Suuret setelit

Valtion talous on puhuttanut viimeaikoina paljon. Nyt alkaa koko homma levitä käsiin totaalisesti, sillä Suomen taloudellinen tila on jo katastrofaalinen. Hallitus ja media ovat kuukausia kaunistelleet tilannetta puhuen taantumasta (todellisuudessa totaali lama) ja taloudellinen tilanne on heikko. Oikeutetusti Suomen luottoluokitus putosi ja se olisi pitänyt pudottaa jo aiemmin, sillä todellisuudessa luottoluokitus on tänäpäivänä luokkaa -Ö³.

Ei yhtä aamun aviisia ole ilmestynyt pitkiin aikoihin ilman uutista YT-neuvotteluista. Onneksi valtion suojatyöpaikkoja tämä koskee myös. Virastoissa on vuosikymmeniä pyörinyt muodollisesti päteviä jakkupukukalkkunoita, joista ei ole kenellekään hyötyä, vaan ainoastaan haittaa ja harmaita hiuksia. Työttömien määrä jatkaa kasvuaan, sillä nyt ei lomauteta vaan irtisanotaan.

Lähes joka päivä on aamun aviisissa myös kutsu konkurssipesän velkojille tulla kuulemaan pesän tilanne. Tämä on maamme tuottavan osan eli PK-sektorin arkea. Tänä päivänä on vain kaksi paikkaa, joissa on erinomainen työllisyystilanne eli käräjäoikeudet (ulosmittaukset, konkurssipäätökset, jne) sekä realisointi keskukset, jotka pilkkahinnalla myyvät yhtiön maallisen mammonan.

Luottoluokittajan määritelmän mukaan Suomessa ei ole tuottavaa työtä ja sen on tavallinen duunari todennut jo kauan sitten, sillä monet työt ovat paenneet Suomesta kauas maailmalle. Senkin on duunari tiennyt, että pelkät palvelualat eivät tuota kuin tappiota. Vuosittainen verokertymä saadaan kasaan vain erilaisia veroja korottamalla ja niitä meillä kyllä riittää.

Arkadianmäen pellesirkus ei saa päätöksiä aikaan. He kykenevät vain soutamaan ja huopaamaan, joten valtion laiva ei liiku suuntaan eikä toiseen. Pääministeri kerää kaikki kaverit ympärilleen, jotta Kiva Kimppa Kerho saadaan kasaan. Jotta päätökset pysyisivät järjettöminä, niin kehitysministeri Sirpa Paatero kertoi, että humanitääristä apua on Syyriaan, ym. kahinoiviin maihin kaivettava vaikka mistä. Eikö todellakaan riitä, että eteläisistä maista on otettu meille verovaroin elätettäviä runsain mitoin.

Valtion velka jatkaa kasvuaan ja loppua ei näy. Nykyisin lienee jokaisen suomalaisen valtionvelkataakka luokkaa 20 000 euroa. Jokainen syntyvä vauva saa valtiolta lahjaksi valtionvelkataakan. Hieno lahja, eikö totta.

Ostovoima alenee jatkuvasti, sillä tavallisella duunarilla ei ole töitä ja sitä kautta rahaa. Tavallinen duunari on tiennyt jo kauan, että sossun taikaseinä on heiltä suljettu. Sieltä elatusta saa vain pakolainen, joita riittää ja rappioalkoholisti sekä narkkari. Kun on katsonut kauppojen hyllyjä ja kuunnellut myyjien puheita, niin monet tuotteet jäävät tänään kauppojen hyllyihin ja toistotavaroihin. Taitaa tulla eteen se, että pihoille ilmestyy ryytimaa, jotta jotain särvintä perheen ruokapöytään saa.

Jotenkin ei tullut yllätyksenä se, että luottotiedottomien määrä on huimassa kasvussa. Velkajärjestely on olemassa, mutta se monesti laaditaan niin tiukaksi, että pienikin notkahdus taloudessa sortaa sen. Erityisesti pankkisektori on nopeasti ajamassa velkajärjestelyn kumoon, jotta omansa pois saisi. Neuvotteluvaraa ei juuri ole.

Hallituksen lastentarha on innolla mukana torjumassa harmaata taloutta, jota he itse ovat olleet luomassa jatkuvin veronnostoin. Nyt pitäisi ehdottomasti pudottaa verotasoa kautta linjan, jotta ostovoimaa saadaan. Itse en ole enää pitkiin aikoihin halunnut antaa, vähenevistä tuloistani, latin latia kaiken maailman hömpötyksiin, mutta minut on pakotettu rahoittamaan niitä.  Kohdallani on kiinteistövero nelinkertaistunut, mutta tiestö on kyntöpeltoa, vesi on rautapitoista, katulampuista useat pimeänä pitkään, jne.

