Peruskoulun painotusluokkia ja koulusurfausta

Eilen tuli viimein Yleltä informaatiota, jossa kerrottiin kunkin koulu A2 opiskelijoiden määristä. Siinä myös kerrottiin koulualueen tuloista ja korkeakoulutusasteesta. Lista ei kylläkään ollut kattava, sillä kotikuntani kouluista löytyi vain yksi. A2 opiskelijoilla siis tarkoitetaan niitä, jotka puhuvat jotain muuta kieltä kotona, kuin ruotisia tai suomea. Tästä listauksesta alkoi heti rasistikohu ja Li Andersson oli hyvin harmistunut moisen listan julkaisemisesta ja kertoi voivansa laittaa lapsensa monikultturiseen kouluun. Ruotsin kielisenä perheenä ei taida olla paljon monikulttuurisia kouluja, ellei sitten turkulaisena pistä lastaan Varissuon kouluun. Ko. koulu ollaan jostain syystä siirtämässä keskustan alueelle

Nyt aamun aviisissa oli juttua peruskoulun painotusluokista, jotka ovat erikoistuneet jonkin oppiaineen opetukseen. Koulut saavat itse päättää painotusluokista, että ovatko ne luokkapainotteisia vai sekaryhmi. Helsingissa, aviisin mukaan luokkapainotteisuudesta oltaisiin luopumassa, sillä sen on koettu lisäävän koulushoppailua ja sergeraatiota.

Koulushoppailu tarkoittaa luokkapainotteisessa sitä, että vanhemmat valitsevat parhaan koulun ja luokan lapselleen. Tämä ei minusta ole väärin, sillä lapset ovat lahjakkuuksiltaan eritasoisia. Inkluusiohan tarkoitti, että kaikki saavat ponnistaa samalta tasolta. Tämä oli kuolleena syntynyt idea, sillä kuviteltiin, että kaikki on samoilla lahjuuksilla varustettu. Nyt inkluusioluokilla lahjakkaammat tylsistyy ja siksi vanhemmat haluavat panostaa lapsensa opiskeluun, hänen lahjojensa mukaan.

Jos koulussa on paljon A2 kielisiä eli matuja ja vielä inkluusioluokan heikkolahjaiset tai muuten levottomat oppilaat, niin koulurauha on tiessään. Edes keskinkertaiset eivät saa oppia moisella luokalla. Artikkeli kertoi kunnan luopuvan painotusluokista, sillä niihin hakeutui parhaiten menestyneitä oppilaita. Lainataan hieman aamun aviisia: "Koulussa huomattiin, että niin sanotusti kerma kertyi tietyille luokille ja näillä muilla luokilla oli sitten jonkin verran haasteitakin. Opettajakunta teki johtopäätöksen, että näin jatkossa tehdään. Luokkien profiileista haluttiin enemmän samankaltaiset.".

Koulu, jossa tämä päätös on tehty, ei ajatella lahjakkaita oppilaita. Ylen tietojen mukaan siellä on vain yhdeksan matua luokilla. Mediaanitulo alueella oli 2183 euroa. Korkekoulutettuja oli 27 % ja työllisyysaste 69 %.. Tiedän koulun alueen ja se kattaa ns. hyvätuloisten asuinalueita, kuten kunnan vuokratalojakin, sillä se on pelkkä yläluokkien koulu eli 7-9 luokat.

Pisatutkimuksista on ollut paljon huolta ja niihin hyviin tuloksiin ei mielestäni päästä matuvoittoisilla kouluilla ja niissä missä inkluusio on pahimmillaan. Mielestäni pitäisi palata vanhaan koulutusjärjestelmään. Apukoulut ja tarkkikset (edellisen seuraaja) pitäisi taas ottaa käyttöön, että keskinkertaisetkin menestyisivät. Myös vanha kunnon kansalaiskoulu ja oppikoulu pitäisi saada mielestäni takaisin. Kansalaiskouluun hakeutui kädentaitoiset, joissa niitä aineita oli runsaasti. Oppikouluun lukuintoiset, jotka viiden oppikoululuokan jälkeen saivat jatkaa lukioluokille, jos lukuintoa riitti tai sitten mennä ammatilliseen koulutukseen.

Painotusluokat poistamalla ja inkluusion lisäämisellä ei saada hallituksen tavoitetta korkeakouluopiskelijoista ikinä läpi.

Koulutuksen alamäki

Koulutus on yleisesti laskenut OECD-maiden tilastoissa Turkin ja Chilen välille. Suomalaiset nuoret eivät enää kouluttaudu pitkälle. Myös Pisa-tutkimuksessa sijoituksemme on laskenut. Näihin asioihin ollaan Suomessa viimein heräämässä. Puhe kuitenkin suuntautuu, ongelmien sijaan, rahoituksen riittämättömyyteen.

Koulutuksen yksi ongelma alkaa jo alaluokilta, sillä oppimisongelmaiset ja käytöshäiriöiset on tungettu samaan luokkaan muiden kanssa. Heille ei kuitenkaan ole järjestetty tukea tavallisiin luokkiin tarpeeksi, joten he putoavat kyydistä ja häiritsevät koko luokan opiskelua. Olisi syytä pohtia, että olisiko sittenkin syytä palata vanhaan eli tarkkailuluokat ja pienryhmät takaisin. Vai onko jo syytä, nuorten yhä huononevan mielenterveyden takia, palata apukoulutasolle, jossa osa koulun työntekijöistä oli mielisairaanhoitajia.

Toinen ongelma on koulutuksen itseohjautuvuus. Opettaja ei enää opeta, vaan oppilaan pitää ratkaista ongelma itsekseen. Kaikilla tätä itseohjaavuuden kykyä ei ole, ennen kuin aivot valmistuvat lopullisesti eli noin 25 vuotiaana. Pitäisikö tässäkin palata vanhempaan opetusversioon. Muistan, kun kävin aikuiskoulutuksen läpi. Kysyimme opettajalta, että kumpia on vaikeampi opettaa, nuoria vai aikuisia. Hän vastasi, että nuorten opettaminen on helppoa, sillä he nielevät kaiken opetuksen, mutta järjestyksen pidossa on ongelmia. Aikuisten opettaminen on vaikeampaa, sillä kuri kyllä pysyy, mutta he kyseenalaistavat lähes kaiken.

Kolmanneksi syyksi laittaisin syyn luokattomuuteen. Enää ei uusissa kouluissa istuta pulpettien ääressä, vaan tilat on yhteneväiset isommalle ryhmälle. On sohvia ja ryhmäpöytiä. Tämä taas vaatisi sitä itseohjaavuutta.

Lisäksi suurissa kaupungeissa on paljon kielitaidottomia matuja. He eivät selviä edes peruskoulusta kunnialla ja suurin ongelma on kielitaidottomuus. Näiden opiskelijoiden mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen on heikot. Jos ala- ja yläkoulujen luokilla on paljon matuja, se myös heijastuu kantasuomalaisten opiskeluun, joka jää heikommaksi, sillä opettajan aika menee matujen huomioimiseen.

Korona aikana tehtiin digiloikka, joka osoitti, että kotoa käsin voi opiskella. Tosin nykynuorisolla on älykapula liimaantunut käteen ja sitä selaillaan niin vapalla kuin oppitunnillakin. Varsinainen lukeminen on monella jäänyt heikolle tasolle. Pitkään tekstiin ei ole kykyä paneutua, kun on totuttu lyhyisiin viesteihin ja lyhenteisiin. Kouluissa ei enää liene lukutunteja, joissa luettiin kirjoja. Tosin ajattelen kouluja oman käsitykseni pohjalta ja niistä ajoista on jo yli viisikymmentä vuotta ja kun aloitin koulutieni, niin koulua käytiin myös lauantaina.

Toisen asteen opintojen suorittaminen on monelle vaikeaa ja matuille mahdottomuus. Peruskoulun yläasteella stressataan jo jatko-opiskeluja. Harva 15-vuotias vielä tietää, että mitä haluaan isona tehdä. Moni nuori, ainakin erilaisten tutkimusten mukaan, haluaa helpon työn ja kivan työyhteisön. Myös tutkimusten mukaan nuorten käsitys monista ammateista on vanhanaikainen, eikä tiedosteta sitä, että homman monesti hoitavat koneet, esimerkiksi konepajatyö.

Lukio on osalle vaihtoehto, jos peruskoulun arvosanat riittävät ja sekin on stressin aihe. Lukio on hyvät välivuodet pohtia, että mitä tekee isona. Kaikista ei tule korkeakouluopiskelijoita ja huuhaa tieteilijöitä suojatyöpaikoissa on meillä jo liikaa.

