Introduction to Programming Using Visual Basic

10th Edition Schneider Test Bank download

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-programming-
using-visual-basic-10th-edition-schneider-test-bank/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Introduction to Programming Using Visual Basic 10th

Edition Schneider Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-programming-using-
visual-basic-10th-edition-schneider-solutions-manual/

Introduction to Programming Using Visual Basic 2012 9th

Edition Schneider Test Bank

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-programming-using-
visual-basic-2012-9th-edition-schneider-test-bank/

Introduction to Programming Using Visual Basic 2012 9th

Edition Schneider Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-programming-using-
visual-basic-2012-9th-edition-schneider-solutions-manual/

Organizational Behavior 18th Edition Robbins Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/organizational-behavior-18th-edition-
robbins-solutions-manual/
Food and Culture 7th Edition Sucher Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/food-and-culture-7th-edition-sucher-
solutions-manual/

Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory Mankiw

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/principles-of-macroeconomics-7th-
edition-gregory-mankiw-solutions-manual/

Financial Accounting A Critical Approach Canadian 4th

Edition Friedlan Test Bank

https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-a-critical-
approach-canadian-4th-edition-friedlan-test-bank/

Seeing Young Children A Guide to Observing and Recording

Behavior 6th Edition Bentzen Test Bank

https://testbankdeal.com/product/seeing-young-children-a-guide-to-
observing-and-recording-behavior-6th-edition-bentzen-test-bank/

Matching Supply with Demand An Introduction to Operations

Management 3rd Edition Cachon Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/matching-supply-with-demand-an-
introduction-to-operations-management-3rd-edition-cachon-solutions-
manual/
Bensons Microbiological Applications Laboratory Manual
Complete Version 14th Edition Brown Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/bensons-microbiological-applications-
laboratory-manual-complete-version-14th-edition-brown-solutions-
manual/
 Chapter 7 Arrays

Section 7.1 Creating and Using Arrays

1. After the following Dim statement is executed, how many elements will the array myVar
have?
Dim myVar(7) As Double
(A) 0
(B) 1
(C) 8
(D) 9
C

2. In the line of code

Dim scores() As Integer = {55, 33, 12}

the upper bound of the array scores is which of the following?

(A) 2
(B) 1
(C) 11
(D) 0
A

3. Each individual variable in the list

student(0), student(1), student(2)
is known as a(n)
(A) subscript.
(B) dimension.
(C) element.
(D) type.
C

4. In the statement
Dim scores(30) As Double

the number 30 designates which of the following?

(A) the highest value of the subscripts of the elements for the array scores
(B) the maximum value that can be assigned to any element in the array scores
(C) the data type for the array scores
(D) the value initially assigned to each element in the array scores
A

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

5. Which statement is true regarding the following Dim statement?
Dim states(49) As String, populations(49) As Double
(A) It is invalid since more than one array is dimensioned by a single Dim statement.
(B) It is invalid since the two arrays must have the same data type.
(C) The subscripts of states range from 1 to 49.
(D) The subscripts of populations range from 0 to 49.
D

6. The Count method returns what information about an array?

(A) the highest number that can be used as a subscript for the array
(B) the largest value that can be assigned to an array element
(C) the number of elements in the array
(D) The highest dimension of the array
C

7. In the line of code (where score is an array)

For index As Integer = 0 to (score.Count - 1)

the Count method is used to carry out which of the following tasks?
(A) determine the largest value for each of the elements
(B) determine the largest subscript in the array
(C) determine the smallest value for each of the elements
(D) declare a new array with the name Count
B

8. The ReDim statement causes an array to lose its current contents unless the word ReDim is
followed by the keyword
(A) CInt
(B) MyBase
(C) Preserve
(D) Add
C

9. Like other variables, array variables can be declared and assigned initial values at the same
time. (T/F)
T

10. After an array has been declared, its type (but not its size) can be changed with a ReDim
statement. (T/F)
F

11. If you use the ReDim statement to make an array smaller than it was, data in the eliminated
elements can be retrieved by using the Preserve keyword. (T/F)
F

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

12. The statement Dim nums(2) As Integer = {5, 6, 7} declares an array of three
elements. (T/F)
F

13. What will be the size of the array stones after the following two lines of code are executed?
Dim stones() As String = {"Watts", "Jagger", "Wood", "Richards"}
ReDim Preserve stones(10)
11

14. The statement

Dim newlist(10) As String

is used to declare an array where each element has the value 10. (T/F)
F

15. In the line of code

Function Sum(scores() As Integer) As Integer

the pair of parentheses that follows scores can be removed. (T/F)

F

16. In the line of code

Dim scores() As Integer = {55, 33, 12}

the upper bound of the array scores is 12. (T/F)

F

17. What two names are displayed in the list box when the button is clicked on?
Dim krispies(2) as String

Private Sub frmCereal_Load(...) Handles MyBase.Load

krispies(0) = "snap"
krispies(1) = "crackle"
krispies(2) = "pop"
End Sub
Private Sub btnDisplay_Click(...) Handles btnDisplay.Click
lstBox.Items.Add(krispies.Max)
lstBox.Items.Add(krispies.Last)
End Sub
(A) crackle and pop
(B) crackle and snap
(C) snap and crackle
(D) snap and pop
D

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

18. What two numbers are displayed in the list box when the button is clicked on?
Dim nums(2) as Integer

Private Sub frmNumbers_Load(...) Handles MyBase.Load

nums(0) = 5
nums(1) = 3
nums(2) = 4
End Sub
Private Sub btnDisplay_Click(...) Handles btnDisplay.Click
lstBox.Items.Add(nums.Average)
lstBox.Items.Add(nums.Max)
End Sub
(A) 4 and 5
(B) 4 and 4
(C) 3 and 5
(D) 3 and 4
A

19. Either a For...Next loop or a For Each loop can be used to display every other value from an
array in a list box. (T/F)
F

20. An array can contain both numeric and string values. (T/F)
F

21. A Function procedure can return a number, but cannot return an array of numbers. (T/F)
F

22. What names are displayed in the list box when the button is clicked on?
Private Sub btnDisplay_Click(...) Handles btnDisplay.Click
Dim names() As String = IO.File.ReadAllLines("Data.txt")
lstBox.Items.Clear()
For i As Integer = (names.Count - 1) To 0 Step -2
lstBox.Items.Add(names(i))
Next
End Sub
Assume the five lines of the file Data.txt contain the following entries: Bach, Borodin,
Brahms, Beethoven, Britain.
(A) Bach, Brahms, and Britain
(B) Britain, Beethoven, Brahms, Borodin, and Bach
(C) Bach, Borodin, Brahms, Beethoven, and Britain
(D) Britain, Brahms, and Bach
D

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

23. What names are displayed in the list box when the button is clicked on?
Private Sub btnDisplay_Click(...) Handles btnDisplay.Click
Dim file As String = "Ships.txt"
Dim ships() As String = FillArray(file)
lstBox.Items.Add(ships(2))
lstBox.Items.Add(ships.Min)
End Sub

Function FillArray(file As String) As String()

Dim names() As String = IO.File.ReadAllLines(file)
Return names
End Function
Assume the three lines of the file Ships.txt contain the following entries: Pinta, Nina, Santa
Maria.
(A) Pinta and Nina
(B) Santa Maria and Pinta
(C) Nina and Santa Maria
(D) Santa Maria and Nina
D

24. What numbers are displayed in the list box when the button is clicked on?
Private Sub btnDisplay_Click(...) Handles btnDisplay.Click
Dim file As String = "Beatles.txt"
Dim fabFour() As String = FillArray(file)
lstBox.Items.Add(Array.IndexOf(fabFour, "Ringo")
lstBox.Items.Add(fabFour.Count - 1)
End Sub

Function FillArray(file As String) As String()

Dim names() As String = IO.File.ReadAllLines(file)
Return names
End Function

Assume the four lines of the file Beatles.txt contain the following entries: John, Paul, Ringo,
George.
(A) 3 and 3
(B) 3 and 4
(C) 2 and 3
(D) 2 and 4
C

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

25. What names are displayed in the list box by the following program segment?
Dim newYork As String = "Manhatten,Bronx,Brooklyn,Queens,Staten Island"
Dim boroughs() As String = newYork.Split(","c)
lstBox.Items.Add(boroughs(0))
lstBox.Items.Add(boroughs.Min)

(A) Brooklyn and Queens

(B) Manhatten and Staten Island
(C) Bronx and Manhatten
(D) Manhatten and Bronx
D

26. What numbers are displayed in the list box by the following program segment?
Dim numbers As String = "1492,1776,1945"
Dim temp() As String = numbers.Split(","c)
Dim nums(2) As Integer
For i As Integer = 0 to 2
nums(i) = CInt(temp(i))
Next
lstBox.Items.Add(nums(1))
lstBox.Items.Add(nums.First)

(A) 1776 and 1492

(B) 1776 and 1776
(C) 1492 and 1492
(D) 1945 and 1492
A

27. What is the output of the following program segment?

Dim nums(8) As Integer
Dim total As Double = 0
For i As Integer = 0 To 8
nums(i) = i
Next
For k As Integer = 1 To 4
total += 10 ^ nums(k)
Next
txtBox.Text = CStr(total)

(A) 10000
(B) 11110
(C) 1110
(D) 0
B

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

28. What will be displayed when the following program segment is executed?
Dim temp() As String = IO.File.ReadAllLines("Data.txt")
Dim n As Integer = temp.Count - 1
Dim a(n) As Double
For k As Integer = 0 To n
a(k) = CDbl(temp(i))
Next
txtBox.Text = CStr(a(3))
Assume the five rows of the file Data.txt contain the following entries: 3, 2, 5, 1, 4.
(A) 1
(B) 2
(C) 3
(D) 4
A

29. What is the output of the following program segment?

Dim temp() As String = IO.File.ReadAllLines("Data.txt")
Dim n As Integer = temp.Count - 1
Dim numbers(n) As Double, h As Double = 0
For i As Integer = 0 To n
numbers(i) = CDbl(temp(i))
Next
For k As Integer = 0 to n
h += numbers(k)
Next
txtBox.Text = CStr(h)
Assume the four rows of the file Data.txt contain the following entries: 2, 4, 2, 3
(A) 11
(B) 2
(C) 7
(D) 4
A

30. Given the Dim statement below, which set of statements will initialize all elements of
myArray to 100?
Dim myArray(100) As Double

(A) myArray = 100

(B) For i As Integer = 0 To 100
(i) = 100
Next
(C) For j As Integer = 0 to 100
myArray(j) = 100
Next
(D) myArray() is already initialized to 100 by the Dim statement.
C

