The Complete Book of Urban Combatives 1st

Edition Lee Morrison download

https://ebookmeta.com/product/the-complete-book-of-urban-
combatives-1st-edition-lee-morrison/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

World Tourism Cities A Systematic Approach to Urban

Tourism 1st Edition Morrison

https://ebookmeta.com/product/world-tourism-cities-a-systematic-
approach-to-urban-tourism-1st-edition-morrison/

World Tourism Cities A Systematic Approach to Urban

Tourism 1st Edition Alastair M. Morrison

https://ebookmeta.com/product/world-tourism-cities-a-systematic-
approach-to-urban-tourism-1st-edition-alastair-m-morrison/

Book of Sins: The Complete Collection 1st Edition Anya

Merchant

https://ebookmeta.com/product/book-of-sins-the-complete-
collection-1st-edition-anya-merchant/

Hanbury Martin Modern Equity 21st Edition Jamie Glister

https://ebookmeta.com/product/hanbury-martin-modern-equity-21st-
edition-jamie-glister/
Workplace investigations Rose Bryant-Smith

https://ebookmeta.com/product/workplace-investigations-rose-
bryant-smith/

Her Dirty CEOs Men at Work 11 1st Edition Mika Lane

https://ebookmeta.com/product/her-dirty-ceos-men-at-work-11-1st-
edition-mika-lane/

Become a Unity Shaders Guru: Create advanced game

visuals using code and graphs 1st Edition Anonymous

https://ebookmeta.com/product/become-a-unity-shaders-guru-create-
advanced-game-visuals-using-code-and-graphs-1st-edition-
anonymous/

Dead Set DS Alexandra Cupidi 3 1st Edition William Shaw

https://ebookmeta.com/product/dead-set-ds-alexandra-cupidi-3-1st-
edition-william-shaw/

Implication 1st Edition Ray Clark

https://ebookmeta.com/product/implication-1st-edition-ray-clark/
The Mushroom at the End of the World On the Possibility
of Life in Capitalist Ruins Tsing Anna Lowenhaupt

https://ebookmeta.com/product/the-mushroom-at-the-end-of-the-
world-on-the-possibility-of-life-in-capitalist-ruins-tsing-anna-
lowenhaupt/
THE COMPLETE BOOK OF
This work is dedicated to my friend and teacher, the late Pete Robins.
THE COMPLETE BOOK OF

LEE MORRISON
The Complete Book of Urban Combatives
by Lee Morrison

Copyright © 2015 by Lee Morrison

Cover photo: iStock/peeterv.

 TABLE OF
CONTENTS

Introduction • 3
Chapter 1: Urban Combatives Influences • 5
Chapter 2: What Does the Term Combatives Mean? • 15
Chapter 3: What’s the Difference between Martial Arts and Combatives? • 17
Chapter 4: Formulating a Self-Protection Game Plan • 21
Chapter 5: Understanding Fear and the Survival Stress Response • 31
Chapter 6: Natural Resources and Body Weapons • 35
Chapter 7: Combative Principles • 39
Chapter 8: Street Grappling • 53
Chapter 9: The Combative Use of Improvised Weapons • 71
Chapter 10: Impact Delivery for Preemptive Striking • 79
Chapter 11: Continuous Attack Sequences • 103
Chapter 12: Situational Combatives against Common Attacks • 109
Chapter 13: Awareness and Observation Drills • 121
Chapter 14: Counterweapons Training • 139
Chapter 15: Unarmed against the Blade • 159
Chapter 16: Adapting to Your Environment • 173
Conclusion • 187

V
 PREFACE

T
he sources of the information con-
tained in this book come from
some of the best self-protection
and combative instructors in the
world today. A lot of these ideas
have been passed down on an
instructor-to-student basis from
as far back as seven decades. In some cases, the in-
formation comes from one person’s individual ex-
perience, both my own and from those with whom
I have trained or aspire to train. Like the majority
of these great people I have studied with, I have
soaked up the knowledge they gave me and, where
necessary, adapted it to fit my own functional jig-
saw puzzle so I can share this great knowledge
with those who need it most. Although there is a
large amount of personal input that goes into
what I teach, I make no pretense that any of this
material is unique to me—I merely carry on the
torch to light the path for others. So read with an
open mind and take what you need for your own
functional jigsaw.

—Lee Morrison
Founder/instructor, Urban Combatives

1
 INTRODUCTION

T
he contents of this workbook will train. This book also reflects thousands of hours
give the reader an insight into the spent travelling, training, reading, and studying,
combatives curriculum I teach. I sorting the wheat from the chaff—and believe me
formed Urban Combatives (UC) when I say that there is a serious amount of chaff
after many years of researching in the martial arts world that is being passed off as
various Asian and Western martial effective and workable self-defense.

has missed the point is the term self-defense in the

methods of combat. The testing In fact, the first indication that such a system

name: the word defense, in particular, indicates that

ground for my research started with the school-
yard and progressed through adolescence, during

not only required, but is, in fact, your only option.

which I, like most misguided young males, had my you are in a situation where a physical response is
fair share of pub brawls and street fights. Then the
research continued on during the 14 years I What about avoidance and escape, made possible
worked as a bouncer in the pub and nightclub envi- through awareness of your environment and an un-
ronment of door security work. derstanding of attack ritual, dialogue, and body lan-
To say that this was the most effective part of guage, so that you have knowledge of such events
my combat-efficiency education to that point before they unfold to the point where a physical op-

this field think that the term self-protection has a lot

would be an understatement. Anyone who has tion is all you have? This is why the top people in
been in a real blood-and-snot, violent confronta-
tion knows what I am talking about. Thirty seconds more to offer.
on the street is worth three years in the dojo any If, for example, you spot a potentially violent
day of the week. Multiply that by a lot and you too and aggressive individual walking behind you, and
would have arrived at conclusions similar to my your street-smart instincts tell you that he’s al-
own and those of better men before me. Those con- ready sized you up as his next victim, you can de-
clusions are the genesis of this text: the informa- cide to turn the next corner and run like a bastard
tion contained within is the result of a combination to avoid and escape the experience. Is that not
of active learning from my own experience and good self-protection? Of course, it is. If, however,
from people with whom I have trained or aspire to you have no chance of escape, and this individual is

3
intent on destroying your future quality of life to In the early chapters, I concentrate on the fun-
whatever degree he can, then the only option left is damental aspects needed to build a functional self-
a physical response. In such a case, you must not protection game, including awareness, avoidance,
hesitate to turn him into a shit spot on the pave- verbal dissuasion, the use of the fence, and preemp-
ment. The bottom line to achieving such a goal is to tive strikes. All these apply as your main ingrained
hit first, hit hard, and be ferocious. If this creates response to any situation in which you find yourself.
the opportunity to escape, then do so without hesi- I then go on to deal with the “what if” factor. For ex-
tation; if not, then you must continuously attack ample, what if I’m caught unaware and have to now
until the threat is terminated and then escape to react to some kind of attack from an aggressor, be it
safety at the first opportunity. a grab or a sucker punch? What if the fight goes to
Good personal security and street-smart the ground? What if there are multiple attackers?
awareness must be the power base for your stay- This is what you might call the situational aspect.
safe game plan. But lurking just below the surface I also provide some attribute-developing drills
must lie an unwavering conviction that if you are that will help you develop a good support system for
confronted by violence, you are prepared to re- the game plan I outline early in this manual and the
spond in kind, overwhelmingly. This is why I am combative principles and mindset that should ac-
drawn to the methods of Western combatives. My company every aspect of your training.
training is very much influenced by people who The main conclusions I want to share with you
have tested their systems under the pressure of re- in terms of my knowledge of self-protection are as
ality, be this in live situations or dynamic simula- follows:
tions involving scenario training, or a combination
of both. In short, I chose to learn from people who 1. Get your head right—all fights begin and end in
know that what they have will stand up without your head. Prefight perspective is everything.
hesitation or indecision at the moment of truth. 2. In a physical sense, cultivate the ability to hit
For example, my role models include W.E. Fairbairn hard and, when possible, first.
and E.A. Sykes, who pressure-tested their Defendu 3. Take the initiative and then exploit the initiative
system in the violent streets of 1920s Shanghai, you’ve created until the confrontation is over.
China, and Coventry doorman Geoff Thompson,
who learned what worked for him in some of the On that note, I will end this introduction by
worst establishments in the “neon” environment asking you to read this manual with an open mind
and on the mat of his dojo during hundreds of his and to take from it whatever you find useful.
legendary “animal day” sessions.

