Lähisuhdeväkivaltaa

Nyt on ollut monta päivää mediassa suurena uutisena ex-jääkiekkoilijan murha, jonka aiheutti hänen kumppaninsa eron päätteeksi. Mediassa on hehkutettu jääkiekkoilijan urheutta tulla kaapista ulos ja tunnustaa olevansa homo. Nyt on mediat myös täynnä sitä kuinka lgbtqia+ väki kohtaa niin paljon halveksuntaa ja etenkin homoliitoissa väkivaltaa. Nytkin syynä on parisuhteen päättyminen.

Lähisuhdeväkivaltaan kuolee maassamme noin sata ihmistä vuosittain. Tekijänä useimmiten on mies ja taustalla mustasukkaisuutta tai erotilanne. Näistä uutisoidaan lyhyesti sekä artikkelin pituudessa että ajassa. Kuitenkin jokainen on turhaan menetty henki. Lähisuhdeväkivaltaa kokevat ihmiset vauvasta vaariin. Juurihan kerrottiin laajasti professorista, jonka tappoi adoptiopoika. Poliisin tietoon tulee vain jäävuoren huippu, sillä sitä on mm. häpeän takia vaikea lähteä kertomaan.

Nyt toivoisin medialta hieman rauhoittumista uutisoinnista, vaikka kuinka julkimo olisikin, ja ajatella omaisia ja muita läheisiä. En usko, että on mukavaa lukea median etusivulle nostamaa, järkyttävää tapahtumaa. Uutisoikaa yhtä laajasti kaikista lähisuhdeväkivallan uhreista, vaikka he eivät julkimoita olisikaan. Vähän on ollut uutisissa kahdeksan kuukauden ikäisen lapsensa nälkiinnyttäneen ulkomaalaisäidin tapauksesta. Ei nimiä eikä kansallisuutta ole mainittu. Nyt uutisointia, nimiä myöten, on perusteltu julkisella statuksella. Kaikki noin sata ihmistä tarvitsevat julkisuutta, että viimein ongelmaan havahduttaisiin.

Mies vai karhu

Alunperin minun ei pitänyt kirjoittaa mitään Valkeakosken lapsen murhasta ja raiskauksesta, mutta sitten iski silmille UN Women Finland ja Ville Rannan ns. pilapiirros. Molemmat esittää, että tytön ja naisen on turvallisempaa tavata tiellä karhu kuin mies.

Molemmat mielestäni syyllistyvät rasismiin. Valkoinen hetoromies on ollut feministien ja vihervasemmiston hyökkäyksen kohteena jo pitkään. He hehkuttavat matuja, jotka kohtelevat naista hyvin. Tosin matut raiskaavat ja pahoinpitelevät, sekä surmaavat useammin väestöpohjaan nähden.

Poliisin tiedoitus on nykyään aneemista, joten nytkin lähti huhut liikkeelle. Niitä on jouduttu myöhemmin oikomaan. Tosin tapauksesta on niukasti tietoja yhä.

UN Women Finland on selvästi vihamielinen miehiä ja poikia kohtaan. Heillä on muutoinkin nykymaailmassa vaikeaa, kun roolia ei oikein löydy. Heitä syyllistetään milloin mistäkin. Nyt verrattiin eläimeen, joka olisi naisille turvallisempi kuin mies.

UN Women Finland ei taida tuntea yhtään suomalaista miestä, joka on perusluonteeltaan leppoisa otus. Toki joukkoon mahtuu myös sekopäitä, mutta ne ovat vähemmistö. UN Women Finland on todella vihamielinen miehiä ja poikia kohtaan. En tunne mitään myötötuntoa heitä kohtaan.

Karhu on suurpeto, joka on vahingoittanut ihmisiä. Sen aikaan saamat tuhot ovat suuria. Kannanhoidollista metsästystä ovat luonnonsuojelijat estäneet. Kyllä suomalainen mies on turvallisempi kuin karhu, vaikka naisjärjestö muuta väittääkin.

