR practitioners.
 Eye Movement Desensitization and Reprocessing
EMDR Therapy
Scripted Protocols and Summary Sheets

TREATING TRAUMA
IN SOMATIC AND MEDICAL-
RELATED CONDITIONS

Edited by
Marilyn Luber, PhD
Copyright • 2019 Springer Publishing Company, LLC

All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise, without the prior permission of Springer
Publishing Company, LLC, or authorization through payment of the appropriate fees to the Copyright Clearance
Center, Inc., 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400, fax 978-646-8600, [email protected] or
on the web at www.copyright.com.

Springer Publishing Company, LLC

11 West 42nd Street
New York, NY 10036
www.springerpub.com

Acquisitions Editor: Sheri W. Sussman

Compositor: S4Carlisle Publishing Services

ISBN: 978-0-8261-9421-3
ebook ISBN: 978-0-8261-9422-0

18 19 20 21 22/5 4 3 2 1

The author and the publisher of this Work have made every effort to use sources believed to be reliable to provide
information that is accurate and compatible with the standards generally accepted at the time of publication. The
author and publisher shall not be liable for any special, consequential, or exemplary damages resulting, in whole
or in part, from the readers’ use of, or reliance on, the information contained in this book. The publisher has no
responsibility for the persistence or accuracy of URLs for external or third-party Internet websites referred to in this
publication and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain, accurate or appropriate.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Luber, Marilyn, author, editor.
Title: Eye movement desensitization and reprocessing (EMDR) therapy scripted
protocols and summary sheets : treating trauma in somatic and medical-
related conditions / Marilyn Luber.
Description: New York : Springer Publishing Company, [2018] | Includes
bibliographical references.
Identifiers: LCCN 2018035882| ISBN 9780826194213 | ISBN 9780826194220 (e-book)
Subjects: | MESH: Psychological Trauma—therapy | Eye Movement
Desensitization Reprocessing | Desensitization, Psychologic—methods |
Somatoform Disorders—therapy
Classification: LCC RC489.E98 | NLM WM 172.5 | DDC 616.85/210651—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018035882

Contact us to receive discount rates on bulk purchases.

We can also customize our books to meet your needs.
For more information please contact: [email protected]

Publisher’s Note: New and used products purchased from third-party sellers are not guaranteed for quality,
authenticity, or access to any included digital components.

Printed in the United States of America.

 To Phyllis Klaus
my friend, colleague, and mentor,
for your enormous heart, creativity, and guidance and
for your dedication to the health and well-being of the babies, mothers, fathers,
and families of our world
The body keeps the score.
—Bessel van der Kolk
 Contents

Contributors ix
Foreword by Isabel Fernandez, PhD xiii
Preface xv
Neurobiological Foundations of EMDR Therapy by Marco Pagani and Livia Sani xxiii
Acknowledgments xxvii
Share Eye Movement Desensitization and Reprocessing EMDR Therapy Scripted Protocols
and Summary Sheets: Treating Trauma in Somatic and Medical-Related Conditions

PART I. TREATING SOMATIC AND MEDICAL TRAUMA WITH EMDR THERAPY 1

1. Illness and Somatic Disorders Protocol 5
Scripted by Marilyn Luber

Summary Sheet: Illness and Somatic Disorders Protocol 35

Marilyn Luber

2. EMDR Therapy for Somatic Disorders and Medical Issues 49

Jamie Zabukovec

Summary Sheet: EMDR Therapy for Somatic Disorders and Medical Issues 93
Marilyn Luber

3. Medical Trauma: EMDR Therapy to Treat the Sequelae of Somatic Illness

and Medical Treatment 111
Michael Hase

Summary Sheet: Medical Trauma: EMDR Therapy to Treat the Sequelae

of Somatic Illness and Medical Treatment 141
Marilyn Luber

4. The Reenactment Protocol: Treating Trauma and Trauma-Related Pain 151

James W. Cole

Summary Sheet: The Reenactment Protocol: Treating Trauma

and Trauma-Related Pain 171
Marilyn Luber

PART II. TREATING MEDICAL TRAUMA AND CHRONIC DISEASES WITH EMDR THERAPY 179
5. EMDR Therapy in Psycho-Oncology 187
Elisa Faretta

Summary Sheet: EMDR in Psycho-Oncology 235

Marilyn Luber

6. EMDR Therapy With a Head and Neck Cancer Client Group 253
Derek Farrell and Kate Reid

Summary Sheet: EMDR Therapy With a Head and Neck Cancer Client Group 281
Marilyn Luber

vii
viii Contents

7. EMDR Protocol for PTSD in Patients Affected by Multiple Sclerosis 291

Luca Ostacoli, Gabriella Bertino, Manuela Negro, Sara Carletto, and Marilyn Luber

Summary Sheet: EMDR Protocol for PTSD in Patients Affected by Multiple Sclerosis 333
Marilyn Luber

PART III. TREATING TRAUMATIC AND ADVERSE EXPERIENCES CONCERNING PREGNANCY

WITH EMDR THERAPY 349
8. EMDR Therapy, Nausea and Vomiting in Pregnancy (NVP) and Hyperemesis
Gravidarum (HG) in Pregnant Women 355
Önder Kavakçı

Summary Sheet: EMDR Therapy, Nausea and Vomiting in Pregnancy (NVP) and
Hyperemesis Gravidarum (HG) in Pregnant Women 371
Marilyn Luber

9. The EMDR Recent Birth Trauma Protocol 377

M. Caterina Cattaneo, Valentina Chiorino, Sara Roveraro, Roberta Salerno, and Isabel Fernandez

Summary Sheet: The EMDR Recent Birth Trauma Protocol 413

Marilyn Luber

10. The Breastfeeding and Bonding EMDR Protocol 427

Valentina Chiorino, Sara Roveraro, M. Caterina Cattaneo, Roberta Salerno, and Isabel Fernandez

Summary Sheet: The Breastfeeding and Bonding EMDR Protocol 455

Marilyn Luber

Appendix A: Updated Worksheets 467

Appendix B: EMDR Summary Sheet and Session Form, 2018 487

Appendix C: EMDR Worldwide Associations and Other Resources 493

 Contributors

Gabriella Bertino, PhD, is a psychologist, a systemic relational psychotherapist, and an EMDR-Europe

Association consultant. She teaches mindfulness training at the University of Turin for psychotherapists.
She is the co-creator of the Clinical Mindfulness Model “Body Affective Mindfulness,” which is a
mindfulness-based therapeutic protocol used in many clinical contexts for patients with emotional
disorders, organic pathologies, and training psychologists and psychotherapists. She is the author of
the book Meditazione: dalla mindfulness una via pratica per la cura del corpo e della mente. As an
EMDR-Europe consultant, she was involved with the study “Treating Post-Traumatic Stress Disorder
in Patients With Multiple Sclerosis: A Randomized Controlled Trial Comparing the Efficacy of Eye
Movement Desensitization and Reprocessing and Relaxation Therapy.”

Sara Carletto, PhD, is a psychologist and research fellow at the Department of Clinical and Biological
Sciences of the University of Turin. She conducts research on the efficacy of EMDR in different disorders,
its neurobiological correlates and mechanisms of action, and the effectiveness of a mindfulness-based
intervention in treating psychological disorders related to a primary somatic disease. She works with
patients with anxiety, depression, and posttraumatic disorders with the community public service.
From 2009 to 2016, she collaborated with the University of Turin and the psychosomatic and psycho-
oncology service located at San Luigi’s University Hospital in Orbassano (Turin) to conduct research
on the assessment and psychological treatment of comorbid psychological disorders of patients with
cancer, multiple sclerosis, and cystic fibrosis. In 2017, she worked with the clinical psychology and
psycho-oncology service of Città della Salute e della Scienza University Hospital, Turin.

M. Caterina Cattaneo, PsyD, is a clinical psychologist, an individual psychotherapist, and an EMDR

practitioner, based in Lecco, Italy. She integrates EMDR and psychodynamic psychotherapy. She sees
adults, children, adolescents, and couples in private practice. She works with developmentally delayed
children in public hospitals, in the Minor’s Protection Department, and at the Scientific Institute in
Lombardy with Eugenio Medio and Bosisio Parini. Also, she is at the National Health Service, as a
member of the Perinatal Psychology and Postpartum Unit, at the Family Consultation Center (“Genitori
Oggi”), in the Department of Women and Baby’s Health, Foundation IRCCS Ca’ Granda—Hospital
Maggiore Policlinico, Mangiagalli, in Milan, Italy. This is one of the most important and specialized
hospitals in Italy known for its obstetric, gynecological, and neonatology units. She works in maternity
wards, inside the hospital, and, when needed, does therapeutic intervention with mothers, couples, or
mother–infant bonding at the Perinatal Psychology Unit Consultation Room. Since 2008, she has been
doing research on the prevention of postpartum depression. More recently, she has been involved in
a research project based on the use of EMDR in perinatal psychology that has led to the two protocols
found in this volume. She has also done research on depression in children and adolescents.

Valentina Chiorino, PsyD, is a clinical psychologist, an individual and group psychotherapist, and
an EMDR-Europe Accredited Consultant, based in Milan, Italy. She works with adults, children,
adolescents, and couples in private practice and integrates EMDR and psychodynamic psychotherapy.
For several years, she worked for the National Health Service with adolescents, children, and parents in a
developmental clinical psychology unit. Since 2009, she has been working as a member of the staff on the
Perinatal Psychology and Postpartum Unit, Family Consultation Centre (“Genitori Oggi”), Department of
Woman and Baby’s Health, Foundation IRCCS Ca’ Granda—Hospital Maggiore Policlinico, Mangiagalli,
in Milan, Italy. This is one of the most important and specialized hospitals in Italy known for its obstetric,
gynecological, and neonatology units. She works in maternity wards, inside the hospital, and, when
needed, does therapeutic interventions with mothers, couples, or mother–infant bonding at the Perinatal
Psychology Unit Consultation Room. In the hospital, she meets hundreds of mothers and couples every

ix
x Contributors

year. For the staff of the perinatal psychology and postpartum unit, she works in the maternity ward,
where the intervention is directed at women and couples in the very first days after postpartum (and in
the next months after the discharge from hospital, when it is needed) applying Early EMDR Intervention
(EEI), mainly in cases of recent birth trauma (woman’s and/or baby’s life at risk, death of the newborn)
or when fetal death or spontaneous abortion happens or in cases of difficulties with breastfeeding, taking
care of the newborn baby, and bonding. With her staff, she has developed research on the prevention
of postpartum depression and two new protocols for the maternity ward and the postpartum period: the
Breastfeeding and Bonding EMDR Protocol and the EMDR Recent Birth Trauma Protocol.

