Test Bank for Interpreting and Using Statistics

in Psychological Research 1st Edition

Christopher 1506304168 9781506304168 download

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-interpreting-and-
using-statistics-in-psychological-research-1st-edition-
christopher-1506304168-9781506304168/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankpack.com
Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Test Bank for Action Research Using Strategic Inquiry to

Improve Teaching and Learning 1st Edition Rock Putman
1506307981 9781506307985
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-action-research-using-
strategic-inquiry-to-improve-teaching-and-learning-1st-edition-rock-
putman-1506307981-9781506307985/

Test Bank for Interactive Statistics Informed Decisions

Using Data 1st Edition Sullivan Woodbury 0321782593
9780321782595
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-interactive-
statistics-informed-decisions-using-data-1st-edition-sullivan-
woodbury-0321782593-9780321782595/

Solutions Manual For Intermediate Statistics Using SPSS

1st Edition Knapp 1506377432 9781506377438

https://testbankpack.com/download/solutions-manual-for-intermediate-
statistics-using-spss-1st-edition-knapp-1506377432-9781506377438/

Test Bank for Research Methods and Statistics for Public

and Nonprofit Administrators 1st Edition Nishishiba Jones
Kraner 1452203520 9781452203522
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-research-methods-and-
statistics-for-public-and-nonprofit-administrators-1st-edition-
nishishiba-jones-kraner-1452203520-9781452203522/
Solution Manual for Practical Statistics for Nursing Using
SPSS 1st Edition Knapp 150632567X 9781506325675

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-practical-
statistics-for-nursing-using-spss-1st-edition-
knapp-150632567x-9781506325675/

Test Bank for Adventure in Statistics 1st Edition Field

1446210456 9781446210451

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-adventure-in-
statistics-1st-edition-field-1446210456-9781446210451/

Test Bank for Discovering Statistics Using IBM SPSS

Statistics 5th Edition by Field ISBN 1526419521
9781526419521
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-discovering-
statistics-using-ibm-spss-statistics-5th-edition-by-field-
isbn-1526419521-9781526419521/

Solution Manual for Interactive Statistics Informed

Decisions Using Data 1st Edition Sullivan Woodbury
0321782593 9780321782595
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-interactive-
statistics-informed-decisions-using-data-1st-edition-sullivan-
woodbury-0321782593-9780321782595/

Test Bank for Statistics Informed Decisions Using Data 5th

Edition Sullivan III 9780134133539

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-statistics-informed-
decisions-using-data-5th-edition-sullivan-iii-9780134133539/
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Test Bank for Interpreting and Using Statistics in Psychological Research 1st
Edition Christopher 1506304168 9781506304168
Full link download
Test Bank
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-interpreting-and-using-statistics-in-
psychological-research-1st-edition-christopher-1506304168-9781506304168/

Chapter 2: Basics of Quantitative Research: Variables, Scales of Measurement, and an

Introduction to the Statistical Package for the Social Sciences (SPSS)

TEST BANK

LEARNING OBJECTIVES:

1. Identify and differentiate between independent variables, quasi-independent variables, and

dependent variables.
2. Present operational definitions for constructs.
3. Summarize the notions and forms of reliability and validity.
4. Classify data into appropriate scales of measurement.
5. Establish a basic SPSS spreadsheet.

Multiple Choice

1. In an experiment on group dynamics, participants are placed in a group consisting of either

three or eight people. During the experiment, group members work together to solve a puzzle.
After completing this task, participants report how satisfied they are with the other members of
their group. In this example, the number of people in the group is the variable, and
satisfaction with the other members of their group is the variable.
a. independent; dependent
b. dependent; independent
c. quasi-independent; independent
d. independent; quasi-independent
Ans: A
Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-
independent variables, and dependent variables.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: The Study
Difficulty Level: Medium

2. In a study evaluating the effectiveness of mathematics practice on statistics exam scores, a

researcher has one sample of individuals practice mathematics problems, and a second sample is
given a lecture about the mathematics involved in statistics. For this study, what is the dependent
variable?

1
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

a. the mathematics lecture

2
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

b. the statistics exam scores

c. the individuals given the mathematics practice problems
d. the students
Ans: B
Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-
independent variables, and dependent variables.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: The Study
Difficulty Level: Medium

3. The dependent variable:

a. varies as a direct function of the number of participants in an experiment
b. is the variable that is controlled or manipulated by the researcher
c. is observed and measured in response to an independent variable
d. keeps changing and should be eliminated from experimental studies
Ans: C
Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-
independent variables, and dependent variables.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: The Study
Difficulty Level: Easy

4. The variable that is controlled (manipulated) by the researcher in an experiment is called the
variable.
a. independent
b. quasi-independent
c. continuous
d. dependent
Ans: A
Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-
independent variables, and dependent variables.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: The Study
Difficulty Level: Easy

5. Variables that cannot be directly assessed but must be inferred in some way are called:
a. operational definitions
b. continuous variables
c. discrete variables
d. constructs
Ans: D
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Variables
Difficulty Level: Easy

3
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

6. Self-esteem, wind speed, and resting heart rate are each an example of a(n):
a. variable
b. construct
c. operational definition
d. nominal measurement
Ans: A
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Variables
Difficulty Level: Medium

7. The specification of precisely how a variable will be measured in a research study is called:
a. a construct
b. an operational definition
c. a scale
d. an ordinal measurement
Ans: B
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Operational Definitions
Difficulty Level: Easy

8. Which one of the following terms best illustrates an operational definition?

a. punishment—harsh or injurious treatment for an offense
b. learning—acquiring knowledge or skill
c. thirst—18 hours without access to water
d. anxiety—state of being uneasy, apprehensive, or worried
Ans: C
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Operational Definitions
Difficulty Level: Medium

9. When you define “stress level” as the amount of cortisol (a stress hormone) in the human
body, you are:
a. formulating a theory about stress
b. developing a research hypothesis
c. operationally defining the term stress
d. doing a naturalistic study of stress
Ans: C
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Operational Definitions
Difficulty Level: Medium

10. Which of the following single words best describes the notion of measurement reliability?

4
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

a. appropriateness
b. consistency
c. duration
d. quantitative
Ans: B
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

11. Which of the following single words best describes the notion of measurement validity?
a. appropriateness
b. consistency
c. duration
d. quantitative
Ans: A
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

12. Critics believe that tests such as the SAT and ACT do not do a good job of predicting success
in college. Therefore, there is controversy about what role these test scores should have in
college admissions decisions. This controversy centers around:
a. test-retest reliability
b. internal reliability
c. criterion validity
d. construct validity
Ans: C
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Medium

13. A researcher demonstrates that people’s scores on the Wechsler Adult Intelligence Scale
(WAIS) are similar when they take the test at two different points in time. The research has
demonstrated the of the WAIS.
a. construct validity
b. criterion validity
c. internal reliability
d. test-retest reliability
Ans: D
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Medium

5
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

14. The degree to which a variable is operationally defined appropriately is called:

a. construct validity
b. criterion validity
c. internal reliability
d. test-retest reliability
Ans: A
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

15. If we used foot size to operationally define intelligence, we are lacking validity in
our measurement.
a. internal
b. external
c. construct
d. criterion
Ans: C
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Hard

16. Which one of the following is an example of a nominal level of measurement?

a. reaction time of an adult male measured before and after drinking an ounce of alcohol
b. a high school senior’s first, second, and third choices of colleges to attend
c. estimating the number of red blood cells in a laboratory sample
d. classification of psychiatric patients as either “neurotic” or “psychotic”
Ans: D
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Nominal Data
Difficulty Level: Medium

17. After measuring two individuals, a researcher can say that Bob’s score is greater than Tim’s,
but cannot specify how much greater. These measurements must have come from what type of
scale?
a. interval
b. ratio
c. nominal
d. ordinal
Ans: D
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application

6
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Answer Location: Ordinal Data

Difficulty Level: Medium

18. Annual income measured in dollar amount is an example of a variable measured on what
type of scale?
a. nominal
b. ordinal
c. interval
d. ratio
Ans: D
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Interval Data
Difficulty Level: Medium

19. Ranking a group of cities in terms of “quality of life” would be an example of measurement
of a(n) scale of measurement.
a. nominal
b. ordinal
c. interval
d. ratio
Ans: B
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Ordinal Data
Difficulty Level: Medium

20. Which of the following is not a continuous variable?

a. number of family pets
b. temperature outside
c. a person’s height
d. time to solve a problem
Ans: A
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Discrete Versus Continuous Variables
Difficulty Level: Medium

21. Which of the following is a discrete variable?

a. number of family pets
b. temperature outside
c. a person’s height
d. time to solve a problem
Ans: A
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application

7
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Answer Location: Discrete Versus Continuous Variables

Difficulty Level: Medium

22. Interval and ratio data are often simply referred to as data.
a. scale
b. ranked
c. categorical
d. discrete
Ans: A
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Interval and Ratio (Scale) Data
Difficulty Level: Easy

SHORT ANSWERS

1. A researcher designs a study to test whether playing with Legos increases intelligence in
children.
a. What is the independent variable?
Ans: Playing with Legos

b. What is the dependent variable?

Ans: intelligence

c. Provide an operational definition for the independent variable and for the dependent variable.
Ans: For the independent variable, we could have two groups of children, one who is randomly
assigned to play with Legos for 30 minutes and a second group that does not play with Legos.
For the dependent variable, we could give children a standardized measure of intelligence, such
as the Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC).

d. How could the researchers use a quasi-independent variable rather than an independent
variable?
Ans: The researchers could study children who like to play with Legos (a naturally occurring
group) and compare their intelligence to children who do not play with Legos (the second
naturally occurring group).

e. What is the disadvantage of using a quasi-independent variable instead of an independent

variable in this research?
Ans: Because there is no random assignment to the groups, researchers cannot draw cause-and-
effect conclusions as they can with an independent variable.

Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-

independent variables, and dependent variables; Learning Objective 2: Present operational
definitions for constructs
Cognitive Domain: Application
Answer Location: The Study; Operational Definitions

8
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Difficulty Level: Hard

2. A researcher designs a study to test whether doing yoga improves physical health.
a. What is the independent variable?
Ans: whether or not people do yoga

b. What is the dependent variable?

Ans: physical health

c. Provide an operational definition for one of the variables.

Ans: For the independent variable, we could randomly assign people to do yoga twice a week, and
randomly assign other people not to do yoga. For the dependent variable, we could measure how
long it takes people to run one mile.

d. How could the researchers use a quasi-independent variable rather than an independent
variable?
Ans: The researchers could study people who do yoga as part of their normal routines (a naturally
occurring group) and compare their physical health to people who do not do yoga as part of their
normal routines (the second naturally occurring group).

e. What is the disadvantage of using a quasi-independent variable instead of an independent

variable in this research?
Ans: Because there is no random assignment to the groups, researchers cannot draw cause-and-
effect conclusions as they can with an independent variable.

Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-

independent variables, and dependent variables; Learning Objective 2: Present operational
definitions for constructs.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: The Study; Operational Definitions
Difficulty Level: Hard

3. What is the difference between an independent variable and a quasi-independent variable?

Ans: An independent variable is controlled (manipulated) by the researcher, whereas a quasi-
independent variable consists of naturally occurring groups that the research does not control.
Learning Objective: 1: Identify and differentiate among independent variables, quasi-
independent variables, and dependent variables.
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: The Study
Difficulty Level: Medium

4. Why are operational definitions so important in a research study?

Ans: They allow other people to understand precisely how a construct was measured, thereby
allowing other researchers to build upon that research study.
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Comprehension

9
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Answer Location: Operational Definitions

Difficulty Level: Medium

5. For each of the following constructs, (a) state an operational definition of the construct and (b)
state the scale of measurement for your operational definition.
a. Diet
b. Religiosity
c. Mental health
Ans: There are numerous operational definitions for these constructs. The scale of measurement
will follow from the operational definition provided.
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs; Learning Objective: 4:
Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Operational definitions; Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Hard

6. Explain how you could operationalize the construct of a person’s “physical height” using:
a. a nominal measurement
b. an ordinal measurement
c. a scale measurement
Ans:
a. Divide people into “tall” and “short” categories based on some cutoff height.
b. Rank people from shortest to tallest.
c. Ask for people’s height in feet and inches (or meters).
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs; Learning Objective: 4:
Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Operational definitions; Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Hard

7. What is the difference between measurement reliability and validity?

Ans: Reliability refers to consistency of the measurement, whereas validity refers to the
appropriateness of the measure in a given situation.
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Medium

8. Why should a measurement possess test-retest reliability?

Ans: People should score similarly when they take the same measurement (or test) on two
different testing occasions. If they do not score similarly, it means the measurement is not
reliable.
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Medium

10
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

9. Why is internal reliability potentially easier to figure out than test-retest reliability?
Ans: To get internal reliability, a researcher only needs to have data from a measurement on one
occasion, whereas to get test-retest reliability, a researcher needs to have data from a
measurement on two different occasions.
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Medium

10. What is the difference between construct validity and criterion validity?
Ans: Construct validity refers to how well a variable is operationalized, whereas criterion
validity refers to how well a variable or set of variables predicts some outcome.
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Hard

11. Give an example of how a researcher can establish the internal reliability of a measurement
(test).
Ans: She can give one test to a group of people on one occasion. Then, she can divide the items
on that test into two groups and see how similar scores are on the two halves of the test.
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Hard

12. Why do we need to care about scales of measurement in research?

Ans: How we measure a variable determines the types of statistical tools we can use to
understand our data
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Hard

13. What information do ordinal data provide that nominal data do not provide?
Ans: Whereas nominal data provide categories of people, objects, or events, ordinal data tell us
the rankings within a given category.
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Hard

14. What information do interval data provide that ordinal data do not provide?
Ans: For ordinal data, we don’t know the difference between rankings provided. With interval
data, the differences between numbers are of equal size.

11
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.

Cognitive Domain: Analysis
Answer Location: Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Hard

15. Rank the four scales of measurement from least informative to most informative.
Ans: nominal, ordinal, interval, ratio
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Medium

16. Referring to the previous question, what type of measurement scale did you just provide?
Ans: ordinal
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Easy

17. What is the difference between a continuous variable and a discrete variable?
Ans: A continuous variable can be in factional units, whereas a discrete variable can only be in
whole numbers.
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Comprehension
Answer Location: Discrete Versus Continuous Variables
Difficulty Level: Medium

18. Give an example of a continuous variable and an example of a discrete variable.

Ans: Answers will depend on the student’s response, and there are infinite possible correct
answers to both parts of the question.
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Discrete Versus Continuous Variables
Difficulty Level: Medium

FILL IN THE BLANKS

1. A characteristic that has different values or changes among individuals is called a(n) .
Ans: variable
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Variables
Difficulty Level: Easy

2. A variable that cannot be directly assessed but must be inferred in some way is called a(n)
.

12
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Ans: construct
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Variables
Difficulty Level: Easy

3. The specification of precisely how a variable is measured in a research study is called a(n)
.
Ans: operational definition
Learning Objective: 2: Present operational definitions for constructs.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Variables
Difficulty Level: Easy

4. The extent to which a measure produces consistent results is called .

Ans: reliability
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

5. The extent to which people tend to score similarly on a measurement that is completed at two
different points in time is called .
Ans: test-retest reliability
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

6. The extent to which people tend to score similarly on different parts of a measurement that is
completed only once is called .
Ans: internal reliability
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

7. The extent to which a measure is appropriate to use in a given context is called .

Ans: validity
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

8. The degree to which a variable is operationalized appropriately is called .

Ans: construct validity

13
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

9. How well a measure predicts some outcome is called .

Ans: criterion validity
Learning Objective: 3: Summarize the notions and forms of reliability and validity.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Measurement Reliability and Validity
Difficulty Level: Easy

10. Categorical data are typically called data.

Ans: nominal
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Nominal Data
Difficulty Level: Easy

11. Rank-ordered data are typically called data.

Ans: ordinal
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Ordinal Data
Difficulty Level: Easy

12. Data in which the distance between each number is of the same magnitude are typically
called data.
Ans: interval
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Interval and Ratio (Scale) Data
Difficulty Level: Easy

13. Interval data that have a meaningful zero point are typically called data.
Ans: ratio
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Interval and Ratio (Scale) Data
Difficulty Level: Easy

14. data refers to interval and ratio data without making a distinction between them.
Ans: Scale
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Interval and Ratio (Scale) Data

14
 Instructor Resource
Christopher, Interpreting and Using Statistics in Psychological Research
SAGE Publishing, 2017

Difficulty Level: Easy

15. A variable that can only have a whole number value is called a(n) variable.
Ans: discrete
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Discrete Versus Continuous Variables
Difficulty Level: Easy

16. A variable that can have a fractional value is called a(n) variable.
Ans: continuous
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Knowledge
Answer Location: Discrete Versus Continuous Variables
Difficulty Level: Easy

17. Indicate if each of the following variables is measured on nominal, ordinal, interval, or ratio
scale.
a. A person’s race as measured by self-report on a questionnaire
b. Numbers on a baseball player’s uniform
c. Assigning grades (A, B, C, D, F) to students in a class to indicate knowledge of the
material
d. Classifying people based on gender
e. The reaction time of someone trying to determine if a group of letters actually forms a
word
f. The number of synapses a person has in one square centimeter of brain tissue
g. A person’s extent of agreement using a 1 (strongly disagree) to 5 (strongly agree)
response range
h. The temperature as measured by a Celsius thermometer
i. Ranking 25 employees in terms of their level of productivity
Ans:
a. Nominal
b. Nominal
c. Nominal
d. Nominal
e. Ratio
f. Ratio
g. Interval
h. Interval
i. Ordinal
Learning Objective: 4: Classify data into appropriate scales of measurement.
Cognitive Domain: Application
Answer Location: Scales of Measurement: How We Measure Variables
Difficulty Level: Medium

18. Decide which of the following variables are discrete and which are continuous.

15
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
kulmikkaan käännöksen ja asteli kohti maanalaiseen kaupunkiin
johtavaa käytävää.

Nuori norjalainen oli jo viettänyt muutamia tunteja tällä oudolla

taivaankappaleella, ja koska hän oli paljon matkustellut ja suuria
seikkailuja kokenut mies, niin hän oli nopeasti alkanut tottua
paikallisiin olosuhteisiin. Hän oli nähnyt Queenslandin bushmannit ja
Amazon-virran Charantes-intiaanit ja oli heti tullut siihen
vakaumukseen, että nämä täällä tapaamansa olennot olivat paljoa
hyväntahtoisempia ja sivistyneempiä kuin nuo mustat paviaani-
ihmiset. Niin että siinä suhteessa hän ei pelännyt tulevaisuutta.