Valkeakosken tapaus on harvinainen Suomessa ja tekijä on myös syyllistynyt aikaisemmin rikoksiin ja fantasioinut naisen surmaamisesta. Toivon, että tekijä tuomitaan murhasta.

Oikeuden karmea päätös II

Luin tyrmistyneenä uutista, jossa veli sai ensin syytteen henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksen suunnitelusta, mutta hovioikeus ja korkein oikeus katsoivat, että näyttö ei ollut riittävä. Uhriksi aiottu oli 16 vuotias sisar, joka ei käyttäytynyt veljen odotusten mukaan, joten tässä tapauksessa ei kyse ole nauriita järsivistä kansalaisista.

Kyseinen parikymppinen irakilaismies oli jo aiemmin pahoinpidellyt ja uhannut sisartaan tappamisella, jos tavat eivät muutu. Suora lainaus: "Käräjäoikeudessa mies kertoi, että heidän kulttuurissaan tyttöjen on noudatettava perheen maineen vuoksi tiettyjä sääntöjä." Tämä sitten oikeutti lyömään, potkimaan ja repimään hiuksista sekä viestittämään kavereille, että puukottaa, ampuu, tärvelee ulkonäön, jne. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä on törkeä henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelusta sekä pahoinpitelystä ja antoi vuoden ja yhden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Luonnollisesti tunnollinen veli valitti tuomiostaan hoviin ja kertoi vain uhonneensa. No hovi katsoi, että kaikki on myrskyä vesilasissa ja kuusikuukautta ehdotonta pahoinpitelystä. Osin häiskä oli myös uhkaillut muitakin, mutta sehän kuuluu vain kulttuuriin, jota meidän on ymmärrettävä, koska tulija ei voi sopeutua maahamme, jos hän joutuu hylkäämään oman identiteetin ja kotoiset tavat ja perinteet. Toimituksen huomautus: "Odotan innolla ensimmäistä pakkaa eräitä varsin tunnettuja kortteja."

Syytäjä oli hieman  eri mieltä, joten asia jatkui korkeimmassa oikeusasteessa. Siellä asiaa käsiteltiin vain näiden uhkauten osalta. Pari suoraa lainausta KKO:lta: "Kun asia liittyi konkreettisen teon sijaan sen valmisteluun, oli näyttöä arvioitava erityisen huolellisesti" ja "Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen." Täten päätös kunniamurhan osalta sai siunauksen eli KKO antoi ensimmäisen ennakkopäätöksen vakavaan henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelussa. Saa nähdä, koska sisar saa vaatteekseen käärinliinat.

Tämän valossa laki ei ole enää kaikille sama. Koulusurman suunnittelu on täten vakavampi henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen suunnittelu. Otetaan esimerkiksi tämä Kokkolan tapaus, jossa nuori nainen suunnitteli iskua entiseen kouluunsa. Lainataan tytön sanoja: "Naisen mukaan hän ei ollut tehnyt päätöstä siitä, että koulumurha toteutettaisiin." Tätä häin toisti useita kertoja.

Palataan tuohon KKO:n siteerauksiin niin eikö suomalaisen naisen sana paina yhtä paljon, kuin irakilaisen miehen? Irakilainen vakuutti moneen kertaan oikeudelle, että kaikki on OK, jos sisar tulee kotiin, sillä painavista sanoista huolimatta oikeus näki, että kyseessä on huoli perheen jäsenestä. Suomalaisen naisen vakuuttelu, että suunniteltu on, mutta ei suunniteltu toteutusta, johti neitokaisen psykiatriseen hoitoon. Eikö myös tuolle irakilaiselle olisi pitänyt tehdä mielentilatutkimus moisen teon suunnittelusta?

Oikeus on nyt linjannut, että kunniamurhaa saa suunnitella ihan rauhassa, mutta kouluampumisen, pankkiryöstön, lentokonekaappauksen, jne. suunnittelusta napsahtaa rangaistus. Täyttyy myöntää, että oikeustajuni on nyt todella kovalla koetuksella.