James W. Cole, EdD, has been in private practice as a psychologist in Washington State for 27 years.
Prior to opening a private practice, he was director of health and counseling at the University of Alaska
in Fairbanks. He is a certified EMDR consultant, who has given presentations at EMDRIA conferences
in Toronto, Montreal, and at EMDR Canada conferences in Vancouver and Toronto. He has written a
series of seven illustrated short books that deal with personal relationships and the environment. One
of these books has a foreword by Desmond M. Tutu and another has a foreword by The Dalai Lama.
He has also authored a chapter in EMDR Solutions: Pathways to Healing, edited by Robin Shapiro and
published by Norton. He is a member of the EMDRIA and has been on the board of directors, chair
of the membership committee, and chair of the advocacy committee. He is the EMDRIA regional
coordinator for Central Washington State.

Elisa Faretta, PhD, is a psychologist, psychotherapist, EMDR-Europe approved expert practitioner,

and EMDR facilitator and supervisor. Since 2001, she has been the director of the study center PIIEC
(Imaginative Psychotherapy Integrated to Body Expression) in Milan. She has been a lecturer at the
Postgraduate School for Psychotherapy of the Psychosomatic Medicine Institute in Milan since 1996.
From 1995 to 2000, she worked as a psychologist psychotherapist in communities, organizations, and
hospitals, and from 1988 to 2009, she was a trainer coordinating health workers of the Institute for the
Blind in Milan. Since 2003, she has been a member of the executive board of EMDR Italy Association
(as secretary until 2014 and as treasurer from 2014 until now). Since 2015, she has been a member of
the executive board of SIMP (Italian Society of Psychosomatic Medicine). She is the researcher for the
EMDR Italy Association as a national research coordinator in the field of psycho-oncology, and in 2016
her research results and her EMDR protocol in oncology were published in the Journal of EMDR Practice
and Research. Also, she is the national researcher for the research on panic disorder, and in October
2017 she published the article “EMDR Therapy of Panic Disorder and Agoraphobia: A Review of the
Existing Literature” in the Journal of Clinical Neuropsychiatry. Among her many scientific publications,
she has recently published the books Trauma e Malattia. EMDR in psiconcologia (2014, Mimesis) and
Riprendersi la vita. Dal trauma della malattia al Ben Essere dopo la guarigione (October 2017, Mimesis).

Derek Farrell, PhD, is a principal lecturer in psychology at the University of Worcester (UK), where
he is course director of an MSc EMDR therapy program (the world’s first such program). He is an
EMDR Therapy Europe Accredited Trainer and Consultant, a chartered psychologist with the British
Psychological Society, and an accredited psychotherapist with the British Association of Cognitive &
Behavioural Psychotherapies (BABCP). He is currently president of the EMDR UK & Ireland Board,
president of Trauma Aid Europe, co–vice president of EMDR Europe Board, and chair of the EMDR
Europe Practice Committee. He has been involved in a number of Humanitarian Trauma Capacity
Building programs in Pakistan, Turkey, India, Cambodia, Myanmar, Thailand, Indonesia, Lebanon,
Poland, Palestine, and Iraq. His PhD paper in psychology was on researching survivors’ experiences of
sexual abuse perpetrated by clergy and consequently has written several publications on this subject
matter. In 2013, Derek was the recipient of the “David Servan Schreiber Award” for outstanding
contribution to EMDR therapy. In addition, Derek was also shortlisted for the prestigious Times Higher
Education Awards (2017) for international impact due to his humanitarian trauma capacity building
work in Iraq with the Free Yezidi Foundation and the Jiyan Foundation for Torture and Human Rights.

Isabel Fernandez, PhD, is a clinical psychologist working in Milan. She has been trained in Cognitive
Behavioural Therapy and has been on the faculty of the Italian School of Cognitive Behavior for
8 years, providing specialization training in psychotherapy. She has worked as a consultant psychologist
at the psychiatric ward of Niguarda Hospital, conducting clinical research projects. She is a lecturer
at the Catholic University of Milan and Rome and at the La Sapienza University of Rome. Currently,
 Contributors xi

she is director of the Psychotraumatology Research Center of Milan and has published many papers,
articles, and books on trauma, EMDR, and other topics. She is President of EMDR Europe Association
and a member of the Board of Directors of the Italian Federation of Scientific Psychological Societies.

Michael Hase, MD, is a psychiatrist, psychotherapist, EMDR senior trainer and consultant. He is head of
the Department of Psychosomatic Medicine at the Diana Klinik Bad Bevensen, Germany. From 2007 to
2009, he was head of the Department of Psychosomatic Medicine at the Reha-Centrum Hamburg (former
Reha-Zentrum Berliner Tor). From 1986 to 1987, he served as physician with the Bundeswehr (Federal
German Army). He studied neurology and psychiatry until 1992 and worked as a consultant at Lueneburg
Psychiatric Hospital until 2007. During that time, he also did research on EMDR in the treatment of
addiction. He is a registered specialist in psychotraumatherapy and lecturer at the Training Institute for
Psychotherapy in Lueneburg, Germany, and at various institutes in Europe. Since 2011, Dr. Hase has been
president of EMDRIA Deutschland. In 2015, he founded the Lueneburg Center of Stress Medicine. His
current research focuses on EMDR for the treatment of depression, NADA ear acupuncture, and burnout.

Önder Kavakçı, MD, is a psychiatrist and psychotherapist specializing in the areas of trauma, anxiety
disorders, and pregnancy-related disorders. He is an associate professor at the Medical School of Cumhuriyet
University. He is a member of EMDR-Turkey (EMDR-TR). He is president of the Research and Publishing
Committees of EMDR Turkey and has been actively working with the Turkish Psychiatry Association Trauma
and Disaster Committees. He is the author of the first Turkish EMDR book, EMDR for Psychological Trauma.

Manuela Negro, MD, is a psychologist psychotherapist, psycho-oncologist, and EMDR therapist.

She collaborates with the community service ASL TO3 of Turin (Italy), where she works as a
psychotherapist for patients; she is in charge of the Mental Health Center. Also, she works with
the Clinical Psychology Department at San Luigi Hospital, Orbassano, Turin (Italy), where she is
involved in research projects as a psychotherapist for patients with multiple sclerosis and their care
givers. She has worked with patients who have medical conditions as well as emotional issues in the
cardiology, neurology, and oncology departments of San Luigi Hospital, Orbassano, Turin (Italy). She
has participated in numerous training activities for medical and nursing staff, dealing with issues such
as management of the therapeutic relationship, emotion management and burnout prevention, bad
news communication, and teamwork.

Luca Ostacoli, MD, specializes in psychiatry and is an EMDR consultant in the Italian EMDR Association.
He is a researcher and teacher at Turin University in Clinical Psychology and Psychotherapy. Since
2001, he has been the head of the University Service of Psychosomatics and Mood Disorders at San
Luigi Hospital, Orbassano (Turin). He applies EMDR therapy with patients who are medically ill and
with patients suffering from mood, borderline, and psychotic disorders. After the earthquake in Emilia
(Italy), he participated in the crisis intervention response, conducting EMDR groups for adults and
integrating the group format with individual EMDR, as needed. Also, he has been part of the response
team, after other acute traumas in the community setting.

Marco Pagani, MD, PhD, received his MD in 1985 and his PhD in Brain Neurophysiology and Nuclear
Medicine Methodology in 2000 from the Karolinska Institute of Stockholm. He is a senior researcher
at the Institute of Cognitive Sciences and Technologies of the Italian National Research Council. His
work focuses on the pathophysiology of neurological and psychiatric disorders as investigated by
neuroimaging methodologies. In these fields, he has published more than 130 full papers, more than
30 of which are on PTSD and EMDR. In 2011, he was awarded the Francine Shapiro Award from
EMDR-Europe for the best 2010 scientific contribution in EMDR for the paper, “Grey matter changes in
posterior cingulate and limbic cortex in PTSD are associated with trauma load and EMDR outcome.”
He was presented with an Italian award for his work on PTSD and EMDR.

Kate Reid, PhD, is head of Speech and Language Therapy (Speech Pathology) at a specialist teaching
trust—University Hospital Birmingham National Health Service Foundation Trust (UK). She has expert
clinical skills working with patients who have been diagnosed with head and neck cancer and also
neurological conditions. She is a member of the Health Professions Council (HCPC) and the Royal
College of Speech and Language Therapists (RCSLT). She has contributed to national guidelines for
patients diagnosed with head and neck cancer and is a RCSLT advisor for the profession with patients
who have swallowing difficulties. She is part of the advanced clinical practice team, who—in association
xii Contributors

with the University of Lancaster (UCLAN; UK)—create and provide courses for clinicians from a range
of backgrounds working with patients who present with difficulties swallowing. Her work includes
presenting and supervising nonmedical professionals on the clinical academic internship programs
within the Birmingham Hospitals Partnership created to develop nurses and therapists’ academic skills
within their clinical environments. She was awarded her doctorate from the University of Birmingham
(UK) in 2013, having contributed to the research relating to the experiences of patients diagnosed and
treated for head and neck cancer. She collaborates with colleagues from the Institute of Translational
Medicine as well as the University of Birmingham, to integrate research safely and appropriately into
healthcare in order to benefit patients with as little delay as possible.

Sara Roveraro, PsyD, is a clinical psychologist and systemic psychotherapist (Milan Approach) and
an EMDR practitioner. She integrates EMDR and systemic psychotherapy in her public and private
practice. She treats adults, adolescents, couples, and family. Since 2006, she has been working as
a member of the staff of the Perinatal Psychology and Postpartum Unit, Family Consultation Centre
(“Genitori Oggi”), Department of Woman and Baby’s Health, Foundation IRCCS Ca’ Granda—Hospital
Maggiore Policlinico, Mangiagalli, in Milan, Italy. It is one of the most important and specialized
hospitals in Italy for childbirth and newborn babies. Her staff has developed research on the prevention
of postpartum depression and two protocols for intervention in the first days after delivery: the EMDR
Recent Birth Trauma Protocol and the Breastfeeding and Bonding EMDR Protocol.

Roberta Salerno, PsyD, is a clinical psychologist and systemic psychotherapist (Milan Approach)
and an EMDR psychotherapist. She applies EMDR in her public and private practice. She works in
the postnatal ward as a member of the staff of the Perinatal Psychology and Postpartum Unit, Family
Consultation Centre (“Genitori Oggi”), Department of Woman and Baby’s Health, Foundation IRCCS
Ca’ Granda—Hospital Maggiore Policlinico, Mangiagalli, in Milan, Italy. In this environment, which
is the most important clinic for childbirth issues in Milan, her staff has developed research on the
prevention of postpartum depression and two protocols: the EMDR Recent Birth Trauma Protocol and
the Breastfeeding and Bonding EMDR Protocol. She treats individuals, couples, and families in her
private practice in the northern province of Milan (Monza e Brianza district).