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

31. What is the output of the following program segment?
Dim c As Double
Dim temp() As String = IO.File.ReadAllLines("Data1.txt")
Dim n As Integer = temp.Count - 1
Dim a(n) As Double
For i As Integer = 0 To n
a(i) = CDbl(temp(i))
Next
temp() = IO.File.ReadAllLines("Data2.txt")
Dim b(n) As Double
For i As Integer = 0 To n
b(i) = CDbl(temp(i))
Next
For k As Integer = 0 To n
If a(k) = b(k) Then
c += 1
End If
Next
lstBox.Items.Add(c)
Assume the twenty rows of the file Data1.txt contain the following entries: 3, 2, 5, 1, 7, 8, 3,
5, 6, 2, 3, 6, 1, 6, 5, 5, 7, 2, 5, 3.
Assume the twenty rows of the file Data2.txt contain the following entries: 5, 3, 3, 4, 8, 2, 3,
5, 9, 5, 3, 7, 3, 7, 6, 3, 2, 1, 3, 4.
(A) 2
(B) 3
(C) 4
(D) 5
(E) 6
B

32. What is displayed in the message box by the following code?

Dim message As String
Dim teamNames() As String = {"Packers", "Jets", "Seahawks"}
ReDim Preserve teamNames(1)
message = teamNames(1)
MessageBox.Show(message)
(A) Packers
(B) Jets
(C) Seahawks
(D) 2
B

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

33. If the following statement appears in a program, the array scores must have been declared
using the String data type. (T/F)
scores(1) = 87
F

34. Consider the following Dim and assignment statements for myArray(). The assignment
statement will cause a "Subscript out of range" error. (T/F)
Dim myArray(50) As Double
myArray(34) = 51
F

35. Unless otherwise specified, Visual Basic assigns the value 0 to each element of a numeric
array when it is declared with a Dim statement. (T/F)
T

36. The following pair of statement is valid. (T/F)

Dim x = CInt(InputBox("Enter number of items (must be a positive integer)"))
ReDim myArray(x - 1)
T

37. A fractional number such as 4.6 is not allowed as a subscript. (T/F)

T

38. Consider the following Visual Basic statements:

Dim nums(4) As Double
For index As Integer = 0 To 4
nums(index) = 1 + (index * 2)
Next
What values are placed in the array by the above statements? (Show each element of the
array and the value for that element.)
nums(0)=1, nums(1)=3, nums(2)=5, nums(3)=7, nums(4)=9

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

38. What is the output of the following program when the button is clicked on?
Private Sub btnDisplay_Click(...) Handles btnDisplay.Click
Dim result As Double
Dim number(4) As Double
FillArray(number)
result = SumArray(number)
txtBox.Text = CStr(result)
End Sub
Sub FillArray(ByRef anyArray() As Double)
Dim temp() As String = IO.File.ReadAllLines("Data.txt")
For i As Integer = 0 To 4
anyArray(i) = CDbl(temp(i))
Next
End Sub
Function SumArray(anyArray() As Double) As Double
Dim total As Double
total = 0
For i As Integer = 0 To 4 Step 2
total += anyArray(i)
Next
Return total
End Function
Assume the five rows of the file Data.txt contain the following entries: 1, 3, 5, 7, 9
(A) 0
(B) 25
(C) 15
(D) None of the above
C

39. Which of the tasks is the Join function used to carry out in the following statement?
Dim line As String
line = Join(strArrData, ",")
(A) Join concatenates the values of all elements of the array strArrData, and adds a comma
delimiter between successive values.
(B) Join concatenates the values of all elements of line, and adds a comma to the end of the
line.
(C) Join parses or separates out all items of text that are delimited by a comma in
strArrData.
(D) Join parses or separates out all items of text that are delimited by a comma in line.
A

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
Section 7.2 Using LINQ with Arrays
1. What names are displayed in the list box by the following lines of code?

Dim oceans() As String = {"Atlantic", "Pacific", "Indian", "Arctic",

"Antartic"}
Dim query = From ocean in oceans
Where ocean.Length = 6
Select ocean
For Each ocean As String In query
lstBox.Items.Add(ocean)
Next
(A) Pacific and Indian
(B) Indian and Arctic
(C) Indian
(D) Atlantic and Pacific
B

2. What numbers are displayed in the list box by the following program segment?
Dim numbers() As Integer = {4, 7, 9, 3, 1}
Dim query = From number in numbers
Where number > 6
Select number
lstBox.Items.Add(query.Count)
lstBox.Items.Add(query.Average)
(A) 5 and 12
(B) 2 and 12
(C) 2 and 8
(D) 5 and 8
C

3. What numbers are displayed in the list box by the following program segment?
Dim numbers() As Integer = {4, 7, 9, 3, 1, 9, 7}
Dim query = From number in numbers
Where number > 6
Select number
lstBox.Items.Add(query.Count)
lstBox.Items.Add(query.Average)

(A) 7 and 12
(B) 4 and 8
(C) 2 and 12
(D) 7 and 8
B

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

4. What numbers are displayed in the list box by the following program segment?
Dim numbers() As Integer = {4, 7, 9, 3, 1, 7, 7}
Dim query = From number in numbers
Where number > 6
Select number
Distinct
lstBox.Items.Add(query.Count)
lstBox.Items.Add(query.Average)
(A) 5 and 12
(B) 2 and 12
(C) 2 and 8
(D) 5 and 8
C

5. What states are displayed in the list box by the following program segment?
Dim states() As String = {"Colorado", "New Mexico", "Arizona", "Utah"}
Dim query = From state in states
Where ContainsE(state)
Select state
For Each state in query
lstBox.Items.Add(state)
Next

Function ContainsE(word As String) As Boolean

If word.IndexOf("E") <> -1 Or word.IndexOf("e") <> -1 Then
Return True
Else
Return False
End If
End Function
(A) Colorado
(B) New Mexico
(C) Colorado, New Mexico, Arizona, Utah
(D) No states
B

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

6. What states are displayed in the list box by the following program segment?
Dim states() As String = {"Colorado", "New Mexico", "Arizona", "Utah"}
Dim query = From state in states
Where state.length < 5
Select state.ToUpper
For Each state in query
lstBox.Items.Add(state)
Next

(A) Utah
(B) COLORADO, NEW MEXICO, ARIZONA, UTAH
(C) UTAH
(D) No states
C

7. What numbers are displayed in the list box by the following program segment?
Dim states() As String = {"Colorado", "New Mexico", "Arizona", "Utah"}
Dim query = From state in states
Where state.EndsWith("o")
Select state.Length
For Each number in query
lstBox.Items.Add(number)
Next

(A) 8 and 10
(B) 8, 10, 7, 4
(C) 8
(D) 29
A

8. What names are displayed in the list box by the following program segment?
Dim tonightShow() As String = {"Allen", "Parr", "Carson", "Leno",
"O'Brien", "Leno"}
Dim query = From host in tonightShow
Where host.Length = 4
Select host
Distinct
For Each host in query
lstBox.Items.Add(host)
Next

(A) Parr, Leno, Leno

(B) Parr, Leno
(C) Leno
(D) No names
B

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

9. What numbers are displayed in the list box by the following program segment?
Dim numbers() As Double = {.5, 1, 2, 2.5}
Dim query = From number in numbers
Where number < 2
Let FormattedPer = number.ToString("P")
Select FormattedPer
For Each percent In query
lstBox.Items.Add(percent)
Next
(A) .5 and 1
(B) 50% and 100%
(C) 50.00%, 100.00%, 200.00%, 250.00%
(D) 50.00% and 100.00%
D

10. What years are displayed in the list box by the following program segment?
Dim years() As Integer = {1492, 1776, 1840, 1929, 1945, 2005}
Dim query = From year in years
Where Is20thCentury(year)
Select year
For Each yr in query
lstBox.Items.Add(yr)
Next

Function Is20thCentury(num As Integer) As Boolean

If (num >= 1900) and (num < 2000) Then
Return True
Else
Return False
End IF
End Function
(A) 1929 and 1945
(B) 1929
(C) 1492, 1776, 1840, 1929, 1945, 2005
(D) No years
A

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

11. What states are displayed in the list box by the following program segment?
Dim states() As String = {"Colorado", "New Mexico", "Arizona", "Utah"}
Dim query = From state in states
Order By state Ascending
Select state
lstBox.Items.Add(query.First)
lstBox.Items.Add(query.Min)

(A) Arizona and Colorado

(B) Arizona and Utah
(C) Colorado and Arizona
(D) Arizona and Arizona
D

12. What words are displayed in the list box by the following program segment?
Dim deadlySins() As String = {"pride", "greed", "anger", "envy",
"lust", "gluttony", "sloth"}
Dim query = From sin in deadlySins
Order By sin Ascending
Where sin.StartsWith("g")
Select sin
lstBox.Items.Add(query.First)
lstBox.Items.Add(query.Max)

(A) gluttony and greed

(B) gluttony and gluttony
(C) pride and gluttony
(D) greed and greed
A

13. What words are displayed in the list box by the following program segment?
Dim deadlySins() As String = {"pride", "greed", "anger", "envy",
"lust", "gluttony", "sloth"}
Dim query = From sin in deadlySins
Order By sin.Length Descending
Select sin.ToUpper
lstBox.Items.Add(query.First)
lstBox.Items.Add(query.Min)

(A) GLUTTONY and GLUTTONY

(B) GLUTTONY and SLOTH
(C) GLUTTONY and ANGER
(D) PRIDE and ENVY
C

© 2017 Pearson Education, Inc., Hoboken, NJ. All rights reserved.

Other documents randomly have
different content
kynttiläjalka viereiseltä alttarilta kimalteli lumesta heijastavassa
valossa.

— Eilen loppui rukouksemme — virkkoi hän — sanoihin: Anna

meille meidän jokapäiväinen leipämme. — Sitten lisäsi hän hiljaa,
melkein kuiskahtaen: — Anna meille meidän syntimme anteeksi!

Samassa saapui kummitukselta näyttävä, kellertävä lapsi kirkon

kynnykselle kantaen soihtua kädessään. Sen valossa avasi muori
arkkunsa ja polvistui sen vierelle hautakatokselle.

— Onnettomuus tekee ihmeitä, — virkkoi hän. Ja kaikista

kirkossaolijoista näytti, että kirkon käytävälle välähti kirkkaampi valo
kuin mikä sadoista vahakynttilöistä saattaisi lähteä.

Kuusi hopeapikaria ja kuusi hopealusikkaa nosti hän arkusta ja

jakoi ne sotureille ja näiden seuralaisille. Hän tyhjensi neljä
pullottavaa pussillista hätärahoja ja jakoi ne tasan kaikkiin
ojennettuihin käsiin, jotta jokainen sai saman verran, ja jokaiseen
ojennettuun esiliinaan pani hän leipää ja sormustimia ja muita
esineitä, kunnes arkku oli tyhjä ja soihtukin sammui.

Fredrikshall.

Maaherra kutsui kansan kokoon ja laski pöydälle viisikymmentä

talaria jokaiselle, joka vapaaehtoisesti rupesi ratsumieheksi ja sata
jokaiselle, joka rupesi jalkaväkeen. Monet vastahakoiset iskivät
sormensa poikki taikka vihloivat veitsellä ruumistaan, jotta olisivat
kelpaamattomat sotaväkeen, mutta heille tuomittiin viisitoista paria
vitsoja tai pistettiin heidät elinkautiseen pakkotyöhön Marstrandin
linnaan. Hurjia soturijoukkoja kierteli ryöstellen kylissä. Kun
talonpoika kuuli heidän tulevan veräjällä, avasi hän aittansa ja juoksi
itse heinähaasion alle piiloon tai pakeni perheineen, karjoineen
korpimaille. Tukholmassa sulkeutuivat neuvosherrat huoneisiinsa,
jottei heitä kysyttäisikään. Tarkastajat kulkivat, sotaväkeä mukanaan,
portilta portille, avasivat kellarit ja ruoka-aitat ja sudet etenivät
kaduille saakka. Kauppapuodeissa ei ollut tavaroita, myllyssä ei ollut
viljaa, vasara ei kalskanut pajassa, ei kaikunut iloisia ääniä eikä
turvallisia talvi-iltoja vietetty kotilieden ääressä.