Mitä tekee opetusministeriö ja opetusministerinä hetken vielä oleva Li Andersson. Ongelman maton alle lakaiseminen on karhun palvelus kaikille ja etenkin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Rapistuva Suomen kieli

Nyt on maailamn kirjat sekaisin, sillä sekä Iltalehti että Iltasanomat julkaisivat Verna Berneliuksen sekä Heidi Huillan raportin koulutuksen alueellisesta ja sosiaalisesta eriytymisestä, jonka valtioneuvosto julkaisi jo alkuvuodesta. Raportissa todetaan suurten kaupunkien kouluista, joissa suurin osa ei osaa Suomea. Opettajat ovat myös kommentoineet tutkimusta ja kertoneet, että kaupungeissa on alueita, joissa ei edes toisen polven maahanmuuttajataustaiset osaa Suomea.

Nämä lapset (siis toinen polvi) ei ole oppinut Suomen kieltä edes päiväkodissa. Heidän sanavarastonsa on heikko ja kieliopissa oikaistaan paljon. Lauseet ovat epätäydellisiä. Uusille tulijoille tarjottu puolen vuoden Suomen kielen kurssi on yhtä tyhjän kanssa, sillä hekään eivät ole oppineet kuin muutaman sanan ja sitten sijoitetaan ikäluokkansa kouluopetukseen. Sehän on selkeä katasroofi eikä oppimisesta tule mitään.

Suurissa kaupungeissa on alueita, joissa ei tarvita Suomen kieltä, sillä siellä asuu runsaasti entistä kotikieltä puhuvia. Heille myös tarjotaan kaikkiin palvelihin tulkkausapua, joten ei sitä vähäistäkään kielitaitoa tarvitse käyttää.

Näiden alueiden kantasuomalaislapsilla myös kieli köyhtyy. Yleensä alueen kouluissa on vain muutama äidinkielenään Suomea tai Ruotsia puhuvia. Suurin osa suomalaisista on muttanut alueilta pois, joten kontaktit suomalaisiin ovat vähäisiä. Kun kielitaitoa ei ole, on tulevaisuus aina näköalaton, sillä jatko-opiskeluun tarvitaan kunnollinen kielitaito. Alueille syntyy myös jengejä helpommin, sillä samaa näköalatonta tulevaisuutta edustavia on runsaasti.

Suomen kotoutus- ja asuntopolitiikka on retuperällä. Pakolaisia sijoitettiin kyllä alkuunsa maakuntiin, mutta ovat sieltä pikkuhiljaa siirtyneet suurin kaupunkeihin. Esimerkiksi Vantaalla on kouluja, joiden oppilaista 65 - 90 % on vieraskielisiä. Suurten kaupunkien lähiöissä on suuria asuntoja ja maahanmuttajaperheet ovat isokokoisia, sinne on helppo siirtyä ja kun kieliryhmä on samaa, niin kielen opiskelu jää heikoksi tai sitä ei ole ollenkaan, esimerkiksi naisten osuus opiskelijoista kielitunneilla on matala.

Saas nähdä puuttuko hallitus tai eduskunta tämän raportin tuloksiin. Pahoin pelkään, ettei mitään muuta tapahdu, kuin puheissa korostetaan kotiutumisen tehostamista. Jengitymiseen ei vihervasemmisto sano muuta kuin asian esiin tuominen on rasismia. Onko hallituksen ja eduskunnan kanta myös tutkimukseen, että se on vain rasismia?

Opposition vaaliteemat

Nyt galluppijohtaja SDP avasi vaaliteemansa ja kuten arvata saattaa, niin ne olivat yhtä tyhjän kanssa. Samalla avasi ohjelmansa vihreät ja voin vakuuttaa, että ei tullut yllätyksiä. Molemmat puolueet ovat lisäksi sitä mieltä, että heidän arvopohjansa on samanlainen.

Aloitetaan SDP:n ohjelmasta. Otankin ensinnä käsittelyyn tuon hoitotakuun, jonka tavoitteena on päästä kiireettömään hoitoon viikossa. Sen edellytyksenä on tuhat uutta hoitaja-läääkäriparia ja sen kustannus olisi noin 300 miljoonaa. Voin sanoa, että ei tule toteutumaan, sillä perustason hoidossa on lääkäreitä ollut jo vuosia liian vähän ja lääkäreillä on työpaineet kovat eikä takkuileva tietotekniikka helpota hommia yhtään. Olenkin ollut jo vuosia sitä mieltä, että konekirjoittajat pitäisi saada takaisin, jotta lääkärin aika ei mene naputelluksi. Saahan sanelun tehtyä nopeammin.

Toisena kohtana oli maksuton toisen asteen koulutus ja Marinin mukaan alustava hintalappu tälle olisi noin 20 - 30 miljoonaa. Itse olen kyllä tuon kannalla, sillä meillä on turhan paljon perheitä, jotka sinnittelevät perustoimeentulon kanssa ja on paljon nuoria, joille toisen asteen opetus on käytännössä mahdotonta, sillä oppimateriaalit ovat turhan hintavia ja perheiden täytyykin tinkiä jostain muusta ne kustantaakseen. Lisäksi työelämä on muutoksessa ja perinteisiin ammatteihin yritykset pyrkivät hankkimaan työntekijät halpamaista, joten todennäköisesti toisen asteen koulutus on kohta turhaa tai ainakin se pitäisi siirtää Viroon, Latviaan tai muuhun vastaavaan maahan.

Kolmantena tuli sitten eläkeläisten köyhyyden vähentäminen, joka onkin sitten jo arvovalinta. On se kumma, kuinka eläkeläisillä on paljon kavereita näin vaalien alla ja jotka haihtuvat kuin tuo kuuluisa pieru Saharaan, kun vaalit on käyty.

Lainaan nyt suoraan: "Nyt on muutoksen aika ja muutos alkaa vaalipäivänä 14. huhtikuuta. Haluamme viedä Suomen tulevaisuuslinjalle, jossa panostetaan koulutukseen ja osaamiseen, reiluun työelämään, eriarvoisuuden vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan, Marin luetteli." Ilmaston muutos on sitten pienen Suomen osalta kärpäsen läntti seinällä. Suuriin saastuttajiin tulisi satsata eikä puuttua suomalaisen autoiluun.

Vihreät sitten painottavat ympäristöasioita, jotka heiltä on ollut hukassa jo vuosia ja saanut vanhan polven suksimaan Huitsin Nevadaan ko. puolueesta. Sen agenda on viimevuosina näyttänyt olevan HLBTIQ-titityytä ja solidaarisuuspystien palvontaan.

Lisäksi painottavat koulutuksen merkitystä sekä työtä ja tasa-arvoa. No jälkimmäinen tulikin tuossa edellisessä kappaleessa läpi käytyä, joten se siitä. Koulutus ja työ onkin sitten jo toinen asia. Ilman koulutusta työtä ei saa ja koulutuksen kanssakin se on epäselvää tavalliselle duunarille. Vihreät kun pääsääntöisesti koostuvat jostain akakoomisista ja heitä varten on leivottu sekalainen kokoelma suojatyöpaikkoja.

Yhden aiheen ovat molemmat lakaisseet maton alle eli maahanmuuton. RKP:hän on esittänyt, että solidaarisuuspokaaleita pitää lisätä. Maahanmuuttajien tekemät lapsiraiskaukset senkun lisääntyvät ja molemmat puolueet ovat tästä hiljaa. Tämäkö on sitä tasa-arvoa ja arvopohjaa. Lisäksi meillä hilluu maassamme epämääräinen joukko laittomasti (ilmeisesti millään instansilla ei ole tietoa todellisesta määrästä) ja solidaarisuuspalkintojen palvojia löytyy niin SPR:ltä kuin ev.lut. seurakunnaltakin.
Joten laittomatkin saavat olla rauhassa maassamme.

Käännytyksetkään eivät toimi, sillä erityisesti Irak ei ota kansalaisiaan pakkopalautuksena takaisin. Mikä siihen on syynä, on minulle jäänyt hämäräksi. Tosin epäilen islamisaation levitystä, etenkin kun tulijat ovat 80 % nuoria miehiä. Hädän alaisia nämä tulijat eivät kylläkään ole vaan tarkoitusperät ihan jotain muuta. Arvopohja lienee myös erilainen, sillä sanoihin tuo Saksaan paennut raiskari, ettei ole tehnyt mitään laitonta.

Nähtäväksi jää, miten muut puolueet ohjelmansa julkaisevat ja mitä niissä on painotettu ja mitä lakaistu maton alle. Mielenkiintoinen vaalikevät kyllä tulossa.