Livia Sani, MS, is a clinical psychologist. She graduated from La Sapienza University in Rome, specializing
in psychotraumatology and emergency psychology at Lumsa University, Rome. She conducted
research on posttraumatic stress disorder as a research assistant at Vrije University in Amsterdam
and collaborated with the Institute of Cognitive Sciences and Technologies in Rome. She is currently
finishing her PhD in clinical psychology at the University of Strasbourg, France. Her work is focused
on perinatal death and the long-term psychological consequences of parents.

Jamie Zabukovec, PsyD, is a licensed clinical psychologist. Prior to earning her doctoral degree, she
was a master’s-level family therapist for a youth service agency. Her doctoral practicum experiences
continued to focus on children, adolescents, families, and systems. In 1987, Jamie started a VA
internship and began her 28+ year career with the VA. Her experience with the VA included behavioral
medicine and PTSD treatment, working in primary care and specialty medical clinics, mental health,
a homeless domiciliary program, pain clinic, and specialized units for PTSD. Jamie has taught at
both the undergraduate and doctoral levels, as an associate and assistant professor. She has been
using EMDR since 1990 and found that it transformed the treatment she was able to provide. An
EMDR International Association–Approved Consultant, Jamie has been a facilitator for the EMDR
Institute since 1991. She was a past facilitator and trainer-in-training for EMDR HAP/TRN. In addition,
she has been an EMDR training facilitator and co-trainer for the VA, Vet Center, and Department of
Defense (Ft. Hood, Japan, Germany). She has taught specialty trainings on the use of EMDR with
Veterans and EMDR with medical issues, including chronic pain. Along with Francine Shapiro and
Steve Lazrove, Jamie coauthored Self-Healing Aspects of EMDR: The Therapeutic Change Process and
Perspective of Integrated Psychotherapies. She has presented on EMDR at local, state, regional, national,
and international conferences. She is a member of the EMDR International Association Veterans Task
Force. She is the co-moderator of a monthly EMDR nationwide conference call for the VA/Vet Center/
DOD. Since her recent retirement from the VA, she has focused on training, consultation, and writing.
 Foreword

Since 1989 a great body of clinical experience and research has been developed in the field of EMDR
therapy in the world. The EMDR professional and scientific community has been focused on enhanc-
ing knowledge and competence in the application of EMDR with different mental and physical disor-
ders. These books are the result of many of the studies and efforts carried out by clinicians in many
countries, with the spirit of sharing information and strategies in order to help as many clients as
possible. This has been one of the missions that Marilyn Luber has had since she has been gathering
contributions of excellence from researchers and clinicians with great expertise in different fields of
EMDR therapy in her series of EMDR scripted protocols over these past years.
Each individual has a different vulnerability to stress, especially in relation to the degree of in-
volvement during exposure to the traumatic event. The etymology of the word “trauma” comes from
Greek and means “wound.” A psychological trauma, etymologically, means “a wound of the soul
(psyche = soul),” or a wound to the self. The idea is that the impact of difficult life events leaves an
indelible mark on the people who suffer them, a scar, which comes often from childhood and becomes
part of the client’s history and contributes to the way that his experience is organized in the different
cognitive, emotional, and behavioral schemas. Traumatic experiences, therefore, are considered events
that strike us, sometimes irremediably modifying our state and our usual functioning, and continue
generating negative and upsetting emotions during our lifetime. When it comes to traumatic events,
however, it has been clear to many authors and to clinicians that it is not enough to think only about
those life-events that threaten physical integrity, but also about those life-events that generate a sense
of powerlessness, lack of security, and vulnerability, especially in relational dynamics with caregivers
and attachment figures, most notably from in childhood.
In recent decades, this expanded vision of trauma has often highlighted that the response to
trauma is rooted in the subject; it is experienced as a whole and the signs of trauma involve the psy-
che and the body. Now, there is a lot of scientific evidence that speaks of the “signs” of the trauma,
or of clear physiological changes that our body encounters every time it faces an event of this kind.
There are numerous evidence-based studies that have identified the somatic correlates of trauma, un-
derlining and scientifically verifying what the ancients already knew: Trauma leaves a mark. It leaves
a mark on our bodies, our representations, our neural networks, our brain configuration. There is
evidence of the effects of the traumatic events occurring in early childhood on the child’s brain, which
are tangible effects that lead to long-term consequences. For those who deal with trauma every day,
like EMDR clinicians, these concepts are evident, since the process generated by the EMDR protocol
unfolds this information, session after session, set after set. They have become so fundamental in the
way we conceptualize and understand disorders and complaints of our clients that often we forget that
this perspective has had full visibility and became clear only in the last 30 years. EMDR therapy has
contributed largely to this way of understanding pathology as well as mental health.
Considering the patient as a unit, in which body and mind work synergistically to guarantee
health, we cannot absolutely ignore any longer the somatic component of human experience and
psychopathology. The body speaks. It provides us with fundamental information that we cannot
ignore. During EMDR sessions, we have learned to observe and intercept when needed to help our
patients in the most effective way possible.
Let’s not forget that the last step to understand if a memory has been fully processed is the “body
scan.” The body has the last word, after desensitization and positive cognitive installation.
The study of adverse childhood experiences, for example, is proof of this. Thanks to this revolu-
tionary study, in fact, it was possible to realize the impact of traumatic life events occurring in the early
stages of our lives, on our physical health during the course of development. This study allows us to

xiii
xiv Foreword

understand how mind and body are essential aspects for the health of individuals and what can be
done, in a preventive sense, to ensure healthy growth. Therefore, as trauma has an effect on physical
health, trauma work has a direct effect on the body.
And not only that. The effect of unprocessed trauma also extends to subsequent generations.
In fact, it is well known that the unprocessed traces of traumatic events experienced during life are
reactivated even when we are taking care of our children. When unresolved traumatic memories crop
up in the mind of a parent while intent on responding to his or her child’s attachment demands, the
mental pain associated with these memories activates the parent’s attachment system at the same
time as his or her care system. The unprocessed traces of such experiences, therefore, will be handed
down to the child, generating a vicious circle of unresolved traumas passed down from generation to
generation. According to a recent scientific contribution, this mechanism also has a somatic basis. The
secret of this inheritance is hidden in micro-RNAs, genetic molecules that regulate the functioning of
cells, organs, and tissues. The trauma, according to the results of this study, alters these “molecular
directors,” transmitting the defect to the progeny through the gametes. Traumatic experiences, there-
fore, influence long-term metabolism, leaving traces in the brain, organs, and gametes, transmitting
this legacy to the next generation.
The authors who contributed to this volume are fully aware of all these aspects. They accompany
us in the discovery of the origins and provide us with important information about how EMDR therapy
brings benefits to different disorders. The valuable contribution that each of the authors brings to our
theoretical and clinical knowledge by the EMDR scripted protocols makes these volumes innovative.
Marilyn Luber has brought together the work of these authors to create knowledge, spread awareness,
and give a long-lasting contribution to physical and mental health.
I found that the EMDR scripted protocols series are brilliant and precise tools that can make the
clinical work with our patients even more effective and at the same time open a doorway to the future.
In the pages of this book, it is possible to see the hope and the continuous search for excellence of
all those who accompany and work toward the resolution of a client’s suffering with EMDR therapy.

Isabel Fernandez, PhD

President of EMDR Europe Association
Cognitive Psychologist
Italian School of Cognitive Behavior,
Milan, Italy
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
 Juodessaan kahviaan hän muisti, mitä velvollisuuksia hän oli
ottanut täyttääkseen edellisenä päivänä — hänen piti maksaa pojan
hautajaiset ja Brunon hoito vankilassa. Ensi kerran elämässään hän
rupesi ajattelemaan varojaan. Hänellä ei ollut enää paljon käteistä
rahaa, jotain piti tehdä.

Samassa Felice toi joukon papereita. Ne olivat laskuja, jotka oli

heti maksettava. Muutamia laskujen tuojia oli alhaalla odottamassa
eivätkä he tahtoneet poistua saamatta rahaa.

Ei auttanut mikään. Roma avasi kukkaronsa, maksoi laskut ja istui

laskemaan, paljonko hänellä oli jälellä.

Se oli hyvin pieni summa. Mutta entä sitten? Sähkösanoman neljä

sanaa olivat kirkkaana tähtenä, joka saattoi valaista paljon
synkemmänkin taivaan.

Ainoa asia, joka loukkasi häntä, oli viittaus, joka sisältyi velkojien
kiirehtimiseen, se nimittäin, ettei hän ollut mitään nyt enää, kun
paronin suosio oli menetetty. Roma muisti taiteensa, ja hänen
ylpeytensä nousi taas. Maailma on näkevä, että hän kumminkin on
jotain, jotain oman itsensä tähden, eikä ainoastaan henkilö, joka
elää suuren miehen hymyistä.

Reippain mielin hän astui ateljeehensa, joka nyt oli niin hiljainen,
kun Brunon iloinen ääni ei enää kajahdellut siellä ja hänen
meisselinsä ja vasaransa viruivat käyttämättöminä puolivalmiin
marmorilohkareen päällä. Vetäen verhon pois suihkukaivonsa päältä
hän katseli sitä uudelleen. Se oli hyvä teos. Hän tiesi, että se oli
hyvä, hän oli varma siitä. Se oli antava hänelle arvoa taas. Jonakin
päivänä nuo samat ihmiset, jotka nyt vetäytyivät hänestä pois,
olisivat valmiit ryömimään hänen jaloissaan.
 Tämä johti hänen ajatuksensa pormestariin. Hän oli kirjoittava
hänelle, sillä sieltä hän saisi rahaa, millä hän saattoi maksaa
eilispäivän menot sekä myöskin mahdollisesti seuraavina päivinä
sattuvat maksut. Hän kirjoitti:

»Hyvä senaattori Palomba! Epäilemättä olette ihmetellyt, miksi

en ole ennen valmistanut arvoisaa tilaustanne. Asianlaita on se,
että sille sattui pieni onnettomuus muutamia päiviä sitten, mutta
viikon tai parin perästä se on oleva aivan valmis, ja jos tahdotte
ryhtyä johonkin valmistuksiin sen paljastamiseksi, voitte olla varma,
että se silloin on saatavissa. Koska juuri nyt olen rahan tarpeessa,
olisin iloinen, jos voisitte käskeä kaupungin rahastonhoitajaa
maksamaan minulle osan summasta. Kuten muistatte olimme
sopineet 15,000 frangin hinnasta, ja koska en ole nostanut mitään
vielä, ei liene liikaa, jos pyydän saada nostaa puolet nyt ja toiset
puolet työn valmistuttua.»