4 THE COMPLETE BOOK OF URBAN COMBATIVES

CHAPTER 1 쑺 URBAN COMBATIVES
INFLUENCES

T
he UC system has many influences
from both Western and Eastern
martial arts. In some cases, it may
be a technique or a concept. Quite
often I have been influenced by a
method of training from a mental-
ity perspective, which in turn will
be reflected within UC. No one method of martial
training will ever hold all the answers, so you must
keep an open mind and stay on the cutting edge of
progress. With that said, there is nothing really
new in the field of reality combat. Sometimes
someone will come along and try to reinvent the
wheel, but most of it has been done before. The
thing to understand is that good self-protection is
threefold. First, you have a few sound personal se-
curity concepts in place, such as the development
of good awareness skills that cover 360 degrees of
your environment, including everyone and every-
thing within it. Add to that an understanding of
your enemy, including any body language, attack
rituals, and dialogue he may present. Finally, you
have to gain an understanding of fear and how you
will feel and react under pressure.
The physical side of the equation is pretty
My martial arts journey began at the Shotokan karate center, where
simple: just develop two or three effective strikes Senseis Enoeda, Tomita, and Ohta taught at the Marshall Street dojo in
that can be executed hard and that work well. London.

5
Drill them until you reach a level of unconscious FAIRBAIRN AND SYKES
competence, which comes from practicing strikes
for several thousand reps with visualization and Develop a small toolbox of workable gross-motor
real intent on the impact equipment until they be- skills that are adaptable to a myriad of situations and
come a part of you. Then take your said artillery, retainable under fight duress conditions, tested with
put on some body armor, work with noncompliant noncompliance during simulated conditions, for this
training partners, and put it under the pressure of will form your main game plan. Everything else that
dynamic simulation and scenarios, or “animal day” you look at and practice is a contingency plan for
type training, until you know what works for you your main game plan. The idea is not to accumulate
and are confident in what you have. techniques, but rather to find something workable for

A typical street scene from 1930s Shanghai. Note the Red Maria with mounted W.E. Fairbairn in his Shanghai
gun used by the Shanghai Municipal Police during that period. Municipal Police uniform.

W.E. Fairbairn is second from right in the front row in this photo of the Allied and American training staff at Area B in 1942.

6 THE COMPLETE BOOK OF URBAN COMBATIVES

Col. Rex Applegate. Another friend of UC is New Zealand’s Geoff “Tank” Todd. Charles Nelson.

A photo of Charlie Nelson and me. Charlie was one of the last re- Bob Spiegel was a student of Nelson’s for 15 years and is
maining close-combat legends of the World War II era. This fine old now considered a worthy successor to the Nelson system.
gentleman taught his system of self-defense for more than 50 years
in New York City.

you. This is why my biggest influence here comes U.S. Marine Corps through Col. Rex Applegate.
from Western combatives, particularly from the mili- Other great instructors of this period include the
tary close-quarter combat instructors of World War Marine Corps’ John Styers, Dermot O’Neill, and the
II, including W.E. Fairbairn (1885–1960), who served late Charles Nelson.
as a constable drill instructor and firearms trainer
with the Shanghai Municipal Police (SMP) during the CHARLES NELSON
1920s at a time when Shanghai, China, was consid-
ered the most violent city on Earth. Nelson taught hand-to-hand combat to civilians
Fairbairn and his noted collaborator E.A. Sykes after the war in New York City for nearly 50 years. The
(1883–1945) developed their system of Defendu, successor to Nelson’s street-proven system was Robert
which evolved from practical experience. Fairbairn Spiegel, a 6th dan in karate and a student of Nelson’s
trained and organized riot squads for the Shanghai for the last 15 years of Nelson’s instruction. Spiegel
police and developed what he called “gutter fight- continues to represent the Charles Nelson Defense Sys-
ing,” a system of fighting born out of methods that tem in New Jersey. I was very fortunate to have met
got real results. Fairbairn’s methods were later and trained with Charlie on the day of his 88th birth-
taught to British Commandos and parachute day, and I am pleased to be one of Spiegel’s students
troops during World War II and became a major in- and now the only instructor outside of the United
fluence in the hand-to-hand combat training of the States certified by Nelson to teach his methods. Charlie

URBAN COMBATIVES INFLUENCES 7

Nelson’s lineage can be traced back to Fairbairn, who tors, such as Den Brinkley and the late Bob Kasper.
taught Shanghai Municipal Police Sergeant Dermot The lineage from Fairbairn continues to our men-
“Pat” O’Neill. In Shanghai, O’Neill trained extensively tors, the late Bill Pilkington and the late Les Martin,
with a U.S Marine named Sergeant Kelly, who on his re- and then on to the founder/instructor of the CODA
turn to the United States taught Charlie Nelson. group, Peter Robins.
After World War II, people were fed up with
CODA the violence of the war, and training in close-
quarters combat (CQC) virtually stopped. A
Another combatives group that I am very handful of men continued in the techniques, but
proud to be associated with is CODA: Combative as time went by CQC was pushed aside because
Oriental and Defendu Arts. CODA is the only British of the influence of the Eastern martial arts.
representative of Fairbairn’s Defendu system, and Today there are only a handful of small groups
was founded in 1993 by Peter Robins, Paul Child, around the world dedicated to keeping the skill
and Dave Smithers in Essex. Sadly, Pete Robins and knowledge of these Western combative
passed away a few years ago. Occasionally CODA methods alive. More modern links to CQC come
has been fortunate enough to get instructional vis- from former U.S Marine and Vietnam veteran
its from some great overseas close-combat instruc- John Kary, the founder/instructor of American
Combatives, a very effective
system based on the princi-
ples of Fairbairn, with in-
structional options available
for law enforcement, military,
and civilian personnel alike.

Left: Overseas CODA instructor and a major

authority on close-combat and authentic
World War II combatives Den Brinkley.

Above: American Combatives Master

Instructor and Vietnam veteran John Kary.
After having spent some time training with
Kary’s European representatives in the
United Kingdom, I can confirm that the
American Combatives School builds from
the foundation laid by Fairbairn himself.

Above: CODA instructor and close-combat historian Peter Robins.

8 THE COMPLETE BOOK OF URBAN COMBATIVES

 KELLY McCANN DENNIS MARTIN

One of my major influences is a former major Another influence from combatives comes
in the Marine Corps named Kelly McCann (who from Dennis Martin, defensive tactics specialist
also wrote under the pen name of Jim Grover). Mc- and chief instructor of his CQB Services. Den is
Cann is the owner of Crucible located in Freder- well known in this field and has written for vari-

reading Den’s articles in Fighting Arts magazine

icksburg, Virginia. He is considered a real-world ous martial arts magazines for years. I started
operator who knows what works and what doesn’t
from violent personal experience. His vicious sys- relating to realism in
tem combines the best elements of combat-proven training when I was a
military combatives, hardcore street fighting, and teenager. Having
his distinctive in-your-face attitude. The result is trained with Dennis
an easily learned, exceptionally brutal fighting sys- and studied nearly all
tem that really works. his written words, I
can tell you that this
man knows his stuff. I
am particularly proud
to be one of only a
handful of certified Dennis Martin is well respected in
combative instructors the self-protection field.
in his CQB Services.
Dennis has influenced my training and teaching
methods in a variety of ways, one example being
the task-related fitness and conditioning drills
that he teaches, which he calls Close Quarter Bat-
tle Drills.

GEOFF THOMPSON

Another huge influence for me is one of the

best reality self-protection instructors in the
United Kingdom, top martial artist, veteran ex-
doorman, and best-selling author Geoff Thompson.
Thompson should need no introduction to anyone
involved in martial arts today. He has written
dozens of books about self-protection and his
unique “real self-defense” system. Thompson
opened everyone’s eyes during the early 1990s
with his revolutionary ideas and concepts, includ-
ing the introduction of the fence, his controversial

Fear: The Friend of Exceptional People. He has also

“animal days,” and the content of his famous book

written self-help books about the power of positive

thinking and gives frequent inspirational talks at
book signings and seminars. Geoff is a true exam-
ple of someone who has reached the summit of his
martial arts journey.
Former U.S. Marine Kelly McCann is considered by many to be the We have all read how, through adversity,
modern king of combatives. His teaching methods and in-your-face
attitude have had a huge influence on my training.
we can transcend the physical and reach a

URBAN COMBATIVES INFLUENCES 9

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
hillitsi hän itseään yksinomaan sen vuoksi, ettei kukaan asettuisi
heidän väliinsä. Sillä tämä oli asia, joka ainoastaan koski heitä
molempia — kaksintaistelu, josta hän kerran toivoi pääsevänsä
voittajana.