Ongelmia toisen asteen koulutuksessa

Pyörittelin hetken päässäni, kun luin uutista lähihoitajakoulutukseen osallistuvista, joilla on päihdeongelma. Viime vuosina on ollut suuntaus, että jos muuhun koulutukseen ei pääse, niin iästä tai aiemmasta koulutuksesta riippumatta ohjataan hyvin innokkaasti lähihoitajan koulutukseen. Aiemmin hoitoalalle oli soveltuvuustestit, mutta pari- kolme vuotta sitten ne poistettiin eli kouluun pääsi vaikkei testiä läpäissyt.

Hoitaja kouluihin tungettiin ihmisiä, jotta tilastot kaunistuivat. Sinne päätyivät niin pitkäaikaistyöttömät, kuin maahanmuuttajatkin. Ensiksi mainituilla saattoi olla jo ongelmia, jopa perustaidoissa ja jälkimmäisillä Suomen kielen hallinta osottautui ongelmaksi. Jos perusopetus on ollut ongelmallista, niin kuinka selviää toisen asteen koulutuksesta. Hoitajan tulee osata matematiikkaa, sillä lääkelaskut ovat pikkutarkkaa puuhaa ja usein myös muuntolaskuja milligrammoista millilitroiksi.

Miten ihmeessä on tehty lähihoitajan koulutuksesta sisäänveto ammatti, vaikka työ on vaativaa ja siinä pelataan ihmisten terveydellä, jopa hengellä. No, onneksi on jopa Valvira huolestunut ja on turha kuvitella, että kaikilla on edellytyksiä ja kykyjä toimia lähihoitajana.

Itse näin aikanaan perushoitajakoulutuksen alasjon. Aiemmin, kuten minun, ammattinimike oli apuhoitaja ja heitä koulutettiin terveydenhuolto-opistoissa. Sitten se muutettiin perushoitajaksi ja koulutusta alkoivat antamaan myös sosiaalipuolen oppilaitokset ja sieltä sitten valmistui markkinoille monen kirjavaa porukkaa. Jo opiskelijoista tiesi oppilaitoksen alan ja lopulta jopa oppilaitoksen nimen ja vain pelkästään oppilaan osaamisen perusteella. Kuten äitini tuolloin totesi opiskelijoista, että pahimmat pyörivät jaloissa ja viksummat osaavat menna seinän viereen. Ei kovin mairitteleva arviointi.

Vastaavat ongelmat ovat myös muilla toisen asteen kouluilla. On pakko ottaa oppilaaksi sisään, vaikka oppilaalla ei ole alkeellisia perusedellytyksiä selviytyä opiskeluista. Monilla oppilailla on ongelmia perusaineiden kanssa ja kun perustiedot ovat vajavaiset, niin kuinka selvitä koulutuksesta, jossa sitä todella tarvitaan. Tässä kohtaa tulee mieleeni elektroniikka-asentajan koulutukseni, jossa vitsinä väännettiin: "Ohmi x käämi = pimeenä koko lääni."

Sitten maahanmuuttajat eli onko kielitaito ja perustaidot hallussa. Ruotsissa on törmätty ongelmaan toisen asteen kouluissa, jossa maahanmuuttajien (lue = yksin tulleet lapsukaiset) keskeyttämiset toisen asteen opinnoissa on suurta ja haaveet lääkärin tai insinöörin ammatista haihtuvat kuin pieru saharaan. Ongelmana on huono kieli- ja kirjoitustaito, heikot perustaidot matematiikassa, kemiassa, fysiikassa ja historiassa. Nämä nyt ensiksi mainittuna. Sama koskee myös maan omia kansalaisia, jotka peruskoulun ovat läpäisseet ns. säälivitosin.

Herää nyt kysymys, että valmistuuko toisen asteen kouluista "ammattilaisia" ns. säälivitosin. Tosin ne on nykyisin sääli ykkösiä. Peruskoulusta piti tulla kaikille samanlainen opetus, mutta itse pidän sitä epäonnistuneena. Luokilla on nyt hyvin eritasoisia oppilaita. On hyvin lahjakkaita ja hyvin lahjattomia. Opetus eteneet kuitenkin keskitason mukaan, joten ensiksi mainittu ryhmä turhautuu ja toinen ryhmä putoaa kelkasta täysin. Ennen käytiin neljä luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen ne oppilaat, joilla oli edellytyksiä, siirtyivät oppikouluun ja sen jälkeen jopa lukioon. Loput jatkoivat vielä kaksi vuosiluokkaa kansakoulua ja siirtyivät sitten kansalaiskouluun, jossa opetus oli esiammattikoulumaista. Itsellänikin oli kolmen vuoden ajan, seitsemän tuntia viikossa kotitaloutta (sisältäen kodin- ja lastenhoidon) ja käsitöitä. Lisäksi ohjelmassa oli kolme tuntia viikossa konekirjoitusta, kauppaoppia ja kirjanpitoa. Nyt ovat kädentaitoiset ja lukutoukat samalla viivalla ja itse en näe sitä yksilön tai yhteisön edun mukaisena.

Sitten päästään ongelmaan tuon vanhan koulutuksen myötä eli kädentaidon ammatit ovat kadonneet, kiitos tekniikan kehittymisen myötä. Juuri, muutama päivä sitten, näin hassun näyn eli tuossa vieressä tehtiin tietyötä ja kaivinkoneen varteen oli kiinnitetty jättimäinen katuharja, jolla harjattiin hiekat pois asfaltilta. Ennen sen hoisi miehet katuharjalla. Lääkärit tappelevat huonosti toimivien tietokoneiden kanssa, mutta konekirjoittajat katosivat, sillä tietotekniikan tulon piti helpottaa hommia. Helppoja hommia ei enää ole ja ne, joilla on vaikeuksia selvitä monimutkaisita asioista ohjataan nyt lähihoitajakoulutukseen, josta on tullut helposti kaikkien tavoiteltava ammatti. Tosin herää kysymys myös motivaatiosta?

Huolestuttava suunta

Aamun aviisia lukiessa nousi niskavillat pystyyn ja kylmät väreet valuivat pitkin selkärankaa, sillä siinä oli kirjoitus toisen asteen opintojen keskeyttämisen syistä ja syynä oli rahapula (Nuorisobarometrin alustava tieto). Yleisin syy keskeyttää opinnot on edelleen väärä ala. Taloudellisia syitä suurempia oli myös heikko menestys, terveys syyt, viihtyvyys koulussa huono ja halu mennä heti töihin.

Olen monesti käsitellyt opetusta aiheissani ja nyt kysynkin, että miksi valittu ala on väärä? Yksi syy taitanee olla se, että kuvitelma alasta on hieman enemmän kuin ruusunpunainen ja koulussa sitten huomaakin alan todellisuuden, joka kolahtaa kovaa. Mielestäni TET-jaksoja on liian vähän peruskoulussa. Itselläni (kansalaiskoulussa oli 2. luokalla kaksi viikon jaksoa ja 3. luokalla yksi viikon ja kaksi kaksiviikkoista työelämään tutustumista. Näin pääsi tutustumaan useaan eri ammattiin.

Terveydelliset syyt tulevat eteen vasta oppinnoissa ja yleisin näistä on kosketusallergia, mitä sivilielämässä ei ole tullut näkyviin. Samoin hengitystieongelmat voivat pahentua opiskelun aikana, kun tulee eteen työssä käytettävät kemikaalit (esim. hiuslakka).

Miksi oppilas ei viihdy koulussa? Onko kiinnostuksen aiheet muualla kuin opiskelussa vai mikä mättää. Viihtyvyyteen voi kyllä vaikuttaa menesstys opinnoissa ja pohjatiedot eli jos peruskoulu on lusmuiltu läpi, niin ammatin vaatimat oppiaineet voivat osoittautua turhan monimutkaisiksi.

Raha ratkaisee sanotaan ja valitettavasti se pitää paikkansa. Kun keskeytyksen syy on raha, niin perhanan eriarvoisessa asemassa ovat tulevat nettoveronmaksajat. Pelastakaa lapset ry:n kyselytutkimuksen mukaan kustannukset opinnoista oli taloudellinen haaste 60 % kyselyyn vastanneista. Pidän tällaista kehitystä erittäin huolestuttavana.

Jos rahaa ei ole kirjoihin ja/tai tietokoneeseen, niin opintomenestys ei välttämättä yllä korkealle. Täten viihtyvyyskään koulussa ei korkealle nouse. Kirjat muuttuvat usein ja vanhassa kirjassa ei useinkaan ole ajantasaista tietoa ja kirjojen hinta ei kuulu sarjaan marketin pokkarit. Vilaisin omat kirjani sähköalan perustutkinnosta, joista muutaman olen jättänyt käsikirjaksi hyllyyn. Ne ovat vuodelta 2004 ja yhdenkään hinta ei jäänyt alle 25 €. Sähkötekniikan kirja maksoi tuolloin 37,77 € ja kun katsoin netistä vastaavaa kirjaa, niin tuolla sai käytettyjä kirjoja. Uudet olivat järjestään 40-60 € haitarissa.