Kun hän oli toimittanut tuon pienen julistuksen Felicen viemänä

pormestarille ja samalla lähettänyt sen myöskin itselleen,
ylpeydelleen, köyhyydelleen ja koko suurelle maailmalle yleisesti,
puki hän ylleen takkinsa ja hattunsa ja ajoi St. Angelon linnaan.

Palattuaan tunsi hän silmissään omituisen hehkun, joka melkein

kävi kuumeentapaiseksi, kun hän avasi salin oven ja näki kuka odotti
siellä. Se oli itse pormestari. Pieni, imelä herra kiiltävissä
saappaissaan ja silkkihattu kädessä oli nähtävästi hermostunut ja
hämillään. Hän lausui kohteliaisuuksia Roman ulkomuodosta, katsoi
ulos ikkunasta, kehui näköalaa ja lopulta alkoi selin emäntäänsä
selittää asiaansa.

»Tulin tänne kirjeenne johdosta», sanoi hän hämillään. »Te näytte

hiukan erehtyneen. Tarkoitan siinä suihkukaivoasiassa.»
 »En ole erehtynyt, herra senaattori. Te tilasitte sen. Minä olen
valmistanut sen. Asia on vallan selvä.»

»Mahdotonta, hyvä ystävä. Minä kehoitin teitä koettamaan.

Senhän me teemme kaikki. Roomassa koetetaan aina ottaa selville
neroja. Mutta yksi ainoa jäsen hallinnossa ei voi… se on… omalla
vastuullaan… ymmärrättehän…»

Roma hengitti nopeasti. »Tahdotteko sanoa, että te ette ole

tilannut suihkukaivoa?»

»Kuinka olisin voinut sen tilata, lapseni? Sellaiset asiat päätetään

määrätyssä järjestyksessä. Komitean täytyy valtuuttaa ja päättää…»

»Mutta jokainenhan tietää tämän asian, ja se on alusta alkaen

ollut päätetty.»

»Ahl Päätetty! Keskustelua ja puhetta vain!»

»Mutta minä voin hankkia vierasmiehiä — ylhäisiä vierasmiehiä —

kaikkein mahtavimpia, jos tarvitaan…»

Pikku mies hymyili säälivästi.

»En usko, että ainoakaan arvokas mies tässä valtiossa todistaisi,

että ilman kontrahtia ja parilla kehoittavalla sanalla tehty tilaus…»

Kiilto Roman silmissä muuttui vihaksi. »Sanotteko kirjeitänne

pariksi kehoittavaksi sanaksi?» sanoi hän.

»Kirjeitäni?» Kiiltävä silkkihattu rutistui hiukan.

»Kirjeitänne, joissa puhutte tuosta asiasta ja niistä

suosionosoituksista, joita minun tuli pyytää pääministeriltä?»
 »Rakas lapsi», sanoi pormestari hetken kuluttua, »olen pahoillani,
jos olen herättänyt teissä turhia toiveita, ja vaikka minulla ei ole
mitään valtaa… jos se tuottaa asialle hyvän lopun… voisin ehkä
luvata hiukan rahaa teidän ajanhukkanne korvaukseksi».

»Luuletteko, että pyydän armolahjoja?»

»Armolahjojako?»

»Mitä se sitten olisi? Ellen saa kaikkea, en huoli mistään. En välitä

teidän rahoistanne. Voitte mennä.»

Pikku mies sivahutti jalallaan ja poistui kumarrellen ja anteeksi

pyytäen ja kiitellen, mutta Roma ei kuunnellut häntä. Huolimatta
ylpeistä sanoistaan hän oli murtumaisillaan ja hän koetti väkisin
tukahduttaa nyyhkytyksen. Tuo komea tuulentupa, jonka hän oli
rakentanut, oli nyt murtunut. Hän oli pettynyt uskoessaan olevansa
jotain itsensä tähden. Tultuaan alas ateljeehensa hän peitti
suihkukaivonsa. Se oli muuttunut hänen silmissään vallan
toisenlaiseksi. Hän ei ollut mitään. Se oli hyvin, hyvin tuskallista.

Mutta sähkösanoma kahisi hänen povellaan aivan kuin vangittu

laululintunen, ja ennen maatapanoaan hän kirjoitti taas Davido
Rossille.

»Sanomasi saapui ennenkuin olin noussut ylös tänä aamuna ja

ennenkuin olin täysin palannut todellisuuteen unelmien maasta, ja
minusta tuntui kuin se olisi ollut enkelin kuiskaus. Se on hyvin
mieletöntä, mutta minä en vaihtaisi suurimpaan viisauteen pienintä
osaakaan lemmestäni.
 Asiat ensin ja sitten muut seikat. Useimmat sanomalehdet ovat
ilmestyneet tänään ja jotkut niistä huutavat äänensä käheäksi
soimatessaan sinua ja ulvovat kovemmin kuin Capitoliumin sudet
sateen edellä. Sotaoikeus alkoi istuntonsa tänään, ja viisikymmentä
uhria on jo saanut tuomionsa. Palkinnot ilmiannoista eivät vielä ole
muuttuneet uhkauksiksi, että sitä rangaistaan, joka ei anna ilmi.
Kenraali Morra, sotaministeri, on anonut eroa virastaan, ja Palazzo
Braschin ilma alkaa tuntua raittiilta. Yksi sanomalehdentoimittaja on
vangittu, monta lehteä ja seuraa on lakkautettu ja
kaksikymmentätuhatta maalaista, jotka saapuivat Roomaan
Colosseumin kokoukseen, on lähetetty kotiseuduilleen. Lopuksi
kuninkaallinen komissaari on kirjoittanut paaville pyytäen hänen
apuaan kansan tyynnyttämiseksi, ja huhu kertoo, että muutamat
piispat ovat pyytäneet pyhää virastoa julistamaan »Ihmisten
tasavallan» samanlaiseksi salaiseksi seuraksi kuin vapaamuurarien
seurakin on sekä ehdottaneet sen pannaan julistamista.

Siinä yleiset uutiset ja nyt seuraa hiukan persoonallisia tietoja.

Menin tänä aamuna St. Angelon linnaan ja sain puhutella
kuninkaallista komissaaria. Hän näkyi olevan aivan vanhan mallin
miehiä ja juoksevan paronin kintereillä. Kurja raukka — hän katsoo
kieroon ja poltti sikaria koko ajan minun puhutellessani häntä — ei
voinut sallia minun tavata Brunoa ennenkuin hänen asiansa tulee
esille, ja kun kysyin, kuinka kauan siihen vielä on, sanoi hän:
»Luultavasti kestää kauan, sillä asia on monimutkainen, koska se
on yhteydessä erään toisen henkilön asian kanssa, joka henkilö ei
vielä ole vangittu.» Sitten kysyin, enkö saisi hankkia erityistä
asianajajaa Brunolle, mutta hän vastasi, että se on turhaa. Se
määräsi päätökseni, ja minä läksin suoraan kuuluisan lakimiehen
Fusellin toimistoon, lupasin hänelle viisisataa frangia
huomisaamuna ja pyysin häntä viipymättä ryhtymään toimiin.
 Mutta hoh-hoo! Tullessani kotiin olin kuin yksi Macbethin
noidista. »Peukaloni syhymisestä tunsin, että paha oli tulossa.»
Siellä oli senaattori Tyhmeliini, Rooman pormestari. Hänen suurin
ilonsa on kahden ritarimerkin kantaminen, mitä seikkaa ei kukaan
tiedä paremmin kuin minä itse. Koska olisin tarvinnut maksun
suihkukaivostani, olin kirjoittanut tuolle vanhalle lurjukselle, mutta
heti tavattuamme ymmärsin, mitä oli tulossa ja niinpä pakotin
hänet sanomaan sen ja nostin melun. Se onkin muka erehdys!
Eivät he koskaan ole mitään minulta tilanneet! Mutta jos hän saa
tarjota minulle hiukan rahaa korvaukseksi ajanhukasta…

En minä välitä niin paljon tuon palkkani menettämisestä, vaikka

olisinkin nyt tarvinnut rahaa. Se vain harmitti minua, että olin
antanut noiden paronin loiskärpästen uskotella minulle, että olin
taiteilija, vaikken ole ollenkaan mitään.

Tuota tuulta kesti iltaan asti ja se turmeli ruokahaluni päivällisillä,

mikä oli hyvin paha, koska meillä sattui olemaan ihanaa parsaa.
Mutta sitten ajattelin sinua ja työtäsi ja tulevaisuutta, jolloin palaat
Roomaan ja jolloin kaikki kumartavat sinua. Silloin hävisi paha
mieleni enkä tahtonut ollakaan mitään muuta kuin tyttö, jota sinä
rakastat ja joka rakastaa sinua, ja se oli enemmän kuin mikään
muu maailmassa. ₍

En viitsi kertoa paljon siitä asiasta, mutta arvaapa, mitä olen

tehnyt? Olen myynyt vaunuhevoseni! Se on totta! Herra ostaja
ahtaine housuineen, lyhyeksi leikattuine hiuksineen ja
nahkaliiveineen on juuri mennyt pois petkutettuaan minut
perinpohjin. Entä sitten! Mitä minä tekisin komeilla vaunuilla, kun
sinä vaellat yksin maanpaossa. En tahdo mitään, mitä sinulla ei ole,
ja minä tahdon, että sinulla on kaikki mitä minulla on, sekä
sydämeni että sieluni kaikkine ajatuksineen…»

Hän lakkasi kirjoittamasta. Nyt hänen piti kertoa suuri

salaisuutensa. Mutta hän ei ymmärtänyt miten aloittaa. »Huomenna
minä sen teen», ajatteli hän ja laski pois kynänsä.
V.

Aikaisin seuraavana aamuna Roman isännän asianajaja tuli häntä

tapaamaan. Hän oli keski-ikäinen mies, happamen näköinen ja
jyrkkäliikkeinen.

»Ikävä kyllä, hyvä neiti, kreivi Mario kirjoitti minulle Pariisista, että
hän tarvitsee tämän asunnon itselleen. Hän on pahoillaan, että
hänen täytyy häiritä teitä, mutta koska hän on usein lausunut teille,
että hän itse kerran aikoo asettua tänne…»

»Milloin hän tahtoo tulla?» kysyi Roma.

»Pääsiäisenä.»

»Hyvä. Tätini on sairas, mutta ehkä voimme muuttaa hänet…»

»Kiitos! Ja ehkä saan kunnian antaa teille…»

Laskun näköinen paperi tuli esiin hänen povitaskustaan. Roma otti

sen ja vastasi katsomatta siihen:

»Te saatte vuokran kahden päivän kuluttua.»