Mutta pienen väkivaltaisen tytön luonne alkoi herättää vakavaa

levottomuutta markiisittaressa ja hän piti välttämättömänä hankkia
hänelle ankara kasvatus. Sen tähden lähetti hän hänet luostariin
siinä toivossa, että ankarasti säännöllinen elämä tässä vakavassa
paikassa lieventäisi ja tasoittaisi hänen omituisen luonteensa
särmikkäisyyksiä. Therese jäi luostariin kahdeksanteentoista
ikävuoteensa asti.

Palattuaan sieltä takaisin oli hän tullut hyvin järkeväksi. Vanhukset

iloitsivat ennen kaikkea hänen hurskaudestaan, nähdessään hänen
heittäytyvän polvilleen kirkossa ja rukoilevan kauvan ja hartaasti.
Viattomuuden ja rauhan hengähdys oli hänen mukanaan levinnyt
vanhaan kotiin. Theresellä ei nyt enää näyttänyt olevan muuta kuin
yksi ainoa vika, hän oli erinomainen herkkusuu. Aamusta iltaan asti
söi hän konvehteja, joita hän hitaisesti imi silmät puoleksi suljettuina
ja melkein huomaamattoman väristyksen käydessä vaaleanpunaisilla
huulillaan.

Kukaan ei enää saattanut tuntea sulkeutunutta, itsepintaista lasta,

joka tavallisesti tuli alas puutarhasta rikkirevityin vaattein eikä
koskaan tahtonut kertoa, miten se oli tapahtunut.

Markiisi ja markiisitar de Marsanne olivat viidentoista vuoden ajan

eläneet luostarimaisessa erilleenvetäytymisessä, mutta nyt jälleen
pitivät he velvollisuutenaan avata salonkinsa maailmalle. He antoivat
päivällisiä ja tanssiaisia, sillä he tahtoivat naittaa Theresen. Eikä
tytöllä ollut kylmyydestään huolimatta mitään sitä vastaan. Hän puki
itsensä ja hän tanssi, mutta kasvot niin kalpeina ja
välinpitämättöminä, että nuoret miehet oikeastaan tunsivat
pelkäävänsä häntä.

Pikku Colombelia eivät he olleet nähneet jälleen sen koommin kuin

molemmat olivat olleet lapsia. Markiisi oli kasvatuttanut hänet,
kustantanut hänen opintonsa ja hankkinut hänelle paikan asianajaja
Savournainin luona.

Eräänä päivänä otti hänen äitinsä hänet mukaansa Hotel

Marsanneen ja muistutti hänelle hänen entisestä leikkitoveristaan.
Colombelilla oli hyvin hoidettu ulkomuoto ja kohtelias esiintymistapa;
hän ei osottanut pienintäkään hämilläoloa. Therese katseli häntä
levollisesti, selitti varsin hyvin hänet muistavansa ja käänsi hänelle
sitten selkänsä. Mutta viikon kuluttua tuli Colombel sinne jälleen, ja
nyt käyttäytyi hän talossa yhtä vaivattomasti kuin ennenkin. Hän tuli
joka ilta, sen jälkeen kuin toimisto oli suljettu, ja hänellä oli
mukanaan nuotteja, kirjoja ja aikakauskirjoja Thereselle. Häntä
kohdeltiin aivan miten päähän pisti, ja hänen täytyi toimittaa
kaikenmoisia asioita, aivan kuin palvelijan tahi köyhän sukulaisen. Ja
lakkaamatta jätettiin hänet aivan huoleti yksin Theresen kanssa,
ilman mitään vaaran ajatustakaan. Aivan kuin entisinä aikoina olivat
he tuntikausiksi jätetyt toistensa seuraan, joka avaroihin huoneisiin
tahi ulos puutarhaan.

Mutta nyt he eivät enää leikkineet, kuten ennen. Therese käveli

hitaisesti puutarhan puistokäytävissä ja laahusti hametta, joka ratisi
kevyesti koskettaessaan maata, ja Colombel kulki hänen rinnallaan.
Hän oli nyt aina komeasti puettu ja heilutti kädessään notkeaa
kävelykeppiä, jota hän ei koskaan jättänyt.
 Ja kuitenkin oli hän, kuten kuningatar, ja toinen oli hänen orjansa.
Tosin ei hän purrut eikä lyönyt häntä enää, mutta koko tytön
olemuksessa oli jotakin, joka hänet alensi, teki hänet palvelijaksi,
joka oli pakotettu kantamaan valtiattarensa lievettä.

Tyttö kiusasi häntä nyt haavellisilla oikuillaan. Milloin saattoi hän

olla ystävällinen ja hellä, milloin kova ja vieroittava, aina sen mukaan
kuin hänen päähänsä pisti. Ja toinen aina sen mukaan kuin tyttö
käänsi selkänsä, katseli häntä terävällä, kiivaasti leimahtavalla
katseella, ja hänen paheellisuutta ilmaisevat kasvonsa saivat väijyvän
ilmeen, ikäänkuin hänellä olisi joitakin petollisia tarkoituksia.

Eräänä kesäiltana, heidän kävellessään kastanjapuutarhan

varjossa sanoi
Therese äkkiä lyhyen vaitiolon jälkeen, kasvoissaan vakava ilme:

— Minä olen väsynyt! Ajatelkaapas, jos te olisitte olevinanne

hevonen, nyt, kuten ennenkin, Colombel? Mitä siitä sanotte?

Ohimenevä hymy levisi hänen huulilleen. Mutta toinen vastasi

aivan vakavasti: Kernaasti Therese.

Mutta tyttö kulki levollisena edelleen ja sanoi ainoastaan:

— Se on hyvä. Tahdoin vaan tietää.

Ne jatkoivat kävelemistään. Pimeni pimenemistään puitten alla. He

puhuivat eräästä nuoresta kaupungin naisesta, joka oli mennyt
naimisiin upseerin kanssa. Samassa he tulivat pienelle sivukäytävälle,
ja nyt tahtoi Colombel vetäytyä syrjään antaakseen Theresen kulkea
edellä. Mutta tyttö lykkäsi hänet menemään eteenpäin käytävässä,
niin että hänen itsensä täytyi kulkea edellä.
 Molemmat vaikenivat.

Ja niin hyppäsi tyttö äkkiä hänen selkäänsä samalla notkeudella

kuin entisinäkin päivinä, ollessaan hurja, pieni tyttö.

Eteenpäin mars! komensi hän tukahtuneella äänellä, jossa väreili

jotakin hänen entisestä intohimoisuudestaan.

Hän oli ottanut nuorelta mieheltä kävelykepin ja antoi hänelle sillä

iskun toisensa jälkeen. Näin ajoi hän häntä hurjassa juoksussa
hämäräin käytäväin halki samalla kun hän suonenvedontapaisesti
riippui hänen olkapäillään. Tällä aikaa antoi hän hänelle iskun
toisensa jälkeen, jotta hän juoksisi nopeammin. — Toinen ei sanonut
hänelle sanaakaan, vaan hengitti raskaasti. Hento mies oli melkein
nääntyä korkeakasvuisen tytön painosta, jonka lämmin ruumis lepäsi
hänen hartioillaan.

Mutta kun tyttö huudahti: "Nyt saattaa riittää", ei hän pysähtynyt.

Kuten mieletön, hyökkäsi hän edelleen ja tarttui samalla hänen
jalkoihinsa kiini, niin että hän ei voinut hypätä pois.

Hän oli edelleen hevosena, mutta hevosena, joka pillastui

ratsastajattarensa kanssa. Ja hän hyökkäsi tämän kanssa pois
liiteriin, jossa puutarhakaluja säilytettiin. Täällä heitti hän hänet
lattialle oljille ja turmeli hänet väkisin. Nyt oli vihdoinkin hänen
vuoronsa tullut — nyt oli hän herrana.

Therese oli tullut vielä entistäkin kalpeammaksi; hänen huulensa

olivat punaisemmat ja silmänsä tummemmat kuin koskaan ennen…

Pari päivää sen jälkeen toistui sama näytelmä. Tyttö hyppäsi

hänen selkäänsä, tahtoi häntä kurittaa, ja jälleen syöksyi toinen
hänen kanssaan liiteriin ja heitti hänet lattian oljille.