Valitettavasti sähkötekniikka on vähän muuttuva ala ja sen perusteet eivät ole juuri muuksi muuttuneet sen keksimisen jälkeen. Toisin on tietotekniikan kirjat, jotka ovat vanhentuneita jo painosta tultuaan, joten vanhaa ei voi käyttää. Terveydenhuollon oppikirjoista muuttuu osa ja nekin hoitosuositusten mukaan. Anatomia ja fysiologia eivät ole kokeneet kummoista muutosta viimeiseen sataan vuoteen, poikkeuksena aivot.

Rahapula aiheuttaa myös riitaa, stressiä, unettomuutta, jne. ja nämä kaikkki heijastuvat opintoihin. Puhumattakaan tilanteesta, että oppikirjan ostaminen merkitsee koko perheelle parin, kolmen päivän puurokuuria. Uskoisin, että moni opiskelija pitää itseään syyllisenä perheensä ahdinkoon ja ei tällainen paranna opiskelua yhtään.

Hallituksen talous- ja työllisyyskehitys ei hyvänä pysy, jos pätevää työvoimaa ei saada vain sen takia, että opiskelumateriaalit tulevat liian kalliiksi ja johtaa opintojen keskeytymiseen ja sitä kautta syrjäytymiseen. Lainataan hiukkasen pääministeriä: "Hallituksen tavoitteena on, että suomalaisten osaamis- ja koulutustaso nousee ja että Suomi on osaamisen, koulutuksen ja modernin oppimisen mallimaa. Tämä hallitus uudistaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin." Olisi kiva tietää, että miten tämän artikkelin ja Sipilän lausuman saisi sopimaan samaan yhtälöön, sillä koulut ovat olleet giljotiinin alla koko tämän hallituksen ajan.

Peräänkuulutan nyt myös opito-ohjaajien vastuuta, sillä oletan, että moinen oppiaine vielä peruskoulusta löytyy. Eikö opettajan tehtävänä ole kertoa myös opiskelun kulurakenteesta?

Arvoton koulutukseni

Nyt ovat koulu asiat puhuttaneet paljon. Hallitus on suurentamassa ryhmäkokoja, pienentämässä opintotukia ja leikkaamalla rahoja opetuksesta muutenkin. Ihmisiä patistetaan koulunpenkille, kun ovat jääneet työttömäksi. Vajaakuntoista työntekijää pyritään kouluttamaan uudelleen työelämään, mutta valitettavan usein Kela tai Keva torjuu moisen. Täydennyskoulutukset ovat silloin tarpeen, kun käytännöt tai lait muuttuvat oleellisesti. Toki näissäkin on paljon huuhaajuttuja, kuten ns. direktiivikoulutuksissakin eli rahastetaan turhan aikaisilla asioilla. Pitkään on ollut vallalla myös entisten koulujen käyneiden ns. täydennyskoulutukset, jotka ovat päivityskoulutuksia eli istut kuuntelemaan uudelleen vanhat tutut jutut. Tässä voisin hyvin siteerata entistä kolleegaani:" Voi kunpa olisin ollut ensimmäinen AMK, enkä viimeinen opistolainen.".

Aiheesta kirjoitin mm. otsikolla Opetusministeriö on huolissaan (8.5.2011). Jätän tässä käsittelemättä täysin perusopetuksen, joka on ollut samaa jo kauan ja minun ikäisten on enää turha mihinkään hakea vanhan maailman perusopetuksella, joten se siitä.

Vaan siirtykäämme erilaisiin lisäkoulutuksiin, niiden iloihin ja riemuihin sekä vanhan arvottomuuteen. Käytän kahdelta alalta esimerkkinä meitä ja luulisin, että sama osuu monelle muullekin alalle.

Olen entinen apuhoitaja, mutta ne työt jouduin vajaakuntoisuuden vuoksi jättämään kymmenisen vuotta sitten. Lisäksi olin kolmannen polven hoitaja, joten tietoa oli kertynyt edellisiltä sukupolvilta. Kävimme myös äiten osastolla laulamassa ja avustimme sen jälkeen tarjotulla päiväkahvilla. Siihen maailman aikaan koulupohjainen koulutus kesti puolitoista vuotta. Tiukkaa opetusta ja käytännönharjottelut laaja-alaisesti. Tuolloin apuhoitajia oli synnytyssalista ruumiinavaukseen ja koko ihmisen elinkaari ja sairaudet noiden välissä.

Valmistuttuani hain virkaa osastolta ja sain. Osastonhoitaja oli tarkka, vaativa, mutta palkitseva. Hän oli tullut osastonhoitajaksi samana vuonna kun olin syntynyt. Hän piti huolen, että jokaisella apuhoitajalla säilyi lääkkeidenjakotaito ja sitä harjoitettiin toistuvasti. Erään ikävän tapauksen vuoksi saimme myös jako- ja pistosluvat, myös ns. myrkkykorttilääkkeisiin (ovat henkilökohtaisia ja osastokohtaisia).

Kävin vanhan päällikön aikana myös kuudensadan tunnin koulutuksen neurologisista sairauksista ja päällikkö oli sitä mieltä, että työnantajan tulee maksaa tuo koulutus, koska siitä on valtavasti hyötyä osastotyössämme. Hiukan skitsoiidinen kun olen, niin olin luentomuistioni puhtaaksi kirjoittanut ja ne kaksi mappia uutta tietoa annoin osastoni käyttöön ja kävipä myös toisen osaston hoitajat sitä lukemassa.

Aika muuttui ja vanha päällikkö jäi eläkkeelle. Uusi päällikkö olikin sitten hoitotieteilijä, jolle vain koulutus oli tärkeää. Hän rajoitti meidän vanhojen apuhoitajien oikeuksia, sillä uusilla lähihoitajilla ei ollut samanlaista lääkekoulutusta kuin meillä ja he joutuivat käymään täydentävän lääkekoulutuksen, ennen kuin saivat jakaa lääkkeitä. Koulutuksestani tuli arvoton. Lähtökynnystä madalsi paljon pari tapausta. Ensin uusi päällikkö alkoi mussuttaa minulle, vanhalle apuhoitajalle, siitä, että olin jakanut myrkkykorttilääkkeitä ja antanut yön aikana myös pistoksina myrkkykorttilääkkeitä. Hänen mielestään en olisi saanut jakaa, sillä vuorossa on aina sairaahoitaja. Vedin luonnollisesti muutaman palon herneitä nekkuun, sillä vain minä olin luvallinen lääkkeiden jakaja. Yöllä olevista sairaanhoitajista ei kummallakaan ollut osastonlääkäreiden allekijoittamaa lupaa lääkkeiden jaosta ja minulla oli. Kuka toimi siis oikein?

Toinen liittyi tuohon neurologisien sairauksien hoitoon. Mapit olivat edelleen osastolla ja etenkin opiskelijat tutkivat niitä tarkoin. Eräänä kauniina päivänä tuli päällikötä tieto koulutuksesta, jossa käsiteltiin nielemishäiriöitä. Eräs (hieman höpsö kollega) tuli sitten koultuksesta ja esitteli kaikille annettuja esitteitä, tulosteita, jne. Hän kertoi, että tämä on uutta tietoa. Jäin tuijottamaan järkyttyneenä papereita. Ne olivat samoja, jotka olivat tuossa mapissa ja nyt sillä oli ikää jo kymmenen vuotta. Paloi sitten viimeiset päreet, puntit ja hihat ynnä käämit. Opettaja luennolla oli sama kuin minulla kymmenen vuotta aikaisemmin, materiaali sama ja kurssin hinta 1500 €/kerta. Minä olisin voinut saman pitää hoitajan tuntihinnalla 11,74 €, mutta kun olin arvottomaksi muuttunut. Kun ei kerran tieto ja taito kelpaa, niin poistuin. 21 vuotta omakohtaista kokemusta ja taustalla kahdeksankymmenen edellisen sukupolven keräämä hiljainen tieto.

Tähän vielä lisäten, niin eräs ehdotti, että lukisin sairaanhoitajaksi ja siitä terveydenhoitajaksi. Selvitin tuonkin. Minä olisin päässyt sairaanhoitajakoulutukseen suoraan, mutta olisin pentujen rinnalla istunut kolme ja puoli vuotta, kuuntelemassa jälleen kerran Hissin kimpun salaisuuksista, nefronin toiminnasta ja Lagerhanssin alfa ja beetta saarekkeiden mystiikasta sekä aivojen ihmeellisyyksistä. Arvatkaapa innostaako, sillä en olisi saanut yhtään armotunteja.