Kävelevä aikapommi

Tällä otsikolla kuvailtiin Loviisassa naisen murhannutta miestä. Hän on ollut Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa, ilmeisesti jo pidemmän aikaa tai toistuvasti, koska puntikselle lähtöjä on kertynyt parisen kymmentä. Hänen on annettu vapaasti ulkoilla ja lomailla, vaikka hoitajat ovat sitä vastaan olleet. Lääkäreitä tuntuu kiinnostavan enemmän potilaan itsemääräämisoikeus, kuin mahdollinen karkaaminen ja potilaiden tekemät sattumukset.

Loviisan tapaus ei ole ainoa lajissaan eikä varmasti viimeinen, sillä mielisairaalapaikkoja on vähennetty paljon ja paljon puhuttu avohoito jäänyt lapsipuolen asemaan. Tosi asiahan on se, että henkilö voi syntyä mieleltään sairaana tai sairastua myöhemmin. Sairastumisen syinä ovat mm. perinnöllisyys, trauma, päänalueen vamma, opiaatit ja huumeet. Kannabiksen ja skitsofrenian välinen yhteys on löydetty useissa tutkimuksissa. Kannabiksen aiheuttamat skitsofreniat ovat tyypillisiä nuorille, joiden aivokuori ei ole vielä kehittynyt ja niille, joilla on taipumus perinnöllisesti tautiin, mutta eivät välttämättä siihen olisi sairastuneet, jos ruohojen sauhuttelu olisi jäänyt väliin. Liekö tämä yhdistelmä ollut takana Hyrylässä tapahtuneen perhennäidin raakaan murhaan.

Hyksin oikeuspsykiatrian ylilääkäri Allan Seppänen myöntää, etteivät karkaamiset ole poikkeuksellisia ja niitä tapahtuu hieman liian usein. Luvattoman usein karkulaiset ovat tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa, jonka yksi kriteereistä on se, että he ovat vaaraksi itselleen ja/tai ympäristölleen.

Hoitajien ja lääkärien näkemykset menevät usein ristiin ja siihen on usein vain yksi yksinkertainen syy eli hoitajat näkevät potilaan toiminnan ja käyttäytymisen 24/7, mutta lääkäri muutaman minuutin arkipäivisin. Lääkärit myös kiertävät osastoilla aamupäivisin, joka esimerkiksi dementiaosastolla on hiljaisin ja rauhallisin. Eräs tuntemani, vanhan polven osastonhoitaja piti hieman realiteettiterapiaa ylilääkärille ja kuvasi vuorokauden dementiaosastolla ja kehoitti piipahtamaan iltapäivällä. Terapia meni läpi kerralla ja sai aikaan aika paljon muutoksia.

Vaikka työskentelin aikanaan vain terveyskeskuksen vuodeosastolla, niin meidän osastolla hoidettiin kaikki ne jotka eivät muualle kelvanneet. Ajoittain meno oli melko villiä, sillä pari kamanistia oli meillä odottamassa vankilatuomion täytäntöön panoa ja toisen kanssa oli hiukan ongelmia, sillä jälkimatkat tuppasivat ajoittain vaivaamaan ja me poloiset valvoimme yöt yksin. No, onneksi ei pahempia sattunut.

Psykiatrinen avohoito on myös tuottanut ikäviä tapauksia. Muistan hyvin tuon tyttösen kohtalon, jonka poikaystävä murhasi, kun tyttönen halusi päättää suhteen. Poika tunnettiin hieman arvaamattomana, varsinkin kun oli ottanut alkoholia. Avohoidossa ei kukaan valvo, että lääkkeet tulevat otetuiksi ja siellä helposti lääkkeet huuhdotaan alas alkoholilla. Alkoholi ja lääkkeet ovat huono yhdistelmä ja ovat usein vaaraksi käyttäjälle itselleen, mutta jos käytös on ollut jo aiemmin epävakaata, niin seuraukset voivat olla kohtalokkaita ympäristölle.