Mutta lyhyt silmäys noihin kaikelle leimansa antaviin säännöllisiin

neliöihin — tämä kamalan suoraviivainen yksitoikkoisuus ja verrattain
lähellä olevan, häikäilemättömän auringon hirmuhallitus olivat
johtaneet hänet siihen käsitykseen, että täällä olisi ajan pitkään
ihmisten mahdoton elää. Ja tämä vakaumus painoi lyijyn tavoin
hänen mieltään — mitä sanoisi Claire ja kuinka hän suhtautuisi tähän
häämatkaan, kun kuherruskuukauden onnelliset päivät olisivat
ohitse?

Hän koetti ravistaa huolet pois hartioiltaan laskeutuessaan

maanalaiseen kaupunkiin. Useimmat asukkaat olivat kadonneet
huoneisiinsa. Vain aurinkovuoren äijä seisoi eräällä torintapaisella,
rivi vanhuksia ympärillään ja yski ja ryki ylen syvämietteisesti.

Kaikkien päät kääntyivät katsomaan nuorta, voimakasta

norjalaista, joka nyt oli riisunut yltään lentäjäpukunsa ja nopein
askelin ohjasi kulkuaan erästä suurimpiin kuuluvaa aitausta kohti.
Noilla pikku olennoilla oli ryhdissään arvokkuus ja rauhallisuus, joka
John Langen mieleen toi Tarquiniuksen päivien roomalaiset
senaattorit. Heidän leveät sammakkosuunsa olivat tiukasti kiinni,
heidän mustat koirankuononsa olivat kosteat ja heidän heikosti
höyryävä hipiänsä vaihtoi väriä vihreästä vaaleanpunaiseen ja
päinvastoin.

Tavallinen huumorin lahjoilla varustettu ihminen olisi kukaties

nauranut sydämellisesti ja säälimättä tuota pientä ryhmää, joka
näytti parhaiten soveltuvan jonkin kabinetin epäsikiö-osastoon.
Mutta John Lange ei nauranut. Sillä hän oli aikaa sitten keksinyt
heidän silmissään sen loisteen — sen syvän ja sisäänkääntyneen
katseen, johon tuntui mahtuvan vuosisatojen viisaus, sekä heidän
teoissaan ja eleissään sen syvän rauhan ja varmuuden, joka leimaa
homo sapiens-suvun jaloimman ja hienostuneimman tyypin.

Norjalainen pysähtyi hetkeksi heidän kohdalleen ja kysyi

Anderssonilta:

"Osaatteko selittää noille, mitä me aiomme tehdä?"

"Mahdotonta", vastasi ruotsalainen tyytymättömänä. "Minun

kielitaitoni on hyvin rajoitettu. Jos nyt lainkaan voidaan nimittää
kieleksi ääniä, joiden avulla tämä kansa keskustelee. He eivät puhu
lausein, vaan käsittein. Minä en ole havainnut ainoatakaan
teonsanaa enkä laatusanaa. Eivätkä he käytä vain suuta, he puhuvat
ihollaan. Eikö ole olemassa joku eläin, jonka nimi — niin, mikä sen
nimi onkaan…?"

"Kameleonttiko?"

"Se juuri. Tämän puolen ihmisillä on samat kujeet. En ole

milloinkaan nähnyt moista väriasteikkoa. He ilmaisevat nimisanansa
ihonväreillä. Heidän koko tunne-elämänsä ikäänkuin hajautuu
spektrin väreiksi. Katsokaahan heitä nyt! Heidän hipiänsä on
vihertävä — aika ajoin vaihtuen vaaleanpunaiseen. Se merkitsee
uteliaisuutta. Ihmisten kielellä ilmaistaisiin sama asia sanoilla: mitä
on tekeillä?… Vaaleanpunainen on sama kuin kysymysmerkki… He
ovat kyllin valistuneita käsittämään, että he kohta saavat nähdä
jotakin, joka kuuluu sen puolen tapoihin, mistä me olemme kotoisin.
Ja nuo vanhat olennot ovat ahnaita kaikille sivistyshistoriallisille
ilmiöille. He keräävät niitä ihan niinkuin useat meikäläiset
postimerkkejä. Heidän tiedonjanonsa on rajaton. Valitettavasti minä
en voi opettaa heille mitään. Sillä minä tiedän liian vähän ja liian
paljon. Minuun nuo vanhukset tekevät professorimaisen vaikutuksen,
jokikinen… Ja tätä vihkimä- ja avioliittopykälää minä en osaa
ollenkaan selittää heille. Sillä täällä mennään naimisiin ilman mitään
muodollisuuksia — mikäli olen voinut huomata. Itse he ovat hyvin
vaiteliaita siinä asiassa. Niinä kuukausina, jotka olen viettänyt täällä,
en ole kuullut kertaakaan mainittavan syntymisistä ja
kuolintapauksista. Ja jos lapsia on olemassa, niin ne mahtavat olla
johonkin erikoiseen paikkaan teljettyinä, minä olen suorastaan
kaivannut lapsen itkua… Tahdon nyt muuten tunnustaa, että minun
maantieteelliset tietoni tästä taivaankappaleesta ovat ihmeteltävän
pienet. Noilla vanhuksilla ei tunnu olevan erikoista halua
salaisuuksiensa näyttelemiseen minulle. Mutta minäpä luulen,
etteivät he oikein luota minun arvostelukykyyni… Ja siinä he
voivatkin olla oikeassa. Olenhan minä vain hyvin tavallinen
oppimaton mies… Mutta sen minä ymmärrän, että täkäläiset
kulkuneuvot ovat kerrassaan hämmästyttäviä. Maa on tosin
jättiläinen tämän pallon rinnalla. Mutta eivät ne täkäläisetkään
etäisyydet ole leikin asioita. Tehän olette nähnyt kanavat. Muita vesiä
ei täällä ole. Mutta jonkinlaisen sähkösulkulaitteen avulla tämä viisas
kansa voi saada aikaan virran, joka kädenkäänteessä siirtää heidät
paikasta toiseen. Kanavia on sekä pinnalla, että pinnan alla. On
mahtanut mennä vuosituhansia niiden rakentamiseen. Täkäläinen
väestö ei kylve. Vesi on niin paksua, että mikään ei uppoa siihen…
Mikäli minä voin ymmärtää, on sähkö tämän taivaankappaleen
pääasiallisin käyttövoima. Ja se on otettu käytäntöön tavalla, joka
saisi maan sähköteknikot vihreiksi kateudesta. Te näette tämän
maanalaisen valon, ja te saatte nähdä paljon muuta, jota tulette
ihmettelemään. Koneita ei ole ensinkään, mikäli niillä käsitetään
samaa kuin maapallolla, monimutkaisia teknillisiä hirviöitä, mutta
sittenkin…"

Anderssonin oli keskeytettävä tieteellinen esitelmänsä.

Sillä mustapukuinen herra ryömi ulos siitä aitauksesta, jonka

edessä he seisoivat. Hän näytti hieman kalpealta ja totiselta. Vain
hänen punainen nenänsä loisti.

"Kaikki on valmiina", virkkoi hän juhlallisesti. "Morsian odottaa!"

Taas levisi John Langen voimakkaille kasvoille äskeinen neuvoton

ilme. Hän muistutti loppukuulusteluun menossa olevaa
rippikoulupoikaa. Kiusaantunein elein hän otti päästään lentohatun,
etsi taskustaan kamman ja pakoitti itsepäiset kiharansa jonkinlaiseen
järjestykseen. Sitten hän konttasi aitauksen sisäpuolelle, ja toiset
kaksi seurasivat häntä.

Vanhat tietäjät muuttuivat vieläkin vihreämmiksi hipiältään. He

katsahtivat toisiinsa. Sitten he asettuivat nelinkontin ja konttasivat
perästä.
XIX.

HÄÄT TUNTEMATTOMALLA TAIVAANKAPPALEELLA.

Se maja, jonka John Andersson oli hommannut norjalaiselle

vieraalleen, oli samanlainen kuin kaikki toisetkin. Siinä oli valopaasi,
hauskasti lirisevä kanava ja nelikulmainen makuukarsina.

Päivän merkityksen vuoksi oli ruotsalainen kuitenkin nyt koristanut

"salongin" omalla pienellä ruotsinlipullaan. Se kohotti tunnelmaa ihan
uskomattomasti. Sitten hän oli myös raahannut kaikki lentokoneen
pielukset alas makuusuojaan, ja se nuori tyttö, joka oli Anderssonin
ilona ja lohdutuksena tällä pallolla, oli valkoisen miehen ohjeita
noudattaen valmistanut vuoteen kaikkein pehmeimmästä
silkkiruohosta, ja se oli hyvin puoleensavetävän näköinen.

Mutta muuten oli häähuone kolkko, huolimatta hyvästä

valaistuksesta ja pikku kanavasta, jonka juokseva vesi täytti ilman
raikkaudella ja hyvällä tuoksulla.

Omituinen pappi ei hänkään ollut laiskotellut. Hän oli samasta

ruohosta, jota käytettiin sekä ravinnoksi että patjoiksi, rakentanut
neliskulmaisen alttarintapaisen. Hän oli myös yrittänyt peseytyä.
Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä vihreä vesi vaikutti hyvin
voimakkaasti ihoon. Se kirveli kuin alkoholi.

Joka tapauksessa tämä antoi hänelle jotakin ajateltavaa. Hän oli

siis taivaankappaleella, jossa ei ollut sitä, mitä maan päällä
nimitetään liaksi eli saastaksi. Mutta tokihan vedellä oli jokin
tarkoitus. Ja niin hän sai aiheen koetella sen kelpoisuutta juomaksi.
Kunnianarvoisa pappi havaitsi pian, että tämä vihreä neste, jota
virtaili kaikkialla, oli mainiota vahvistusjuomaa janoiselle kurkulle.
Siinä oli voimaa ja makua, niin että se johdatti mieleen Picardian
parhaat ravintolat! Ja tämä sanoi jo paljon!… Niin, — paikka soveltui
tosiaankin alkoholihimon pauloissa olevalle Jumalan palvelijalle, joka
nyt saattoi juoda tulematta silti suorastaan maalliseen humalaan.

