Kouluväkivalla järkyttävä päätös

Nyt mediassa on ollut paljon uutisia Vantaan kouluampumisesta. Siinä alaikäinen, 12-vuotias poika, murhasi yhden ja haavoitti pahasti kahta oppilasta. Teko oli odotettu, sillä lasten väkivaltaisuus näkyy jo päiväkodeissa. Mediassa kerrottiin juuri pari päivää sitten, että päiväkodeissa riehuvat lapset ovat arkipäivää.

Nyt alaikäinen kouluampuja on siirretty sosiaalitoimen haltuun, jossa se saa enintään päähän taputtelua, ettei enää väkivaltaan turvautuisi. Muut keinot ovat juristit ja päättäjät vieneet sosiaalitoimelta, joka on myös aliresurssoitu.

Lapset tietävät hyvin, että toimivat väärin. Luvattoman usein kuullaan lapsen suusta sanat "Et sää voi tehdä mulle mitään. Mä oon alle viisitoista vuotias". Tämän vuoksi rikollisoikeuden alarajaa olisi laskettava rajusti. Jotenkin tuntuu siltä, että alarajaksi ei enää riitä kymmenen vuotta vaan raja pitäisi laskea viiteen ikävuoteen, sillä median artikkelin mukaan päiväkoti-ikäiset lapset jo latelevat tappouhkauksia.

Lastensuojelussa on menty jo liian pitkälle. Lapsilla ja nuorilla on vaan oikeuksia, mutta ei minkäänlaisia velvotteita. Myös vanhemmuus on hukassa. Minkäänlaisia rajoja ei laiteta ja ollaan lapsen kavereita. Lasten elämästä myös lakaistaan pois kaikki epämiellyttävä.

Lasten ja nuorten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt. Erilaiset neuropsykologiset häiriöt ovat lisääntyneet koko 2000-luvun. Olen miettinyt syitä häiriöihin. Onko yksi syy perimässä, kasvatuksessa, kännykän aikaisessa käytössä vai missä. Se on itselleni arvoitus. Myös vanhemmat monessa perheessä voivat huonosti. On taloudellisia ongelmia, stressiä työstä, päihteiden käyttöä, jne.

Koulun ja päiväkodin pitäisi olla turvallinen paikka, mutta näin ei enää ole. Ryhmäkokoja on suurennettu. Ongelmalapset ja -nuoret on sijoitettu tavallisiin luokkiin, jossa nämä lapset ja nuoret häiritsevät koko yhteisöä. Myös koulut ovat nykyään suuria, monen sadan oppilaan laitoksia, joissa opettajat eivät tunne kaikkia oppilaita. Kurinpidollisia toimia on rajoitettu rankasti viime vuosina. Oppilaan määräaikainen erottaminen koulusta vaatii raskaan byrokratian.

Monissa suurissa kaupungeissa on myös kouluihin ja päiväkoteihin sijoitettu maahanmuuttajataustaisia, joilla ei ole kielitaitoa. Tämä haittaa kommunikaatiota. On myös huomattu, etenkin pääkaupunkiseudulla, että maahanmuuttajataustaiset syyllistyvät useammin kouluväkivaltaan. Kun kieltä ei osaa, eikä saa itseään ymmärretyksi, niin turhautuuhan siinä ja käytös muuttuu. Tästä iso syy lankeaa vanhemmille, sillä vanhemmatkaan ei osaa kieltä, tapoja ja kultturia maassamme. He eivät voi myöskään opettaa näitä taitoja lapsilleen.

Lasten väkivalta on lisääntynyt. Vape eli sähkösavukekaupaa käyvät jo ala-astelaiset. Näissä kaupoissa myös ryöstetään ostajat, joko myymällä tyhjä vape tai otetaan vain rahat, mutta ei anneta tuotetta. Lapset ja nuoret myös kantavat luvattoman usein teräasetta mukanaan. Tämä on varsin yleistä suurissa kaupungeissa, joissa myös nuorten ja nuorten aikuisten katujengejä esiintyy. Näissä ryhmissä myös esiintyy ampuma-aseiden hallussa pitämistä ja huumekauppaa.