»Kiitos. Luotan siihen siis. Ja toistaiseksi…»

 »Mitä?»

»Koska olen persoonallisesti vastuunalainen kreiville kaikista

hänelle tulevista rahoista, pyytäisin neitiä lupaamaan, ettei mitään
muuteta täältä pois ennenkuin vuokra on maksettu.»

»Lupaan, että saatte saatavanne kahden päivän kuluttua. Eikö se

riitä?»

Happamen näköinen herra kumarsi nöyrästi Roman säihkyvien

silmien edessä.

»Hyvästi.»

»Hyvästi, armollinen neiti.»

Tuskin oli mies mennyt, kun eräs nainen astui sisään. Se oli rouva
Sella, tunnettu muotiompelija.

»Onneton asia, rakas neiti! Olen aivan pääsemättömissä rahapulan

tähden. Liiketuttavani Pariisissa ovat oikeita piruja ja uhkaavat jos
jonkinlaisella, ellen lähetä heille suurta summaa nyt heti. Tietysti ei
olisi hätääkään, jos saisin irti omia rahojani kylliksi, mutta nuo
rakkaat ylhäisön naiset ovat niin hitaita, enkä minä tietysti tahdo
kääntyä heidän herrojensa puoleen, vaikka todellakin olen odottanut
niin kauan heidän…»

»Voitteko odottaa yhden päivän vielä minun velkaani?»

»Donna Roma! Mehän olemme olleet niin hyviä ystäviä!»

»Annattehan anteeksi, että olen niin kiinni tänä aamuna töissäni?»

sanoi Roma nousten.
 »Tietysti! Minullakin on paljon työtä. Niin hauskaa, että otitte
vastaan minut! Toivon, etten ole ollut de trop. Ellei minun olisi
täytynyt noiden tyhmien laskujeni tähden…»

Roma istui kirjoittamaan kirjettä eräälle strozzinille

(koronkiskurille), joka lainasi rahaa naisille jalokiviä vastaan.

»Tahtoisin myydä jalokiveni», kirjoitti hän, »ja jos teillä on halua

ostaa ne, pyytäisin teitä tulemaan tapaamaan minua huomenna kello
neljä.»

»Roma!» huusi ärtyisä ääni.

Hän istui kammiossaan ja kreivitär kutsui häntä viereisestä

huoneesta. Vanha kreivitär oli juuri lopettanut pukeutumisensa ja
tuoksui hajuvesille; hänet oli asetettu istumaan lukemattomien
tyynyjen nojaan peilin ja Madonnan kuvan väliin. Kissa kehräsi
patjallaan vuoteen jalkapuolessa.

»Vihdoin sinua saa tavata», sanoi kreivitär ärtyisesti kohottaen

nenäliinan huulilleen. »Mitä minä kuulen hevosista ja vaunuista? Olet
myynyt ne! Se on uskomatonta. En voi uskoa sitä ennenkuin itse
kerrot sen minulle.»

»Se on vallan totta, täti Betsy. Tarvitsin rahoja moneen asiaan,

muun muassa velkojeni maksamiseksi», sanoi Roma.

»Taivas! Se on siis totta! Anna minulle hajusuolani. Tuolla — tuolla

ne ovat korttipöydällä vieressäsi… Se on siis totta! Vallan totta! Sinä
olet kyllä ennenkin toiminut kummallisesti, mutta tämä… Laupias
taivas! Myynyt hevosensa! Eikä edes häpeä sitä!… Luultavasti sinä
kohta myyt vaatteesi ja jalokivesi.»
 »Juuri niin aion tehdä, täti Betsy.»

»Pyhä Neitsyt! Mitä sinä sanot, tyttö? Oletko sinä kadottanut

kaiken häpeäntunteen? Aiot myydä jalokivesi! Taivas! Esi-isiesi
jalokivet! Sinulta on sydänkin mennyt yhdessä oikeudentunnon
kanssa, muuten ei mieleesikään voisi johtua noiden aarteiden
myyminen, jotka ovat sinulle tulleet niin sanoakseni oman äitisi
rinnoilta.»

»Minun äitini ei ole koskaan nähnytkään niitä, täti, ja jos kohta

muutamat niistä olivatkin isoäitini omat, oli hän varmaan hyvä
nainen, koska hän oli isäni äiti, ja hän varmasti mieluummin toivoisi
minun myyvän ne kaikki kuin elävän velkaisena ja häpeässä.»

»Jatka! Jatka vain englantilaista puhettasi! Tai ehkä se on

amerikkalaista. Sinä tahdot tappaa minut, juuri niin! Ja sinä tapatkin
minut pikemmin kuin luuletkaan, ja sitten kyllä suret ja häpeät…
Mene pois! Miksi tulit kiusaamaan minua? Eikö se riitä… Nattalina!
Nat-ta-li-na!»

Myöhään samana iltana Roma kirjoitti Davido Rossille: —

»Rakkaani! — Sinä olet aina viimeinen henkilö, jolle puhun

ennenkuin menen maata, ja jos sanani voisivat liidellä Monte
Marion yli yöllä nukkuessani, saapuisivat ne luoksesi aamun siivillä.
Kun kirjeeni tulee luoksesi, on se kuin ikivanha päiväkirja, vaikkei
se näytä läheskään niin vanhalta kuin sen kirjoittaja, se kun ei tiedä
millaista on rakastaa ja olla erossa armaastaan.

Sinä tahdot tietää kaikki, mitä tapahtuu täällä. Sotilashirmuvalta

käy päivä päivältä pahemmaksi ja muutamat sen teoista tuntuvat
aivan uskomattomilta. Sotaoikeus istui koko eilispäivän ja tuomitsi
kahdeksankymmentäviisi uhria. Kymmenen sai kymmenen vuotta,
kaksikymmentä sai viisi vuotta ja noin viisikymmentä sai kuukauden
tai vuoden. Se on inhoittavaa, raakaa, ja minä olen aivan
vakuutettu, että vakinaisen armeijan ainoa tarkoitus on sen kansan
sortaminen, joka sitä ylläpitää, vaikka sille annetaan kaunis
isänmaallisuuden varjo.

Asianajaja Napoleon F. kävi luonani iltapäivällä sanomassa, että

hän on alkanut työnsä Brunon hyväksi. Omituista kyllä häntä oli
kohdannut este semmoiselta taholta, josta hän ei olisi sitä
ollenkaan odottanut. Bruno itse käyttäytyy sillä tavalla, että
Napoleon F. arvelee, että häntä on jollain tavalla ärsytetty.
Nähtävästi — sinä tuskin uskonet sitä — hän puhuu epäilevästi
sinusta ja kysyy uskomattomia seikkoja vaimostaan. Herra
Napoleon toden totta kysyi, onko siinä »mitään perää», ja minusta
se tuntui niin hullulta, että puhkesin nauruun aivan vasten hänen
kasvojaan. Oli hyvin tyhmää tietysti, etten tullut mustasukkaiseksi,
eikö niin? Koska olen nainen, olisi minun tietysti pitänyt tarttua
tuohon mielikuvaan kaikkien rakkauden lakien mukaan. Mutta
sydämeni on yhä vielä vallan tyyni. Bruno-raukka oli inhimillisempi,
ja Napoleon arvelee, että jotain tapahtuu vankilan muurien
sisäpuolella. Hän menee sinne taas huomenna ja ilmoittaa sitten
minulle.

Täällä kotona on jos jonkinlaisia puuhia. Minä olen ollut kaksi

vuotta velassa isännälleni ja jokaisen vuosineljänneksen tullessa
olen anonut, että minut unohdettaisiin, mutta nyt on tilinteon päivä
tullut ja minun pitää muuttaa pääsiäisenä. Madame De Trop on
myöskin alkanut kiristää minua, ja kaikki muut seuraavat
esimerkkiä. Eilen esimerkiksi minulla oli kunnia vastaanottaa kaikki,
joille olin velkaa kymmenen penniäkin. Kun muistelin, kuinka
vaikeata ennen oli saada laskuja samoilta henkilöiltä, tuntui tämä
hiukan naurettavalta. Mutta he eivät ainakaan petä minua. Minä
näen, että arpa on heitetty, ja kaikki tietävät sen. Olen pudonnut
alas korkeasta asemastani, jossa olin velkaa koko maailmalle, ja nyt
olen ainoastaan rehellinen nainen.

Luuletko, että kärsin näistä onnen vaihteluista? En

hiukkastakaan? Kun olin rikas tai luulin olevani rikas, olin usein
onnettomin nainen maailmassa, ja nyt olen onnellinen, onnellinen,
onnellinen!

Vain yksi seikka tekee minut hiukan onnettomaksi. Kerronko sen

sinulle? Kerron, sillä sinun sydämesi on niin uskollinen, ja kuten
kaikki uljaat miehet, olet sinä hellä naisille. Se koskee erästä
tyttötuttavaani, joka on hyvä, läheinen ystäväni ja joka on hyvin
huolissaan. Vähän aikaa sitten hän joutui naimisiin hyvän miehen
kanssa, ja he rakastavat toisiaan enemmän kuin elämäänsä eikä
heidän välillään saisi olla mitään erottavaa asiaa. Mutta on
olemassa hyvinkin vakava asia, josta ei kukaan muu tiedä kuin hän
ja minä. Kuinka minä voin sen kertoa sinulle? Armas, kuvittele että
pääni on rinnallasi ja että sinä et voi nähdä kasvojani, kun kerron
sinulle ystäväraukkani salaisuuden Kauan aikaa sitten — tuntuu
kuin siitä olisi hyvin kauan — hän joutui toisen miehen uhriksi. Se
on juuri oikea sana, sillä tyttö ei koskaan antanut suostumustaan
siihen. Mutta joka tapauksessa hän tuntee tehneensä syntiä eikä
usko, että mikään maailmassa voi pestä pois sitä tahraa. Pahinta
on, että hänen miehensä ei tiedä mitään siitä. Sen vuoksi hänen
mielensä on pohjattoman tuskan ja katumuksen täyttämä. Hän
tuntee, että hänen olisi pitänyt kertoa se miehelleen, ja hänen
sydämensä itkee kyyneliä eikä hän ymmärrä nyt, mikä olisi hänen
velvollisuutensa.
 Arvelin kysyä sinun ajatustasi siitä, armaani. Sinä olet
ystävällinen, mutta älä sääli häntä liiaksi. Minä en säälinyt. Hän
tahtoi salata rikoksensa, mutta minä en antanut hänen tehdä sitä.
Luullakseni hän tahtoisi tunnustaa kaikki miehelleen, avata hänelle
koko sydämensä ja aloittaa elämänsä aivan uudestaan, mutta hän
pelkää. Tietysti hän ei oikeastaan ole ollut uskoton, ja minä voisin
vannoa, että hän rakastaa yksinomaan miestään. Ja hänen surunsa
on niin suuri, että hän näyttää kuluneelta kaikesta valvomisesta,
vaikka muutamat pitävät häntä kauniina. Se on oikein hänelle,
koska hän on pettänyt kunnon miehen. Niin kai sinä sanot ja niin
sanon minäkin joskus, mutta olen niin epävarma ystävä-raukkaani
nähden, ja nainenhan saa ollakin epävarma, eikö niin? Sano
minulle mitä minun tulee sanoa hänelle äläkä sääli häntä siitä
syystä, että hän on minun ystäväni.»