Siitä oli jo aikaa, jolloin tämä miespoloinen oli tuntenut itsensä

papiksi. Mutta nyt tuntui kuin vanha pyhä henki olisi mennyt hänen
hieman heikkoon ja syntiseen ruumiiseensa. Oli olemassa joku, joka
ravitsi häntä eikä hän tahtonut pettää hänelle osoitettua
luottamusta. Tuossa oli mies, nuori ja rohkea sotilas Jumalan
armosta ja tämän vieressä nainen, ihmeellinen, pyhän neitsyen
ilmetty jäljennös — ja tässä hän, rappiolle joutunut pappi, Jacques
Rigault, kotoisin Melunista, liittämässä yhteen, mitä ei yksikään
ihminen saisi eroittaa. Siitä oli monta vuotta kun hän oli suorittanut
mitään papillisia toimituksia. Hänen järkensä ja arvokkuutensa olivat
olleet maallisten syntisumujen peitossa. Nyt hän oli yläpuolella
aineen, ja hänen jumalainen virkansa kutsui häntä. Jumala itse oli
johdattanut hänet eroon niistä paheista, joiden avulla Piru houkutteli
heikkoja ja horjuvia maan asukkaita — ja eiköhän hän mahtanut jo
olla matkalla taivaaseen, tuohon ikuisesti kirkkaaseen
mahdollisuuteen, jossa kiusaukset eivät paratiisin käärmeinä roiku
puissa kuiskuttelemassa heikoille synnin vaarallisista iloista?…
 Luultavasti ei milloinkaan ennen ole vietetty häitä näin omituisissa
olosuhteissa. Tietomiehet olivat sijoittuneet valaisevan paaden
ympärille ja heidän hipiänsä oli nyt niin vihreä, että se kilpaili heidän
ruohopukunsa kanssa. Silmät pyrkivät varsineen ulos heidän
päistänsä, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan.

Sitten juhlamenot alkoivat.

John Andersson tunsi sysäyksen kulkevan ruumiinsa läpi

nähdessään morsiusparin käsi kädessä lähestyvän alttaria. Nyt vasta
hän huomasi Claire Debussonin ihmeellisen kauneuden. Tosin
hänellä ei ollut morsiuspukua, ei valkoista hametta eikä
myrttiseppelettä. Mutta siitä kävelypuvusta, joka hänellä oli yllään
hänen poistuessaan isänsä talosta, Ranskasta ja maan pinnalta, hän
oli tehnyt mitä suinkin siitä voitiin tehdä. Ja hänen kauniisti
aaltoilevat ruskeat hiuksensa ja kalpeat kasvonsa haaveellisine
madonnansilmineen, joissa paloi tumma hehku, panivat Anderssonin
nais-orvon sydämen pompahtelemaan rinnassa.

Mutta vaikka häntä voitiin sanoa sivistymättömäksi mieheksi, oli

hän kuitenkin hyvien tapojen mies. Hän tiesi
todistajavelvollisuutensa ja arvokkain askelin hän astui tilapäisen
alttarin luo ja asettui juhlan johdosta hyvin siistittyine ryysyineen
niiden kahden taa, jotka oli määrä liittää toisiinsa Hymenin siteillä.

Vanhukset, jotka istuivat neliössä valopaaden ympärillä,

pyörittelivät silmiään ja muuttuivat hämmästyksestä kuparin vihreän
värisiksi. Mitä kummaa nuo ihmeelliset oliot nyt puuhasivat?…

Mutta heidän vihreytensä muuttui suorastaan räjähtäväksi, kun

musta mies koroitti äänensä tuolta vihreästä neliöstä. Hänen
äänensä oli hiukan käheä aivan kuin harjoituksen puutteessa, mutta
siinä oli kuitenkin syvä hengellinen sointu, joka kaikui ihanalta
ukkojen korvissa. Ja nuori tyttö, joka kunnioittavasti oli painautunut
nurkkaan, imeytyi katseellaan kiinni tähän Krysostomokseen, joka
heikolla saarna-äänellä julisti erinäisiä aviosäädyn totuuksia yljälle ja
morsiamelle. Saarnaaja turvautui pieneen mustaan kirjaan, jonka
muoto sai tietäjät, mikäli mahdollista, vieläkin vihreämmiksi —
uteliaisuudesta toivorikas väri. Mitähän maallista tyhmyyttä tämä oli
olevinaan?… Mutta samalla he eivät voineet salata ihailuaan. Heidän
asennoissaan oli jotakin, joka osoitti, että toimitus teki heihin syvän
vaikutuksen. Joka tapauksessa kuuluivat nämä uudet maanasukkaat
selvästi korkeampaan rotuun tai sivistyspiiriin kuin John Andersson.
Ja tuo mustapukuinen kukoistavanenäinen mies oli epäilemättä
maan viisaita. Hänen totisuudessaan ja arvokkuudessaan oli jotakin
puoleensa vetävää. Hänellä oli silminnähtävästi se sielun
nelisärmäisyys, jolla heidän keskuudessaan oli niin suuri merkitys.

Nuoren, pää kumartuneena seisovan naisen suhteen he olivat

hiukan kahden vaiheilla. Hän ei tosin vastannut sitä nais-ihannetta,
joka oli heidän sydäntään lähellä. Mutta tuossa solakassa,
neitseellisessä ilmestyksessä oli jotakin, joka veti puoleensa ja teki
heidät epävarmoiksi. He ihailivat — puolittain vastoin tahtoaan —
hänen hipiänsä häikäisevää valkeutta ja hänen silmiensä loistetta.

Mutta tähden oma asukas, nurkkaan painautunut nais-olento

seurasi tuijottavin katsein tuota hänelle outoa juhlallisuutta, ja
vaihtoi väriä joka sekunti. Vähän väliä hänen kasvoilleen ilmestyi
kellertävä hohde, joka seuraavassa tuokiossa väistyi omituisen
vaaleanpunaisen, lämpöisen värisävyn, tieltä. Tämä vaaleanpunainen
teki hänet melkein kauniiksi. Ah, — naiset ovat tuuliviirejä, missä
avaruuden kolkassa elänevätkin. Nyt hän ei enää vilkaissutkaan John
Anderssoniin. Aivan kuin tämä karkeapartainen ruotsalainen
keltaisine partoineen olisi yhtäkkiä kadonnut olemattomiin tuon
kukoistavanenäisen arvokkaan herran rinnalla, herran, jolla oli tuo
omituinen musta esine ja joka suuntasi silmänsä ylös multakattoon
ja jonka ääni porisi kuin isojen kanavien vesi…

Vanha juoppo pappi olikin verraton tässä pienessä majassa. Hän

voitti entiset saavutuksensa. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä
paisui. Hän sekoitti omia sanojaan vihkimäkaavaan, hän puhui
niinkuin omilla jaloillaan seisova mies — hienosti, viisaasti ja
kehoittavasti.

Molemmat nuoret painoivat päänsä hartaaseen kumarrukseen

kuunnellessaan hyvän vanhan kirkon lempeitä sanoja — he unohtivat
kokonaan missä olivat, ja heidän korvissaan kaikui etäinen
urkujensoitto, joka paisui paisumistaan täyttäen viimein korkeat
kirkkoholvit. Ja tuo rohkea seikkailija, Thierryn linnan juoksuhautojen
kuularuiskusankari, satojen taistelujen haavoittumaton lentäjä, tunsi
raskaita kyyneleitä tippuvan silmistään, kun hän tarttui pieneen
kätöseen, joka kevyesti puristamalla lupasi hänelle uskollista
kumppanuutta — niin, aina äärimmäiselle rajalle saakka.
XX.

KUHERRUSKUUKAUSI.

Milloinkaan ei Claire Debusson tulisi unohtamaan tätä kaukana —

kaukana suuren maailmanavaruuden yksinäisyydessä viettämäänsä
kuherruskuukautta. Onni ikäänkuin kuristi häntä kurkusta.

Täällä ei mikään voinut uhata heidän avioliittoaan. Kääntyipä hän

mihin tahansa, kaikkialla hän näki hyviä ja lempeitä silmiä. Eikä
maailmassa ollut toista niin hellää ja huolehtivaa aviomiestä kuin oli
John Lange. Sotilas ja seikkailija olivat tyystin kadonneet. Saaliin
voittaminen ei enää houkutellut tuota ennen niin rohkeata ja
pelotonta miestä seikkailujen epävarmoille poluille. Ei myöskään
pelkkä seikkailujen uhkapeli. Hänellä oli Claire huolehdittavana —
Claire oli nyt ja tästä lähtien aina hänen elämänsä ainoa ja kaunis
seikkailu.

Mutta kaikesta huolimatta hänen sydänjuuriansa kalvoi eräs

toukka — synkkä aavistus, että kerran koittaa päivä, jona
maankaipuu taas herää heissä eloon.
 Vain yksinkertaiset haaveilijat uskovat, että onni kasvaa ainoastaan
yksinäisyydessä — että Robinson Crusoen saari on oikea paratiisi
kahdelle rakastavaiselle sydämelle.