Mistä tämä lapsi sai amupuma-aseen haltuunsa? Mediassa oli kerrottu, että läheiseltä. Kuinka läheisestä on kyse? Onko ase ollut helposti saatavilla? Tämä on vielä poliisin tutkinnassa ja se ei kerro alkutilanteesta mitään. Samoin on piilossa motiivi tekoon. Mediassa haastatellun vanhemman mukaan kyseessä oli häirikön maineessa ollut poika. Mitään uhkauksia poika ei ole, median tietojen mukaan, esittänyt.

Nyt eivät pahoittelut, osanotot ja työryhmät eivät enää riitä. Tässä tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä. Yksi näistä on rikosoikeudellisen ikärajan lasku ja sen pitää olla radikaali. Jos kerran, median mukaan, jo päiväkotilapset tekevät tappouhkauksia, niin siihen on puututtava rajusti. Myös rangaistuksen määräämistä on helpotettava paljon. Lastensuojelulaitoksia on tehostettava ja karkaamisten eli katukielellä hatkalaisten määrää on vähennettävä, sillä he ovat sekä rikosten tekijöitä että uhreja. Myös sanktioita on kovennetta lapsille ja nuorille.

Median mukaan koulu oli monikulttuurinen. Median mukaan yksi pahasti loukkaantuneista oli kosovolainen. Oliko tekijä kantasuomalainen vain maahanmuuttajataustainen. Tätä ei media tule kertomaan, sillä kaikki maahanmuttajataustaiset ovat joko suomalaisia tai vantaalaisia. Jos tekijä on ollut jo häirikkö aikaisemmin, niin miksi asiaan ei ole puututtu. Onko tekijä oppilas, joka on integoitu luokkaan, jossa hän ei pärjää vaan tarvitsisti tarkkailuluokan.

Mielestäni koulumaailmassa pitäisi palata vanhaan järjestelmään. Pisa-pisteet ovat vähentyneet vuodesta toiseen. Peruskoulu ei ole enää maailman huippu, jota käydään maailmalta ihmettelemässä. Olisi siis aika palata vanhaan. Oppikoulu lukuintoisille, kansalaiskoulu kädentaitoisille ja apukoulu heikosti pärjääville. Tästä kyllä suuttuvat kaikki järjestöt, joiden mielestä kaikilla pitää olla samanlaiset lähtökohdat. Tosiasiassa elämä ei tarjoa kaikille samanlaisia eväitä. Mielestäni apukoulut olisivat nykymaailmassa tarpeen, sillä psyykkisesti häiriintyneitä lapsia ja nuoria on paljon ja vanhassa apukoulussa suurin osa opettajista oli mielisairaanhoitajia. Näitä hoitajia tarvitsee yhä useampi lapsi ja nuori tänä päivänä. Ja jos ei palta näin vanhaan järjestelmään niin ainakin tarkkailuluokat pitäisi saada takaisin ja tasokurssit peruskouluihin.

Mielenterveyshoito on hunningolla jo lasten ja nuorten osalta. Monilla on psyykkeen häiriöitä ja samalla päihdetaustaa. Sama ilmiö pätee myös aikuisten hoidossa. Jos on päidetaustaa, niin psyykkistä hoitoa ei saa. Nämä hoidot pitäisi jotenkin yhdistää ja siksi esitinkin apukoulua. Näissä lainsääntöä muuttamalla saisiin molemmat ongelmat hoidettua.

Nyt teon tekijä on sosiaalitoimen halussa ja sillä ei ole mitään keinoja hallita häntä. Joku takaperin ehdotti nuorille suljettua laitosta ja se olisi mielestäni hyvä. Järjestöt vastustivat ajatusta lastenoikeuksilla, jotka ovat menneet jo liian pitkälle.

Haaveet kaatui

Mediaan tulee säännöllisin väliajoin uutisia, joiden teot kohdistuvat sivullisiin. Germanwingsin koneen tahallinen alasajo on poikinut kirjoituksia runsaasti. Andreas Lubitz on lynkattu teksteissä jo monesti, mutta raato on itsekin.

Mielestäni erikoiseksi tekee kaikkien tämänkaltaisten tekojen taustalta löytyvä mielenterveyden ongelma/sairaus tai luonnehäiriö. Toinen yhdistävä tekijä on kaikkilla ollut nettiprofiili ja usein profiilinimenä on jokin pahaenteinen.