Mennään sitten tuon paremman puoliskon koulutukseen. Hän on opistoinsinööri. Koulu-uudistus oli jo siinä vaiheessa, että opistot ajettiin rytinällä alas ja opettajat huomasivat yllättäen, että heillä onkin käsissä vielä valmitumaton luokkakurssi. Jess, puoliskon koulutus hajautettiin eli osa yliopistossa, osa ammatillisessa kurssikeskuksessa, osa jossain muualla. No lopulta valmistui.

Hiukkasen yli kymmenen vuotta toimittuaan insinöörinä, tuli mieleen ajatus diplomityöstä. Ajatus kuoli hyvin nopeasti, sillä hänen olisi tullut päivittää itsensä AMK insinööriksi eli pentujen joukossa kuuntelemaan jälleen Ohmin lain vakautta, digitaali- ja sähkötekniikanperusteet (Faradin häkki ei ole muuttunut vieläkään uuteen uskoon) ja kaikki opistolaiset tietävät, että oomi kertaa käämi tarkoittaa sitä, että pimeänä koko lääni ja onko bitti pystyssä vai poikittain ja laske se. Arvatkaapa inspiroiko?
Hän unohti koko homman, mutta kehitti itse taitojaan ja tietojaan.

Miksi vanha koulutus ei olekaan enää voimassa vaan joudut kertaamaan koko hevon historian uudelleen? Maailma on muuttunut ja erittäin tittelinkipeäksi ja paperitärkeäksi. Et voi siivota vaan sinulla täytyy olla hygieniapassi ja laitohuoltajan, tms. koulutus. Et voi ajaa jakeluautoa, joka on rekisteröity kuorma-autoksi vaan sinulla tulee olla suoritettu repullinen direktiivejä, euroa XXXX.

Ainoa työpaikka, jossa ei kaivata papereita ammattialalta on eduskunta. Sinne pääsee hyvällä näyttelyllä, valheellisilla lupauksilla ja koreilla nassukirjakirjoituksilla. Edellisen hallituksen liikenneministeri oli laborantti ja nyt uuden kauppatieteitten maisteri.

Työtä ja toimeentuloa

Erilaiset medialähteet pullistelevat kirjoituksia työstä ja toimeentulosta. Taloudellisen kasvun vuoksi suunniteltiin pakkolakeja, verojen ja hintojen korotuksia. Viimeisin on sähköyhtiö Caruna, joka ilmoitti nostavansa sähkön siirtohintoja reilut 20 %. Työtä on tarjolla joillakin aloilla, mutta nyt jopa valtion viimeinen suojatyölinnake eli yliopistot ovat YT-leikkurin alla. Toki ruokakaupat ovat aloittaneet hinnanalennukset, mutta tämä lienee pois tuottajan pussista. Ei siis hyvältä näytä.

YT-leikkurit toimivat nykyisin kaikilla aloilla ja harvemmin ne lomautuksia merkitsevät vaan kenkää tulee. Rakennus- ja kuljetusalalla hommat ovat siirtyneet LituLatujen haltuun. EU:n säädöstö on tämän takana ja jatkossa tarvaraliikennettä maassamme saavat vapaasti hoitaa ulkomaiset yritykset, jotka eivät verovaroja tänne maksele.

Jo nuoret ovat huolissaan työ tilanteesta, sillä tuntuu siltä, että vanha tapa on vallalla edelleen eli 20:n vuoden ikä ja 40:n vuoden työkokemus. Kun kukaan ei töihin ota, niin mistä pirusta sitä työkokemusta kertyy. Ei ainakaan omalta alalta, mutta satunnaisiakin hommia on pakko ottaa, sillä pitkä aukko työhistorissa on viimeinen niitti ikuisen työttömyyden arkkuun.

Ei ole helppoa vanhemmillakaan, sillä viisikymppinen on jo kehäraakki eli toinen jalka haudassa. Iänkään puolesta ei saisi sorsia, mutta näin tapahtuu jatkuvasti. Puolisoni törmäsi myös työtä ammoin hakiessaan, että kokemusta on liikaa. Ahaa, siis se, että tietää hommista enemmän kuin alkeet onkin jo pahasta.

Työllisyyden esteeksi on tullut myös koulutusten uudistus ja koulutusvaateet sekä erilaiset direktiivit. Jos tulityölupa on vanhentunut, niin voit huoletta kolvisi kylmentää. Erilaisia lupia on nykyisin tolkuttomasti ja vain hygieniapassi taitaa olla voimassa ikuisesti, muut on uusittava pääsääntöisesti viiden vuoden välein ja se maksaa rahaa. Jos töitä on niukasti tarjolla, niin lupien uusinta jää ravitsemuksen jalkoihin. Hinta koulutuksille on muutamista satasista yli tuhanteen euroon asti ja sen päälle tulevat viranomaismaksut ja passikuvat.

Työn saannissa eivät riitä taidot vaan sinulla on oltava täsmäkoulutus. Minä omaan hyvät dokumentaatiotaidot ja muun koulutuksen yhteydessä aihealueesta saanut täydet kympit, vaan en sillä työtä saa, sillä puuttuu dokumentaristin koulutus. Minä en pääse tekstinkäsittelijäksi, sillä entinen koulutukseni ei ole voimassa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin myös muiden kokemuksista, jotka noudattavat samaa kaavaa, kuin tuo omakohtainen kertomukseni.

Moni yritys on lopettanut tai siirtänyt toiminnan ulkomaille. Kotimaassa ei siten riitä töitä. Elää pitäisi jollain tasolla ja ensimmäinen edellytys näillä leveys asteilla on lämmin asunto. Lämpimyydestä verotetaan ja nyt peruselementin siirrosta koituu huomattavia kuluja. Pääseekö köyhtynyt maamme myös talviotsikoihin, jossa kylmyys on tappanut ihmisiä.

Syödäkin pitäisi ja nyt kaupat ovat aloittaneet hintakilpailun. Kuinka monta maajussia kaatuu vai onko vaihtoehtona vain tilamyynti. Itse olen alkanut pikkuhiljaa siirtymään lapsuuteni elämään eli omavaraistalouteen. Eineksiä ei enää osteta, vaan ruoka on itse tehtyä. Meillä on onneksi vielä monimuotoista ruokaa pöydässä, mutta monella se on sitä, joka on halvinta ja vähemmän on lautasella väriä. Ruoka tappaa ja se halppis makkara, ranskis, jne. vie kyllä hautaan nopeammin. Todennäköisesti lisääntyvät puutossairaudet tulevaisuudessa.

Valtiontalouden kulut ovat hirmuiset, kuten kuntataloudenkin. Työntekijät kuntataloudessa ovat pätkätyöläisiä ja kun omaa kuntaani katsoo, niin ainoa vakinaiset paikat ovat johtoportaalle. Kun kerran yliopistojen suojatyöpaikoista leikataan, niin ehdottomasti pitää saada kunta ja valtion taloudesta pois turhuutta.

Veroista ja yhteiskunnan palveluista on ollut paljon pulinaa mm. yleisönosastoilla. Toiset arvostelevat jatkuvasti nousevia veroja, tyel ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä kertovat, ettei niillä saa palveluita. Toiset vetoavat kouluhin, päiväkoteihin, sairaaloihin, kirjastoihin, jne. Olisiko syytä siirtyä korvamerkittyyn verotukseen, jossa maksetaan veroja niistä palveluista, joita käyttää tai tulee käyttämään. Minun pennosista ei kyllä mene puolen puupennin vertaa pakolaisille, sillä niitä minä en ole tänne kutsunut.

Verotus myös olla reilumpi. Veroprosentti pitäisi olla huomattavasti armollisempi niille, joiden vuositulo 14000 kuin tyypeille, joilla kuukausitulo 20000.

Säästöjä on nyt tehty yhteiskunnassa ja itselleni tuli Kelan omavastuukatto yllätyksenä. Aiemmin kirjoitin, että katto tulee täyteen ensimmäisellä kerralla. Näin ei käynyt, sillä osa perussairauteeni käytettävistä lääkkeistä on omavastuukaton kertymän ulkopuolella. En saanut mitään perustelua syystä.

Pitäisiköhän muuttaa pakolaiseksi jonnekin hyvin pohjoiseen? Juu ja siirtyäkseni enemmän omavaraistalouteen, niin mistähän saisi tupakan siemeniä, mieluusti Virginia laatua. Alkoholi kun nautintoaineista on jo täysin omatekoista.