Toisten seurassa oli hän nyt ystävällinen häntä kohtaan, kohteli

häntä hieman alentuvaisesti, kuten vanhempi sisar. Ja toinen vastasi
hänelle levollisella hymyllä. Mutta pohjaltaan olivat he nyt jälleen
samassa suhteessa toisiinsa kuin kuusi vuotta sitten. He leikkivät
toistensa kanssa kuin kaksi villiä petoa, jotka pureksivat toisiaan
tahtoessaan toisiaan miellyttää. Mutta nyt sai Colombel voiton.

Heidän rakkaudessaan oli jotakin kauhistavaa. Nyt otti Therese

myöskin Colombelin vastaan huoneeseensa. Hän oli antanut hänelle
pienen puutarhaportin avaimen. Mutta öisin täytyi hänen käydä sen
huoneen läpi, jossa Colombelin äiti nukkui. Sekä hän että Therese
olivat kuitenkin samalla kertaa niin rohkeita ja niin varovaisia, että
kukaan ei huomannut mitään. Kohtasivatpa he toisensa keskellä
päivääkin. Sellaisissa tapauksissa tuli Colombel ennen päivällistä, ja
hänen ollessaan siellä sulki Therese ikkunansa, että naapurit eivät
heitä näkisi. He tunsivat lakkaamatonta, polttavaa toistensa
kaipuuta, ei sitä varten, että voisivat sanoa toisilleen helliä sanoja,
kuten toiset rakastavaiset parit heidän iässään, vaan lakkaamatta
taistellakseen samaa taistelua keskenään. He riitelivät usein ja
kasasivat silloin toisilleen molemminpuolisia loukkauksia; heidän
äänensä väreili pidätetystä vihasta, koska he eivät uskaltaneet
huutaa ääneen tahi tapella niin että sitä olisi saattanut kuulla.

Ja niin oli Colombel jälleen tullut eräänä aamupäivänä. Hänen

vielä kulkiessaan paitahihasillaan ja paljasjaloin huoneessaan, tuli
hänelle äkkiä se ajatus, että hän tarttuisi Thereseen kiini ja nostaisi
hänet korkealle samalla tavalla kuin atleetit koettavat tehdä
markkinoilla voitettuaan jonkun. Mutta Therese koetti vapautua ja
sanoi:
 — Anna minun olla! Sinä tiedät, että minä olen sinua vahvempi. Ja
minä saattaisin tehdä sinulle pahaa.

Colombel nauroi.

— No teeppä sitten, mutisi hän, pudistellessaan häntä yhä

edelleen. Ja nyt painiskelivat he keskenään, kuten he usein tekivät,
vaistomaisen taisteluhalun ajamina. Useimmiten Colombelin voimat
loppuivat. Ja silloin hän nosti hänet ylös ja painoi hänet rinnalleen,
kuten voittava naisjättiläinen.

Mutta tällä kertaa vaipui Therese polvilleen ja Colombel heitti

hänet voimakkaalla tempauksella lattiaan. Hän seisoi
voittoriemuisena hänen edessään.

— Näetkös nyt, että sinä et ole yhtään vahvempi minua, sanoi hän
loukkaavasti nauraen.

Therese oli tullut kalmankalpeaksi. Hän ei sanonut sanaakaan,

mutta hän värisi vihasta niin että Colombelinkin valtasi kauhistus.
Ah, hän olisi voinut kuristaa hänet omilla käsillään! voittaa hänet
kerta kaikkiaan, tehdä lopun kaikesta. Ja nyt he kietoituivat jälleen
toistensa käsivarsiin ja painiskelivat sanaakaan sanomatta
läähättävin rinnoin. Se ei ollut enää leikkiä. Kylmä murhanhalun
hengähdys kulki läpi Theresen. Colombel alkoi korista. Therese
rupesi pelkäämään, että joku kuulisi ja lykkää hänet luotaan
pelottavalla voimanponnistuksella. Colombel löi ohimonsa
piironginkulmaa vasten ja nääntyi hitaisesti lattialle.

Therese veti syvään henkeä. Hän järjesti tukkansa peilin edessä ja

silitti hameensa. — Voitetusta Colombelista ei hän sen enempää
huolehtinut. Hän kai voinee omin voimineenkin nousta. Niin liikutti
hän nuorta miestä jalallaan. Ja kun hän edelleen ei tehnyt
pienintäkään liikettä, nojautui tyttö hänen ylitsensä kevyesti väristen.
Nyt hän näki, että hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat, hänen
silmänsä lasimaiset ja hänen suunsa vääntynyt. Hänen ohimossaan
ammotti pitkä ja kapea haava.

Colombel oli kuollut.

Therese seisoi kuin kivettynyt ja sanoi sitten itsekseen:

— Kuollut — niin, nyt hän on kuollut.

Ja äkkiä valtasi hänet jäytävä kauhu sitä todellisuutta kohtaan,

joka häntä ympäröi. Eräänä silmänräpäyksenä oli hän todellakin
tahtonut hänet surmata. Mutta se oli ainoastaan mielettömän vihan
hetkenä. Silloinhan oikeastaan tahdotaan aina surmata, kun ollaan
taistelussa, mutta sitä ei kuitenkaan missään tapauksessa tehdä, sen
vuoksi että kuolleet tulevat vaivaloisiksi jälkeen päin. Ei, se ei ollut
hänen vikansa. Hän ei ollut sitä tahtonut. Ja sen lisäksi hänen
omassa huoneessaan!

Hän puhui jälleen ääneen itsekseen: "Nyt se on ohi. Hän on

kuollut eikä häntä voi saada täältä pois ilman apua."

Ensimäisen silmänräpäyksen jäytävän kauhun jälkeen alkoi hän

nyt hehkua kuumeesta. Hänellä oli kuollut mies huoneessaan. Ja
miten voisi hän antaa mitään selitystä siihen, että tämä olisi hänen
luonaan paljasjaloin, paitahihasillaan ja ammottava haava ohimossa?
Hän oli hukassa.

Therese nojautui jälleen kuolleen ylitse ja katseli haavaa.

Seuraavassa silmänräpäyksessä valtasi hänet niin äkillinen kauhistus,
että hän seisoi kuin kivettyneenä samassa asennossa. Hän kuuli
Françoisen — Colombelin äidin askeleet etehisestä. Ja sitten
tunkeutui muitakin askeleita ja ääniä hänen korviinsa — ne olivat
valmistuksia kutsuihin, jotka hänen vanhempansa panisivat toimeen
samana iltana. Minä silmänräpäyksenä hyvänsä saatettaisiin häntä
huutaa. Ja tuossa lepäsi kuollut hänen huoneessaan — hänen
rakastajansa, jonka hän oli surmannut — vastustamattomin todiste
hänen rikollisuudestaan.

Murheellisena nousi hän ja katseli ympärilleen huoneessa,

ikäänkuin etsisi piilopaikkaa, mihin saisi kätkeä kuolleen. Hän katseli
kaikkia nurkkia ja vapisi samalla raivosta voimattomuutensa vuoksi.

Ei, ei ollut mitään nurkkaa, mihin hän voisi sen kätkeä. Alkoovi ei
ollut kyllin syvä ja kaappi oli liian kapea. Koko huone näytti voivan
tarjota hänelle ainoastaan mahdottomuuksia. Ja kuitenkin olisi se
ollut riittävä piilopaikka heidän rakkaudelleen. Äänettömin,
kissamaisin askelin oli hän hiljaa sinne hiipinyt, ja sitten poistunut
samalla tavalla. Koskaan ei hän ollut uskonut, että toinen joskus voisi
tulla näin raskaaksi!

Therese juoksi lakkaamatta edestakaisin huoneessa, ikäänkuin

vangittu petoeläin. Silloin sai hän äkkiä erään päähänpiston. Jos hän
heittäisi hänet ulos ikkunasta? Mutta kun hänet löydettäisiin alhaalla,
niin arvattaisiin heti mistä hän oli pudonnut. Siitä huolimatta veti hän
pois ikkunanverhot katsoakseen alas kadulle, ja silloin hänen
katseensa osui äkkiä vastassa olevaan nuoreen mieheen — tuohon
hulluparkaan, joka lakkaamatta seisoi ikkunansa ääressä ja soitti
huilua niin nöyrin katsein…

Hän tunsi niin hyvin nämä kalpeat kasvoni jotka lakkaamatta

tuijottivat häneen. Eikä hän voinut ollenkaan häntä sietää — tämä
arka ihailu pitkän matkan päästä teki hänet hermostuneeksi. Mutta
nyt kohosi äkkiä hymy Theresen sen kalpeille kasvoille. Hän oli
pelastettu.

