Puoliväliriihestä

Nyt on käyty puoliväliriihija mielestäni sen päätökset ovat hyviä. Runsaasti on on verojen kevennyksiä. Myös iloisena yllätyksenä tuli ministerien palkkioiden alentaminen. Erityisen ilahduttavaa on että ansiotulojen verotusta kevennetään pieni- ja keskituloisilta. Myös marginaaliveron alennus kannustaa lisätyön tekoon. Myös muutoksia tuli arvonlisä-, perintö- ja lahjaveroon. Yritysten yhteisöveroa lasketaan pari prosenttia. Mielestäni on myös hyvä, että kehitysyhteistyöstä karsitaan. Kaikenlaiset kehitysavut saisi lakkauttaa täysin. Sekin on mielestäni oikein ettei ay-maksuja enää hyväksyttäisi verovähennyksiin.

Nyt tietysti ay-väki on kärmeissään, sillä ne katsovat, että hallitus riistää duunareita. Mielestäni on oikein, että ay-kenttä saa vähän nokilleen, sillä ne ovat olleet rotanrannankiiskenä koko ajan. Tietysti kehitysapuporukka on naama vinossa, kun heilä leikataan. Kehitysapu on turhaa ja sen ovat todenneet jo afrikkalaiset tutkijatkin. Luonnonsuojeluväki on näreissään, kun luonnon tilaa on riihessä käsitelty niukasti eikä lisää rahaa tule. Ei ole olemassa mitään katastroofia menossa, sillä luonto muuttaa muotoaan jatkuvasti.

Toivottavasti hallituksen linjaus saa maamme viimein nousemaan taantuman suosta. Tosin maailma on sekava, joten tulevaa on vaikea ennustaa.

 

Sergeraatiota politiikassa

Nyt on vappupuheet pidetty ja selkeä sergelaatio on havaittavissa. Oppositiopuolueet kritisoivat hallitusta ja hallitus yrittää puolustaa tekemiään päätöksiä. Oppositiosta suurin, SDP, ei ole kunnolla esittänyt vaihtoehtobudjettiaan. Eräiden instanssieiden mukaan se olisi Suomen taloudelle vahvasti tappiollinen. Sanna Marin, SDP:n entinen puolueen johtaja, sanoi perussuomalaisia rasistiseksi puolueeksi, joka ei sovellu puolueyhteistyöhön ja tätä laulua jatkavat oppositiopuolueet.

Antti Lindtman puhui Riikka Purran hallituksesta ja ei puheessaan maininnut kertaakaan Petteri Orpoa. Ilmeisesti sakset ovat purreet oppositioon rajuimmin. Myös muut oppositiopuolueet ovat kritisoineet hallitusta. On väläytetty, että EU-tarkkailuluokalle joutumista on suurenneltu. Maamme talous on ollut jo pitkään velkavetoista ja nyt hallitus haluaa panna suitset tähän.

Mielissäni olin rauhanyhdistysten rahoituksen lopettamisesta, jotka ovat Neuvostoliiton jäänteitä. Samalla voitaisiin lopettaa myös muslimien yhdistykset, joista ei kuulu Suomelle yhtään hyvää. Suomessa on liikaa ulkomaalaisten pitämiä yhdistyksiä, joissa yhdessäkään ei tueta kotiutumista Suomeen, vaan pidetään entisen kotimaan kulttuuria yllä. Näissä korostuvat erityisesti Afrikan ja Vähä-Idän maista korostuneet yhteisöt. Oppositiopuolueet, etenkin vasemmistoliike ja vihreät, puolustavat maahanmuuttoteollisuutta ja ja niiden järjestöjä. 

Vappupuheissa on myös kritisoitu AY-väen oikeutta lakkoiluihin, vaikka se on kansantaloudellisesti haitallista. Nyt poliittisilla lakoilla on aiheutettu jo kymmenien tai satojen miljoonien tappioita yrityksille. Oppositoitio ei näe uudistuksen tarvetta työmarkkinoille. Kaiken pitää mennä kuten ennenkin.

En näe suurta eroa hallitusneuvottelujen aikaiselle rasismikeskustelulle ja nykyisen säästöpolitiikan kritisoimisen välillä. Oppositio on päättänyt, että perussuomalaiset on pahan alku ja juuri. Tätä tukee myös media, runsaine artikkeleinaan.

Sergelaatio on nyt todella havaittavissa. Oppositio on todenteolla hallitusta vastaan ja erityisesti kritisoivat perussuomalaisia. Saas nähdä, kuinka EU-vääleissä käy. Vaikuttaako äänestysprosenttiin vai valintoihin.

Tiukasti poteroissa

Hallitus ja AY-liike ovat nyt tiukasti poteroissaan eikä anna periksi työelämän muutoksiin. Hallitus ajaa ohjelmansa mukaisesti työelämään muutoksia. Siinä mm. rajataan poliittisia lakkoja vuorokauteen, palkankorotuksia rajataan, paikallista sopimista laajennetaan, myös järjestäytymättömiin työnantajien työpaikkoihin. AY-liike pitää niitä työelämän heikennyksinä. AY-liike, etupäässä SAK, on pitkin syksyä ja kevättä järjestänyt lakkoja.