Hän nosti kynän paperista. »Hän ymmärtää», ajatteli hän. »Hän

muistaa edelliset kirjeeni ja voi lukea rivien välistä. Sitä parempi, ja
Jumala minua auttakoon!»

»Hyvää yötä! Hyvää yötä! Olen kuin lapsi — aivan kuin vuodet
olisivat vierineet taaksepäin, kuin elämä juuri olisi alkanut. Sinä olet
herättänyt sieluni, koko maailma on muuttunut. Melkein kaikki,
mikä ennen näytti oikealta, näyttää nyt väärältä, ja päinvastoin.
Elämääkö? Se ei ollut elämää. Se oli vain olemassaoloa. Minä
luulen, että joku vanhempi sisareni on kokenut kaiken tuon.
Ajattelepa! Kun sinä olit kaksikymmentä vuotta ja minä vain
kymmenen! Olen iloinen, että välillämme ei nyt ole niin suurta eroa.
Minä saavutan sinut iässä — suhteellisesti tietysti. Jospa minä
voisin todellisuudessakin saavuttaa sen! Mutta mitä turhia minä
puhun! Huolimatta ystävä-rankkani surusta en voi olla puhumatta
turhia tänään!»
VI.

Kaksi päivää myöhemmin Nattalina tuli Roman makuuhuoneeseen,

avasi ikkunaluukut ja sanoi:

»Tässä on kirje, siinä on vierasmaalainen postimerkki, teidän

armonne, 'Sisar Angelica, portinvartijan huostaan'. Se vietiin
luostariin ja portinvartija toi sen tänne.»

»Anna se minulle», huusi Roma kiihkeästi. »Se on vallan oikein.

Minä tiedän kenelle kirje on menevä, ja jos muitakin kirjeitä tulee
samalle henkilölle, niin tuo ne heti minulle.»

Melkein ennenkuin tyttö oli poistunut huoneesta Roma avasi

kirjeen. Se oli kirjoitettu Sohossa.

»Rakas vaimoni! — Kuten näet, olen saapunut Lontooseen, ja nyt

ajattelen sinua yhtämittaa sekä niitä kärsimyksiä, jotka ehkä ovat
tulleet sinun osaksesi minun tähteni ja kuinka sinä mahtanet kestää
ne kaikki. Älä vihaa minua kaikkien niiden surujen tähden, joita
saat kärsiä. Kun ajattelen sinun oloasi siellä vihollistemme keskellä,
saan uutta voimaa ja intoa. Odota vain! Joskin poissaoloni on
tuskallista sinusta, on se vielä vaikeampaa minusta. Mutta kohta
saan taas nähdä sinun armaat kasvosi, ja silloin kaikki surumme
loppuvat. Rakasta minua, armas, niin voin tehdä ihmeitä. Se
poistaa kaikki elämän vaikeudet ja saattaa ne mitättömiksi.
Ainoastaan ne, jotka rakastavat, tuntevat tämän sydämen lain,
mutta voi kuinka tosi se on ja kuinka kaunis!

Minä pääsin ulos Roomasta viinikuorman ajurina, joka palasi

erääseen Campagnan kylään, ja muutaman tunnin ajan tunsin
itseni kurjaa kurjemmaksi. Tiesin, etten ollut syypää Rooman
yölliseen kauhuun, mutta kumminkin tunsin syyllisyyttä. Kuinka
monta äitiä ja vaimoa olin saanut itkemään? Kuinka monta lasta
olin tehnyt isättömäksi: Jos jatkan, mitä tulisi tapahtumaan? Jos
pysähtyisin tähän, millä lailla parantaisin asian? Ja nyt minä
pakenin kansani luota, Roomasta ja sinun luotasi! Oliko
mahdollista, että olin väärässä ja maailma oikeassa? Oliko aatteeni
unelma vain? Ylpeyskö minua oli johtanut ia voiton toive eikä
Jumalan käsi?

Mutta kun nuo hirveät epäilykset saarsivat sieluani muistin, että

monta muuta miestä ennen minua — ja yksi heistä oli herrani ja
ystäväni — oli käynyt tämän Getsemanen läpi, niinkuin minä nyt, ja
he olivat jatkaneet.

Sitten seurasi useita tapauksia, joista tuskin maksaa vaivaa

puhua nyt. Sotamiehet tulivat rajalla junaan ja tutkivat joka
vaunun. Yksi heistä tunsi minut, mutta ei ollut tietävinään.
Euroopan armeijat ovat kansojen omia ja kun aika on tullut ja sana
on julistettu, saa maailma nähdä mitä armeijat tulevat tekemään.
Kun olin päässyt rajan yli ja lähettänyt sinulle sähkösanoman, ei
muuta erinomaista tapahtunut. Ei kuulunut muuta kuin junan
yksitoikkoinen jyske, kun se kiiti yön halki sivuuttaen joskus toisia
junia ja pysähtyen siellä täällä, sekä makaavien ihmisten hengitys
vaunuissa.

Me saavuimme Lontooseen aikaisin aamulla, kun tuo harmaa,

vanha kaupunki juuri alkoi toipua unettoman lepoaikansa jälkeen.
Olin sähköttänyt tulostani seuramme johtokunnalle ja huolimatta
aikaisesta hetkestä oli pari sataa meidän puoluelaistamme minua
vastassa Charmi Grossin asemalla. He luultavasti hämmästyivät
nähdessään miehen astuvan ulos puettuna campagnalaisen
viininkuljettajan pukuun, sillä minulle ei ollut ilmaantunut tilaisuutta
vaihtaa pukuani. Mutta ehkä se toiselta puolen auttoi heitä
paremmin ymmärtämään asemaa, sillä he järjestyivät heti
juhlakulkueeksi ja marssivat Trafalgar Squarelle aivan kuin olisivat
unohtaneet olevansa vieraassa maassa.

Minua se liikutti kovasti. Sumu vaappui huntuna suuren

kaupungin yllä, kalpeat tähdet tuikkivat yläpuolenamme päivä alkoi
koittaa, etäältä kuului heräävän elämän humu, englantilaiset
työmiehet seisahtuivat katsomaan meitä mennessään
työpaikoilleen, ja meidän joukkomme jossa oli mustapartaisia
miehiä, siirtolaisia ja maanpakolaisia, lähetti sydämensä hellimmän
tervehdyksen veljilleen etelään. Kun astuin Gordonin patsaan
juurelle ja puhuin kasvot St. Martinin kirkkoa kohti, olin näkevinäni
valkohapsisen isäsi kirkon portailla, sylissään pieni tytär.

Sinä et hämmästyne kuullessasi, että Rooman

sähkösanomatoimisto on ollut kyllin kauan hallituksen valvonnan
alaisena, joten Englanti on täydellisesti myrkytetty virallisilla
sähkösanomilla. Siis ainoa käsitys täällä helmikuun 1 päivästä on
se, että se oli anarkistien toimeenpanema meteli, jota oli
johtamassa joukko kauheita rikoksellisia, mitkä tahtoivat hävittää
kaiken järjestyksen sekä inhimillisen että taivaallisen. Ei tiedetä
mitään hallituksen väkivaltaisuuksista ja sorrosta, ja sanomalehdet
soimaavat äänekkäästi minua, vakuuttaen, että minun ohjelmani ei
tarkoita muuta kuin yläluokkain hävittämistä. Omituinen ja
säälittävä kohtalon leikki, että maailman sanomalehdistö, joka on
kansojen ääni, sanomalehdistö, joka on kansojen parlamentti, on
ensimmäisenä vastustamassa kansojen liikkeitä ja melkein
viimeinen niihin liittymään.

Kirjoitan taas parin päivän perästä ja kerron kuinka asiat

edistyvät. Pyydän sinua painattamaan tähän liittämäni julistuksen
ja antamaan naulata sen julkisille paikoille. Vie se vanhan Albert
Pellegrinon luo Trevin Stamperiaan. Pyydä häntä ilmoittamaan
hinta, niin lähetän maksun. Käy Piazza Navonalla katsomassa
Elenaa. Vaimo-raukka! Bruno-raukka! Ja pikku lemmikkiraukkani!

Pidä huolta itsestäsi, armaani. Ajattelen sinua alati. On hirveätä,

kun ottaa kantaakseen lainhylkiön, maanpaossa olevan miehen
kohtaloa omanaan. En voi olla moittimatta itseäni. Oli aika, jolloin
käsitin velvollisuuteni sinua kohtaan toisella tavalla, mutta lempi tuli
kuin hirmumyrsky ja pyyhki pois kaiken velvollisuudentunteen.
Vaimoni! Oma Romani! Sinä olet uhrannut kaikki minun tähteni, ja
kerran on se päivä koittava, jolloin minä jätän kaikki sinun tähtesi.»

Myötäliitetty paperi sisälsi julistuksen kansalle:

Roomalaiset! — Taivas on synkkä, me kuljemme myrskypilvien

alla, mutta tulipatsas kulkee edellämme. Te olette todistajina siitä,
että sanoin teille, ettei väkivaltaa voi kukistaa väkivallalla ja että
muuta kestävää vallankumousta ei ole olemassa kuin siveellinen
vallankumous. Mutta ollut on ollutta enkä minä tahdo vetäytyä pois.
Otan vastuunalaisuuden tapahtuneesta kantaakseni ja kiitän
Jumalaa, että ratkaiseva hetki vihdoinkin on tullut. Joskin sydämeni
on murtua ajatellessani teidän kärsimyksiänne, iloitsen teidän
marttyriutenne kunniasta. Te käytte pyhää sotaa, ja vanhurskauden
Jumala on uskonut teille pyhän tehtävän. Se, joka on sorrettujen,
hyljättyjen, ylenkatsottujen seassa, on Kristuksen valtakunnassa.
Se on suurin ja mahtavin valtakunta maan päällä.