Silloin profeetallinen aavistus kauhistutti koko kansan. Kirkonovilla

tai suljetuissa kamareissa kuiskailtiin, että Jumala, joka
marttyyrikruunulla oli kansaa kiduttanut, nyt oli antava okaiden
kadota ja lehtien uudelleen vihannoida ja että kuningas nyt oli
kuoleva. Joka päivä odotettiin uutista, että hän oli kaatunut ja
ihmeteltiin vain, miksi tuo sanoma viipyi. Kaikki tiesivät, että hän
mies miestä vastaan taisteli kujissa ja aitavierillä kuin halpa
sotamies. Useimmat herkesivät jokapäiväisistä toimistaan ja kulkivat
pelokkaina uutisia odotellen. Eräs Tukholman porvari jo valitti, ettei
hän tiennyt, mistä nyt saisi suruvaatetta ja hautajaisrahoja. Yksinpä
Görtzkin joka aamu unetonna valvoi, kun hänen palvelijansa kantoi
halkoja uuniin. Ruotsi oli samanlaisessa tilassa kuin kuninkaan
raunioksi hävitetty talo Benderissä, mutta tämän suitsuavan
rauniokaupungin päällä, jossa tuska haihtui pois odottavaan
äänettömyyteen, näkyi tähtilennon tapaisia tulevaisuudentuumia,
joista ennustajat sanoivat, että niitä vasta vuosisatojen perästä
voitaisiin toteuttaa ja käsittää.

Näihin aikoihin eli Upsalassa kerjäävä ylioppilas, jonka oli määrä

lukea papiksi, vaan joka ei koskaan saanut tehneeksi muuta kuin
raivanneeksi ja tapelleeksi, eikä kelvannut muuhun kuin
sepittelemään runoja hautajaisiin ja häihin sekä latinaksi että
ruotsiksi. Hänen nimensä oli Tolle Årasson. Kädet ja jalat olivat
hänellä aivan liian hentoset ja pienet suureen ruumiiseensa verraten,
vaan vaikka hän näki nälkääkin, kukoistivat hänen parrattomat
lapsenkasvonsa aina yhtä pyöreinä ja verevinä. Ei hän ihmisille
mitään pahaa tehnyt, kunhan hän vain sai elää vapaasti kuin
taivaanlintu ja kulkea omia teitään ja aamusin nukkua pitkään;
mutta tovereissa vallitsi se käsitys, että hänen oli mahdoton tehdä
erotusta hyvän ja pahan välillä. Kun värvääjät eräänä päivänä
alkoivat kiertokulkunsa kaupungissa, tuli hänestä yhtäkkiä
jumalaapelkäävä poika ja hän piilousi kirkonpenkkiin kädessään
vanhan latinankielioppinsa tyhjät kannet. Se tapahtui
Kolminaisuudenkirkossa. Keskellä jumalanpalvelusta tunkeusivat
värvääjät kirkkoon uhkaavina helistellen käsirautakimppua
hartioillaan, mutta Tolle nojausi yhä syvemmälle tyheitä
kirjankansiaan tutkimaan. Hän huojutti ruumistaan edestakaisin ja
veisasi niin hartaasti, ettei kenenkään pistänyt päähän vaatia häntä
sotamieheksi, vaikka hän juuri olikin niitä sellaisia kelvottomia
lukumiehiä, joita kuninkaallisen asetuksen mukaan piti sotaväkeen
ottaa. Tämän koetuksen jälkeen huomasi Tolle kumminkin
viisaimmaksi ripustaa laukun selkäänsä ja lähteä seikkailuretkille.
Kauhistuneena kulki hän ja katseli rakasta isänmaataan, jonka rutto
ja sota niin oli muuttanut ja ruhjonut. Oliko tämä todellakin Ruotsi,
tuo valtakunta, jonka isät olivat rakentaneet ja jota olivat
silmäteränään hoitaneet, Pohjoismaiden suurvalta, rakastettu,
peljätty? Tiellä tapasi hän valittavia talonpoikia, jotka pitkissä
kuormajonoissa pakosta kuljettivat viljaansa pääkortteliin Norjaan
taikka Jämtlanniin asti, Hjerpen linnoitukseen. Kumottuja kuormia ja
kuolleita hevosia näkyi joka mäellä. Metsien autiotaloista vilhuivat
repaleiset maankiertäjät tuvanikkunoista ja hän piti varovaisuuden
vuoksi rahansa aina saapasvarressaan… Talonpoikaistaloissa oli
höyläpenkkejä, heinähäkkejä ja karjaa asetettu riveihin pihamaalle,
ja itkun ja valituksen keskitse kalahti huutokaupanpitäjän vasara
ovipieliin. Herrastaloissa kertoivat palvelijat, että isäntäväki oli
kaivanut hopea-astiansa maakuoppiin, sillä Görtz oli käskenyt, ettei
ainoastaan kaikki oikeat rahat, vaan yksin jalommasta metallista
tehdyt talouskapineetkin olivat vaihdettavat hätärahoihin, joten
kuningas saisi käsiinsä alamaistensa kaiken omaisuuden. Tolle
Årasson kuuli kerrottavan, ettei Tukholmassa asuvilla prinsessoilla
edes ollut riittävästi hopeakaluja ruokapöytäänsä varten ja että
kuningas itse söi rautalevyisiltä lautasilta. Autioissa pajoissa, joiden
ulkopuolella joki vapaasti virtasi mereen päin pysähtyneiden ratasten
ja avattujen sulkuluukkujen ohi, puheli hän ainoan jälelläolevan
sepän kanssa, joka oli liian vanha ja raihnainen sotaan lähteäkseen.
Siellä hän kuuli, että jos rautaa vähänkään valmistettiin, oli se heti
muutamista pussillisista hätärahoja myötävä valtiolle. Mutta
mieluimmin istui Tolle kumminkin ja lämmitteli pappiloissa, joissa
hänen raamatun ja latinantaitonsa hankki hänelle suosioita; useimpa
istuskeli pappi ja tarinoi hänen kanssaan päivännousuun saakka.
Pappiloissa kuiskailtiin, että oli kysymys riistää koulukassat ja pitäjäin
vaivaisrahastot, jopa valtion pankkikin, sotatarpeisiin, kerrottiin, ettei
ole kyniä eikä paperia millä kirjoittaa, joten virastot olivat suljettavat,
koska herrain ei käynyt pistäminen sormeaan mustepulloon eikä sillä
pöydälle kirjottaminen. Eräs harmahtunut kappalainen hänelle kertoi,
että maaherrat pantiin viralta taikka asetettiin tarkastuksen alaisiksi,
joten ei kukaan tiennyt, ketä nyt tuli totella ja kenen oli käskettävä;
pappi kertoi, kuinka hänen itsensä oli täytynyt panna panttiin
raamattunsa ja papinviittansa ja antaa sahtia seurakuntalaisilleen
ehtoollisessa viinin asemesta.
 Näin Tolle Årasson kulki pitäjästä pitäjään ja ansaitsi silloin tällöin
lantin, kun otti viedäkseen kirjeitä ja virkapapereita toisiin seutuihin.
Postimiehetkin olivat näet lähetetyt sotaväkeen ja noista
epärehellisistä kievarinpitäjistä oli tehty postinkuljettajia. Mutta nämä
eivät tätä uutta ammattiaan osanneet hoitaa, vaan turhaan heidän
ympärilleen joka päivä kokoontui äitejä ja isättömiä kysellen kirjeitä
omaisiltaan Siperian aromailta ja kaivannoista. Matkallaan
jouduttuaan Slätthögin kirkkoon sai Tolle nurkuvain talonpoikain
joukossa seisten kädellään hivellä sulttaanin kultaompeleilla kirjailtua
lahjaturkkia, joka sinne oli alttarinpeitoksi ripustettu. Kalmarin
kaupungissa joi hän veljenmaljat tykkisoturi Edstedtin kanssa, joka
äsken oli mennyt naimisiin erään palvelustytön kanssa, vaan joka
itsekään ei ollut mikään mies, vaan valepukuinen aatelinen neitsyt
Stålhammar. Visingsössä pelasi hän noppapeliä repaleisten
venäläisten sotavankien kanssa ja Karlshamnissa painiskeli hän
puolalaisten, armeenialaisten ja juutalaisten kanssa ja tempoi noita
juhlallisia turkkilaisia velkojia turpaanintupsusta. Hän vietteli heidät
viiniäkin juomaan, mutta iski sitten katukiviin pirstaleiksi tuon
tahratun lasin. Lundissa hän aseellisten ylioppilasten joukossa
kuunteli professori Ihren kapinallista puhetta ja ampui professori
Rydeliusta, joka saapui tuota myrskyä asettelemaan. Siten
risteiltyään halki puolen valtakunnan saapui hän vihdoin Göteporiin,
johon kuningas läpimatkalla oli pysähtynyt merirosvo Gatenhjelmin
vieraaksi, asuen hänen talossaan Stigebergstorin varrella. Tomuisena
ja janoisena istahti Tolle Årasson Dorotea Ekin kahvilaan, jossa
porvarit itkien ja nauraen parastaikaa toisiaan syleilivät ja kertoivat,
että Madagaskarin kauheat merirosvot olivat saaneet luvan saapua
kuudellakymmenellä täyteen lastatulla kaappaaja-laivalla Göteporiin
ja asettua sinne lakastuneita elinkeinoja virvoittamaan. Silloin hän ei
enää malttanut ääneti pysyä, vaan ilmaisi itsensä ja kertoi sekä
ruotsiksi että latinaksi, mitä hän oli kokenut matkoillaan. Pian hän
huomasi, että pari miestä, jotka kaulustat pystössä istuivat aivan
hänen vieressään, vaikenivat ja rupesivat hänen puheitaan
kuuntelemaan, ja siitä hän kävi vielä yhä avomielisemmäksi.

— Nyt saavat ruotsalaiset maistaa rautahansikasta selvemmin kuin

ennen koskaan, — virkkoi hän, katsellen läpikuultavia kynsiään. —
Kuningas on taistellut kaikkia kansoja vastaan ja nyt hän kääntyy
omaa kansaansa vastaan. Mitenpä tämä ilve muuten saattoi
päättyäkään? Mutta kamaloita aavistuksia kuiskaillaan ympäri maan.
Häneltä ei jää poikaa. Mitenpä sellaiselta mieheltä jäisikään lasta?
Neuvosherroilla on jo pöytälaatikossaan englantilaisenmallisen,
perustuslaillisen hallitusmuodon suunnitelmia. Me emme keltään
muulta kuninkaalta aijo kärsiä sitä, mitä nyt olemme kärsineet.
Kenties huomenna… kenties tänä iltana, meidän tätä tarinoidessa,
joku iloinen pyssymies istuu hiiloksen ääressä ja sulattaa lyijyä
valinkauhassa… Kenties hän juuri nyt kaataa kuulavormuun sen
raskaan pisaran, joka ikipäiviksi on uneen uuvuttava sankareista
suurimman.