Palvelut katoavat yhä kauemmas, sillä säästetään. Nykyisin on jo palveluja, joista maksetaan, mutta palvelua ei enää ole, sillä työntekijämäärä on supistettu minimiin. Esimerkiksi kotiapu vain kurkistaa ovesta, aikaa muuhun ei ole.

Tavallinen duunari alkaa pikkuhiljaa puristamaan kättään nyrkkiin ja ei varmaan mene kauaa kun se heilahtaa. Puheet ovat toreilla ja turuilla, lievästi ilmaistuna, harmistuneita. Alkaa näyttä siltä, että on kai matkustettava Tukholmaan tai Osloon kerjäämään, jota helpottaa varmasti kielen osaaminen, vaikka alkeellisesti ja luultavasti ruotsalainen ja norjalainen duunari ymmärtää suomalaisen duunarin ahdingon helpommin kuin romanialaisen romanin ahdingon.

Tietysti voitaisiin julistaa sota Norjalle ja antautua välittömästi.

Ja ne suuret setelit....

Himasen tutkimukset osa 1

Filosofian tohtori Pekka Himanen on tehnyt tutkimuksen Kestävän kehityksen mallista. Hinnaksi on muodostunut yli seitsemän sataa tuhatta euroa. Jo nyt se on herättänyt paljon kritiikkiä. Ensitiedoissa on julkaistu jo hieman ja luon nyt pienen katsauksen ensiksi julkinostettuun aiheeseen.

Suora lainaus mediasta: "Himanen kirjoittaa loppuraportissa, että suomalainen ajattelu poikkeaa amerikkalaisesta, jossa yrittäjä voi tehdä esimerkiksi konkurssin olematta epäonnistunut ihminen.". Oikeassa ja väärässä, sillä osa ihmisistä arvostavaa sinua, mutta yhteiskuntamme ei ketkään ja heistä ensimmäisenä ovat pankit.

Osin on oikeassa mediassa kirjoitettu: "Sekä epäonnistumisen että menestymisen sosiaalinen hinta on liian korkea, Himanen kirjoittaa.". Menestys ei juuri ihmisiä haittaa, mutta niille, joille julkisivu on tärkeä, on konkurssin tehnyt ihminen ei toivottava ystävä.

Kerron teille tämän omakohtaisena. Vuoden 2008 lama vei meidät konkurssiin, sillä käyttöpääoma hupeni hupenemistaan tulojen alenemisen myötä.

Meillä oli kaksi autoa, joista pitkä yhdistelmä ajoi ympäri Suomea ja puolikas ajoi runkoreittejä kolmessa vuorossa eli autoa ei edes sammutettu välissä. Pikkuhiljaa puolikas seisoi yhä enemmän ja pitkän yhdistelmän seisontatauot pitenivät päivä päivältä. Yritin saada käyttöpääomaa varten rahoitusta, mutta iskin päätäni seinään, sillä kuljetusalaa ei tueta mitenkään ja siihen et saa edes starttirahaa. Laskupino kasvoi ja pienenevästä tilityksestä mietin pääni puhki, että ketä nyt lepytän ja kenelle soittelen epäpäivän siirrosta.

Ainoaksi keinoksi jäi konkurssin tekeminen ja itse olen iloinen, että ehdin tehdä sen tuntia aiemmin, kuin suurin velkoja. Tähän selvityksenä, että on parempi jos sen ennättää tehdä itse, niin välttyy monilta pankkien, perintätoimistojen, verottajan, jne. tempuilta, jotka eivät ole kovin kaunista kerrottavaa.

Konkurssista huolimatta meille jäi hyvä maine ja sen pohjalta rakensimme Kuljetus II viimevuonna. Rehellisyyden nimissä otimme vanhan, hyvämaineisen nimen käyttöön. Moni konkurssin tehnyt aloittaa uudella nimellä, jotta vanhaa ei näkyisi. Tosin nimeä ja henkilötietoja ei voi pimittää.

Ohdakkeinen on ollut tie ja piikit pistäviä. Ensimmäinen kiitos lankeaa pankeille, sillä tili saatiin avattua, mutta kun on tuo konkurssimerkintä takana, niin emme saa yhtiölle pankkikortteja ja yritysmaailmassa ei tunneta visa elektron mahdollisuutta. Polttoainekorttihakemuksiin tuli vastauksena: "Kiitos mielenkiinnosta yhtiötämme kohtaan, mutta emme voi vastata myöntävästi hakemukseenne.". Soittokierros heidän luotonvalvontaan paljasti syyn eli tuo katoamaton konkurssimerkintä.

Ainoa virkamies, joka antoi positiivista tunnustusta oli ELY-keskuksen virkamies, joka liikennelupia myöntää. Hän pyysi ensin runsaasti tietoja ja kysyi oikeasti, että samalla nimelläkö. Myöntävän vastauksen saatuaan hän sanoi: "Olette sen verran sitkeitä, että teille täytyy toinen mahdollisuus suoda.".

Odotan suurella mielenkiinnolla koko tuon tutkimuksen tietoja.