Koulun munaus

Mediaa lukiessa törmäsin uutiseen, jossa koulu oli mokannut hoitajien tutkinnon. Näyttö tutkinto oli koulun toimesta tehty väärin ja oppilaiden pätevyys ei siten ollut kohdallaan. Parin vuoden aikana paperinsa saaneet opiskelijat muuttuivat kerta heitolla valehoitajiksi, vaikka koulutus uudistus tuli jo 2010. Miten tämä on mahdollista?

Vastaus on oikeastaan aika simppeli eli koulutus uudistuksia on ollut jatkuvasti ja suurin osa niistä huuhaata tai silkkaa rahastusta. Tästä olen kirjoittanut muutaman kerran jo aikaisemmin (mm. Opetus ministeriö on huolissaan, Direktiivikoulutus).

Näyttöön perustuvia tutkintoja on tänä päivänä paljon ja niissä punnitaan opiskelijan käytännön taidot, joka sinänsä on hyvä asia, sillä monesti teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Tosin erään luokan seinällä oli oppilaan innovaatio, jossa kerrottiin, että tässä luokassa yhdistetään teoria ja käytäntö eli kukaan ei tiedä miten homma toimii ja miksi se toimii.

Opiskelijoita luonnollisesti koulun munaus järkytti, sillä ammattilaisista tuli yhdessä yössä valehoitajia. Kertomuksen mukaan, tapahtuneesta johtuen, meni vakipaikka sivu suun. Valvira mitätöi valmistuneiden oikeudet, joten tulot loppuivat siihen. Koulun rehtorin Marja Anttalaisen mukaan kyse oli yhden opettajan inhimillinen erehdys tulkitessaan opetusrakennetta. Jotenkin mieleen tuli Juice Leskisen biisi Epäile vaan, jossa todetaan: "Ne jotka osaa, tekee mitä vaan. Ne jotka ei, ryhtyy opettamaan.".

Kuka valvoo opettajan ammattipätevyyttä? Monille aloille on tullut jo direktiivikoulutukset, joista osa silkkaa rahastusta. Koulutus on uusittava muutaman vuoden välein ja maksaa euroja X eikä ilman sitä saa duunia edes tehdä. Suhtaudun direktiivikoulutuksiin negatiivisesti ja toivon kaikkien ymmärtävän syyn, sillä itse jouduin osallistumaan ammattini (ammattiliikenne) yhteen pakolliseen koulutukseen, jossa opettaja puhui itsestään selvyyksiä ja hän oli konsulttikouluttuja (oma firma), joka kertoi tehneensä meidän työtä, joten tunsi ammattialamme. Tosin kouluttaja oli menettänyt ammattialamme lisenssin törkeän rattijuopumuksen vuoksi. =)

Kun koulutusrakenteita on uudistettu, niin tuntuu vakavasti siltä, että uudistajina ovat olleet kirjan oppineet ja näitä tyyppejä löytyy myös käytännön työtä tekevistä. Tosin työpaikoilta on aina löytynyt tyyppejä, joiden ajatusmaailma on se, että tosta poikki ja tohon kierteet, sen enempää ajattelematta. Näihin tyyppeihin ei tehoa minkään valtakunnan lisäkoulutukset, vaan he tekevät aina samoin. Entisestä duunistani muistan hyvin hygieniahoitajan luennon. Hän sanoi, että kaikki lasareettitarvikkeet kestävät pesukoneen ja sen tehokkaimman pesuohjelman. Osa kollegoista uskoi häneen kuin toteemipaaluun ja sen seurauksena osastollamme tuhottiin puolessa vuodessa kymmenen tuhannen euron edestä tavaraa, sillä ne eivät kestäneet käsittelyä.

Rehtori Anttalainen kertoo myös, että huijatuille opiskelijoille on järjestetty uusinta kokeet ja koulu kustantaa siitä aiheutuvat kulut. Hän kertoo myös, että samaa on tapahtunut muissa oppilaitoksissa. Vyytihän lähti purkautumaan opiskelijan tekemästä oikaisupyynnöstä, sillä hän koki tulleensa väärin arvostelluksi. Kun hoitajaopiskelijoista on kyse, niin toivon, ettei opiskelija ole samanlainen kuin yksi tapaamani, joka meuhkasi anatomian kokeen arvosanastaan. Kysymyksessä oli ihmisen ruuansulatuskanavan rakenne ja hän aloitti vastauksensa mahalaukusta.

Ensikuun aikana rehtori Anttalaisen arvion mukaan kaikki saavat pätevän tutkintotodistuksen. Miten koulu vastaa, jos heidän munauksen vuoksi opiskelijat päätyvät syytettyinä käräjille, kuin nuo valelääkärit ja- hoitajat. Entä vaateet työtulojen takaisin maksusta?

Jotenkin on ymmärrettävää, että munannut opettaja ei halua esiintyä julkisuudessa.

Naapureiden yhteiset ongelmat

Olen pitkään miettinyt yhteiskuntamme tilannetta. Erilaisissa keskusteluissa, niin eduskunnassa kuin kansalaistenkin, on ollut puhetta työttömyydestä, työllistymisestä, palveluista, jne. Kovaa keskustelua on herättänyt myös sosiaali- ja terveysministeri Rädyn rahanahneus vaikka sen laillisesti tekikin.

Tulin tuossa pari yötä sitten puhuneeni parin asiakkaan kanssa, jotka asuu/asunut Ruotsissa. Keskustelussa paljastui, että meillä on ihan samat ongelmat, tosin yhdellä erotuksella.

Rahanahneus on päättäjien perusominaisuus. Toinen totesi, että vierailu on pikainen, sillä täytyy pian lähteä tienaamaan, jotta pääsee verotuloja tienaamaan päättäjille, joille mikään ei riitä. Keskusteluissa tuli myös esille se, että päättäjien tietämys todellisuudesta on lähinnä harhaoppinen. Sosiaali- ja terveysministeri Rädyn mukaan alle 2100 euron tuloja saavia on Suomessa vain vähän. Todellisuudessa heitä on lähemmäs satatuhatta työntekijää. Monelle palkkatulo on vieläkin pienempi eli hieman yli tuhannen euroa kuukaudessa.

Työttömien suuri määrä on tänäpäivänä todellisuutta. YT-neuvotteluja irtisanomisineen on ollut otsikoissa lähes päivittäin. Työllistyminen on todella vaikeaa. Nykyisin vaaditaan repullinen täsmätodistuksia ja aiemmat opintosuoritukset sekä työkokemus eivät riitä edes assan vessan siivoamiseen.

Sekä Suomessa että Ruotsissa on työllistymisen esteeksi tulleet virolaiset, puolalaiset, ym. samankaltaisen valtioiden kansalaiset. Tähän on johtanut se, että pysyviä työpaikkoja ei enää ole ja työntekijät ovat täten tänäpäivänä keikkatyöntekijöitä, joita välittävät rekrytointifirmat. Monella työpaikalla ei enää kotoista kieltä kuule tai kuten yleisönosastossa eräs kirjoittaja totesi, että virkamiehet voisivat jalkautua työpaikoille tarkistamaan, mutta tulkin kanssa.

Meillä Suomessa on vielä toistaiseksi ollut ongelmia vähän maahanmuuttajien vuoksi verrattuna Ruotsiin. Sopeutumattomat, kielitaidottomat maahanmuuttajat ovat jengiytyneet ja rikostilastot kertovat karua kieltään. Tästä kirjoitin helmikuussa otsikolla Rövernes vise eller Tyv vise. Maahanmuuttajat eivät kielitaidottomina, sopeutumattomina ja vähäisellä koulutuksella työllisty, vaan jäävät yhteiskunnan taakaksi. Elatusvelvollisuudesta on tullut niin meillä, kuin naapurissakin melkoinen taakka.

Tuo yksi erotus on koulu. Ruotsissa ei voi jäädä luokalleen, kuten Suomessa. Tästä syystä Ruotsissa on suuri joukko oppivelvollisuutensa päättäneitä, jotka eivät osaa lukea ja kirjoitustaitokin jää muutamaan sanaan. Suurin osa heistä on maahanmuuttajia. Tämä osin näkyy jo meillä Suomessakin. Meillä voi luokan kerrata, mutta säälivitosilla oppivelvollisuutensa päättäneitä on.

Kuten laulussa sanotaan: "Tätä venettämme vuotavaa on aika käydä korjaamaan.". Mutta miten?

Muodollisesti pätevä

Muutamissa kirjoituksissani olen käsitellyt koulutusta. Aihe nousi mieleeni erään päivän aamun aviisista. Tehtävään valitaan muodollisesti pätevä eli se jolla on parhaat paperit ja niitä riittävästi. Käytäntö onkin sitten jo toinen juttu.