Mielenkiintoiseksi tekee tuon Loviisan häiskän kohdalta se, että hoitajat olivat esittäneet useasti, että hänet olisi siirretty turvallisempaan sairaalaan jo vuosia sitten, mutta lienee jälleen kerran tullut eteen säästösyyt. Säästöistähän tuo "avohoitokin" on johtunut ja laitoshoitoon tuntuvat pääsevän vain ne, jotka sitä toivovat. Tosin yksilön vapaus on viety verrattain pitkälle ja muistan hyvin tuon "lääkärin", joka halusi mielisairaanhoitolain uusiksi. Tämä näkyi terveyskeskusten vuodeosastoilla hyvin ja meillä ei ollut valmiuksia, kaikkein vähiten osaston lääkärillä. Olimme hoitaneet fyysisesti sairaita ja meille oli tuttua halvaukset, syövät, sydänsairaudet, jne. Nopeasti heitä oli enää vähän, sillä läheisen mielisairaalan osastoista suljettiin useita ja tutuksi tulivat erilaiset dementiat, alkoholistit, narkkarit, mielisairaudet, jne. Kuvioihin tuli myös mukaan häiriökäyttäytyminen, väkivalta (hoitajia ja toisia potilaita kohtaan), karkaamiset, jne.

Lopuksi kysyisin itsemääräämisoikeudesta eli onko ihmisellä oikeus määrätä itsestään, jos hän ei siihen kykene?

Nuori murhaaja

Nuorten tekemät vakavat väkivaltarikokset ovat olleet julkisuudessa nyt muutamia kertoja. Viimeisin tapahtui perhekodissa, jossa nuoret pojat surmasivat työntekijän. Miksi?

Onko lasten oikeudet viety jo liian pitkälle? On tavallista, että nuori sanoo tekosen tehtyään, että et voi tehdä minulle mitään, sillä olen alle viisitoista. He tietävät oikeutensa todella tarkasti, mutta velvollisuuksia heillä ei mielestään ole tai niistä on perinjuurin hämärä käsitys.

Lasten suojelussa on perin juurin ristiriitainen tilanne. Vanhempien oikeus lapseensa säilyy vaikka kaltoin kohtelu on päivittäistä (muistammehan Erikan traagisesti päättyneen elämän liekin). Lapsi ja nuori voi terrorisoida perheen elämää vuosia, mutta apua saa huonosti ja tilanne on lopulta sellainen, että lapsi/nuori on liukunut jo normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle rikoksineen, rötöksineen ja kemikaaleineen.

Kun tällainen nuori sitten sijoitetaan, niin sopeutumattomuus yhteiskuntaan suuntautuu henkilökuntaan. Tapauksia on kuultu paljon, mutta valitettavasti uutiskynnyksen ylittää vain murha. Sama ilmiö on lasareetti maailmassa, sillä väkivaltaa esiintyy paljon, mutta oikeuteen ne eivät päädy.

Oikeasti ihmettelen tätä tilannetta, sillä jos lyöt toista nokkaan torilla, niin olet syyllistynyt pahoinpitelyyn, mutta jos tinttaat laitoksessa, niin tintattu ei ole ymmärtänyt potilaan/asiakkaan käyttätymisen syitä ja johtoporras kertoo tintatulle ammatitaidon päivittämisestä. Jos tintattu haluaa oikeutta, niin joudut sitä hakemaan yksin, sillä työnantajan mielestä kyseessä on vain normaaliin potilaaseen tai asiakkaaseen liittyvä kohtaaminen, jossa työntekijä ei ole ammattitaitoisesti osannut suhtautua haasteelliseen tilanteeseen.