Kuten joulukuussa 2012 kirjoitin, otsikolla Aselaki tiukemmaksiko, niin meidän keskuudessamme on aina nämä mieleltään sairaat ja voimme vaan odottaa, mitä tapahtuu. Vanha sananlasku toteaa, että heikot sortuu elontiellä, jätkä sen kun porskuttaa. Toiselle ihmiselle on sairastuminen/vammautuminen (viitaten Lubitz:n mahdolliseen näön menetykseen) on yksi hailee ja sopeutuu täydellisesti elämään sairautensa/vammansa kanssa. Toinen taas vajoaa loputtomaan suohon ja johtaa psykiatrisen hoidon tarpeeseen. Tätä ei liene kukaan tutkinut, joten se jäänee mysteeriksi.

Osa tekijöistä on lääkärin hoidossa ja heillä on lääkitys. Se tietysti on toinen asia, ottaako kansalainen lääkkeensä vai ei tai jopa käyttää muita kemiallisia yhdisteitä sen kanssa.

Tässä kohtaa mietin lääkärin velvollisuutta ja etenkin sitä paljon puhuttua vaitiolovelvollisuutta. Suomessa on asetus, jossa lääkäri on velvollinen kertomaan ajokorttiviranomaiselle, ettei kortin haltijalla ole ajoterveyttä ja hänen autoilunsa on vaaraksi hänelle itselleen ja muille tiellä liikkujille. Tämä ei aina toimi, sillä ajokorttitodistus saatetaan hakea lääkäriltä, joka ei tunne henkilön sairaushistoriaa. Sama myös pätee lääkkeiden saamisen taustalla.

Nyt mietin, että pitäisikö lääkärin ilmoitusvelvollisuutta laajentaa. Lubitz oli saanut lääkityksen ja määrätty sairauslomalle. Kutenkin Lubitz meni normaalisti töihin. Olisiko 150 ihmisen haaveet, unelmat ja toiveet toteutuneet, jos lääkäri olisi soittanut työnantajalle, että työntekijä ei ole työkuntoinen. Media kertoo lääkkeen olevan bentsodiazepiimeihin kuuluva, jota Lubitzille määrättiin. Onko takana myös ns. SSRI-lääke, jonka on tiedetty muuttaneen ihmisen persoonaa huomattavasti joidenkin potilaiden kohdalla. On myös huomioitava yksilölliset reagtiot, jotka voivat olla todella poikkeavia.

Mediassa on myös kerrottu, että Saksassa on viitattu turvallisuusmääritteille kintaalla. Halpalentoyhtiöt voivat kaiketi oikaista hieman ohjeista, sillä raha ratkaisee.

Kouluammuskeluissa, tahallisissa lentoturmissa ja rahtivaunuun törmäämisissä tuhoutuu myös monen sivullisen ihmisen haaveet, toiveet ja unelmat. Miksi?

Tiedän, että tästä kirjoituksesta joku ottaa nokkiinsa, kun jälleen julki tuon mieleltään sairaat ja heidän tekonsa suuremmissa tai pienemmissä mittakaavoissa. Tämä siksi, että on muistettava, että tekijöillä on myös vanhemmat, sisarukset, sedät, tädit, jne. Suruni on suuri myös heidän kohtalonsa vuoksi, sillä yksi järjetön lapsukainen on lyönyt pahan leiman heihin ja tämä lapsukainen on ollut heille läheinen.

Suruni on myös suuri niiden ihmisen vuoksi, joilla on sama nimi. He joutuvat selittämään jatkuvasti, että en ole tuo henkilö (kuten Anders Breivik:n kaimat).

Aselaki tiukemmaksiko?

Taas tapahtui koulusurma, jossa tällä kertaa menehtyi hyvin pieniä lapsia. Heidän koteihinsa ei joulun ilo saavu.

Tästä tapahtumasta, kuten aiemmistakin, ovat saaneet vettä myllyynsä ne, jotka vaativat aselakeihin tiukennuksia. Ase, olkoon se mikä tahansa, ei surmaa ketään vaan se käsi, joka asetta käyttää. Suomalaisissa henkirikoksissahan on takavarikoitu surma-aseina puukkoja, kirveitä, vesureita, tuoleja, jalka- tai pöytälamppuja ym. On tuhansia tapoja saada ihminen hengiltä.