Eräs kauppias, jo sangen vanha mies, jonka hapset olivat valkoset

ja silmät surumieliset, taputti häntä olalle:

— Me ihmiset arvostelemme kaikkia sen mukaan, miten omia

haavojamme kihelmöi, mutta sallikaa nyt vanhan miehen puhua.
Vaikkei meidän kova rautakuninkaamme olisi koskaan syntynyt,
olisivat yhä mahtavammiksi paisuvat naapurimme ruvenneet
paloittelemaan Ruotsin valtakuntaa… Verkalleen, vähitellen joka
vuosi, olisivat lapsemme ja lapsenlapsemme tinkineet ja nöyrtyneet
ja luopuneet maakunnasta toistensa perästä. Isänmaamme ei olisi
koskaan päässyt rauhaan, ei koskaan kunniakkaaksi. Olisi ollut
häpeällinen tuo näytelmä, kun olisi ollut nähtävänä kahlehdittu
jalopeura, jonka verta verkalleen juoksutetaan pieniin sormustimiin!
Tahdonpa niinollen kernaammin yhdellä kertaa nähdä taivaanrannan
leikkivän ja nähdä miehen seisovan meidän edessämme. Koska käski
hän meidän uhrata enemmän kuin hän uhrasi itse? Eikö hän ole
nähnyt nälkää ja vilua ja nyt on meidät jo voittanut aavistus, että
hän myöskin on meidän kanssamme kaatuva.

Tolle Årassonin ääni värähti. Hän ei tahtonut teeskennellä, vaan

aina hänestä tuntui, että se, joka viimeksi puhui, oli oikeassa.

— Jos en pitäisi vapauttani ja kunnollista vuodetta suuressa

arvossa, hiipisinpä kuninkaan jälkiä niitä suudellakseni Norjan
lumituntureilla. Kohta voi se jo olla myöhää, luoti voi jo olla valettu…

Samassa kuin hän oli lausunut nämä sanat, nousivat, keskenään

merkin annettuaan, nuo molemmat miehet, jotka hänen vieressään
olivat istuneet. Tolle pelkäsi soturintakkia niin kovin, että hän
kalpeni, kun hän huomasi kiiltäviä messinkinappeja heidän väljäin
kauhtanain alla.

— Kas niin, poikani! — huudahtivat he hänelle ja taluttivat hänet

käsivarsista vankinaan ulos. — Koska niin kauniisti osaat puhua, ei
liene liika vaatimus, että sinulle annetaan paikka siellä läheisyydessä,
missä luoti vinkuu… Nytpä saimmekin oikein kelpo saaliin. Me
olemme värvääjiä, ymmärtääkö herra sitä… niin, ymmärrät? No, siis
marssitaan Norjaan!

— En ole koko elämäni pitkään toivonut muuta, kuin päästä

sotamieheksi! — vastasi hän heti niin pehmeästi ja ystävällisesti,
mutta samalla varmasti, että hän itsekin uskoi sanansa. —
Tipauttakaapa kauniisti värväysrahat hattuuni!
 Siten täytyi hänen vihdoinkin pukeutua tuohon siniseen takkiin,
jota hän niin pelkäsi, ja joka päivä sai hän taas huomata uusia
tapahtumia siinä maassa, jossa aura ennen tyyneesti oli piirtänyt
vakoaan peltoon. Tuskin ehti hän kappaleen Strömstadista
eteenpäin, kun hän huomasi suuria kaleerilaivoja kuivalla maalla. Ja
hänet itsensä valjastettiin keulan eteen yhdessä talonpoikain ja
hevosten ja härkäin kanssa vedättämään laivoja kahden ja puolen
peninkulmaisen kannaksen poikki Idevuonoon. Tuuma tuumalta
vedettiin laivoja telakkatietä ja risukoita myöten, öisin vedettiin
tervasten tuohusten valossa, päivällä heinäkuunauringon
paahteessa. Pikkunen mies, ruskahtavaan samettitakkiin puettuna,
päässä tuuhea tekotukka ja kengissä leveät kultasoljet, kulki
edestakasin vetäjäin joukossa heitä rohkasten. Se oli Emanuel
Svedenborg, hänen toimekseen oli Polhem jättänyt tuon omituisen
tuumansa suorittamisen. Kun hän näki Tolle Årassonin, varjosti hän
kämmenellään heikkoja silmiään ja virkkoi:

— Siinäpä on lihavin ja kukoistavin mies, minkä moneen vuoteen

olen nähnyt. Mutta, hyvät korpraalit, elkäähän häntä sentään liiaksi
rasittako, näettehän sen heti, ettei hänellä mitään voimia ole
jäsenissään.

Ne oli ensimmäiset säälin sanat, jotka Tolle kuuli, sittenkuin hän

Upsalassa oli kilistänyt toveriensa kanssa, ja kohta oli hän valmis
silmät kyynelissä ojentamaan pyöreähkön kätösensä jo kerjäämään.

— Minä olen haaksirikkoutunut raukka, — kuiskasi hän, sekottaen

puheeseensa oppinutta latinaakin, — siunaisin ja kiitteleisin, jos
saisin hyppysellisen nuuskaa.

— Nuuskata on toista ja toista on ruunua palvella, — vastasi

Svedenborg vakavasti ja meni tiehensä, vaan jo samana iltana, kun
iltavaihtoon soitettiin, tuli hän takasin nuuskarasia kourassaan.

— Tuossa, ota koko rasia, mutta elä siitä sen enempää puhu! —
kuiskasi hän, ja katosi taas kuin outo kulkija, jonka ohi maantiellä
pikimmittäin kuljetaan.

— Ihmiset ovat hyviä, ajatteli kohta Tolle Årasson ja koetti tyytyä

kohtaloonsa. Pian oli hän kumminkin menettänyt viimeiset, säästetyt
vaskijumalansa ja nuuskarasiakin oli jo tyhjä, — niillä oli hän silloin
tällöin lahjonut korpraalit, saadakseen hiukan pitempään nukkua
aamusilla. Ja silloin hänestä kohta tuntui, että ihmiset ovat pahoja.

Kun vihdoin viimeinen laiva, kultanen voitonjumalatar

keulakokassaan, lipui Idevuonon tummaan veteen, komennettiin
hänet taas marssimaan. Useita vieraita ja kotimaisia upseereja yhtyi
vähitellen joukkoon ja talosta taloon kulki tuo pitkä jono maan
viimeisiä, sotaväkeen kirjoitettuja poikia.

Silloin tapahtui eräänä päivällisaikana muutamassa kievarissa, että

Tolle Årasson istuen nukkui liiterin takana hattu polvellaan. Kun
rumpu taas pärähti ja hän heräsi, oli hatussa kirkas, puhdaskultainen
talari ja kokoonkääritty paperi.

Se oli odottamaton näky, joten hän hieroi silmiään ja ihmetteli,

että näkikö hän unta. Hän koputteli rystäillään rahaa ja punnitsi sitä
kädessään. Vihdoin avasi hän paperin ja luki:

— Tistedalissa, Myllärintuvan luona, on riippuoksainen Koivu, jota

kutsutaan Kynttilänjalaksi, sillä siinä on kolme Haaraa yhdestä
Rungosta. Jos Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa vihollisten
Luodeista kaatuu, saat samana yönä nähdä sen Ihmeen, että löydät
Kukkaron, jossa on 50 Tukaattia, Mullasta Kynttilänjalan Juurelta.
 — Tämän kirjeen on joku ulkolainen piru kirjoittanut! — huudahti
Tolle Årasson melkein valittaen ja repi paperin pieniksi palasiksi,
jotka hän ympärilleen sirotti. Hän potki multaa niiden päälle ja polki
niitä. Sitten pisti hän kultatalarin housuntaskuunsa ja oli lähdössä
toisten luo; mutta tuskin oli hän pari askelta astunut, kun hän
pysähtyi, tempasi raivokkaasti rahan taskustaan, ikäänkuin se olisi
häntä polttanut, ja viskasi sen kauas suolle.

Kun hän sitten oli nostanut laukun selkäänsä, rupesi marssimaan,

kasvoillaan entinen, iloinen hymynsä, ikäänkuin ihmetellen tässä
maailmassa yhtä ja toista, joka kumminkin kaikki oli hänelle aivan
yhdentekevää. Mutta seuraavana yönä näki hän unta tuosta
Valkosesta koivusta ja sen kolmesta, korkeasta haarasta.

Metsäiset tunturinharjat kävivät yhä sumuisemmiksi, tiet yhä

jyrkemmiksi, ruoanlaittajain padat yhä tyhjemmiksi, mutta mitkään
rasitukset eivät saaneet punaa kalpenemaan Tolle Årassonin
pyöreiltä poskilta. Saappaat hajosivat repaleisiksi hänen jalkoihinsa,
vaan ruunun housut, jotka nälkäistä sotajoukkoa varten olivat
teetetyt, olivat hänelle niin ahtaat, että hänen niitä vatsan kohdalta
täytyi jatkaa nuoralla. Hänen lihavuutensa ja kiiltävät kasvonsa
ärsyttivät hänen tovereitaan, joten he uhkasivat pieksää hänet,
mutta kun hän myöskin oli päätään pitempi kaikkia muita, ei
sittenkään kukaan uskaltanut häneen koskea.

Vaikkei hän siitä kenellekään puhunut, mietti hän aamusta iltaan ja

aprikoitsi, mitähän tuo merkillinen kirjoitus saattoi merkitä. Miksi
tahtoivat pahat ihmiset valita juuri hänet aseekseen? Muuten hän ei
voinut asiata selittää. Ja kun tuo tomuinen joukko vihdoin saapui
pääleiriin Tistedaliin, jossa telttoja oli pystytetty ja havumajoja
rakennettu, pysähtyi hän äkkiä ja, tietämättä itsekään mitä hän teki,
osotti hän sormellaan suurta koivua, josta lehdet jo olivat pudonneet
pois.

— Koivu, koivu, tuossa se on! Se on Kynttilänjalka, minä tiedän

sen… Sen nimi on ihan varmaan Kynttilänjalka…

— Täällä sulla ei ole puheenvuoroa, totella vain sinun tulee! —

vastasi korpraali ja asetti hänet heti riviin reunamieheksi, sillä
tarkastuksen piti alkaa.

Kun korpraali samassa tarttui hänen käsivarteensa, siirtääkseen

hänet paikoilleen, tunsi hän, että jäntereet olivat aivan pehmeät. Ja
kun hän näki tuon rotevan miehen horjuvan käsissään, virkkoi hän:

— Tuon olisimme kernaammin voineet jättää kotiin. Hänessä on

kaikki haprasta ja pehmyttä.