Nyt SAK ja ATK pysäyttävät viennin ja tuonnin kahdeksi viikoksi. Tämä on jo sen sortin haitta, että maineemme ulkomailla kärsii. Lisäksi tästäkin lakosta kärsivät tavalliset kuluttajat. On esitetty mm. polttoaineen loppumista huoltoasemilta ja etenkin hedelmien ja vihannesten puutetta kaupoissa.

Etenkin SAK on on juuttunut lakkokenraalinsa, Jarkko Eloranta, johdolla syvälle poteroon. Hallituksen esittämä palkkamallineuvottelu ei riitä, vaan neuvotteluun pitää saada muutkin muutoskohdat. Hallitus taas on sitä mieltä, että yksi asia kerrallaan. AY-liike on myös erimielinen ja osa liitoista haluaisi jatkaa neuvotteluita asia kerralaan. Esimerkiksi OAJ, Tehy ja Super haluavat palkoista neuvotella, sillä he pelkäävät jäävänsä palkkakuoppaan, mikäli hallituksen malli vientivetoisesta palkkamallista toteutuu.

Yrityksille lakot tulevat kalliiksi. Työnantajaliitot ovat jopa varoitelleet työpaikkojen vähenemisestä. Metsäteollisuustyönantaja UPM jo aloitti muutosneuvottelut lomautuksista.

AY-liike tuntuu nyt taistelevan olemassa olostaan. Järjestäytymisaste on ollut laskussa vuosia. Järjestöt eivät enää vuosiin ole ajaneet työntekijän etuja. Ainoa, mikä on pysynyt ennallaan on AY-pomojen kovat palkat. Liitot eivät myöskään ole verovelvollisia, mikä mielestäni pitäisi pikaisesti muuttaa.

Pelkään, ettei lakot jää tähän, vaan niitä järjestetään lisää. Syksyllä on myös edessä tuponeuvottelut ja varmasti myös silloin AY-liike käyttää lakkoasetta. Lakkoilemalla Suomen talous ei kasva ja hallitus joutuu yhä enenmmän leikkaamaan, mutta sitä eivät lakkokenraalit ajattele. Työnantajaliitot ovat jo kertoneet, kuinka paljon tappioita tämä kahden viikon lakko aiheuttaa. Se on satoja miljoonia. 

Ainoa, joka tilanteesta saa hupia on Moskova ja Kreml. Tätä ei AY-liike ota huomioon sen paremmin kuin mainehaittaa ulkomaille.

Elvytystä kovin keinoin

Hallitusherrat ovat ovat sanansa sanoneet ja leikkuriin on joutunut sunnuntai- ja ylityökorvaukset, lomarahat, jne. Tämä oli vastaisku AY-liikkeelle, joka ei pystynyt keskutelemaan yhteiskuntasopimuksesta. Täten viime perjantaina järjestettiin työnseisauksia monilla aloilla. Tosiasiahan on se, että Suomen talous on pahasti kuralla ja jostain pitäisi säästöjä saada ja tuottavuutta nousemaan. Hieman huvittavaksi kansalaisten kirjoittelu eri medioissa on mennyt, sillä kirjoituksissa aiemmin arvosteltiin kovin kreikkalaisia, jotka ryhtyivät lakkoilemaan ja marssimaan ja nyt suomalaiset tekevät saman perässä.

Hallituksen komentopolitiikka on nyt järkyttänyt sekä työntekijä- että antajaosaston ynnä professoreita kautta linjan. Nyt työntekijäjärjestöt ovat esittäneet omia ehdotuksiaan, mutta työnantajapuoli on ne torpannut. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin sopua ei näiden kanden välille synny.

Olen jo sen ikäinen, että minua ovat koskettaneet 1970-luvun öljykriisi ja silloin ryhdyttiin teettämään hätäaputöitä, sillä työttömyys nousi korkeaksi, tosin tuolloin tuottavuus ja uudet innovaatiot saivat vientiä vetämään. 1990-luvun pankkikriisin juustohöylä on vielä tuoreessa muistissa ja me duunarit maksoimme pankkien holtittoman käyttäytymisen ja IT-kuplan puhkeamisen seuraukset. Tästähän yksi yleisönosastokirjoittaja muisti huomauttaa ja esitti, että nyt suunnattomia voittoja tahkoavat pankit maksaisivat nyt vuorostaan. Eipä taida pankit mitään kustantaa, sillä suurin osa on jo ulkomaalaista perustaa.