Lastensuojelupaikkojen kokemuksia minulla ei ole, mutta keskusteluja heidän kanssaan senkin edestä ja tilanne ei poikkea lasareettimaailmasta lainkaan. Täten ei hämmästytä lainkaan Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtajan Hanna Heinosen vähättelevä kommentti, sillä se on toisinto lasareettimaailmasta. Meillä kun oli tapana puhua epätyötapaturmasta, sillä eihän tapahtuma ollut mikään työtapaturma, sillä olemmehan kutsumusammatissa ja silloin ei voi olla työtapaturmaa, sillä olemme kutsumuksesta ja Jumalan armosta valinneet ammatin, jossa pyytettömästi autamme kärsiviä lähimmäisiämme.

Kun näitä nuorten tekemiä tapauksia ajattelee, niin päädyn jälleen rakastamiini aivoihin ja niiden toimintaan. Aivokuori kehittyy kahteen kymmeneen kuuteen ikävuoteen asti (keskiarvio) ja etenkin otsa lohkon osalta, joka säätelee käyttäytymistämme. Täten lapsen ja nuoren impulsiivinen käyttäytyminen on normaalia. Usein ajatellaan, että kaikki käyttäytymisen tavat ovat opittuja, mutta näin ei todellisuudessa ole. Geenipaletissa saamme paljon muutakin kuin isin nenän, äidin suun, mummon kädet, vaarin korvat, ja sekalaisen kokoelman perinnöllisiä sairauksia, jne.

Tästä esimerkkinä taas kerron, jo aikasemminkin kirjoittamani tapauksen. Kansalainen nousi kyytiin ja kertoi määränpään. Matkan aikana soi puhelin ja kansalainen keskusteli ex-puolisonsa kanssa nuorukaisen tekosista (pahoinpiteli kumppaninsa ja hajotti asunnon). Puhelimesta kuulin kovaäänisen sanonnan, jossa ex-puoliso ei ymmärtänyt tuollaista käytöstä asioiden käsittelyssä. Kansalainen muistutti, että isoisänsä käyttäytyi samalla tavalla. Puhelun päätyttyä kansalainen ihmetteli, että mistä nuori on tuon tavan oppinut, sillä isoisä oli kuollut jo paljon ennen nuoren syntymään ja kukaan muu suvusta ei tuolla tavalla ongelmia ratkonut.

Mietin vakavasti sitä, että pitäisikö sijoitettaville nuorille tehdä riski analyysi, kuten vangeille, ennen sijoitusta ja karsia sieltä pois ne, joiden sijoittuminen yhteisöön on huonoa ja mahdollisuudet tulevaisuudessa elää normien mukaan heikot. Täten olisi paremmat mahdollisuudet heille, joilla on eväitä ratkoa elämän lankasykeröä nätiksi villa paidaksi. Tämä siksi, että on tunnettua, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Osanottoni surmatun työntekijän läheisille ja työtovereille.

Aselaki tiukemmaksiko?

Taas tapahtui koulusurma, jossa tällä kertaa menehtyi hyvin pieniä lapsia. Heidän koteihinsa ei joulun ilo saavu.

Tästä tapahtumasta, kuten aiemmistakin, ovat saaneet vettä myllyynsä ne, jotka vaativat aselakeihin tiukennuksia. Ase, olkoon se mikä tahansa, ei surmaa ketään vaan se käsi, joka asetta käyttää. Suomalaisissa henkirikoksissahan on takavarikoitu surma-aseina puukkoja, kirveitä, vesureita, tuoleja, jalka- tai pöytälamppuja ym. On tuhansia tapoja saada ihminen hengiltä.

Luin sosiaalista mediaa mielenkiinnolla, sillä eräs äiti toi esille mielenterveysongelmat. Aina kun näitä joukkosurmia tapahtuu, paljastuu pikkuhiljaa tekijöistä henkilö, jolla ei kaikki ole kotona. Nyt tehdyn joukkosurman tekijän kerrotaan irrottaneen tietokoneensa kovalevyn ja rikkoneensa sen. Mitä salaisuuksia se sisältää?