Tuo narri parka toisella puolella tunsi varmaankin orjamaista

rakkautta häntä kohtaan. Hän mukautuisi varmasti hänen tahtoonsa,
olisipa vaikka rikos kysymyksessä. Ja hän luonnollisesti palkitseisi
hänet, — lahjoittamalla hänelle rakkautensa tahi ainakin ruumiillisen
minänsä.

Hän ei ollut rakastanut tuota miestä sen vuoksi, että hän oli liian
hento ja ujo hänelle, mutta nyt hän kuitenkin sen tekisi. Hän
kiinnittäisi itsensä häneen ainiaaksi lahjoittamalla itsensä hänelle, jos
hän auttaisi häntä pesemään itsensä puhtaaksi tästä verivelasta.
Hänen punaiset huulensa väreilivät ikäänkuin tämän uuden
rakkauden esimausta, joka äkkiä tuntui hänestä ärsyttävältä
senvuoksi että esine oli hänelle tuntematon.

Sitten nosti hän nopeasti kuolleen ylös niin kevyesti kuin se olisi
ollut vaatteisiin puettu vanki, kantoi hänet vuoteelle ja laski hänet
siihen.

Jonka jälkeen hän jälleen meni ikkunan ääreen, avasi sen ja heitti
lentosuudelman Julienille.

IV.

Julien oli sillä mielellä kuin häntä olisi vaivannut ilkeä uni.

Nähdessään Colombelin lepäävän sängyssä, ei hän sitä enää

ihmetellyt, vaan se tuntui hänestä aivan yksinkertaiselta ja
luonnolliselta. Eihän kukaan muu kuin pikku Colombel saattanut
levätä täällä, tässä alkoovissa ohimo halkaistuna ja jäsenet
herpaantuneina kauhistuttavan hekuman asennossa.

Therese puhui kauvan. Aluksi ei Julien kuullut mitä hän sanoi,

hänen sanansa saavuttivat hänet aivan kuin ääni etäisestä
kaukaisuudesta. Mutta sitten hän käsitti että tyttö antoi hänelle
käskyn ja nyt hän kuunteli tarkkaavaisuudella. Hän ei saisi lähteä
sieltä heti, vaan hänen täytyisi jäädä hänen huoneeseensa kunnes
joutuisi puoliyö ja kaikki vieraat poistuisivat. Hänen vanhemmillaan
oli iltakutsut, ja tämä esti häntä heti ryhtymästä toimeen, mutta
suuresti katsottuna saattoi tätä asianhaaraa pitää onnellisena
sattumana. Sillä siten olivat kaikki talon ihmiset toimissaan siinä
määrässä, että kukaan luultavasti ei tulisi Theresen huoneeseen. Kun
aika olisi tullut, ottaisi Julien kuolleen selkäänsä, menisi hänen
kanssaan pois ja heittäisi hänet Chanterclaireen Rue Beau-Soleilin
alapuolelle. Therese selitti kaikki tyyni hänelle niin rauhallisesti kuin
olisi kysymys maailman yksinkertaisimmasta asiasta.

Kun hän oli lopettanut, laski hän kätensä nuoren miehen olkapäille
ja sanoi:

— Oletteko ymmärtänyt minua — ja tahdotteko tehdä niinkuin

olen sanonut?

Toinen säpsähti.

— Olen, olen — kaikki mitä te tahdotte. Saatatte käyttää minua

mielenne mukaan.

— Antakaa minulle suudelma.

 Julien painoi kauhistuneena suudelman hänen jääkylmälle
otsalleen.
Sitte he molemmat vaikenivat.

Therese oli jälleen vetänyt kokoon sängyn verhot. Ja sitten vaipui

hän vihdoin jakkaralle: levätäkseen. Julien seisoi samalla paikalla
hetkisen, mutta sitten hänkin istuutui.

Françoisia ei kuulunut enää ulkopuolella olevasta huoneesta.

Alhaalta kuului silloin tällöin kumeaa sorinaa tahi melua.

Pimeni pimenemistään.

He istuivat täten pitkän aikaa liikahtamatta.

Julienin aivoissa takoi ja jyskytti, niin että hän ei kyennyt

käsittämään ainoatakaan selvää ajatusta. Hän oli Theresen luona, ja
tämä tieto täytti hänet autuuden tunteella. Äkkiä hän muisti, että
alkoovissa lepäsi kuollut mies, ja väristys valtasi hänet. Hän tunsi
olevansa tulemaisillaan aivan voimattomaksi. Tyttö oli siis rakastanut
inhoittavaa pikku Colombelia. Taivaan Jumala, miten se saattoi olla
mahdollista? Hän antoi hänelle anteeksi sen että hän oli hänet
surmannut; ainoa mikä häntä liikutti, oli Colombelin paljaat jalat,
joiden terät olivat hänen sänkynsä ulkopuolella. Niin, tuhatkertaisella
ilolla heittäisi hän hänet Chanteclaireen sillan päästä, sinne missä
vesi oli syvintä ja pimeintä. Sitten he olisivat molemmat päässeet
hänestä ja saattaisivat kaikessa rauhassa kuulua toisilleen. Ja kun
hän ajatteli tätä onnea, josta hän samana aamuna ei vielä ollut
ehtinyt uneksiakaan, näki hän äkkiä itsensä lepäävän samassa
vuoteessa ja samalla paikalla, joka nyt oli kuolleen Colombelin, ja
hänet valtasi uudelleen väristys.
 Therese lepäsi jakkarallaan eikä liikahtanut. Hän oli peittänyt
kasvonsa molempiin käsiinsä, mutta hän ei tiennyt, miksi hän näin
istui. Johtuiko se ainoastaan ruumiillisesta ahdistuksesta vaiko siitä
kauhistavasta jännityksestä, jonka hän oli elänyt tänään? Vai oliko se
katumusta, surua rakastajan vuoksi, joka nyt nukkui viimeistä
untansa? Miettikö hän aivan levollisesti pelastussuunnitelmaa vai
tahtoiko hän ainoastaan salata tuskaansa, joka väänsi hänen
kasvonsa? Hän ei voinut perustella mitään vastausta näihin
kysymyksiin.

Äkkiä alkoi kello lyödä. Ja nyt nousi Therese aivan hitaasti ja

sytytti pukuhuoneensa kynttilän. Hän oli jälleen voittanut tavallisen
levollisuutensa ja voimansa. Kuolleen, joka lepäsi ruusunväristen
silkkiesirippujen takana, näytti hän kokonaan unohtaneen. Levollisin
askelin kulki hän edestakaisin huoneessaan. Sitten hän sanoi
kääntymättä ympäri, samalla kun hän avasi tukkansa:

— Minä pukeudun nyt iltakutsuja varten. Jos joku tulee, täytyy

teidän kätkeytyä alkooviin.

Julien istui ja katseli häntä. Tyttö kohteli häntä jo kuten

rakastettuansa; oli kuin yhteinen rikkomus olisi jo erottamattomasti
kahlehtinut heidät toisiinsa.

Therese käherteli tukkaansa. Julienin koko ruumis vapisi, kun hän

katseli häntä. Hän oli niin kaunis, niin viehättävä niskan ollessa
paljaana ja hienosti muodostuneiden käsivarsien hitaasti liikkuessa
edestakaisin hänen itsensä pyörittäessä kokoon kiharoitaan hennoilla
sormillaan.

Tahtoiko tyttö tällä häntä houkutella? Tahtoiko hän näyttäytyä

hänelle koko viehättävässä suloudessaan — tuo rakastettu, jonka
hänen tuli taistella itselleen — terästääkseen hänen rohkeuttaan?

Kun hän oli juuri vetämässä kenkiä jalkaansa, kuului askeleita

käytävästä.

— Mene alkooviin, sanoi hän hiljaa.

Nopealla liikkeellä heitti hän liinavaatteen, jonka hän oli juuri

riisunut päältään, jäykistyneen ruumiin yli — tämän vaatteen, joka
vielä oli lämmin hänen ruumiinsa kosketuksesta.

Seuraavassa silmänräpäyksessä tuli Françoise sisään ja sanoi:

— Teitä odotetaan alhaalla Mademoiselle.