Monia oppiarvoja ei enää tunnisteta ja kuten itselläni, päästötodistukseni on ainoastaan todistus siitä, että olen lusinut lain vaatiman oppivelvollisuuden. Tänä päivänä on tullut lisäksi lukemattomia direktiivejä ja niiden vaatimuksia, jotka muuttuvat nopeammin kuin määräykset Venäjän tullissa (ja siellä ne todella vaihtuvat nopeasti). Nykyisen ammattini direktiivi on muuttunut jo kahdesti puolessa vuodessa.

Kuten on tunnettua, niin teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Muistan kansalaiskoulun kotitaloustunneilta pari tyttöä, jotka osasivat kokeissa kertoa kaiken, mutta käytännön tunneilla paloi jokainen ruoka eri asteisiin. Monessa opetuksessa pohjaudutaan vain teoriaan ja vain teoreetikot sen hallitsevat ja todistukset kirjoitetaan niiden pohjalta. Monet työt kuitenkin vaativat teorian soveltamista käytäntöön ja tätä moni ei hallitse.

Suhteilla pääsee pitkälle. Kuulin juuri tapauksen, jossa autokoulun opettajana toiminut ei ollut suorittanut tarvittavia direktiivikoulutuksia, joten hän ei voinut toimia autokoulun opettajana, mutta suhteiden avulla sai paikan, jossa koulutetaan uusia opettajia.

Tämä nykyinen todistusvimma on aiheuttanut sen, että moni ei työllisty. Tämä koskee usein nuoria, kuten kirjoitin otsikolla Direktiivi työt vei (5/2014). Voisit toimia kahvilassa, mutta kun tarvitaan hygieniapassi. Omalta kohdaltani voisin todeta vanhan lauseen tavoin: "Paljon tinasin, paljon pilasin, nyt voin kolvini kylmentää". Useat, kuten tuo työtulikorttini, on voimassa viisi vuotta ja sitten istut tunteja X kuuntelemassa itsestään selvyyksiä ja maksat euroja X. Siis silkkaa rahastusta ja jos työttömyys iskee, on lisenssin uusiminen työlästä kustannusten takia, sillä useisiin lisensseihin tarvitaan lääkärintodistus, valokuvat, koulutusmaksu, mahdollinen viranomaismaksu, jne. Minimissäänkin lasku on 300 € ja työttömälle se on suuri summa. TE-keskuksista ei ole apua ja tavallinen, työintoinen suomalainen ei sossusta saa edes lainaksi summaa, jolla työoikeuden voisi hankkia.

Ylempiin tehtäviin yleensä valitaan se, jolla on parhaat paperit (ja suhteet). Ikävä kyllä, monikaan näistä valituista ei pysty työtään tekemään, sillä taidot ovat vain paperilla. Itse muistelen lämmöllä entisen työpaikkani hoitoapulaista, jolla ei ollut minkään sortin sairaanhoidollista koulutusta. Hän oli oppinut työt työtä tekemällä ja oli osastomme paras ravitsemusasiantuntija, hygienisti ja piti huolen osaston viihtyvyydestä.

Lisäksi on kouluttajia ja kouluttajia, toiset osaavat toiset ei. Siteerattava on Juicea, joka hyvin asian ilmaisi: "Jotka osaa, ne tekee mitä vaan. Jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.". Tässä eräs esimerkki eli raskaanliikenteen opettaja. Yksikään kurssilaisista ei osaa manuaalivaihteita, laituriin ei osata peruuttaa, tullisäädökset täysin kateissa, ajo- ja lepoaikasäädös tuntematon (paras esitys oli se, että joka päivä pääsee kotiin viimeistään viideltä, joten sitä ei tarvita), jne

Mielestäni nyt olisi syytä ryhtyä purkamaan tätä koulutuksellista sekasotkua. Lippua ja lappua tarvitaan tänäpäivänä jo riisin (500 arkkia) verran ja iso osa on uusittava säännöllisesti. Eikö pienempi määrä riittäisi?

Sitten ihmiseen itseensä. Jos et ole oppinut tervehtimään, noudattamaan annettuja ohjeita/sääntöjä, jne. Niin ei niitä millään koulutuksilla tai direktiiveillä haltuun saada.

Direktiivi työt vei

Eilisaamun aviisin yleisönosastossa oli kirjoitus otsikolla: "Kuorma-auton ajokortti ei tuo kesätöitä.". Nuori oli yrittänyt hakea kesätöitä ja hakemuksia oli lähetetty lukemattomia, ilman tulosta. Viimekesänä nuori oli saanut ajaa kuormia, mutta nyt se ei enää onnistunut. Direktiivit pitää suorittaa ja autokoulut eivät niitä tarjonneet. Ainoa tarjoaja oli JAKK-kurssikeskus alueellaan ja hinta 2400 euroa (suora lainaus mediasta). Jo C-kortin suorittaminen on arvokasta ja sitten pitäisi suorittaa euroja X, jotta sillä voisi muutaman pennin ansaita.

Olen useissa kirjoituksissani kritisoinut nykyistä tahtia koulutusuudistuksissa, joiden vuoksi syntynyt ryhmiä, jotka lainsäädännön nojalla eivät voi tointansa hoitaa, sillä pätevyystodistus puuttuu ja sen hinta on usein hyvin korkea. Lisäksi on syntynyt ryhmiä, joiden olisi suoritettava vuosien lisäopiskelu, jotta voisi täydentävän koulutuksen hankkia. Direktiivikoulutuksen voi vielä vähentää verotuksessa ammatillisena täydennyskoulutuksena, joka on lakiin perustuva, mutta epäilen, ettei vähennysoikeus ole enää jatkossa mahdollinen. Ainoa tasa-arvo meillä taitaa olla sukupuolisuhteissa.

Näitä direktiivejä ei EU ole säätänyt, vaan ne ovat kansallisia. Omaa ammattikuntaani tuo myös koskee eli joka viides vuosi käyn kuuntelemassa itsestään selvyyksiä (XXX euroa) ja saan todistuksen, jonka vien viranomaiselle parin passikuvan kera (XX euroa) ja saadakseni luvan jatkaa työtäni (XX euroa). Yksi kerta ei edes riitä, vaan saman kierroksen joudun tekemään joka viides vuosi ja tuskin hinta alenee.

Raskaan kaluston kouluttajina taitaa olla henkilöitä, jotka kuuntelevat Matti Eskon rekkavuodatuksia ja opetus sen mukaista. Kouluihin on hankittu uusia "automaattivaihteisia" ajoneuvoja ja tavallista on se, että uusi kuljettaja ei osaa manuaalia käyttää. Tässä kohtaa en puhu autokoulujen C-kortista vaan em. mainitun kurssikeskuksen opeista. Kuljetusliikkeiltä päättyi opetuksen antaminen ja täten jäi historiaan hiljaisen tiedon siirto. Kuten tunnettua on, niin teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa.

Kurssikeskusten opettajat eivät myöskään tunne alan lainsäädäntöä, joten opiskelija ei siitä tietoa saa. Tässä kohtaa täytyy muista Juice Leskisen laulun sanat: "Ne jotka osaa, tekee mitä vaan. Ne jotka ei ryhtyy opettamaan.". Jos ei osaa, niin on helppoa kertoa asiat kurssi- tai koulutusmateriaalin pohjalta. Itseäni järkytti tieto, että oppilaalle ei ollut kerrottu CMR asiakirjan todellisuutta. Kun on ottanut kuljetuksen hoidettavakseen, niin hän on vastuussa kuljetuksesta niin kauan kuin vastaanottaja allekirjoituksella vahvistaa lähetyksen vastaanotetuksi.

Maamme lainsäätäjät ovat laatineet lakeja, jotka saattavat tavallisen kansalaisen eriarvoiseen tilanteeseen. Monessa ammatissa vaaditaan yhä enemmän todistuksia, jotta työn saat suorittaa. Toisin on kuitenkin virkamiesten kohdalla eli koulutuksesta viis, kunhan puolueen jäsenkirja on oikea, niin homma aukeaa. Otetaan nyt esimerkkinä taannoinen liikenneministerimme, joka oli koulutukseltaan laborantti ja liikenteen selvitysmies rakennusinsinööri.

Mistä saataisiin hallitusneuvos, joka lopettaisi tämän epätasa-arvon? Kuten aiemmin kirjoitin, niin aikuislukioon en pääse (kansa- ja kansalaiskoulu), sillä opintoja ei enää rinnasteta vaikka oppikirjat olivat samat. Saman ovat kokeneet myös opistolaiset. Jos direktiivien itsestään selvyyksiä et käy kuuntelemassa ja siitä todistusta saa, niin työt loppuu tai et niitä alkuunkaan saa.