Luin sosiaalista mediaa mielenkiinnolla, sillä eräs äiti toi esille mielenterveysongelmat. Aina kun näitä joukkosurmia tapahtuu, paljastuu pikkuhiljaa tekijöistä henkilö, jolla ei kaikki ole kotona. Nyt tehdyn joukkosurman tekijän kerrotaan irrottaneen tietokoneensa kovalevyn ja rikkoneensa sen. Mitä salaisuuksia se sisältää?

Meillä kotoisessa Suomessakin on tapahtunut useita henkirikoksia tai niiden yrityksiä, joiden tekijänä on ollut mielenterveysongelmainen ja tavallisimmin tekijä on asunut joko omassa kodissa tai avohoitolaitoksessa. Mielenterveysongelmainen voi vuosia "häiritä" ympäristöään, mutta poliisi voi lain mukaan puuttua asiaan vasta kun teot täyttävät rikoslain määritelmän. Muistan lapsuudestani yhden naapurin, joka olisi tarvinnut hoitoa, mutta päätti lopulta päivänsä itse. Hän ehti kuitenkin tehdä kiusaa naapureilleen urakalla, sillä hän tilasi puhelimitse erilaisia tarvikkeita toisten nimillä ja yritykset vaativat sen maksamaan. Tämä on toki harmitonta surmaan verrattuna, mutta haittaa se aiheutti, sillä jos joku tarvitsi jotain, niin oli mentävä suoraan yrityksen puheille ja maksettava käteisellä toimitettava tuote, sillä alueelle ei yli kymmeneen vuoteen toimitettu mitään puhelintilauksina.

Nykyisin myös vaietaan ja jos joku (etenkin sosiaalisessa mediassa) tulee laukoneeksi liian suoraan, on edessä käynti käräjäoikeudessa. Kuten eräässä laulussa sanotaan hienosti: "Ei saa laulaa pääomasta, paitsi korrektisti Ruotsiksi.". Korrektius on muotia, ettei kenenkään tarvitse vetää hernettä nenään, loukkaantua tunteiltaan, tms.. Sanon nyt kuitenkin ihan suoraan eli nämä mielisairaat ihmiset saavat vapaasti vaeltaa keskuudessamme, kunnes tekevät rikoksen. Suomessa saatiin aikaan mielisairaanhoidon lakiuudistus ja lopulta kävi niin (kuten olen aiemminkin kirjoittanut), että nämä ovat avohoidossa, jota ei oikeasti ole olemassa ja siten kuormittavat terveyskeskukset. Avohoitoon mielisairas lykätään nopeasti, sillä mielisairaalapaikkoja on vähennetty runsaasti. Taskuun lääkeresepti, joka jää lunastamatta tai sitten sen kanssa nautitaan alkoholia ja soppa on valmis. Nykyisin mielisairaanhoitoon ei M1 lähetettä saa edes keikkalääkäri kirjoittaa, vaan odotetaan virkalääkäriä ja tässä ajassa ehtii tapahtua jo paljon ja usein hyvin ikäviä.

Älkäämme vaietko tästä asiasta, vaan tunnustakaa reilusti, että mielisairaat ovat keskuudessamme jokaisena päivänä. Voimme vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta, niin kauan kun lakia saadaan muutettua. Ei aselain tiukentaminen auta yhtään. On myös reilusti tunnustettava, että ihminen voi syntyä mieleltään sairaana tai periä geenipaletissa paketin sairaaseen käytökseen tai sortua myöhemmin mielisairauteen.

Voisin kertoa tuon äidin tavoin monta kertomusta elämästä, mutta tuota Pandoran lipasta en saa avata ennen kuolemaani ja sen jälkeen en sitä pysty kertomaan.

Vaikka nuo perheet ovat kaukana, suren heidän rinnallaan. Nuo pienet lapset ovat juuri koulutiensä aloittaneet. Osa heistä menetti elämänsä, mutta jäljelle jääneille jää ikuiset arvet sydämeen. En kuitenkaan yhdy tuon pienen lapsen kirjoitukseen, jossa vaaditaan pyssyjä pois. Tuo Norjan hulikaanihan tilasi lannoitteita ja teki niistä räjähteen.

Jälleen sytytän virtuaalisen kynttilän lasten muistolle. He olivat turhia uhreja raakalaisen murhaamana. Voimia myös heidän perheilleen ja läheisilleen.