Me aiomme viimeiseen hengenvetoomme väittää, että rakkaus on

yksinomaan maallinen tunne. Tosinhan arkkienkelitkin ja taivaallinen
rakkaus ovat sangen kunnioitettavia asioita, mutta eivät ne riitä sille
säteilevälle, äärettömälle, syleilevälle, tutkimattomalle tunteelle, jota
sanotaan inhimilliseksi lemmeksi, kun se iskeytyy vastaanottavaan ja
herkkään ihmismieleen. Kun ihminen rakastaa koko sielullaan, niin
hän kenties loittonee Jumalasta, raamatusta ja katkismuksesta,
mutta hän pääsee likemmäksi omaa ihanaa maallista kutsumustansa
— saa kuunnella kaikkia kauniita vaistojansa, viettejänsä ja
kuvittelujansa ja näyttää pitkää nenää Sokrateen Daimonille, joka
muka aina valvoo ja säännöstelee ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Rakastamiseen tarvitaan maallinen kehys: kukkia, aurinkoa, puita,

hyviä päivällisiä, kaunista musiikkia, hyvin säilyneitä viinejä ja
lintujen laulua.

Tuolla pienellä taivaankappaleella ei ollut mitään tästä kaikesta. Se

oli runouden ja kauniin aineellisuuden hylkäämä maailma. Sieltä
puuttuivat kaikki ne kauniit hyveet ja paheet, jotka antavat Maa-
emolle erikoisen leiman — sikäläinen yhteiskunta oli keinotekoinen,
rakennettu neliöistä, virheetön, kenties ilmiönä mielenkiintoinen,
mutta sanomattoman yksitoikkoinen ja ikävä.

John Lange ei voinut rouvineen käydä teatterissa, ei lukea

sanomalehtiä, ei romaaneja — kuinkahan moni kadehti heitä! Mutta
hullumpaa oli, etteivät he voineet saada kenestäkään itselleen
vihamiestä, eivätkä tuntea ihastusta kehenkään tai mihinkään oman
maailmansa ulkopuolella. Mutta toistaiseksi tämä maailma riitti heille.
Niin kauan kuin he tyytyivät lukemaan toistensa sielujen
salaisuuksia, eivät he kaivanneet muuta, mutta saattoihan tulla
päivä, jolloin molemmat halusivat rakkaudelleen maallista, sille
sopivaa kehystä.

Luultavasti näistä aprikoimista johtui, että John Lange ihan

ensimäisistä hetkistä lähtien ajatteli, kuinka pääsisi ennemmin tai
myöhemmin maahan takaisin. Claire Debusson oli nainen ja ajatteli
enemmän onnentunnetta, joka täytti hänen koko olemuksensa ja sai
kaikki muut äänet vaikenemaan.

Jonkin verran kumminkin he molemmat syventyivät siihen

avaruuden kolkkaan, johon heidät oli paiskattu. He käyttivät
ravintonaan, kuten kaikki toisetkin, ruohoa ja juomanaan tuota
alkoholipitoista vettä, joka tuntui antavan heille ikuista terveyttä.
John Andersson opasti heidät siihen kielitaitoon, minkä hän itse oli
saavuttanut vuoden kuluessa, ja sitten jokainen jatkoi opintojaan
kärsivällisten alkuasukkaiden johdolla. Vuoren vanha tietäjä saapui
joka päivä määrätyllä kellonlyönnillä kahden apulaisen seuraamana
ja ohjasi opiskelua tavalla, joka olisi saanut kaikki maapallon
opettajat kateudesta keltaisiksi.

Neljäntoista päivän kuluttua John Lange ilmoitti haluavansa lähteä

jonkinlaiselle löytöretkelle, tutustuakseen lähemmin
taivaankappaleeseen, johon ystävällinen kohtalo oli heittänyt heidät.
Vanha hallitsija käsitti hänen tarkoituksensa, mutta ei näyttänyt
erikoisesti ihastuvan esitykseen. Norjalainen, jonka
kasvonpiirreopinnot olivat melko pitkälle edistyneet, totesi että äijän
hipiä muuttui ruosteenpunaiseksi — selvä tyytymättömyyden merkki.
Andersson ei ollut kertaakaan tehnyt sen pitempää retkeilyä kuin
että hän saattoi nähdä lähtökohtansa, ja hänen kauemmas tähtäävät
toivomuksensa olivat herättäneet äijässä samaa ruosteenpunaista
vastustusta.

Mutta John Lange oli itsepäinen kuin kuuman ilmanalan kärpänen.

Hän tahtoi katsella ympärilleen. Ennen kaikkea hän halusi tutkia,
eikö sieltä voinut mitenkään saada joko raakaöljyä tai bensiiniä
lentokonetta varten. Säiliön pohjajäännöksestä hän oli laskenut
bensiiniä erääseen maljaan ja antanut äijän haistaa sitä. Sitten hän
oli sytyttänyt sen tuleen. Ukkoon ei tehnyt pienintäkään vaikutusta
enempää bensiinin palaminen kuin tulitikkukaan. Hän vain ravisteli
viisasta päätänsä.

Sitten hän otti esiin metallisauvansa, ojensi sen ulospäin itsestään

ja puristi sitä jollakin merkillisellä tavalla. Silmänräpäyksessä tuikahti
siitä näkyviin pitkä valkoinen sädekeihäs, joka heikosti sihisten
kaivautui sienimäiseen ruohoon ja sai tämän paukahtaen syttymään
ilmiliekkiin — joka kuitenkin heti taas sammui… Mutta sauvalla oli
muitakin ominaisuuksia. Äijä suuntasi sen taivasta kohti ja painoi sitä
toisella tavalla, ja punainen, lepattava liekki, jossa oli vihreitä juovia,
kohosi ilmoille merkillisestä koneesta.

Annettuaan nämä taidon- ja voimannäytteet ukko pisti sauvan

ruohopukunsa alle ja odotti salaa ylpeillen vieraittensa kiitosta.

Eikä sitä tarvinnut pitkään odottaakaan. Pikku Claire, jolla oli

erinomainen kielikorva ja joka oli Anderssonin pieneltä ystävättäreltä
saanut erikois-opetusta, yski ja pärski ihastustaan äijän mieliksi,
John Lange hakkasi polviaan, mikä temppu täällä kuten muuallakin
merkitsi erityistä kunnioitusta, ja pappi risti silmiään ja ajatteli pirua.
Kaiken tämän äijä käsitti kiitokseksi. Ja siitä hetkestä hän alkoi
mielistyä näihin muukalaisiin — olihan hauskempaa antaa näytöksiä
näille kuin vanhoille aurinkovuoren vanhuksille ja tämän ikävän
kaupungin kanavatyöläisille. Papista hän piti erikoisesti, mutta eipä
hän enempää kuin toisetkaan tietäjät, voinut vastustaa John
Langenkaan häikäilemätöntä tiedonhalua. Ovathan oppineet herrat
säännöllisesti turhamaisempia kuin mikään muu maan pinnalla
mateleva. Eikä tämä pieni ja hyvin järjestetty kiertotähti siinä
suhteessa ollut mikään poikkeus säännöstä.

Kun siis norjalainen väsymättä pyyteli saada nähdä hiukan

enemmän taivaankappaleen ihanuuksia, vaaleni tietäjän hipiä kerta
kerralta yhä enemmän — pysähtyen lopuksi hyväntahtoiseen
lohenpunaiseen. Samalla hänen nenänsä hikoili tavallista enemmän
minkä Lange oli myös arvellut merkitsevän suopeutta… Hänen
johtopäätöksensä osoittautuikin oikeaksi. Varhain eräänä aamuna tuli
koiramainen olento ja herätti molemmat aviopuolisot kohteliaasti
mutta samalla päättävästi.

John Lange rouvineen puki kiireesti vaatteet ylleen ja seurasi

miellyttävää koiraa. Andersson seisoi jo ulkopuolella pimeässä. Hän
selitti, että, mikäli hän ymmärsi koiraa, kutsun oli lähettänyt
kiertotähden hallitsija. Samassa valot syttyivät. Ruotsalainen ei
oikein pitänyt tästä aamuherätyksestä, joka oli vastoin maanalaisen
kaupungin kaikkia tapoja ja tottumuksia.

Kaduilla ei näkynyt ainoatakaan sielua. Mutta hiukan etempänä he

kohtavisat papin, joka näytti uniselta ja tyytymättömältä, ja
pantterimaisen olennon, joka miellytellen ja mairitellen koetti häntä
lohduttaa.

Pieni seurue lähti sitten, koira etunenässä, erään suuren kanavan

luo, joka näytti olevan tavattomasti kuohuksissa. Iso
neliönmuotoinen lotja, valettu jonkinlaisesta keltaisesta betonista,
odotti heitä rannassa.
 Koira hyppäsi siihen ja pyysi toisia tekemään samoin. John Lange
rouvineen olikin heti perässä, mutta ruotsalainen ja pappi eivät
näyttäneet halukkailta tähän aamuseikkailuun. Iso kissa kuitenkin
tyrkkäsi heidät ystävällisesti alukseen, koira irroitti kiinnitysköyden ja
seuraavassa tuokiossa oltiin keskellä kohisevaa virtaa.

Vauhdilla, jota ei kukaan heistä osannut mitata, he liukuivat pois.

Valaistu kaupunki katosi melkein heti näkyvistä ja alus syöksyi
natisten ja paukahdellen pikimustaan pimeyteen.

Niin kului puolituntinen, eikä mitään tapahtunut.

XXI.

AURINKOVUORI.

Sitten valostui yhtäkkiä. Ja valo oli niin voimakasta, että neljän

maanasukkaan silmät sokenivat heidän saapuessaan tähän
valkoisten säteitten mereen. Aluksen toiset matkustajat sensijaan
eivät näyttäneet olevan millänsäkään tästä huikaisevasta
valkeudesta.