— Tulen heti, ystäväni, vastasi Therese levollisesti. — Tule ja auta

minua pukemaan hamettani.

Julien katseli heitä verhojen poimusta, häntä värisytti tytön

kylmäverisyys. Hänen hampaansa kalisivat niin, että hänen täytyi
painaa kätensä lujasti suunsa eteen, ettei se kuuluisi. Aivan
vieressään, päälleasetetun naisen liinavaatteen alta näki hän
Colombelin paljaan jalan pistävän esiin. Entä, jos Françoise — hänen
äitinsä olisi vetänyt pois esiripun ja kohdannut — poikansa jalan!

— Varo, ettei kukat irtaannu, sanoi Therese.

Hänen äänensä ei ilmaissut vähintäkään mielenliikutusta. Hän

hymyili kuin mikä nuori tyttö hyvänsä, joka iloitsee tanssiaisten
ajatuksesta. Hänen hameensa oli valkoista silkkiä, ja se oli runsaasti
reunustettu villeillä ruusuilla. Ja hänen nyt seisoessaan keskellä
huonetta, oli hän kuin tavattoman suuri, neitseellinen valkoinen
ruusuvihko. Hänen kaulansa ja hänen valkoiset käsivartensa
kilpailivat hameen valkeuden kanssa.

— Miten kaunis te olette, mademoiselle, ah, miten te olette

kaunis, toisti vanha Françoise lakkaamatta. — Mutta seppele puuttuu
vielä — odottakaa vähän!

Hän näytti etsivän kukkia ja vei kätensä sängynverholle ikäänkuin

tahtoakseen katsoa, olivatko ne joutuneet sängylle. Julien oli aivan
huudahtamaisillaan tuskasta. Mutta Therese, joka edelleen seisoi
hymyillen peilin edessä, sanoi aivan levollisesti:

— Ei, seppele on tuossa piirongilla. Antakaa se minulle… Älä koske

minun sänkyyni! Sinne olen pannut kaikenmoista, sinä tuottaisit
minulle vain epäjärjestystä.

Françoise auttoi häntä kiinnittämään seppelettä. Sitten seisoi

Therese vielä pari silmänräpäystä jälellä ja katseli peiliin selvällä
mielihyvällä. Nyt hän oli valmis, tuli vain vetää hansikat käsiinsä.

— Ei, ei, te olette todellakin kauniimpi ja siveämpi kuin itse

madonna kirkossa, mademoiselle Therese.

Nuori tyttö hymyili tälle kohteliaisuudelle. Sitten heitti hän

viimeisen silmäyksen peiliin, meni ovea kohti ja sanoi: "Tule nyt, niin
menemme… Sinä voit sammuttaa kynttilät."

Tuli äkkiä pimeys huoneeseen. Julien kuuli ovien sulkeutuvan

Theresen jälkeen ja hänen silkkilaahustimensa kohinan etehisestä.
Hän ei uskaltanut jättää alkoovia, vaan istuutui lattialle sängyn
viereen. Pimeä laskeutui kuten harso hänen silmilleen, hän ei
saattanut nähdä mitään, mutta oli lakkaamatta näkevinään kuolleen
paljaan jalan vierellään.

Hän ei tiennyt miten kauvan hän oli täten istunut, kun ovi
avaantui. Hän kuuli silkin kahinan ja ymmärsi, että se oli Therese.
Hän asetti jotakin piirongille ja sanoi hiljaa tulematta lähemmäksi:

— Te ette ole varmaankaan syönyt mitään päivällistä tänään ja

teidän täytyy se nauttia täällä. Kuuletteko?

Hän kuuli jälleen tytön silkkilaahustimen kahisevan etehisessä. Ja

nyt hän nousi. Hänestä tuntui kuin hän tukehtuisi alkoovissa, hän ei
saattanut enää sietää oloa tämän vuoteen, Colombelin ruumiin
vieressä. Samassa löi kello kahdeksan; hänen täytyi niinmuodoin
odottaa vielä kokonaista neljä tuntia. Sitten astui hän varsin
varovasti pari askelta eteenpäin.

Ulkona oli tähtikirkasta ja heikko valonhohde tunkeutui sisään

ikkunoista, niin että hän saattoi erottaa huoneessa olevat esineet.
Ainoastaan nurkissa oli täysin pimeää. Hän ei ollut luonteeltaan
pelkuri, mutta täällä, tässä huoneessa kohosi tuskanhiki lakkaamatta
hänen otsalleen. Hänestä tuntui siltä kuin huonekalut liikkuisivat ja
tulisivat uhaten häntä vastaan. Kolme eri kertaa oli hän kuulevinaan
syvän huokauksen alkoovista. Hän melkein jähmettyi kauhusta.
Mutta kun hän kuunteli jännitetyllä tarkkaavaisuudella, ymmärsi hän
että sen täytyi olla juhlan humua alhaalta. Sieltä kuului vielä valssin
säveliä ja monien äänten iloinen sorina. Hän sulki silmänsä ja oli
äkkiä näkevinään edessään juhlallisesti valaistun tanssisalin, hän
näki Theresen neitseellisessä valkoisessa puvussaan lepäävän
kuljettajansa käsivarrella tanssissa. Koko huone väreili tanssimusiikin
iloisista sävelistä. Ja täällä oli hän yksin, tässä kauhistavassa
huoneessa hampaiden tuskasta kalistessa.
 Äkkiä hän säpsähti ja tukka nousi pystyyn hänen päässään, hän oli
näkevinään valon välähdystä eräältä tuoleista. Mutta kun hän
rohkaisi itseään ja tutki asiaa lähemmin, huomasi hän, että se oli
valkosatiininen korsetti. Hän otti korsetin tuolilta, kätki kasvonsa
tähän esineeseen, johon tyttö oli kietonut ylpeän povensa ja veti
henkeensä sen tuoksulla itseään huumatakseen.

Ah, mikä hekuma! Hän tahtoi unohtaa kaiken muun. Ei, hän ei
pitänyt mitään kuolinvalvojaisia, hän piti rakkaudenvalvojaisia. Hän
nojasi otsansa rinnustaa vasten ja puristi edelleen huulensa
valkoiseen korsettiin. Niin eli hän ajatuksissaan rakkaudentarinansa.
Vastapäätä, kadun toisella puolella, näki hän oman huoneensa. Sen
ikkuna oli auki. Sieltä oli hän valloittanut Theresen uupumattomalla
huilun soitollaan illan toisensa jälkeen. Huilu oli niin kauniisti
tulkinnut hänen rakkauttansa, että nuori tyttö lopullisesti oli taipunut
hänelle hymyilemään. Ja tuo satiini jota hän kerran toisensa jälkeen
suuteli, oli palanen hänen omaa, valkoista, silkinsileää hipiätään,
jonka hän oli jättänyt jälelle, jottei hän tulisi kärsimättömäksi. Hänen
mielikuvituksensa oli niin elävä ja niin pettävästi todellisuutta
muistuttava, että hän kääntyi ikkunasta ja hyökkäsi ovea kohti,
luullessaan kuulevansa tytön tulevan.

Mutta sitten hän tuli äkkiä täysin valveilleen ja näki todellisuuden

sellaisena kuin se oli. Ja nyt hän teki intohimoisen päätöksen. Niin,
hän ei viipyisi, hän palaisi jo takaisin tänä yönä. Tyttöhän oli niin
hurmaavan kaunis, ja hän rakasti häntä niin mielettömästi. Niin, niin,
hän kääntyisi takaisin heti, kadottamatta ainoatakaan minuuttia heti
kuin olisi heittänyt taakkansa jokeen. Vavisten hermoväristyksestä
puri hän korsettia tukahduttaakseen ne nyyhkytykset, jotka tahtoivat
päästä hänen polttavasta rinnastaan.
 Kello löi kymmenen. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut siellä
vuosikausia. Ja hän jatkoi odottamistaan. Piirongilta hän löysi leipää
ja hedelmiä ja hän söi halukkaasti seisaallaan. Sen jälkeen hänet
valtasi hillittömän nälän tunne, jota ei voinut tyydyttää. Mutta se
antaisi kenties hänelle kuitenkin uusia voimia. Syötyään valtasi hänet
sanomaton väsymys. Oli kuin tämä yö ei koskaan loppuisi. Alhaalta
kuului tanssimusiikki yhä vilkkaampana hänen korviinsa —- sitten
hän kuuli ensimäisten vaunujen vierivän pois. Ja hän tuijotti jäykästi
ovelle, kunnes hän äkkiä näki päivänvaloa avaimenreiästä. Nyt ei hän
edes piilottautunut. Paha kyllä jos joku sattuisi tulemaan sisälle!