*****

Eräänä marraskuun päivänä pysähtyi yksi sotaväenosasto

muutamaan vuorensolaan; kello kävi vasta kolmea, vaan siltä oli jo
hämärä. Arojen paahtavan päivän ruskeiksi polttamina ja
turkkilaisten tupakkimassia vielä käyttäen katselivat monet
vanhentuneet upseerit tätä talvivaltakuntaa, jonka metsäisissä
sydänmaissa sotajoukko nyt marssi uusia seikkailuja kohden.
Vangiksisaadut sissit kertoivat kummia juttuja noidista ja jättiläisistä
ja miehenpituiset, rotevakasvuiset naiset, joilla oli pellavankellervä
tukka, tulivat öisin leiritulien äärille ja surmasivat kirveillään nukkuvia
ruotsalaisia.

Lunta satoi ja vuorenseinämäin välitse loi aurinko kellahtavan

valon tunturinrinteellä kasvavaan vaivaismetsikköön ja ulkoneviin
kalliosärmiin.

Siellä seisoi kinoksessa täysiaseinen sotajoukko kalpeita

viisitoistavuotiaita poikasia, puolikasvuisia lapsia. Pienikasvuiset
länsigootilaiset, joilla oli terävät nenät ja pälyilevät silmät,
kuiskasivat toisilleen:

— Kuningas kuuluu sanoneen, että jos emme tahdo nähdä nälkää,

saamme näistä Norjan vuorista kiskoa ravintomme…

— Kiskokaamme siis, — vastasivat smoolantilaiset pitkäveteisesti

ja vaikeroiden.

Taalalaiset ja bohuslääniläiset nojautuivat synkkinä

pyssynpiippuihinsa, mutta Södermanlannin pataljoonat rupesivat
napisemaan. Silloin pysäytti Rutger Fuchs hevosensa ja asettui
heidän rintamansa eteen. Hänen toinen jalkansa oli vinosti
jalustimessa, sillä Gadebuschin luona, jossa hänet kannettiin
taistelutantereelta, oli häneltä pyssynluoti murskannut sääriluun.

— Hävetkää, sörmlantilaiset! huusi hän Skoonen murteella. — Jos

ette saa ruunun leivän jatkoksi vielä särvintä, rupeatte te heti
napisemaan. Te näytätte kaikki alakuloisilta, vaan nyt juuri miehuutta
ja urheutta kysytään, sillä sen teille sanon, että koskaan eivät
Ruotsin miehet saa sellaista sankaria palvella, kuin kuninkaamme on,
ja mielelläni minä ainakin hänen tähtensä vereni vuodatan. Katsokaa
minua! Miksi minua kutsutaan? No, sanokaa pois!

— Rikkaaksi Fuchsiksi, — vastasivat soturit kaikki, ja heidän

piirteensä kirkastuivat.
 — Niin, se on totta. Minua on kaiken ikäni kutsuttu rikkaaksi
Fuchsiksi… Mutta arvatkaapas, mitkä minun rikkauteni ovat? Se, joka
voi astua esiin ja vastata, saa kaksi vaskirahaa.

Ei kukaan astunut esiin.

Silloin otti Fuchs taskukirjansa rintataskustaan, selaili sitä ja piti

seuraavan puheen:

— Mitä hittoja se rikkaus oikeastaan merkitsee? Eihän se ole

muuta kuin kirjaanpanotapa, pojat! Uskotteko, että kaikki omaisuus
kantaa korkoa? Koettakaapas! — Kuunnelkaa nyt mitä luen. Velkoja:
ei ensinkään. Siinä on rikkauteni toinen puoli. Sitten on meillä
Schlippenbachvainajan yönuttu… Oletteko kokonaan unhottaneet
kelpo Schlippenbachin, entisen överstinne, joka testamentissaan jätti
mulle sekä yönuttunsa että rykmenttinsä, kaikki mitä hänellä kalliinta
omaisuutta olikaan tässä maailmassa? Tuo yötakki on mulle niin
kallis, etten sitä tahtoisi myödä vähemmästä kuin viidestä
tuhannesta talarista. Silloin sillä onkin tietysti juuri tuo arvo. Siis,
kuulkaa. Omaisuutta:

Schlippenbach vainajan yönuttu, viisituhatta talaria,

Södermanlannin rykmentti, kymmenentuhatta talaria, rakas
eukkoni Kreeta, joka on kotona, seitsemänkymmentätuhatta
talaria, Koirani, jonka toin Holsteinista, tuhat talaria,
Kapakkani, Kultanen aasi, kaksituhatta talaria.

Piru vie, se on kaikki halpaan hintaan arvioitua, mutta siinä onkin

sitten kaikki mitä mulla on. Tiedättekö, missä kapakkani, Kulta-aasi,
on?

— Se on varmaankin överstin sotateltta! — vastasivat soturit.

 — Niin on, juuri se! Siinä kapakassa saa kuka tahansa eineen
ilmaseksi, sillä siellä ei ole muruakaan saatavana. Laskekaamme siis
yhteen. Tuloja yhteensä: sata ja kuusikymmentäkahdeksan tuhatta
riikin talaria. Mutta kun velkojen olemattomuus tekee toisen puolen
rikkauksistani, niin on kai sekin puolisko
sadankuudenkymmenenkahdeksan tuhannen arvoinen. Siis on mulla
todistettavasti kolmesataa kolmekymmentäkuusi tuhatta riikintalaria.
Näettekös pojat, tämä kaikki on sitä, jota Görtz kutsuu finanseiksi, ja
sitä on hyvä osata, ymmärrättekö sen. Oppikaa vain pitämään kirjaa
ja oikein arvioimaan kaikki, silloin saatte nähdä, että tekin olette
sangen rikkaita, ja silloin teidän ei ole tarvis olla allapäin, vaikka
vatsa vähän kuriseisikin.

— Eläköön, eläköön rikas Fuchs! — niin kaikui nyt rivejä pitkin,

mutta samassa lensivät kaikki säilät huotristaan. Pyssymiehet tekivät
kunniaa ja rummut rämähtivät. Tunturin seinämälle kuvastui
korkean, ontuvan miehen suuri kuva. Se liikkui seinää pitkin, päässä
pyöreä karvalakki ja kädessä kyhmyinen sauva.

Se oli kuningas.

Hän tuli mäntyjen lomitse henkivartijainsa seuraamana; nämä

astuivat pitkänä rivinä, miekat paljaina, ja taluttivat hevosiaan. Itse
hän eellimmäisenä käveli ja polki tietä hankeen. Hänen arpiset ja
suljetut kasvonsa olivat päivänpaahteesta ja pakkasesta vuosien
kuluessa käyneet tummahtaviksi ja kulmakarvojen välissä oli syvä
poimu. Kun hän pisti karvalakkinsa käsivartensa alle ja joka taholle
vastasi tervehdyksiin, satoi lunta hänen kaljulle päälaelleen. Päälliköt
kokoontuivat vähitellen hänen ympärilleen ja henkivartijat hakkasivat
miekoillaan muutamia kuusenoksia ja levittivät ne kinokselle. Koko
ajan seisoi kuningas paljain päin lumituiskussa ja harmautuneet ja
ohimoilta pystyynkääriytyneet hiussuortuvat muuttuivat vähitellen
seppeleeksi, joka oli kuin palmikoitu huurteisista lehdistä. Hän käski
soturien panna pyssynsä kokoon ja sytyttää nuotiotulia, mutta
soittajat asetti hän vuorenrinteelle, käskien heidän soittaa
päivänlaskuun saakka.

— Norjalaiset ovat urheaa väkeä, heitä vastaan täytyy aivan

puskemalla tapella, — virkkoi kuningas. — Miehet sellaiset kuin
heidän Kruse ja Kolbjörnsen olisivat, kun kerran kaatuvat,
haudattavat kultasiin arkkuihin.

Marski Mörner vastasi:

— Olemme juurikaan saaneet kiinni muutamia norjalaisia sissejä,

jotka ovat pensaikossa vaanineet ampuakseen teidän
majesteettinne. Hirtämmekö heidät?

— Elkää. Antakaa heille tukaatti mieheen palkkioksi

hukkaanmenneestä ajasta ja kieltäkää heitä tästälähin ryhtymästä
käskyttä soturien tehtäviin.

Mörner laski äänensä matalammaksi.

— On olemassa muitakin, vielä korkeampia sala-ampujia. Sain

äsken rovasti Brenneriltä kirjeen, jossa kerrotaan uusista
salahankkeista ruunua ja henkeänne vastaan. Jos häntä saisi uskoa,
seisoisi vaarallisia vihollisia juuri tässäkin, tuskin viiden kyynärän
päässä.

— Seisokoot vain, jos eivät suvainne istua. Sota-aikana ei ole

tilaisuutta ruveta tutkimaan.
 Mörnerin palvelija, kääpiö Luxemburg, toi nyt vesipullon. Kun
kuningas oli juonut, ojensi hän kääpiölle kiiltäväksi kuluneen
katajasauvansa, ikäänkuin pelotellakseen tuota pientä miestä, ja
virkkoi:

Eräs turkkilainen on mulle ennustanut, että minun tulee varoa

itseäni narreilta. Koetappas nyt sinä, tokko minua pelottaa.

Luxemburg otti katajasauvan käteensä ja soitteli sitä kuin muka

kitaraa sekä heläytti ranskalaisen lemmenlaulun.

Silloin astui Mörner lähemmäs kuningasta ja kuiskasi:

— Miehistö näkee nälkää.

— Kylläinen soturi tekee huonosti tehtävänsä.

— Mutta nälistyneeltä soturilta putoo pyssy kädestä.

— Kun sulatetaan lunta, saadaan vettä. Kun pureskelee

kuusenhavuja, voi nälän helposti saada vaikenemaan moneksi
tunniksi.

— Täällä on toki kansa meidän silmäimme edessä… mutta siellä

kotona… Papit kuuluvat saarnastuoleista aivan julkisesti rukoilevan
Korkeimman kostoa. He arvelevat, että kun nyt Jumala on
ruotsalaiset masentanut ja antanut merkin, että heidän valtansa on
paloiteltava, taistelee teidän majesteettinne ainoastaan oman
kunniansa puolesta.

— Onko heidän kunnia ja minun kunnia sitten muuttuneet eri

asioiksi? He niskottelivat ensiksi, minä vastasin. Nyt tahdon pakottaa
heitä kestämään viimeisiin asti. Eikö se tapahdu yhtähyvin heidän
kuin minun vuoksi? He väittävät, että minä kiusaan Jumalaa. Minä
väitän, että minä tottelen Jumalaa. Sen sanon kuninkuuteni nimessä!
Sen sanon totuuden nimessä, sen vannon! Kuka on tässä tuomarina?

Näin sanoen pani kuningas taas karvalakin päähänsä, nosti

pystöön takinkaulustan, sekä laskeusi niin rauhallisesti makaamaan
kuusenoksille, kuin jos hänellä ei yhtään vihamiestä olisi ollut
maailmassa.