Mistä pirusta minä saan kuljettajan, joka on saanut oppia? Kalloon on taottu rahdin lämpötila, ajo- ja lepoaikalainsäädäntö (ihan syvältä), tullisäännöt tai peräti ketjujen päälle asennus.

Kummitteleeko vieläkin tämä Konginkangas? Ajo-olosuhteet huonot. Vain yksi artikkeli kertoi, ettei linja-auton kuljettaja voinut ajaa reittiä ilman lepoa.

Ammattiliikenne, niin henkilö-, kuin raskaassa liikenteessä on tehty todella hankalaksi ja sitten vielä nuo direktiivikoulutukset. Näitä ei ne vähät liikenteenvalvojamme (LP lakkautettu ja poliiseilla ei ole enää aikaa kuin kurkunleikkauskeikkoihin) eivät edes valvo, sillä määräykset ovat erilaiset. Voitaisiinko vaatia myös ulkomaalaisilta kuljettajilta pätevyys todistus vai menisikö sekin rasismin piikkiin. Tunnetuin on nuo itäplogin maiden ADR-luvat, jotka ovat vain paperia ja rahalla ostetut.

Mellakointia

Historialla, vaikka lyhyemmällä ajalla, on tapana toistaa itseään. Nyt olemme lehtien palstoilta saaneet lukea Etelä-Britannian mellakoista, joissa polttopullot lentelevät, liikkeitä turmellaan ja ryöstetään. Rauhassa eivät ole saaneet olla myöskään asuinrakennukset. Mellakoitsijoina ovat nuoret ja pääosin siirtolaiset. Miten historia toistaa itseään?

Ranskassa, vuonna 2005, mellakoitiin aivan samalla kaavalla, kuin nyt Britanniassa. Mellakoitsijat olivat pääsääntöisesti nuoria siirtolaisia ( 1. ja 2. polvi), joiden keskuudessa oli pitkään ollut syrjäytymistä ja turhautumista, työttömyysaste oli hyvin korkea. Useat alaikäiset olivat laiminlyöneet koulunkäynnin kokonaan, johon arvellaan syynä olevan gettoutumisen ja uuden maan kielen heikko hallinta. Gettoutuminen johtaa myös jengiytymiseen, jolloin näyttämisen halu ja kilpailu rohkaisee jatkamaan. Kummassakin maassa ovat nuorimmat pidätetyt mellakoitsijat olleet kymmenvuotiaita.

Kummassakin mellakassa myös syytetään poliisia, joka on surmannut ihon väriltään erilaista etnistä alkuperää olevan nuoren. Ranskassa nuoret pakenivat poliisia, joka jahtasi heitä,  korkeajännitekaappiin (muistaakseni 110 KW), no siitä tällistä ei hengissä selviä. Nyt poliisin sanotaan ampuneen, em. kuvatun miehen ammuskelun vuoksi.

Molemmissa maissa mellakoihin liittyi myös maan omia nuoria, joilla koulusivistys on jäänyt vähäiseksi, ei ammattikoulutusta, joten ei työtäkään. Toki Britanniassa ei valtion ylläpitämä koulu ole kovin korkeassa kurssissa ja parhaassa asemassa ovat lapset, joiden vanhemmilla on varakkuutta kouluttaa lapsensa yksityisissä oppilaitoksissa ja myös taustaa, jotta suosittelija(t) löytyy. Yhteiskuntaluokat ovat aina olleet ja tulee olemaan, samoin kuin tie ryysyistä rikkauksiin, jos on halua.

Tämä on myös edessä meillä, sillä mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Meillä on paljon siirtolaisia, joiden kielitaito on jäänyt lievästi sanottuna olemattomaksi ja sen seurauksena opiskelu, jopa perusopetus, on jäänyt vaiheeseen. Ilman kielitaitoa ja ammatillista koulutusta on mahdotonta saada työtä, edes suomalaisen. Suomessa ovat myös nämä etniset vähemmistöt gettoutuneet tietyille asuma-alueille ja niiden työttömyysaste on myös meillä korkea. Miljoonikkoja tuskin niillä alueilla asuu. Milloin tällainen tapahtuu myös meillä?

Opetusministeriö on huolissaan

Johan pomppasi. Opetus- ja kulttuuriministeriö on ollut huolissaan valmennuskurssien luomasta eriarvoisuudesta, kun kaikilla ei näihin ole varaa ja täten jäävät heikompaan asemaan. Hei, haloo ministeriö, koska rahalla on älyä saanut? Todellista tasa-arvoa ei ole koskaan ollutkaan eikä sellaista tule koskaan syntymäänkään.

Erilaiset valmennuskurssit ovat muotia nykyisin ja tuntuvat olevan edellytyksenä korkeakouluopinnoissa. Minusta ne ovat silkkaa rahastusta. Minun nuoruudessa opiskelija, joka tarvitsi valmennusta, oli avuntarpeessa, kun koulunkäynti ei jostain syystä sujunut.

Opetusministeriö on tahallisesti ja tuottamuksellisesti kuitenkin saattanut kansalaiset eriarvoiseen asemaan, uudistamalla koulutusrakenteita.

Aloitetaan perusopetuksesta. Ennen oli kansa-, kansalais- ja oppikoulu. Sitten tuli peruskoulu, jossa alkuun oli tasokurssit, jotka myöhemmin poistettiin. Minä olen viimeinen ikäpolvi, joka kävi kansa- ja kansalaiskoulun. Meitä huijattiin, sillä peruskoulun alkaessa oli oppikirjoissa teksti: ”Kouluhallitus on hyväksynyt 15.12.1976 tämän teoksen oppikirjaksi kansakoulujen ja peruskoulun opetussuunnitelmaa noudattavien koulujen x kouluvuoden z opetusta varten”. Kirjat ovat keskitason kirjoja. Huijattiin, kyllä, sillä myöhemmin jouduin sen tilanteen eteen, että tarvitsin uuden, kevyemmän ammatin ja etsin koulutuspaikkoja, mutta törmäsin umpikujaan. En päässyt edes aikuislukioon, vaan minun olisi pitänyt suorittaa peruskoulu, koska kansa- ja kansalaiskoulua ei voitu rinnastaa peruskouluun ja kuitenkin samat oppikirjat. Samassa tilanteessa ovat nuo poloiset peruskoululaiset, jotka olivat valinneet johonkin oppiaineeseen kurssitasoksi suppean. Tätä tilannetta naureskelimme yhden ex-kollegan kanssa tuolloin. Hän, oppikoulun käytyään, pääsisi aikuislukioon, päästötodistuksen keskiarvolla 6,9 ja minulla ei ole sinne mitään asiaa, kansa- ja kansalaiskoulun käyneenä, päästötodistuksen keskiarvolla 9,2.

Ennen oli koulu- ja opistopohjaisia ammattikouluja. Useimmat koulupohjaiset koulutukset kestivät 1½-2 vuotta. Nyt on ammattikorkeakoulu, jonne ei uudelle alalle ole mitään asiaa vanhalla koulupohjaisella tutkinnolla, sillä sinne pääsyyn vaaditaan 3. vuoden koulupohjainen tutkinto. Entistä alaa, sinne kyllä, pääsee opiskelemaan. Taas meitä huijattiin.

Entäpä opistolaiset, suora tie jatko-opintoihin on estetty. Heidän pitää ensin päivittää tutkintonsa AMK:ksi. Taas ylimäärästä opiskelua ja monellako siihen on halua, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden työkokemuksella ei välttämättä ole hinkua opetella perusasioita pentujen kanssa, jotka eivät niistä ole edes kuulleet. Kuten yksi ex-kollega totesi: ”Olisi ollut parempi olla ensimmäinen AMK kuin viimeinen opistolainen”.

Te, hyvät ministerit olette saattaneet meidät eriarvoiseen asemaan. Kuitenkin, kuten vanhakansa sanoo: ”Maasta se pienikin ponnistaa”. Koulutuspohja ei saa ratkaista, vaan osaaminen, tietäminen ja halukkuus opiskella. On väärin laittaa ihmiset eriarvoisiksi, sillä kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta oppikouluun. On myös väärin, etteivät jo suoritetut opinnot ole voimassa ja rinnastettavia. Arvon ministerit, faradin häkin ominaisuudet ovat edelleen samat kuin opistojenkin aikaan. Lopettakaa tuo huolestuminen, sillä raha ei ratkaise vaan se mikä on korvien välissä.

Oletteko unohtaneet arkkiatri Arvo Ylpön, maanviljelijä perheeseen syntyneenä keskosena? Paljonko hänen vanhempansa venyttivät penniä, jotta poika saisi opiskella ja älyään käyttää?

Entä erään luokkatoverini, joka vastasyntyneenä on viety lastenkotiin ja tänä päivänä arvostettu tutkija.