— Ei, kiitos, Françoise, sanoi Therese, joka avasi oven kynttilä

kädessä. Mene sinä ja asetu levolle, sinä olet varmaankin väsynyt.

Hän sulki oven jälkeensä ja lukitsi sen. Näin jäi hän seisomaan
pariksi silmänräpäykseksi sormi suulle painettuna.

Hänen kasvonsa olivat kalpeat, vaikka hän oli tanssinut. Hän ei

sanonut sanaakaan, laski kynttiläjalan pois luotaan ja istuutui
Julienia vastapäätä. Täten odottivat he vielä puolen tuntia, katsellen
toisiaan hiljaisuudessa.

Kaikki vieraat olivat lähteneet ja talo tuntui uupuneen uneen,

mutta kaikkein enin teki Thereseä rauhattomaksi se, että Françoise
nukkui viereisessä huoneessa. He kuulivat hänen ensiksi
käänteleivän huoneessa sinne ja tänne, sitten hänen sänkynsä narisi,
hän oli niinmuodoin laskeutunut levolle. Pitkän aikaa kuulivat he
hänen lakkaamatta käänteleivän, hänelle näytti olevan vaikea saada
unta. Vihdoinkin kuului, että hän hengitti syvään ja säännöllisesti,
hän nukkui.
 Koko ajan oli Therese kohdistanut vakavan katseensa Julieniin. Ja
nyt hän sanoi:

— Menkäämme!

He vetivät pois ruusunväriset verhot ja auttoivat pienen

Colombelin pukemista, jonka kasvot nyt olivat aivan ruumiinväriset.

Kun tämä oli tehty uivat molemmat hiessä.

— Menkäämme! toisti tyttö.

Silmänräpäystäkään viivähtämättä tarttui Julien kuolleeseen ja

heitti hänet olkapäilleen, kuten teurastajan on tapana kantaa
vasikoita. Julienin leveä selkä taipui taakan alla, ja kuolleen jalat
riippuivat noin metrin päässä lattiasta.

— Minä menen ensiksi, sanoi Therese reippaasti, — ja minä pidän

teitä takista kiini, niin että teidän tarvitsee ainoastaan seurata
mukana. Mutta se teidän täytyy tehdä hitaisesti.

Ensiksi täytyi heidän nyt mennä huoneen läpi, jossa Françoise

makasi. Tämä oli vaikein tehtävä. Kun he olivat päässeet ovelle asti,
kolahti toinen kuolleen jaloista tuoliin, ja Françoise heräsi jyrinästä.
He kuulivat hänen kohottavan päätänsä ja mutisevan muutamia
epäselviä sanoja. Ja siinä he nyt seisoivat liikkumattomina, tyttö
oven vieressä ja nuori mies aivan hänen takanansa ruumis olkapäillä,
molemmat vapisten kauhusta että kuolleen äiti heidät huomaisi,
heidän ollessaan matkalla heittääkseen ruumiin jokeen. Se oli
sietämättömimmän tuskan hetki. Mutta parin minuutin kuluttua
näytti Françoise jälleen nukkuneen, ja he hiipivät varovasti
etehiseen.
 Siellä heitä kuitenkin odotti uusi kauhun aihe. Markiisitar ei ollut
vielä mennyt vuoteelleen, ja kapea valonjuomu tunkeutui hänen
huoneestaan, jonka ovi oli vielä raollaan. Nyt he eivät uskaltaneet
eteenpäin eivätkä kääntyä ympäri.

Julien tunsi, että pikku Colombel varmasti liukuisi alas hänen

olkapäiltään, jos hänen vielä kerran täytyisi kulkea äidin huoneen
läpitse.

Noin neljännestuntiin ei hän uskaltanut tehdä ainoatakaan liikettä.

Theresellä oli kuitenkin se kamala rohkeus, että hän uskalsi tukea
ruumista, jotta Julien ei väsyisi. Vihdoin sammui markiisittaren
kynttilä, ja he jatkoivat vaellustaan portaita pitkin.

Therese avasi vanhan käyttämättömän oven — ja kun Julien meni

taakkansa kanssa Place des Quatres-Femmesin yli, näki hän hänen
seisovan Hotel Marsannen sammaleilla peitetyllä portaalla
tanssipuvussaan.

Ja tyttö odottaisi häntä.

V.

Julienilla oli voimia kuin härällä, eikä pikku Colombel tuntunut

hänestä raskaalta. Hän tuskin tunsikaan taakkaansa, ja hänet valtasi
jonkinlainen saatanallinen ilo sen johdosta, että kuollut oli niin kevyt
ja hento. Niin, nyt ei pikku Colombel enää kulkisi ohi ja nauraisi
hänelle hänen huilua soittaessaan, eikä hän enää suututtaisi
myöskään häntä kujeillaan kaupungissa. Ajatellessaan, että hänen
onnellinen kilpailijansa nyt riippui kylmettyneenä ja kankeana hänen
olkapäillään, tunsi hän tyydytyksen tunnetta, joka levisi koko hänen
olemukseensa. Hän asetti taakkansa olalleen vähän paremmin, puri
yhteen hampaansa ja meni reippaasti eteenpäin.

Ulkona oli aivan pimeää. Ainoastaan kapteeni Pidouxin luota näki

hän valoa. Kapteeni ei kenties ollut oikein terve, hän näkyi kävelevän
edestakaisin huoneessaan. Julien tuli levottomaksi ja meni kadun
vastakkaiselle puolelle, jossa hän pysyttelihe aivan likellä
rakennusten seiniä. Silloin kuului äkkiä hiljaista yskimistä, ja tämä
ääni nosti kylmän väreen Julienin selkärankaan. Hän pysähtyi
erääseen porttikäytävään ja näki asianajaja Savournainin rouvan
seisovan ikkunansa ääressä saadakseen raitista ilmaa. Tämä oli nyt
todellakin onneton sattuma, sillä koko kortteli lepäsi tavallisesti
syvässä unessa tähän vuorokauden aikaan. Mutta onneksi palasi
madame Savournain pian nukkuvan puolisonsa viereen — hänen
kuorsauksensa kuului selvästi kadulle avoimesta ikkunasta.

Kun tämä ikkuna oli jälleen suljettu, meni Julien jälleen nopein
askelin paikan yli.

Tultuaan rue Beau-Soleiliin tunsi hän itsensä varmaksi. Ja nyt hän

sai äkkiä vastustamattoman halun ruveta aivan mielettömästi
juoksemaan. Hän tiesi että se oli vaarallinen ja mieletön yritys, mutta
hän ei voinut muuta. Hän tunsi edelleen tyhjän Place des Quatre-
Femmesin takanaan molempine valaistuine ikkunoineen, jotka
seurasivat häntä kuin vakoilevat silmät. Hän juoksi voimiensa takaa,
ja hänen askeleensa kuuluivat kivitystä vastaan niin kovilta, että hän
luuli jonkun juosten tulevan hänen perässään.

Äkkiä hän pysähtyi.

Noin kahdenkymmenen metrin päästä kuuli hän upseerien ääniä,

jotka olivat päivällisateriallaan erään vaalean leskirouvan luona rue
Beau-Soleilin varrella. He olivat oletettavasti myöhästyneet
punssilasin ääressä — olivat ehkä juhlineet jonkun toverin
ylennyksen vuoksi.

Jos he tulisivat pitkin katuja, olisi hän hukassa. Syrjäkatuja ei ollut

ja kääntyminen oli liian myöhäistä. Hän kuuli heidän askeleensa ja
heidän miekkojensa kalinan, ja hänet valtasi mieletön tuska.

Mutta melu heikkeni heikkenemistään ja hävisi vihdoin. Hän odotti

vielä hetkisen, sitten päätti hän jatkaa. Nyt koetti hän synnyttää niin
vähän melua kuin mahdollista. Kernaimmin olisi hän kulkenut
paljasjaloin, mutta saappaiden riisumiseen menisi liian pitkä aika.

Vihdoinkin oli hän kaupungin portilla. Täällä ei ollut

tullivahtimestaria eikä vartioita. Hän saattoi siis esteettä jatkaa
matkaansa. Mutta saavuttuaan kadun päähän näki hän äkkiä suuren
avoimen tasangon edessään sinertävässä valaistuksessa. Raitis
ilmaveto virtasi häntä vastaan, ja hänestä tuntui siltä kuin koko
ihmispaljous odottaisi häntä tuolla kaukana. Täytyihän heidän nähdä
hänet, ja pelottava, moniääninen huuto kohoaisi taivasta kohti.