Düker antoi kovalla äänellä käskyjään upseereille. Mörner nukahti

istuvaltaan, nojautuen hongan kylkeen; hän ei jaksanut enää
kuunnella pienen Cronstedtin sukkeluuksia ja hiljainen Stjernroos,
joka oli käynyt vakoilemassa, palasi leiriin lammasnahkaturkkiin ja
puukenkiin puettuna, selässä tyhjä nassakka. Kuningas jo
liikahtamatta nukkui, ajattelematta kirjeitä ja uhkauksia. Hän oli
uskonut henkensä sotilaittensa suojaan.

Mutta kaksi silmää häntä seurasi: Tolle Årasson, joka edellisenä

päivänä oli pistetty Södermanlannin rykmenttiin korpraaliksi ja
halonhakkaajain päämieheksi, ei voinut olla ulontamatta katsettaan
nukkuvista miehistään. Rikkaan Fuchsin sanat hänen mieltään vielä
pitivät vireillä.

— Voisinhan ehkä minäkin pitää tuollaista talouspäiväkirjaa, —

ajatteli hän. — Viisikymmentä tukaattia on maassa
Kynttilänjalkakoivun juurella!

Hän tuijotti kirkkailla ja ystävällisillä silmillään niin tiukasti

kuningasta, ettei hän huomannut, kun rikas Fuchs tuli aivan hänen
viereensä.
 — Mikäs miestä vaivaa? — virkkoi Fuchs ja taputti hyväntahtoisesti
häntä olalle. Tässä on käskykirje vietävänä Tistedaliin, nyt meidän
näet on hyökättävä Fredrikstenin linnaa vastaan sitä sytyttämään.
Ota kaksi miestä mukaasi ja tukun tulisoihtupäreitä tietäsi
valaistaksesi… ja juokse rutosti! Se, jolla on nahkansa alla niin
runsas ruokasäkki kuin sulla, ei tarvitse maata nuotiotulilla eikä
syödä kuin joka kolmas yö, jos hän vain oikein osaa käytellä Jumalan
antamia lahjojaan.

Tolle Årasson lähti kahden sotamiehen seuraamana metsään päin,

mutta vielä kaukaa kääntyi hän kuusien lomitse katselemaan
kuningasta.

Kun hän aamun sarastaessa saapui Tistedalin kylään, pysähtyi hän

Kynttilänjalkakoivun alle ja pisti siellä viimeisen tervaksen maahan,
palava pää alaspäin.

— Olen laajalti maata kiertänyt tutkiakseni ja oppiakseni, — virkkoi

hän sotamiehille. — Olen tavannut sekä hyviä ihmisiä että pahoja.
Ovatkohan puutkin ja eläimet hyviä ja pahoja? Aina murkinalomalla,
kun olen halonhakkaajain päällikkönä ollut, olen laskeutunut
nukkumaan tämän koivun alle, vaan en silmäntäyttä unta ole saanut.
Kirous sitä puuta seuraa. Katsokaa, tuohon oksaan, ylös, olen iskenyt
kirveen. Vielä tulee aamu, jolloin tuolla kirveellä käyn tämän puun
rungon kimppuun.

Hän seisoi liikahtamatta ja katseli maahan pistämäänsä

tervaspuikkoa.

— Hyviä ihmisiä ja pahoja, sanoin… En ole koskaan nähnyt miestä

uljaampaa, kuin on meidän suuri kuninkaamme, mutta kuta
kauemmin hän elää, sitä ankarammaksi ja kovemmaksi hän käypi.
Hän ei sääli enää ihmisten eikä eläinten kärsimyksiä. Ei
tuskanhuudahtus voi saada häntä edes päätään kääntämään.
Hänelle on tullut talvi ja sen mukana hitaasti edistyvä kuolema.
Kuinka olisimmekaan häntä surreet ja itkeneet, jos hän olisi saanut
kaatua nuoruutensa keväänä! Ei mikään aika olisi voinut kehua
omistaneensa suurempaa eikä puhtaampaa nimeä, kuin hänen
nimensä silloin oli. Katsokaa tuota tervaspuikkoa, miten hitaasti se
sammuu, miten se savuaa ja käryllään turmelee ilman… Miks'ei
pienellä kädenliikkeellä hiukan painauteta puikkoa syvemmälle
maahan, syvälle, äkkiä, odottamatta, niin että se vielä hehkuvana
uppoaisi multaan…

Sotamiehet eivät häntä ymmärtäneet, vastasivat vain:

— Kunhan ei mitään pahaa tapahtuisi rakkaalle kuninkaallemme!

Tolle astui jo pari askelta seuratakseen miehiään, mutta

Kynttilänjalka-koivu levitti ikäänkuin vaatien oksansa hänen ylitseen
ja hän jäi siihen seisomaan itsekseen puhellen:

— Kuka aikoo mitään pahaa? Tolle Årasson tarttuu pyssyynsä,

hän, tuo halveksittu, tuo hyljätty, joka on saanut kulkea talosta
taloon ja kerjätä armon leipää. Hän tarttuu pyssyyn ja asettaa
sormensa liipasimeen. Tuo laukaus on kutsuva kokonaisia kansoja
sovintoon. Vaikka kaikki Fredriksstenin kanoonat sinä yönä jyriskööt,
ei kukaan ole niitä kuuleva. Sotamiehistä tuntuu että luonto on niin
hiljaista kuin syrjäisen tunturijärven jäällä. He kuulevat vain tuon
yhden, ainoan laukauksen. Se on kajahtava yöstä yöhön, päivästä
päivään, niinkauan kuin ihmisiä asuu maan päällä. Ja kun sitten olen
kaivanut esiin nuo viisikymmentä tukaattia, menen kenraalien luo ja
viskelen kultarahat heidän hattuihinsa ja tekotukkiinsa ja huudan:
Tänne käsiraudat, herraseni, — siinä teille juomarahoja vaivoista.
Juokaa muistokseni maljallinen väärentämätöntä viiniä! Minä olen se
mies, joka on hänen majesteettinsa kuninkaan ampunut! Teistä ei
kukaan puhu mutta niin kauan kuin hänen nimensä elää, elää minun.
— Ja silloin käsiraudat ruuvataan kalvosiini. Minut asetetaan
pyövelinkärryille ja niin ajetaan Tukholmassa Götkatua ylöspäin
mestauspaikalle, vaan ei ole yhtään ikkunaa, ei yhtään porraskiveä,
ei kattoa, jossa ei olisi mustanaan uteliaita, jotka tahtovat nähdä
Tolle Årassonin. Ja herrastaloissa, joissa minua syötettiin
kyökinpöydältä, ja pappiloissa, joissa kumarrellen olin anonut
kupillisen olutjuustoa, huudahdetaan: Tuolla tuolilla istui Tolle
Årasson, tuosta piipusta poltti Tolle Årasson, tuossa rivassa piti hän
sitä samaa sormea, joka laukasi pyssyn. Upsalan ylioppilaat, nuo
ylpeät, petolliset ystävät, jotka loppuaikoinani pitivät itseään liian
hyvinä antaakseen mulle sateisena yönä yösijaa… he vanhenevat, he
käyvät valkeiksi, mutta eivät väsy koskaan kehumaan: Me tunsimme
Tolle Årassonin, me kutsuimme häntä sinuksi. — Niin tulee käymään.
Ja aina kun matkavaunut ajavat Tukholman kaupunkiin, viittaa
toinen herra toiselle ja virkkaa: Tuossa on mestausmäki. — Sen
viereiseen peltoon on satoja mestattuja haudattu, mutta hän lisää
ainoastaan: Ja tuossa lepää Tolle Årasson, tuo viheliäinen heittiö! —
Ja silloin vastaa toinen herra: Tuo kansansa vapauttaja!

Tolle Årasson kohotti käsivartensa nojatakseen siihen, mutta

samassa kun hän kosketti koivun siloiseen, kylmään tuoheen,
tempasi hän sen taas takasin kauhusta hiljaa huudahtaen.

Sotilaat kääntyivät takaperin ja pysähtyivät. Hän viittasi heille, että

he jatkaisivat matkaansa ja käveli itse perästä, mutta hän oli käynyt
kalpeaksi kuin vainaja.

*****
 Kuningas oli rakennuttanut itselleen lautavajan vallihaudan
reunalle, vuorenrinteelle, piiritettävän linnan eteen ja sinne siirrettiin
sänky, pöytä ja tuoli. Ovella ei seisonut vartioivaa sotamiestä ja se
ainoa ajutantti, joka majassa oli vahtina, oli usein poissa asioilla.
Kuningas oli voittanut entisen kammonsa yön yksinäisyyttäkin
kohtaan eikä sallinut enää passaripojan maata vuoteensa vieressä.
Päivän vaivoista väsyneenä nukahti hän väliin ulos vallille suoraan
vihollisten tykkien eteen tai vallihaudassa työskenteleväin sotilasten
keskelle. Kuka tahansa olisi pimeässä voinut hiipiä esiin ja
miekanpistolla sammuttaa hänen elämänsä. Nuo unettomat ja
tuskan täyttämät yöt, jotka hän oli viettänyt Ukrainassa
vastoinkäymisen ensi musertavan iskun jälkeen, eivät olleet häneen
muuta jälkiä jättäneet, kuin arventapaisia poimuja kulmakarvojen
väliin. Hän oli karaissut sielunsa onnettomuuksissa samoinkuin
ruumiinsa retkeilyillä. Hän ei koskaan minuuttiakaan miettinyt
uhkaavaa vaaraa, mutta hän tiesi, että se nyt riippui hänen päänsä
päällä raskaana pilvenä ja lähempänä kuin milloinkaan ja tämä tieto
hänet täytti kuluneen nuoruuden varmalla levolla. Hänen äänensä oli
kovennut, mutta tuo käskevä tyyneys sytytti nuorentavan kiillon
hänen silmäänsä. Hänen ympärilleen kasaantui pimeänä ryhmänä
kaikki kurjuus ja kaikki onnettomuudet, mitä ajatella voi, vaan
nojautuen katajasauvaansa ja usein kärsimätönnä toruen johti hän
soturien työtä.