Kesti useita minuutteja, ennenkuin John Lange keksi, mistä kaikki

tämä valo johtui. Hän katui katkerasti, ettei ollut ottanut mukaansa
lento-silmälasejaan. Mutta asia ei ollut autettavissa. Nyt alkoi
vauhtikin huomattavasti vähetä, tuo paksu, vihreä vesi läikähteli
somasti neliönmuotoisen lotjan sivuilla, ja ennenkuin
aavistettiinkaan, oli vauhti lopussa.

Silloin vasta neljän muukalaisen silmät olivat sen verran tottuneet

tuohon tavattomaan valoon, että saattoivat nähdä vilahduksia
ympäristöstään. Heidän edessään kohosi korkea tunturi, joka näytti
olevan kasautuma nelisärmäisiä lohkareita. Mutta oliko se
keinotekoinen vaiko luonnon rakentama, sitä oli vaikea ratkaista.
Korkeuden John Lange arvioi noin kahdeksituhanneksi jalaksi.
 Tämä tunturi se oli kaiken tuon häikäisevän valon lähde. Joko nyt
kalliolohkareet imivät jollakin omituisella tavalla auringonsäteitä
itseensä taikka kivi itse valaisi — joka tapauksessa näytti ihan
ihmeelliseltä tämä mahdoton valopyramiidi, jonka huippu oli
ikäänkuin poikkileikattu ja joka kohosi autiosta tasangosta valtaisen
majakkatornin tavoin.

Heillä ei kuitenkaan ollut pitkää aikaa ihmettelemiseen. Sillä

seuraavassa tuokiossa alus liukui aivan kuin näkymättömän käden
vetämänä vuoren sisään, tällä kertaa valaistuun tunneliin, johon
näköjään ei ollut sovitettu inhimillisiä mittoja. Maapallon asukkaiden
täytyi nim. painaa päänsä kumaraan, jotteivät kolhisi sitä tunnelin
kattoon.

Muutamien minuuttien kuluttua he saapuivat pieneen altaaseen.

Nyt he saattoivat vapaasti nostaa päänsä pystyyn, sillä yläpuolellaan
he näkivät korkealla, hyvin korkealla itse sinihohtoisen taivaan.

Sammakkokoira aukaisi kitansa ja päästi ilmoille pitkän ulinan,

joka ikäänkuin kohosi ylös ja heikkeni etäiseksi muminaksi jääden
sille tielleen.

Muutamia minuutteja kului, sitten alkoi vesi taas kiehua veneen

ympärillä. Ja yhtäkkiä se rupesi nousemaan. Oli selvää, että
altaaseen pumpattiin mahdottomia vesimääriä ja nämä nostivat
venettä ylöspäin uskomattomalla vauhdilla. Ei mikään New Yorkin
pilvenpiirtäjäin hisseistä kyennyt nousemaan niin nopeasti kuin tämä
alkeellinen vesi-elevaattori, joka kiiti läpi tuon nelikulmaisen aukon
äärettömällä kiireellä. Pieni kappale sinistä taivasta, joka aluksi oli
ollut postimerkin kokoinen, likeni kamalaa kyytiä ja sai samalla
kunnolliset mitat. Kanava leveni levenemistään samalla kun vauhti
hieman väheni.
 Yhtäkkiä kohoaminen pysähtyi erään suuren pylvässalin kohdalla.
Oltiin silloin kymmenkunta metriä suuren tunturiaukon alapuolella.
Kun matkustajat olivat toipuneet huimauksentunteestaan,
huomasivat he että pylvässali, joka sai valonsa pienistä
tunturiseinässä olevista nelikulmaisista luukuista, vilisi pieniä vanhoja
olentoja, jotka seisoivat kuin kivipatsaat ja pyörittelivät
hyväntahtoisia silmiään. Ja tämän pienen koetellun vanhus-armeijan
edessä seisoi aurinkovuoren äijä, hyväntahtoisen vaaleanruskeana.
Hän heitti niskojaan taaksepäin, kun nuo neljä valkoista ihmistä
nousivat aluksesta ja alkoivat hieroa silmiään ja jäseniään, joita
merkillinen matka oli raukaissut. Tämä päänliike oli kai olevinaan
tervehdys, sillä kaikki toisetkin olennot tekivät nyt saman
niskaheiton. Se näytti hyvin naurettavalta, mutta John Lange
seuraajineen oli jo aikaisin oppinut "olemaan sutena sutten kanssa".
Joten he kaikki "nyökkäsivät" taaksepäin, kuka onnistuneemmin
kuka huonommin.

Eläinolennot — kissa ja koira — eivät nähtävästi viihtyneet tässä

hienossa seurassa. He lausuivat muutamia kunnioittavia sanoja ja
katosivat aluksineen syvyyteen.

Vanhat tietäjät tuntuivat hekin hieman ujostelevan. He tekivät

eräitä omituisia liikkeitä ja olivat muutaman sekunnin kuluttua
poissa. He ryömivät kukin omaan nelikulmaiseen koloonsa.

Mutta iäkäs äijä itse jäi paikoilleen. Hänen leveä suunsa muuttui
vieläkin leveämmäksi — näytti melkein siltä kuin hän olisi nauranut,
ja hänen hipiänsä sai heikon opaalinvärisen hohteen, joka tuolla
omituisella ihokielellä merkitsi, että hän tunsi olevansa hieman ylpeä
tarjoamistaan nähtävyyksistä.
 Claire oli sillä aikaa mennyt erään valoreiän luo, eikä hän voinut
olla ihastuksesta huudahtamatta.

"Tulkaahan katsomaan", huusi hän. "Tämän ihmeellisempää en ole

ikänäni nähnyt."

Toiset syöksyivät hänen luokseen. Nuoren rouvan ihastus olikin

selitettävissä. He olivat nähtävästi jonkin korkean tunturin huipulla,
joka kohosi suuresta, silmänkantamattomiin leviävästä tasangosta.
Näköala ei tarjonnut maalauksellista vaihtelua silmälle — ainoastaan
aution, yksitoikkoisen, neliöihin jaetun maan. Mutta aurinko, joka nyt
oli kohoutunut korkealle, oli läpitunkevilla säteillään ikäänkuin
työntänyt hetkeksi syrjään nuo ainaiset vesihöyryt, jotka tavallisesti
peittivät näköalan ja antoivat mahtaville tasangoille vaalean
sinipunervan, omalla tavallaan ihmeenkauniin värivivahduksen.

Ei pieninkään elonmerkki katkaissut tätä omituisesti höyryävää

kuvaa. Ei näkynyt lintua, ei hyönteistä, ei hymyilevää niittyä, ei taloa
eikä tehtaan savutorvea — ainoastaan loputon, sinipunainen
erämaa, joka häipyi heikosti sinertäviin taivaanrantoihin.

Mutta äijäpä ei antanutkaan heidän kauan hämmästellä tätä

mittaamatonta näköalaa. Näkyi selvästi että hänellä oli jotakin
sydämellään. Hän osoitti kädellään erästä pylvässalin nurkassa
olevaa aukkoa ja sai heidät rykäisyillä ja kurnutuksilla, jotka
tavallaan muistuttivat vanhaa flaamilaista murretta, ymmärtämään
haluavansa näyttää heille jotakin.

Andersson, jolla luonnollisesti oli paras kielitaito, arveli ukon

aikovan näyttää heille jotakin, joka oli maasta kotoisin. Eikä hän
erehtynytkään.
 He konttasivat vanhan herran jäljissä aukon läpi ja tulivat toiseen,
äskeistä vähän pienempään pylvässaliin.

Hämmästyneinä he jäivät kynnykselle seisomaan.

Tämä oli epäilemättä aurinkovuoren anatoominen museo.

Esineiden suuri lukumäärä ei siinä hämmästyttänyt, vaan sitä
enemmän niiden laatu. Ihan ensiksi osui heidän silmiinsä jonkin
jättiläiskokoisen eläimen luuranko, joka ei muistuttanut ainoatakaan
nykyään maapallolla elävää eläintä. Sillä oli pitkä joutsenenkaula ja
verrattain pieni ruumis, vaikka tämänkin pituus oli noin 7 tai 8
metriä. Eläimen suruimpana merkillisyytenä olivat kuitenkin sen
voimakkaat siipiluut. Varmasti se oli ollut ensiluokan lentäjä.

Claire katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden.

"Muistuttaa jättiläiskokoista joutsenta", sanoi hän.

John Lange nyökkäsi.

"Luultavasti olet oikeassa. Se on kerran elänyt maapallolla. Mutta

se on tapahtunut aikaa ennen kuin Aatami ja Eeva söivät omenia
tiedonpuusta. Epäilemättä se on antediluviaanisen ajan eläin.
Mahdollisesti jokin joutsenlisko. Se on ollut muita lintuja
kunnianhimoisempi ja lentänyt ulos maan ilmakehästä. Katsohan
noita siipinikamia! Kyllä se on ollut harvinainen taivasten tavoittelija."

Tämän valtaisen eläimen takana he näkivät suuren linnun

luurangon. Sen levitettyjen siipien kärkien väli oli noin neljä metriä.

"Tuo on mahtanut olla kotka", arveli Claire. "Kamalan iso kotka:

katsos sen mahtavaa, käyrää nokkaa."
 "Minä luulen, että se on ollut kondori", sanoi John Lange.
"Maapallon suurin lintu. Ja tavattoman kookas lajikseen. Aution
ylätunturin hallitsija. Se lentelee omia teitään yli Kordillerien
korkeimpien huippujen. Siis sekin on löytänyt tien tänne… Mutta
mikä tuo on?"