Nyt oli hän jo sillan luona. Hän saattoi jo erottaa valkealle

kimaltelevan tien ja molemmat matalat graniittipilarit ja hän kuuli
Chanteclairin veden hiljaisen, hopeankirkkaan loiskinan.

Lopuksi hän rohkaisi itseään ja kulki eteenpäin selkä koukussa,

edelleen tuskassa kaikista äänettömistä kysymyksistä, joiden hän
luuli itseään ympäröivän. Pahin oli itse sillan yli pääsy. Hänen
kulkiessaan sitä tuntui hänestä kuin koko kaupunki häntä katseleisi.
Sillan toisessa päässä hän tahtoi levätä hetkisen, samalla paikalla,
jossa hän niin usein oli istunut iltaisin koipiaan heilutellen. Siinä
laajeni Chanteclaire jonkinlaiseksi lammikoksi, suureksi mustaksi
syvänteeksi, jonka pinnalla siellä täällä näkyi pieniä pyörteitä. Miten
usein hän olikaan huvitelleinut heittämällä kiviä tähän syvyyteen ja
ylös kohoavien vesikellojen luvusta koettanut laskea, miten pitkä
matka saattoi olla sen pohjaan!

Niin, juuri tässä se oli. Julien tunsi kiven, jolla hänen aina oli
tapana istua. Hän nojautui eteenpäin ja katsoi alas tyyneen veteen.
Tässä se oli. Hän laski taakkansa hartioiltaan rintavarustukselle.

Hän tunsi vastustamattoman halun vielä kerran katsoa pientä

Colombelia, ennenkuin hän heittäisi hänet veteen. Joskin kaikki
kaupungin asukkaat olisivat seisoneet hänen ympärillään, niin olisi
hän tehnyt sen joka tapauksessa.

Hän seisoi muutamia sekunteja ja katseli kuollutta. Aukko ohimon

kohdalla oli nyt tullut mustaksi.

Ja nyt tuli hänelle kiirut täyttää tehtävänsä. Välttääksensä melua

otti hän ruumiin käsivarsiltaan ja antoi sen hitaasti liukua veteen.
Mutta hän ei tiennyt ollenkaan, miten hänestä tuntui kuin kuollut
olisi puristanut molemmin käsivarsin hänen kaulaansa, ja niin lujasti,
että oli vähällä vetää hänet mukaansa. Julienille onnistui kuitenkin
reippaalla sivuhypyllä pelastautua.

Pikku Colombel oli tahtonut ottaa hänet mukaansa.

Kun hän jälleen istuutui kivelleen, tunsi hän itsensä äkkiä aivan
voimattomaksi. Hän istui siinä täysin murtuneena, selkä koukussa ja
käsivarret ja koivet veltosti riippuen, kuten uupuneella vaeltajalla. Ja
sitten tuijotti hän alas tyyneen veteen, jonka pinta ainoastaan taholla
ja toisella kevyesti väreili…
 Mutta nyt se oli ohi. Täysin siemauksin veti Julien kevyttä
maailmaa ja seurasi katseellaan joen kirkkaita laineita, jotka
kiemurtelivat tummien puuryhmien välitse. Ja juuri tämä pieni
maailman kulma tuntui hänestä nyt ikuisen rauhan, hiljaisen,
salaperäisen autuuden lupaukselta…

Sitten hän ajatteli Thereseä. Hän odotti häntä, sen hän tiesi.
Milloin tahansa saattoi hän nähdä hänet sellaisena kuin hän seisoi
sammalen peittämillä portailla, vanhan sisäänkäyntioven vierellä.
Hän seisoi siinä upeana ja ylpeänä valkoisessa, villeillä ruusuilla
reunustetussa silkkihameessaan. Hänelle oli kuitenkin oletettavasti
tullut liian kylmä siellä seisoessaan, ja silloin hän oli mennyt ylös
jälleen odottaakseen häntä huoneessaan. Oven oli hän jättänyt auki
ja sitten mennyt vuoteelleen, aivan kuin morsian hääiltana.

Paljas sen ajatteleminen oli sanomattomani suloista! Koskaan ei

kukaan nainen ollut häntä vielä sillä tavalla odottanut. Mutta hänen
jalkansa tuntuivat niin raskailta, hän pelästyi että hän nukkuisi. Oliko
hän raukkamainen?

Voidakseen kohota ylös, ajatteli hän, miten hän oli katsellut

Theresen pukeutumista. Hän oli näkevinänsä, miten hän kohotti
paljaita käsivarsiaan ja liikutti hienoja käsiään edestakaisin.

Hän kiusasi itseään näillä muistoilla. Hän ajatteli sitä tuoksua, joka
häntä ympäröi, hän ajatteli hänen valkoista hipiätänsä, hän ajatteli
sitä kauhun ja hekuman sekaista tunnetta, jota hän oli tuntenut
hänen huoneessaan ja joka oli huumannut hänen aistinsa.

Ja pitikö hänen nyt luopua kaikesta tästä huumaavasta

autuudesta, jonka etumaku jo poltti hänen huuliaan? Ei, ei —
kernaammin laahustaisi hän sinne polvillaan, jos jalat kieltäisivät
palveluksensa.

Mutta taistelu oli jo edeltäkäsin menetetty. Hänen rakkautensa oli

voitettu. Hän ei tuntenut mitään muuta kun vastustamattoman halun
nukkua, nukkua lakkaamatta.

Theresen kuva kelmeni yhä enemmän hänen muistostaan. Oli kuin

korkea, musta muuri kohoaisi heidän välilleen — ikäänkuin hänen
täytyisi kuolla, jos hän häntä edes koskisikaan. Oli jotakin
ruumiinhajua hänen sammuvassa halussaan.

Ei, se oli aivan mahdotonta. Täytyisihän katon hänen huoneessaan

syöksyä hänen ylitsensä, jos Therese lepäisi hänen sylissään.

Nukkua — ei koskaan muuta kuin nukkua —- ah, miten se mahtaa

tuntua hyvältä silloin kuin ei ole mitään, joka on valvomisen arvoista.
Eihän hänet tarvinnut välttämättömästi mennä postiin aamulla —
mitäpä se maksaisi vaivaa? Hän ei enää koskaan soittaisi huilua, ei
koskaan seisoisi ikkunassa — miksi hän ei siis nukkuisi?…

Hänen elämänsä oli ollutta ja mennyttä, hän saattoi lähteä lepoon.

Ja nyt tuijotti hän alas veteen. Hän tahtoisi kernaasti nähdä

lepäisikö pikku Colombel vielä siellä jälellä.

Colombel oli viisas nuori mies. Hän tiesi varsin hyvin mitä hän teki
tahtoessaan vetää hänet mukaansa.

Virran laineet ajoivat takaa toisiaan sävelissä loiskien, ja tumman

maiseman yllä lepäsi juhlallinen rauha.
 Julien änkytti kolme kertaa Theresen nimeä. Sen jälkeen painautui
hän virtaan kuin kuollut kappale. Vesi kohosi korkealle ja sulkeutui
sitten vaahdoten hänen ylitsensä. Laineet saivat pian tavallisen,
levollisen, loiskivan kulkunsa…

Kun molemmat ruumiit löydettiin, luultiin että nuoret miehet olivat

olleet taistelussa keskenään. Julien oli luonnollisesti asettunut
vaanimaan kostaakseen Colombelille hänen ivantekonsa; hän oli
todennäköisesti lyönyt häntä kivellä ohimoon ja sitten heittäytynyt
itse jokeen.

Kolme vuotta sen jälkeen meni Therese de Marsanne naimisiin

nuoren kreivi de Veteuilin kanssa. Morsiamena oli hän puettu mustiin
ja hänen kauneissa kasvoissaan oli neitseellisen ylpeyden ilme.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAKKAUDEN UHRI
***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1
with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
 about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”

• You provide a full refund of any money paid by a user who

notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.

• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.

• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend

considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for

the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim
all liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH
1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK
OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL
NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT,
CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF
YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you

discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving
it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by
sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must
return the medium with your written explanation. The person or
entity that provided you with the defective work may elect to provide
a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work
electronically, the person or entity providing it to you may choose to
give you a second opportunity to receive the work electronically in
lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,