Veljet, älkää alistuko! Vaatikaa kokoontumisoikeutta, sillä se on

vapauden kulmakiviä. Älkää pelätkö uhkauksia! Ne eivät ole muuta
kuin vihollisen pelon ilmauksia. Hallituksen sydänjuuriin on
satutettu, ja se tietää sen. Kunnioittakaa omaisuutta, kunnioittakaa
uskontoa, uskonnon vertauskuvia, kirkkoja, pappeja. Älkää
tuomitko ankarasti sotamiehiä, he ovat ihmisiä kuten mekin, joilta
oikeudet on riistetty ja jotka ainoastaan tekevät velvollisuutensa.
Pankaa pois miekka ja dynamiitti, ne turmelevat ainoan luotettavan
aseenne, yleisen mielipiteen. Eläkää suuren aatteenne voimasta,
jonka päämääränä on Yhteys!

Vaimot, tukekaa miehiänne! Äidit, tukekaa poikianne! Vaikka he

kärsivät nyt, tulee kerran palkinnon päivä. Jos he kaatuvat, kokoaa
Jumala heidän verensä. On jotain, joka on enemmän kuin Piazza
del Popolo, enemmän kuin jokapäiväinen leipämme. Se on ikuinen
oikeuden henki, ja siitä täytyy äitien pitää kiinni, jotta lapset kerran
voisivat tuntea sen.

Roomalaiset! Älkää luulko, että olen paennut pelosta, vaikka en

nyt ole luonanne. Tähdettömänä sydänyönämme, kun
maanpakolaisten enkeli sanoi minulle »Seuraa minua», se tiesi, että
tuhat kertaa ennemmin olisin tahtonut antaa elämäni. Mutta
korkeampi voima määrää kaiken, ja kerran on koittava se päivä,
jolloin palaan taas. Odottakaa sitä päivää, veljet, sillä kun tulen
silloin, en tule yksin. Takanani on oleva voima, joka avaa vankilain
ovet ja panee hallitsijain valtaistuimet vapisemaan.

Davido Rossi.»
VII.

Vanha Albert Pellegrino, laiha, pesemätön olento, valkoinen esiliina

kaulassa, päässä paperilakki ja silmälasit sekä varjostin silmien
edessä, seisoi kirjasinlaatikkonsa vieressä, pitkän, kapean
työhuoneen päässä, kun Roma toi hänelle julistuksen. Niin paljon
kauneutta ja suloa oli tuskin ennen nähty tuossa pimeässä kopissa,
joka tuoksui painomusteelle ja jota keltainen kaasuvalo valaisi.
Vanha mies sieppasi lakin päästään ja kumarsi hämillään. Roma
sanoi asiansa, ja kirjanpainajan kasvot kävivät hyvin totisiksi…….

»Sallikaa minun katsoa sitä», sanoi hän, ja pitäen paperia hyvin

lähellä silmiään hän luki sen. Sitten hän katsoi hetkisen Romaan
silmälasiensa yli ja vaikeni.

»No?»

»Kirjanpainaja, joka painaa tämän, saa valmistautua

vastaanottamaan seuraukset», sanoi vanha mies.

»Katsotteko sen olevan vaarallista?» kysyi Roma.

»Hyvin vaarallista. Kuninkaallinen komissaari on vankeuden uhalla

kieltänyt kaikki kapinalliset julistukset.»
 »Onko tämä teistä kapinallinen?»

»Katsokaa sitä», sanoi vanha mies osoittaen mustalla sormellaan

julistuksen viimeistä riviä, »se uhkaa kuninkaan valtaistuinta».

»Joka tapauksessa se on painettava», sanoi Roma.

»Koska painaja on vaarassa…»

»Ymmärrän mainiosti. Olisiko kaksinkertainen maksu…»

Vanha mies nyökäytti päätään hyväksyvästi.

»Mutta sitten seuraa lähettäminen. Se on hyvin vaarallista

myöskin. Se on toimitettava yöllä ja se on jätettävä semmoisen
miehen tehtäväksi, joka uskaltaa katsoa vaaroja silmästä silmään.»

»Antakaa hänelle nelinkertainen palkka, ja pankaa hänet työhön

heti», sanoi Roma aikoen poistua.

»Hetkinen vielä. Herra Rossi on itse rehellisyys ja häneen voi kyllä

luottaa, mutta ei kukaan ihminen tiedä, mitä voi tapahtua ja…»

»Te tahdotte rahanne heti? Kuinka paljon?» kysyi Roma ottaen

esiin kukkaronsa.

Mies mainitsi suunnattoman maksun. Roma maksoi sen ja läksi

talosta. Raittiin ilman tuoksu ja loistava auringonpaiste lehahti häntä
vastaan, kun hän käänsi selkänsä vanhan miehen ahtaalle asunnolle
ja astui kadulle.

Roma läksi nyt Piazza Navonalle. Hän kulki pitkin kapeita katuja
Piazza Colonnalta. Puodit olivat nyt auki, kaupungin silmät liereillään,
ja ellei sotilaita olisi seisonut joka kadunkulmassa, olisi kaupunki ollut
aivan tavallisen näköinen. Mutta monissa ovenpielissä oli keltaisia
ilmoituspapereita, joissa ilmoitettiin talot myytäviksi, ja Monte di
Pietàn lähistössä olevan valtion panttilaitoksen edessä oli joukko
väkeä kantaen kaikenlaisia myttyjä, sekä juutalaisia panttilainaajia,
jotka ostivat maksettaviksi langenneita panttilippuja. Köyhemmillä
kaduilla ihmiset tekivät etusormellaan liikkeen, jonka tarkoitus oli
osoittaa, että he olivat nälkään kuolemaisillaan, ja kaikkialla on
surullinen, painava ilma.

Talo Piazza Navonan varrella oli täynnä murhetta. Portinvartijan

kommakossa ei ollut ketään, kun Roma kulki siitä läpi, ja
mennessään Davido Rossin asuntoon hän tapasi molemmat
vanhukset portailla Elenan oven edessä onnettoman näköisinä ja
koettaen lukea kirjettä, jota he pitivät kädessään.

»Meidän tyttö-raukkamme on mennyt», sanoi garibaldilainen.

»Kello kahdeksan tänä aamuna hän läksi ulos yksin. Minä arvelin
hänen menevän messuun ja toivoin sen tyynnyttävän häntä. Ja nyt.
katsokaa tätä.»

Roma luki kirjeen. Se oli Elenalta.

»Rakas isä ja äiti! — Sydämeni on murtunut, minun täytyy mennä

pois.
Kun tämä kirje saapuu teille, olen paikassa, jonne ette voi minua
seurata. Älkää siis koettako saada selville, minne olen joutunut.
Kaikki on hyvin, älkää surko.

Avaimet herra Rossin huoneeseen tuotiin eilen poliisilaitoksesta.

Teidän pitänee viedä ne Donna Romalle. Se säästää teiltä
vastuunalaisuuden, ja te voitte kumminkin päästä lintujen luo niitä
syöttämään. Tahtoisin antaa Donna Romalle pienen Madonnan-
kuvani. En tarvitse sitä siinä paikassa, jonne menen.

Hyvästi, rakas isä ja äiti. Antakaa anteeksi, jos tuotan teille tuskaa.

Elena.»

»Sen toi eräs lähetti, joka sanoi erään itkevän naisen antaneen
sen hänelle kadulla.» Garibaldilaisen punaiset silmät kyyneltyivät.

»Hän on lopettanut elämänsä — niin hän on tehnyt», sanoi vanha

vaimo esiliina silmillään. »Nämä surut ovat vieneet hänen järkensä,
ja nyt on Tiber hänet ottanut.»

»Älkää puhuko niin», sanoi Roma. »Eihän sitä kukaan tiedä. Ehkä
hän on mennyt maallikkosisarena johonkin luostariin eikä tahdo
sanoa minne, koska pelkää, että te koettaisitte estää häntä.»

»Mitä sanottekaan, signorina?» huudahti vanha vaimo ja asetti

ryppyisen kätensä korvansa taakse.

»Luostariin», huusi garibaldilainen. »Hän sanoo, että tyttö-

parkamme…»

»Pyhät teitä siunatkoot, signorina, te olette itse pyhimys», sanoi

vanha vaimo.

»Missään tapauksessa ei nyt voi tehdä muuta kuin odottaa», sanoi

Roma. »Älkää sanoko enempää kuin on välttämätöntä kenellekään,
ja ennen kaikkea, älkää puhuko poliisille.»

»Jumala teitä siunatkoon, signorina! Millä minä voin sen palkita,

että toitte lohdutusta vanhan vaimon sydämelle? Tyttö-parkahan
pyysi, että ottaisitte hänen Madonnansa. Ottakaa se! Ottakaa se nyt
heti. Ja lohduttakoon pyhä Neitsyt teidän omaa sydäntänne ja
olkoon apunanne, kun tarvitsette äitiä.»

Kello neljä iltapäivällä Roma istui peilipöytänsä ääressä, jolle oli

levitetty kauniita jalokiviä, jotka hän aikoi myydä. Tuossa oli vanha
kamee roomalaisessa kultakehyksessä, jalokivillä koristettu
kellohaka, vanha lapis-lazulinen ja helmillä ympäröity risti,
timanttinen kaulakoriste, timantti-diadeemi sekä samanlainen
rintasolki ja rannerenkaat, vanha, emaljilla ja rubiineilla koristettu
lipas, josta riippui helmiketju. Paitsi näitä esi-isien jalokivikoristeita,
jotka paroni oli ikäänkuin Roman isoäidin perintönä antanut hänelle,
kun hän täytti 21 vuotta, oli paroni itse antanut muutamia
uudenaikaisia koristeita. Siinä oli sormus, johon oli kiinnitetty
rubiineja ja timantteja, timanttiristi, turkooseilla ja timanteilla
reunustettu kaulakoristus ja helmivyö.

Jalokivet hohtivat ja kimmeltelivät, ja Roman naissydäntä kouristi,

kun hän ajatteli, että hänen täytyi luopua noista aarteista. Hänen
silmänsä kiilsivät, kun hän katsoi edessään olevaan peiliin, ja sitten
ne täyttyivät kyynelillä. Lopettaakseen kiusan hän kokosi koristeet ja
pani ne lippaaseen, sulki kannen ja väänsi avainta.

Hän oli juuri sitä tekemäisillään, kun Felice tuli sisään tuoden
kirjeen paronilta.

»Rakas Roma! — Kuulin hämmästyksekseni ja surukseni, että

aiot myydä esivanhempiesi jalokivet. Italian laki ei estä sinua
tekemästä sitä, mutta yleisö tulee mitä ankarimmin tuomitsemaan
sellaisen teon, elleivät hyvin pakottavat olosuhteet ole siihen syynä.
Semmoista välttämättömyyttä ei ole olemassa niin kauan kuin minä
olen valmis sitä estämään. Sinun ei tarvitse muuta kuin sanoa sana,
niin minä kuuntelen, ei muuta kuin pyytää, niin saat. Pyydän sinua
vielä kerran luopumaan kaikesta väärästä häveliäisyydestä, kaikista
petollisista unelmista, niin olen pitävä ilonani ja onnenani palvella
sinua nyt ja aina.