Meillä kotoisessa Suomessakin on tapahtunut useita henkirikoksia tai niiden yrityksiä, joiden tekijänä on ollut mielenterveysongelmainen ja tavallisimmin tekijä on asunut joko omassa kodissa tai avohoitolaitoksessa. Mielenterveysongelmainen voi vuosia "häiritä" ympäristöään, mutta poliisi voi lain mukaan puuttua asiaan vasta kun teot täyttävät rikoslain määritelmän. Muistan lapsuudestani yhden naapurin, joka olisi tarvinnut hoitoa, mutta päätti lopulta päivänsä itse. Hän ehti kuitenkin tehdä kiusaa naapureilleen urakalla, sillä hän tilasi puhelimitse erilaisia tarvikkeita toisten nimillä ja yritykset vaativat sen maksamaan. Tämä on toki harmitonta surmaan verrattuna, mutta haittaa se aiheutti, sillä jos joku tarvitsi jotain, niin oli mentävä suoraan yrityksen puheille ja maksettava käteisellä toimitettava tuote, sillä alueelle ei yli kymmeneen vuoteen toimitettu mitään puhelintilauksina.

Nykyisin myös vaietaan ja jos joku (etenkin sosiaalisessa mediassa) tulee laukoneeksi liian suoraan, on edessä käynti käräjäoikeudessa. Kuten eräässä laulussa sanotaan hienosti: "Ei saa laulaa pääomasta, paitsi korrektisti Ruotsiksi.". Korrektius on muotia, ettei kenenkään tarvitse vetää hernettä nenään, loukkaantua tunteiltaan, tms.. Sanon nyt kuitenkin ihan suoraan eli nämä mielisairaat ihmiset saavat vapaasti vaeltaa keskuudessamme, kunnes tekevät rikoksen. Suomessa saatiin aikaan mielisairaanhoidon lakiuudistus ja lopulta kävi niin (kuten olen aiemminkin kirjoittanut), että nämä ovat avohoidossa, jota ei oikeasti ole olemassa ja siten kuormittavat terveyskeskukset. Avohoitoon mielisairas lykätään nopeasti, sillä mielisairaalapaikkoja on vähennetty runsaasti. Taskuun lääkeresepti, joka jää lunastamatta tai sitten sen kanssa nautitaan alkoholia ja soppa on valmis. Nykyisin mielisairaanhoitoon ei M1 lähetettä saa edes keikkalääkäri kirjoittaa, vaan odotetaan virkalääkäriä ja tässä ajassa ehtii tapahtua jo paljon ja usein hyvin ikäviä.

Älkäämme vaietko tästä asiasta, vaan tunnustakaa reilusti, että mielisairaat ovat keskuudessamme jokaisena päivänä. Voimme vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta, niin kauan kun lakia saadaan muutettua. Ei aselain tiukentaminen auta yhtään. On myös reilusti tunnustettava, että ihminen voi syntyä mieleltään sairaana tai periä geenipaletissa paketin sairaaseen käytökseen tai sortua myöhemmin mielisairauteen.

Voisin kertoa tuon äidin tavoin monta kertomusta elämästä, mutta tuota Pandoran lipasta en saa avata ennen kuolemaani ja sen jälkeen en sitä pysty kertomaan.

Vaikka nuo perheet ovat kaukana, suren heidän rinnallaan. Nuo pienet lapset ovat juuri koulutiensä aloittaneet. Osa heistä menetti elämänsä, mutta jäljelle jääneille jää ikuiset arvet sydämeen. En kuitenkaan yhdy tuon pienen lapsen kirjoitukseen, jossa vaaditaan pyssyjä pois. Tuo Norjan hulikaanihan tilasi lannoitteita ja teki niistä räjähteen.

Jälleen sytytän virtuaalisen kynttilän lasten muistolle. He olivat turhia uhreja raakalaisen murhaamana. Voimia myös heidän perheilleen ja läheisilleen.