He pysähtyivät tahtomattaan.

Sillä pylvässalin perällä, puolittain piilossa, he näkivät jotakin, joka

sai Clairen säikähtyneenä tarttumaan miehensä käsivarteen.

Siellä oli ihmisen luuranko.

XXII.

LUURANKO.

Ihmisluuranko on syystä tai syyttä luettu maapallon kamalimpien

esineiden joukkoon.

Ihan täytyy ihmetellä, että tuo sama laitos, joka niin erinomaisella
tavalla pönkittää ja kannattaa meidän elimiämme ja jonka varassa
me — kuka onnellisemmin, kuka onnettomammin — vaellamme läpi
elämän, herättää meissä vastenmielisen tunteen. Syynä on kenties
se, etteivät ihmiset enempää kuin eläimetkään ole luurankoina juuri
hauskan näköisiä. Eivät edes suurimmat sankarit — Ramses toisesta
Kaarle kahdenteentoista — esiinny edukseen luurankoina. Etenkin
pääkallossa on jotakin epämiellyttävää, silloinkin kun sen kaikki 32
hammasta ovat tallella. Ja miksi Herran nimessä luurangon pitää
irvistää…

Monet ovat kiinnittäneet huomionsa tähän kysymykseen. Edgar

Poe oli, kuten tunnettua, ihastunut kaikkeen, mikä koskee luurankoa.
Ja hänen on onnistunut lisätä kammoa pääkalloa kohtaan. Eikä
hänen oppi-isänsä Hoffmann ollut hidas hänkään säikyttelemään
aikuisia ihmislapsia fosforihohtoisilla luilla.
 Mutta nehän kuuluivat maapallolla oleviin luurankoihin. Kuinka
toiseksi muuttuukaan asia, kun tapaa ihmisluita ja muita jäännöksiä,
melkein kuuden jalan korkuisia, etäisellä taivaankappaleella!

Älköön siis kukaan ihmetelkö, vaikka Clairen kasvot kalpenivatkin

hänen nähdessään tämän tähtimuseon kalleimman ja
harvinaisimman esineen.

Äijä näytti katselevan sitä jonkinlaisella viileällä, tieteellisellä

silmällä. Hän luonnollisesti osoitti sille yhtä suurta anatoomista
kunnioitusta kuin eurooppalainen professori Neanderthal ihmiselle,
tähän ensi kertaa tutustuessaan.

Pappi risti silmiään herkeämättä. Hän ei pitänyt tästä

huvimatkasta.
Hän ikävöi takaisin elämänveden partaalle ja tunsi jo kamalaa janoa.
Sitäpaitsi hän oli tottunut tarinoimaan sen nuoren tytön kanssa, joka
kohdisti hänen henkilöönsä niin suurta ja kunnioittavaa luottamusta.

Mutta John Lange ei tuntenut mitään pelkoa luurankoa kohtaan.

Mitä suurimmalla harrastuksella hän tutki tuota merkillistä oliota.
Hän totesi pian, että siinä oli mies, joka oli menettänyt henkensä
parhaassa miehuuden kukoistuksessa. Aivokoppa oli hyvin jalon
muotoinen, voimakkaine eteenpäin pistävine niemekkeineen, jotka
usein todistavat rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Mikähän ihme oli tuonut pois maapallon radalta tämän nuoren

miehen, joka epäilemättä polveutui menneiltä ajoilta, jolloin
lentäminen vielä kieriskeli kapaloissaan?

Tähän kysymykseensä hän kuitenkin sai osittaisen vastauksen.

Sillä kylkiluiden välistä löytyi pieni musta esine, jonka lähempi
tarkastelu osoitti meidän isovanhempiemme aikuiseksi lompakoksi.
Vuodet olivat pidelleet nahkaa kovin kourin, mutta eivät kuitenkaan
niin pahasti, että lompakon entinen komeus olisi kadonnut
jäljettömiin. Se sisälsi kymmenen kuningasvallan aikaista kultafrangia
sekä paperin, jossa oli hiukan haalistunut mutta silti selvä kirjoitus:

Täten kehoitetaan kaikkia, joiden puoleen insinöörikapteeni

Eugene Pierre Suffrenin täytyy kääntyä, auttamaan häntä
parhaan kykynsä mukaan neuvoilla ja teoilla isänmaan
hyödyksi.

Pariisissa tammikuulla 1871.

Trocher

John Lange loi ihmettelevän katseen vaimoonsa ja ojensi paperin

tälle.

"Hän on teikäläisiä ja on viisikymmentä vuotta sitten eksynyt

tänne ylös. Tämäkin on niitä arvoituksia, joita ei kukaan osanne
koskaan selittää. Pariisin piirityksen aikana vuosina 1870 ja 1871
lähetettiin kaupungista, kuten tunnettua, ilmaan monta ilmapalloa.
Yksi niistä, 'Ville d'Orleans', ajautui Li-tunturille Norjaan. Se oli
muuten ihan luonnollista. Kapteeni Suffrenilla ei ole ollut samanlaista
onnea. Hän on kohonnut ilmaan, on ehkä yläilmoissa joutunut
hirmuisen pyörremyrskyn kynsiin ja tavalla tai toisella paiskautunut
toisen kiertotähden radalle ja pudonnut tänne ruumiina — kuollut
joko nälkään tai ruhjoutumalla. Edellinen on minusta luultavampaa,
sillä luurangossa ei näy mitään ulkonaisen väkivallan merkkejä.
Suuren, väkevän ja rohkean miehen kenraali Louis Jules Trocher
onkin keksinyt lähetikseen, jonka oli pyrittävä ulkomaailman
yhteyteen. Suffren — sehän on loistava nimi Ranskan historiassa?"
 "Eräällä merisankarilla oli tuo nimi", vastasi Claire. "Hän taisteli
englantilaisia vastaan Intian vesillä."

John Lange jäi pitkäksi aikaa syviin mietteisiin. Viimein hän lausui:

"Kaikki tämä herättäisi vanhassa Camille Flammarionissa

ihmettelyä, ja nykypäivien astronoomit sanoisivat tätä valheeksi. He
ovat väkeviä sanoissa ja he osaavat laskea, että muka tarvittaisiin
niin ja niin paljon aikaa kahden kiertotähden välisen matkan
kulkemiseen. Mutta he kai tekevät sen virheen, että perustavat
laskelmansa maapallolla vallitsevaan painolakiin. Sillä eihän kukaan
tiedä, minkälaisiksi painosuhteet muuttuvat ilmaköyhässä — tai ehkä
ihan ilmattomassa avaruudessa. Ja onhan sitäpaitsi vanha Newton
ihan virkansa menettämäisillään."

"Avaruudessa pitäisi olla myös jokin märkä ilmakehä, kokoonpantu

aineista, jotka eivät saa aikaan suurtakaan vastusta. Mutta minä en,
Jumalalle kiitos, ole tiedemies. Muutenhan nämä kysymykset voisivat
viedä ihmiseltä järjen… Ja missä ihmeen paikassa me olemme?
Marsissako, Merkuriuksessako, vaiko Venuksessa, taikka jollakin
irtitempautuneella auringonsirpaleella, joka omia aikojaan kiertää ja
on valmistanut itselleen oman ilmakehän. Olisipa hauskaa haastella
vanhan Simon Newcomben kanssa asiasta. Ellei hän nyt jo ole
kuollut."

Äijä, joka tämän pitkän yksinpuhelun aikana oli alkanut näyttää

tiilenvärisen malttamattomuuden merkkejä, otti nyt johdon käsiinsä.
Ja tällä kertaa tavalla, joka osoitti, että saadaan nähdä vielä
suurempia ihmeitä.

Hän astui erään suuren kalkkiseinässä olevan aukon luo, josta

silmien eteen avautuivat jyrkät portaat. Pikku vanhus kiipesi hyvin
ketterästi näitä myöden ylös ja toiset seurasivat parhaan taitonsa
mukaan. Ainoastaan pappi napisi ääneen. Hänen janonsa oli nyt
melkein huipussaan ja hän ikävöitsi noille vienosti liriseville lähteille.
Toisten kadotessa ylös korkeuteen hän jäi istumaan alimmalle
portaalle ja koetti saada sielunsa askartelemaan syvissä hengellisissä
kysymyksissä. Sillä aikaa toiset olivat nousseet yläilmoihin. John
Lange laski askelten luvun 44:ksi, ja kun kukin porras oli toista
kyynärää korkea, niin maan asukkaat läähättivät raskaasti
lähestyessään aurinkovuoren tornin huippua. Äijällä mahtoi olla
hevosen keuhkot, sillä häneen ei vaellus näyttänyt vaikuttavan
vähääkään.

Tämä pylvässali ei ollut edellisten kaltainen, jotka selvästi olivat

koverretut vuoren sisään, vaan oli tämä rakennettu samasta
kellanruskeasta kautsumaisesta aineesta kuin tiet ja kanavatkin.
Tässä olivat myös sivuluukut suuremmat, muistuttaen entisaikojen
tykkiportteja. Mutta huone näytti pimeämmältä, mikä johtui joko siitä
että katto oli alempana tai että rakennusaine imi sisäänsä valoa.

Tämän pienen tornikamarin merkillisimpänä nähtävyytenä oli

kuitenkin rivi metrinkorkuisia, nelisärmäisiä, väriltään jotakin
vaaleata metallia muistuttavia kivilohkareita, jotka näyttivät olevan
määrätyssä suhteessa toisiinsa. Ne olivat yhdistetyt toisiinsa
jonkinlaisten nelitahkoisten putkien avulla. Nämä putket yhtyivät
torveksi, joka pisti ylös tornista muistuttaen mahtavaa kiikaria.