Toisinaan katseli hän taivasta ja haki sieltä niitä tähtiä, jotka hän
tunsi, mutta kun sumu laskeusi ja pimensi seudun, sulki hän väliin
silmänsä ja laski sormillaan: — Kolmesataa…
kolmesataakahdeksankymmentä… yhdeksänkymmentä…
yhdeksänkymmentäneljä… neljäsataatuhatta riikintalaria! —
Voineeko Görtz todellakin saada niin paljo kokoon joulukuuksi. Miten
voi sotajoukon muuten pitää pystössä? Ja jokohan Görtz kahden
päivän perästä saapunee? Eikö juuri hänen odoteltavissa oleva
saapumisensa levittäne erityistä levottomuutta leiriin? Mutta minkäpä
sille tekee? Kuningas ei tuntenut katumusta eikä epäillyt, hänestä oli
tullut erakko, joka halveksi rahaa ja tavaraa. Eikö ruotsalaiset olleet
nimittäneet häntä houkkioksi ja ojentaneet kättään ottaakseen
hänen ruununsa? No niin, sen hän antoi heille anteeksi, vastattuaan
heille sopivalla tavalla, mutta viimeiseen asti tahtoi hän pitää heidät
koossa, vaikka sitten palakoon talo ja mantu. Eikö ollut se vala,
jonka hän oli sydämmessään vannonut, eikö se ollut Jumalan käsky?
Nyt ei ole velttojen aika, sellaisten, jotka tahtovat vuoteissaan
vetelehtää. Entäpä Görtzin julistus, jossa joka pitäjäntuvan seinällä
hänen kuninkaallinen nimensä komeilee petollisten lupausten alla,
joissa puhutaan rauhasta ja alamaisten parhaasta? Missä hän pitkillä
sotaretkillään oli nähnyt ruhtinasten hädän hetkenä menettelevän
toisin? Ja kumminkin, eikö heidän kansansa kutsunut heitä viisaiksi
ja hyviksi, jos he vain onnistuivat? Kun myrsky oli ohi tahtoi hän
pitää tarkastuksen ja asettaa kaikki taas oikeaan kuntoonsa.
Ankaruutta oli hän käskenyt… ei koskaan tietensä mitään väärää.
Nyt oli valloitettava Fredriksstenin linna, joka hänen edessään seisoi
tunturin harjalla harmaamuurisena ja teräväsärmäisenä sulkien tien
Norjaan. Olihan Gyldenlöwin etuvarustus jo valloitettu miekka
kädessä.

— Miekka kädessä! — Hän sulki silmänsä, kuten hänen usein oli

tapana ollessaan yksin ja toisti hiljaa nuo sanat. — He väittävät, että
minä kiusaan sinua, sinä ikuinen, kummallinen Jumala, pyhä henki,
sinua, iloni, onneni, virvoitukseni. Aina he sanovat: seisatu keskelle
tietä, jonne me seisatumme, muuten kiusaat; istu alas siihen, mihin
me väsymme, muuten emme sinua enää Gideoniksemme kutsu. —
Sinun, joka olet tuomari, sinun edessäsi nöyrryn hädässäni, minä
sorrettu syntinen. Jos olen harhaan maan päällä kulkenut, iske minut
silloin kuoliaaksi!

— Kuningas on nukahtanut vartiopaikalleen, — sanoivat soturit,

kun näkivät hänet pää kumarassa ja hattu silmillä.

Hän kuuli sen, katsahti ylös ja vastasi:

— Ei vielä!

*****

Ensi sunnuntaina adventista nousi kuningas ratsun selkään ja ajoi

sumuisen seudun läpi alas myllärintupaan Tistedaaliin. Hän oli
mieleltään raskas ja voittaakseen raskasmielisyytensä istahti hän
penkille takkatulen ääreen ruveten silmäilemään papereitaan. Siinä
oli armonanomuksia ja vanhoja kirjeitä ja ristiinpyyhityitä laskuja
aina Lundin ajoilta asti. Hänen silmänsä tarttuivat vihdoin kahteen
arkinpuoliskoon, jotka neulalla olivat toisiinsa yhdistetyt ja joihin oli
täyteen kirjoitettu hänen omaa vaikeasti luettavaa käsialaansa. Hän
luki:

— Anthropologia Physica. Kaikkien elävien luonnollinen vietti on

se, jota kutsutaan Intohimoksi eli Hyväntuntemuksen nauttimiseksi.
Hyväntuntemusta on kahdenlaista, nim. Sielun ja Ruumiin
hyväntuntemusta eli hekkumaa. Sielun hekkuma on se, jossa
ruumiilla ei mitään osaa olla voi. Mutta Ruumiin hekkuma on se,
jonka Ruumis ja samalla sielu tuntee… Ruumiin kolme osaa ovat:
Aineellinen luomus, jonka kautta ruumiin Muoto ja sen ulkonaiset ja
sisälliset osat muodostuvat; Juokseva Materia, johon kuuluu Veri ja
mitä sen yhteydessä on; ja aineellinen Spiritus taikka Henki, joka on
hienoin osa aineellista oliota, on voima ja elämä itse veressä ja saa
elämän ja tunnon itse elävältä hengeltä tai Sielulta, sekä vaikuttaa
sitä samaa koko ruumiissa. Tämä häviää myös itsestään, niinpian
kuin jokin sen osa tai jäsen kuoleutuu… Syy, miksi Sielu on osallinen
molemmista päähekkumoista ja miksi Ruumis tuntee ainoastaan
lihalliset intohimot, on se, että elämä on oikeastaan Sielun
ominaisuus, jonka ruumis, joka itsessään on kuollut olio, saa Sielun
välityksen kautta… Se, mitä yleensä kutsutaan viideksi aistiksi, on
ainoastaan yksi, jota kutsutaan Tunnoksi ja on Sielun vaikutusta,
joka, jokaisen ruumiin ja sen kokoonpanon mukaan, esiintyy viidellä
eri tavalla…

Hän nousi penkiltä ja tarttui sisäänastuvan marski Mörnerin

vyöhön:

— Jos Mörner ei olisi yhtä huono filosoofi kuin hän on tarkka

taloudenhoitaja, olisi hänellä tässä vaikea pulma ratkaistavana. Ei,
elä lue mitä siihen on kirjoitettu, se on vain jotakin joutavaa, jonka
panin kokoon eräänä iltana Lundissa ollessani. Aina kun jonkun ajan
perästä katselen jotakin ajatusrakennusta, jota olen koettanut
rakentaa, huomaan, että minun tekee mieleni ruveta omaksi
vihollisekseni kukistaakseni tuon oman rakennukseni. Piileeköhän
ajattelemisen huvi juuri tuossa taistelemisessa? Hekkuma, autuus,
täydellinen tyydytys… jos se olisi elämän päämäärä, silloin olisi tuo
määrä jotakin lakkaavaa, kappale jotakin kirkasta ja kiiltävää, mutta
kuollutta ja liikahtamatonta kultaa. Miksi olisi elämä pidettävä
jonkinlaisena pohjakerroksena, ja koottava tarkotukset sen
yläpuolelle ikäänkuin kimpuksi yhteen huippukulmaan, yhteen
ainoaan pisteeseen? Miksei tehdä elämää tuoksi keskipisteeksi, josta
tarkotukset säteilevät rajattomina viivoina, puuksi, jossa on runko ja
oksat ja jonka latva ikuisesti yhä tuuheoittuu? Miksei sanota: ei ole
minkäänlaista loppumäärää, mutta tuhansia miljoonia päämääriä,
joista jokainen yksityinen vielä haaroittuu miljooniin uusiin? Kuinka
paljo suuremmaksi ei silloin jokaisen yksilön elämä muuttuisi!

Mörner vastasi:

— Teidän majesteettiinne on vaarallinen vastustaja oppineissa

väittelyissä, enkä ole koskaan kuullut armollista herraamme
kaunopuheliaampana kuin tällaisissa taisteluissa, mutta minä en voi,
niinkuin Grothusen vainaja, asettua vastaväittäjäksi. Voin ainoastaan
vastata näin: Jos elämästä määrätön joukko oksia kasvaa, silloin
myös joka hetken pienimmästä teosta on ikuinen edesvastuu…

Hän tempasi rivakasti takkinsa auki ja ojensi kuninkaalle muutamia

sinetillä suljettuja kirjeitä:

— Muistakaa, majesteetti, että halpamaisinkin ilmianto voi olla

todenperäinen ja että se voi vuosikausiksi viskata viikatemieheltä
aseen kädestä.

Kuningas tunsi jo entuudestaan nämä painokirjaimilla präntätyt

kirjeet, jotka olivat vailla allekirjoitusta ja joissa hänen lähimpiä
miehiään mustattiin ja hänelle pikaista kuolemaa ennustettiin.
Kuoleman uhkaus ei häntä huolettanut enempää kuin luodin
vinkuminen. Eikö ollut hän poikavuosiltaan saakka miltei joka aamu
herännyt valmiina ennen iltapimeää makaamaan kaatuneiden
joukossa tantereella. Hän viskasi nuo kolme kirjettä avaamattomina
tuleen ja seisoi tuossa matalassa myllärintuvassa niin tyynenä, kuin
jos tämä hänen viimeinen sotajoukkonsa, jossa oli väsyneitä ja
nälistyneitä nuorukaisia, olisi tavaravaunulla vetänyt hänelle kaikki
Euroopan ruunut.
 — Vastaa minulle rehellisesti! — virkkoi hän hetkisen ääneti
oltuaan. — Kuinka moneen voin vielä luottaa, minä en tarkoita
taistelussa… vaan jos kaikki käy meitä vastaan.

— Täytyykö minun vastata? Käskettekö?

— Käsken. Moneenko voin vielä luottaa?

— Ette yhteenkään.

Rummut pärisivät tuvan ulkopuolella, jossa joukot marssivat

jumalanpalvelukseen ja Hultman astui sisään virkkaen:

— Saan alamaisuudessa ilmoittaa, että jumalanpalvelus alkaa.

Päivän teksti käsittelee herramme Jeesuksen Kristuksen ratsastusta
Jerusalemiin.

Kuningas pesi nyt noen kasvoiltaan ja käsistään ja puki päälleen

aivan uudet, siniset vaatteet ja uudet hirvennahkaiset hansikkaat.
Sillaikaa kuin Hultman pani puuterijauhoja hänen tukkaansa, joten
se muuttui valkoseksi kuin vanhuksen pää, nojasi kuningas toista
jalkaansa takan vieressä olevaan halkoläjään ja virkkoi aivan hiljaa
ikäänkuin pääasiallisesti itsekseen:

— Se teksti on mulle rakas… Mutta kansa levitti vaatteita tielle ja

toiset leikkasivat oksia puista ja sirottivat niitä tielle. Ja kansa, sekä
ne, jotka hänen edessään kävivät, että ne, jotka jälessä kulkivat,
huusivat ja sanoivat: Hosianna, Daavidin poika, siunattu olkoon hän,
kuin tulee Herran nimeen. Hosiannaa korkeudessa!

— Niin, niin, armollinen herra, — vastasi Hultman melkein

kuiskaten, — niinpä huutanevat pyhätkin, joka kerran kuin
oikeamielinen, Jumalalle otollinen sankari ratsastaa sisään
taivaalliseen Salemiin.

Silloin kääntyi kuningas tulen luota ja astui ulos joukkojensa luo.

Paljain päin asettui hän Kynttilänjalkakoivun alle. Soturit, jotka olivat
tottuneet rakastamaan hänen katajasauvaansa ja tahrattua pukuaan,
tuskin hänet tunsivatkaan.

Koko päivän viipyi hän leirissä ja vasta iltamessun jälkeen, kun

aurinko rupesi mailleen menemään, ratsasti hän metsäiselle harjulle
ja vallihaudan luona olevaan lautakojuunsa.

Tolle Årasson työskenteli sotureineen ulommaisissa kaivannoissa.

Ranskalaisen Maigret'in johtamina ryömivät ruotsalaiset lapiot
kädessään eteenpäin ja askel askeleelta vierittivät he risukerppuja ja
tekovarustuksia edessään suojaksi linnasta tulevia luoteja vastaan.
Vihollisten ammunnasta soi kaiku vuoristossa kuin rautapuomien
kalke, kuin nuijaniskut maanalaisten vankilain ja holvien
rautaportteja vastaan.