Bonellisi.»

Felice seisoi vielä ovella: »Riposta Eccellenza?»

»Ei tule mitään vastausta», vastasi Roma.

Tuntia myöhemmin hän kirjoitti Davido Rossille.

»Kirjeesi sisar Angelicalle tuli hyvästi perille ja sai aikaan

enemmän ihmeitä hänen luostarisydämessään kuin ikinä mikään
'pyhä lapsi.' Ennen sen tuloa ajattelin yhtenään: 'Missä hän nyt
lienee? Saako hän aamiaista? Vai onko hän päivällisellä, koska aika
ja pituusasteet ovat meillä erilaiset?' En tiennyt muuta kuin että
matkustit pohjoiseen päin, ja vaikka päivä ei tavallisesti laske siihen
suuntaan, hohti pilvi Monte Marion yläpuolella aina minun
erityiseksi ilokseni kuin uuden Jerusalemin portit.

Sinun kirjeesi ovat niin kalliit, että pyytäisin, ettet täytä niitä
tarpeettomilla asioilla. Älä käske minua rakastamaan sinua. Onpa
sekin keksintö! Enkö sanonut, että ajattelen sinua aina? Niin teen!
Ajattelen sinua illalla levolle mennessäni, ja se on kuin
jalokivilippaan avaaminen kuutamolla. Ajattelen sinua nukkuessani,
ja silloin unelmien näkymätön siltä yhdistää meidät. Ajattelen sinua
aamulla herätessäni, ja silloin tuntuu kuin joukko laululintuja alkaisi
laulaa rinnassani koko päivän.
 Mutta sinä tietysti tahdot tietää, mitä täällä Roomassa todella
tapahtuu, ja siis sinun oman erityisen edustajasi on pakko lähettää
raporttinsa vastapainoksi virallisille ilmoituksille. »Ei saa kulua
päivääkään aivan kirjoittamatta», ja siis minun kirjeeni on kuin
kirjallisessa pippurimyllyssä jauhettu sanatulva. Salli minun antaa
raporttini tähän päivään saakka.

Sotilasvalta on kovempi kuin koskaan, ja köyhyyttä ja kurjuutta

on kaikkialla. Reservisotilaitten perheet ovat nälkään nääntymässä
ja johtavat kaupunkilaiset pitävät kokouksia auttaakseen heitä.
Kuningas on lahjoittanut rahasumman, samoin »mustat» pyhän
Pietarin hyväntekeväisyysseurassa. Papitkin lähettävät roponsa,
jotta kukaan ei epäilisi heidän hyvää tahtoaan. Työtoimistoa
ympäröi lauma työttömiä miehiä ja sitä vartioivat karabinieerit.
Kansa syö maissia polentassaan ja granturcossaan tietäen
varmaan, että sairaus seuraa. Punaisen ristin yhdistys on järjestetty
kuin sodan aikana, ja moni sairas ja haavoitettu on piilossa
rakennuksissa.

Semmoinen on asian synkkä puoli, mutta täällä on paljon ilon

aiheita myöskin. Puodit ovat avoinna kuten tavallisesti, ja
ilmoituspilareille ilmestyy teatteri- ja konsertti-ilmoituksia.
Tanssiaisiakin odotetaan, ja naiset valmistelevat pukujaan aivan
kuin helmikuun 1 päivää ei olisi koskaan ollutkaan. Voi näitä
roomalaisia hetkenlapsia, jotka aina elävät nykyhetkessä vain! Voi
Davido Rossi! Kun ajattelen mitä teet ja mitä olet tehnyt, kysyn
itseltäni, kuinka kaikki on loppuva. Mutta en nyt tahdo ajatella sitä.
Miksi minä koettaisin johtaa sinua siveelliseen erämaahan?

Nyt kerron hiukan persoonallisista tapahtumista. Julistuksesi on

toimitettu perille, maksettu ja huomisaamuna se naulataan julkisille
paikoille. Kirjanpainajan luota menin Piazza Navonalle ja löysin
siellä kaikki surun vallassa. Elena oli mennyt pois jättäen jälkeensä
epäselvän kirjeen, joka saattoi vanhukset uskomaan, että pojan ja
miehen kadottaminen oli saattanut hänet lopettamaan päivänsä.
Minä olin ajattelevinani toisin ja varoitin heitä puhumasta mitään
tyttären katoamisesta peläten, että Bruno voisi kuulla siitä ja ruveta
epäilemään entistä enemmän.

Asianajaja Napoleon F. on tavannut mies-paran taas ja kävi täällä

kertomassa käynnistään. Se tuntunee sinusta uskomattomalta. Hän
puhuu »petoksesta» ja »kuninkaan anteeksiannosta». Napoleon F.
arvelee, että camorra on vaikuttanut häneen ja kertoi kuinka
rikoksellisilla Italian vankiloissa on rikosyhdistys, jolla on
kapteeninsa, korpraalinsa ja sotamiehensä. Minä luulen, että
camorra tässä tapauksessa on yhtä kuin hallitus, ja ainoa tarkoitus
on saada petoksella kiinni »suuremmat rikokselliset, joita ei vielä
ole vangittu». Tahtoisin tietää, missä Charles Minghelli on tätä
nykyä. Ei kukaan näy tietävän.

Mitä itseeni tulee, niin arvaapa mikä oli viimeinen urotekoni?

Minä olen myynyt jalokiveni! Eilen lähetin sanan eräälle strozzinille,
ja tuo vanha Shylock saapui tänään ja petkutti minua armottomasti.
Vähätpä siitä! Mitä minä teen jalokivillä ja komealla talolla ja
palvelijoilla juoksemassa kantapäilläni aivan kuin olisin kardinaali?
Jos sinä tulet toimeen ilman niitä, niin kaipa minäkin. Mutta sinun
ei tarvitse sanoa, että olet levoton minusta. Minä olen niin
onnellinen, koska rakastan sinua, ja siinä kaikki.

Yksi asia vain huolestuttaa minua — sen tyttö-raukan asia, josta

kerroin. Hän seuraa minua kaikkialle ja on täällä alati, joten
minusta tuntuu kuin hänen salaisuutensa saattaisi minut vallan
ymmälle. Pelkään, että vielä ilmaisen sen jollekulle. Minä luulen,
että säälisit häntä, jos näkisit hänet. Hän koettaa uskotella
itselleen, että koska hänen sielunsa ei ole koskaan myöntynyt, ei
hänessä ole syytä. Mutta niinhän naiset aina sanovat. He vetävät
tuon rajaviivan silloin, kun on liian myöhäistä, ja koettavat sillä
peittää virheitään. Kyllä minä toruin häntä! Minä sanoin hänelle,
että hänen olisi tullut ajatella sitä ajoissa ja ennemmin kuolla kuin
suostua. Oli kyllä kaunista puhetta tuo selittely hetken
heikkoudesta— ruumiillisesta heikkoudesta, ei siveellisestä, mutta
maailma ei ymmärrä tuommoisia hiushienoja erotuksia. Jos nainen
on langennut, niin hän on langennut ja sillä hyvä, eikä siinä ole
kysymys ruumiista eikä sielusta.

Voi, voi, kuinka hän itki. Kun näin hänen punaiset silmänsä,
tuntui minusta kuin hänelle pitäisi antaa anteeksi. Enkä minä ole
aivan varma, pitäisikö hänen kertoa siitä miehelleen, koska se
varmaan tuottaisi miehelle hyvin paljon tuskaa. Tyttö arvelee, että
kun on tehnyt väärin, on parasta, ettei puhu siitä. Sitä sietää
ajatella.

Eräs asia on minun esitettävä tyttö-raukan puolustukseksi. Hän

on ollut kuin aivan uusi olento siitä hetkestä lähtien. Se käännytti
hänet. Se on kauheata, mutta totta. Minä muistan, että kun olin
luostarissa enkä mennyt messuun, koska en ollut kastettu ja
paronin kanssa oli sovittu, että minua ei kastettaisi, oli minulla
tapana lukea pyhimyksien elämästä, että synnin pimeimmät hetket
usein ovat pelastuksen hetkiä. Ken tietää? Ehkä juuri tuo seikka,
jonka mukaan maailma tuomitsee sellaisen naisen huonoksi, on
ollut syynä hänen kääntymiseensä. Minun ystäväni ainakin oli
ennen turhamielisin olento koko Roomassa, mutta nyt hän ei välitä
ollenkaan maailmasta ja sen turhuudesta.
 Kuinka epävarma minä olen häneen nähden! Hänen siveellisen
kohoamisensa syy on sama kuin minun. Rakkaus on herättänyt
hänen paremman olentonsa. Mikä demokraatti lempi on! Se ei
välitä mitään kaikista komeista neitosista, ja jos he tahtovat
saavuttaa hänet, täytyy heidän laskeutua vaatimattoman
paimentytön tasalle, jolla ei ole muuta kuin oman sydämensä sävel,
millä lemmen voi kietoa. Se on suloista.

Siitä muistan, että sinä tietysti tulet tapaamaan loppumattoman

paljon kauniita englantilaisia naisia. Minä muistan että ne ovat niin
hirmuisen kauniita, nuo vaaleat, pehmeät olennot, joilla on iho kuin
ruusun lehti ia siimat kuin kesäkuun taivas. Tietysti ne tulevat
ihailemaan sinua ja juoksemaan jälessäsi ja sitähän minä
tahdonkin. Mutta jos minun pitäisi ajatella, että joku toinen nainen
on lähellä sinua minun ollessani näin kaukana, niin minä kuolisin.
Lempi on niin täynnä vastakohtia. Sille ei ole koskaan opetettu
logiikkaa.

Nyt minä taas puhun tyhmyyksiä, ja siksi minun pitää mennä

maata. Kahden päivän perästä saapuu kirjeeni sinulle — voi miksi
minä en itse voi seurata sitä? Rakasta, minua aina! Se kohottaa
minut sinun tasallesi ja osoittaa sinulle, ettet ollut vallan järjetön
rakastuessasi minuun. Minä en ole tänään niin vanha ja ruma kuin
eilen, ja missään tapauksessa ei kukaan rakasta sinua enemmän
kuin minä. Hyvää yötä! Minä avaan ikkunani sanoakseni viimeisen
kerran hyvää yötä Monte Marion yläpuolella välkkyville tähdille, sillä
siellä päin on Englanti! Kuinka kirkkaasti ne heloittavat tänä yönä!
Kuinka kauniit ne ovat!

Roma.»