"Tämä mahtaa olla tähtitorni", arveli Claire.

Mutta hän erehtyi.

XXIII.

NÄYTÖS.

Nyt oli äijä otteissaan. Näytti siltä kuin hän olisi ollut
pakahtumaisillaan pelkkään tärkeyteensä. Rypytkään eivät
esiintyneet nyt yhtä selvinä kuin muulloin. Hän oli ikäänkuin
muuttunut nuorukaiseksi, ja silmät loistivat hänen leveässä
naamataulussaan.

Hän käveli kuin mikäkin taikuri tuossa pienessä pylväshuoneessa

ja haisteli kaikkia noita eriskummaisia neliöitä ja laitteita, jotka
antoivat huoneelle salaperäisen leiman. Jos näkyvissä olisi vielä ollut
joku lasinen keittoastia jollakin hyllyllä tai jos ahjossa olisi palanut
sinertävä liekki, niin varsin hyvin olisi voinut loihtia mieleensä kuvan
jostakin kullantekijän työpajasta tai Tycho Brahen Uranienborgista.

Mutta äijällä ei tuntunut olevan kiirettä antamaan vierailleen

selitystä siitä, mitä merkillistä hän aikoi heille näyttää. Taikurit,
näyttelijät ja romaanien kirjoittajat tietävät, mikä merkitys on
paussilla. Sen avulla saadaan odotus jännittäväksi, eli,
käyttääksemme jokapäiväistä vertausta, kasataan hehkuvia hiiliä
kuulijakunnan jalkapohjien alle. Se on temppu, jonka arvoa ei voi
kyllin korkeaksi arvioida. Paussilla on sama merkitys henkiseen
vajavuuteen nähden, kuin erinäisillä liikkeillä ruumiilliseen.

Arvatenkin vanha tietäjä oli täysin perillä näistä pienistä

yhteiskunnallisista asioista. Hän oli herkeämättä liikkeessä, toisinaan
hän tirkisteli ylös kattoon ja toisinaan hieroi nenäänsä karvaisilla
käpäläsormillaan. Ja suu kävi koko ajan, niinkuin vanhuksien
tavallisesti. Oli ihan kuin vanha Cato olisi päässyt irti. Hänen
kuulijansa eivät ymmärtäneet tavuakaan hänen pakinastaan. Se
liikkuikin ilmeisesti tavallista korkeammissa käsitepiireissä, joilla ei
juuri ollut yhteyttä lauseparsien "hyvää päivää", "hyvästi" ja "kuinka
vatsanne laita on?" — tai muiden yhtä ylväiden neronleimausten
kanssa.

John Anderssonin korvat olivat höröllään jännityksestä, mutta eipä

hänkään — vaikka olikin verrattain vanha tämän taivaankappaleen
asukas — pystynyt saamaan selvää tästä epäilemättä hyvin
perusteellisesta tieteellisestä esitelmästä, joka äijän hipiän
vaihteluista päättäen liikkui eri aloilla. Ukon yskivä puhe päättyi
eräisiin sammakon kurnutusta muistuttaviin kurkkuääniin, jonka
jälkeen puhujan leuat paukahtivat yhteen. Näin hän ikäänkuin halusi
ilmoittaa, että hän oli nyt sulkenut puhevirran.

Sitten hän siirtyi tekoihin. Vieraansa hän sijoitti yhden suuren

ampumaloven viereen ja rakensi pienen vallin heidän ympärilleen
nelisärmäisistä loistavista kivistä. Hän selitti viittomalla ja
murisemalla heille, etteivät he missään tapauksessa saaneet astua
tuon vallin yli. Päästyään varmuuteen siitä, että hänen määräystänsä
noudatettiin, hän astui suuren kivikoneiston ääreen ja pyöräytti yhtä
kiveä. Joko nämä olivat äärettömän keveitä, tai niihin oli sovitettu
jokin nerokas tasapainojärjestelmä, niin vain oli, että äijä kosketti
niitä ainoastaan sormiensa kynsien kärjillä.

Alkoi kuulua suhinaa ja kohinaa, kuten kanavan sulkulaitoksen

toimiessa. Koko vuori kiehui ja porisi. Tätä kesti muutamia
minuutteja, sitten äänet muuttuivat tasaiseksi, hiljaiseksi jyminäksi.

Äijä seisoi kauan ja kuunteli. Pieni kuihtunut mies näytti kasvavan

heidän silmissään. Tai ehkä tämä johtui siitä, että hänen hipiänsä
vähitellen muuttui tavalliseksi vaaleanpunaiseksi, tuo omituinen nenä
nokimustaksi, ja että hänen päänsä paisui.

Sitten hän katsahti vieraisiinsa ja sanoi:

"Propl, fritl, pjo!"

"Hän pyytää meitä istumaan hiljaa", tulkitsi Andersson.

Sitten ukko nousi yhtä porrasta ylemmä ja kosketti erästä

kiviryhmää, jossa kivet nojasivat toisiinsa ja olivat eri tasoissa. Kuului
räiskinää, kivet liikahtivat ja yhtäkkiä singahti valosäde suurta
kiikaria muistuttavan torven suusta.

Säde — sanoisimmeko säde? Jättiläissalama se oli, salama, joka

säkenöitsi kirkkaassa päivänvalossa ja hopeanvalkoisella loistollaan
huikaisi auringonpaisteenkin. Vakaisena keihäänä se syöksyi taivaan
kupulakeen ja katosi väräjävänä sädeheijastuksena eetteriin. Ei
mikään maanpäällinen valonheittäjä olisi saanut niin voimakasta
vaikutusta aikaan sysimustassa yössäkään. Väkevä auringonvalo
muuttui suorastaan pimeydeksi tämän häikäisevän valkoisen,
avaruuteen ammutun säteen rinnalla.
 Maapallolaisten oli ehdottomasti pantava kädet silmilleen. Kun he
ottivat ne pois, oli kaikki ennallaan. Mutta äijä ei vielä hellittänyt.
Oikeana Jupiterina hän seisoi siinä. Nyt hän kosketti toista
kiviryhmää, ja tällä kertaa lennähti putkesta mahdottoman suuri
pallosalama. Se kiiri ylös taivaalle niin kuin valkohehkuinen
tykinkuula. Näin kai olisi Birkelandin sähkötykki toiminut, jos se olisi
ollut valettu kyllin suureen mittakaavaan.

"Miltähän tämä olisi näyttänyt yöllä?" mutisi Claire ja hieroi

silmiään. "Valo oli niin voimakas että nytkin silmiä kirveli".

"Me emme maapallolla oikeastaan tiedä, mitä sähkö onkaan",

säesti
Lange.

"Ne on pirun vehkeitä", sanoi pappi. "Joutukaamme täältä pois."…

Miesparan kurkku hehkui kuin leivinuuni.

Mutta falunilainen John Andersson ei sanonut mitään. Taivas olisi

saanut sortua hänen niskaansa, eikä hän olisi pannut sitä
pahakseen. Sillä hänen sydäntänsä raateli kirvelevä ikävä pienen
taalalaisen tytön luo. Ja sitten vielä toinenkin asia täytti hänet
jonkinlaisella pelolla. Hänen hipiänsä alkoi vähitellen muuttaa
luonnettaan. Näytti siltä kuin olisi orvas ruvennut lakastumaan pois.
Hän oli asunut täällä niin kauan, että ravinto ja ilma olivat alkaneet
vaikuttaa hänen elimistöönsä. Hämmästyksekseen hän oli jo
toisinaan huomannut nenänsä vahvasti hikoilevan — ihan niinkuin
täällä syntyneiden. Nyt puuttui vain, että hän vaihtaisi ihonsa väriä
aina mielialojen mukaan. Niin, että jos hänen oli palattava takaisin —
sen täytyi tapahtua pian.
 Siksi ei tämä suunnaton sähköpurkaus tehnyt häneen mitään
vaikutusta. Hän antoi aviopuolisoiden tulkita ihastustaan tavalla, joka
oli aito-maanpäällistä.

Ja äijä, joka oli omaksunut koko joukon maanpäällisiä tapoja ja

eleitä, käyttäytyi niinkuin se jumalaistarujen sankari, jonka päähän
oli pälkähtänyt varastaa Zeuksen vasama.

Mutta enempää hän ei toistaiseksi halunnut näyttää vierailleen.

Nämä lähtivät heti paluumatkalle, joka tapahtui hyvässä
järjestyksessä. Tunnin kuluttua he jo istuivat syömässä keittoansa
työläiskaupungissa, tutun perheen piirissä.

Samana yönä tapahtui jotakin Lange-puolisojen makuukamarissa.

He nukkuivat rauhallisesti ja turvallisesti toistensa syleilyssä aina

aamupuoleen yötä. Silloin John Lange yhtäkkiä heräsi ja hieroi
silmiään.

"Mikä nyt tuli?" kysyi hänen vaimonsa ja kiersi ihastuttavan

pyöreän ja rauhoittavan käsivartensa toisen kaulaan.

"Olen sen keksinyt", lausui John Lange yhtä ponnekkaasti ja

vakuuttavasti kuin aikojen aamupuhteella Arkimedes.

"Minkä?" kysyi Claire.

"Ratkaisun ja viivat."

Silloin nuori rouva rupesi pelkäämään miehensä järkeä. Olikohan

John saanut auringonpiston?

"Ah, sinä olet nähnyt unta", koetti hän tyynnyttää.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankpack.com