Nähdäkseen tähdätä ja varoakseen äkkiarvaamatonta hyökkäystä

nostivat linnan puolustajat palavia pikituohuksia pitkien riukujen
nokkaan ja ammutut valoluodit valoivat pikaisen heijastuksensa
kallioille. Tulta ja savua tuprusi Fredriksstenin linnan muureista ja
sen valossa tunsi Tolle Årasson ruotsalaisten turpeilla peitetyn
piiritysvallin ylitse kuninkaan suuren hatun ja pienen pään.

Kaivannon pohjalla vallin varjossa tarttui hän erään kaatuneen

toverin pyssyyn ja kulki kumarassa kappaleen matkaa maavallia
pitkin lähemmäs. Vasta kun hän oli päässyt niin lähelle, että saattoi
kuulla kuninkaan sanat niille upseereille, jotka hänen vieressään
seisoivat, pysähtyi hän.
 — Ihmeellistä, — ajatteli hän. — Näiden vallien kupeilta kaatuu
joka yö joukottain sotilaita. Mistä tulee sitten tuo mahti, kun yksi
mies voi pakottaa satoja ihmisiä pysähtymään tänne ja kaatumaan,
ilman että he uskaltavat huutaa toisilleen nuo kolme yksinkertaista
sanaa: Me emme tottele!

Hän tahtoi langeta polvilleen ja pyytää anteeksi, koetti vakuuttaa

itselleen, että hänen tekonsa oli oikea, mutta hän ei sitä voinut. Hän
ei koskaan tiennyt, mitä hän itse tahtoi ja jos joku lapsi olisi hänelle
huutanut, että hänen oli viskattava pyssy kädestään pois, olisi hän
totellut ja kiittänyt neuvoa viisaaksi. Mutta kukaan ei häntä
puhutellut, kukaan ei häntä nähnyt ja hän pelkäsi vain
vitkastelevansa, jatkavansa omaa tuskallista epävarmuuttaan. Hän
veti hanan vireisiin. Hän nosti pyssyn poskelleen. Hän tähtäsi sitä
kohden, jonka puolesta hän oli nähnyt maamiestensä alttiisti
kaatuvan ja vuodattavan verensä, — mutta sormi lepäsi vavisten ja
voimatonna liipasimella.

Askeleita läheni. Se oli harmaapäinen Hultman, joka nappikengissä

ja valkoisissa sukissa ja hattu kunnioituksen merkiksi pistettynä
kainaloon läheni kallioiden yli vinkuvain tykinkuulain keskitse.
Edessään kantoi hän liinalla peitettyä tinamaljaa, jossa kuninkaan
iltaruoka oli. Vallille ehdittyään levitti hän liinan hattunsa päälle ja
asetti maljan siihen sekä kutsui kuningasta, joka söi seisaltaan ja
vähäväliä tarttui uskollisen palvelijansa nappiin, aterialle. Tolle
Årasson laski kiväärinsä alas ja kuuli kuninkaan lausuvan:

— Hultman rupee kangistumaan nivelistään niinkuin

Brandklipparen viime aikoinaan… Mutta eipä ole kukaan
uskollisemmin minua seurannut minne vain matka liekään vienyt, ja
siksi tällä paikalla nimitän hänet kyökkimestarikseni. Vuosi vuodelta
jää yhä harvempia jälelle entisajan miehistä…

— Jumala, armollinen Jumala, — huokaili Tolle Årasson ja keinui

edestakasin pyssy sylissään.

Hän näki kuinka Hultman taas poistui kuulasateeseen, näki

kuninkaan nojautuvan vallia vastaan poski nojallaan vasempaan
käteen. Kuu, joka oli täysi, kohosi selkeänä ja suurena mäntymetsän
ylitse.

Ruotsalaisia, saksalaisia, italialaisia ja ranskalaisia upseereja kuului

läheistössä keskustelevan eri kielillään ja neuvottelevan, kuinka he
saisivat kuninkaan alas vaaralliselta paikaltaan. Maigret, joka nyt
myös oli siihen saapunut, veti häntä hiljaa takista ja virkkoi:

— Tämä paikka ei ole teidän majesteettianne varten…

Räjähdyskuulat ja pyssynluodit eivät arastele kuningasta sen
enempää kuin halvinta sotamiestä.

Silloin kohotti Tolle Årasson taas pyssyn käteensä. Vaan hän

viskasi sen maahan niin että se laukesi ja laukaus häipyi vihollisen
ammunnan paukkeeseen.

— En koskaan! — sopersi hän. — En koskaan! Ruotsissa syntynyt

mies sitä ei ikinä voi tehdä, vaikkapa olisi odotettavissa
viisikymmentä tukaattia Norjan joka koivun alla! Parempi sitten
lähteä karkuun tai kaatua itse. Mitä minä tukaateista… Hänen
henkeäänhän tavottelin… ja sitä en voi riistää. Sen voisin vasta
unissani tehdä. Eikö ole täällä muukalaista ampujaa, joka voisi
nukuttautuneena ampua kuninkaan.
 Tolle Årasson ei huomannut, että kuu jo paistoi kaivokseen ja
kuvasi hänen oman varjonsa, hänen pyöreät jäsenensä ja hymyilevät
pojankasvonsa, vallinrinnettä vastaan.

— Mitä sinä täällä teet poikani? — kysyi kuningas. — Käy vain

eteenpäin, eteenpäin vihollista vastaan.

Tolle Årasson hytkähti, teki käännöksen ja alkoi marssia linnaa

kohti. Takanaan kuuli hän vielä upseerien kehottavan kuningasta
astumaan alas.

Kuningas vastasi heille:

— Elkää peljätkö!

Silloin tarttui Tolle Årasson molemmin käsin hatunliepeihinsä ja

alkoi, tietämättä enää mitä hän teki, juosta rintavarustusten ja
risukimppujen yli suoraan vihollista vastaan, suoraan eteenpäin.
Useat ruotsalaiset soturit, jotka hänen näkivät, nousivat pystöön
juostakseen jälestä ja karatakseen. Hän pysähtyi ja tyrkkäsi heitä
takasin ja joka kerran, kun hän kääntyi, tunsi hän kuninkaan, joka
seisoi valliin nojaten. Miksei hän silloin tarttunut lapioon ja ruvennut
kaivamaan? Sehän kai kumminkin oli ollut kuninkaan tarkoitus. Ei,
hän juoksi sen sijaan yhä kiivaammin, yhä sokeammin, eikä hän
lopuksi enää tiennyt itsekään, juoksiko hän totellakseen vaiko
päästäkseen pakoon. Hän haki suojaa kantojen ja kallionsärmäin
takana, mutta aina hän vain ehti yhä lähemmäs linnaa. Hänen
veltoista jäsenistään juoksi jo veri kolmesta haavasta, mutta hän ei
välittänyt noista kuumista pisaroista, jotka rannetta myöten alas
valuivat, vaan luki rukouksia ja virsiä ja nimitti itseään ikuisesti
kadotetuksi pahantekijäksi, joka oli aikonut myödä sielunsa.
 Hän saapui pienen, rikkiammutun ulkovarustuksen luo, joka näytti
autiolta, vaan kun hän kuuli norjalaisten sotamiesten äänen, piiloutui
hän suojavarustusten taa.

Muutamain askelten päässä hänestä oli rikkinäisillä rattailla

ratsastava kenttätykki, jonka ruostunut suu oli tähdätty kuninkaan
vallia vastaan. Siihen oli latingiksi sullottu hiekkaa ja vanhaa
raudanromua; seassa oli ruostuneita pyssynkuulia, joita sata vuotta
sitten joku juopunut merirosvo oli valanut, hyräillessään jotakin
kevytmielistä laulua jalkavaimolleen; oli vinoja avaimia ja
rautanauloja, jotka kauan aikaa sitten olivat pudonneet talonpojan
lahonneesta aitankatosta, ja kaiken muun keskessä oli littiin kääritty
kellonkieli, joka kerran tunturilla oli lehmänkellossa kilissyt, kun
paimentytöt karjaansa huutelivat.

Pitkät, repaleiset pilvet liukuivat valkoisina kuun ylitse ja Tolle

Årasson makasi suojavarustusten välissä verta vuotavana ja kädet
ristissä.

— Tämä on sellainen yö — sammalsi hän itsekseen — jolloin

taivas on auki ja Jumala katselee maata niin syviin ajatuksiin
vaipuneena, että ihmiset tuntevat hänen katseensa. Koettakoot
paeta… koettakoot piiloutua… olkoot viheliäisiä heittiöitä kuin minä
tai sotajoukkojen johtajia, he tuntevat sittenkin hänen katseensa…
Sankari… kuka on sankari? Se, joka pysyy kestävänä loppuun
saakka, kestävänä vastustajia ja ystäviä vastaan. Mutta sinä pilvissä
asuja, sinä olet sekä ihmisten että itsesi kostaja, ja kun sinun armosi
tuntilasi on loppuun valunut, kohotat sinä kaikkivoipaisena sormesi ja
sankari nojaa päänsä mullikkoon… ja makaa siinä sovinnon
saaneena…
 Tolle Årasson taivutti lähimpänä olevain, risuista punottujen
rintavarustusten vitsaisia siteitä syrjälle ja hän kuuli norjalaisen
konstapelin puhuttelevan sotilaita.

— Pojat, ei hyödytä enää tuhlata miehiä ja tykkejä tämän

etuvarustuksen puolustamiseen, lähdemme pois. Mutta koska tuo
vanha kenttätykki on niin rikkinäinen, ettei sitä saa täältä
poiskuljetetuksi, on päällikkö käskenyt minun laukasta sen,
ennenkuin lähdemme. Ainahan se laukaus voi ruotsalaisille jotakin
vahinkoa tuottaa, ellei vain tykki itse halkee kappaleiksi.

Puhuessaan laski hän varmasti sytyttimen kanoonalle ja kiirehti

sitten, miestensä seuraamana, nopein askelin ja laulellen linnaa
kohden.

Tolle Årasson seurasi silmillään sytyttimessä palavaa, keltasta

liekkiä, joka kiemurteli aina yhä lähemmäs ruutireikää. Hän viskeli
syrjälle risukerppuja ja multasäkkejä, päästäkseen tykin luo ja
saadakseen temmatuksi sytyttimen pois, ja hän puhui ääneensä
yölle:

— Olin aikonut tappaa tuon miehen… ja nyt tahdon pelastaa

hänet, ainoastaan siksi, että äsken olen hänet nähnyt ja kuullut
hänen puhuvan! Siten hän yhdellä katseella tekee meistä kaikista
palvelijoitaan. Järkeni sammuu, enkä voi enää ajatella.

Nyrkillään hän iski ja katkoi pajuisia vitsoja, mutta paalutus esti

häntä pääsemästä lähemmäs ja koko ajan näki hän liekin lähenevän
ruutireikää. Väliin liekki heikkeni ja ja oli sammua pois, mutta taas se
leimahti korkealle, kirkkaana ja suurena.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com