Mennään sitten hallitusherrojen leikkausesityksiin ja otetaan ensimmäisenä vuorolisät (su, la ja yö) käsittelyyn. Näillä lisillä on taattu se, että niillä aloilla, joiden pitää pyöriä 24/7 on työntekijöitä. Vuorotyö on raskasta fyysisesti ja henkisesti (usein työskennellään yksin, joten Siwan kassa on nykyisin vaarallisin työpaikka), mutta se syö myös sosiaalisen elämän. Jos olet aina viikonloppuisin töissä, niin kaveripiiri supistuu rajusti (ainoat kaverit ovat enää kollekoga) ja juhliin osallistuminen vaatii työvuorojärjestelyjä, joka on usein palkaton vapaa, varsinkin kun tilaisuus tulee lyhyellä varoitusajalla. Myös harrastusmahdollisuudet ovat minimissä, sillä monet piirit toimivat alkuillan aikana. Tosin eräs kansalainen totesi, että miksi sunnuntaina pitää saada tuplapalkkaa, kun kuluttajalle tuotteet ovat aina saman hintaisia.

Työajan pidentäminen ei toimi, sillä jos ei tekemistä ole, niin mitä hittoa siellä luuhaat. Nykyisessä työssäni teen 12 tuntisia vuoroja ja jos väkeä ei ole liikkeellä, niin saatan ajaa vain yhdeksän kyytiä tuon ajan puitteissa. Tosin tervetullut ajatus oli esittäjältään, että itsenäisyyspäivän aattona saisi kampaajat ja puvustajat toimia vapaasti ja ilman erityistä ilmoittamista ja ilmoitusmaksua.

Lomarahan leikkaus ja työnantajamaksujen alentaminen kolahtaa vain työnantajien kukkaroon. Suurissa yrityksissä tämä ehkä saattaisi johtaa uusiin työpaikkoihin, mutta pienyrittäjällä ei ole mahdollisuutta lisätä paikkoja, joten se jää vain hänen hyödykseen.

Työttömyyskorvaus on leikkauslistalla myös ja se on tervetullut, sillä moni nuori on kertonut, että tienaavat paremmin, kun ovat työttömyyskorvauksella. Onko tästä tehty liian houkutteleva vaihtoehto? Minulle lasareettityö kävi liian raskaaksi, joten kevyempää piti löytää. En ole luotu lepäämään ja lorvimaan.

Yhdessäkään kirjoituksessa, joka koskee työikäisiä, ei ole otettu huomioon, että leikkausten myötä perheen tulotaso tippuu ja asuntolainoja ei uudelleen neuvotella ja ne kun on sovittu sen hetkisiin tuloihin. Eläkeläisten kohdalla asia on ollut esillä (asumistuki). Monella on oma asunto, mutta maksavat siitä vastikkeen, veden ja sähkön sekä jätehuollon. Mieleeni muistui vanhuksen tarina, jossa hänellä oli omistusasunto vanhassa kerrostalossa, johon tehtiin kattoremontti ja vesijärjestelmän saneeraus. Hänelle vastikkeen korotus, näiden korjauksen kanssa aiheutti sen, että hänelle elämiseen jäävä rahamäärä oli alempi kuin ulosoton suojaraja. Jo ammoin 1970-luvulla isäni auttoi vanhusta kaupan kassalla kymmenellä pennillä, joka vanhukselta jäi uupumaan viikon ruuista (piimäpurkki, leipä ja kuusi perunaa). Suomessa voi oikeasti kuolla nälkäänkin.

Terveydenhuoltokuluja halutaan leikata ja Kela-korvaukset halutaan alentaa. Perussairaus voi kohdata myös työikäistä, onnettomuus tai sairauskohtaus muuttaa kaiken. Monella ei enää ole varaa peruslääkkeisiin tulojen alentumisen myötä, joten jos Kela-korvaukset alenevat, niin moni ei enää peruslääkkeitään voi lunastaa ja monelle se merkitsee hautaa tai lasareettia, jonka maksuihin heillä ei ole varaa. Jotenkin tästä muistuu mieleeni Saituri joulu, jossa Ebenezer Scrooge kiskoi kaiken, tosin samaa tekevät pankitkin yhä.

Miten Suomeen saisi lisää työllisyyttä on arvoitus. Paperimöllit ajoivat Suomen paperiteollisuuden alas ja heidän lakkoilujen vuoksi lopetti moni paperitehdas. Nokia myytiin MikkiSotkulle ja sen seurauksena toiminta alasajettiin Suomessa (hämmästyttävää on se, että Nokialta ulospotkitut saavat valtion tukea, mutta muut eivät). Venäjän pakotteet söivät ruokatuotannon, mutta yllättäen euroopan myymälöistä ei löydy meidän puhtaita elintarvikkeita (tämäkin toteamus löytyi yleisönosastosta).

Tosiasiahan on se, että me duunarit maksamme jälleen kerran. Valtion ja kunnan pomoja ei vähennetä. Tästä taas muistuu mieleeni tuo 1990-luvun lama, jossa kotikuntani teknisellä puolella oli neljä työnjohtajaa ja heillä aiemmin kullakin sata alaista. Tuon laman seurauksena oli yhä nuo neljä työnjohtajaa, mutta kullakin neljä alaista.

Päätteksi suunnaton hilpeys. Osa kansanedustajista halusi alentaa palkkaansa, jotta Suomi nousuun saatettaisiin. Tästä lakiprofessorit ilmaisivat suoraan, että ei käy, sillä se on lain vastaista.